Informaation ja tiedon suhteesta omaksumisprosessissa näkymä

IRMA HOLOPAINEN

Informaation ja tiedon suhteesta omaksumisprosessissa

Holopainen, Irma, Informaation ja tiedon suhteesta omaksumisprosessissa [The relation between information and knowledge in the human assi- milation process]. Kirjastotiede ja informatiikka, 1 (4): 88—95, 1982.

The theory of action as elaborated by the Russian school of culturo- historical psychology forms the methodological basis of the paper. The theory is concretized here particularly in defining the two concepts 'know- ledge' and 'information'.

The characteristics of internal and external activities are specified.

»Ideal objective» activity and »material objective» activity are the central concepts used. They are distinguished from each other by the difference in their objects. The basic components of human activities are the actions that realize them (Handlungen) and the motives that launch action. The means of action are operations and they depend directly on the condi- tions in which a goal of action is attained.

The dialectic of the external becoming internal in the human sub- ject, genetico-historically, determines the contents of the concepts of know- ledge and information.

In the study these concepts belonging to the sphere of the communi- cation theory are first defined as products of ideal objective activity and, secondly, as objects and products of human psychic reflection and thinking processes. The mediating factor in a subject's activity lies in external and internal speech i.e. in language. In assimilation processes, information and knowledge become part of individually produced meanings and have, thus, a significance on a personal level to the subject of activity.

Address: Department of Journalism and Mass Communication, University of Tampere, P.O. Box 607, SF-33101 Tampere 10.

1.

Useat ihmiset, m i n ä m u i d e n muassa, ovat t a i p u v a i s i a u s k o m a a n todeksi v ä i t t e e n siitä, e t t ä i h m i n e n on p e r u s o l e m u k s e l t a a n laiska j a passiivinen. Jollei h ä n t ä j a t k u v a s t i patisteta, h ä n s u h t a u t u u t o r j u v a s t i y l i m ä ä r ä i s i i n p o n - nisteluihin, e t e n k i n älyllisiin.

Teoria, j o n k a esittelen tässä artikkelissa, osoittaa v ä i t t e e n v ä ä r ä k s i : i h m i n e n ei ole passiivinen m a n i p u l a a t i o n k o h d e , v a a n o m a n e l ä m ä n p r o s e s s i n s a aktiivinen m u o k k a a j a . I h - m i n e n on t o i m i n t a n s a tuote j a v a i n t o i m i n - t a n s a k a u t t a h ä n e s t ä tulee i h m i n e n .

M u t t a i h m i n e n ei toimi tyhjiössä. S y n t y e s - s ä ä n h ä n j o u t u u toisten i h m i s t e n t u o t t a - m a a n k u l t t u u r i y m p ä r i s t ö ö n — niin kielelli- seen, ajatukselliseen k u i n esineelliseenkin.

J o k a i s e n ihmisen e l ä m ä n a l k u v u o d e t k u l u - v a t jo olemassaolevan omaksumisessa.

O m a k s u m i n e n j a t k u u vielä a i k u i s e n a - kin, k o s k a i h m i s e n p s y y k e n r a k e n n e on k e - h i t t y n y t j u u r i t u o n t o i m i n n a n m u o t o a m a n a . Tässä j a v a i n tässä mielessä i h m i s e n t o i m i n - t a a voi v ä i t t ä ä k a a v a m a i s e k s i .

P a l j o n o n g e l m a l l i s e m p a a onkin, e t t ä o m a k - sumisen k o h t e e t ovat s u u r e k s i osaksi toisten i h m i s t e n luomia. Nykyisessä ' i n f o r m a a t i o y h - t e i s k u n n a s s a ' yksilön m a h d o l l i s u u d e t l u o d a omia o m a k s u m i s e n k o h t e i t a ovat niin t e k n i - sesti, taloudellisesti k u i n k u l t t u u r i s e s t i k i n rajoitettuja. H ä n e n sisäinen m a a i l m a n s a a u k e n e e h ä n e l l e jo t u o t e t t u n a , jo v a l m i s t e t - t u n a j a n o r m e e r a t t u n a .

Yleisemmin voitaisiin sanoa, e t t ä i h m i n e n itse on t o i m i n t a n s a tuloksissa. I h m i n e n on esineellistynyt o m a a n k u l t t u u r i y m p ä r i s t ö ö n - sä, jota h ä n h e i j a s t a a j a omaksuu, m u t t a m y ö s m u o k k a a u u t e e n a s u u n .

Sysäys omalle tutkimustoiminnalleni tämän problematiikan piirissä läksi ajatuksesta, että inhimillinen tieto erkaantuu yhä enemmän ihmisen konkreettisesta toiminnasta (esim.

ajallisesti, paikallisesti jne.). Ihminen erkaan- tuu kättensä konkreettisista tuotteista sen valtavan teknologisen arsenaalin kautta, jon- ka ihmiskunta on olemassaolonsa aikana luo- nut. Työnjaon ja teknologian vaikutuksesta

— sekä ihmisen psyyken kehityksen seurauk- sena — ihmisen suhde ulkomaailmaan (luon- toon ja yhteiskuntaan) välillistyy ja moni- mutkaistuu. Ulkoistettu, esineellistetty todel- lisuus on yhä suurempi osa ihmisen sisäistä minää.

Artikkelini teoreettiset kulmakivet asetta- nut kulttuurihistoriallinen koulukunta

pu- huu tässä yhteydessä sisäisen ulkoistumisesta ja ulkoisen sisäistymisestä, siis omaksumis- prosessista.

Ihmisen suhde ulkomaailmaan ilmenee hä- nen toimintansa

kautta. Näin syntyy myös inhimillinen tietoisuus: tietoisuutta ei ole ole- massa ilman toimintaa, eikä näin ihmisole- mustakaan. Toiminta on tietoisuuden olemus- substanssi. Toiminnan ja tietoisuuden suhteen konstituoi ihmisen kielellinen toiminta, joka on fylogeneettisesti kehittynyttä tietoisuus- toimintaa.

Kielellisen toiminnan merkityksellisen ase- man toteaminen ei tietenkään vielä riitä. On kysyttävä: miten ulkoinen välittyy sisäi- seen ja miten siis ihmisen tietoisuus toi- mivan subjektin tasolla syntyy?

Ensimmäinen tehtävä onkin ihmisen toi- minnan yhdistäminen omaksumisprosessiin.

Siihen pyrin a) toiminnan analyysin ja b) omaksumisprosessin analyysin kautta.

Lähden ensin ratkaisemaan tehtävää a) eli kuvaamaan toiminnan yleistä rakennetta.

Seuraava kaavamainen erittely on tarkoitettu ymmärryksen apuvälineeksi, ei reaaliseksi kuvaukseksi inhimillisen elämän monimuotoi- suudesta ja rikkaudesta.

Inhimillinen toiminta noudattaa tiettyä säännönmukaisuutta, jonka lähtökohtana

1 Kysymys on Neuvostoliitossa 1930-luvulla tutkimustoimintansa aloittaneesta psykologisesta ja filosofisesta koulukunnasta, jonka edustajina tunnetaan erityisesti L. S. Vygotski sekä hänen oppilaansa A. N. Leontjev ja P. J. Galperin. Kes- keiset filosofiset premissit kehitteli S. L. Rubin- stein ja neuropsykologiaan ajattelua soveltanut A. R. Luria.

- Toiminta on tässä yhteydessä ymmärrettävä hyvin laajaksi, jopa kategoria -käsitteeksi, joka kattaa kaikki inhimillisen tietoisen aktiviteetin muodot.

ovat yhteiset inhimilliset toiminnan mo- tiivit (tarpeisiin liittyneinä). Tämä psykologi- sen säännönmukaisuuden hahmotelmia ta- paamme suurten filosofien töissä, mutta myös Marxin työprosessin analyysissa (Pää- oma I, s. 168—175).

On ymmärrettävää, että juuri kulttuurihis- toriallinen koulu kiinnostui työprosessin analyysin ulottamisesta ihmisen psyyk- kisen toiminnan tutkimiseen. Sen yksi merkittävimmistä saavutuksista lienee oival- lus, että ihmisen psyykkisellä, sisäisellä toi- minnalla ja ulkoisella, 'konkreettisella' toi- minnalla on sama yleinen rakenne. Tutki- malla ihmisen ulkoista toimintaa (työproses- sia) voidaan objektiivisesti saada tietoa myös hänen sisäisen rakenteensa lainalaisuuksista.

Psykologiaan ajattelutapaa sovelsi erityisesti A. N. Leontjev tutkimalla ihmisen ja ulko- maailman vuorovaikutuksen genesistä sekä luonnonhistoriallisen että yhteiskuntahisto- riallisen kehityksen näkökulmasta (Probleme der Entwickiung des Psychischen). Tuota •—

tuiki tärkeätä •— kehkeytymistä en kulien- kaan tässä voi esittää. Keskitynkin toiminnan rakenteen mahdollisimman tiiviiseen ku- vaukseen.

2.

Toiminnan analyysin kannalta tärkein te- kijä on toiminnan kohde, päämäärä. Koh- teesta määräytyy, mitä toiminta psykologi- sessa mielessä on ja millaisia apuvälineitä toiminnassa käytetään. Toiminnan kohde on myös toiminnan alkuun sysäävä motiivi.

Toiminta koostuu tekojen ketjusta, joka realisoi toiminnan. Jokaisella teolla on tavoi- te, mikä on yksittäisen teon motiivi. Toimies- saan ihminen suhteuttaa yksittäisten teko- jensa tavoitteet toiminnan varsinaiseen ponti- rneen, kokonaistoiminnan päämäärään. Teon motiivin ja kokonaispäämäärän suhteesta syntyykin toiminnan subjektiivinen merkitys

sen 'mieli'. Mieli ei välttämättä ole aina ak- tuaalisesti tiedostettua. Mielen tai merkityk- sen tuominen tietoisuuteen vaatii usein pon- nisteluja, jopa psykoanalyysia.

Tekojen lisäksi toiminnan elementteihin kuuluvat operaatiot, joilla on keskeinen mer- kitys myöhemmin määriteltäville informaa- tion ja tiedon käsitteille. Pureudunkin ope- raatioiden selvittämiseen perusteellisemmin.

Toiminnan rakenteessa operaatiot ovat

teon toteuttavia toimenpiteitä, menetelmiä,

keinoja. Kun teot liitetään yksittäisiin Ta-

voitteisiin (ja motiivipäämäärään) eli yksilön

tiedostetusti asettamiin ja psyykkisesti hei-

90 Holopainen: Informaation ja tiedon. .. Kirjastotiede ja informatiikka 1 (4) — 1982 KAAVIO 1.

TOIMINNAN YLEINEN RAKENNE ELÄMÄNPROSESSI

I

TOIMINNAT 1, 2, . . ., n suuntautuvat TOIMINNAN KOHDE

| > PÄÄMÄÄRÄ (määrittää toiminnan luonteen)

PERUSSUUNTA: | PÄÄMÄÄRÄSTÄ toiminnan

SUBJEKTIIN subjektiivinen 'mieli'

TEOT 1, 2, . . ., n suuntautuvat MOTIIVI (TAVOITE)

(realisoivat toiminnat) >

1

OPERAATIOT 1, 2, 3, . . . ., n (ovat historiallis-yhteiskunnallisesti sidottuja toiminnan esineellisiin ehtoihin)

jastamiin kohteisiin, liitetään operaatiot ta- vallaan yksilön ulkopuolelle. Ne ovat ulkoa annettuja, korikreettis-esineellisiä edellytyk- siä tietyn tavoitteisen teon onnistumiseksi.

Operaatiot vastaavat niitä olosuhteita, joissa yksilöt toimivat. Yleensä operaatiot kehittyvät ihmisyhteisön yhteiskunnallisen toiminnan tuotteina primaaristi (ennen omaksumista), kuten esimerkiksi rakennukset, koneet, kie- lelliset merkit. Vasta toissijaisesti operaatiot ovat yksilöllisen toiminnan tuloksia (omak- suttu menetelmä, itse tehty apuväline).

Operaatiot ovat esineellistyneitä menetel- miä. Esimerkiksi työkalu itsessään ei ole psyykkisen toiminnan operaatio, vaan siihen sisältyvä, omaksumisen kohteena oleva mene- telmä. Yhteiskunnallisesti tuotettuun työka- luun kiteytynyt menetelmä on kehitetty riip- pumatta tilanteessa toimivan subjektin ta- voitteista: hän joutuu omaksumaan menetel- män voidakseen toteuttaa tietyn hänen toi- mintansa päämäärän realisoivan teon.

Teot ja operaatiot ovatkin genesiksessään erilaisia, »niillä on erilainen dynamiikka ja kohtalo» (A. N. Leontjev). Teon synty on toi- mintojen vaihtumisen suhteissa (tai motiivien vaihtumisen suhteissa) — muuttunut tai uusi motiivi tuottaa toisenlaisia, uusia tekoja. Jo- kainen operaatio sen sijaan on tulosta teon teknistymisestä, stereotypisoitumisesta.

A. N. Leontjev havainnollistaa tätä muun- tumista seuraavasti: j okainen (psyykkinen) operaatio on aluksi teon muodossa, joka on alisteinen tietylle tavoitteelle. Tällaisella teolla on tietoinen orientaatioperusta.

Toiminnan edetessä yksittäinen teko liittyy toiseen tekoon, joka saattaa koostua yhdis- tetyistä operaatioista, esim. auton ajonopeu-

den muutokseen (vaihtamiseen). Nyt vaihtami- sesta tuleekin tämän teon toteuttamiskeino, yksi sen toteuttamiseen tarvittavista operaa- tioista. Vaihtaminen ei siis enää toiminnan kehittyessä tapahdukaan erityisenä tavoittei- sena, tietoisena prosessina.

Auton ajajan kannalta on edullista, että vaihtaminen automatisoituu, siirtyy pois aktuaalisen tarkkaavaisuden alueelta (ja tie- toisten tekojen alueelta). Näin hän voi keskit- tyä korkeamman säätelytason toimintoihin:

ohjaamaan, nousemaan mäkeä, kääntymään, pysähtymään, keskustelemaan jne.

Tietoisesti muodostettujen ja kontrolloitu- jen operaatioiden lisäksi A. N. Leontjev viit- taa operaatioihin, jotka syntyvät jäljittelyn kautta. Teko »sovitetaan» esineellisiin ehtoi- hin tiedostetusti kontrolloidun toiminnan ul- kopuolella ja ulottumattomissa.

Esimerkkinä voi käyttää lapsen äidinkielen oppimista. Miten on mahdollista, että lapsi oppii kielen ilman systemaattista opiskelua?

Tämä saattaa johtua juuri ei-tietoisesta kie- lellisen teon

sovittamisesta ulkoisiin ehtoi- hin rinnastamisen tai jäljittelyn kautta. Vas- ta myöhemmin, kouluiässä lapselle opetetaan kielioppia eli sitä mitä hän jo käytännössä hallitsee. Nyt kieliopin säännöistä tulee hä- nen tavoitteisen, tietoisen toimintansa koh- teita.

3 Orientaatioperustan merkitystä on tutkinut erityisesti P. J. Galperin (1979).

4 Kulttuurihistoriallisen koulukunnan piirissä erityisesti A. A. Leontjev, A. N. Leontjevin poika, on kehittänyt kielellisen toiminnan käsitettä, mistä on johdettavissa siis myös erillinen kielellinen teon elementti.

Synnyltään erilaisilla operaatioilla on myös erilaiset ominaisuudet. Ne operaatiot, jotka syntyvät jäljittelyn kautta, ovat tavallaan tietoisuuden ulottumattomissa ja siksi vai- keasti kontrolloitavia tai muutettavia.

Sen sijaan tietoisesti muodostetut operaa- tiot ovat joustavia ja labiileja, tahdonalaisesta muutettavissa. Ne ovat tulosta korkeammalla tasolla syntyneen prosessin myöhemmästä siirtymisestä alemmalle tasalle. Jäljittelyn kautta syntyvät operaatiot (voisi puhua myös pinttymistä, tottumuksista jne.) syntyvät suoraan tällä alemmalla, toteuttavalla ta- solla.

Operaatiot syntyvät siis täysin eri lailla kuin tavoitteiset teot. Tavoitteiset teot rea- lisoivat subjektin motiivipäämäärän ja syn- tyvät sen sysääminä. Operaatiot taas liit- tyvät subjektin toimintaan hänen »ulko- puoleltaan», ts. saavat alkunsa toiminnan esineellisistä ehdoista, vaikka ne ovatkin kiinteä osa toiminnan rakennetta.

Ihmisen ulkopuolella operaatiot ovat esineellistyneitä omaksumisen kohteita, ihmi- sen psyykkisessä rakenteessa ne ovat auto- matisoituneita, ei-tiedostettuja elementtejä.

Yhteiskunnallisesti tuotettu operaatiorakenne muodostaa subjektin ulkopuolisen menetel- mäarsenaalin, itsenäisen teknisen 'struktuu- rin', joka on kulttuurihistoriallisesti kehitty- nyt ja jonka omaksuminen psyykkisen raken- teen elementiksi aiheuttaa yksilölle yhä kas- vavia institutionaalisia vaatimuksia.

Operaatioista on lisäksi mainittava, että ne pyritään korvaamaan yhä uusilla operaa- tioilla, menetelmäkokonaisuuksilla. Operaa- tioiden korvaamisprosessi on kiinteästi yh- teydessä subjektin omaksumisedellytyksiin (valmiudet, kyvyt kuten esim. ammattitaito, lukutaito). Operaatioiden kautta yksilöllinen oppiminen saa aina historiallisesti ja yhteis- kunnallisesti spesifin leiman (sidonnaisuus aikaan ja paikkaan).

A. N. Leontjev kärjistää operaatioiden erit- telynsä siihen, että operaation voi suorittaa myös automaattisesti: yleensäkin operaatioi- den kohtalona on joutua koneiden suoritta- miksi.

3.

Edellä kuvatun toiminnan rakenneosien erittelyn jälkeen siirryn alussa asetettuun teh- tävään b) eli tarkastelemaan ihmisen omak- sumisprosessin rakennetta. Omaksumispro- sessi koostuu erilaisista toimintakokonai- suuksista, joissa lähtökohtana on ajatus ulkoi- sesta sisäiseen 1. ulkoisen sisäistymisestä.

Omaksumisprosessia kuvaamaan olen käyttä-

nyt — alkuperäiselle teorialle harkittua väki- valtaa tehden — dualistista jakoa inhimillisen toiminnan ideaalisesineelliseen ja materiaa- lisesineelliseen puoleen. Näillä käsitteillä haluan kuvata sitä, mitä kulttuurihistorialli- sessa koulussa tavallisesti tarkoitetaan ulkoi- sen sisäistymisen periaatteella.

Alussa jo todettiin keskeiseksi ajatukseksi se, että ulkoisella ja sisäisellä toiminnalla on sama yleinen rakenne. Luovun nyt eritte- lyn ajaksi termeistä »ulkoinen» ja »sisäinen»

ja käytän materiaalisesineellisen (ulkoinen) ja ideaalisesineellisen (sisäinen) käsittei- tä. Ymmärrän lisäksi nämä (yhtenäisen) toi- minnan eri puolet suhteellisen itsenäisinä toi- mintoina: ideaalisesineellisen toiminnan koh- de on (esineellistynyt) ideaalinen ja materiaa- li esineellisen toiminnan kohde taas (esineellis- tynyt) materiaalinen.

Materiaalisesineellisen toiminnan konkreet- tina esimerkkinä voin pitää toimintaa, joka on aistimellis-konkreettisesti havaitta- vissa: ojan kaivuu, kutominen, työtoiminta kaikissa esineellistyneissä muodoissaan, kie- lellinen toiminta puheena.

Ideaalisesineellinen toiminta taas käsittää kolme eri toimintakokonaisuutta: psyykkisen orientoitumistoiminnan, kielellisen toimin- nan sisäisenä puheena ja ajattelutoiminnan.

Aktuaalisti toimivan, tietoisen subjektin työssä yhdistyvät välttämättä sekä ideaalis- esineellinen että materiaalisesineellinen puoli.

Ihmisen pysykkisen toiminnan tutkiminen on kuitenkin mahdotonta ilman näiden puolten abstrahoimista ja toiminnan analyysia. On tärkeää nähdä, milloin kysymyksessä on ta- voitteinen teko, milloin operaatio, milloin toi- minta, jolla on kokonaispersoonallisuutta muovaava vaikutus. Tämän lisäksi olen näh- nyt abstrahoinnin erityisen hedelmälliseksi sen selvittämiseksi, mitä kieli, viestintä, in- formaatio ja tieto voisivat ihmiselle psyko- logisesti merkitä ja kuinka ne tietoisuutta konstituoivat.

Olen pyrkinyt tiivistämään näiden toimin- tojen rakenne-erittelyn seuraavaan kaavioon.

Erityistä huomiota tässä voidaan kiinnittää

kaavion rajattuun osaan, jossa eritellään niin

materiaalisesineellisen kuin ideaalisesineel-

lisenkin toiminnan puolen operaatiota. Ope-

raatiot voidaan nimittäin ymmärtää myös

edellä esitettyyn perustuen toiminnan tulok-

siksi (toisten ihmisten tai subjektin itsensä

tuottamiksi), menetelmiksi jotka on omaksut-

tava psyykkisen — ideaalisesineellisen toi-

minnan — tasolla. Tämä taas edellyttää jo

kehittynyttä ideaalisesineellisen toiminnan

92 Holopainen: Informaation ja tiedon... Kirjastotiede ja informatiikka 1 (4) — 1982 KAAVIO 2.

IDEAALIS-ESINEELLINEN TOIMINTA (IDT) TOIMINTO

Orientoitumistoiminta

TOIMINTO

Kielellinen toiminta 'sisäisenä puheena'

TOIMINTO A j attelutoiminta

TEKO (IDT) TEKO (IDT) TEKO (IDT)

1 , . . . , n l , . . . , n l , . . . , n

OPERAATIOT OPERAATIOT OPERAATIOT

l , . . . , n 1 , . . . , n l , . . . , n

psyykkiset kuvat kielellisten merkitysten

'ideaalinen puoli' loogiset rakenteet

OPERAATIOT OPERAATIOT OPERAATIOT

l , . . . , n l , . . . , n 1 , . . . , n

Oi A = kielen materiaalis-esi- OIB = kielen materiaalis-esi- (Oic — kielenmateriaalis-

neellinen puoli neellinen puoli esineellinen puoli)

(02A = työkalu) 02B = työkalu 02C = työkalu

TEKO (MAT) TEKO (MAT) 1 , . . . , n 1 , . . . , n Ulkoinen puhe mukana (OIA + OIB)

Spesifi materiaalis-esineellinen Spesifi materiaalis-esineellinen toiminto A toiminto B

TEKO (MAT) l , . . . , n

Ei ulkoista puhetta (Oic) Spesifi materiaalis-esineellinen toiminto C

MATERIAALIS-ESINEELLINEN TOIMINTA (MAT)

o p e r a a t i o r a k e n n e t t a ( k y e t t ä v ä l u o m a a n p s y y k k i s i ä k u v i a , e n n a k o i m a a n , y m m ä r t ä - m ä ä n m e r k i t y s t ä , a j a t t e l e m a a n loogisesti).

Ulkoisen sisäistymisprosessin lähtökohta (genesis) on k u l t t u u r i h i s t o r i a l l i s e n a j a t t e l u t a - v a n m u k a a n aina materiaalisesineellisessä t o i - m i n n a s s a . Yleensä sisäistymiseksi k u t s u t a a n t a p a h t u m a a , j o n k a tuloksena m u o d o l t a a n u l - k o i n e n prosessi, j o k a t o t e u t u u ulkoisten, aineellisten esineiden välityksellä ( m a t e - riaalisesineellinen toiminta) m u u t t u u p s y y k - kiseksi, tietoisuudessa t a p a h t u v a k s i p r o s e s - siksi (ideaalisesineellinen toiminta).

T ä m ä prosessi on m a h d o l l i n e n tiettyjen t r a n s f o r m a a t i o i d e n k a u t t a , joita k u t s u t a a n l y h e n t y m i k s i , tiivistymiksi, a u t o m a t i s o i t u - miksi. Ulkoisen sisäistymisen prosessi on siten h i e r a r k i n e n , e t t ä a u t o m a t i s o i t u m i n e n edelli- sellä tasolla m e r k i t s e e s i i r t y m i s t ä k o r k e a m - m a l l e tasolle.

H a h m o t t e l e n s e u r a a v a s s a tiivistetysti u l k o i - sen sisäistymisen v a i h e e t (lähinnä G a l p e r i n i n m u k a a n ) , k o s k a niillä on oleellinen m e r k i t y s a n a l y y s i n etenemiselle:

1. O r i e n t o i t u m i s t o i m i n t a (orientoitumispe- r u s t a n l u o m i n e n p s y y k k i s e n k u v a n a v u l - la, havaitsemisprosessit)

2. U l k o i n e n t o i m i n t a m a t e r i a a l i s t e n esinei- den välityksellä.

a. ' A l k u p e r ä i n e n ' m a t e r i a a l i n e n toiminto.

b. M a t e r i a l i s o i t u n u t toiminto ( a l k u p e r ä i - sen p r e s e n t a a t i o , esim. pienoismalli, k a r t t a , kaavio)

3. K o h t e e n sisällön a v a a m i n e n subjektille t o i m i n n a n o p e r a a t i o r a k e n t e e n osoittami- sen j a y l e i s t ä m i s e n avulla. (Toiminnan kiintopisteet, apuvälineet)

4. Materiaalisesineellisen t o i m i n n a n s i i r t y m i - n e n j a yleistys ulkoisen p u h e e n tasolle.

5. Ulkoinen p u h e itseä v a r t e n (ns. e g o s e n t r i - n e n p u h e , j o t a esiintyy lapsilla tietyssä k e h i t y s v a i h e e s s a , m u t t a m y ö s aikuisilla

' i t s e k s e e n p u h e l u n a ' ongelmatilanteissa) 6. S i i r t y m ä sisäisen p u h e e n tasolle (kielelli-

n e n toiminta, josta k a r s i u t u v a t ulkoisen p u h e e n aistimellis-konkreettiset e l e m e n t i t

— y m m ä r r e t ä ä n usein myös ajatteluksi) 7. Aj a t t e l u t o i m i n t a

(kielellinen aines k a r s i u t u u , s p o n t a a n i t k y t k e n n ä t , a u t o m a t i s m i t )

J o s k a a v i o 2 on t a r k o i t e t t u k u v a a m a a n a n a l y y t t i s e s t i omaksumisprosessin r a k e n n e t t a (ulkoisen sisäistymistä), niin k u i n k a sitten v a s t a t a a n a r t i k k e l i n otsikon tematisointiin?

K u i n k a j ä s e n t y v ä t informaatio j a tieto i d e a a - lisesineellisessä j a materiaalisesineellisessä toiminnassa, so. inhimillisessä tietoisuus-toi- minnassa?

4.

Edellä todettiin toimintojen t u n n u s p i i r t e i - den a u k e a v a n t o i m i n n a n k o h t e e n m ä ä r i t t e - lystä. S a m a l l a k u n t o i m i n n a n k o h d e , p ä ä - m ä ä r ä s a a v u t e t a a n , s y n t y y t o i m i n n a n tulos.

T ä m ä tulos s a a t t a a jälleen m u o d o s t a a o p e r a a - tiopohjan tuleville toiminnoille eli tuloksesta s a a t t a a tulla t o i m i n n a n a p u v ä l i n e .

T u t k i n s e u r a a v a s s a erityisesti ideaalisesi- neellisen t o i m i n n a n m u o d o s t a v i e n t o i m i n t a - k o k o n a i s u u k s i e n : orientoitumistoiminnan, si- säisen p u h e e n j a a j a t t e l u t o i m i n n a n o m i n a i - suuksia j a suhteita.

Ideaalis-esineellisen t o i m i n n a n k o h t e i t a (tu- loksia) on t a r k a s t e l t a v a k o l m e l l a eri tasolla:

1) p s y y k k i s e n o r i e n t o i t u m i s t o i m i n n a n k o h - t e i n a / tuloksina; 2) sisäisen p u h e e n k o h t e i n a / tuloksina j a 3) a j a t t e l u t o i m i n n a n k o h t e i n a / tuloksina. Siirtyessään toimintojen tuloksiksi kohteilla on tendenssi esineellistyä, asettua j ä l l e e n o m a k s u m i s e n kohteiksi. Esineellisty- neissä muodoissaan ideaalis-esineellisen toi- m i n n a n tulokset i l m e n e v ä t ensisijaisesti k u l t - tuurisesti, inhimillisenä historiallisena k o k e - m u k s e n a ja sen k a s a u t u m i n a . Toissijaisesti ideaalis-esineellisen t o i m i n n a n tulokset i l m e - n e v ä t yksilöllisen s u b j e k t i n ideaalisesineelli- senä reflektiona: p s y y k k i s i n ä kuvina, m e r k i - t y s t e n mieltämisenä, loogisena ajatteluna.

K u n subjekti k o h t a a (materiaalisesineelli- sen t o i m i n n a n tasolla) o m a k s u t t a v a n objektin, h ä n j o u t u u l u o m a a n siihen e r ä ä n l a i s e n k o l m i y h t e y d e n : k o h d e on h e i j a s t e t t a v a psyykkisesti, sille on a n n e t t a v a (kielellinen) m e r k i t y s , t u l k i n t a ja j o t t a o m a k s u m i n e n olisi l o p p u u n saatettu, k o h d e on t u o t a v a loogisen a j a t t e l u n tasolle.

5.

S u b j e k t i n kohteellisen t o i m i n n a n r a k e n - teessa n ä y t t ä i s i informaatiolle l a n k e a v a n t i e t t y osa: se on sitä p i n t a a , johon subjektin ennakoiva, p s y y k k i n e n o r i e n t o i t u m i n e n k o h - distuu.

Erityisen kiinnostavasti informaation asema on t u l l u t esiin t y ö n t u t k i m u k s e s s a . Työelä- m ä n koneellistuessa j a automatisoituessa y h ä t ä r k e ä m m ä k s i on t u l l u t prosessien o h j a a m i - n e n tiettyjen t u n n u s m e r k k i e n , signaalien m u k a a n . DDR -Iäinen työn psykologi W.

H a c k e r k u v a a signaalien asemaa työproses- sissa:

Signaalit ovat kaikissa tapauksissa oppimis- prosessin tuloksia, sillä aistimellisiin signaalei- hin ei voi vastata oikein ilman signaalin tiedos- tamista. Siirtyminen sellaisesta vastaanotosta, jossa inhimillinen tietoisuus ei ole mukana ja

joka on vain laitteiston karmalta signaali, inhi- milliseen tiedotusprosessiin liittyvään havait- semistoimintaan, on riippuvainen esineen ku- van käsittämisestä. Näin 'signaali' ja kuva luonnehtivat kognitiivista prosessia eri tavoin, signaali viittaa sen merkitykseen insinöoripsy- kologiassa »tietojenkäsittelymekanismina», ku- va taas viittaa kognitiiviseen prosessiin tiedos- tusprosessissa.

V o i d a a n k i n sanoa, että informaatio on sitä pintaa, j o k a esineellistää k u v a n o r i e n t o i t u - m i s t o i m i n n a n tasolla: o r i e n t o i t u m i s e n t u l o k - sena siitä tulee osa sisäistä p u h e t t a , j o k a a n t a a sille m e r k i t y k s e n j a v a s t a m e r k i t y k - s e n a n n o n j ä l k e e n informaatiosta tulee sellai- nen elementti, joka on valmis a j a t t e l u t o i m i n - n a n apuvälineeksi.

Jos informaatio on pintaa, niin tieto taas on sitä, muka p i n n a n alla 'piilee'. O m a k s u m i s - prosessin k a n n a l t a tieto v o i d a a n y m m ä r t ä ä vain a j a t t e l u t o i m i n n a n tulokseksi ja k o h - teeksi. I n f o r m a a t i o voi johtaa tietoon, m u t t e i k o s k a a n voi olla tietoa, koska tieto vaatii ajat- t e l u t o i m i n t a a . A j a t t e l u t o i m i n n a n tulosten esineellistyessä (ulkoistuessa) tieto siirtyy j ä l - leen o m a k s u m i s e n k o h t e e k s i (kollektiiviseksi/

individuaaliseksi).

Ajallisesti t a r k a s t e l l e n informaatio p a l - velee s u b j e k t i n aktuaalisen t o i m i n n a n t a r - peita. Tieto taas on ajasta j a p a i k a s t a r i i p p u - m a t o n ennakoinnin j a suunnittelun a p u v ä l i n e .

I n f o r m a a t i o t a ja tietoa on t a r k a s t e l t a v a myös kielellisen t o i m i n n a n k a u t t a . Kielelli- sessä toiminnassa informaatio j a tieto m u o - d o s t a v a t sen 'objektiivisen' sisällön, johon reflektoidaan subjektiivisen mielen tasolla.

I n f o r m a a t i o ja tieto s a a v a t m e r k i t y k s e n s ä kielellisen t o i m i n n a n k a u t t a . I l m a n kielellistä tasoa i n f o r m a a t i o n j a tiedon esineellistyneet muodot j ä ä v ä t pelkiksi materiaalisesineeiii- sen t o i m i n n a n kohteiksi.

I n f o r m a a t i o n ja tiedon asema m a t e r i a a l i s - esineellisessä t o i m i n n a s s a on niiden k ä y t ö n k a n n a l t a toissijainen: tosin n e voivat tietyssä mielessä olla myös materiaalisesineellisen t o i m i n n a n osia tai k o h t e i t a . K u n i n f o r m a a t i o / tieto on esineellistynyt esim. työvälineeseen (konstruktio, k ä y t t ö m e n e t e l m ä ) , työvälineen t u h o u t u e s s a t u h o u t u u t a v a l l a a n myös siihen sisältynyt esineellistynyt i n f o r m a a t i o / t i e t o .

K i r j a a n esineellistynyt tieto v o i d a a n t u h o t a kirjarovioilla. V ä h e m m ä n k i n d r a m a a t t i s i s s a yhteyksissä kirja voi olla niin ideaalisesineel- iisen k u i n materiaalisesineellisenkin t o i m i n - n a n a p u v ä l i n e . K i r j a a voi k ä y t t ä ä sekä ' m e r - kitysesineenä' u u d e n tiedon o m a k s u m i s e s s a että ' v a r s i n a i s e n a ' esineenä kasviprässinä.

painona jne. K u i t e n k i n k i r j a n t e h t ä v ä esi-

94 Holopainen: Informaation ja tiedon.. . Kirjastotiede ja informatiikka 1 (4) — 1982 KAAVIO 3

INFORMAATION JA TIEDON SUHDE OMAKSUMISPROSESSISSA

VASTA TASSA VAIHEESSA SPESIFIOITUVAT NS. HENKISET TOIMINNOT

(Ajattelutoiminnan kohde ideaalisesineellisellä tasolla = ei-esineellistynyt tieto)

Ajattelutoiminnan tekojen 'teknistyminen' Tulos: operaatiotieto, joka voi ulkoistua, esineellis- tyä (esim. kirjaan, työkaluun) ja muuttua jälleen informaatio-orientoitumiskohteeksi omaksumispro- sessissa

Sisäisen puheen tekojen 'teknistyminen'

Tulos: merkitykselliseksi ja mielekkääksi tulkittu tieto, joka siirtyy ajattelulutoiminnan operaatioksi.

Jos tulkinta ei tuota siirtymää, jää kielellisen toi- minnan tasolle (emootiot, merkitykset)

Ulkoisen puheen tekojen 'teknistyminen'

Tulos: kielelliselle tasolle siirretty informaatio/J tieto

Materialisoitunut tai materiaalinen toiminta Informaatio/tieto tietyn konkreettisen, tavoitteelli- sen teon operaationa( esim. automaattinen tietojen käsittely)

Orientoitumistoiminta

Subjekti orientoituu kuvan tasolla; kuvan e s i n e e l - listyminen = informaatiota materiaalis-esineelli- sessä muodossaan (esim. signaalit, otsikot, värit jne.)

IDEAALIS- ESINEELLINEN TASO

MATERIAALIS- ESINEELLINEN TASO Tieto kommunikoitavina käsitteinä

Tieto/informaatio esineellisty-

neissä muodoissaan

INFO = ESINEPINTA (TIETO = EI-AISTIT- TAVAA,

NÄKYMÄTÖNTÄ)

neellistyneen tiedon t a l l e n t a j a n a on p r i m a a r i , j a siksi se on p r i m a a r i s t i ideaalisesineellisen t o i m i n n a n tulos j a k o h d e .

6.

I n f o r m a a t i o n j a tiedon 'aineelliset p u v u t ' m u o d o s t a v a t ideaalisesineellisen t o i m i n n a n tulosten k ä y t t ä m i s e s s ä s e k u n d a a r i n o p e r a a - t i o r a k e n t e e n . P r i m a a r i o p e r a a t i o r a k e n n e esiintyy siinä subjektisessa tietoisuus-toimin- nassa, j o n k a k o h t e i t a n e ovat, eli ideaalisesi- neellisen t o i m i n n a n tasolla.

K ä y t ä n lopuksi e s i m e r k k i n ä i n f o r m a a t i o n ja tiedon s u h t e e s t a omaksumisprosessissa t o i - m i n t a a , jossa näillä operaatioilla on aivan erityisen t ä r k e ä asema. K y s y n m i t e n t u t - kija k ä y t t ä ä työssään i n f o r m a a t i o t a j a tietoa.

L ä h d e n siitä olettamuksesta, e t t ä p s y k o l o - gisesti informaatio ja tieto ovat elimellisiä omaksumisprosessin operaatioita. N e t o i m i v a t e n s i n n ä k i n a p u v ä l i n e i n ä t i e t t y y n t a v o i t t e e - seen pääsemiseksi j a t o i m i n n a n realisoimi- seksi, m u t t a n e ovat myös sellaisenaan o m a k - sumis toiminnan kohteita. O m a k s u t t u tieto m u u t t u u psyykkisessä r a k e n t e e s s a v ä l i t t ö -

mästi operaatioksi, j o k a sysää a j a t t e l u t o i m i n - t a a eteenpäin.

H a v a i n n o l l i s t a n n ä i n s y n t y n y t t ä t i l a n n e t t a yllä olevalla kaaviolla:

K ä y t ä n n ö n t u t k i m u s t y ö s s ä t u t k i j a j o u t u u esivaiheessaan s u u n n i s t a m a a n informaatio- orientoitumiskohteiden m u k a a n varsinkin, jos kyseessä on h ä n e l l e a i v a n u u d e n tiedon etsi- minen.

Tällaisia o r i e n t o i t u m i s k o h t e i t a ovat e s i m e r - kiksi kirjojen otsikot, jopa sisällötkin silloin, k u n n e k ä y d ä ä n selaillen läpi, bibliografiat, l ä h d e l u e t t e l o t j n e . K y s y m y s on siitä, e t t ä tässä vaiheessa o m a k s u m i s t a e d e l t ä ä o r i e n - t o i t u m i n e n . I n f o r m a a t i o j o h t a a o m a k s u m i - seen, m u t t a ei ole mukana itse omaksumispro- sessissa.

I n f o r m a a t i o - o r i e n t o i t u m i s k o h d e k ä t k e e t a - vallisesti t a a k s e e n a d e k v a a t i n tiedon. Infor- m a a t i o toimii pintana j o n k a alle on v ä l t t ä - m ä t t ä p ä ä s t ä v ä tiedon omaksumiseksi.

T u t k i j a p y s ä h t y y r e l e v a n t i k s i a r v i o i m a a n s a 'informaatiosignaalin' kohdalle. O m a k s u m i s - prosessissa s i i r r y t ä ä n kielellisen t o i m i n n a n t a - solle. Kielellinen t o i m i n t a h a n on fylogeneet-

tisesti kehittynyt informaation/tiedon siirtä- mis- ja tallennusfunktion yhteydessä.

Kyse saattaa tässä tapauksessa olla keskus- telusta tutkijain kanssa tai vaikka kirjan lu- kemisesta (ulkoinen ja sisäinen puhe). Infor- maatiolle tai tiedolle annetaan 'merkitys' ja mieli, se tulkitaan, siirretään/omaksutaan kommunikointikelpoisina käsitteinä.

Tulkintatapahtuman kautta informaatio/

tieto siirtyy ajattelutoiminnan tasolle. Tällöin tutkija vasta suorittaa 'itsenäistä tieteellistä toimintaa' tai ajattelutoimintaa, jonka koh- teena on tulkittu informaatio/tieto. Kun toiminnan kohde on tieto tai tiedon tuotta- minen, se on ajattelutoimintaa.

K ä y t e t y t l ä h t e e t :

Galperin, P. J. (1979) Johdatus psykologiaan. Pori.

Hacker, W. (1973) Allgemeine Arbeits- und In- genieurpsychologie. Psychische Struktur und Regulation von Arbeitstätigkeilen. Beriln.

Leontjev, A. N. (1977a) Probleme der Entv/ickiung des Psychischen. 2., korjattu painos. Frank- furt am Main. (Teoksesta ilmestynyt myös eng- lanninkielinen laitos Problems of the develop- ment oi the mind. Moscow 1981.)

Leontjev, A. N. (1977b) Toiminta, tietoisuus, per- soonallisuus. Kuopio.

Leontjev, A. A. (1971) Sprache, Sprechen, Sprech- tätigkeit. Stuttgart.

Leontiev, A. A. (1979) Kieli ja ajattelu. Helsinki.