Kirja ja tekijänoikeus internetin aikakaudella
Pekka Heikkinen
Kanavien kaupunki Amsterdam on UNESCO:n nimeämänä nyt vuoden ajan myös maailman kirjapääkaupunki. Pääkaupunkivuosi käynnistyi tekijänoikeuss- ymposiumilla, johon oli kutsuttu osanottajia kirjan levittämisketjun kaikilta portailta. Kaksipäiväisen tapahtuman ensimmäinen päivä oli varattu luovan työn tekijöille, toisen päivän ohjelma keskittyi kustantajien ja kirjastojen erityis- kysymyksiin.
T
apahtuman teema oli ”Kirja internetin aika- kaudella”. Toki kirjankin kohtaloa sivuttiin, mut- ta päähuomion vei silti kysymys tekijänoikeuden tulevaisuudesta. Aktiivisimmin keskusteltiin sii- tä, millainen rooli valtion tulisi jatkossa ottaa.Lain tasoisen sääntelyn ongelmana on sen kan- keus ja hitaus. Tämän vuoksi vaihtoehtoja teki- jänoikeudelle on haettu toisaalta teknologiasta, toisaalta sopimustoiminnasta.
Valtion sääntely vai sopimukset
Tilaisuuden avannut Hollannin oikeusministeri Ernst Hirsch Ballin nosti esiin ne haasteet, joita tekijänoikeus asettaa kulttuuriperintömme digi- toinnille. Vaikka ylivoimainen valtaosa muistior- ganisaatioiden säilyttämästä kulttuuriperinnöstä on jo vapautunut tekijänoikeussuojasta, on tilan- ne kirjojen osalta toinen. Jopa 80 % painetusta aineistosta on julkaistu 1900-luvulla eli on suu- relta osin vielä suojan piirissä.EU-tasolla etsitään parhaillaan ratkaisua ns.
orpojen teosten ongelmaan. Orpoja ovat teok- set, joiden tekijää ei syystä tai toisesta tunneta. – Myöhemmin päivän kuluessa esitetyn arvion mu- kaan jopa 40 % kaikista British Libraryn teok- sista olisi orpoja.
Ministeri Ballinin mukaan kirja-alan toimijoi- den välisillä sopimuksilla ja kirja-alan itsesäänte- lyllä on nykyisessä siirtymävaiheessa tärkeä roo- li. Pidemmällä aikavälillä valtio ei kuitenkaan voi jättäytyä pelkän sivustakatsojan asemaan.
Saksan kansalliskirjaston johtaja Elisabeth Niggemann kertoi EU:n hankkeesta luoda eu- rooppalainen digitaalinen kirjasto jo vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteena on monikielinen palvelu, joka mahdollistaa pääsyn yhteiseen kult- tuuriperintöön (www.europeana.eu). Komission tavoitteena on, että palvelun käynnistyessä sen kautta olisi jo saatavilla kaikkiaan 6 miljoonaa teosta (kirjoja, valokuvia jne.).
Niggemannin mukaan olisi pettymys, jos digi- taalinen kirjasto toteutuisi vain tekijänoikeussuo- jasta vapaan aineiston osalta. EU-projekteissa py- ritään nyt muotoilemaan välineitä, jotka helpot- taisivat oikeuksien selvittämistä. Niggemann toi ratkaisuna esille erityisesti eurooppatason mal- lisopimukset. Sen sijaan hän sivuutti vain lyhy- ellä maininnalla Pohjoismaissa jo käytössä ole- van sopimuslisenssijärjestelyn – minkä panim- me pohjoismaisten kollegojen kanssa huolestu- neina merkille.
Sopimuslisenssissä on siis kyse järjestelystä, jol- la tekijänoikeuksia hallinnoivan järjestön käyt- täjien kanssa solmiman sopimuksen vaikutukset ulotetaan lain nojalla myös sellaisiin alan teok- siin, joiden tekijää ei tunneta.
Amsterdamin yliopiston informaatio-oikeu- den professori Bernt Hugenholtzin kanta sopi- muslisenssijärjestelyyn oli sen sijaan huomatta- vasti myönteisempi. Hugenholtzin mukaan ai- ka ei vielä ole kypsä valtion lainsäädännöllisil- le ratkaisuille.
Tässä vaiheessa paras ratkaisu myös orpojen teosten ongelmana olisi tekijänoikeusjärjestöjen kautta toteutettu oikeuksien kollektiivinen hal- linnointi. Tätä varten järjestöt tarvitsisivat vah- van mandaatin sekä tekijöiltä että kustantajilta;
tällä hetkellähän järjestöillä ei pääsääntöisesti ole valtuutta antaa lupia suojatun aineiston digitaa- lisiin käyttötarkoituksiin.
Sinällään mielenkiintoisessa keskustelussa jäi eräs tärkeä seikka tällä kertaa sivuun: laajojen digitointihankkeiden aiheuttamat lisensointi- ongelmat ovat asia sinällään. Kokonaan toinen asia on sitten se, ettei kirjastoilla välttämättä ole rahaa maksaa lisensseistä, vaikka tekijät löydet- täisiinkin.
Tekijän, kustantajan ja kirjastojen roolijako
Amsterdamin yliopiston kirjallisuuden professo- ri Marita Mathijsen taustoitti päivän teemaa ku- vaamalla sitä, miten tapamme hahmottaa ”teki- jä” ja ”tekijyys” on muuttunut historian kulues- sa. 1600-luvulle saakka teoksia luotiin vain kun- nian vuoksi, eikä taiteilija ammattilaisena eron- nut muista käsityöläisammateista. Vasta Valis- tusaika ja erityisesti Romantismi nostivat luovan työn tekijän arvostuksen huippuunsa.
Tekijän oikeudet eriytyivät kustantajan omis- tusoikeudesta vasta 1700-luvulla. Tätä ennen fyysisen teoskappaleen ostaja sai itselleen saman tien myös kaikki alkuperäisen tekijän oikeudet.
Kirjailija Dirk van Weelden toi keskusteluun omakohtaisen tekijän näkökulman. Hän kertoi elävänsä pääosin kirjojensa tuottamalla julkisuu- della. Julkisuus poikii maksullisia kommentaat- torikeikkoja mediaan, sekä esiintymiskutsuja eri- laisiin tilaisuuksiin.
Julkisuudesta elävänä kirjailijana hänen kan- nattaisi usein luopua teokseen liittyvistä oikeuk- sistaan jopa vastikkeetta, pelkän lisäjulkisuuden toivossa. Tällaisen kehityksen hän näki johtavan siihen, että kustantajan ja kirjailijan intressit eriy- tyvät entistä selkeämmin. Van Weeldenin mu- kaan haasteena olisikin nyt löytää tapoja, jolla kir- jailija ja kustantaja voisivat tehdä rahaa yhdessä.
Kustantajapuheenvuoron aiheeseen käytti Hol- lannin tieteellisten kustantajien järjestön puheen- johtaja Herman Pabbruwe. Internetin aikakausi antaa kirjastoille, kustantajille ja tekijöille tilapäi- sesti liikkumavaraa, jonka rajoissa ne voivat kukin asemoitua hieman uudentyyppisellä tavalla keski- näisissä suhteissaan. Pabbruwen mukaan kukaan ei voi jatkossakaan kiistää luovan työn tekijöiden tai myöskään kirjastojen asemaa. Sen sijaan kus- tantajien asema kyseenalaistetaan usein.
Stanfordin yliopiston professori Paul Goldstei- nin mukaan kustantajilla on ollut merkittävä roo- li julkaistavan aineiston suodattajana. Kuten tun- nettua, ylivoimainen valtaosa julkaistavaksi tarjo- tusta aineistosta ei kustantajien seulaa läpäise.
Tämä portinvartijan rooli saattaa tulevaisuu- dessa käydä tarpeettomaksi. Internetin aikakau- della yksilöt (lukijat) liittyvät yhteen yhteisöiksi, ja myös päätökset aineiston leviämisen suhteen tehdään näissä yhteisöissä. Kustantajan tehtäväksi jää toimia kirjallisen agentin tavoin, eli etsiä teki- jöiden puolesta näiden teksteille yleisöjä.
Anarkistinen tekijänoikeus?
Professori goldstein korosti nykymuotoisen teki- jänoikeuden sidosta kirjalliseen kulttuuriin. Teki- jänoikeus syntyi kirjan ja kirjapainotaidon myö- tä. Kirjan käsite olisi nyt määriteltävä uudel- leen ja laveammin. Mitä on ”kirja” tietokonei- den muistissa?
Hän esitti myös kysymyksen siitä, onko kirjal- linen kulttuuri uhattuna. ”Kirjallisella kulttuu- rilla” goldstein viittasi tekijöiden keskinäiseen keskusteluun ja kommunikaatioon. Tässä (ha- bermasilaisessa) mielessä kirjallinen julkinen tila olisi näivettymässä.
Tekijänoikeus itsessään on goldsteinin mieles- tä ainutlaatuinen sosiaalinen innovaatio, eikä tä- ten helposti korvattavissa. Saattaa tosin olla, et- tä yksinoikeusjärjestelmästä (jossa käyttäjän on ennalta kysyttävä oikeudenhaltijalta lupaa) tul- laan siirtymään jälkikäteiseen järjestelmään, jossa oikeudenhaltijan on aktiivisesti valvottava oi- keuksiaan ja perittävä maksuja jo toteutuneesta käytöstä. Tämä olisi työlästä erityisesti pienten kustantajien kannalta.
Duke-yliopiston professori James Boyle puo- lestaan luonnehti tekijänoikeutta hajautetuksi, perusolemukseltaan jopa anarkistiseksi järjestel- mäksi. Oikeuksien antaminen nimenomaan yk- sittäisille tekijöille, kustantajien sijaan, oli aina- kaan vallankumouksellinen ajatus.
Kirjapainojen aikaan yksilöt eivät olisi edes kyenneet loukkaamaan tekijänoikeutta valmis- tamalla teoksista luvatta kappaleita. Ongelmiin onkin törmätty vasta nyt, kun tekijän oikeudet ovat alkaneet tunkeutua yksittäisten ihmisten ar- kielämään. Internetin aikakausi luo myös aivan uudenlaisia jännitteitä tekijänoikeuden ja toisaal- ta yksilön perusoikeuksien (tietosuoja ja sanan- vapaus) välille
Boyle piti tärkeänä sitä, että kirjastot pyrkisi- vät toiminnallaan vaikuttamaan tekijän-oikeutta koskevaan lainsäädäntöön – jos ei muutoin niin ujuttamalla edustamiaan arvoja sisään tekijän- oikeuden systeemiin.
Musiikki on ensimmäisenä joutunut kohtaa- maan digiajan haasteet. Kansainvälisen äänite- tuottajien liiton varapuheenjohtaja Shira Perl- mutterin teemana olikin se, mitä ääniteala toi- mialana voisi kertoa tekijänoikeuden tulevai- suudesta.
Perlmutter nosti esiin monia seikkoja, jotka vaikeuttavat suorien vertailujen tekemistä musii-
kin ja muun suojatun aineiston välillä: musiikki on luonteeltaan vahvasti yhteisöllistä, musiikki- tiedostot ovat kooltaan pieniä ja helposti muka- na kuljetettavissa. Historiallisista syistä kulutta- jien on myös vaikeampi hyväksyä aineiston tek- nologisia suojakeinoja.
Edistys teknologisten suojakeinojen ja sopi- musten osalta on ollut muutonkin odotettua hitaampaa, minkä vuoksi Perlmutter piti valtion sääntelyä (eli tekijänoikeutta) jatkossakin tar- peellisena.
Tekijänoikeuden loukkauksiin syyllistyneistä yksilöitä vastaan nostetut suuret oikeusjutut ovat olleet hyvin epäsuosittuja suuren yleisön keskuu- dessa. Tästä huolimatta ne ovat Perlmutterin mu- kaan olleet kasvatuksellisessa mielessä menestys, ja tuoneet runsaasti mediahuomiota äänitealan asialle. Mieleeni tuli, että tätä strategiaa kannat- taisi ehkä harkita myös kirjastoissa?
Kirjastojen rooli internetin aikakaudella?
Tapahtuman loppuhuipennukseksi allekirjoitet- tiin Hollannin tieteellisen kirjastoseuran ja kus- tantajien välinen aiesopimus. Tavoitteena on so- pimus, joka kattaisi kaikkiaan 10 000 nimikkeen digitoinnin.
Puhujien kesken vallitsi laaja yksimielisyys sii- tä, että kirjastojen merkittävä välittäjärooli säi- lyy myös tulevaisuudessa. Kysymys siitä, millais- ta juridista perustaa kirjastojen toiminnalle tämä jatkossa edellyttäisi, jäikin sitten pääosin käsit- telemättä. Tekijänoikeuslaki turvaa nykyisellään kirjastojen toimintamahdollisuudet vain tekijän oikeuden poikkeuksina. Oikeus antaa suojattua aineistoa lainaksi on jo itsessään sidoksissa fyy- sisiin teoskappaleisiin. Voiko tämä malli enää toimia digitaalisessa maailmassa? &
Tietoa kirjoittajasta:
Pekka Heikkinen, lakimies Kansalliskirjasto
email. pekka.heikkinen@helsinki.fi
