265
T
ämä kirja-arvio on tehty yhteistyössä kolmen ai- k u i s k a s v a t u s t i e t e e n opiskelijan kanssa aikuiskoulu- tuksen didaktiikan perusteiden -opintojakson yhteydessä.Opiskelijat eivät voineet osallis- tua opetukseen työesteidensä vuoksi, joten sovimme tällaises- ta vaihtoehtoisesta työskente- lytavasta. Se on vaatinut heiltä todennäköisesti enemmän aktii- visuutta kuin 12 tunnin luento- sarjan seuraaminen. Kaikki opiskelijat ovat hyväksyneet kokoamani arvion ja antaneet nimensä sen julkaisukäyttöön.
Nevgin ja Tirrin kirjoittama
”Hyvää verkko-opetusta etsi- mässä” on selkeästi tutkimusra- portti. Tutkimustehtävänä oli selvittää, mitkä tekijät edistävät ja estävät verkko-oppimista sekä analysoida hyvän verkko- opettajan, verkko-opiskelijan ja verkkokurssin ominaisuuksia.
Tutkimusaineisto kerättiin vuo- sina 1995–2000 Helsingin yli- opiston Avoimen yliopiston ja Apajan Internet-palvelun opis- kelijoilta. Tiedonhankinnan pääpaino on strukturoidussa kyselylomakkeessa, johon vas- tasi 412 opiskelijaa ja 27 opet- tajaa. Aineistoa täydennettiin lomakkeeseen sisältyvin avoi- min kysymyksin sekä kahden opiskelijan oppimiselämäkerran narratiivisella tarkastelulla. Ai- NEVGI ANNE & TIRRI KIRSI (2003). Hyvää verkko-opetusta etsimässä. Oppimista edistävät ja estävät tekijät verkko-oppi- misympäristöissä - opiskelijoi- den kokemukset ja opettajien arviot. [Turku:]Suomen Kasva- tustieteellinen Seura.
neistoon kuului myös yhdek- sän verkko-opettajan SWOT- tyyppisen kehikon avulla teh- dyt haastattelut.
Hyvän verkko-opettajan ominaisuudet vastaavat pitkäl- ti niitä tunnuspiirteitä, joita on saatu esiin tutkittaessa hyvän opettajan ominaisuuksia muis- sa yhteyksissä, siis perinteises- sä lähiopetuksessa. Deduktiivi- sen analyysin lähtökohtana käytettiin Harrisin (1986) käsi- tystä tehokkaasta opettajasta.
Harrisin luokat sopivat yllättä- vän hyvin myös verkko-ope- tusympäristöön. Opettajan asiantuntemus ja opetuksen or- ganisointi, erityisesti ajankäy- tön hallinta, nousivat keskei- simmiksi ominaisuuksiksi. Ai- neiston analyysin perusteella luokitusta täydennettiin opetta- jan verkkopedagogisia taitoja koskevalla luokalla, jonka sisäl- tö koski sekä tietotekniikan hal- lintaa että sen pedagogista so- veltamista. 14 opiskelijan ja 8 opettajan mukaan nämä ominai- suudet ovat tärkeitä verkko- opetuksessa.
INNOSTUS PAIKKAA KOULUTUSPUUTTEITA Verkkoympäristön asettamat erityisvaatimukset eivät näytä toteutuvan niin selkeästi kuin etukäteen voisi olettaa. Toisaal- ta: useimmat opettajat olivat lähteneet verkko-opetukseen vailla varsinaista koulutusta, oman intonsa ja omaehtoisen opiskelunsa varassa. Osa heis- tä oli verkko-opetuksen suh- teen noviiseja, osa jo useampia kursseja toteuttaneita. Opetta- jien aiempi, lähiopetuspainottei- nen kokemus heijastuu varmas-
ti heidän omin sanoin antamis- saan vastauksissa.
HYVÄ OPISKELIJA ON AKTIIVINEN
Hyvä verkko-opiskelija on puo- lestaan aktiivinen; aktiivisuus yhdistettiin useisiin ominai- suuksiin, kuten tiedonhaluun, omatoimisuuteen ja vuorovai- kuttajana olemiseen. Hän on myös itsenäinen ja sitoutunut kurssiin. Opettajat kokivatkin verkko-opetuksen suurimpana mahdollisuutena ja uhkana opiskelijoiden roolin vaihtelun aktiivisesta passiivisuuteen ja sitoutumisesta motivoitumatto- muuteen. Hyvä verkkokurssi on ennen kaikkea selkeä, vuorovai- kutteinen ja monipuolinen.
Koska ”verkko poistaa sosiaa- lisia vihjeitä” (vai luo uusia?), vuorovaikutusta ja erityisesti palautteen antamista jouduttiin sekä tarkastelemaan että osin opettelemaan uudesta näkökul- masta.
Tutkimuksen kvantitatiivi- nen osa on toteutettu erinomai- sesti. Kvalitatiivinen analyysi on asetettu kvantitatiivisen tut- kimusotteen palvelukseen.
Opettajien ja opiskelijoiden omat ilmaisut näyttävät olevan sitä merkittävämpiä, mitä use- ammin ne esiintyvät aineistos- sa; esiintymistiheys määrittää siis tärkeysjärjestyksen. Tämä ei kuitenkaan vastaa kvalitatii- visen tutkimusotteen ideaa, jos- sa yksikin sisällöllistä variaatio- ta esiintuova maininta on tär- keä. Luokitus on rakennettu ai- neistolähtöisesti, mutta koko aineistoa ei kuitenkaan ole saa- tu mahtumaan muodostettuihin kategorioihin. Tämä tilanne
HYVÄÄ VERKKO-OPETUSTA ETSIMÄSSÄ
AIKUISKASVATUS 3/2004 KIRJA-ARVIOITA
266
edellyttäisi luotavan struktuu- rin työstämistä abstraktiotasoa nostamalla, mutta sen sijaan hajahavainnot on esitetty luet- telona. Kvalitatiivisen aineiston käyttö kvantitatiivisen lähesty- mistavan ehdoilla mahdollistaa näiden tutkimusotteiden yhdis- tämisen ilman että niiden taus- taoletuksia, kuten tiedonkäsi- tyksiä, joudutaan kyseenalais- tamaan. Lyhyellä tähtäimellä toimiva, mutta laajemmin ajatel- len kestämätön ratkaisu.
Kvalitatiivisen aineiston analyysia on haluttu syventää käyttämällä sekä deduktiivista että induktiivista tutkimusotet- ta. Ratkaisu on erinomainen.
Kuitenkin analyysijärjestys voi- si olla toinen: deduktiivisen analyysin jälkeen lienee taval- lista vaikeampaa toteuttaa ai- dosti aineistolähtöistä analyy- sia, kun sen sijaan induktiivisen analyysin teko ei välttämättä haittaa samassa määrin deduk- tiivista tarkastelua. Narratiivi- nen aineisto ja analyysi elävöit- tävät tutkimusta, joskin sen läh- teenä ovat yksipuolisesti verk- ko-opinnoissa menestyneet.
Kvalitatiivisen aineiston koko- amiseen ja analyysiin on osal- listunut kaksi opiskelijaa, joiden nimiä ei mainita. Tekijät itse ko- rostavat diskussio-osassa mo- nipuolisesti hyödynnetyn trian- gulaation merkitystä tutkimuk- sen arvon nostajana. Näin voi- daankin todeta edellä mainituis- ta ongelmista huolimatta: eri ta- voin saatuja tuloksia voidaan ristiinvalidoida ja siten lisätä tutkimuksen luotettavuutta.
KÄYTTÖKELPOISTA TIETOA
Tutkimuksen aineisto on osin vanhaa. Verkko-opetuksen ti- lanne on muuttunut vuodesta 1995, minkä tekijätkin hyvin tie- dostavat. Toisaalta osa verkko- opetuksen ongelmista lienee luonteeltaan ajattomia (esimer- kiksi vuorovaikutusta koskevat kysymykset) ja ne on nostettu hyvin esiin. Tutkimusta voi- daankin pitää monipuolisena perusselvityksenä verkko-ope- tuksen luonteesta ja ehdoista eri tavoin tarkasteltuna.
Tutkimus antaa ajattelemisen aihetta verkko-opiskelijoiden li-
Leena Ahteenmäki- Pelkonen, Anu Kajamaa, Johanna Koponen ja Lotta Rehn
säksi ennen kaikkea opettajille.
Koska ainakin tämän tutkimuk- sen opettajat olivat valtaosal- taan itse kouluttautuneet verk- ko-opetustehtäviin, reflektion apuvälineitä todella tarvitaan.
Tutkimus virittää verkko-opet- tajaa pohtimaan itsetuntemus- taan ja itsearviointiaan sekä koulutuksellista ja ammatillista suuntautumistaan. Tutkijat esit- tävät jatkotutkimusaiheita hy- vin varovasti. Kuitenkin kysy- mys verkko-opetuksen eettises- tä tarkastelusta on erityisen mielenkiintoinen ja tärkeä:
”Myös verkko-opetuksessa, kuten kaikessa kasvatuksessa, joudumme jatkuvasti kysymään kenen ehdoilla opetusta kehite- tään ja ketkä saavat siitä suu- rimman hyödyn” (Nevgi & Tirri 2003, 172).
AIKUISKASVATUS 3/2004 KIRJA-ARVIOITA
Anu Kajamaa ja Lotta Rehn ovat aikuiskasvatuksen opiskelijoita, VM Johanna Koponen on suorittanut täydentäviä opintoja.
