Kohdekuvaus: MOR-Y13-183: Venevaarannokka (Pelkosenniemi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007

(1)

MOR-Y13-183

3515000

3516000

3517000

3518000

7474000 7474000

7475000 7475000

7476000 7476000

7477000 7477000

7478000 7478000

Mormi -alue Natura 2000 -alue

ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT

0 500 m

Reunamoreenivalli

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus

Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

(2)

VENEVAARANNOKKA PELKOSENNIEMI

Tietokantatunnus: MOR-Y13-183 Muodostumatyyppi: Drumliini

Arvoluokka: 4 Karttalehti:3731 05 Alueen pinta-ala: 78,1 ha

Korkeus: 196 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 30 m Muodon suhteellinen korkeus: 18 m Moreenimuodostuman sijainti: Venevaarannokan drumliini sijatsee noin 18 km Kelujärveltä

kaakkoon Härkävaaran itäpuolella.

Geologia

Venevaarannokan drumliini on hyvin kehittynyt ja se kuuluu Sodankylän kunnan kaakkoisosan drumliineihin.

Drumliinissa ei ole tavattu kalliopaljastumia. Maasto viettää alueella loivasti kohti kaakkoa Hietajokivarteen.

Drumliinin suuntaus on pohjoisluoteesta eteläkaakkoon, mikä vastannee viimeistä jäätiköitymisvaihetta edeltäneen jäätiköitymisvaiheen virtaussuuntaa alueella. (vrt. Hirvas 1991). Koska drumliini sijaitsee Ison Venevaaran eteläpään jatkeena, on sen proksimaalipää suhteellisen loivapiirteinen. Rinteet jyrkkenevät kohti distaaliosaa. Drumliinin lakiosat ovat suhteellisen tasaiset ja ylärinteet loivahkot, vasta alarinteellä rinteet jyrkkenevät. Drumliinin länsirinne on hieman itärinnettä loivempi. Drumliinin pituus on 1700 metriä ja leveys 510 metriä. Sen laki kohoaa ympäristöstään 18 metriä. Drumliinin laki sijaitsee selänteen keskiosassa.

Pintalohkareisuutta muodostumalla ei ole juuri lainkaan, vain joku yksittäinen lohkare siellä täällä. Aineksen lohkareisuus näyttäisi tieleikkausten perusteella olevan myös vähäinen.

Biologia

Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alue sijaitsee kokonaan valtion maalla, ja alueen metsät ovat kuivahkon kankaan kasvatusmännikköjä. Eteläosassa on mäntytaimikkoinen muuttuma. Drumliinia reunustavat suot ovat ojitettuja rämeitä (Metsähallituksen kuviotiedot).

Maisema ja muut arvot

Drumliini hahmottuu vain lähiympäristöön ja sieltä avautuu maisema vain lähiympäristöön sekä tieaukolta kohti Isoa Venevaaraa. Sisäisessä maisemassa ei ole sen loivapiirteisyydestä johtuen juurikaan vaihtelua.

Kirjallisuus

Hirvas, H. 1991. Pleistocene stratigraphy of Finnish Lapland. Geological Survey of Finland. Bulletin 354. 123 s.