Kirjastonhoitaja Rauha Sorsa kertoo kirjastouransa vaiheista
Posted on17.12.2009 byEeva-Liisa Viitala Urani alku Tieteellisten seurain kirjastossa
Tieteellisten seurain kirjasto oli vuonna 1931 muuttanut Kasarmikatu 24:stä, ”Pöllölästä”, Säätytaloon – jonka virallinen nimi tuolloin oli Tieteellisten seurojen talo. Talon korkeisiin
huoneisiin oli tehty välipohjat, jotka olivat läpinäkyviä ritilöitä. Talossa oli ahdasta, koska siellä oli jo 7000 hyllymetriä pääasiassa kausijulkaisuja. Ne oli saatu suomalaisten tieteellisten seurojen vaihtoina.
Aloitin kirjastossa harjoittelijana eläintieteen pro gradu –työn ollessa tekeillä. Ensimmäisiä tehtäviä oli hyllyttäminen ja kokoelmien erikoislaatuisen hyllyjärjestyksen opettelu. Aineistot oli järjestetty periaatteessa seuroittain. Perehdyin erilaisiin kirjastotehtäviin ja työskentelin mm.
lainaustoimistossa. Loppuvuodesta 1969 suoritin tieteellisten kirjastojen virkatutkinnon kurssisarjan ja seuraavan vuoden alussa tutkintoon tarvittavat kielikokeet. Vuonna 1971 valmistuin filosofian maisteriksi.
Varsinainen kirjastotyö alkoi keväällä 1970, kun työparikseni ja tutorikseni tuli kirjastonhoitaja Doris Lindblad. Työ kirjastossa oli itsenäistä, mutta pareittainkin työskenneltiin. [Haastattelija tarkisti jälkeenpäin Sisko Hyvämäen artikkelista Kirjastoilla on kohtalonsa, että 1960-70 –lukujen taitteessa Tieteellisten seurain kirjastossa oli seitsemän kirjastoammatillista tointa ja heidän lisäkseen tarpeen ja varojen mukaan palkattuja kirjastoapulaisia. Vakinaista henkilökuntaa julkaisuvarasto ja huoltohenkilökunta mukaan lukien oli yhteensä 20.]
Doris Lindblad opetti minulle luettelointia ja perehdytti minut AACR-sääntöihin (Anglo-American Cataloging Rules). Ensi töiksemme luetteloimme takautuvasti Suomen Biologian Seura Vanamon kirjaston. Jatkoimme Säätytalon seurojen sarjajulkaisujen analysoinnilla. Sen jälkeen siirryimme luonnontieteellisten ja yleistieteellisten seurojen uusien hankintojen keskitettyyn luettelointiin.
Aloitimme samanaikaisesti systemaattisen kortiston tekemisen. Laadin kirjastolle oman UDK- sovelluksen, joka oli kevennetty versio suomalaisesta UDK-laitoksesta. Sen numerovalikoima vastasi Tieteellisten seurain kirjaston kokoelmien sisältöä.
Kirjaston aineisto oli monikielistä ja sen luettelointi vaativaa. Kun SFF:n (Societas pro Fauna et Flora Fennica) venäläiset monografiat tulivat luetteloitavikseni ja kuvailtavikseni, jouduin opettelemaan uuden kielen, venäjän. Peruskielitaidon, ruotsin, englannin, saksan ja jo mainitun venäjän lisäksi opiskelin myöhemmin lisää minulle uusia kieliä television kielikurssien tuella:
italiaa, espanjaa, ranskaa, viroa ym. Luettelointityössä myös passiivisesta kielitaidosta on paljon apua.
Kun Tieteellisten seurain kirjaston kokoelmia 1970-luvun loppupuolella alettiin karsia, laadin mm.
Suomen yliopistokirjastoille 45-sivuisen tarjousluettelon. Kirjaston lakkauttamisen jälkeen sen luonnontieteellisistä kokoelmista muodostettiin Helsingin yliopiston kirjaston luonnontieteellinen osasto, joka vuonna 1979 sai tilat Auratalosta Meilahdesta.
Kortistoista tietokantoihin: yliopiston Luonnontieteiden kirjaston aika
Auratalossa…
Atk-aika oli tulossa. Finuc-S -luettelon eli Suomen tieteellisiin kirjastoihin tulevien ulkomaisten kausijulkaisujen yhteisluettelon julkaiseminen alkoi. Auratalossa ilmoitimme ensi töiksemme ryhmätyönä kirjaston kausijulkaisut bibliografiselle osastolle Finuc-S:ään. Kun Helsingin yliopiston kirjaston bibliografinen osasto sijaitsi samassa talossa kuin Luonnontieteiden kirjasto, sen kanssa tuli tehtyä muutenkin yhteistyötä. Listasin heille Luonnontieteiden kirjastosta löytyvät kotimaiset lintutieteelliset lehdet. Ilmeni, että paria alueellista ornitologista lehteä ei löytynyt
kansalliskokoelmasta.
Hakeuduin bibliografiselle osastolle viransijaiseksi ja luetteloin kansallisbibliografiaa/Fennicaa vajaan vuoden. Perehdyin suomalaisten luettelointisääntöjen tarkimpaan tasoon ja ensimmäiseen suomenkieliseen MARC-formaattiin. Kansallisbibliografian toimittaminen oli juuri automatisoitu.
Bibliografinen osasto alkoi lahjoittaa Luonnontieteiden kirjastolle kaksoiskappaleistaan luonnontieteellisiä kirjoja. Palattuani takaisin Luonnontieteiden kirjastoon päätehtäväkseni muodostui uusien erillisteosten luettelointi ja luokittaminen. Projektiluontoisesti käsittelin myös lahjoituskokoelmia. Näitä olivat esimerkiksi HYK:n vanhat luonnontieteelliset käsikirjat, Neuvostoliiton Tiede- ja Kulttuurikeskuksen lahjoittamat monografiat (20 hm) ja saksankieliset väitöskirjat postilakon aikaan. Kausijulkaisujen luettelointivastuu siirtyiKalevi Valovirralle työtoverini Doriksen kuoleman jälkeen.
Aurataloon muuton yhteydessä kokoelmat järjestettiin uudelleen: seurojen kokoelmat katkaistiin ja ne sijoitettiin kellariin, mutta uudet hankinnat järjestettiin UDK:n mukaan avokokoelmaan
aiheenmukaisesti eri huoneisiin. Laadin luettelon uusista signumeista eli paikanmerkeistä, joita oli n. satakunta. 1980-luvun alkupuolella luettelointi Luonnontieteiden kirjastossa jatkui vielä
perinteisin menetelmin: kirjoituskoneella luetteloitiin vahaksille, joista sitten kopioitiin luettelointikortteja sekä kirjaston omiin että yhteisluettelon tarpeisiin.
Atk-aika oli tulossa myös Luonnontieteiden kirjastoon. Vuonna 1986 luovuin luettelokorttien kirjoittamisesta ja siirryin luetteloimaan lomakkeille, joiden tiedot uusi atk-kirjoittaja siirsi TKAY:n (Tieteellisten kirjastojen atk-yksikkö) tietokantaan.
Koska Auratalon vuokrasopimus alkoi loppua, kirjasto siirtyi vuonna 1987 yhdessä bibliografisen osaston ja laskentakeskuksen kanssa Vallilan Teollisuuskadulla sijaitsevaan kiinteistöön.
… ja Vallilassa
Vallilassa kirjasto sai oman näyttöpäätteen asiakkaiden käyttöön. Perustettiin Sieppo-näyttöluettelo ja Sieppo-tietokannat. Luetteloimani ja luokittamani kirjat päätyivät Sieppo Kirjat –alatietokantaan.
1980- ja 1990-lukujen taitteessa Helsingin yliopiston kirjastolaitokselle hankittiin ensimmäinen yhteinen kirjastojärjestelmä VTLS (Virginia Tech Library System). Se toi tietokoneet luetteloijien työpöydille. Tästä lähtien luetteloija hoiti myös atk-kirjoittamisen ja päivitti HY-kirjastojen yhteistä kokoelmatietokanta Helkaa, hieman myöhemmin myös Suomen yliopistokirjastojen
yhteistietokantaa Lindaa.
Uudet tietokannat korvasivat kirjastojen omat kortistot ja atk-järjestelmät, Siepon sekä entiset yhteisluettelot, joihin olin osallistunut (Suomen tieteellisten kirjastojen yhteisluettelo, matemaattis- luonnontieteellisen tiedekunnan yhteiskortisto, H4+Hm –filmikorttiluettelot,
Neuvostoliittoinstituutin yhteiskortisto, Finuc-ISBN –listat). Luettelot muuttuivat yksinomaan elektronisiksi eikä tietokannoista enää tehty paperi- tai muunmuotoisia tulosteita.
Luettelointitekniikan muutos aiheutti suuren konversiotarpeen, kun vanhanmuotoisten luetteloiden tiedot tuli siirtää uusiin tietokantoihin. Nyt elettiin tietotekniikan armoilla. Säännöt, formaatit ja muu ohjeistus muuttuivat jatkuvasti. Myös kotimaisista luettelointisäännöistä tehtiin laajennettuja painoksia. Tietotekniikan kehitys 1990-luvun loppupuolella toi kirjastoon uudenlaiset graafiset tietokoneet Windows-ohjelmineen ja Internet-yhteyksineen – tosin Luonnontieteiden kirjastossa vain tietopalvelun ja asiakaspalvelun käyttöön. Kirjastolle luotiin ensimmäiset kotisivut tiikerin kuvineen. Kokoelmatietokannat Helka ja Linda linkitettiin kotisivulle.
Elektronisen kirjaston syntyminen etenkin kausijulkaisuissa (e-lehdet) vähensi osaltaan painettujen kokoelmien merkitystä. Tämä yhdessä tietoteknisen kehityksen kanssa johti kokoelmien
karsimiseen ja kirjastojen yhdistämiseen entistä suuremmiksi yksiköiksi ja siten omalta osaltaan kirjastolaitoksen rakennemuutokseen. Kirjastoja liitettiin yhteen ja niinpä Luonnontieteiden kirjasto – vuodesta 1995 alkaen matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tiedekuntakirjasto –
yhdistettiin Maatalous- ja Metsäkirjaston kanssa Viikin tiedekirjastoksi vuonna 1999.
Luonnontieteelliset kokoelmat muutettiin vielä kolmannen kerran, nyt Vallilasta Viikkiin, karsittiin ja yhdistettiin muihin kokoelmiin. Samalla eksaktien tieteiden ja geotieteiden julkaisut erotettiin lähetettäviksi valmistumassa olevaan Kumpulan tiedekirjastoon.
Viikin tiedekirjaston aika
Viikki toi minut 2000-luvulle. Työskentely Viikissä on merkinnyt uusien tietoteknisten laitteiden haltuunottoa, mikä on ollut antoisaa. Aiemmin käytössä oli vain luettelointipääte. Luettelointia olen oppinut paljon lisää. On tullut uudenlaisia aineistoja, kuten CD-ROM –levyt, e-aineistot ja vuonna 2001 VTLS:n tilalle kirjastojärjestelmä Voyager. Luetteloinnin tiedonhaun välineet ovat kehittyneet niin, että koko maailman tietokannat ovat käytettävissä. Tiedonvälityksen apuna on
maailmanlaajuinen tietoverkko, Word ja sähköposti. Kaikesta tästä on kuitenkin ollut seurauksena työn tehokkuuden lasku. Samaan suuntaan vaikuttaa isojen organisaatioiden hallinnon paisuminen.
Mutta se, mikä kautta vuosien on pysynyt samana, on luettelointityön ydin: tietoaineiston kuvailu.
Haastattelija ja muistiinmerkitsijä:
Eeva-Liisa Viitala Viikin tiedekirjasto
