142 niin & näin 3/2014
kirjat
Tässä melkein kaikki. Syvällisempi paneutuminen kansainvälisiin käyt- töönottoneuvotteluihin, englanti- laisten vastarintaan ja esimerkiksi Portugalin myötämielisyyden taus- toihin olisivat mahdollistaneet ver- koston syntymisen ja toiminnan täyteläisemmän käsittelyn. Idea ei liikkunut suoraviivaisesti vaan mutkitellen esittelystä käyttöön- ja vastaanottoon. Käänteiden selos- taminen lukijalle olisi näyttänyt, kuinka mittakäsitteet ja -käytännöt tosiasiallisesti muuttuivat Ranskan ulkopuolella.
Perhoniemen rajaus mitan kä- sitteelliseen historiaan kaipaisi pe- rusteellisempaa setvintää siitä, missä muodossa mitat määrittävät ihmisen ymmärrystä maailmasta: teorioina, käytäntöinä vai näiden vuoropu- heluna? Kysymys on tieteen historian ja Perhoniemen argumentin kannalta ohittamattoman keskeinen. Hahmot- taessaan mitan muunnelmilla kehi- tyskaarta ihmisen tavoille jäsentää mi- taten maailmaa Perhoniemi tuntuukin lopulta antavan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tämä konkretisoituu loppuluvun sisältämään kysymys- listaan (187). Filosofi haastaa lukijan esimerkiksi pohtimaan, mitä mittaa- minen todella on: hallintaa ja mani- pulaatiota vai todellisuuden kuvaa- mista? Vastaukset näihin kysymyksiin eivät ole yksiselitteisiä, mutta tieteen historialliseen ja filosofiseen tutki- mukseen tukeutuvaa vastaamista on perustellusti mahdollista yrittää.
Mittaamisen merkitystä ihmisen tiedolle maailmasta ei voi kiistää, mutta enemmän odottaisi tarken- nusta siihen, millainen tuo merkitys on. Perhoniemi nostaa esiin viisi mittojen muunnelmista kumpuavaa teemaa, jotka hänen mukaansa pu- huttelevat nykyajan ihmistä. Hän käsittelee ansiokkaasti sitä, miten eri mittojen yhteensopivuus ja -so- pimattomuus tulisi huomioida ja kuinka mitat normatiivisuutensa vuoksi pitävät sisällään valtakysy- myksiä. Lisäksi hän tuumii mittojen suhteellisuutta ja yleispätevyyttä (178–186).
Lukijassa herää kuitenkin ute- liaisuus eri aikana eläneiden ih- misten tapoihin ymmärtää mitat.
Miten metrijärjestelmää puolesta ja vastaan puhuneet perustelivat näkökulmiaan ja mitä se paljastaa heidän maailmankuvastaan? Laa- jempi pureutuminen tapausten his- torialliseen kontekstiin olisi lisännyt tutkimuksen tieteenhistoriallista omaperäisyyttä. Antaakseen kattavia vastauksia Perhoniemen olisi saat- tanut olla viisasta keskittyä nytkin ajatuksellisesti vahvimpaan, ominta- keisimpaan ja antoisimpaan keskus- teluun metristä.
Perhoniemen väitös on ajatuksia herättävä kokonaisuus. Mitan muun- nelmat löytää kiintoisia tasoja mit- taamiskeskeisestä nykyisyydestämme.
Työn yhtenä tavoitteena oli tutkia mittaamisen käytäntöjä historialli- sesti ja siten ymmärtää mittojen ny-
kyistä moninaisuutta. Perhoniemi onnistuu osoittamaan, kuinka mit- takäsitteissä piileviä todellisuusole- tuksiamme ei tule ottaa itsestäänsel- vyyksinä. Näin hän havainnollistaa hienosti tieteenhistorian vangitse- vuutta ja vapauttavuutta. Sujuvasti kirjoitettu kirja on antoisaa luettavaa kaikille tieteen historiasta ja filoso- fiasta kiinnostuneille – niin tutki- joille, opiskelijoille kuin harrastajil- lekin.
Viitteet & Kirjallisuus
1 Ks. esim. Lorraine Daston & Peter Gali- son, Objectivity. Zone, New York 2007;
Histories of Scientific Observation. Toim.
Lorraine Daston & Elizabeth Lunbeck.
University of Chicago Press, Chicago 2011; Barbara J. Shapiro, A Culture of Fact, England 1550–1720. Cornell Uni- versity Press, Ithaca 2000.
2 Ks. esim. Science and Empire. Know- ledge and Networks of Science Across the British Empire 1800–1970. Toim.
Brett M. Bennett & Joseph M. Hodge.
Palgrave Macmillan, London 2011;
Bernard Lightman, Victorian Popula- rizers of Science. Designing Nature for New Audiences. University of Chicago Press, Chicago 2007; Scientists and Scholars in the Field. Studies in the History of Fieldwork and Expeditions.
Toim. Kristian H. Nielsen ym. Aarhus Universitetsforlag. Aarhus 2012; Kapil Raj, Relocating Modern Science. Circula- tion and the Construction of Knowledge in South Asia and Europe, 1650–1900.
Palgrave Macmillan, London 2007; The Brokered World. Go-betweens and Global Intelligence, 1770–1820. Toim. Simon Schaffer ym. Science History Publica- tions, Sagamore Beach, Mass. 2009.
”
Mitan käsite on ollut filo- sofian ja tieteen perinteessä tärkeässä ja keskeisessä ase- massa. Sitä ei kuitenkaan ole analysoitu samassa määrin ja samalla tarmolla kuin muita antiikin filoso- fiasta meille periytyneitä käsitteitä […] [Sitä on] pidetty […] pelkkänä toimivana tieteen työkaluna tai fi- losofisten rakennelmien käsitteelli-sesti ongelmattomana osatekijänä.”
(9–10)
Näin saa toimeksiantonsa Tuukka Perhoniemen tutkimus ja kirja Mitan muunnelmat.
Voisiko juuri tämä mittojen ja mittausten ydinpiirre – läpinäkyvyys, itsestäänselvyys, ongelmattomuus, käytännöllisyys – olla osasyy mittaus- ten ällistyttävään menestystarinaan
viimeisen parin vuosisadan aikana?
Varsinkin SI-järjestelmän vakiintu- misesta alkaen ihmiskunta on mit- taamalla laajentanut tajuntaansa taa- tusti enemmän kuin puhtaasti (tai edes LSD-päissään) ajattelemalla olisi kyetty. Äskettäin havaittujen Higgsin hiukkasen ja Hubblen ’syvän kentän’
välille mahtuu noin 42 havaittua kymmenen potenssia. Ne tarjoavat
Antti Kero
”Käy päähän kuin metrinen halko”
– mittaaminen käytännössä
3/2014 niin & näin 143
kirjat
maailmankuvallemme mielipuoliset mittakaavojen syöverit, joita tuskin oli etukäteen kuviteltavissakaan1. Mutta mitattavissa ne ovat silti olleet, ja paljolti siksi, että yhteisistä mitoista on päästy sopimukseen.
Mitan muunnelmat kuvaa ansiok- kaasti, miten eri mittajärjestelmien kanta, vaikkapa sekunti tai kilogramma, ei ole päätettävissä teoreettisesti, siis vaikkapa Pythagoraan lauseella, vaan perusmitta on pohjimmiltaan sopi- muskysymys. Metrisysteemiä luotaessa 1870-luvulla tämä poliittinen piirre otettiin todesta: pituusyksikkö pyrittiin kiinnittämään johonkin muuttumat- tomaan luonnon ominaisuuteen sen sijaan, että olisi käytetty viitearvona vaikkapa – vaihtuvaisen – hallitsijan kyynärvartta. Tasa-arvon hengessä kan- sainvälinen mittoja pohtinut komitea päätti kiinnittää metrin neljännesmiljoo- nasosaksi Maan meridiaanista! Ja ei kun kolmiomittaamaan. Loogisesti tämä vai- valloinen ja kallis hanke oli aika älytön – olisihan mikä tahansa sopivaksi koettu pituus ollut aivan yhtä hyvä perusmitta.
Poliittisesti hankkeella oli kuitenkin suuri merkitys: mitat haluttiin sitoa py- syvään luontoon, joka olisi sama kaikille ja aina.
Luontoon tukeutuva yksiköiden määritteleminen teki SI-järjestel- mästä kumouksellisen: se jätti van- hoihin mittayksiköihin tunkkaisen maun. Jo taantuneen amerikkalaisen autoteollisuuskaupungin Detroitin edistyksellisin autotallirock-bändi The White Stripes väläytti 1999, että sähköauton kehityksellä ei ole tule- vaisuutta, koska bensaakaan ei mitata metrijärjestelmässä2. Samana vuonna NASA menetti satoja miljoonia mak- saneen MARS-luotaimen tuumami- toissa toimitettujen osien vuoksi3. Tapaukset juolahtavat joskus mieleen olutta ostaessa, kun päätyy vaistomai- sesti puolen litran tölkkikokoon litra- hinnaltaan halvemman mutta taantu- muksellisen pintin sijaan.
Nykyjärjestelmään pohjautuvaan mitan muunnelmaan kytkeytyy Perhoniemen mukaan olennaisena osana myös mittausvirheiden huo- miointi – lähtien aina meridiaania kolmiomitanneiden retkikuntien tulosten asianmukaisista virhe- arvioista. Tilastollisuus onkin nykyi-
sessä mittakäsitteessä kenties kaikkein keskeisintä: mittaus ymmärretään, tai ainakin pitäisi ymmärtää, tilas- tollisena prosessina, jossa mitattavan suureen todennäköisyysjakaumaa estimoidaan. Nimenomaan tässä sta- tistisessa mielessä mittaamisen perus- teita tutkitaan edelleen aktiivisesti ja tuloksia hyödynnetään kehitettäessä mahdollisimman tehokkaita käy- tännön mittausmenetelmiä4. Mit- tauksen nykymuunnelman historia ei siis ole vielä valmis.
Viitteet & Kirjallisuus
1 Ks. mainio verkkosivu, jossa pääsee zoomailemaan maailmankaikkeuden mittakaavoja: The Scales of the Universe 2: http://htwins.net/scale2/
2 The White Stripes: The Big Three Killed My Baby (1999): dont let’em tell you the future’s electric/ cause gasoline is not measured in metric.
3 Andrew Pollack, Missing What Didn’t Add Up, NASA Subtracted an Orbiter.
New York Times 1/x/99: ”’Tästä tulee vielä varoittava kertomus, jota toistetaan ikuisuuksiin saakka, kun perehdytään metrijärjestelmään fysiikassa aina perus- koulusta ja lukiosta korkeakoulutasolle saakka’, toteaa Yhdysvaltalaisten tutki- joiden liiton (FAS) avaruusohjelman johtaja John Pike.”
4 Esim. Petteri Piiroinen on väitös- kirjassaan Statistical Measurements, Experiments and Applications. Suoma- lainen tiedeakatemia, Helsinki 2005, ja myöhemmissä töissään kehittänyt uutta fundamentaalia matemaattista käsitteistöä ja työkaluja tilastollisten mittausten tarpeisiin. Työn päätulok- sia on mm. kahden eri tilastollisen mittauksen vertaaminen matemaat- tisessa mielessä. Piiroisen kehittämää välineistöä on vastikään hyödynnetty Sodankylän geofysiikan observatoriossa tehtävässä optimaalisten tutkamittausten kehitystyössä: ks. Lassi Roininen ym., Perfect Radar Pulse-Compression via Unimodular Fourier Multipliers. Inverse Problems and Imaging. Vol. 8. No. 3, 2014, 831–844. Observatorio juhlii tänä vuonna 100-vuotista mittaushistoriaansa (www.sgo.fi).
