Pöytäkirjan asiakohta PTK 62/2016 vp
Täysistunto
Keskiviikko 1.6.2016 klo 14.01—14.53
2. Keskustelualoite tasa-arvosta yhteiskunnan vakauden ja kehityksen edistäjänä Keskustelualoite KA 9/2016 vp
Keskustelu
Puhemies Maria Lohela: Tämän juhlaistunnon aiheena on tasa-arvo yhteiskunnan vakau- den ja kehityksen edistäjänä.
Pyydän ministereitä siirtymään ministeriaitioon.
Tänään vietämme yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden juhlaa. 110 vuotta sitten tehdyn päätöksen myötä suomalaiset miehet ja naiset saivat oikeuden äänestää ja asettua vaaleissa ehdolle. Erityisen ylpeä olen siitä, että Suomi on ollut sukupuolten välisen tasa-arvon edel- läkävijä antaessaan naisille äänioikeuden aikana, jolloin monessa muussa valtiossa se näyt- ti vain kaukaiselta haaveelta.
Jag är stolt över att Finland varit en föregångare på jämställdhetens område: Kvinnorna fick rösträtt i en tid då detta närmast var en avlägsen dröm i många andra länder. Vi har också senare kunnat fungera som exempel i jämställdhetsfrågor, egentligen för hela värl- den. Med denna utgångspunkt har vi haft goda förutsättningar för ett fortsatt jämställdhets- arbete.
Tasa-arvon edistäminen on vaatinut lujaa uskoa, kovaa tahtoa ja paljon työtä. Työn al- kuhetkeä on vaikea määritellä, mutta se alkoi jo paljon ennen naisten äänioikeuden saavut- tamista. Kivi kiveltä olemme rakentaneet yhteiskuntaamme tasa-arvoisemmaksi. Onkin syytä huomata, että tuloksiin pääseminen on vaatinut valtavasti uhrauksia ja useita vuosi- kymmeniä aikaa. Nykypäivänä kutakuinkin kaikessa odotetaan tehokkuutta ja tuloksia vaaditaan nopeasti. Yhteiskunnan kehittäminen tapahtuu puolestaan ajan kanssa ja monel- la saralla, jolloin tuloksetkin näkyvät joskus viiveellä.
Sukupuolten yhdenvertaisuus luo osaltaan vahvan perustan vakaudelle, yhteiskuntarau- halle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. On ensiarvoisen tärkeää, että jokainen sukupuo- leen katsomatta tuntee olevansa samanveroinen muiden kanssa. Jokainen tyttö ja jokainen poika voi yhtäläisesti tavoitella unelmiaan ja rakentaa elämäänsä. Tytöstä voi tulla lento- kapteeni tai presidentti tai pääministeri tai puhemies ja pojasta kätilö tai toisinpäin. Sekin on tasa-arvoa.
Jämställdheten är inte uppnådd. Vi måste slå vakt om och bygga på jämställdheten, sam- tidigt som vi också ser till att utvecklingen inte går bakåt. Det räcker då inte med vackra ord och festtal — låt vara att de kan skapa en positiv atmosfär och stärka tron på att målen kom- mer att nås. Vi måste alla delta i jämställdhetsarbetet, tillsammans och var och en för sig, för samhällets bästa.
Tasa-arvo ei ole valmis. Sitä täytyy vaalia ja täydentää ja täytyy huolehtia myös siitä, että emme ota askeleita taaksepäin. Kauniit sanat, juhlapuheet, eivät tässäkään riitä, ol-
koonkin, että ne voivat silti luoda myönteistä henkeä ja vahvistaa uskoa päämäärien saa- vuttamiseen. Kaikkien tulee osallistua tasa-arvotyöhön yhdessä ja erikseen yhteiskuntam- me hyväksi. Työtä on siis vielä tehtävänä, mutta tänään voimme iloisina juhlia yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 110-vuotispäivää.
Keskustelussa käydään yksi ryhmäpuheenvuorokierros eduskuntaryhmien suuruusjär- jestyksessä. Ryhmäpuheenvuorojen pituus on enintään 5 minuuttia.
Keskustelu
14.07 Sirkka-Liisa Anttila kesk (ryhmäpuheenvuoro): Arvoisa puhemies! 110 vuotta sit- ten suomalaiset naiset saivat ensimmäisenä maailmassa oikeuden äänestää ja asettua eh- dokkaiksi valtiollisissa vaaleissa. Tehtiin maailman radikaalein eduskuntauudistus lak- kauttamalla säätyvaltiopäivät. Suomen korkeimmaksi päättäväksi elimeksi tuli eduskunta.
Yleinen ja yhtäläinen varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumaton äänioi- keus laajensi äänioikeutettujen määrää myös miesten osalta. Sääty-yhteiskunnassa äänioi- keus oli vain 8 prosentilla koko väestöstä. Äänioikeuttaan käytti ensimmäisissä eduskun- tavaaleissa 70,7 prosenttia. Tuolloin eduskuntaan valittiin 19 naista ja 181 miestä. Valitut naiskansanedustajat ovat koko maailmanhistorian ensimmäiset vaaleilla valitut naiskan- sanedustajat.
Naisten keskuudessa kiinnostus poliittiseen vaikuttamiseen virisi vähitellen. Varsinai- nen läpimurto tapahtui vasta 1970-luvulla, jolloin naiskansanedustajien osuus nousi yli 20 prosentin. Viime vuoden eduskuntavaaleissa valittiin eduskuntaan 117 miestä ja 83 naista.
Miehet ovat sitkeästi pysyneet eduskunnassa enemmistönä, vaikka enemmistö äänestäjistä on naisia. Vaikuttamisen ja poliittisen päätöksenteon kannalta tärkeitä ratkaisuja ovat ol- leet muun muassa vuonna 1944 tehty äänioikeusikärajan alentaminen 24 vuodesta 21:een ja sitten edelleen 18 ikävuoteen vuonna 1972. Nekin ovat olleet viisaita, tasa-arvoa ja yh- teisvastuuta lisääviä päätöksiä, kun yhä useampi suomalainen sai äänioikeuden.
Arvoisa puhemies! Onko päättäjien sukupuolella enää mitään merkitystä? Kyllä on. Me naiset elämme itse vahvasti ihmisten arjessa. Tämä selittää naisten suuremman kiinnostuk- sen ja aktiivisuuden lasten, naisten ja perheiden aseman parantamiseen sekä tasavertaisten koulutusmahdollisuuksien saamiseen kaikille. Naiset ovat tutkimusten mukaan myös mie- hiä useammin huolissaan ympäristön tilasta ja ihmisoikeuksista. Tasa-arvon edistyessä ja hoitovastuun jakaantuessa tasaisemmin myös miesten ja naisten arvot lähentyvät toisiaan.
Naisten vahva osallistuminen päätöksentekoon näkyy lainsäädännössämme. Vuosituhan- nen alussa voimaan tullut uudistettu perustuslaki velvoittaa edistämään tasa-arvoa yhteis- kunnallisessa toiminnassa ja työelämässä. Naisten puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä on meillä saatu paljon aikaiseksi. Mieleeni tulevat ainakin päivähoitolaki, naisyrittäjälaina, seksin osittainen ostokielto sekä naisjärjestöjen valtionavun lakisääteistäminen.
Arvoisa puhemies! Tässä talouselämässä tasa-arvo ei ole edennyt samaa tahtia kuin po- liittisessa päätöksenteossa. Työelämämme on edelleen jakautunut mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Naisten vahvaa ja monipuolista osaamista talouden ja tekniikan sekä tulevaisuu- den innovoinnin alalla haluamme palkita äänioikeuden juhlavuoden aloitteella. Ehdotam- me, että tämän vaalikauden tuleviin talousarvioihin varataan kullekin vuodelle 110 000 eu- roa naisille suunnatuksi merkittäväksi tunnustuspalkinnoksi. Hallitus on sitoutunut palkin- non rahoitukseen.
Suomi on vakiintunut demokratia, jossa kansalais- ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan.
Meillä on hyvin koulutettu väestö ja valpas lehdistö, joka kertoo poliittisten päättäjien toi- mista. Tästä huolimatta äänestysaktiivisuus on huolestuttavan alhainen. Samaan aikaan kansalaisten vaikuttamisen keinot ovat monin eri tavoin monipuolistuneet — hyvä niin.
Keskustan eduskuntaryhmä pitää erittäin tärkeänä, että kansanvaltaa vahvistetaan yhteis- kunnan kaikissa toimissa. Edustuksellista demokratiaa parempaa järjestelmää ei ole aina- kaan vielä olemassa. Ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanval- ta, tasa-arvo, oikeusvaltio ovat sekä Suomen että Euroopan unionin arvoperustana. Euroo- passa on poliittisia liikkeitä, jotka eivät näitä hyväksy vaan pyrkivät autoritääriseen järjes- telmään. Tätä kehitystä me päättäväisesti vastustamme.
Keskustan eduskuntaryhmä onnittelee kaikkia tulevana lauantaina opintonsa päättäviä nuoria. Rakennetaan yhdessä Suomesta turvallinen ja kaikista huolta pitävä yhteiskunta.
Pitämällä heikommistakin hyvää huolta vaalimme pienelle kansakunnalle tärkeää eheyttä ja yhteenkuuluvuutta. Meidän viestimme teille, nuoret, on: äänestäminen kannattaa aina.
Arvoisa puhemies! 110 vuotta sitten Suomi uskalsi siirtyä maailman tasa-arvoisimpaan vaalijärjestelmään. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että kansanvaltaa vahviste- taan ja tasa-arvoa edistetään yhteiskunnan kaikissa toimissa.
14.12 Veera Ruoho ps (ryhmäpuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Suomalainen demokra- tia oli reilut sata vuotta sitten erinäköistä kuin tänään. Tuolloin äänimäärä vaaleissa riippui pitkälti omaisuudesta: mitä enemmän omaisuutta, sitä enemmän ääniä. Naisilla ei ollut oi- keutta asettua ehdolle tai äänestää säätypäivillä. Tänä päivänä jokaisella meistä on vain yksi ääni varallisuudesta riippumatta — hyvä niin. Kansalaisen ääni on hänen omansa, eikä se voi olla väärä.
Arvoisa puhemies! Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdolle kaikissa vaaleissa vuonna 1906. Se ei ollut itsestäänselvyys, sillä naisten äänioikeutta vas- tustivat senaikaiset konservatiivit. Lopulta naisten ja säätyihin kuulumattomien miesten- kin äänioikeus ja oikeus ehdokkuuteen menivät eduskuntauudistustyöryhmässä helpoh- kosti läpi. Uudistustyöryhmä oli perustettu eduskunnassa vuotta aikaisemmin ajatuksella, että perustetaan maahamme yksikamarinen eduskuntalaitos. Naisten äänioikeudelle oli si- vistyneistön keskuudessa vankka tuki. Sekin auttoi, että jo tuon ajan Suomessa naisilla oli keskeinen asema sekä perheyhteisössä että työelämässä. Heidän panoksensa tiedettiin vält- tämättömäksi. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 valittiin 19 naista kansanedusta- jaksi.
Arvoisa puhemies! Sotavuosina naiset saivat entistä suuremman vastuun isänmaan hy- vinvoinnin ja yhteiskunnan toimivuuden ylläpitämisessä miesten ollessa rintamalla itse- näisyyttämme puolustamassa. Tuolloin naiset hoitivat niin perinteiset työnsä kuin myös miehille kuuluneet työt sekä sotatoimialueella että kotirintamalla. Tämä oli yksi ratkaiseva lenkki siinä suuressa ketjussa, jolla Suomi selvisi sodista. Näiden kriisivuosien jälkeen suomalaisten naisten asema ja arvostus nousivat entisestään.
Arvoisa puhemies! Tänään Suomi on talousongelmistaan huolimatta yksi maailman ke- hittyneimmistä, vauraimmista, vakaimmista ja tasa-arvoisimmista maista. Haasteitakin on, mutta tilanteemme on kansainvälisesti vertaillen varsin hyvä. Naiset ovat myös rikkoneet monet lasikatot niin politiikan kuin liikemaailmankin saralla. Suomessa on tavallista se- kin, että naisille ovat avoimina useat sellaiset ammatit ja tehtävät, joihin kaikissa maissa naisilla ei ole pääsyä. Esimerkkinä voidaan mainita kansainväliset siviilikriisinhallinnan
erityisasiantuntijan tehtävät maailman eri kriisipesäkkeissä, kuten Balkanilla, Lähi-idässä ja Afrikassa, joissa itsekin olen toiminut sekä ihmiskaupan tutkijana että poliisikomentaja- na.
Kokemuksesta voin kertoa, että suomalaista tasa-arvoa arvostetaan maailmalla. Olem- me tasa-arvon edelläkävijöitä. Meidän pitää kuitenkin vielä vahvemmin ponnistella yhdes- sä erinomaisten miestemme kanssa kaikkea sukupuoleen perustuvaa väheksyntää, syrjin- tää, alistamista ja väkivaltaa vastaan. Omalla esimerkillämme voimme vaikuttaa paljon.
Arvoisa puhemies! Miten on, näemmekö, että kuten juuri nyt Pakistanissa, Suomessa voitaisiin tehdä lakialoite siitä, että naista saa kevyesti lyödä, jollei hän tottele miestään tai pukeudu, kuten mies vaatii, ja niin edelleen epätasa-arvoisesti perustelluin syin käyttää laillisesti väkivaltaa? Emme varmasti. Onkin syytä ymmärtää, että tasa- arvokysymykset, jotka meille ovat itsestäänselvyyksiä, eivät ole sitä kaikille muille. Tasa-arvoon voidaan vaikuttaa lainsäädännöllä, mutta myös koulutuksella ja kotikasvatuksella. Jälleen esimerk- ki: Kasvoin kodissa, jossa tasa-arvo oli luonnollista. Vasta muu maailma asetti joskus kum- mallisia kysymyksiä: Voiko tyttö harrastaa kamppailulajia? Voiko nainen olla poliisi?
Taannoin tapasin kunnioittamani kansanedustaja Anttilan johdolla tunisialaisia naisparla- mentaarikkoja. Yksi heistä, jonka aviomies on poliisi, innostui siitä, että Suomessa poliisi- kin voi päästä kansanedustajaksi. Heillä poliisit eivät voi edes äänestää.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kiittää Suomen naisia näiden te- kemästä työstä suomalaisen tasa-arvoisen yhteiskunnan hyväksi. Heidän ansiostaan voim- me tänään juhlistaa maamme naisten äänioikeuden 110-vuotisjuhlapäivää, jota omalta osaltaan juhlistaa aiemmin mainittu rahapalkinto.
14.17 Sari Raassina kok (ryhmäpuheenvuoro): Arvoisa rouva puhemies! 110 vuotta sit- ten suomalainen yhteiskunta muuttui. Naiset ja miehet taustasta, varallisuudesta tai yhteis- kunnallisesta asemasta riippumatta saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja myös oi- keuden asettua vaaleissa ehdolle. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli maailman mitassa- kin edistyksellinen harppaus naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa mutta ennen muuta kansalaisten välisessä yhdenvertaisuudessa.
Yhdenvertainen mahdollisuus äänestää ja osallistua vaaleissa on kansanvallan kestävä perusta. Se on itsestäänselvyys, jonka mittaamattomasta arvosta muistamme harvoin yh- dessä iloita. Tämä yhdenvertaisuuteen perustuva kansanvalta on se kivijalka, jolta koko suomalainen menestystarina on rakennettu. Yhteiskuntamme turvallisen arjen, sukupolvel- ta toiselle kestävän hyvinvoinnin, maailman parhaan koulutusjärjestelmän sekä myös kaik- kein uusimpien digitaalista maailmaa valloittavien suomalaisten innovaatioitten ensim- mäinen siemen kylvettiin säädettäessä yhdenvertainen äänioikeus.
Vielä 110 vuoden jälkeenkin suomalainen yhteiskunta tunnetaan vahvasta tasa-arvos- taan. Suomea ja monia suomalaisia arvostetaan pitkäjänteisestä työstä tasa-arvon edistämi- sessä kansainvälisillä kentillä.
"Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, vaan koko ihmiskunnan kysymys", totesi jo vuonna 1893 kuopiolainen kirjailija ja tasa-arvovaikuttaja Minna Canth. Maailmanlaa- juisesti tasa-arvotyö ja erityisesti naisten aseman edistäminen on useissa kehittyvissä mais- sa vasta aluillaan. Oma yhteiskuntammekaan ei ole sukupuolten välisen tasa-arvon osalta valmis. Tasa-arvotyöllä on edelleen tehtävänsä.
"Think global, act local" -periaate sopii hyvin tasa-arvotyöhön. Suuri harppaus maail- manlaajuisessa tasa-arvon edistämisessä on maailman ensimmäinen laaja-alainen naisiin
kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja poistamista tavoitteleva sopi- mus eli niin sanottu Istanbulin sopimus. Sopimuksella puututaan sellaisiin valitettavan mo- nen naisen kokemiin kauheuksiin, kuten ruumiilliseen ja henkiseen väkivaltaan, vainoami- seen, raiskauksiin, seksuaaliseen häirintään, sukuelinten silpomiseen, pakotettuun raskau- denkeskeytykseen, pakkosterilointiin sekä pakkoavioliittoihin. Vääryyksien lista on pitkä, ja vaikka ne tässä salissa lausuttuna tuntuvat kaukaisilta, on liian moni mainituista kau- heuksista valitettavasti todellisuutta myös tämän päivän Suomessa.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on pidetty yhtenä Suomen vakavimmista ihmisoikeus- loukkauksista. Se, että kotipesämme on lakien ja kansainvälisten normien perusteella muo- dollisesti kunnossa, ei tarkoita, että kaikki olisi hyvin ja valmista. Tasa-arvon on toteudut- tava myös käytännössä.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat monet maahanmuuttajanaiset. Yksikin uutinen täysin kunniattomasta niin sanotusta kunniaväkivallasta on liikaa. Vuoden 2015 pakolais- naiseksi valittu Theresa Ngouth on todennut: "Kieli on valoa, joka avaa ovia." Maahan- muuttajanaisten kieltenopetus on erinomainen esimerkki tämän vuosituhannen tasa-arvo- teosta, joka antaa kielitaidon myötä myös pääsyn harrastuksiin, työhön ja muihin ratkaise- viin turvaverkkoihin ja ennen muuta mahdollisuuden ymmärtää ne tasa-arvoiset oikeudet, jotka koskevat kaikkia Suomessa asuvia.
Suurimmat vääryydet tapahtuvat varmasti kaukana täältä, mutta työtä on tehtävä myös joka päivä paikallisesti kotona Suomessa.
Arvoisa puhemies! Naisten asema työelämässä ja vanhemmuuden vastuun tasaisempi jakautuminen ovat keskeisimpiä tasa-arvotyön kohteita niin meillä kuin maailmalla. Ne myös nivoutuvat monilta osin yhteen. Vanhempainvapaamallia uudistamalla voimme par- haiten edistää niin vanhemmuuden vastuun tasaisempaa jakautumista kuin naisten työuria.
Muun muassa palkansaajajärjestö SAK julkaisi keväällä uuden edistyksellisen esityksensä vanhempainvapaamalliksi. Tällaiset arvokkaat ehdotukset vievät tasa-arvoa askel kerral- laan eteenpäin.
Tärkeintä on kuitenkin murtaa jyrkät sukupuolten roolimallit ja rooliodotukset. Lapsem- me oppivat sellaiset roolimallit, joita yhteiskunnassamme pidetään yllä — koti ja perhe vaikuttavat ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan vain osaltaan.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee myös aiemmassa puheenvuorossa mainittua toi- menpidealoitetta vuotuisesta naisille suunnatusta merkittävästä tunnustuspalkinnosta.
Arvoisa puhemies! Toivon sydämestäni, että jo lähitulevaisuudessa Suomessa lapset ja nuoret voivat varttua yhteiskuntaan, jossa ei enää ainakaan valtiovallan toimesta pidetä yllä sukupuolten rooliodotuksia. Vanhemmuudessa, kotona tai työelämässä ei ole rooleja, jot- ka kuuluvat ensisijaisesti naiselle tai miehelle. 110 vuotta sitten tehdyllä päätöksellä mur- rettiin ehkä se merkittävin sukupuolia erottanut oikeus, jonka myötä naiset saivat oikeuden vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Meidän yhteinen tehtävämme on murtaa ne loputkin esteet tasa-arvon tieltä.
14.23 Tytti Tuppurainen sd (ryhmäpuheenvuoro): "Minä kumminkin käytän puheen- vuoroa." Arvoisa puhemies! Näin lausui maamme ensimmäisten 19 naisen joukossa edus- kuntaan valittu Miina Sillanpää puolustaessaan oikeuttaan puhua aviottomien äitien ja las- ten asemasta mieskollegan halutessa siirtyä "muihin, ehkä tärkeämpiin asioihin". Miina piti rohkeasti linjansa, ja tänä päivänä hänet tunnetaan niin maamme ensimmäisenä nais- ministerinä kuin ensi- ja turvakotien perustajana.
Puhemies! Vuosi 1906 oli kansanvallan käännekohta. Suomi laati ensimmäisenä maail- massa valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain, jossa säädettiin yleinen ja yhtäläinen äänioi- keus ja sen mukainen vaalikelpoisuus. Yleinen äänioikeus tarkoitti sitä, että poliittiset oi- keudet annettiin kaikille, niin naisille kuin säätyihin kuulumattomille miehillekin. Yhtäläi- nen tarkoitti sitä, että jokaisen ääni oli samanarvoinen. Äänioikeutettujen määrä kymmen- kertaistui, kun myös köyhälistö sai äänen. Pohja maamme tasa-arvolle ja demokratialle va- lettiin.
Ärade fru talman! Sukupuolten tasa-arvo on edellytys sosiaaliselle oikeudenmukaisuu- delle, kestävälle kehitykselle ja rauhalle. Hyvinvointiyhteiskunta rakentuu kaikkien tasa- arvolle. Talouden taantuma tai koventuneet arvot eivät saa johtaa eriarvoisuuden kasvuun
— samat oikeudet terveydenhuoltoon, koulutukseen tai vähimmäistoimeentulon turvaan kuuluvat kaikille. Yhdenvertaisuuden vaade koskee niin seksuaali- ja sukupuolivähemmis- töjä kuin vammaisia ja eri kieliryhmiä.
Vi måste också försäkra att det inte skapas nya former av ojämlikheter till exempel gällan- de kunskapen i svenska språket, matematik eller förståelsen av historia.
Yleinen äänioikeus saavutettiin naisten ja edistyksellisten miesten yhteistyöllä. Tänäänkin tasa-arvoon tarvitaan niin naiset kuin miehet. Yhdessä haluamme vapauttaa yksilöt suku- puoleen kahlehdituista normiodotuksista. Hameen käyttäminen ei saa olla synonyymi heikkoudelle, eikä naisesimiehen ole pakko olla hyvä jätkä. Feminismi on kannatettava aate naisille ja miehille. Tämän päivän tasa-arvopolitiikkaan kuuluu myös miesten aseman kohentaminen, siellä missä se kohennusta kaipaa. Poikien koulunkäyntiin on panostettava, miesten terveydestä on huolehdittava. On parannettava eroperheiden isien asemaa. On silti varmistettava, että huoltajuuskiistoissa viranomaiset tunnistavat mahdolliset perheväkival- ta- tai mielenterveysongelmat.
Jo ensimmäiseen eduskuntaan valitut naiset puhuivat taas otsikoihin nousseesta naisten katurauhasta ja tarpeesta saada suojaa perheväkivallalta. Tämä työ on yhä kesken. Sosiali- demokraattinen eduskuntaryhmä esittää, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen Is- tanbulin sopimuksen täytäntöönpanosta ja riittävien turvakotipaikkojen perustamisesta laaditaan selkeä toimeenpanosuunnitelma. Olemme sen velkaa 110 vuotta asiaa esillä pi- täneille naisille ja etenkin tuleville sukupolville. Tulkoon se päivä, jolloin naisrauha on tot- ta ja jokaisen arki turvallista!
Arvoisa puhemies! Tasa-arvo ei ole luonnonlaki. Ehkä nyt todistamme jonkinlaista py- sähtyneisyyttä tai jopa taka-askelta. Naisten osuus politiikan johtotehtävistä on silmiinpis- tävän pieni. Samapalkkaisuus ei ole edennyt, vaikka tavoite asetettiin jo vuonna 1963. Yhä edelleen valtaosa koti- ja hoivatyöstä lankeaa naisille.
Sosialidemokraatit kehottavat kunnianhimoiseen perhevapaauudistukseen, jotta naisten työmarkkina-asemaa voidaan parantaa. On mentävä rakenteisiin, jotka ylläpitävät epätasa- arvoa. On myös huolella selvitettävä varhaiskasvatukseen tehtyjen leikkausten ja maksu- jen vaikutukset naisten työllisyyteen. Selvää on, että kotona tehtävä hoitotyö on arvostuk- sensa ansainnut. Mikäli kuitenkin tarkoituksellisesti heikennetään lasten päivähoidon saa- tavuutta, on politiikka väärää. Pienten lasten vanhempien, erityisesti naisten, on voitava luottaa siihen, ettei perheenlisäys automaattisesti tarkoita työelämästä sivuun astumista.
Arvoisa rouva puhemies! Miina Sillanpään syntymästä tulee tänä vuonna 150 vuotta.
Mistä Miina nyt käyttäisi puheenvuoroa? Meidän aikanamme heitä, jotka puhuvat maahan-
muuttajien ja turvapaikanhakijoiden puolesta, koetetaan vihapuhein vaientaa. Emme kum- minkaan saa vaieta, vaan monikulttuurisuuden ja täältä turvaa etsivien hädänalaisten aut- tamisen puolesta on puhuttava. Vihapuheelle on oltava nollatoleranssi. Ilman sananva- pautta ei ole demokratiaa, eikä ilman demokratiaa ole tasa-arvoa.
110 vuotta yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta antaa aihetta juhlaan. Se velvoittaa jatka- maan tasa-arvotyötä. Siksi käytän puheenvuoroa. Työ ei saa herpaantua. Pienen kansan etu on turvata kaikille yhtäläiset mahdollisuudet. Työ ei ole vain naisten. Tasa-arvo on yhtei- nen asia.
Ärade fru talman! Det är vår sak.
14.29 Satu Hassi vihr (ryhmäpuheenvuoro): Arvoisa puhemies, värderade fru talman!
Maailman ensimmäiset naiskansanedustajat olivat suomalaisia. Tästä voimme olla ylpeitä.
Se, että "piiatkin saavat äänestää", herätti ulkomailla sekä paheksuntaa että innostusta. Yh- dysvalloissa siirtolaisnaiset kantoivat kylttejä: "Suomen naiset saavat äänestää, miksi emme me?" Yleistä äänioikeutta oli vaatinut voimakas kansanliike sekä työväenliike että perustuslaillinen oikeisto. Mielenosoituksissa huivipäiset työläisnaiset vaativat äänioi- keutta hienoihin hattuihin sonnustautuneiden säätyläisnaisten rinnalla. Vaatimus yleisestä äänioikeudesta sisältyi punaiseen julistukseen, joka luettiin Tampereen raatihuoneen par- vekkeelta 40 000 ihmisen suurlakkokokoukselle 1905.
Maamme itsenäisyyden ensi kuukausina käytiin verinen sisällissota. Nyt Suomi komei- lee monien kansainvälisten vertailujen kärjessä tai kärjen tuntumassa. Tällä on yhteys nai- sen asemaan. Sukupuolten tasa-arvosta, ihmisoikeuksista ja kansalaisvapauksista puhu- taan usein ikään kuin muusta kehityksestä irrallisina hyveinä. Todellisuudessa ne ovat tapa mahdollistaa, että ihmiset voivat käyttää kykyjään oman elämänsä ja yhteiskunnan hyväk- si. Maailman parhaissa maissa sukupuolten tasa-arvo on parhaasta päästä. Vastaavasti au- toritaarisuus ja naisten alistaminen käyvät käsi kädessä. Silti useimmista tasa-arvoa raken- tavista uudistuksista on aikanaan kiistelty. Kun naisten palkkatyö 1800-luvun lopulla yleis- tyi, heidän peloteltiin vievän miesten työpaikat — samantapaisin argumentein kuin nyt pe- lotellaan maahanmuuttajista. 1900-luvun alussa Helsingin yliopiston rehtori totesi puhees- saan, että naisten fyysinen kyky kestää rasittavia opintoja on pienempi kuin miesten.
Ensimmäisten eduskuntavaalien aikana sanomalehden pilakuvassa topakka nainen pi- tää puhetta ja taustalla mies syöttää vauvaa. Se, että naiskansanedustaja synnyttää ja pitää äitiyslomaa, normalisoitui vasta 1900-luvun lopulla. Viime vuosisadan alussa vauvojen kuolleisuus oli korkea ja enemmän kuin yksi kolmestasadasta synnyttäjästä kuoli. Yksi en- simmäisten naisedustajien ehdotuksista oli, että kunnat velvoitettaisiin palkkaamaan käti- löitä. Ehdotusta ei silloin hyväksytty. Monet miesedustajat katsoivat, että sen sijaan nais- ten pitää tehdä valistustyötä kuntien velvoittamisen sijaan.
Valtiollisista oikeuksista huolimatta naisten nousu johtaviin asemiin on ollut hidasta.
Ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää nimitettiin 1926, ja hän ajoi parannuksia muun muassa yksinhuoltajaäitien asemaan. Sodan aikana naisten toiminta lottina ja kotirintama- teollisuudessa laajensi naisten ammatillisia mahdollisuuksia myös rauhan tultua. Silti vas- ta 1990-luvulla saatiin ensimmäinen nainen Suomen Pankin pääjohtajaksi, eduskunnan pu- hemieheksi, yliopiston rehtoriksi ja lentokapteeniksi. Ensimmäinen naispresidentti, päämi- nisteri ja piispa nähtiin vasta 2000-luvulla.
Tänä päivänä terrorismi ja romahtaneet yhteiskunnat kuuluvat turvallisuutemme suu- rimpiin uhkiin. Tällä on yhteys naisen asemaan, eikä vain siksi, että erilaisten ismien ja us- kontojen ääritulkintoihin liittyy naisten alistaminen, erityisesti seksuaalisen itsemäärää- misoikeuden kieltäminen. Monissa yhteyksissä on todettu työttömien nuorten miesten suu- ri määrä terrorismin kasvualustaksi. Naisten asema vaikuttaa tähän: syntyvyys kohtuullis- tuu heti, kun naiset saavat mahdollisuuden omaan toimeentuloon ja oikeuden päättää omasta ruumiistaan. Naisen asema vaikuttaa myös imeväiskuolleisuuteen, jonka kasvu on havaittu yhteiskunnan väkivaltakierrettä ennakoivaksi mittariksi. Tasa-arvon rakentami- nen on siis paremman yhteiskunnan ja turvallisemman maailman rakentamista.
Arvoisa puhemies, värderade fru talman! Vi måste fortsätta att arbeta för jämställdhe- ten, ’työtä tasa-arvon eteen on jatkettava’. Vaikka Suomessa tasa-arvo on kansainvälisesti katsoen hyvä, silti naisiin kohdistuva väkivalta on liian yleistä, edelleen naisen euro on va- jaa, naiset kantavat perheissä päävastuun hoivasta, mikä vaikuttaa niin uraan kuin eläkkei- siin.
Våld mot kvinnor är alltför vanligt, kvinnor bär huvudansvaret för omsorg i familjen, vil- ket påverkar både karriären och pensionen.
Entisetkään saavutukset eivät pysy, ellei niitä puolusteta. Vihreät ovat huolissaan monista nykyhallituksen päätöksistä, jotka nakertavat naisten ja miesten tasaveroisia mahdolli- suuksia ja myös lasten tasa-arvoa, alkaen varhaiskasvatuksen leikkauksista. Näitä asioita olemme käsitelleet laajasti muissa yhteyksissä. Nyt totean vain, että päätösten, myös sääs- töpäätösten, sukupuolivaikutukset tulee aina arvioida.
14.35 Katja Hänninen vas (ryhmäpuheenvuoro): Arvoisa puhemies! 110 vuotta sitten Suomessa päätettiin toteuttaa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Vihdoin myös naiset ja työ- väki katsottiin kelvollisiksi päättämään valtion asioista. Toki yleisyydellä oli tuolloinkin rajansa. Äänioikeutta vaille jäi muun muassa verovelallisia, rikollisia, irtolaisia sekä niitä, jotka saivat köyhäinapua. Näiden ryhmien äänioikeus toteutui vasta vuosikymmeniä myö- hemmin. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei siis tapahtunut yhdellä rykäisyllä, kuten näis- sä juhlapuheissa mieluusti muistetaan. Pikemminkin kyseessä on vähittäinen, edelleen kes- keneräinen prosessi. Tänään yleisen äänioikeuden rajoja venyttelee keskustelu äänestys- ikärajan laskemisesta 16 vuoteen. Huomenna me ehkä pohdimme siirtolaisten poliittisia oikeuksia.
Näillä varauksillakin oli 110 vuoden takainen päätös, silti historiallinen luottamuksen manifesti, julistus sellaisen kansakunnan puolesta, jossa ihmisen kasvu täyteen mittaansa perustuu vapauteen ja osallistumisen oikeuksiin, ei kontrolliin ja alistamiseen. Tällainen luottamus ei liene ollut helppoa vain sukupolvi suurten nälkävuosien jälkeen, puoli polvea ennen sisällissotaa. Eliitin keskuudessa monet ajattelivat, ettei naisilta ja työläisiltä voinut odottaa politiikan vaatimaa harkintakykyä. Monet pitivät hullunkurisena ajatusta, että po- liittinen valta ei enää jakautuisi vaurauden perusteella.
Arvoisa puhemies! Miten naisille sitten kävi? Saatiinko ne poliittiset oikeudet? Kyllä ja ei. Vielä nykyäänkin ovat naiset politiikan B-sarjaa. Tärkeimmät päätökset ovat edelleen miesten käsissä, ja miesten tekemiä päätöksiä pidetään tärkeämpinä. Vaikka puolet äänioi- keutetuista on naisia, parhaimmillaankin ovat naiset yltäneet eduskuntavaaleissa 85 paik- kaan. Valiokuntalaitos toistaa edelleen agraariyhteiskunnan työnjakoa, jossa naiset huo-
lehtivat sosiaali-, koulutus- ja ympäristöasioista sillä välin, kun miehet keskittyvät talou- teen ja turvallisuuteen. Myös valiokuntien kuulemat asiantuntijat jakautuvat teemoittain.
Heistä noin kolmannes on naisia, ja heitä kuullaan voittopuolisesti naisvaltaisissa valio- kunnissa. Eduskunnan arkikäytännöissä sukupuolten välinen tasa-arvo on koteloitunut pie- nen harrastajaporukan erityiskysymykseksi. Useimmille tässä talossa näyttää tasa-arvo tar- koittavan sitä seminaarin pakkopuheenvuoroa, jonka aikana ehtii kahville ja tupakalle.
Jos ei naisten poliittinen osallistuminen siis olekaan ihan maalissa, vielä hitaammin on edennyt työväenluokan matka tasaveroiseksi poliittiseksi toimijaksi. Ylemmän toimihen- kilön todennäköisyys päästä tähän saliin on edelleen monikymmenkertainen duunariin nähden. Eduskunnan kupla on selkeästi hyvätuloisten ihmisten kupla. Ja vaikka kysymyk- set sukupuolten tasa-arvosta ovat marginaalissa, vielä sopimattomampaa on mainita luok- kaeroista, puhe luokista on kuin niistäisi juhlapäivällisillä pöytäliinaan, sitä todistaa jo tä- män istunnon nimi, jossa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on siistitty naisten äänioikeu- deksi.
Arvoisat edustajakollegat, jos rehellisiä ollaan, näin alle 10 prosentin puolueen edusta- jana tuntuu, ettei se kansa aina niin viisaasti osaa valita. Ihminen on harmillisen usein hui- kentelevainen, harkitsematon ja epäjohdonmukainen, oli sitten kyse köyhästä tai rikkaas- ta, miehestä tai naisesta. Mutta ei äänioikeudessa olekaan kyse rationaliteetista vaan demo- kratiasta. Demokratian ideana on, että ihmisten oikeus osallistua itseään koskevaan pää- töksentekoon on tärkeämpää kuin yksittäisen päätöksen laadun varmistus ja että pidem- män päälle juuri erilaisten ihmisten ja ryhmien osallistuminen takaa parhaan lopputulok- sen. Vapaus ja vastuu ovat sidoksissa toisiinsa. Vapaus voi olla vapautta vain, jos se mahdollistaa sekä viisaat että vähemmän viisaat valinnat. Vastuunkantoa voi edellyttää vain sellaisilta, joilla on valtaa ja vaihtoehtoja.
110 vuotta sitten täällä otettiin hyppy tuntemattomaan, mutta se otettiin, koska sen ajan päättäjille sana "rohkeus" ei tarkoittanut leikkauslistoja vaan kykyä kurkistaa tuttujen rat- kaisujen tuolle puolen. Tämän päivän kysymys kuuluukin, onko meillä rohkeutta kantaa lippua eteenpäin.
14.40 Eva Biaudet r (ryhmäpuheenvuoro): Ärade talman! När vi mäter mänsklig utveck- ling i dag utgår mätarna alltid från hur väl kvinnors ställning och jämställdhet utvecklats.
Det är med stor glädje vi i dag firar kvinnors rösträtt och dem som först i världen lyckades göra kvinnor även politiskt valbara. I början var det inte lätt. Det dröjde mer än 50 år innan andelen kvinnor i riksdagen översteg 10 procent och började växa ordentligt. Ur denna syn- vinkel är Finland år 1906 ofattbart modernt och progressivt.
När jämställdheten ökade fick kvinnor större frihet att bestämma om sina egna liv, att besluta om sin egen kropp och ökad ekonomisk självständighet. Allt detta har skapat väl- måendet även för deras familjer och för vårt samhälle. Då Finland i dag toppar världsran- kingar vilar denna framgång även på kvinnornas arbete. Jämställdhet har blivit en del av den finländska identiteten och vårt internationella brand.
Vuonna 1991 eduskuntaan valituista 38,5 prosenttia oli naisia. Se oli silloin uusi maail- manennätys, josta minä sain olla osallinen. Ruotsalaisella eduskuntaryhmällä on 110 vuo- den ajan ollut 20 naiskansanedustajaa, joista kuusi aloitti jo ensimmäisien vuosien aikana:
Dagmar Neovius, Hedvig Sohlberg, Vera Hjelt, Augusta Krook, Jenny af Forselles ja An- nie Furuhjelm. Olen kiitollinen myös niille vahvoille naisille, kuten Elisabeth Rehnille ja
Margareta Pietikäiselle, jotka opastivat minua nuorena kansanedustajana feministiseen ajatteluun.
Myös muiden puolueiden naiset ovat tässä merkinneet paljon. Puhemiehenä Riitta Uosukainen uudisti eduskuntatyön perheystävällisemmäksi, presidentti Tarja Halonen oli aina valmis tarjoamaan tukea nuorelle kollegalle, ja Sirkka-Liisa Anttila osoitti, että sin- nikkyys ja usko oikeuteen olla oma itsensä myös naisena ovat ainoa tapa selviytyä politii- kassa. Naisia on yhdistänyt poliittinen agenda, jota politiikan vasemmisto—oikeisto-akse- li ei riitä kuvaamaan.
On kulunut 110 vuotta, ja vielä monet niistä haasteista, joita naiset pitkään ovat pyrki- neet nostamaan esiin politiikassa, ovat ratkaisematta. Eduskunnassa jako nais- ja miesva- liokuntiin on yllättävän stereotyyppinen. Valiokuntiin kutsutut asiantuntijat ovat useim- min miehiä — varsinkin, kun on kyse taloudesta. Ruotsalainen kansanpuolue ehdottaa, että eduskunnan tasa-arvo-ohjelma päivitetään ja sitä syvennetään siten, että vihdoin saadaan aikaan tasapainoisempi jako, joka varmasti tulee myös vaikuttamaan politiikan sisältöön.
Kansainvälisissä vertailuissa voimme loistaa, mutta riittääkö se meidän tavoitteeksem- me? Naisjärjestöjen lausunto hallituksen tasa-arvopoliittiselle ohjelmalle on vakavaa luet- tavaa, jota emme voi ohittaa. Päätöksiä on tarkasteltava erityisesti tasa-arvon näkökulmas- ta, ja harva uskaltaa enää väittää, että tulos olisi silloin huonompi.
Moni meistä on varmasti nähnyt kampanjan, jossa näyttelijä David Hasselhoff näyttää peukkua ja tekstissä lukee "Onnittelut, teillä on vain miehistä koostuva paneeli". Tämä kampanja on tehnyt näkyväksi syrjinnän, joka esiintyy erityisesti talouskeskusteluissa mutta ei ole harvinainen muissakaan yhteyksissä. Ehkä voisimmekin käyttää Hasselhoffia myös poliittisen päätöksenteon yhteydessä, varsinkin silloin, kun sukupuolivaikutuksia ei ole huomioitu.
Professor Niklas Bruun, som är Finlands företrädare i Cedaw-kommittén, har sagt att många jämställdhetsproblem lätt går att lösa genom lagstiftning. Svenska riksdagsgruppen förutsätter att föräldraledigheten ändras till 6+6+6-modellen, så att också papporna mer jämlikt ansvarar för vården av sina barn. Forskningen visar att kvinnor tappar i lön och fal- ler efter i karriären när familjen får barn. Karikerat kan man säga att kvinnorna stannar hemma med barnen, medan männen avancerar och får lönepåslag. Kvinnornas tid i arbets- livet blir kortare, och de får lägre lön och kännbart lägre pension. Det finns således en för- klaring till att mer än en tredjedel av alla kvinnor över 75 är låginkomsttagare.
Vårt största människorättsproblem är våldet mot kvinnor. Flera hundra kvinnor blir var- je år utan plats på skyddshem. Även kvinnor som har blivit offer för sexuell exploatering och våld i flyktingprocessen söker skydd hos oss. Svenska folkpartiet förutsätter att vi ska- par tillräckligt många skyddshem. Denna fråga bör lyftas upp till toppen av den politiska agendan. Vi ska garantera skydd för alla, särskilt för utsatta kvinnor och barn i vårt land.
Arvoisa puhemies! Sanotaan, että naiset ovat poliittinen vähemmistö. Sanotaan, että enem- mistön tapa ottaa vähemmistö huomioon on sivistyksen mittari. Ruotsalainen eduskunta- ryhmä ehdottaa, että me yhteisesti sitoudumme nostamaan naiskansanedustajien määrän 50 prosenttiin seuraavissa vaaleissa. Me tarvitsemme naisia rakentamaan tätä maata. Me tarvitsemme meitä kaikkia.
14.46 Sari Tanus kd (ryhmäpuheenvuoro): Arvoisa rouva puhemies! Suomen naiset sai- vat äänioikeuden 110 vuotta sitten, ja seuraavana vuonna, ensimmäisenä maailmassa, va- littiin jo ensimmäiset naiskansanedustajat. Otettiin merkittävä ensiaskel tasa-arvoisen yh- teiskunnan rakentamisessa. Muistamme lämmöllä ja kiitämme jokaista tämän unelman eteen työtä tehnyttä. Äänioikeuden myötä naisille tarjoutui mahdollisuus antaa oma panok- sensa suomalaiselle yhteiskunnalle. Naisten kyky tuoda elämän arjen ja perheiden näkö- kulma merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi oli 110 vuotta sitten ja on edelleen yksi naisten vahvuuksista.
Jo vuosikymmeniä sitten ymmärrettiin terveyden ja hyvinvoinnin, perheiden, koulutuk- sen ja työelämän tärkeys tasa-arvon edistämisessä. Tässä rikkinäisessä maailmassa ideaali ei kuitenkaan läheskään aina toteudu. Jokaisen kansalaisen hyvinvoinnista on huolehditta- va, mutta lasten ja nuorten etu on asetettava etusijalle. Aivan liian moni lapsi potee turval- lisen isän tai äidin ikävää. Ensimmäisten naiskansanedustajien tavoin nyky-yhteiskunnas- sakin on tehtävä työtä lasten aseman parantamiseksi, lasten perusihmisoikeuksien säilyttä- miseksi.
Tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet ovat parantuneet. Koulutustamme on maailmalla ihasteltu, mutta myös ihmetelty: Suomessa, maassa, jossa perustuslakiin on kirjattu sanan- ja uskonnonvapaus, vakaumus voi edelleen olla juuri naisten opiskelu- ja työpaikan, uralla etenemisen esteenä. Päättäjien, koulutuksesta ja työstä vastaavien pitäisi nähdä tilanne rea- listisesti — omista ja lähipiirin elämän kivuista ja peloista huolimatta — ja avata opiskelu- ja työmahdollisuudet sitä pientäkin elämää kunnioittaville. Rohkaisuna tytöille ja pojille sanonkin: raivatkaa tienne unelmakoulutukseen ja unelma-ammattiin, mikä tahansa se on- kin. Taistelkaa oma tasa-arvotaistelunne, niin kuin naiset yli 100 vuotta sitten tekivät.
Suomen äitiyshuolto on esimerkillistä, mutta perheen, pienten lasten kotihoidon ja työn yhteensovittamisessa on edistyksestä huolimatta edelleen kehitettävää. Työhistoriassa, cv:ssä, lisäpisteitä kerryttävänä tulee näkyä niiden arvokkaiden jaksojen, joita äidit ja isät käyttävät pienten kansalaisten, tulevien vaikuttajien, hyvinvoinnin, vahvan itsetunnon ja empatiakyvyn edistämiseen hoitaessaan heitä kotona. Tämä monien samanaikaisten muut- tujien toimintaympäristö opettaa ratkaisukeskeisyyttä, innovatiivisuutta, sitkeyttä — vain muutamia asioita mainitakseni — ja sen tulisi toimia arvostettuna ponnahduslautana tule- viin työelämän tehtäviin. Lastenhoidosta ja lastenkasvatuksesta tulee myös kertyä kunnol- la eläkettä, ei vain päiväkotien seinien sisällä vaan myös kotona työskenteleville. Tasa-ar- voa ajatellen erityisesti suurperheille tämä on tärkeää.
Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa on tietoisesti arvioitava, mikä on sitä hyvää ja ar- vokasta, mikä tulee säilyttää ja mihin pyrkiä. Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen, avun an- taminen ja aito lähimmäisestä välittäminen ovat perustavaa laatua olevia, kristinuskosta nousseita arvoja ja toimintamalleja, joita tarvitaan paremman, tasa-arvoisen Suomen ra- kentamisessa.
Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan avajaisistunnossa vuonna 1907 Suomen ensim- mäinen naiskansanedustaja Hilda Käkikoski painotti puheenvuorossaan rukouksen ja Raa- matun lukemisen tärkeyttä. Tällainen hyvinvointia edistävä ja viisauden lähteille väyliä avaava toiminta on vakaaseen, tasa-arvoiseen ja edistykselliseen yhteiskuntaan pyrittäessä viisautta ja edelleen lämpimästi suositeltavaa.
Kannatamme aiemmin esitettyä toimenpidealoitetta. Ja näin naisten äänioikeuden 110- vuotisjuhlaistunnon myötä tahdon toivottaa kaikille viisautta ja sitkeyttä — ja sitä parasta, Jumalan siunausta.
Keskustelu ja asian käsittely päättyi.
————
Puhemies Maria Lohela: Juhlaistunnon päätteeksi kohotamme kolminkertaisen eläköön- huudon isänmaalle.
Edustajat yhtyivät kolminkertaiseen eläköön-huutoon.
