T y ö l ä i s n a i n e n 53
jiksi tänn e. S u om alaisista n aisista ja ry ssistä on tällä k ertaa m u o d o stu n u t se »nagaikka» jolla S u om en jär
jesty n eitä leipureita kuritetaan. Itsetied ottom ien ja ke
vytm ielisten työntekijäin avulla tah to v at työn an tajat o p ettaa järjestyneille leipureille hyviä tap oja, nöyriksi työntekijöiksi jotka olisivat valm iit tu n n u stam aan ala
m aisu u tta ja k uuliaisu utta nylkijöilleen.
E rä s yleinen piirre on tä s s ä lak o ssa m yöskin v e
tän yt h u o m io ta p u o le e n sa ; nim ittäin se että järjesty neiden n aisten p u olelta o n verrattain vähän kim itetty h u o m iota niihin naisiin, jotka o v at työsk en n elleet lakonrikko- jina. S a m a ssa se u ra s s a n äy ttäv ät viihtyvän sek ä järjes
ty n eet n aiset että rikkurit. Rikkureita kulkee y h d isty k sissä ilm an, että meillä siitä h u o m au tetaan . Lisäk si se pieni p alvelu s jo ta leipuri am m . o s a sto n p u o le sta kesällä p yydettiin, nim ittäin toim ia jotakin noiten rikkurina olon eh käisem isek si, tai ilm oittam aan heidän n im en sä leipuri am m . o s a s to n tieto o n sikäli kuin he niitä tietävät, on jään yt k o k on aan tu lok sittom ak si. Lievem m in san o en
tu n tu u täm ä hiem an o u d o stu ttav alta, kuin se tap ah tu u järjestyn eid en n aisten puolelta.
M ah dollisesti p u o lu stau tu u joku sillä, että n aisten kurja taloudellinen ase m a p akoittaa siihen, m u tta täm ä ei o le oikea p u o lu stu s. J o s asiain tila on niin perin kurja, että tällaiseen alen nustilaan on pakko. J o s eivät n aiset löyd ä m u u ta toim ialaa, kuin an saita leipänsä lakonrikkojana, ja sen m u k ana alistua kaiken sen k ur
ju u d en alaiseksi m istä m iehet o v at v u osik ym m en iä p ois pyrkineet, niin kyllä n aisten asem a on su rkuteltava.
M u tta ei sillä k uitenkaan a se m a a p aran n eta, että s y ö k sy tään y h d e stä k u rju u d esta to iseen . A in o astaan leipää ja oik eu tta o v at m iehetkin taistelleet itselleen ja k an ssa- tovereilleen, eikä m itään sen en em p ää. S en tähd en olisi surk u teltava, jo s toisen kurjan pitää esiintyä toisen pain ajaisen a, eikä kum pikaan niinollen saav u ta m itään.
E i kurjuutta, ja yh teisk u n n an k o v ao saisia k ohtaan h ar
joitettu ja väärin k äytök siä void a sillä p o istaa, että a las revitään sitä, m itä to ise t k o ettav at rak entaa. Päin v a sto in tällaisella toim innalla valm istetaan o m a a h irsi
p uu ta, jon k a ä ä re ssä kapitalism i ilkuen laulaa kuolin- virttä. T u rh a on m yöskin luulotella, että tä stä su ru n ja m u rh een la a k so sta p elastu taan sillä, että kum arrellen lu otetaan kapitalistin ihm israk kau teen , ja että täm ä lo
p ulta jo h ta a autu aitten hym yileville asunnoille. K aikista vak u u tu k sista h uolim atta kantaa porvari p o v e ssa a n ih
m isp ed o n , jok a aina julm istu u kuin etuihin k osketaan.
T a iste lu ! T odellinen, etujen h arrastu k sen k autta lujittu
nut vo im a on a setettav a v oim aa v astaan , m u tta tä s s ä taistelu ssa tarvitaan sek ä nainen että m ies. Se on oi
kea tie, mikä jo h ta a tosi parannuk siin, eikä sitä tee mikään m atelem inen eikä salak äh m äisyys. K un n aiset
kin valitsevat täm än tien, niin m ah dollisesti silloin o s a taan välttää sellaiset ikävät ereh d yk set joita n yt n äyt
tää tap ah tu n een .
E— ko.
Sulhanen ja palvelijatar.
Että ennen n aim isiin m en oa ollaan k ih lo issa, o n lu o n -, fiollinen asia ja että su lh an en m y ösk in käy m orsiantaan ter
vehtim ässä, o n m yöskin lu n n ollista kaikille m u ille paitsi palvelijattarelle,
Kun palvelija tulee taloo n , asetetaan useam m assa ta
pauksessa ehdoksi ettei saa o lla sulhasta. E m än tä tekee
kysym yksen, o n k o sin u lla su lh asta? (ei koskaa, o n k o palve
lija k ih lo issa). N iissä jo issä ei tehd ä selviä ehtoja, tyyty
vät em än n ät yksinkertaisesti vakuuttam aan, että m inu n palve
lijo illan i ei saa olla sulhasta. Ja täm ä ei o le o te m istään vanhasta lakikirjasta, vaan se elää jo k a isen m ielessä vielä tänä päivänä, aikana jo llo in jo k a p u o lelta vakuutetaan y k si
lö id en vapauden olevan tunnustettu jo k a lu okassa vieläpä p alvelijain kin .
K u n talon tytär on kihloissa, koetetaan jä rjestä ä o lo t niin, että kihlatut saavat m ah d ollisen p a ljo n olesk ella k ah den kesken. K esäsin lähtevät h e pitkille p u rjeh d u sretkille, tai säälitään tyynyt m ukaan, kun he m enevät m etsän siim ek sessä kesäpäiväänsä viettäm ään. T äm ä kaikki ei o le s o p im a tonta, sillä hehän m enevät — n aim isiin ja täytyy siis h eillä o lla tilaisu us en n en sitä op p ia tuntem aan toin en toisensa.
M utta entä p alv elijattaret? Jo s h eillä on jo k u m iestuttava, jo k a tu lee tervehtim ään, on p alv elija heti em ännän silm issä ep äsiveellinen nainen. U seasti kieltää em äntä ankarasti tu o m asta ketään m iestä hän en taloon sa. O taksutaan nyt, että p alv elijalla o n su lh an en , ja kun em än tä ei an n a lupaa p alv e
lijalleen tavata su lhastaan koton aan , niin sillo in täytyy palve
lijan , vastoin tahtoaankin , koh data su lhasen sa rapp u- ja porttikäytävissä, kad u illa ja kahviloissa. E m än n ät olettavat ankaruu d ellaan su o jelev an sa p alv elijo in sa siveyttä ja m ai
netta, m utta itse asiassa h e täten tu rm elev at p alvelijan sa m ai
neen, ja voivatpa v ielä kylvää heidän m ieliin sä katkeruuden ja ehkäpä kevytm ielisyyd en siem en en .
E m m e suinkaan void a otaksua, että kaikki n e m o n et tu h an n et naiset jo tk a palvelevat, jääv ät ko k o elin ijäk seen naim attom iksi. J a em m e m y ösk ään voi vaatia, että p alv e
lija ottaa ensim m äisen jo k a vastaan tulee tutustum atta h ä neen. M utta m iten täm ä käytännössä käy päinsä, jo s ei saa tilaisuutta tap aam iseen ? K o to n a jo s tavataan voi ih m in en o lla enem p i o m a itsensä kun porttikäytävässä, kadulla ja kahvilassa tai tanssiaisissa. K u n p alv elijatar nähdään n äissä edelläm ainituissa p aikoissa iltasin m iesten seu rassa, o n heti valm is h u u to : »hän o n h u o n o , kevytm ielinen n a in en » . V o ip a sattua niinkin, että em äntä heti ajaa tytön p ois palve
luspaikastaan. Sitten ehkä tyttö ei saa toista paikkaa täten paikkansa m enetettyään jo s ta rou va pitääkin h u o len ja n ai
m isiin ehkä eivät voi vielä m en nä. T ai sattuu että su lh a nen m y ösk in kääntää selk änsä tytölle, jo k a näin jo u tu i tu u li
a jo lle. M ih in jo u tu u hän sitten ? M ain een sa o n jo pilattu, ja koska v ielä sekin jo h o n luotti, — jä tti; o n k o s illo in elä
m ällä enää arv oa, ja o n k o siveyd ellä m itään m erkitystä, koska se m ikä o n m u ille ku nniaksi, luetaan hän elle h ä
peäksi. V o i tapahtua, että n u o ri tyttö, jo k a oli m itä pa- railla aik o m u k silla varustettuna alkaessaan eläm än uransa, epätoivoissaan jo u tu u luisu valle pinnalle. E ttä syy tästä on luettava sen »ankaran» j a — »kristillis-siveellisen» em ännän n isk o ille, o n itsestään selvä.
P alv elijat! T ä m ä k o sk ee m eitä ja ku uluu m eid än am - m attiku ntakysym yksiin. E i kelpaa enää se, että tästä p u h u taan ja m oititaan keittiök okou k sissa, vaan tästä o n puhuttava m y ösk in teid än am m attio sasto jen n e kok ou ksissa, sek ä on selvitettävä sitä em än n ille näyttäm ällä toteen , m ihin teen n äi
nen siv eellisyyskatsantokanta vie. P alv elijan o n vaadittava, että h än saa vapaasti olla palveluspaikassaan, ja että hän m y ösk in saa nauttia niitä oikeu k sia, jo ita h än elle vapaana kan salaisena o n tuleva. E m än n ät on m eitä aina uskotelleet, että o lem m e p erh een jäsen iä. O n siis yksinkertaisesti v al
loitettava perh een jäsen en oikeudet.
Miina S.
