601 Martti Nyberg Kansantaloudellinen aikakauskirja – 96. vsk. – 4/2000
Talouden ja politiikan vuorovaikutus Suomessa
*MARTTI NYBERG
Helsingin kauppakorkeakoulu
Viimeksi kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana kansantalouden ja politiikan tutkijat ovat analysoineet talouden ja politiikan välistä vuo- rovaikutusta. Tässä tutkimuksessa voidaan erot- taa kaksi keskeistä suuntausta.
Ensimmäinen näistä tutkii taloudellisten ja poliittisten tekijöiden vaikutusta hallituksen, puolueiden tai presidentin kannatukseen.Eri te- kijöiden vaikutusta äänestyspäätöksiin on tut- kittu erityisesti äänestys- ja populariteettifunk- tioiden avulla. Niiden perustana on käytetty eri- laisista teoreettisista lähtökohdista johdettuja funktiotyyppejä ja niihin liittyviä hypoteeseja.
Äänestysfunktioiden avulla selitetään esimer- kiksi puolueiden vaaleissa saaman kannatuksen vaihtelua, kun taas populariteettifunktioita käyt- täen selitetään puolueiden kyselytutkimuksissa saaman kannatuksen muutoksia. Selittävinä ta-
loudellisina muuttujina on äänestys- ja popula- riteettifunktioissa useimmiten käytetty työttö- myyttä, inflaatiota ja kuluttajien tuloja sekä vii- me aikoina myös äänestäjien subjektiivisia ar- vioita talouden tilasta.
Toinen pääsuuntaus talouden ja politiikan välisen vuorovaikutuksen tutkimuksessa koh- distuu poliittisten suhdannevaihtelujen esiinty- miseen talouden kehitystä kuvaavissa muuttu- jissa. Poliittiset suhdannevaihtelut syntyvät, kun hallitus yrittää talouspolitiikan avulla vaikuttaa talouden tilaan vaalimenestyksen tai ideologis- ten tavoitteiden saavuttamiseksi. Poliittisten syklien teorioissa päädytään erilaisiin poliitti- siin suhdannevaihteluihin työttömyyden, inflaa- tion, taloudellisen kasvun sekä finanssi- ja ra- hapolitiikan instrumenttien kehityksessä. Nämä sykliteoriat eroavat toisistaan lähinnä sen mu- kaan, mitä oletetaan hallituksen tavoitteista, äänestäjien odotuksista ja talouden rakenteesta.
Suurin osa alan empiirisestä tutkimuksesta on tehty Yhdysvalloissa,Englannissa, Saksassa ja Ranskassa mutta joukko tutkimuksia on teh- ty myös pienissä maissa kuten Ruotsissa, Nor- jassa ja Tanskassa. Useimmat tutkimustulokset
* Lectio praecursoria Helsingin kauppakorkeakou- lussa 21.6.2000. Perustuu kirjoittajan väitöskirjaan
»Interaction between the Economy and Politics in Finland,AStudy on Popularity of Parties and Politi- calBusinessCycles».Acta Universitatis Oeconomi- cae Helsingienis,A-170, Helsinki 2000.
602
Väitöksiä – KAK 4/2000
tukevat oletusta, että talouden ja politiikan vä- lillä on vuorovaikutusta. Suomessa alan tutki- musta on tehty toistaiseksi vähän.
Oman tutkimukseni tavoitteena on selvittää ekonometrisia malleja käyttäen talouden ja po- litiikan vuorovaikutusta Suomessa sotien jälkei- senä aikana.
Ensiksi on tarkoitus estimoida äänestys- ja populariteettifunktioita Suomen aikasarja-ai- neistosta sekä testata näihin funktioihin liittyviä hypoteeseja.Äänestysfunktioiden oletetaan ku- vaavan työttömyyden, inflaation, yksityisen ku- lutuksen sekä Suomen taloudessa tapahtuneen rakennemuutoksen vaikutusta suurimpien puo- lueiden kannatukseen eduskuntavaaleissa 1948 –1995. Populariteettifunktioiden avulla kuva- taan työttömyyden, inflaation, yksityisen kulu- tuksen sekä äänestäjien taloutta koskevien sub- jektiivisten arvioiden vaikutusta pääpuolueiden kyselytutkimuksissa saamaan kannatukseen ke- säkuusta 1983 maaliskuuhun 1995. Myös usei- ta poliittisia muuttujia on käytetty. Muodostet- taessa äänestys- ja populariteettifunktioita kiin- nitetään erityistä huomiota puolueen oloon hal- lituksessa tai oppositiossa sekä puolueen ase- maan hallituskoalitiossa.
Toiseksi on tarkoitus testata poliittisten suh- dannevaihtelujen teorioita Suomen aikasarja-ai- neistosta. Tällöin tutkitaan hallituspuolueiden vaalimenestykseen ja ideologisten tavoitteiden saavuttamiseen pyrkivän talouspolitiikan aihe- uttamien poliittisten syklien olemassaoloa brut- tokansantuotteessa, työttömyydessä, inflaatios- sa sekä finanssipolitiikan instrumenteissa.
Seuraavaksi esitetään joitakin tutkimukseni keskeisiä tuloksia, jolloin aluksi tarkastellaan muodostettuihin äänestys- ja populariteettifunk- tioihin perustuvia tuloksia.
Ensiksi testataan oletusta, että taloudelliset tekijät vaikuttavat puolueiden kannatukseen.
Neljän suurimman puolueen Kansallisen Ko-
koomuksen, Keskustan, Sosialidemokraattisen puolueen ja Vasemmistoliiton populariteetti- funktioista saadut tulokset tukevat tätä oletusta.
Inflaatio ja työttömyys vaikuttavat Kokoomuk- sen ja Keskustapuolueen kannatukseen. Edel- leen työttömyydellä on voimakas vaikutus So- sialidemokraattien ja Vasemmistoliiton kanna- tukseen.
Toiseksi testataan tukevatko populariteetti- funktioista saadut tulokset vastuu- vai politiik- kahypoteesia. Vastuuhypoteesin mukaan äänes- täjät pitävät hallituspuolueita ainakin osittain vastuussa talouden kehityksestä. Kokoomuksen ja Keskustan ollessa hallitusvastuussa työttö- myyden kasvu vähentää niiden kannatusta, kun taas työttömyyden kasvu on lisännyt Sosialide- mokraattien ja Vasemmistoliiton kannatusta op- positiossa. Politiikkahypoteesin mukaan puo- lueilla on erilaisia arvostuksia työttömyyden ja inflaation suhteen. Vasemmistopuolueiden ole- tetaan pitävän parempana matalaa työttömyyttä ja oikeistopuolueiden matalaa inflaatiota. Poli- tiikkahypoteesiin perustuvista malleista saadut tulokset tukevat osittain tätä hypoteesia.
Kolmanneksi tarkastellaan pääministerin puolueelle, toiselle suurelle hallituspuolueelle ja pääoppositiopuolueelle estimoiduista popula- riteettifunktioista saatuja tuloksia. Tulokset tu- kevat voimakkaasti vastuuhypoteesia. Päämi- nisterin puolueen kannatus laskee, kun inflaatio ja työttömyys kasvavat ja nousee kun yksityi- sen kulutuksen muutos kasvaa. Myös toisen suuren hallituspuolueen kannatus laskee, kun inflaatio ja työttömyys kasvavat, mutta inflaa- tion ja työttömyyden kertoimet ovat pienempiä.
Tämä tulos tukee oletusta, että äänestäjät näke- vät pääministerin puolueen olevan enemmän vastuussa talouden kehityksestä kuin toisen ison hallituspuolueen. Lisäksi inflaation ja työttö- myyden kasvu lisää pääoppositiopuolueen kan- natusta.
603 Martti Nyberg
Neljänneksi tarkastellaan pienien, erityisesti uusien puolueiden vaikutusta pääpuolueiden kannatukseen. Pienten puolueiden kannatuksia käytetään tällöin niin sanottuina proxy-muuttu- jina, jolloin kannatuksen oletetaan riippuvan ensisijaisesti ei-taloudellisista asioista. Tulokset tukevat käsitystä, että pienten puolueiden kan- natuksen takana olevat ei-taloudelliset asiat ovat vaikuttaneet suurten puolueiden kannatuk- seen.Erityisesti SMP:n kannatus on vähentänyt Keskustan ja Sosialidemokraattien kannatusta, kun taas Vihreän Liiton kannatus on vähentänyt Sosialidemokraattien, Kokoomuksen ja Kes- kustan kannatusta.
Viidenneksi tarkastellaan poliittisten vaali- syklien olemassaoloa puolueiden kannatuksen kehityksessä. Tällaiset syklit kuvaavat hallitus- puolueiden kannatuksen vähenemistä vaalikau- den aikana riippumatta talouden tilassa tapah- tuneista muutoksista. Tässä tutkimuksessa on muodostettu uuden tyyppinen Suomen moni- puoluejärjestelmään sopiva muuttuja. Esti- moidut tulokset vaalisyklejä sisältävistä mal- leista tukevat oletusta, että taloudellisten muut- tujien lisäksi vaalisykleillä on vaikutusta Ko- koomuksen, Keskustan ja Sosialidemokraattien kannatukseen.
Kuudenneksi tarkastellaan kansantaloutta sekä äänestäjien taloutta koskevien subjektiivi- sien arvioiden vaikutusta puolueiden kannatuk- seen. Tulokset tukevat oletusta vaikutuksen ole- massaolosta.Äänestäjien eteen- ja taaksepäin katsovat positiiviset arviot sekä maan että oman talouden tilasta lisäävät hallitusvastuussa ole- van puolueen kannatusta ja vähentävät opposi- tiopuolueen kannatusta.
Seitsemänneksi tarkastellaan Suomen talou- dessa tapahtuneen rakennemuutoksen pitkän ajan vaikutuksia pääpuolueiden kannatukseen.
Äänestysfunktioista saadut tulokset osoittavat, että palvelusektorin osuuden kasvu on lisännyt
Kokoomuksen kannatusta ja maa- ja metsäta- loudessa työskentelevien osuuden lasku on vä- hentänyt Keskustan kannatusta.
Lopuksi on tarkasteltu populariteettifunktioi- den kykyä ennustaa vaalituloksia sekä puoluei- den kannatusta kyselytutkimuksissa.Dynaami- set mallit näyttävät ennustavan parhaiten.Edel- leen äänestäjien retrospektiiviset arviot maan taloudellisesta tilasta antavat parhaat ennusteet subjektiivisten muuttujien osalta.
Tutkimuksessani on käsitelty verrattain laa- jasti ekonometristen menetelmien soveltamista, jolloin erityistä huomiota on kiinnitetty kertoi- mien stabiliteetin testaamiseen.
Seuraavaksi tarkastelen poliittisiin suhdannevaihteluihin liittyviä tuloksia
Poliittisten suhdannevaihtelujen teoriat perustu- vat erilaisille oletuksille hallituksen tavoitteis- ta, äänestäjien odotuksista ja talouden rakenteis- ta. Vaalisyklien teoria olettaa hallituksen mak- simoivan uudelleenvalintaansa, kun taas parti- saanisyklien teoria olettaa puolueilla olevan eri- laisia ideologisia tavoitteita.Aikaisemmin ää- nestäjien odotuksien oletettiin muodostuvan ei- rationaalisesti, kun taas uudemmissa teorioissa niiden oletetaan muodostuvan rationaalisesti.
Tässä tutkimuksessa on tarkoituksena testata poliittisten syklien teorioita Suomen aikasarja- aineistosta vuodesta 1960 vuoteen 1992 käyt- täen kahta tyyppiä taloudellisia muuttujia.En- sin selvitetään poliittisten syklien olemassaoloa makrotaloudellisten muuttujien kuten työttö- myyden, inflaation ja bruttokansantuotteen ke- hityksessä. Toisaalta tutkitaan poliittisten syk- lien esiintymistä finanssipolitiikan instrumen- teissa kuten valtion kulutusmenoissa, budjetti- alijäämässä ja veroasteessa.
Ensiksi testataan kolmea erilaista vaalisyk- lien teoriaa. Nordhausinesittämä niin sanottu
604
Väitöksiä – KAK 4/2000
opportunistisen syklin teoria olettaa, että halli- tus maksimoi uudelleen valintaansa ja äänestä- jät muodostavat odotuksensa ei-rationaalisesti.
Tulokset työttömyyden, inflaation ja bruttokan- santuotteen osalta eivät tue hypoteesia vaalisyk- lin olemassaolosta mutta tukevat niiden esinty- mistä finanssipolitiikan instrumenteissa kuten valtion kulutusmenoissa, budjettivajeessa ja ve- roasteessa.
Tulokset eivät myöskään tueRogoffinjaSi- bertinesittämää teoriaa, jossa äänestäjien odo- tukset oletetaan rationaalisiksi ja jossa on joh- dettu inflaatiolle vaalisykli. Davidsonin, Fra- tianninjavon Hageninesittämä poliittisten suh- dannevaihtelujen »satisficing» teoria sai tukea Suomen aineistosta ainoastaan työttömyyden osalta. Toisaalta tulokset tukivat muodoltaan yleisempien vaalisyklien olemassa oloa valtion kulutusmenoissa, budjettivajeessa ja veroas- teessa.
Toiseksi testataan kahta partisaanisyklien teoriaa käyttäen dummy-muuttujia, jotka tutki- muksessani on formuloitu erityisesti koalitio- hallituksille. Saadut tulokset bruttokansantuot-
teen osalta tukevat sekäAlesinan teoriaa, jonka mukaan hallituksen tavoitteet ovat ideologisia ja äänestäjien odotukset rationaalisia ettäHibb- sin teoriaa, jonka mukaan äänestäjien odotukset ovat ei-rationaalisia. Työttömyydestä saadut tu- lokset tukevat enemmän Hibbsin teoriaa, kun taas inflaation osalta tulokset eivät tue kumpaa- kaan teorioista. Edelleen tulokset finanssipoli- tiikan instrumenttien osalta eivät tue partisaa- nisyklien teorioita. Kun arvioidaan partisaani- syklien teorioista saatuja tuloksia on syytä muistaa, että muutokset vasemmisto-oikeisto- akselilla koalitiohallitusten välillä Suomessa ei- vät ole olleet kovin suuria.
Kansainvälisen taloudellisen kehityksen liit- täminen syklimalleihin ei oleellisesti muuttanut testituloksia.
Toivon, että tutkimukseni tulokset voisivat osaltaan edistää kansainvälisesti merkittävän tutkimussuuntauksen kehittämistä Suomessa ja tehdä entistä paremmin mahdolliseksi alaan liit- tyvät kansainväliset vertailut myös Suomen osalta.
