pääkirjoitus
Gerontologia 1/2022 1
Pääkirjoitus
A
lkanut vuosi ei vieläkään tuonut helpotusta koronakurimukseen, mutta nyt yhteiskun- taa taas avataan uudelleen ja koronarajoitukset alkavat väistyä. Toiveita on, että keväällä tai vii- meistään kesällä olisimme jo voiton puolella.Aikaa ennen koronaa on jo ikävä. Aluevaalit pidettiin tammikuun lopulla, ja 21 uutta alue- valtuustoa aloittavat toimintansa maaliskuussa.
Suuri työ terveyspalvelujen uudelleen järjestä- miseksi on alkanut. Ikäihmisten hyvät ja toimi- vat palvelut uusilla hyvinvointialueilla ja niiden saatavuus eri puolilla Suomea ovat erittäin tär- keitä tavoitteita. Ikääntyneiden tarpeet tulisi- kin ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa uusilla hyvinvointialueilla.
Vuoden ensimmäinen Gerontologia-lehti on jo totuttuun tapaaan tuhti lukupaketti. Se sisältää viisi vertaisarvioitua tiedeartikkelia, joista kolme samoin kuin yksi Keskusteluja- pals tan kirjoitus käsittelevät ikääntyneiden lii- kuntaa eri näkökulmista. Aihe on tärkeä ja nyt erityisen ajankohtainen, koska THL:n kerää- män datan (Finsote 2020) mukaan korona-aika on vähentänyt etenkin vanhimpien ikäihmis- ten liikunnan määrää arjessa. Muina aiheina tiedeartikkeleissamme ovat ikääntyneiden kal- toinkohtelu sekä muistisairaiden vanhempien aikuisten lasten antama tuki kotona asumiseen.
Pia Anttila ja kumppanit tutkivat, minkälai- set liikkumisen kannustimet ovat yhteydessä ak- tiiviseen liikunnan harrastamiseen ikääntyneil- lä ihmisillä, joilla riski muistisairauteen sairas- tumiseen on kohonnut. Tutkimuksen mukaan etenkin liikunnan kokeminen hauskaksi, sai- rauden vuoksi lisätty liikunta, liikunnan myön- teinen vaikutus terveydentilaan ja mielialaan sekä ystävien tapaaminen liikunnan parissa li-
säsivät todennäköisyyttä kuulua liikuntaa ak- tiivisesti harrastavien ryhmään. Myös tiedotus- välineistä saatu tieto lisäsi liikunnan harrasta- misen todennäköisyyttä. Sonja Iltasen ja Päivi Topon artikkelissa kerrotaan etäjumpan järjes- tämisestä kunnissa koronapandemian aika na.
Tämä on tärkeä aihe, koska pandemian aikana juuri iäkkäiden fyysinen toimintakyky on jou- tunut koetukselle erilaisten rajoitusten myö- tä. Tutkimuksessa todetaan, että koronapan- demia aiheutti merkittävän riskin iäkkäiden etäjumpan jatkumiselle, mutta toisaalta se vah- visti motivaatiota, osaamista ja laitekantaa, jot- ka edesauttavat etäjumpan järjestämistä jat- kossa. Eerika Saloranta ja kumppanit kerto- vat iäkkäiden ryhmäliikunnasta artikkelissaan
”Ryhmäliikunta iäkkäiden ihmisten hyvinvoin- nin ja kotona asumisen tukena”. Tutkimuksessa selvitettiin, miten ryhmäliikuntaan osallistuvat iäkkäät ihmiset kokivat hyötyneensä liikuntaan osallistumisesta omassa arjessaan. Valtaosa toi- mintaan osallistuneista ikäihmisistä kertoi lii- kuntaryhmässä käymisen edistäneen liikunta- aktiivisuutta, toimintakykyä ja hyvinvointia.
Osallistujat sanoivat myös etenkin mielialansa kohonneen ja sosiaalisen kanssakäymisensä li- sääntyneen. Arkiliikkumisen määrä ja liikunta- ryhmässä käynnin useus edesauttoivat arkias- kareista suoriutumista ja tarmokkuuden kasvua.
Ulla Halonen tutki aikuisten lasten muisti- sairaalle vanhemmalleen antamaa apua ja hoi- vaa sekä niiden antamiseen tarvittavaa tukea.
Tutkimuksen mukaan aikuisilla lapsilla on tär- keä rooli sairastuneen vanhempansa arjen su- juvuuden seuraajina ja käytännön asioiden hoi- tajina. Aikuiset lapset kaipasivat etenkin tukea sairauteen liittyviin tietoihin ja taitoihin sekä
Gerontologia 1/2022 2
henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja pal- veluohjausta palveluiden koordinointiin. Ai- kuisten lasten tuen tarpeet tulee huomioida ai- empaa paremmin, jotta he voivat toimia van- hempiensa kotona asumisen mahdollistajina.
Mari Salminen-Tuomaalan ja kumppanei- den tärkeässä tutkimuksessa selvitettiin ensi- hoitajien kokemuksia ikääntyneiden kaltoin- koh telusta. Hälyttävästi yli puolet kyselyyn vas tanneista ensihoitajista oli kohdannut pal - jon tai melko paljon ikääntyneiden kaltoin koh - telua ensihoitotehtävien yhteydessä. Tun nis- tettu kaltoinkohtelu näkyi ensihoitajille psy ko - sosiaalisena, fyysisenä, taloudellisena tai tekno- logisena kaltoinkohteluna, mutta myös perus - tarpeiden laiminlyöntiä esiintyi. Kal toin koh- telijana oli iäkkään ihmisen läheinen tai ko- tihoidon tai kotisairaanhoidon ammattilainen.
Keskusteluja-palstan kirjoituksessa Marika Salminen ja kumppanit kertovat Turun kau- pungin liikuntapalveluiden ja hyvinvoinnin palvelukokonaisuuden vuosittain järjestämään kuntotestipäivään vuonna 2019 osallistunei- den fyysisestä toimintakyvystä sukupuolen, iän ja liikunnan harrastamistiheyden mukaan.
Kirjoittajat kertovat, että kuntotestipäivä on esimerkki ylisektorisesta yhteistyöstä suhteelli- sen hyväkuntoisten ikääntyneiden fyysisen toi- mintakyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.
Tuloksia voidaan hyödyntää ikääntyneiden ennaltaehkäisevien palveluiden kehittämisessä.
Jaana Koskenniemi kertoo väitöstutkimuk- sestaan kirjoituksessaan ”Nouse harmaapään edessä ‒ kunnioittava kohtelu ikääntyneen po - tilaan hoitotyössä”. Hän toteaa, että kunnioit- tavan kohtelun tulee ulottua kaikkialle hoita- miseen. Kunnioittava kohtelu edistää yhteis- ymmärrystä ja mahdollistaa osallisuuden. Sen seurauksena voimaannutaan ja vahvistutaan.
Koskenniemen väitöskirjan lähtökohtana oli kunnioitus ikäihmistä kohtaan; ikääntynee- seen ihmiseen on yhdistetty viisaus, elämänko- kemus, tietämys, syvällisyys ja näkemys. Van- huus on viisautta. Tätä viisautta kirjoittaja ha- lusi kuunnella, ja tutkia, mitä kunnioittava
kohtelu on hoitotyössä ikääntyneen potilaan näkökulmasta.
Susanna Rivinen kertoo kirjoituksessaan
”Ikäihmisten medialukutaidon geragogiikkaa kehittämässä” väitöstutkimuksestaan, jonka ta- voitteena oli laajentaa ymmärrystä ikäihmisten medialukutaidosta sekä kehittää opettajankou- lutuksen sisältöjä ja käytänteitä vastaamaan tä- hän tarpeeseen. Tutkimuksen tulosten mukaan medialukutaidon geragogiikan tulee perustua ikäihmisten omiin tarpeisiin, ikä ihmisten me- dialukutaitoa tulee tukea kokonais valtaisesti ja siihen tarvitaan erilaisia pedagogisia lähes- tymistapoja. Medialukutaidon geragogiikassa ohjaajan tulisi olla empaattinen, kunnioittava ja ystävällinen ja hänen olisi tärkeä ymmärtää ja tukea muuttuvia kognitiivisia taitoja sekä ikä- ihmisen voimaantumista. Ikäihmisille on myös tärkeää tarjota systemaattista ja jatkuvaa tukea.
Lisäksi tarvitaan entistä laajempaa ja moni- alaisempaa yhteistyötä. Väitöstutkimuksen poh- jalta on kehitetty Lapin yliopiston opetta jan- koulutuksen käytänteitä ja sisältöjä ikäihmisten medialukutaidon näkökulmasta.
Iloksemme voimme esitellä Ajankohtaista- palstalla osastotoimittajamme Anna Rajalan tekemän haastattelun Suomen ensimmäisestä virkaan valitusta vanhusasiavaltuutetusta Päivi Toposta. Haastattelu sisältää mielenkiintoista asiaa ikääntyneistä Suomessa ja Topon ajatuk- sia aiheesta. Topo ottaa haastattelussaan esil- le etenkin ikävaikutusten arvioinnin tärkeyden päätöksenteossa. Samalla palstalla Marjo Palo- vaara kertoo gerontologisen hoitotyön koulu- tuksen kehittämisestä Kiinassa. Hankkeen päätavoitteena on uudistaa kolmen kiinalaisen korkeakoulun hoitotyön opetussuunnitelmia yhteistyössä eurooppalaisten korkeakoulujen kanssa. Suomesta mukana on Jyväskylän am- mattikorkeakoulu. Hanna-Maria Roit to ja Anna Von Nandelstadh puolestaan esittelevät
”Tarinoi ta muistisairauksista -joulukalenteria”.
Joulu kalenteriprojektin tavoitteena oli laajen- taa ymmärrystä muistisairauksista nostamalla tieteellisen kirjallisuuden rinnalle toisenlaista
Gerontologia 1/2022 3
tapaa sanoittaa kokemuksia muistisairaudesta.
Joulukalenterissa oli 24 vinkkiä kirjoista, eloku- vista ja dokumenteista, joissa sukellettiin muis- tin ja muistisairauksien maailmaan.
Pertti Pohjolainen on arvioinut Timo Strandbergin ja Eino Heikkisen toimittaman kirjan Suomiko onnellisen vanhuuden maa?
Kirjan kirjoittamiseen on osallistunut kymme- nen alan asiantuntijaa. Teoksen punainen lanka on onnellisuus ja erityisesti sen kytkeytyminen vanhuuteen ja vanhenemiseen. Sitä käsitellään eri luvuissa monesta näkökulmasta ja paino- tuksesta. Vaikka onnellisuuden perusta van- huudessa on hyvä terveys ja toimintakyky, hy- vään vanhenemiseen liittyy myös monia muita asioita. Niitä pohtivat kirjassa eri alojen asian- tuntijat, alkaen eliniän pidentämisestä soluta- solla ja päätyen yksilö- ja yhteiskunnan tasolla vaikuttaviin realiteetteihin onnellisen vanhuu- den saavuttamisessa. Onnellisuus on laaja-alai- nen ja moniulotteinen käsite, joten sitä lähes- tytään kirjassa monitieteisesti. Pohjolainen käy kattavassa arviossaan läpi kirjan luku luvulta ja löytää uutta tietoa ja mielenkiintoisia pohdin- toja eri kirjoittajilta. Vaikka kirjan luvut ovat
heterogeenisiä sekä kirjoitustyyliltään että si- sällöltään, ne liittyvät kuitenkin tavalla tai toi- sella teoksen yleisteemaan eli kysymykseen on- nellisesta vanhuudesta. Itsenäisinä teksteinä- kin eri luvut tarjoavat mielenkiintoista ja uutta tietoa vanhenemisesta, vanhuudesta ja onnel- lisuudesta.
Kielen päällä -palstalla Pirkko Muikku-Wer - ner kirjoittaa tärkeästä teemasta ”Puhutteluko helppoa?” Kirjoituksessaan Muikku-Werner pohtii sinuttelun ja teitittelyn suhdetta. So pi- van puhuttelun valinta on edelleen melko on- gelmallista. Tasa-arvopyrkimysten myötä si- nuttelu yleistyi yhteiskunnassa 1960–70-luvuil- la, mutta teitittely on taas nostanut päätään.
Huomaan, että itseänikin ärsyttää, jos nuori myyjä alkaa teitellä kaupassa. Kuten Muikku- Werner toteaa kirjoituksessaan: ”ja jälleen päh- käilemme: sinä vai te?”.
Toivotamme Gerontologia-lehdestä luki- joille, kirjoittajille ja vertaisarvioijille oikein hienoa lopputalvea ja kevään odotusta. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!
Satu Jyväkorpi, päätoimittaja
