T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5 65 Pedot verottavat paliskunnan
poroja, minkä lisäksi myös raato- jen etsiminen ja petojen jahti li- säävät paliskunnan kustannuksia ja vähentävät poronlihasta saata- via tuloja. Tilastojen mukaan suur- pedot tappoivat Kemin-Sompiossa poronhoitovuonna 2009–10 yh- teensä 325 poroa, niistä susi tappoi 162, ahma 73, ilves 67 ja karhu 23 poroa. Kaikkia raatoja ei koskaan löydetä, joten todelliset lukumää- rät ovat vielä suurempia.
Porojen talvilaidunten poron- jäkäläkasvustot ovat vähentyneet, mutta onko syynä vain liian suu- ri porojen määrä? Jäkälikköjen vä- henemiseen vaikuttavat myös met- sänhoidon toimenpiteet, sillä met- säpuiden kasvaessa valoisuus vä- henee ja seinäsammal alkaa vallata tilaa poronjäkälältä. Kun poron- jäkälä loppuu laitumilta tai sitä on vaikea kaivaa syvän lumen al- ta, porot alkavat syödä puiden ok- silla kasvavaa luppoa. Hyvin lumi- sina talvina puissa roikkuvaa lup- poa onkin nyhdettävissä yhä ylem- pää oksilta.
Elämälle maistuva kirja
Helle on kirjoittanut hyvin laajas- ti Metsä-Lapin porotalouden ti- lasta ja perinteiden muutoksesta.
Hän on tutkinut lähes koko työ- uransa ajan metsäpeuroja ja poro- ja, joista hän kertoo myös ensim- mäisessä kirjassaan Peuran ja po- ron jäljillä (Kirjayhtymä 1982).
Hän työskenteli ensin Oulun yli- opiston Oulangan biologisella ase- malla Kuusamossa, myöhemmin Pohjois-Suomen tutkimuslaitok- sessa ja Metsäntutkimuslaitokses- sa Rovaniemellä. Sodankylän As- kassa asuva Helle toimi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjoh- tajana vuosina 1995–2000.
Pitkä tutkijanura ei ole jäykistä- nyt Helteen kirjallista lahjakkuutta, päinvastoin, hänen vauhdikas teks- tinsä on hyvin mukaansatempaa- vaa. Porovuosi on oikealle elämäl- le maistuva kirja. Helle selostaa po- romiesten työn etenemistä tarkasti, niin että porotaloutta tuntematon- kin kokee olevansa tilanteissa mu- kana. Lisäksi hän on täydentänyt dokumenttinsa suurella määräl- lä ilmeikkäitä valokuvia. Kamera on pysynyt miehen kädessä myös nopeissa tilanteissa, valokuvat ovat yhtä eloisia kuin kertomuskin.
Helteen teksti vilisee poronhoi- don erikoissanastoa, mutta ilman oikeita sanoja ei kertomuskaan olisi aito. Kirjan lopussa on lukijan apu- na kahden aukeaman sanasto, jos- sa selostetaan poronhoidon sano- jen merkitykset.
Helle mainitsee esikuvakseen saamelaiskulttuurin tutkijan Toi- vo Immanuel Itkosen, jonka vuon- na 1948 julkaisemat poronhoidon kuvaukset olivat erityisen yksi- tyiskohtaisia. Helle kirjoittaa kuin suurten Lapin kuvaajien innoit- tamana, ja lukija voi vain nauttia kertomuksesta. Porovuosi kiinnos- taa myös poronhoitoalueen ulko- puolella.
Kirjoittaja on biologi ja tiedetoimit- taja.
Lastenkirja ja sen tutkimus ajan hermolla
Päivi Heikkilä-Halttunen Marleena Mustola (toim.):
Lastenkirja. Nyt. SKS 2014.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimus on vahvistanut asemiaan vuosituhannen taitteesta lähtien.
Useampia väitöskirjoja on tekeillä yliopistoissa eri puolilla Suomea ja tieteellisiin julkaisuihin tarjotaan entistä enemmän artikkeleita las- tenkirjallisuudesta. Tutkimusalue ei kuitenkaan ole vielä vakiinnut- tanut asemaansa ylipistoissa, sik- si säännöllisesti toteutettavia opin- tokokonaisuuksia on vähänlaisesti.
Ensimmäinen lastenkirjallisuuden professuuri on todennäköises- ti vielä kauan vain huimapäinen visio, mutta enää opiskelijat eivät juurikaan joudu vaihtamaan aihet- ta ”johonkin tolkullisempaan” tut- kimuskohteeseen. Varsinkin kult- tuurintutkimuksen laaja kiinnos- tus erilaisiin ilmiöihin on joudut- tanut akateemisen kentän yleistä suopeutta lasten- ja nuortenkirjal- lisuudentutkimusta kohtaan.
Marleena Mustolan toimittama Lastenkirja. Nyt -artikkelikokoel- ma tuleekin totiseen tarpeeseen.
Anglosaksista lasten- ja nuorten- kirjallisuuden tutkimusta on il- mestynyt paljon 20 viime vuoden aikana, siksikin on enemmän kuin paikallaan, että nyt saadaan tutki- musaluettaan rakentavasti pole- misoivien tutkijoiden – mm. John Stephensin, Kenneth Kiddin, Jac- queline Rosen, Peter Huntin ja Per- ry Nodelmanin – keskeisiin teok- siin pohjaavia ja niiden kanssa vir- keää vuoropuhelua käyviä tutki- musartikkeleita, joissa tutkijoiden
66 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5
teorioita sovelletaan suomalaiseen aineistoon.
Kokoelman poikkitieteellisyys ja teemojen moninaisuus on rat- kaistu melko toimivasti ryhmit- tämällä artikkelit tutkimuskoh- teen eli kirjan, lapsivastaanottajan ja
niin sanotun tilakäsityksen kaut- ta – liittyen siihen, kuinka lasten- kirjallisuuden kentällä tätä rajan- käyntiä määritetään. Etenkin lap- sikeskeinen ja -lähtöinen tutkimus on yhä vähäistä Suomessa.
Marleena Mustola toteaa joh- dannossa lyhyesti, ettei lastenkirjal- lisuudella lajina ja sen tutkimuksel- la ole ollut vieläkään – kansainvä- lisessäkään tarkastelussa – sellaista asemaa, johon alan tutkijat olisivat tyytyväisiä. Mustola referoi Mar- garet Meekin jo 1980-luvulta juon- tuvaa väitettä: vaikka lastenkirjalli- suus saavuttaisikin arvostetun ase- man akateemisesti hyväksyttynä tutkimuskohteena, se ei silti hevil- lä pääse irti rinnastuksesta aikuisten kirjallisuuden korkeammiksi koet- tuihin laatukriteereihin.
Kokoelman kirjoittajat ovat Jy- väskylän ja Tampereen yliopistois- sa hiljattain väitelleitä tohtorei- ta tai väitöstutkimustaan tekeviä.
Lähestymistapojen rikkaus syntyy kirjoittajien erilaisista tulokulmis- ta lastenkirjallisuuteen ja -kulttuu- riin. Eri teemoja, tieteenaloja ja las- ten- ja nuortenkirjallisuuden sekä lastenkulttuurin alueita käsittelevät artikkelit todentavat lastenkirjalli- suuden ja -kulttuurintutkimuksen lyhyestä tutkimusperinteestä juon- tuvia ongelmia. Suurennuslasin al- le otetaan kiinnostavia kuriosi- teetteja, joita ei juurikaan linkitetä suhteuttamalla kokonaisuuteen ja muuhun tarjontaan. Lastenkirjal- lisuutta lähestytään kuitenkin voit- topuolisesti modernisti, ilman lu-
kijoiden ja kohderyhmien tarpee- tonta luokittelua.
Kirjoittajat ovat kirjallisuuden- tutkijoita, nykykulttuurin tutkijoi- ta, taidekasvattajia, taidehistorian tutkijoita sekä opettajankoulutuk- sen ja kirjallisuuden opetusopetuk- sen parissa työskenteleviä. Heidän tutkimusaineistonsa peilaa koko lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja kentän moninaisuutta.
Supersankarisarjakuvaa paro- dioivan Don Rosan Aku Ankan kautta Katja Kontturi tarkastelee myös kiinnostavasti tarvetta sen- suroida lapsille tuotettua aineis- toa. Maria Laakson ja Mirja Ko- kon artikkeleissa tarkasteltavaksi on otettu suuren lukevan yleisön kannalta vähemmän tunnettuja lastenkirjoja, joista ei ole sukeu- tunut myyntimenestyksiä ja jot- ka kunnianhimoisen rakenteensa takia ovat vedonneet ensisijaisesti aikuisiin (Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen Tyttö-trilogia) tai muutoin kiinnostaneet aikuisyleisöä kirjaili- jan aiemman aikuisille suunnatun tuotannon takia (Kari Hotakai- sen nonsense-henkiset kirjat Las- tenkirja, Satukirja, Ritva). Laak- son artikkelissa nousee esiin myös modernin lastenkirjallisuudentut- kimuksen suosikkiaihe, kaksois- yleisön puhuttelu, jolla tarkoite- taan kirjailijan samanaikaista kur- kottelua sekä lapsi- että aikuisluki- jan suuntaan. Laakso muistuttaa kuitenkin, että tekstin kohdeylei- söistä puhuttaessa ei koskaan pi- dä puhua todellisista, lihaa ja verta olevista lapsilukijoista.
Katja Fältin artikkeli ritari- ja viikinkiaiheisista lasten tietokir- joista maskuliinisuuden edustaji- na todentaa kiinnostavasti kään- nöksinä ilmestyvän lasten tieto- kirjallisuuden valtavirtaistumista
– niin aiheiden valinnan kuin nii- den edustaman maailmankuvan- kin suhteen. Lasten tietokirjalli- suus on lastenkirjallisuuden laji- tyypeistä nuorimpia, mutta sen ni- mikemäärät ovat myös Suomessa lisääntyneet. Viime vuosina, esi- merkiksi roolipelaamisen ja keski- aikaharrastuksen suo sion nostees- sa, on ilmestynyt muutamia lapsille suunnattuja kotimaisia tietokirjo- ja. Näiden kirjojen kuvitus poik- keaa Fältin yhysvaltalaislähtöises- tä käännöskirjavalikoimasta huo- mattavasti.
Lastenkirjallisuuden hoidolli- nen, terapeuttinen, ulottuvuus to- dentuu Mirja Kokon artikkelin li- säksi Lea Pennasen lasten ryhmä- sadutusta käsittelevässä artikke- lissa, jossa pohditaan myös lasten luovan panoksen – taiteilijuuden ja tekijyyden – kunnioitusta kiin- nostavalla tavalla sekä Marleena Mustolan artikkelissa, jossa pa- neudutaan tulevien lastentarhan- opettajien näkemyksiin lasten- kirjallisuuden epämukavista ai- heista. Opiskelijoille järjestetyn työpajan perusteella heidän en- nakkokäsityksensä lastenkirjalli- suudesta näyttäytyivät jopa yllättä- vän konservatiivisina, sillä he piti- vät vaikeina myös sellaisia aiheita, jotka eivät enää vuosikymmeniin ole lastenkirjallisuudessa olleet ta- buja. Varhaiskasvattajien tietämys- tä lastenkirjallisuuden historiasta ja tarjonnan nykyisestä monipuo- lisuudesta on varmasti syytä lisätä myös alan koulutuksessa. Työpajan kuluessa opiskelijat nimittäin selät- tivät suuren osan ennakkoluulois- taan ja tekivät nasevia riimiruno- ja jopa itsemurhasta ja seksuaali- suudesta.
Johanna ja Petri Kainulaisen ar- tikkeli viidesluokkalaisten kirjalli-
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5 67 suuskäsityksistä sohaisee ajankoh-
taista aihetta: neljäsluokkalaisten alakoululaisten PIRLS- ja 15-vuo- tiaiden PISA-tutkimuksissa suo- malaiset lapset ja nuoret ovat tek- nisen lukutaitonsa osalta kärki- joukkoa, mutta motivaatio oma- ehtoiseen lukemiseen on tyystin hukassa. Kainulaiset penäävätkin koulujen lukemiskasvatukseen ja kirjallisuuden opetukseen enem- män elämyksellisyyttä ja oppilai- den henkilökohtaisten intressien huomioon ottamista. Elämykselli- sen kirjallisuuskasvatuksen eduis- ta on puhunut painokkaasti myös tänä vuonna päättyvän opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman Lukuinto-hankkeen yhteydessä erityisesti poikien lukemisen puo- lesta kampanjoiva Aleksi Delikou- ras.
Myry Voipion artikkeli toden- taa 1950–1970-lukujen suomalais- ta tyttökirjallisuuden kehitystä ty- tön sukupuolen ja kasvamisen tun- tojen kautta neljässä tyttökirjassa (Merja Otavan Priska, Anni Polvan Tiina, Rauha S. Virtasen Seljan ty- töt ja Aila Meriluodon Meidän lin- na). Voipio osoittaa, kuinka ajan- kohdan tyttökirjat ovat voimak- kaasti sidosteisia julkaisuajankoh- tansa kasvatuksellisiin arvoihin.
Kokoelman päättävissä Susanna Ylösen ja Ulla Pohjamon artikke- leissa lähestytään lastenkirjallisuu- den filosofisiakin ulottuvuuksia en- nen muuta aikuisen näkökulmasta.
Ylönen on A. A. Milnen Nalle Puh -kirjoista toimitettujen kansainvä- listen elämänviisausbestsellereiden hengessä (ns. poohologia) kehitel- lyt suomalaisten verrokkien, Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus- ja Sirke Happosen Muu- miopas-teosten, ”muuminolo giaa”
eli aikuisiin vetoavaa pohdiske-
lua Tove Janssonin muumi-teos- ten tiimoilta. Kaupunkitutkimuk- seen aiemmissa tutkimuksissaan paneutunut Pohjamo yhdistää ar- tikkelissaan avoimesti omakohtai- set lapsuudenmuistonsa pohdin- taan Tove Janssonin luoman muu- mitalon kuvitelluista ja todellisis- ta tiloista. Pohjamon artikkelissa korostuu niin ikään lastenkirjalli- suuden nostalgia – unohtamatta myöskään sen melankolisia ulot- tuvuuksia.
Lastenkirja. Nyt -artikkeliko- koelma haastaa moniäänisesti ja paikoin tietoisen poleemisesti tart- tumaan eri alojen tutkijoita lasten- kirjallisuuden ja -kulttuurin ilmi- öihin. Kokoelma suhtautuu kiitet- tävän ennakkoluulottomasti yhä monipuolistuvaan ja multimodaa- listuvaan lukemiskulttuuriin. Toi- vottavasti artikkelikokoelma löy- tyy nopeasti paikkansa myös yli- opistojen tenttikirjana ja tulevien tutkimusten viitoittajana.
Kirjoittaja on filosofian tohtori.
Buddhien ja jumalten tiellä
Laura Ipatti
Raisa Porrasmaa ja Petri Artturi Asikainen: Temppelin hämärästä matsurin vilinään. Nojatuolimatka Japanin kulttuurihistoriaan.
Atena 2014.
Vanhaa sen enempää kuin nyky- Japaniakaan voi tuskin ymmärtää perehtymättä maan kahden pää- uskomustradition, mantereelta le- vinneen buddhalaisuuden (”budd- hien tie”, butsudō, 仏道) ja kotope-
räisen luonnonuskon shintolaisuu- den (”jumalten tie”, shintō, 神道) historiaan. Niin keskeinen vaiku- tus uskontojen synkretistisellä yh- teensulautumisella on ollut Japanin valtion ja kulttuurin kehitykselle.
Tälle ajatukselle perustuu myös ja- panologi Raisa Porrasmaan uusin teos, jonka temppeli- ja pyhäkkö- vierailujen suitsukkeentuoksussa kulttuurihistoria kiertyy kauniisti modernin yhteiskunnan ilmiöiden taustoittajaksi.
Vaikka Porrasmaa määrittelee teoksensa tieteellisen oppikirjan sijaan pikemminkin oppaaksi, jon- ka tarkoitus on havainnoida, kuin- ka menneisyys elää Japanissa neon- valojen ja betonin keskellä, tekstiä hallitsee tutkimuksellinen ote. Et- sivä löytää historiaa niin Tokion metropolista kuin pikkukaupun- kien sivukujiltakin, mutta ymmär- tääksee täytyy hiljentyä. Lukijalle,
”nojatuolimatkalaiselle”, suuriko- koisen kirjan sivuilta avautuu paitsi yksityiskohtaisin tietolaatikoin sy- vennetty ja Petri Asikaisen komein värivalokuvin kuvitettu myös ras- kaslukuisuuteen asti perinpohjai- nen Japanin kulttuurihistorian tie- topaketti.
Yli vuosituhantista katsausta rakennetaan kärsivällisesti. Teki- jäkaksikon matkat pyhille paikoil- le pääsaarella Honshūlla punou- tuvat osaksi kronologisesti etene- vää hovin, papiston ja sotilassuku- jen tarinoiden vyyhtiä. Hallinto- ja kulttuurikausiin nivoutuva päälu- kujen paikka- ja aikasidos joustaa rakenteen viitteellisenä perustana.
Tilaa sallitaan henkilöhistorialli- sille juonikuluille ja kulttuurikau- sien erityispiirteille. Viittauksista Kofun- (300–358) ja Asuka- (358–
710) kausiin edetään Nara- (710–
794), Heian- (794–1185) ja Kama-
