Asioimistulkkaus terveydenhuollossa - lääkärin näkökulma

Asiomistulkkaus terveydenhuollossa – lääkärin näkökulma

Anni-Leena Katajisto

Tampereen yliopisto

Kieli- ja käännöstieteiden

laitos

Käännöstiede (saksa)

Pro gradu -tutkielma

Joulukuu 2009

Tampereen yliopisto

Kieli- ja käännöstieteiden laitos Käännöstiede (saksa)

KATAJISTO, ANNI-LEENA: Asioimistulkkaus terveydenhuollossa – lääkärin näkökulma Pro gradu -tutkielma 67 sivua + saksankielinen tiivistelmä 19 sivua

Joulukuu 2009

Tässä tutkielmassa tutkitaan asioimistulkkausta terveydenhuollossa lääkärin näkökulmasta.

Erityisesti keskitytään siihen, millaisena lääkäri kokee tulkkaustilanteen ja tilanteessa läsnä olevien henkilöiden välisten suhteiden toimimisen. Tutkimuksessa tarkastellaan lääkäreiden käsityksiä tulkin roolista ja siitä, kuka voi toimia tulkkina.

Tutkimusaineisto koostuu elokuussa 2008 tehdyistä haastatteluista. Tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu. Tutkimusta varten haastateltiin neljää lääkäriä, joista kaikilla on kokemusta vieraskielisten potilaiden ja tulkin kanssa työskentelystä. Haastattelukysymysten pohjalta valittiin aihepiirejä tutkimuksen analyysiosaan. Näistä aihepiireistä kerättiin kustakin haastattelusta tietoa, ja näin muodostuivat tutkielman alaluvut.

Tutkimusta varten tehtyjen haastattelujen yhteydessä ilmeni, että Suomessa on paljon lääkäreitä, jotka eivät ole tietoisia tulkin tehtävien vakavuudesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että Suomessa käytetään yhä sukulaisia ja jopa lapsia tulkkeina. Ammattitulkit hoitavat työnsä tutkimuksen mukaan hyvin, ja suurimmalla osalla potilaista ei ole mitään vaikeuksia suhtautua tulkin läsnäoloon. Mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden voi olla vaikea luottaa tulkkiin. Etätulkkausta ei pidetä hyvänä tulkkausvaihtoehtona.

Avainsanat: Asioimistulkkaus, tulkki, lääkäri, maahanmuuttaja, potilas

1 JOHDANTO ... 1

2 TUTKIMUSMENETELMÄN JA -AINEISTON ESITTELY ... 2

2.1TUTKIMUSMENETELMÄ... 2

2.2TUTKIMUSAINEISTO... 3

3 ASIOIMISTULKKAUS... 5

3.1TULKIN TAIDOT JA OMINAISUUDET^T... 7

3.2TULKIN ROOLI... 10

3.2.1 Ihannetulkin muotokuva ... 10

3.2.2 Tulkki – näkymätön viestin ja kulttuurin välittäjä?... 12

3.2.3 Tulkkaustilanteen hankaluuksia ... 14

4 ASIOIMISTULKKAUS JA MAAHANMUUTTAJAT ... 16

4.1MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTTAMINEN... 16

4.2MAAHANMUUTTAJAT TERVEYDENHUOLLON ASIAKKAINA... 18

4.3TERVEYDENHUOLTO JA TULKKAUSPALVELUT... 21

4.4KUNNALLISET TULKKIKESKUKSET... 22

5 ASIOIMISTULKKAUS LÄÄKÄRIN NÄKÖKULMASTA... 25

5.1TULKKAUSTILANNE... 26

5.1.1 Tulkin hankkiminen ja etukäteisvalmistelut ... 26

5.1.2 Tulkkaustilannetta helpottavia ja hankaloittavia elementtejä ... 28

5.1.3 Tulkki ja lääkäri ... 33

5.1.4 Tulkki ja potilas ... 36

5.1.5 Etätulkkaus ... 38

5.1.6 Lisäykset ja poistot ... 42

5.2TULKKI... 43

5.2.1 Pätevän tulkin tunnusmerkkejä ... 44

5.2.2 Tulkki työssään – roolikäsityksiä ... 46

5.2.3 Tulkkina potilaan omainen... 51

5.2.4 Tulkkien jaksaminen... 55

5.3.KEHITYSEHDOTUKSET... 56

6 YHTEENVETO... 59

LÄHTEET... 63

LIITTEET ………... DEUTSCHE KURZFASSUNG ……….... 1

1 JOHDANTO

Tämän pro gradu -työn tarkoitus on selvittää, miten asioimistulkkaus toimii terveydenhuollossa. Tutkimus selvittää asiaa lääkäreiden näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoitus on vastata muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Millaisena lääkäri näkee tulkin roolin? Onko tulkki luonnollinen osa terveydenhuoltotilannetta? Miten potilaat suhtautuvat tulkkiin? Millainen koulutus lääkäreillä on vieraskielisten potilaiden (tässä tutkielmassa lähinnä maahanmuuttajien) kohtaamiseen ja tulkin käyttöön kohtaamistilanteessa?

Terveydenhuolto on yksi yhteiskuntamme keskeisistä hyvinvointipalveluista. Koska maahanmuuttajilla on usein hyvin traumaattinen tausta, he saattavat tarvita terveydenhuollon palveluja keskivertokansalaista enemmän. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että aiheesta keskustellaan. Terveydenhuoltotilanne on joskus vaikea. Vaikeamman tilanteesta tekee maahanmuuttajan ja hoitavan henkilön välinen yhteisen kielen puuttumisesta johtuva kuilu.

Tulkki on paitsi kielen, myös kulttuurin välittäjä. Eräs Pirkanmaan tulkkikeskuksen tulkki esitti asian osuvasti syksyllä 2005. Hänen mukaansa tulkki on kulttuurin silta.

Asioimistulkkaustilanne on tilanne, jossa kaksi eri kulttuuritaustaista, eri äidinkieltä puhuvaa henkilöä kohtaa ja keskustelee tulkin välityksellä. Koska maahanmuutto on kiihtynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, asioimistulkkauksen tarvekin on lisääntynyt koko ajan.

Jotta tulkkaustilanne sujuisi mahdollisimman kitkattomasti, tulisi niin asiakkaalla kuin tulkkipalveluita käyttävällä viranomaisella, lääkärillä tai kenellä tahansa olla tarvittavat tiedot tulkin käyttämiseen liittyen.

Tutkimus on perusteltua, kun otetaan huomioon, että asioimistulkkausta on tutkittu Suomessa todella vähän. Terveydenhuoltopalveluissa riittää suomea äidinkielenään puhuviakin ajatellen parannettavaa, saatikka sitten maahanmuuttajien kohdalla. Tämän tutkimuksen tarkoitus on osaltaan olla edistämässä terveydenhuollon kehittämistä parempaan suuntaan.

Tutkimusta varten haastateltiin neljää lääkäriä. Luvussa kaksi esitellään tutkimusmenetelmää ja -aineistoa tarkemmin. Tutkimusmenetelmä ja -aineisto esitellään työn alussa, koska

1

luvuissa kolme ja neljä on joitain poimintoja aineistosta. Luvussa kolme keskitytään asioimistulkkauksen kuvailemiseen sekä tulkin taitojen ja roolien tarkasteluun. Neljännen luvun pohdinnat maahanmuuttajista terveydenhuollon asiakkaina ja terveydenhuollosta tulkkauspalvelujen käyttäjänä luovat myös pohjaa haastattelututkimuksen aineiston ymmärtämiselle. Viidennessä luvussa käydään läpi tutkimusaineistoa, eli käsitellään muun muassa tulkkaustilannetta, siihen osallistuvien henkilöiden välisiä suhteita, tulkin roolia ja taitoja sekä sukulaista tulkin roolissa lääkärin näkökulmasta. Työn viimeisessä eli kuudennessa luvussa kootaan yhteen tutkimuksen tulokset.

2 TUTKIMUSMENETELMÄN JA -AINEISTON ESITTELY

Haastattelin tutkimustani varten neljää lääkäriä. Sopivia haastateltavia etsiessäni tärkeimmäksi kriteeriksi nousi lääkärin kokemus työskentelystä ulkomaalaisten potilaiden ja tulkkien kanssa. Haastateltavista kahta minulle ehdotti tutkimuksen aikaan Pirkanmaan tulkkikeskuksen johtajana toiminut Janne Salo heinäkuussa 2008. Kahta muuta haastateltavaa minulle suositteli ensimmäinen haastateltavani. Tässä luvussa käsittelen ensin tutkimusmenetelmääni ja sitten esittelen lyhyesti haastatellut lääkärit.

2.1 Tutkimusmenetelmä

Haastattelumetodiksi valitsin teemahaastattelun. Olin etukäteen valmistanut kysymyksiä kolmesta aihepiiristä: perustiedot lääkäristä, lääkäri ja tulkki sekä potilas ja tulkki lääkärin näkökulmasta. Haastattelukysymykset syntyivät lukemani teoriakirjallisuuden ja aiempien tutkimusten pohjalta. Haastattelun edetessä vastaukset saattoivat synnyttää lisäkysymyksiä, joten kaikilta lääkäreiltä ei kysytty kaikkia samoja kysymyksiä. Lisäkysymykset eivät myöskään näy haastattelua varten valmistetuissa kysymyksissä, jotka ovat liitteessä yksi.

Lääkärit olivat yhtä lukuun ottamatta erittäin puheliaita, ja keskustelu eteni kaikkien kanssa hyvin jouhevasti.

2

Kaksi haastattelua tein lääkärin työhuoneessa, yhden lääkärin kotona ja yhden erään järjestön toimitiloissa. Tein haastattelut Pirkanmaalla 12. ja 27. elokuuta 2008 välisenä aikana.

Haastatteluista lyhin kesti vajaan tunnin, pisin vähän vaille kaksi tuntia. Haastattelutilanteet olivat mielestäni vapautuneita. Haastattelut nauhoitettiin nauhurilla. Lisäksi tein muistiinpanoja. Nauhuri oli pöydällä haastateltavan ja haastattelijan välissä. Lääkäreistä kukaan ei vaikuttanut häiriintyvän nauhurista. Nauhoitus onnistui yleensä moitteettomasti, mutta yhden haastattelun alussa nauhoitus ei ollut mennyt heti päälle, ja tämän huomattuamme jouduimme palaamaan keskustelussa alkuun.

Haastattelutilanteen jälkeen pyrin merkitsemään muistiin haastattelusta päällimmäiseksi jääneet ajatukset. Kaikkien haastattelujen litteroinnin aloitin muutaman päivän sisällä haastattelun jälkeen. Litteroin kaikki haastattelut sanasta sanaan, ja litteroidessani tein muistiinpanoja. Litteroinneissa olen pyrkinyt säilyttämään puhujan äänen, niin että haastattelut vastaisivat paperilla nauhalta kuultavaa mahdollisimman tarkasti. Litteroinnissa käytin Keskusteluanalyysin perusteet -teoksessa esiintyviä litterointimerkkejä (Seppänen 1997, 22). Litterointimerkit ovat liitteessä kaksi. Litteroinnit ovat tarvittaessa saatavilla tutkielman tekijältä tarkasteltavaksi. Haastattelukysymysten pohjalta valitsin aihepiirejä tutkimuksen analyysiosaan. Näistä aihepiireistä keräsin kustakin haastattelusta tietoa, ja näin muodostuivat tutkielman alaluvut, esimerkiksi tulkin roolia käsittelevä alaluku.

2.2 Tutkimusaineisto

Haastatelluista yksi on nainen, muut ovat miehiä. Lääkärit ovat valmistuneet ammattiinsa 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla. Haastatteluista kävi ilmi, että 90-luvun alussa valmistunut mieslääkäri oli saanut opinnoissaan vanhempia kollegoitaan enemmän valmiuksia ulkomaalaisten potilaiden kohtaamiseen. Opintoihin kuului opintojakso, jossa keskityttiin eri kulttuurien huomioimiseen. Kurssin aikana opastettiin tulkin käyttöön ja käytiin läpi perusasioita tulkin läsnäolosta vastaanottotilanteessa. Vanhemmat lääkärit sen sijaan eivät olleet peruskoulutuksensa aikana saaneet minkäänlaista opastusta tulkkien käyttämiseen, vaan

3

kertoivat käytännön olleen paras opettaja. Koulutuksen tarve on lisääntynyt maahanmuuttajaväestön kasvaessa.

Tässä tutkimuksessa käytetään tutkimuksen informanteista seuraavia lyhenteitä: L1, L2, L3 ja L4. Haastattelijan osuutta merkitään isolla h-kirjaimella.

L1 on 1990-luvulla valmistunut naislääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan. Hän on työskennellyt uransa aikana eri paikoissa. L1:llä on paljon kokemusta työstä maahanmuuttajien ja tulkkien kanssa. Aiemmassa työssään L1 käytti tulkkia päivittäin muutaman vuoden ajan. Tällä hetkellä hän työskentelee mielenterveyspotilaiden kanssa, joista vain osa on maahanmuuttajia, joten hän tarvitsee tulkkia harvemmin.

L2 on 1980-luvulla valmistunut mieslääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan ja hankkinut myös perheterapiapätevyyden. Tällä jo vuosikausia maahanmuuttajien kanssa työskennelleellä lääkärillä on vankka kokemus maahanmuuttajien mielenterveysongelmista ja luonnollisesti myös tulkeista, koska hän käyttää heitä työssään päivittäin.

L3 on 1970-luvun lopussa lääkäriksi valmistunut mieslääkäri, joka on erikoistunut yleislääketieteen erikoislääkäriksi, minkä lisäksi hänellä on kansainvälisen terveydenhuollon erityispätevyys. Nykyään hän on lääketieteen tohtori. L3 on tehnyt töitä useassa eri paikassa ja lääketieteen eri aloilla kotimaassa, ja sen lisäksi hänellä on kokemusta lääkärin työstä ulkomailla. Nykyään hän työskentelee mielenterveyspotilaiden parissa. Myös L3 on ollut kahden vuoden ajan töissä paikassa, jossa tarvitsi tulkkia päivittäin.

L4 on 1990-luvulla valmistunut mieslääkäri. Hän on yleislääkäri, joka on työskennellyt uransa aikana monella eri paikkakunnalla. L4:n potilaina on pääosin suomalaisia, mutta paljon myös ulkomaalaisia. Hänelläkin on kokemusta työstä maahanmuuttajien ja tulkkien kanssa jo lähes kolmen vuoden ajalta.

Lääkärit 1, 2 ja 3 työskentelevät julkisella sektorilla, lääkäri 4 on töissä yksityisellä puolella.

Tällä hetkellä kaikki lääkärit ovat töissä Pirkanmaalla. Kaikki lääkärit ovat työssään

4

käyttäneet Pirkanmaan tulkkikeskuksen tulkkeja. Työkokemusta lääkäreillä on lääketieteen eri aloilta muun muassa naistentaudeista, psykiatriasta, kirurgiasta, sisätaudeista, anestesiasta ja yleislääkärin töistä niin terveyskeskuksessa kuin vankilassakin.

Kaikki lääkärit vaikuttavat tottuneilta tulkin käyttäjiltä. Heillä on selkeä käsitys esimerkiksi siitä, miten tulkin kanssa toimitaan, kuka sopii tulkiksi ja mitä tulkin tehtäviin kuuluu.

Luulen, että laajempi otos olisi tuottanut erilaisia tuloksia. Tavallisen terveyskeskuslääkärin vastaukset ja käsitykset olisivat luultavasti poikenneet tämän tutkimuksen paljon tulkkeja käyttäneiden informanttien vastauksista. Useamman, esimerkiksi kahdenkymmenen lääkärin haastatteleminen pro gradu -tutkielman puitteissa on erittäin aikaa vievää, joten mietin myös kyselytutkimuksen toteuttamista. Haastattelututkimus oli kuitenkin loppujen lopuksi ainoa varteenotettava menetelmä, sillä haastattelemalla sain kuulla monia mielenkiintoisia kertomuksia tulkkaustilanteista lääkärin vastaanotolla.

Haastateltavat ovat hyvin erilaisia henkilöitä, joten haastattelutkin sujuivat eri tavalla. L2 kertoi oma-aloitteisesti paljon esimerkkejä, L4 sen sijaan oli hyvin niukkasanainen. Tämän vuoksi analyysiosassa on enemmän esimerkkejä L2:n kuin L4:n haastattelusta.

3 ASIOIMISTULKKAUS

Asioimistulkkaus on viimeisten vuosikymmenten aikana tullut tärkeäksi viestinnän muodoksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Satu Leinonen (2004, 294) määrittelee asioimistulkkauksen seuraavasti: ”Asioimistulkkauksella tarkoitetaan suomalaisen viranomaisen ja maahanmuuttajan, pakolaisen tai muun ulkomaalaisen henkilön välistä keskustelun, neuvottelun tai kuulustelun tulkkausta pääsääntöisesti konsekutiivi- eli peräkkäispuhuntamenetelmällä.” Asioimistulkkausta tarvitaan päivittäin hyvin erilaisissa tilanteissa. Asioimistulkkia käyttävät niin lomallaan sairastunut turisti kuin maahan asumaan jäänyt maahanmuuttajakin. Tässä tutkimuksessa keskitytään suurimmaksi osaksi maahanmuuttajiin, joten asioimistulkkauksesta puhuessani tarkoitan asioimistulkkausta

5

maahanmuuttajien parissa. Käytännössä maahanmuuttaja tarvitsee asioimistulkkia kaikilla ihmiselämän osa-alueilla niin kauan kun ei itse pärjää uuden maan kielellä. Asioimistulkin arkipäivä on täynnä mielenkiintoisia kohtaamisia eri alan ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa.

Kaarina Hietasen (2004) mukaan asioimistulkkaus on perinteisesti tapahtunut siten, että tulkki ja tulkattavat ovat kaikki läsnä samassa tilassa. Teknologian kehityksen myötä on otettu käyttöön etätulkkaus, joista esimerkkinä puhelin- ja videotulkkaus. (Mts. 289.) Puhelin ja internet mahdollistavat sen, että tulkki ja tulkattavat voivat olla vaikka eri mantereilla.

Haastattelututkimuksessa esiintulleita näkökulmia etätulkkauksesta terveydenhuollon parissa käsittelen luvussa 5.1.5.

Ennen varsinaisen asioimistulkin ammatin kehittymistä tulkin tehtävää ovat Cecilia Wadensjön (1998, 49) mukaan hoitaneet vapaaehtoiset, esimerkiksi ystävät ja sukulaiset. Tätä tutkimusta tehdessä selvisi, että Suomessa käytetään edelleen sukulaisia tulkkeina. Selvää on, että läheisen toimiminen tulkkina hankaloittaa tilannetta. Esimerkiksi juuri lääkäri–potilas- tilanteessa liian läheinen tulkki–potilas-suhde saattaa pahimmillaan johtaa jopa virhediagnoosiin.

Satu Leinonen (2004) toteaa, että Suomessa asioimistulkkien kysyntä on kasvanut tasaisesti 1990-luvun alusta lähtien. Ensimmäisten somalipakolaisten saapuessa Suomeen 1990-luvun alussa, asioimistulkkeja oli vielä hyvin vähän. Aiemmin tulkkeja oli tarvittu vain 1970-luvulla Chilestä ja 1980-luvulla Vietnamista paenneille. Ensimmäiset tulkit koulutettiin Suomessa pitempään oleskelleista maahanmuuttajista, joilla oli riittävä kielitaito ja kulttuurintuntemus.

Sittemmin tulkkien koulutus on muuttunut järjestäytyneeksi toiminnaksi. (Mts. 295–296.) Leinosen (1998) mukaan asioimistulkkien toimintaa ei 1990-luvun puoliväliin asti valvonut kukaan. Koska tulkkien ammattinimikettä ei ole suojattu mitenkään, tulkkausta on saattanut harjoittaa melkein kuka tahansa vähänkin kielitaitoinen ihminen. Tulkkien koulutus on ollut tarkan opetussuunnitelman, oppimateriaalin ja pätevien opettajien puuttuessa hyvin eritasoista ja vaihtelevaa. Ammattitutkintolain (306/94) myötä syntyi asioimistulkin ammattitutkinto, ja

6

tavoitteena on, että yhä useampi asioimistulkkauksessa koulutusta saanut henkilö suorittaisi asioimistulkin ammattitutkinnon, joka on työnantajalle todistus tulkin pätevyydestä.

Asioimistulkin ammattitutkinnon saadakseen täytyy läpäistä tietyt ammattitaitovaatimukset.

Näitä ovat tulkin roolin ja etiikan tuntemus, tulkkauskielten ja -kulttuurien hallinta ja tuntemus, sekä tulkattavien alojen ammattisanaston ja fraseologian, tulkkaustekniikan ja - tilanteen hallinta. (Leinonen, 1998.) Wadensjö (1998) muistuttaa, että tietoisuus tulkeista ja heidän toiminnastaan on levinnyt vähitellen lakimiesten, terveyspalvelujen tarjoajien ja muiden joukossa. Tulkkiyhdistysten ja koulutusohjelmien lisääntyminen on osoitus ammatillistumisesta. Wadensjön (1998) mielestä tulkkaamisen institutionalisoituminen ja ammatillistuminen heijastelee yleistä huolta maahanmuuttajien ja pakolaisten sosiaaliturvan toteutumisesta. Ammatillinen asioimistulkkaus tähtää yhtäläisten ja täysien sosiaalipalvelujen saattamiseen myös kielitaidottomien saataville. Toisaalta huolenaiheena on myös viranomaisten kyky suorittaa tehtävänsä työskennellessään ihmisten kanssa, jotka eivät joko osaa tai halua käyttää maan virallista kieltä. Työllään tulkki ehkäisee väärinymmärrykset, jotka saattavat koitua kohtaloksi yksilölle ja kalliiksi yhteiskunnalle. (Mts. 48–51.)

3.1 Tulkin taidot ja ominaisuudet

Tulkkaus on vaativa viestinnän laji. Monenlaiset taidot ja ominaisuudet ovat tulkin työssä eduksi. Pöchhackerin (2000) mukaan siitä, mitä vaatimuksia ja perusteita tulkin pätevyydelle tulisi asettaa, on eri mielipiteitä. Tulkkauskoulutus on hyvin eritasoista ja -muotoista ympäri maailmaa. (Mts. 47–50.) Hietanen (2004, 288) muistuttaa, että asioimistulkilla pitää olla vankka ammattitaito, koska joskus hänet voidaan kutsua töihin niin lyhyellä varoitusajalla, että hän ei ehdi valmistautua tehtäväänsä. Pöchhacker (2000) toteaa, että tulkkauksen laadusta puhuttaessa huomio keskittyy kieli- ja kulttuurikompetenssista koostuvaan translatoriseen kompetenssiin, joka sisältää myös tulkin tavan lähestyä ja käsitellä kulloistakin aihealaa.

Translatorinen kompetenssi tarkoittaa taitoa välittää viesti, mutta myös taitoa toimia ammatillisesti niin itse tulkkaustilanteessa kuin sitä ennen ja sen jälkeenkin. Tämä tulkkauskompetenssi on sidoksissa ammattikuvaan ja ammattietiikkaan. (Mts. 44.)

7

Kuvio 1 (Pöchhacker 2000, 45)

Pöchhackerin (2000) mukaan yläpuolella oleva sylinterin poikkileikkausmalli (Kuvio 1) esittää kieli- ja kulttuurikompetenssin ja translatorisen kompetenssin yhteenkuuluvuutta.

Rooli ja etiikka kuuluvat kiinteästi mukaan. Tulkin rooli ja etiikka ovat kuvassa ikään kuin vyönä kaiken muun ympärillä. (Mts. 45.) Tämä on mielestäni osoitus siitä, että tulkin kaikkea toimintaa tulkkaustilanteessa ohjaa hänen roolinsa ja etiikkansa. Myös Hemlin ja Clarke (2003, 3) toteavat, että ammattilaisuus ja etiikan kunnioitus ovat tulkkien ensisijaisia ohjenuoria. Pöchhacker (2000, 45) huomauttaa osuvasti, että kuvasta ei käy ilmi, missä kohdassa ja miten kahden kielen kielen ja kulttuurin hallitseminen muuttuu translatoriseksi kompetenssiksi. Mielestäni voidaan ajatella, että translatorinen kompetenssi on koulutuksen, vuosien saatossa kertyneen kokemuksen ja tietotaidon summa.

Kuten Pöchhackerkin (2000) toteaa, tulkkauksen laadusta puhuttaessa keskitytään usein vain tulkin kielitaitoon. Hän muistuttaa, että kahden kielen hallitseminen ei tarkoita kykyä tulkata.

Kielitaito on ominaisuus, joka usein mainitaan tulkin tärkeimmäksi ominaisuudeksi. Kielitaito on tärkeä, koska koko työ perustuu sille, että tulkki osaa kieltä, jota hänen palveluitaan

8

tarvitseva henkilö ei osaa. (Mts. 43–44.) Hietanen (2004) huomauttaa, että tulkin kielitaito ja työkielitaito eivät ole sama asia. Työkielten lisäksi tulkki osaa yleensä muitakin kieliä, joita hän käyttää yleissivistyksen tavoin apunaan. Työkielissä tulkilla sen sijaan on viestinnän ammattilaisen taso. Työkielet jaetaan kahteen kategoriaan; aktiivisiin ja passiivisiin työkieliin.

A- ja B-työkielet ovat aktiivisia, C passiivi työkieli. A-työkieli on yleensä tulkin äidinkieli, jossa hän on hankkinut viestinnän ammattilaisen tason. A-työkieltään tulkki käyttää sekä lähde- että kohdekielenä. B-työkieli taas on jokin vieras kieli, jota tulkki käyttää pääasiallisesti lähdekielenä, mutta tehtävän luonteen mukaisesti myös kohdekielenä. C- työkieltä tulkki käyttää lähdekielenään, josta pystyy tulkkaamaan A-työkieleensä, mutta mahdollisesti myös B-työkieleensä. C-työkieli ei ole tulkilla koskaan kohdekielenä, mistä myös johtuu nimitys passiivikieli. (Mts. 282–284.) Cambridge (1999, 209) huomauttaa, että asioimistulkin täytyy tulkata kaikilla kielillään molempiin suuntiin. Anderson (2002 [1976]) muistuttaa, että tulkki saattaa samaistua helpommin asiakkaaseen, joka puhuu hänen äidinkieltään kuin asiakkaaseen, jonka puhuma kieli on hänen toinen kielensä.

Asioimistulkkauksessa kulttuurintuntemuksen merkitys korostuu. Tulkki voi hyvällä kulttuurintuntemuksellaan vaikuttaa tulkkaustilanteen positiiviseen etenemiseen. Pöchhacker (2000, 43) huomauttaa, että tulkkauksen laatua arvioitaessa kulttuurintuntemusta ei pidetä kovin tärkeänä laatukriteerinä, vaikka se onkin mitä olennaisin osa tulkkaussuoritusta. Witte (1999) painottaa kulttuurikompetenssin merkitystä. Ammattikäännösviestijällä tulee olla tietoinen kulttuurikompetenssi. Usein kommunikointia vaikeuttavat kielellisten ymmärtämisvaikeuksien sijaan erityisesti kulttuuriset erot, kuten erilaiset ajattelu- ja asennemallit, sekä lisäksi yksilön arvomaailmaa heijastavat käytöstavat. Henkilö, jolla ei ole tarpeeksi vieraan kulttuurin tuntemusta, peilaa kaiken omaan kulttuuriinsa toisen kulttuurin kohdatessaan. Rajallisista tiedoista aiheutuvat väärinymmärrykset johtavat vääriin tulkintoihin ja mahdollisesti myös konflikteihin. Halutessaan, että kulttuurienvälinen kommunikaatio toimii, käännösviestijän tulee muistaa, että kahdesta eri kulttuurista tulevalla on erilainen ajatusmaailma. Tulkin täytyy tietää, kuinka viestijät näkevät toisensa. Näin hän voi toimia sujuvasti tulkkina. (Mts. 346–347.)

Asioimistulkki on työssään jatkuvasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Työ on vaativaa

9

ihmissuhdetyötä, jossa on oltava koko ajan kaikki aistit valppaina. Selviytyäkseen hyvin hankaliltakin tuntuvista tilanteista tulkilla on oltava ihmistuntemusta ja herkkyyttä. Tulkin täytyy tulla toimeen hyvin erilaisista olosuhteista ja kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.

Bowen (1999, 320) korostaakin, että asioimistulkki tarvitsee ihmissuhdetaitoja. Lääkärin vastaanotolla tulkkia käyttävät potilaat ovat yleensä tottumattomia tulkin käyttäjiä ja heillä saattaa olla esimerkiksi monenlaisia epäluuloja tulkin suhteen ja lastinaan menneisyyden traumoja. Kuten kaikissa vuorovaikutustilanteissa, myös tulkatessa myönteinen asennoituminen muihin ihmisiin on eduksi. Kermit (2007, 248) on mielestäni oivaltanut paljon todetessaan, että toisen ihmisen ymmärtäminen on paljon enemmän kuin se, että ymmärtää kyseisen ihmisen käyttämät sanat.

Ihmisellä on rajallinen muistikapasiteetti, mutta muistia voi harjoittaa.

Asioimistulkkaustilanne on tulkille armollisempi kuin esimerkiksi konferenssitulkkaustilanne.

Euroopan parlamentin istunnossa kopissa istuva tulkki ei voi keskeyttää salissa puhuvaa puhujaa ja pyytää tätä toistamaan edellistä lausetta. Asioimistulkki sen sijaan voi pyytää toistoa periaatteessa niin monta kertaa, että on aivan varmasti kuullut ja ymmärtänyt alkuperäisen viestin sisällön kokonaan. Koska tulkin tehtävä on kuitenkin huolehtia, että tulkkaustilanne etenee mahdollisimman sujuvasti, kaikki tulkit harjoittavat muistiaan ja tarvittaessa käyttävät myös muistiinpanovälineitä. Hietanen (2004, 279) huomauttaakin, että tulkin ammatti on ”muistava ammatti”. Hietanen (1995) toteaa, että koska vuoropuhelulla ei ole tavallisesti vuorosanoja, joiden pohjalta tulkki voisi valmistella tulkkausta, tulkilta vaaditaan tilanneherkkyyttä, yleissivistystä ja mielenpainamismenetelmien hallintaa.

3.2 Tulkin rooli

3.2.1 Ihannetulkin muotokuva

Työssään asioimistulkki kohtaa paljon erilaisia ihmisiä. Hän joutuu tilanteisiin, joissa tulkattavat henkilöt ja heidän elämäntarinansa vetoavat vahvasti tunteisiin. Tulkki saattaa myös kuulla tarinoita, jotka eteenpäin kertomalla voisi tienata ison summan rahaa.

10

Ammattitaitoinen tulkki pitää kuitenkin kaikkein herkullisimmatkin tarinat omana tietonaan.

Miksi näin? Ammattitulkin toimintaa ohjaa asioimistulkin ammattisäännöstö (Liite 3). Sen ovat laatineet Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n, Kääntäjien ammattijärjestö ry:n, Kuurojen Liitto ry:n, Suomen Viittomakielen Tulkit ry:n, Helsingin seudun asioimistulkkikeskuksen, Turun seudun tulkkikeskuksen ja Lingua Nordican (nykyään Semantics) edustajat. Ammattisäännöstö sisältää useita tulkin etiikkaan liittyviä sääntöjä, joiden noudattaminen ei välttämättä aina ole aivan yksinkertaista. Tulkkien tulee hallita ammattisäännöstönsä täydellisesti, mutta myös kaikkien tulkkeja käyttävien viranomaisten tulisi perehtyä siihen. Hietanen (2004, 289) toteaa, että eettisillä vaatimuksilla on merkitystä tulkin työssä. Wadensjön (1998, 48) mukaan tulkkien ammatillinen etiikka lienee samanlaista eri maissa, mutta käytännön järjestelyt poikkeavat toisistaan jopa yhden maan sisällä.

Seuraavassa esitellään joitakin ammattisäännöstön etiikkaa käsitteleviä kohtia.

Ammattisäännöstön kuvailema tulkki on ihanteellinen, tosiasiassa tulkki on usein tilanteessa, jossa ei voi toimia kaikkien hänelle asetettujen vaatimusten mukaan.

Ihannetulkki noudattaa seuraavia ammattisäännöstön antamia ohjeita. Säännöstössä todetaan, että tulkki on vaitiolovelvollinen, eikä hän saa käyttää väärin mitään tulkkauksen yhteydessä tietoonsa tullutta. Tulkin ei pidä ottaa vastaan toimeksiantoa, johon hänellä ei ole tarpeellista pätevyyttä tai jossa hän on jäävi. Hänen pitää pyrkiä kattavaan tulkkaukseen, josta ei puutu mitään sanottua ja johon ei ole lisätty mitään asiaankuulumatonta. Säännöstö ohjeistaa tulkkia valmistautumaan tehtäväänsä huolellisesti. Tulkin tulee pysytellä puolueettomana ja ulkopuolisena, eikä hän saa antaa henkilökohtaisten asenteidensa tai mielipiteidensä vaikuttaa työhönsä. (Asioimistulkin ammattisäännöstö 2002.)

Todellisuudessa ammattisäännöstöä aina moitteettomasti noudattavaa tulkkia voi olla vaikea löytää. Herää kysymys, miten pitkälle tulkin on mahdollista noudattaa kaikkia vaatimuksia.

Voiko tulkki olla tulkkaustilanteessa ulkopuolinen ja samanaikaisesti tuottaa hyvää tulketta?

Onko tulkin mahdollista toimia aina täysin puolueettomasti? Pöchhacker (2000) huomauttaa puolueettomuuden suhteen tulevan ongelmia usein harvinaisten kielten kohdalla, kun tulkki joudutaan hankkimaan asiakkaan omasta kulttuuriryhmästä. Psykologisten tekijöiden vaikuttaessa taustalla vaatimus puolueettomuuteen tai ennakkoluulottomuuteen voi asettaa

11

tulkille korkeita eettisiä vaatimuksia, jos hänellä itselläänkin on maahanmuuttoon tai syrjintään liittyviä kokemuksia. (Pöchhacker 2000, 60.) Myös Bot (2005, 67) sai mielenterveyspotilaiden parissa tehtävää tulkkausta tutkiessaan selville, että esimerkiksi sisällissodan vallitessa potilaan ja tulkin kotimaassa potilas ei välttämättä voi luottaa kansalaiseensa tulkkina, jos ei tiedä hänen poliittista taustaansa. Tätä tutkimusta varten tehdyissä haastatteluissa kävi ilmi, että joskus potilaat haluavat vaihtaa tulkkia juuri tällaisista kansallisuussyistä.

3.2.2 Tulkki – näkymätön viestin ja kulttuurin välittäjä?

Roy (2002) kertoo ammattitulkkien usein käyttävän omasta roolistaan puhuessaan silta- tai kanavametaforaa. Kanavan toiminta on selkeä. Viesti välittyy puhujalta toiselle luotettavasti ja täsmällisesti. Viestin sisältö ei muutu, eivätkä tulkin omat mieltymykset vaikuta siihen.

Tulkki ei siis puutu keskustelun aiheisiin, ei kysy omia kysymyksiään, ei ilmaise omaa mielipidettään eikä neuvo. Tulkkauksen tutkimus on Royn mukaan keskittynyt niin suurelta osalta konferenssitulkkaukseen, ettei laajempaa tulkin roolin kuvausta ole nähty tarpeelliseksi.

Tulkkauksesta kertovien artikkeleiden kirjoittajat väittävät Royn mukaan, että tulkit ovat enemmän kuin viestin kielellisiä välittäjiä, mutta silti artikkeleissa keskitytään miettimään lähinnä kielen sisältöä ja lähde- ja kohdekielen vastaavuutta. (Mts. 347–349.) Usein tulkkia on pidetty näkymättömänä, mutta Angelellin (2003) mielestä tulkki on läsnä tulkkaustilanteessa kaikkine ominaisuuksineen, joihin hänen sosiaalinen ja kulttuurinen taustansa vaikuttavat. Tulkatessaan tulkki ei tuo tilanteeseen vain esimerkiksi kielitietoutta tai tulkkaustaitoaan. Angelellin huomion mukaisesti tulkki toimii tulkkaustilanteessa aina omana itsenään, eikä kenenkään minää (”the self”) voi sulkea pois tulkatusta viestintätilanteesta pois vain siksi, että luodaan illuusio näkymättömästä tulkista. Angelellin tutkimus on empiirinen tutkimus tulkin roolista. Tutkimuksessa selvitetään tulkkien tekemiä havaintoja omista rooleistaan, asenteistaan, uskomuksistaan ja niiden vaikutuksista tulkkien käyttäytymiseen tulkkaustilanteessa. (Mts. 16–17.) Elghezouani muistuttaa osuvasti, että (2007, 217) tulkilla on suuri mahdollisuus vaikuttaa ja häneen voidaan vaikuttaa verbaalisilla ja non-verbaalisilla keinoilla. Anderson (2002 [1976], 209) esittää, että missä tahansa kehyksessä tulkin roolilla

12

on huomattava vaikutus ryhmärakenteen kehitykseen ja vuorovaikutuksen lopputulokseen.

Käännöstieteen määritelmän mukaan tulkki on kulttuurienvälisen viestinnän ammattilainen.

Hänen tulisi välittää viestejä yli kieli- ja kulttuurirajojen puolueettomasti. (Leinonen 2004, 298.) Myös Bot (2005, 71) painottaa tulkin puolueettomuutta. Andersonkin (2002 [1976], 213) pohtii, onko tulkki kaiku, joka puolueettomasti toistaa sanasta sanaan kaiken kuulemansa, vai onko hän jomman kumman asiakkaansa neuvonantaja tai liittolainen. Mutta kuten edellä jo todettiin, täydellinen puolueettomuus lienee tulkille suuri haaste. Hietasen (1995) mielestä on tärkeää miettiä, millä tavalla tulkin ammattitaitoa ja kulttuurituntemusta voidaan käyttää parhaiten ilman, että tulkki toimii roolinsa ohitse. (Hietanen 1995.) Esimerkiksi lääkärin vastaanotolla tulkilla on erittäin vastuullinen tehtävä, eikä virheisiin ole varaa, sillä tulkkausvirhe saattaa johtaa pahimmillaan hoitovirheeseen.

Leinonen (2004) huomauttaa, että ammattirooli on tulkille yksilöllinen asia. Asioimistulkkien ammattitaitovaatimuksissa selvitetään tarkkaan, mitä tulkilta odotetaan, mutta tulkkien käsitys tehtävästään on silti aina henkilökohtainen. Tulkin oma luonne ja maailmankatsomus vaikuttavat väistämättä hänen tapaansa toimia tulkkina. Tulkit pitävät tärkeinä eri asioita.

Leinonen toteaa, että yhdelle tulkille asiakkaiden välille tulkkauksen avulla luotava yhteisymmärrys on tärkeä. Hänestä olennaista on, että asiakkaat voivat ilmaista itseään omalla äidinkielellään ilman mitään ehtoja. Toisen tulkin mielestä ymmärtäminen jää tulkattavien vastuulle. Tällainen tulkki mieltää tehtäväkseen kielellisen koodijärjestelmän välittämisen, ei kulttuurin välittämistä. Kuitenkin useissa asioimistulkkaustilanteissa tulkki on avainasemassa juuri siinä, että asiakas ymmärtää tilanteen kokonaisuudessaan. Lääkärin vastaanotolla tällaisia tilanteita on varmasti usein, koska hoitomenetelmät voivat poiketa toisistaan eri kulttuureiden välillä hyvinkin paljon. Leinosen mukaan kulttuuri korostuu asioimistulkkaustilanteissa aivan erityisesti. (Leinonen 2004, 299–300.)

Angelellin (2003) tutkimuksessa selvisi, että tulkit eivät missään tulkkaustilanteessa (konferenssissa, oikeusistunnossa tai lääkärin vastaanotolla) pitäneet itseään näkymättömänä.

Sen sijaan he huomasivat, että heillä oli rooli luottamuksen rakentamisessa, yhteisen kunnioituksen synnyttämisessä, yhtä hyvin tunnetilojen kuin viestin välittämisessä, siltojen

13

rakentamisessa kulttuuristen kuilujen yli, viestinnän sujumisen kontrolloimisessa ja jommankumman osapuolen rinnalle asettumisessa. (Mts. 26.)

3.2.3 Tulkkaustilanteen hankaluuksia

Kuten edellä todettiin, tulkilta odotetaan monenlaista. Tulkki joutuu työssään puntaroimaan myös, mitä voi sanoa ääneen ketään osapuolta ja tiedon oikeanlaista välitystä vahingoittamatta. Kulttuurintuntemuksellaan tulkki voi estää monia noloja tilanteita. Tähän liittyy myös kasvojen säilyttäminen. Cambridge (1999) puhuu kasvoista, oikeudenmukaisuudesta ja kohteliaisuudesta. Kasvoista puhuttaessa tarkoitetaan ihmisen julkista minäkuvaa, jonka jokainen haluaa säilyttää itsellään. Puhutaan negatiivisista ja positiivista kasvoista, joista ensimmäinen tarkoittaa perusoikeutta toiminnan vapauteen ja määräämisen vapauteen. Jälkimmäisellä tarkoitetaan itsetuntoa ja muiden ihmisten osoittamaa arvostusta. Kysymys kasvoista on erittäin oleellinen lääkärin vastaanotolla, jossa on vaarana, että kouluttamaton kielellinen välittäjä sanoo ääneen jonkin ilmaisun, joka asettaa etnisen vähemmistöryhmän huonoon valoon. Potilaan shamaanin luona vierailun kertomatta jättäminen suojelee ehkä omaa kulttuuriaan rakastavaa välittäjää pelolta joutua pilkanteon kohteeksi, mutta samalla se voi evätä lääkäriltä olennaista informaatiota. Lääkäri ei saa selville potilaan ajatuksia sairauteen, hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon liittyen. Hän saattaa myös tehdä diagnooseja potilaan sairaudesta ja hoitaa potilasta täysin tietämättömänä perinteisen lääketieteen harjoittajan määräämistä tuotteista, joilla on farmakologisia vaikutuksia. (Mts. 203–204.)

Anderson (2002 [1976]) huomauttaa, että tulkilla on molempia asiakkaitaan kohtaan velvoitteita, jotka eivät välttämättä ole yhdenmukaisia. Roolimääritykset saattavat olla puutteellisia ja usein tulkilla on roolien ylikuormitus. Hänen oletetaan tekevän paljon enemmän kuin mahdollista. (Mts. 211.) Wadensjö (1998) muistuttaa, että asioimistulkkaustilanteessa asiakas saattaa kuvitella tulkin olevan hänen asianajajansa.

Viranomainen sen sijaan voi pitää tulkkia omana apulaisenaan, koska tulkin palkasta huolehtii yleensä viranomaisen työnantaja, eli esimerkiksi kunta tai valtio. Tällaista ristiriitaa ei synny

14

yleensä esimerkiksi liike-elämässä, koska tulkin voidaan olettaa työskentelevän hänet palkanneelle taholle. (Mts. 50.)

Pöchhacker (2000) toteaa, että koska tulkki on kahden kulttuurin monipuolinen asiantuntija, hän voisi tilaisuuden niin salliessa tai vaatiessa toimia tukihenkilönä, oppaana, selvittäjänä, neuvonantajana, lähettinä, neuvottelijana tai puolestapuhujana. (Mts. 52.) Jos tulkki toimii tukihenkilönä, oppaana tai missä tahansa edellä mainitussa roolissa, hän ei toimi vain tulkkina. Tällainen tulkin perusroolista poikkeavan roolin ottaminen voisi yhdessä tilanteessa olla hyödyllinen, mutta jossain toisessa tilanteessa myös vaarallinen. L1 (esimerkki 3, s. 28) kertoi, että tukihenkilön roolin ottava tulkki hankaloittaa tulkkaustilannetta. Sukulainen tai muu läheinen, jolla ei ole tulkin koulutusta, ryhtyy usein hoitamaan potilaan asioita. On tärkeä huomata, että koska ammattietiikka ei sido muita kuin ammattitulkkeja, tulkkeina ei tulisi käyttää esimerkiksi sukulaisia.

Cambridge (1999, 205) huomauttaa, että sekä tulkki että lääkäri tietävät, miten kyseisessä kulttuurissa toimitaan lääkärin vastaanotolla, mutta tulkki ei välttämättä hallitse lääketieteellistä sanastoa, ei ymmärrä välttämättä kysymyksien tarkoitusta tai lääketieteellistä konseptia.

Botin (2003) huomion mukaan potilas voi hermostuessaan alkaa puhua terapeutille kolmannessa persoonassa. Hänen on helpompi osoittaa vihastuneisuutensa tulkin kautta.

Tulkki ei kuitenkaan tulkkaa kysymystä kolmannessa persoonassa, vaan osoittaa kysymyksen suoraan sinä-muodossa terapeutille. Terapeutti huomaa äänen sävystä, että potilas on kiukkuinen, mutta koska tulkki tulkkaa sinä-muodossa, terapeutti ei tiedä, että potilas ohitti hänet keskustelussa ja puhui tulkille hänestä. (Mts. 33.) Hyvin mielenkiintoista on, että Tebblen (1999) tutkimuksessa myös lääkäri ottaa etäisyyttä tilanteeseen vaihtamalla puhuttelutapaa. Normaalisti lääkäri kutsui potilasta nimellä ja puhui tälle suoraan, mutta kun hänellä oli jotain negatiivista kerrottavanaan, lääkäri vaihtoi hän-muotoon, jolloin ikään kuin siirsi vastuun vaikean asian kertomisesta tulkin harteille. (Mts. 190.)

15

4 ASIOIMISTULKKAUS JA MAAHANMUUTTAJAT

Monikulttuurisuus on nykyään arkipäivää myös Suomessa. Tilastojen valossa voidaan todeta, että muutos on ollut nopeaa. Viimeisten 15 vuoden kuluessa ulkomaiden kansalaisten määrä Suomessa on kasvanut viisinkertaiseksi. (Pakaslahti 2007, 431.)

Uuteen maahan muuttaessaan ihminen kohtaa kerralla paljon uutta. Kielitaidottomuuden lisäksi maahanmuuttajalla on usein rasitteenaan traumaattinen tausta. Sopeutumisongelmat voivat kasvaa mittaviksi, varsinkin jos edellytykset yhteiskuntaan integroitumiselle ovat huonot. Heikko koulutus, suuri välimatka entiseen kotimaahan ja kulttuurinen sekä sosiaalinen eristäytyneisyys tekevät sopeutumisen vielä hankalammaksi. (Pakaslahti 2007, 431.)

Maahanmuuttajien määrän kasvaessa myös asioimistulkkauspalveluiden tarve on kasvanut.

Viimeisten vuosikymmenten aikana Suomeen on muuttanut paljon ihmisiä, jotka eivät osaa suomea, eivätkä sen paremmin ruotsia tai englantiakaan. Siksi tulkkauspalvelujen kehittäminen on ollut välttämätöntä. Tässä luvussa käsitellään maahanmuuttajien kotouttamista, maahanmuuttajia terveydenhuollon asiakkaina, terveydenhuoltoa ja tulkkauspalveluja sekä tulkkauspalvelujen tuottajia eli tulkkikeskuksia.

4.1 Maahanmuuttajien kotouttaminen

Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomen virallinen väkiluku 31.12.2008 oli 5 326 314.

Suomessa asui vakinaisesti vuoden 2008 lopussa 5 183 058 Suomen kansalaista, joista 90 516 on syntynyt ulkomailla. Ulkomaiden kansalaisia asui Suomessa 143 256 henkilöä eli 2,7 prosenttia väestöstä. Suurimmat ryhmät, joilla oli ulkomaan kansalaisuus, olivat Venäjän (26 909 henkeä), Viron (22 604 henkeä), Ruotsin (8 439 henkeä) ja Somalian (4 919 henkeä) kansalaiset. Ulkomailla syntyneitä henkilöitä asui maassamme 218 626. (Tilastokeskus 2009.) Väestöstä äidinkieleltään suomenkielisiä oli 4 844 047 (90,9 %), ruotsinkielisiä 289 951 (5,4

16

%) ja saamenkielisiä 1 778 henkeä (0,03 %). Muita kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia oli 190 538 eli 3,6 prosenttia. Suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat venäjänkieliset (48 740/ 0,9 %) , vironkieliset (22 357 / 0,4 %), englanninkieliset (11 344 / 0,2

%), somalinkieliset (10 647 / 0,2 %) ja arabiankieliset (8 806 / 0,2 %). (Tilastokeskus 2009.) Suomessa maahanmuuttajien kotouttamisesta vastaa sisäministeriö. Kotouttamisen tavoitteena on, että maahanmuuttajat voivat sopeutua yhteiskunnan toimintaan syntyperäisten suomalaisten tavoin. Suomen tai ruotsin kielen oppiminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä kotoutumisprosessissa. Työikäistä tuetaan työpaikan löytämisessä ja tarkoituksena onkin, että maahanmuuttajan taidot ja tiedot saataisiin suomalaisen yhteiskunnan käyttöön.

(Sisäasiainministeriö/Kotouttaminen, 2009.) Ympäristöä tarkkailemalla voi huomata, että Suomessa kaikkien maahanmuuttajien kotouttaminen ei ole onnistunut. Integroitumisessa jokaisella ihmisellä ja hänen omilla asenteillaan on suuri vaikutus. Tahto sopeutua uuteen yhteiskuntaan, oppia kieltä ja löytää työpaikka auttavat. Useat maahanmuuttajat ovatkin hyvin yritteliäitä, mistä osoituksena ovat esimerkiksi maamme monet kebab-pizzeriat.

Maahanmuuttajien kotouttamista varten on suunniteltu erilaisia tukijärjestelmiä. Suomessa kotikunnan saaneella työttömällä, työmarkkinatuen ja/tai toimeentulotuen piirissä olevalla maahanmuuttajalla on oikeus kotoutumissuunnitelmaan sekä siinä luvattuihin palveluihin.

Oikeus on voimassa kolme vuotta ensimmäisen kotikunnan väestöön merkitsemisestä lähtien.

Oikeutta suunnitelmaan voidaan pidentää enintään kahdella vuodella. Suunnitelmakauden aikana maahanmuuttaja saa kotoutumistukea. (Sisäasiainministeriö/Kotouttaminen, 2009.) Tulkkauspalveluilla varmistetaan maahanmuuttajien mahdollisuus käyttää suomalaisten kanssa yhdenvertaisesti palveluita. Tulkkaus- ja käännöspalvelut on ensijaisesti tarkoitettu välittömään maahanmuuton jälkeiseen aikaan, ja tavoite on saada maahanmuuttajat maahanmuuttajat oppimaan suomea tai ruotsia mahdollisimman nopeasti.

(Sisäasiainministeriö/Tulkkaus- ja käännöspalvelut, 2009.) Mielenkiintoista on se, että maassamme asuu henkilöitä, jotka eivät useammankaan vuoden jälkeen osaa suomen kieltä.

Useissa maahanmuuttajaperheissä äiti hoitaa kotona lapsia, eikä hänellä ole perheensä tai muiden samaa kieltä puhuvien ihmisten lisäksi muita kontakteja. Jos äiti ei käy suomen kielen

17

kurssilla, kielitaidon karttuminen ei ole kovin todennäköistä.

Eri puolilla Suomea toimii kahdeksan kunnallista tulkkikeskusta. Tulkkikeskuksia ja niiden toimintaa käsitellään tarkemmin luvussa 4.4. Pakolaisten vastaanotosta sopimuksen tehneet kunnat voivat hakea valtiolta korvausta tulkkaus- ja käännöspalveluista, joita käytetään pakolaisia vastaanotettaessa (Vnp 512/1999, muut 196/2002 ja 664/2004). Korvauksista huolehtivat Työ- ja elinkeinokeskukset (TE-keskus). (Sisäasiainministeriö/Tulkkaus- ja käännöspalvelut, 2009.) Maahanmuuttajien kielellisen tasa-arvon edistämiseksi eri viranomaisilla on käytössään esitteitä ja lomakkeita palveluistaan ja niiden keskeisistä sisällöistä eniten käytetyillä maahanmuuttajakielillä. Lisäksi viranomaiset palkkaavat maahanmuuttajien äidinkieltä puhuvia työntekijöitä. (Sisäasiainministeriö/Tulkkaus- ja käännöspalvelut, 2009.) Palvelun saaminen omalla äidinkielellä tuo ihmiselle turvallisuudentunnetta ja luottamusta siihen, että asiat hoituvat. Tutkimusta varten haastatelluista lääkäreistä osa on itse kääntänyt englannin kielelle joitain potilastiedotteita esimerkiksi joistain mielenterveysongelmista. L2:n mukaan potilaalle annettavia, tämän omalla äidinkielellä olevia tiedotteita täytyisi tehdä enemmänkin, ja nämä tiedotteet täytyisi käännättää ammattikääntäjällä.

4.2 Maahanmuuttajat terveydenhuollon asiakkaina

Suomen laki takaa kaikille maassa pysyvästi asuville, myös siirtolaisille, paluumuuttajille ja pakolaisille, samat oikeudet terveyspalveluihin. Tällaisia perus- ja erikoisterveydenhuollon palvelut takaavia lakeja ovat kansanterveyslaki (66/1972), mielenterveyslaki (1116/1990), erikoissairaanhoitolaki (1062/1989), tartuntatautilaki (583/1986), laki Suomen hallitusmuodon muuttamisesta (969/1995), laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992).

Maahanmuuttajaväestön kasvun takia lääkärit kohtaavat työssään yhä useammin vieraasta kulttuurista tulevan potilaan. Maahanmuuttajat tulevat hyvin erilaisista taustoista, joten maahanmuuttajaväestö on heterogeenista. Tapio Halla (2007) huomauttaa, että esimerkiksi Suomeen tulleen opiskelijan ja pakolaisen elämäntilanne ja tarpeet poikkeavat kovasti

18

toisistaan. Tämä tosiasia asettaa terveydenhuollon uusien haasteiden eteen. (Halla 2007, 469.) Valentina Oroza (2007) toteaa, että ulkomaalaisia potilaita hoitaessaan lääkäri saattaa kohdata totutusta poikkeavia käsityksiä sairaudesta ja esimerkiksi oireiden merkityksestä. Hänen mielestään onkin tärkeää, että lääkäri kunnioittaa potilaan erilaisuutta ja samalla tiedostaa oman kulttuuritaustansa. Oroza sanoo osuvasti: ”Potilas on oman kulttuurinsa ja terveytensä paras asiantuntija”. (Oroza 2007, 441.) Jotta lääkäri voisi kunnioittaa potilaan erilaisuutta ja saada potilaalta olennaista tietoa, hän tarvitsee avukseen tulkin, jolla on tarvittava translatorinen kompetenssi.

Lääkärit joutuvat tekemään työtään paineen alaisina. Potilaan tyytyväisyys on varmasti jokaiselle lääkärille ja sairaanhoitajalle paras palkka, mutta aina lääkäri ei onnistu toimimaan niin, että potilas olisi täysin tyytyväinen. Näin on sekä suomalaisen että ulkomaalaistaustaisen potilaan kohdalla. Asenteella on suuri merkitys potilaan kohtaamisessa, ja asenteita on monenlaisia. Tämä on ollut havaittavissa myös Aamulehden palstoilla. Maila-Katriina Tuominen kirjoitti Aamulehdessä otsikolla Kielimuuri hoidon tulppana (6.10.2008) Katja Koskimiehen ja Hanna-Kaisa Mutikaisen (2008) opinnäytetyöstä Maahanmuuttajat terveydenhuollon asiakkaina, josta on käynyt ilmi, että maahanmuuttajien keskuudessa on paljon tyytymättömyyttä suomalaisen terveydenhuoltohenkilökunnan toiminnan suhteen.

Tuomisen kirjoituksesta tuohtuneena nimimerkki Työterveyslääkäri kirjoitti vastineen Muuttajienkin pitäisi pystyä sopeutumaan (AL 10.10.2008). Kirjoituksessaan nimimerkki Työterveyslääkäri ihmettelee, missä välissä lääkäri ehtii opiskella vieraita kulttuureita niin paljon, että tietäisi, minkä kulttuurin naisia suomalaisen mieslääkärin sopii esimerkiksi kätellä. Nimimerkin kirjoituksesta voidaan päätellä, että lääkäreillä todellakin on kiire ja että heistä tuntuu, että joskus heiltä vaaditaan liikaa. Kirjoituksesta on aistittavissa, että lääkärillä on huonoja kokemuksia maahanmuuttajien kohtaamisesta. Syystä voidaan kysyä, onko tulkki hoitanut tehtävänsä huonosti tai onko tulkkia ylipäätään tilattu paikalle. Jos kyseisellä työterveyslääkärillä olisi ollut apunaan ammattitaitoinen tulkki, hän ei luultavasti olisi joutunut pohtimaan kättelemistä tai muitakaan kulttuurisidonnaisia asioita, vaan tulkki olisi ohjannut häntä tilanteessa.

19

Lienee itsestään selvää, että maahanmuuttajien erilainen kulttuuritausta, kielitaidottomuus ja traumaattiset kokemukset luovat suuren haasteen lääkäreille. Haastetta lisää myös pakolaisten luku- ja kirjoitustaidottomuus. Oroza (2007) arvioi Suomeen pakolaisina tulleista aikuisista noin kymmenesosan olevan luku- ja kirjoitustaidottomia, minkä takia hoito-ohjeiden antamisessa tulee olla huolellinen. Lääkärin tulisi tarkistaa, että potilas on ymmärtänyt ohjeet oikein. Riittävä aika ja tulkin hankkiminen paikalle, myös hoitajien vastaanotoille, edesauttavat hoidon oikeanlaista sujumista. (Oroza 2007, 443–444.) Tätä tutkimusta varten tehdyistä haastatteluista kävi ilmi, että Suomessa on yhä tilanteita, joissa lääkäri kuvittelee pärjäävänsä ilman tulkkia, vaikka todellisuudessa potilaan kielitaito ei riitä edes peruskommunikoinnista selviämiseen. Aikaa tulkeilla on todellisuudessa usein hyvin niukasti, mikä käy ilmi alaluvusta 5.1.

Elämänmuutokset altistavat erilaisille oireille. Esimerkiksi muuttaminen, työpaikan vaihtuminen ja siviilisäädyn muuttuminen ovat asioita, jotka saattavat laukaista stressireaktion, aiheuttaa psyykkisiä tai fyysisiä oireita. On siis helppoa ymmärtää, että maahanmuuttaja, varsinkin pakolainen, usein hyvin epävakaasta taustastaan johtuen altistuu erilaisille sairauksille. Oroza (2007) toteaa, että yleislääkärin työhön kuuluu keskeisenä epämääräisten oireiden ja kipujen selvittely. Hän listaa maahanmuuttajan elämään liittyviä stressitekijöitä, joita ovat esimerkiksi huoli kotimaahan jääneistä läheisistä, varsinkin sairaista vanhemmista, ison perheen hajoamisesta aiheutuva rasitus ja yksinäisyys. Nämä stressitekijät ovat omiaan aiheuttamaan esimerkiksi kroonisia sairauksia. (Oroza 2007, 444.) Halla (2007) esittää, että ”psyykkinen stressi altistaa psykiatristen häiriöiden puhkeamiselle ja pahenemiselle”. Äkillinen lähtö kotimaasta, suuret menetykset ja kaiken tutun jättäminen aiheuttavat stressiä. Lisäksi pakolaisten epävarma tilanne jatkuu usein vielä pitkään uudessa asuinmaassa. Läheisten kuolemien suremiseen ja menetysten läpikäymiseen ei jää aikaa, kun uuden kielen ja kulttuurin oppiminen vie kaikki voimavarat. Myös syrjintä ja rasismi ovat ongelmia, jotka lisäävät pakolaisten vaikeuksia. (Halla 2007, 470.)

Halla (2007) huomauttaa, että maahanmuuttajilla, varsinkin pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on keskimääräistä suurempi riski sairastua mielenterveyshäiriöihin.

Maahanmuuttajien hakeutuminen psykiatrisen hoidon piiriin hankaloituu usein

20

kulttuurierojen, tiedon puutteen ja ennakkoluulojen takia. Halla epäilee myös hoitohenkilöstön asenteiden osaltaan vaikuttavan negatiivisesti hoidon toteutumiseen. Hän toivoo, että maahanmuuttajaväestön terveydentilasta tehtäisiin lisätutkimuksia. Myös hoidon tarvetta tulisi kartoittaa. Koulutusta ja viranomaisyhteistyötä maahanmuuttaja-asioissa on syytä lisätä. (Halla 2007, 469.) Hallan toiveeseen maahanmuuttajien terveydentilan lisätutkimuksista vastaa ainakin Katja Koskimiehen ja Hanna-Kaisa Mutikaisen opinnäytetyö (2008), mutta myös hieman laajempaa tutkimusta on luvassa. Turun kaupungin internetsivuilla (2008) ilmoitetaan, että kansanterveyslaitos aloittaa vuoden 2009 alussa maahanmuuttajien terveyttä kartoittavan tutkimuksen. Tutkimukseen osallistuvat maahanmuuttajat ovat kurdeja, venäläisiä ja somaleita. Tutkimukseen osallistuu yli kolmetuhatta aikuista, nuorta ja lasta Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Turussa, Tampereella ja Vaasassa. (Turun kaupungin internetsivut 2008.) Tutkija Maili Malinilta saadusta sähköpostiviestistä (15.10.2009) kävi kuitenkin ilmi, että tutkimus käynnistyy aikaisintaan syksyllä 2010 pääkaupunkiseudulla ja vasta vuonna 2011 Turussa, Tampereella ja Vaasassa.

4.3 Terveydenhuolto ja tulkkauspalvelut

Edellisessä alaluvussa käsiteltiin maahanmuuttajia terveydenhuollon palveluiden tarvitsijoina.

Helen Tebblen (1999) mukaan asioimistulkkausta terveydenhuollossa harjoitetaan ympäri maailmaa vaihtelevin tuloksin. Tulkkauksen onnistumiseen vaikuttavat niin tulkin taidot, tulkin etiikka kuin terveydenhuollon ammattilaisen kyky käyttää tulkin palveluita tilanteessa.

Tulkkausta käytetään terveydenhuollossa hyvin laajasti, mutta todellisuudessa tulkkauspalveluja voitaisiin käyttää tehokkaammin terveydenhuollon toiminnan kohentamiseksi. (Mts. 180.) Kuten edellä todettiin, maahanmuuttajilla ei tavallisesti ole Suomeen saapuessaan minkäänlaista suomen kielen taitoa. Tämän takia he tarvitsevat arkipäivän asioista selviytyäkseen avukseen tulkkia. Salo (2007) mainitsee, että terveydenhuolto on Suomessa aktiivisin asioimistulkkauspalveluiden käyttäjä.

Salo (2007) muistuttaa, että kielipalvelujen käyttäminen on erityisen suotavaa silloin, kun

21

kyse on maahanmuuttajan oikeuksista, eduista ja velvollisuuksista. Terveydenhuollossa on hänen mielestään käytettävä tulkkipalveluja. Tulkin tilaaminen on viranomaisen oikeus ja velvollisuus, vaikka potilas ei tulkkia tarpeelliseksi katsoisikaan. Tulkin käyttäminen helpottaa lääkärin työtä ja takaa hänen oikeusturvansa. Lääkärin tulee huolehtia, että hänen varaamansa tulkki on ammattitaitoinen, mutta kuten edellisen kappaleen esimerkistä selviää, näin ei läheskään aina ole. Ammattitaitoon on syytä kiinnittää huomiota, koska kuten luvussa kolme todetaan, tulkin ammattinimike on suojaamaton, mikä tarkoittaa sitä, että tulkkina voi esiintyä kuka tahansa, taidoistaan ja tiedoistaan riippumatta. Salo korostaa, että potilaan ystävää, sukulaista tai lasta ei missään nimessä saa käyttää tulkkina, mutta tämä jää vain Salon toivomukseksi, kuten edeltä käy ilmi. Asioimistulkin ammattisäännöstön artiklan neljä perusteella voidaan todeta, että sukulaiset ovat jäävejä toimimaan tulkkeina, joskaan ammattisäännöstö ei koske kuin ammattitulkkeja. Sukulaiset eivät myöskään välttämättä tunne tulkkauksen käytäntöjä. (Salo 2007, 494.)

Tebble (1999) toteaa, että lääkärin vastaanotolla keskustelevat ammattilainen ja maallikko.

Kun yhteinen kieli puuttuu, paikalle pyydetään tulkki. Lääkäriä sitoo ammattietiikka, ja yhteisö määrittelee hänen roolinsa. Asiantuntijana lääkäri on hoitotilanteessa tiedollisesti potilasta korkeammassa asemassa. Asioimistulkilla on muista riippumaton rooli. Hän ei ole potilaan asianajaja, vaan ammattitulkki, joka välittää viestin lääkäriltä potilaalle ja toisinpäin.

(Mts. 181–182.) Cambridge (1999, 202) toteaa, että lääkärin ja potilaan välisessä kanssakäymisessä lääkärillä on asiantuntijaroolissaan vastuu, ja hän kontrolloi tilanteen etenemistä.

4.4 Kunnalliset tulkkikeskukset

Kunnallisten tulkkikeskusten toimintaa on esitelty Kunnallisten tulkkikeskusten laatukäsikirjassa (2005), josta jatkossa käytetään lyhennettä KTLK. Viranomaiset saavat tulkkaus- ja käännöspalveluja kuntien ylläpitämien kunnallisten tulkkikeskusten kautta. Työ- ja elinkeinokeskukset osallistuvat toiminnan alueellisen seurantaan ja kehittämiseen.

22

Työministeriö osallistuu tulkkaus- ja käännöspalveluiden valtakunnalliseen koordinointiin ja rahoitukseen. Kuntien sisällä tulkkikeskuksia hallinnoivat eri yksiköt, kuten sosiaali- tai terveystoimi tai keskushallinto. Tulkkikeskusta hallinnoivan yksikön lisäksi keskuksen palveluja voivat käyttää myös muut kunnan tai kaupungin yksiköt, valtion eri yksiköt sekä yksityinen sektori. Suomessa kunnallisten tulkkikeskusten kautta on mahdollisuus saada kielipalveluja yhteensä lähes 70 eri kielellä. Tulkkikeskusten suurimmat asiakkaat ovat sosiaali- ja terveystoimi sekä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset. (KTLK 2005, 5.) Suomessa kunnallisia tulkkikeskuksia on kahdeksan: Helsingissä, Jyväskylässä, Kotkassa, Lahdessa, Tampereella, Vaasassa, Oulussa ja Turussa. Lisäksi Helsingissä on yksi iso valtakunnallisesti toimiva yksityinen tulkkikeskus, entinen Lingua Nordica, nykyinen Semantics. (Salo 2008.) Kunnallisten tulkkikeskusten vähäinen lukumäärä itäisessä Suomessa on huomiota herättävää, kun ajatellaan esimerkiksi Joensuuta, jossa asuu noin 1200 ulkomaan kansalaista, eli noin 2 % kaupungin väestöstä (Joensuun kaupunki 2009).

Kunnalliset tulkkikeskukset välittävät tulkkaus- ja käännöspalveluja sekä järjestävät esimerkiksi tulkin kanssa työskentelyyn liittyvää koulutusta. Tulkkikeskuksissa työskentelevät tulkkivälittäjät varaavat tilaajan tarpeen mukaisen tulkin. Perinteisen tulkkauksen lisäksi tulkkikeskukset hoitavat myös etätulkkauksella (puhelin- ja videotulkkaus) tapahtuvia toimeksiantoja. Tulkkikeskuksissa työskentelee ihmisiä useista eri maista ja kulttuureista. Tulkkien ammatti- ja koulutustausta on vaihteleva. Tulkkikeskuksen toiminnan erityispiirteisiin lukeutuu myös tarve jatkuvaan rekrytointiin kulloisenkin tulkkauskielen kysynnän mukaan. (KTLK 2005, 7.)

Tulkkikeskuksen tulkit ovat haastateltujen lääkäreiden vastauksista päätellen erittäin ammattitaitoisia. KTLK:n (2005, 17–18) mukaan tulkkikeskuksen tulkeilta edellytetään

”tulkin roolin ja etiikan laajaa tuntemusta, työkielten ja eri ammattialojen sanaston hallintaa, perehtyneisyyttä tulkkausaloihin ja kulttuureihin sekä taitoa toimia tulkkaustilanteessa.”

Työssään tulkkien tulee noudattaa valtakunnallista asioimistulkin ammattisäännöstöä sekä asioimistulkkausohjeita. Asioimistulkit ja -kääntäjät voivat vahvistaa edellä mainittuja osaamisalueita esimerkiksi aikuiskoulutuskeskusten järjestämillä kursseilla. (KTLK 2005,

23

17–18.)

Tulkkikeskuksen henkilökuntaan kuuluvista asioimistulkeista osa työskentelee myös kääntäjinä. Asioimistulkeilla on vakituinen tai määräaikainen työsuhde, osa heistä työskentelee freelancetulkkeina. Tulkkivälittäjien lisäksi useimmissa tulkkikeskuksissa työskentelee myös käännöskoordinaattori, joka välittää kirjalliset käännöstyöt.

Tulkkikeskuksilla teetetään kuitenkin huomattavasti enemmän tulkkaus- kuin käännöstöitä.

Tulkkikeskuksissa työskentelee yhteensä satakunta kuukausipalkkaista asioimistulkkia ja useita satoja freelancetulkkeja ja -kääntäjiä. Tulkkikeskusten henkilökunta koostuu esimiehestä, yhdestä tai useammasta toimistotyöntekijästä, tulkkivälittäjistä ja tulkeista.

(KTLK 2005, 17.)

Asioimistulkin ammattitutkinnon perusteet laadittiin Opetushallituksessa vuonna 1996.

Näyttötutkintoja on järjestetty vuodesta 1998 (Opetushallitus 2006, 21). Salon (2008) mukaan näyttötutkintoja on tehty noin 20–30 kielellä, joten selvää on, että tulkkauskielten lukumäärän ollessa jo lähes sata, kaikilla tulkkikeskusten tulkeilla ei voi olla asioimistulkin ammattitutkintoa. Salon mukaan pyrkimys on, että kuukausipalkkaisilla, suurimpien kielten, kuten arabian, persian ja kurdin tulkeilla olisi ammattitutkinto. Tampereella esimerkiksi on 12 kuukausipalkkaista tulkkia, joista kahdeksalla tai yhdeksällä on asioimistulkin ammattitutkinto. Eurooppalaisilla kielillä tulkkaavista freelancereista monella on korkeakoulututkinto, eikä heiltä tällöin vaadita ammattitutkintoa. Harvinaisten kielten tulkeilta ei voida vaatia ammattitutkintoa yksinkertaisesti siitä syystä, että näyttötutkintoa ei koskaan järjestetä kyseisellä kielellä. (Salo 2008.)

Tulkkikeskuksen tulkit ovat kiireisiä. Työpäivän aikana tulkit siirtyvät paikasta toiseen, asiakkaat ja tulkkaustilanteet vaihtuvat. Tulkki kohtaa monia eri kulttuureista tulevia ihmisiä, joiden asiat vaihtelevat pankkiasioiden hoitamisesta lääkärikäynteihin. Osa tulkkaustilanteista on hyvin vaativia, ja monesti tulkin toiminnalla voi olla suuri vaikutus asiakkaan koko elämään. Työn rasittavuuden takia työnohjaus on tärkeää koko tulkkikeskuksen henkilökunnan hyvinvoinnin kannalta, ja sitä pyritäänkin järjestämään kaikille halukkaille.

(KTLK 2005, 18.) Seuraavasta esimerkistä käy ilmi, että lääkärit kokevat tulkkien kiireisen

24

aikataulun epämiellyttävänä. Aika ei riitä kunnolla kaikkeen, mitä vastaanotolla pitäisi saada tehtyä ja selvitettyä. Tällaisessa tilanteessa saattaa piillä jopa vaara tehdä hoitovirheitä, ja siksi jonkun tulisi puuttua siihen, että tulkilla on liian vähän aikaa.

Esimerkki 1:

L4: Yleisin semmonen hankala tai joku vaikee tilanne joka tulkkien kanssa + tulee on se että + öö heille on varattu tietty aika vastaanottokäyntiin niin kuin potilaillekin ja:: valitettavasti tää aika on usein alimitoitettu suhteessa siihen + mitä potilaasta pitäis + tutkia tai tai haastatella ja::. ++ Ja::

ongelmaksi usein tulee se loppukiire siinä, tulkilla on kiire seuraavaan tulkkaukseen jolloinka täytyy + täytyy tiivistää asioita ja ei aina + aina pysty sillä perusteellisuudella + kaikkiin asioihin ää paneutumaan kuin mitä ehkä tarve ois.

H: Ymhy. Öh, ootko pistäny sitte tai sanonu koskaan tulkeille et vois pistää viestiä eteenpäin et tarvis vähän niinku emmm heijän puolesta ni + vähän lisätä aikaa vai toisaalt se on tietyst ongelma jos ei vaan kerta kaikkiaan ei oo tulkkeja. Et onks sitä korjattavis mitenkään?

L4: Mm mä en siihen oo ++ kovin paljoo pyrkiny vaikuttamaan = tietyst aina tulkilta sitä tiedustelee, että kuinka kiree aikataulu hänellä on ja sitten heillä on tommonen paperi noilla ulkomaalaistoimiston tulkeilla johonka me merkataan se vastaanottoaika niin. Se tulee kuitenkin sitten heidän hyödykseen jos + jos heillä on aikaa ja jos heitä käytetään enemmän.

L4 ei ole pyrkinyt vaikuttamaan aikatauluongelmaan. Mielestäni olisi olennaista, että lääkärit lähettäisivät tulkkien mukana tulkkikeskukseen viestiä liian kireästä aikataulusta. Näin tulkkikeskukseen pyrittäisiin mahdollisesti palkkaamaan lisää työntekijöitä ja tulkeilla olisi tarpeeksi aikaa kuhunkin tulkkaustehtävään.

5 ASIOIMISTULKKAUS LÄÄKÄRIN NÄKÖKULMASTA

Tässä luvussa käsitellään asioimistulkkausta lääkärin näkökulmasta. Lääkärin näkökulmaa tässä tutkimuksessa edustavat luvussa kaksi esitellyt neljä lääkäriä. Luku jakautuu kolmeen alalukuun, joista ensimmäisessä keskityn tulkkaustilanteeseen ja sen eri muotoihin, tilanteessa olevien henkilöiden välisiin suhteisiin ja heidän keskinäiseen luottamukseensa. Toisessa alaluvussa fokus on tulkissa, hänen roolissaan ja ominaisuuksissaan. Kolmannessa alaluvussa

25

esitellään vielä lääkäreiden antamia kehitysehdotuksia niin lääkärin kuin tulkinkin koulutusta varten.

5.1 Tulkkaustilanne

Patrick Kermit (2007) huomauttaa, että tulkkaustilanteessa keskustelijoilla on illuusio, jonka mukaan he ymmärtävät toisiaan. Jos tulkki kuitenkin poikkeaa jotenkin häneltä normaalisti odotetusta käytöksestä, illuusio on vakavasti uhattuna. Näin käy esimerkiksi, jos tulkkiin ei voi luottaa, tulkki sotkeutuu keskusteluun kertomalla omia mielipiteitään asiasta tai jos tulkki ei käännä kaikkea sanottua. (Mts. 243.) Edellä luetelluista tilanteista, joissa illuusio toisen ymmärtämisestä horjuu, puhutaan muun muassa alaluvussa 5.1.6.

Asioimistulkkaustilanne lääkärin vastaanotolla on joka kerta erilainen, mutta perusasiat ovat aina samat. Tilanteessa ovat läsnä lääkäri, potilas ja tulkki. Lääkäri tekee tutkimuksen tai hoitaa, potilas on hoidettavana, ja tulkki vastaa viestinnän sujumisesta. Tilanteen sujumiseen vaikuttaa usea tekijä. Lääkärin, tulkin ja potilaan välinen vuorovaikutus on erittäin tärkeä asia.

Bot (2005) painottaa terapeutin ja potilaan välisen työskentelysuhteen merkitystä. Potilaan on tärkeä tuntea olonsa turvalliseksi. (Mts. 66.) Seuraavat alaluvut käsittelevät tulkkaustilannetta ja siinä esille tulevia ilmiöitä sekä tulkkaustilanteessa olevien henkilöiden välisiä suhteita.

Luottamusta käsitellään sekä tulkin ja lääkärin (5.1.3) että tulkin ja potilaan (5.1.4) suhteen yhteydessä. Lisäksi luottamusta käsitellään erikseen vielä etätulkkauksen yhteydessä alaluvussa 5.1.5, koska etätulkkaustilanteessa luottamuksen merkitys korostuu entisestään.

5.1.1 Tulkin hankkiminen ja etukäteisvalmistelut

Useimmissa vastaanottotilanteissa lääkäreillä oli vierasta kieltä puhuvien potilaiden kanssa käytössään tulkki. Lääkärit eivät olleet koskaan suoraan yhteydessä tulkkeihin, vaan varasivat tulkit Pirkanmaan tulkkikeskuksen kautta, joka välittää myös freelancetulkkeja. Toisinaan

26

lääkärit eivät itse varanneet tulkkeja, vaan ulkomaalaistoimisto, joka lähetti potilaan lääkärille, varasi tarvittaessa tulkin. Työpaikat, joissa lääkärit olivat töissä, käyttivät tulkkikeskuksen palveluita. Lääkärit eivät itse voi välttämättä aina vaikuttaa siihen, kuka tulkki paikalle saapuu. L2:n mukaan hänen työryhmässään potilaskäyntejä on parisentuhatta, joista lähes kaikissa on tulkki mukana.

Tutun potilaan ollessa kyseessä tulkin varaaminen kannattaa hoitaa edellisellä vastaanottokäynnillä. L2 kertoi ottavansa istunnon lopussa yhteyden tulkkikeskukseen ja varaavansa seuraavan vastaanoton sen mukaan kuin tulkin aikatauluun sopii. Järkevältä näyttää myös sopia useampi vastaanottoaika saman tien, sillä tulkkien saaminen ei parin viikon varoitusajalla useinkaan onnistu. Tulkin saaminen voi olla erityisen ongelmallista mielenterveyspuolella, sillä mielenterveystulkkauksen raskaan luonteen takia tulkit eivät halua ottaa mielenterveystulkkauksia kuin yhden päivässä hoitaakseen. Näyttää siltä, että tulkkeja tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Erityisesti harvinaisempien kielten (esimerkiksi bengali) taitajista on pulaa.

L2:n mukaan tulkkikeskuksen varausjärjestelmä toimii yleensä hyvin, mutta toisinaan voi olla ongelmiakin. Yhtäältä hyvä asia on se, että tulkkikeskuksesta lähetetään sijaistulkki sairastuneen tulkin tilalle, toisaalta tällainen aiheuttaa ongelmia, kun sijainen ei jostain syystä olekaan tilanteeseen sopiva tulkki. L2 totesi kuitenkin, että tulkkivälitys on parantunut valtavasti toiminnan alkuajoista eikä suuria ongelmia enää synny. Toisin oli ennen.

Esimerkki 2:

L2: Et et sillon alkuvaihees kun + tännekin muutettiin, ni saatto käydä niin että tuli ++ tulkki ei tullu ollenkaan

eikä selvinny, että miks ei ollu Varau- varaustakaan tehty oikein tai + tuli ihan vääränkielinen tulkki tai + mitä tahansa, että nyt se on kyllä hyvin ++ aivan aivan eri lailla luotettavaa tää tulkki tulkkien välittäminen. Yleensä se toimii kyl hyvin.

Tulkkikeskuksen kanssa asiointi toimii L2:n mielestä hyvin. Vakituinen henkilökunta osaa ottaa palautetta vastaan. Nykyään suurinta harmia tulkkia varaavalle lääkärille vaikuttaisi aiheuttavan sairastelusta tai lomista johtuva henkilökuntavaje, jolloin vastaanottoajasta saattaa mennä pitkäkin aika puhelimessa jonottamiseen. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin vain

27

poikkeuksia.

Bot (2005, 65) muistuttaa, että terapeutin tulee huolehtia, että tulkilla on tarpeellinen määrä tietoa voidakseen selviytyä tehtävästään. On hyvä huomata, että todellisuudessa tilanne on usein hyvin toisenlainen. Lääkäreiden mukaan tulkki ei saa normaalisti potilaasta mitään informaatiota etukäteen. L2 kertoi, että psykoottisen potilaan ollessa kyseessä tulkin kanssa saatetaan järjestää lyhyt keskustelu ennen varsinaista vastaanottotilannetta. Sairaalaan potilaat tulevat yleensä lähetteellä, jolloin lääkärillä on potilaasta jotain taustatietoa. Psykiatrian puolella saattaa L1:n mukaan joskus harvoin tulla sellainen tilanne, että levotonta potilasta ei ole pystytty haastattelemaan kunnolla missään vaiheessa, eikä lääkärilläkään tällöin ole mitään etukäteistietoa hänestä.

5.1.2 Tulkkaustilannetta helpottavia ja hankaloittavia elementtejä

Tulkkaustilanteita on erilaisia. Haastatteluissa lääkäreitä pyydettiin kuvailemaan mukavia ja hankalia tulkkaustilanteita tai antamaan niistä esimerkkejä. Lääkäreistä kolme antoi esimerkkejä joistain tietystä tulkkaustilanteista, L4 kuvaili yleisellä tasolla tilanteita. Tulkin liiallisesta emotionaalisuudesta on aivan selvästi haittaa tulkkaustilanteessa. Sekä L1 että L2 mainitsivat tulkin emotionaalisen herkistymisen tulkkaustilannetta hankaloittavaksi elementiksi.

Esimerkki 3:

L1: Huonoista tulkkaustilanteista vois mainita sitten semmosia tilanteita jolloin öö tulkki on ollut kauheen emotionaalisesti + niink herkistynyt tilan- >tulkkaustilanteessa< ja sitten ei enää loppujen lopuksi tiennyt että koska puhuu niinkun tulkki ja koska puhuu potilas. Ja tulkki alkoi puhua niinku ihan omiansa ja sit piti aina kysyä niinkun et et sanoiko potilas näin? Sit ei potilas ei sanonut näin. Voisitko kysyä sen mitä p(h)otilas s(h)ano he he. Että, et semmoset tilanteet oli hankalia mutta nyt se, se oli tosi semmonen + ööö +. Se oli tosi sellanen::

°miten sen sanois.° Se oli tosi rankka tilanne. Et että tota::

Sellai ja sitten tulkki on joskus ilmoittanu haluavansa ryhtyä esimerkiks potilaan tukihenkilöks ja tämmöseksi ni, ni ne on semmosia kauheen kiusallisia tilanteita et, et tulkki jotenkin menee niinkun liian lähelle ja yli- ylittää niitä ammatillisuuden rajoja. Ja + °se ei niinkun.°

28

H: Ymh.

L1: °Ee, se ei oo niinkun ihan asiallista°.

Ihmisen reaktiot eri tilanteissa saattavat vaihdella paljon ja olla joskus hyvinkin epäsopivia.

L2:n kuvailemassa tilanteessa tulkki reagoi keskusteluun potilaan masennuksesta hymyilemällä. Tulkki ei lääkärin mukaan tehnyt tätä tahallaan. Ilmeisesti tulkki ei voinut reaktiolleen mitään. Tilanteesta seurasi kuitenkin se, että potilas suhtautui hoitoon entistä epäluuloisemmin eikä halunnut enää jatkaa hoitoa. Toisessa tapauksessa potilas kertoi seksuaalisesta kidutuksesta ja tulkki alkoi nauraa. Tulkin reaktio kertoi lääkärin mukaan ahdistuksesta, mutta ei tietenkään ollut oikea eikä sopiva eikä tuntunut potilaasta hyvältä.

Tulkin reaktio johtikin hoidon päättymiseen. L2 totesi, että jotkut tunnereaktiot ovat vaikeasti hallittavissa, varsinkin tilanteen tullessa yllättäen. Lääkärikin voi joskus reagoida johonkin asiaan sopimattomasti. Tällöin tilannetta voi L2 mukaan yrittää korjata kertomalla, mistä reaktio johtuu. Toisinaan korjaaminen ei onnistu, mistä saattaa aiheutua ongelmia. Jos tulkki reagoi tilanteeseen sopimattomasti, lääkäri pyytää tulkkia kertomaan syyn tähän.

Lääkäri seuraa tulkin välityksellä tapahtuvaa viestintää koko ajan. Jos lääkäri ymmärtää toista tulkattavaa kieltä edes vähän, hän kykenee L1:n ja L3:n mukaan seuraamaan keskustelun etenemistä ja tarkkailemaan, mitä tulkki puhuu ja meneekö viesti perille. Jos merkitys lääkärin mielestä muuttuu, hän voi puuttua asiaan ja pyytää tarkennusta. L1 toteaa, että joskus kaikesta huolimatta tuntuu, että ”me puhutaan ihan eri asiasta kuitenkin”. Tulkin riittämättömät taidot johtavat usein epäonnistuneeseen tulkkaukseen. Jos muuta tulkkia ei kuitenkaan ole käytettävissä, on tärkeää että tilanne hoidetaan asianmukaisesti. Olennaista on L3:n mukaan, että kukaan ei menetä tilanteessa kasvojaan. Tärkeää on myös, että saataisiin riittävästi tietoa potilaasta ja hänen voinnistaan.

Tulkin lisäkoulutus lääketieteen alalla usein helpottaa tulkkaustilannetta. Esimerkiksi latinan kielen hallitsemisesta on L4:n mukaan tulkeille hyötyä. Helpotusta tulkkaustilanteeseen tuo myös tulkin oma-aloitteisuus. Väärinymmärrysten korjaaminen tai lisätiedon antaminen, esimerkiksi potilaan kulttuurista, ovat aina positiivista ja tervetullutta apua lääkärille.

Väärinymmärrykset ovat hankalia, sillä ne saattavat johtaa todella pahasti harhaan.

29