Luonnonjäiltä areenoille ja kansallislajiksi : suomalainen jääkiekkoilu liikunta- ja urheilukulttuuristen sekä yhteiskunnallisten muutosten ilmentäjänä

Dissertations in Social Sciences and Business Studies

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

KIMMO ISOTALO

Luonnonjäiltä areenoille ja kansallislajiksi

Suomalainen jääkiekkoilu liikunta- ja urheilukulttuuristen

Luonnonjäiltä areenoille ja kansallislajiksi

Suomalainen jääkiekkoilu liikunta- ja urheilukulttuuristen sekä yhteiskunnallisten muutosten ilmentäjänä

Kimmo Isotalo

Luonnonjäiltä areenoille ja kansallislajiksi

Suomalainen jääkiekkoilu liikunta- ja urheilukulttuuristen sekä yhteiskunnallisten muutosten ilmentäjänä

Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies

No 242

University of Eastern Finland Joensuu

2021

Grano Oy Jyväskylä, 2021

Sarjan vastaava toimittaja: Markus Mättö Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto

ISBN: 978-952-61-3714- (nid.) ISBN: 978-952-61-3715-5 (PDF)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)

Tekijän osoite: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto

JOENSUU FINLAND

Tohtoriohjelma: Aika, tila ja ympäristö yhteiskunnassa

Ohjaajat: Dosentti Arto Nevala, FT Suomen historia

Itä-Suomen yliopisto JOENSUU

SUOMI

Professori Hannu Itkonen, YTT Liikuntasosiologia

Jyväskylän yliopisto JYVÄSKYLÄ

SUOMI

Esitarkastajat: Dosentti Erkki Vasara, VTT Helsingin yliopisto

HELSINKI SUOMI

Dosentti Ossi Viita, FT Jyväskylän yliopisto JYVÄSKYLÄ

SUOMI

Vastaväittäjä: Professori Hannu Salmi, FT

Yleinen historia ja kulttuurihistoria Turun yliopisto

TURKU SUOMI

Isotalo, Kimmo

From ponds to arenas: the coming-of-age of a new national sport. How Finnish ice hockey has echoed changes in sports culture and society.

Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2021

Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 242 ISBN: 978-952-61-3714-8 (print)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749

ISBN: 978-952-61-3715-5 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)

ABSTRACT

In this doctoral thesis, Finnish ice hockey is studied as a part of the changing sports culture and societal landscape during the 20th and 21st century. The key events of the time, such as the founding of the first sports clubs and the modern Olympic movement, were the result of the increased organization of the sporting movement that began at the end of the 19th century. From a societal perspective, the most essential events were the increasing role the state and municipalities played in the development of sports, urbanization, economic growth and globalization.

In Finland, the popularity and, alongside it, the significance of ice hockey has grown steadily over the past 90 years. Most prominently, this can be seen in the rising number of hockey players, clubs and spectators. The progress has been made possible by, and coincided with, the sport moving from natural to artificial ice and eventually to indoor ice rinks. This has led to the hockey season growing longer, the sport becoming more spectator friendly and in increased revenues in the sport.

The Finnish Ice Hockey Federation, municipalities and specific individuals have had central roles in the development of the sport. This group has at large, consisted of men who have held influential positions in politics and

business. In fact, attracting influential people to the sport has been one of the key factors contributing to the growth of Finnish ice hockey.

New training facilities and arenas brought along improvements to the players’ skill level and the quality of the game. Additionally, the concurrent accelerating globalization furthered this change as Finnish players, in growing numbers, moved to play in European and North American leagues in the 1960s and 1970s. Meanwhile, Finland became a new home for foreign hockey players for the first time. An additional boost to the number of foreign coaches and players in Finland was provided by the collapse of Socialism in the beginning of the 1990s. Most of the new arrivals found Finland attractive due to the increased professionalism and commercialization of the sport meaning also increased earning potential. The league saw a record number of foreign coaches at the turn of the millennium.

Improved facilities and higher standards of professionalism led to success in international games from the 1980s onwards. Over the past 30 years, Finland has been widely considered to be one of the big boys of the sport and earned victories and trophies not only in men’s series but also in women’s and juniors’ tournaments. Consequently, ice hockey can justifiably be called the national sport of Finland.

However, despite the success, the future of Finnish ice hockey remains uncertain. International and European ice hockey leagues and series have not developed into profitable products in the same manner as, for example, UEFA Champions League has in football. Moreover, domestically ice hockey has been frequently criticized for financial issues and problematic political ties. Finally, as all traditional sports, ice hockey faces a new challenge in the new rising phenomena, such as e-sport and fitness sports as well as mixed martial arts and professional wrestling.

Keywords: Ice Hockey, Sport culture, Sports facilities, Sports venue construction, professionalization, internationalization, social change, network of contacts, national sport

Isotalo, Kimmo

Luonnonjäiltä areenoille ja kansallislajiksi. Suomalainen jääkiekkoilu liikunta- ja urheilukulttuuristen sekä yhteiskunnallisten muutosten ilmentäjänä.

Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2021.

Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 242 ISBN: 978-952-61-3714-8 (nid.)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749

ISBN: 978-952-61-3715-5 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)

TIIVISTELMÄ

Tässä väitöskirjassa tutkitaan suomalaista jääkiekkoilua osana liikunta- ja urheilukulttuurisia sekä yhteiskunnallisia muutoksia 1900- ja 2000-lukujen aikana. Tapahtumat olivat seurausta 1800-luvun lopulla alkaneesta urheilun organisoitumisesta, jonka myötä perustettiin ensimmäiset urheiluseurat ja nykyaikainen olympialiike. Yhteiskunnallisesti keskeisiä tapahtumia olivat valtion ja kuntien alati kasvanut rooli urheilun edellytysten parantamisessa, kaupungistuminen, ihmisten yleinen vaurastuminen sekä globalisoituminen.

Jääkiekkoilun suosio ja sitä kautta merkitys ovat kasvaneet Suomessa tasaisesti kuluneen 90 vuoden aikana. Tämä on konkretisoitunut selkeim- min lajin harrastajien, seurojen ja katsojien lukumäärien nousuna. Edistys on ollut mahdollista sitä mukaa, kun lajin pelaaminen on siirtynyt luonnon- jäiltä tekojääradoille ja lopulta jäähalleihin. Kehityksen myötä pelikaudet ovat pidentyneet, katsojien viihtyvyys on parantunut ja jääkiekon tulovirrat ovat kasvaneet.

Keskeisessä roolissa olosuhderakentamisessa ovat olleet Jääkiekkoliitto, kunnat ja yksittäiset henkilöt. Tämä valtaosin miehistä muodostunut joukko on kostunut varsinkin vaikutusvaltaisissa tehtävissä toimineista poliitikoista ja liikemaailman asiantuntijoista. Lajille hyödyllisten vaikuttajien houkuttelu jääkiekon pariin on muutenkin yksi keskeisistä tekijöistä lajin kasvun taustalla.

Parantuneet harjoitus- ja peliolosuhteet mahdollistivat jääkiekkoilijoiden tason nousun. Toisaalta tähän vaikutti globalisaatio, mikä ilmeni suoma- laispelaajien kiihtyvänä siirtymisenä Pohjois-Amerikan ja Euroopan kiekko- sarjoihin sekä vastaavasti ulkomaalaisten saapumisessa Suomeen 1960- ja 1970-luvuilta lähtien. Sosialismin romahtamisen myötä ulkomaalaiskiek- koilijoiden määrä kasvoi erityisesti 1990-luvulla. Heitä houkutti SM-liigaan ammattilaistumisen ja kaupallistumisen myötä kohonnut palkkataso.

Pelaajien ohella ulkomaalaisvalmentajien lukumäärä saavutti huippunsa 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa.

Parantuneet olosuhteet ja kilpailun myötä koventunut vaatimustaso johtivat suomalaisen jääkiekon menestykseen 1980-luvun lopulta lähtien.

Viimeisen 30 vuoden aikana Suomi on kuulunut lajin suurmaiden joukkoon ja maa on menestynyt miesten ohella myös naisten ja junioreiden sarjoissa.

Jääkiekkoa voikin perustellusti kutsua Suomen nykyiseksi kansallislajiksi.

Menestyksestä huolimatta lajin tulevaisuus on kuitenkin epäselvä.

Jääkiekon kansainvälisistä urheilusarjoista ei ole kehittynyt menestystuotteita esimerkiksi jalkapallon Mestarien liigan tapaan ja lisäksi jääkiekko joutunut useamman kerran kritiikin kohteeksi raha-asioihin ja valtakytköksiin liittyen.

Isommassa kuvassa haasteita luovat myös perinteistä liikuntaa haastavat ilmiöt, kuten e- ja fitnessurheilu sekä vapaaottelu ja showpaini.

Avainsanat: ammattilaistuminen, ammattiurheilu, jääkiekko, kansainvälisty- minen, kansallislaji, kontaktiverkostot, liikuntapaikkarakentaminen, liikunta- ja urheilukulttuuri, urheiluhistoria, verkostoituminen, yhteiskunnallinen muutos

Esipuhe

Menneet ja vanhat tapahtumat ovat kiehtoneet minua niin kauan kuin muis- tan. Jonkinlaisena historiantutkimisen alkupisteenä pidä vuotta 2000, jol- loin 12-kesäisenä sain käsiini Maailman 70 ihmettä -teoksen. Kyseinen kirja vei minut mukanaan ja sen lukemisen jälkeen historia sementoi asemansa suosikkioppiaineeni.

Santahaminassa suoritetun asepalveluksen jälkeen aloitin historian opis- kelut syksyllä 2008 Helsingin yliopistolla. Opintopisteiden kerääminen ja kandidaatin tutkinnon teko tuntuivat helpoilta ja valmistuivat varsin ripeästi.

Muutaman vuoden jälkeen löysinkin itseni graduseminaarissa. Lopputyön aiheen valitsemisessa ratkaiseva hetki tapahtui Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä, kun keksin yhdistää kaksi itseäni eniten kiinnostavaa asiaa toi- siinsa. Puhun tietenkin historiasta ja urheilusta.

Lopputyön tekeminen oli ylivoimaisesti mielekkäin tehtävä koko opiskeluai- kanani. Jääkiekkoa osana suomalaista liikunta- ja urheilukulttuuria käsitellyt graduni valmistui keväällä 2013, mutta jotenkin projekti tuntui jääneen kesken.

Onnekseni Itä-Suomen yliopistosta löytyi asiani hyvin ymmärtävä ohjaaja, joka kannusti minua jatkamaan tutkimuksiani pidemmälle. Tulevan väitöskirjani tutkimussuunnitelma valmistui ensimmäisen keskustelumme jälkeen vauh- dikkaasti ja pääsin aloittamaan väitöskirjatyön alkuvuodesta 2015.

Isojen hankkeiden kohdalla sanotaan yleensä, että aloittaminen on vai- keinta. Tämän Baabelin tornin rakennustöissä vauhtiin pääsy oli kuitenkin se helpoin osa. Keräsin pakollisia opintopisteitä ja kahlasin lähteitä läpi sen ver- ran pikaista tahtia, että ensimmäinen tutkimusartikkelini julkaistiin alle vuosi väitöskirjatyön aloittamisen jälkeen. Toinen artikkelini näki päivänvalon noin vuotta myöhemmin, joten ehdin jo nähdä ne kuuluisat otsikot mielessäni.

Helpohko alku oli kuitenkin antanut väitöskirjan tekemisestä liian ruusuisen kuvan. Tämän juoksun isoin vesieste osuikin projektin keskivaiheille, minkä seurauksena väitöskirjatyö eteni varsin verkkaisesti vuoden 2019 alkupuolelle saakka. Tuolloin tekemäni elämän eri osa-alueiden priorisoinnit auttoivat tar- vittavan kipinän löytymisessä ja puuttuvat artikkelit saatiin julkaistua vuonna 2020.

Ennen varsinaiseen pihviin pureutumista edessä on vielä se mieluisin osa.

Puhun tietysti kiitosten jakamisesta. Tämä on urheilupiireissä tavallisesti tehdä aina voittojen ja suurten saavutusten jälkeen.

Ensimmäiset kiitokset kuuluvat väitöskirjani pääohjaajalle, Itä-Suomen yli- opiston dosentti Arto Nevalalle. Hän suhtautui alusta alkaen ajatuksiini mie- lenkiinnolla ja osasi tarpeen vaatiessa ohjata minua oikeaan suuntaan. Aina tapaamistemme jälkeen minusta tuntui, että projektini oli hypännyt suurin harppauksin eteenpäin. Suurin syy tähän oli eittämättä Arton erittäin kattavasti tarjoamat huomiot kulloinkin työn alla olleeseen kirjoitelmaani. Sähköpostitse esittämiini tutkimuksellisiin kysymyksiin tai apurahahakemusten suositus- pyyntöihin Arto vastasi poikkeuksetta nopeasti ja positiivisesti.

Samankaltaiset kiitokset kuuluvat työni toiselle ohjaajalle, Jyväskylän yliopis- ton liikuntasosiologian professori Hannu Itkoselle. Hän tarjosi aina käsittelyssä olleille teksteilleni keskeisiä parannusideoita sekä yksityiskohtaiselle tasolle pureutuvaa ja rakentavaa kritiikkiä. Molemmat olivat välttämättömiä varsinkin tutkimusartikkeleideni ja yhteenvedon viimeistelyvaiheissa.

Helsingin yliopistolta haluan kiittää pro gradu -ohjaajiani. Dosentti Seppo Aalto ja professori Juha Siltala ohjasivat minua 2010-luvun alussa lempeällä tyylillään kohti oikeaa suuntaa ottaessani ensimmäisiä haparoivia askeleitani urheiluhistorian tutkimuksen parissa. Ilman heitä tuskin olisin tähän tematiik- kaan uskaltautunut tarttua.

Urheilumuseo on ollut tutkimukseni keskeisin mahdollistaja. Ilman museon kattavia ja laadukkaasti luetteloituja arkistoja tämä väitöskirja ei olisi valmis- tunut. Erityiskiitos kuuluu museon tutkimuspäällikkö, dosentti Ossi Viidalle, joka avusti minua saamaan käsiini tutkimukseni kannalta oleelliset asiakir- jat ja painetut teokset. Ossi on toiminut dosentti Erkki Vasaran ohella myös väitöskirjani esitarkastajana. Iso kiitos teille perusteellisesta työstänne. Tässä yhteydessä haluan myös kiittää professori Hannu Salmea suostumisestaan vastaväittäjäkseni.

Seuraavat kiitokset kuuluvat toimittaja ja tietokirjailija Hannu Kauhalalle, joka on lukenut ja kommentoinut kirjoituksiani vuodesta 2012 lähtien. Hannun jääkiekkoasiantuntemus on maassamme vailla vertaansa ja hänen ansiostaan moni yksityiskohta on tässäkin väitöskirjassa oikein. Samoin haluan kiittää yhteisen yhdistyksemme, Suomen Jääkiekkohistoriallisen Seuran jäseniä niistä

Jääkiekkosäätiölle kuuluu kiitokset puolestaan työskentelyapurahasta vuodelle 2015. Tuolloin toteuttamani täyspäiväinen tutkimustyö, materiaalin keruu ja haastatteluiden tekeminen olivat kriittisen tärkeitä projektini hyvälle lähtölaukaukselle, joka on sittemmin siivittänyt minut tähän pisteeseen saakka.

Kumarrus siis säätiön hallitukselle ja hakemukseni esitelleelle Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurmiselle. Jääkiekkoliitosta haluan kiittää myös Teemu Vanhalaa, jonka maaotteluiden kartoittamisprojektin varhaiset tulokset ovat olleet tutkimukselleni korvaamattomia.

Hyvä ystäväni, muotoilija Lauri Virkkunen on puolestaan auttanut minua elämäni varrella monessakin asiassa. Tässä projektissa Laurille kuuluu erityis- kiitos ensimmäisen artikkelini jäähallikartoista sekä yhteenvedon kuvioiden ja taulukoiden visuaalisesta hiomisesta. Ne eivät näyttäisi samalta ilman Laurin apua. Samassa yhteydessä haluan kiittää Henrik Forsgårdia hänen englannin kielen taitonsa hyödyntämisestä sekä yhteistä ystäväpiiriämme. Kiitos teille, jotka olette ansiokkaasti kommentoineet tutkimustani, edistänyt sen valmistu- mista hyvähenkisellä kisailulla sekä tarjonneet henkisen hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä sosiaalisten kohtaamisia ja tapahtumia.

Viimeinen ja tärkein kiitos kuuluu perheelleni. Vanhempani Kari Isotalo ja Kirsi Wilenius-Isotalo ovat aina tukeneet innostumistani historiaa kohtaan.

Samoin he jaksoivat kysellä tutkimustyöni etenemisestä, käydä kanssani aihetta läheltä liippaavia keskusteluja sekä oikolukea vielä julkaisemattomia tekstejäni.

Siskoni Karin, hänen miehensä Riku ja heidän poikansa Tuomo Airaksinen ovat antaneet minulle välttämätöntä kannustusta tällä pitkällä matkalla.

Eniten väitöskirjatyöstäni on kuitenkin saanut kuulla kihlattuni Stella. Hän on ansiokkaasti jaksanut tukea minua tässä vuosia kestäneessä projektissa sekä rohkaissut minua pitämään kiinni omista unelmistani yhteiskunnan esit- tämästä ristipaineesta huolimatta. Ilman apuasi tutkimukseni ei olisi koskaan valmistunut.

Lopuksi vielä kiitos kaikille, jotka ovat jossain vaiheessa pohtineet ja pyöri- telleet jääkiekkoaiheita kanssani. Teidän ansiostanne nyt torilla tavataan!

Helsingissä 22.12.2020 Kimmo Isotalo

Sisällys

ABSTRACT ... 7

TIIVISTELMÄ ... 9

Esipuhe ... 11

1 Johdanto ... 21

1.1 Lähtökohdat ...21

1.2 Tutkimusasetelma ...23

1.3 Kirjalliset ja internet-lähteet ...24

1.4 Haastattelut ...26

1.5 Tutkimusmetodit ...29

1.6 Tutkimusperinne ...30

1.7 Artikkelit ja tutkimuksen rakenne ...34

2 Suomalaisen yhteiskunnan ja liikuntakulttuurin muutokset ... 37

3 Harvojen huvista massalajiksi: jääkiekon kasvu ihmisten suosikiksi ... 45

3.1 Jääkiekon synty ja leviäminen ...48

3.2 Jääkiekkoilun varhaisvuosikymmenet Suomessa ...50

3.3 Harppaus suurlajiksi 1960-luvulla ...59

3.4 Markkinallistuminen ja massojen tulo 1980-luvulta lähtien...67

4 Avojäiltä sisäurheiluksi... 75

4.1 Kohti tekojääkautta ...75

4.2 Hallirakentamisesta monitoimiareenoihin ...79

5 Menestyksen taustavoimat ... 89

5.1 Perustamisen ja organisoitumisen kausi (1920–1950) ...89

5.2 Vakiintuneen toiminnan aikakausi (1950–1980)...90

5.3 Uudistamisen ja markkinallistumisen aikakausi (1980–) ...93

6 Kansainvälisyys ja ammattilaistuminen ... 99

6.1 Yhteiskunta, liikunta- ja urheilukulttuuri sekä jääkiekko ...99

6.2 Jääkiekko vauhtiin ruotsalaisilla opeilla...101

6.3 Vaikeuksien kautta suurmaiden joukkoon ...107

6.3.1 Haparoiva alku ...107

6.3.2 Ulkomaalaisilla opeilla menestyksen makuun ...110

6.4 Ammattilaisiksi ...114

6.4.1 Pinnarahoista SM-liigaan ...114

6.4.2 Ulkomaalaisvahvistukset tulevat ...118

6.4.3 Suomalaiskiekkoilijat maailmalle ...122

6.4.4 Valmennuksen uusi taso ...125

6.5 Kansainvälistyminen huipentuu menestykseen...130

6.6 Kansainvälisyyden kokonaismerkitys ...133

7 Tulokset, tulkinnat ja suositukset ... 137

Liitteet ... 149

Lähteet ... 151

Artikkelit ... 167

TAULUKKO

Taulukko 1. Ulkomaalaisten jääkiekkoilijoiden kansallisuudet SM-

sarjassa/-liigassa 1940–2019 ...149

KUVIOT Kuvio 1. Jääkiekkoliiton jäsenet, lisenssit ja pelipassit 1937–2019 ...53

Kuvio 2. Suomalaiset jääkiekkoseurat 1937–2019 ...58

Kuvio 3. SM-sarjan/-liigan runkosarjan joukkuekohtainen ottelumäärä 1927–2019 ...64

Kuvio 4. SM-sarjan/-liigan runkosarjan yleisömäärät 1961–2019 ...66

Kuvio 5. Jäähallien lukumäärä Suomessa 1969–2014 ...83

Kuvio 6. Miesten ja poikien jääkiekkomaaottelut 1928–2019 ...104

Kuvio 7. Ulkomaalaisvalmentajat SM-sarjassa/-liigassa ja Suomen A-maajoukkueessa 1928–2019 ...112

Kuvio 8. Ulkomaalaiset jääkiekkoilijat SM-sarjassa/-liigassa 1940–2019 ...119

Kuvio 9. Suomalaiset NHL- ja WHA-pelaajat 1926–2019 ...123

Kuvio 10. Suomalaiset jääkiekkoilijat eurooppalaisissa pääsarjoissa 1950–2009 ...124

Kuvio 11. Suomalaiset päävalmentajat ulkomaalaisissa miesten pääsarjoissa ja A-maajoukkueissa 1972–2019 ...129

KARTTA Kartta 1. Suomessa rakennetut jäähallit vuosikymmenittäin 1960–2010 ...85

TUTKIMUKSESSA KÄYTETYT LYHENTEET

BSF Segelföreningen i Björneborg BKT Bruttokansantuote

CHL Champions Hockey League EP Event Partnership Finland Oy

HHDI Human Development Index –variantti HIFK Idrottsföreningen Kamraterna i Helsingfors HJK Helsingin Jalkapalloklubi

HPS Helsingin Palloseura HS Helsingin Sanomat

HSK Helsingfors Skridskoklubb / Helsingin Luistinklubi

IIHF International Ice Hockey Federation / Kansainvälinen Jääkiekkoliitto KP/KaPa Kaajanin Palloilijat

KHL Kontinental Hockey League KIF Kronohagens Idrottförening

KIHU Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KOK Kansainvälinen Olympiakomitea

KOP Suomen Kansallis-Osake-Pankki KuPS Kuopion Palloseura

LIGH Ligue International de Hockey sur Glace / Kansainvälinen Jääkiekkoliitto. Organisaation alkuperäinen nimi, joka otettiin käyttöön vuonna 1908

NHL National Hockey League OK Suomen Olympiakomitea OP Osuuspankki

OPM Opetus- ja kulttuuriministeriö / Opetusministeriö ÅIFK IFK i Åbo

PPL Suomen Pesäpalloliitto PUS Polyteknikkojen Urheiluseura SIHA Svenska Ishockeyförbundet SJL Suomen Jääkiekkoliitto SJPL Suomen Jääpalloliitto SJRY Suomen Jääkiekkoilijat ry

SKOP Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki SLL Suomen Luistinliiton / Luisteluliitto SPL Suomen Palloliitto

SVUL Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto vuoteen 1961 asti. Sen jälkeen Suomen Valtakunnan Urheiluliitto

TaPa Tampereen Palloilijat TKV Tampereen Kilpa-Veljet TP Tampereen Pyrintö TPS Turun Palloseura

TsSKA Tsentralnyi Sportivnyi Klub Armii TUL Työväen Urheiluliitto

UL Suomen Urheilulehti / Urheilulehti VLN Valtion liikuntaneuvosto

VUL Valtion urheilulautakunta VUN Valtion urheiluneuvosto WHA World Hockey Association YUP Young urban professionals

1 Johdanto

1.1 Lähtökohdat

″Mennyt kilpailukausi osoitti, että jääkiekkoilulla on Suomessakin kaikki mahdollisuudet työntäytyä talven kuningaspeliksi.″¹

Oheinen virke löytyy Suomen Jääkiekkoliiton (SJL) kauden 1948–1949 kilpai- lukertomuksesta. Liitto ei ollut kirjoitushetkellä täyttänyt edes 20 vuotta, Suomesta ei löytynyt yhtäkään tekojäärataa tai jäähallia, useita jääkiekkoili- joita oli kaatunut toisessa maailmansodassa, eikä maahamme saanut edes tuoda jääkiekkovarusteita tiukan säännöstelyn takia. Huolimatta lukuisista haasteista ja tarjolla olleista tekosyistä, Jääkiekkoliiton näkemys edusta- mansa lajin tulevaisuudesta oli optimistinen.

Olen aina seurannut paljon urheilua, mutta jalkapallon ohella vain jää- kiekolle on ollut poikkeuksellinen paikka mielessäni. Luonnollisesti alun perin kyse oli pikkupoikamaisesta fanituksesta, jonka pohjan loivat 1990- luvun Jokeri-buumi ja Leijonien² vuonna 1995 voittama maailmanmestaruus.

Menestyksen myötä jäähallit, pihapelit, lätkäkortit, Hockey Night -ohjelma, Liigapörssi -peli ja muut oheistuotteet sekä -palvelut veivät minut nopeasti mennessään. Tilanne oli pitkälti samanlainen myös monien ystävieni koh- dalla, ja jääkiekon seuraamisesta kehittyi kaveripiirissäni jo nuorena varsin systemaattista. Pelkästään otteluita katsomalla tunsimme valtavan määrän pelaajia, kuten myös heidän historiansa sekä tehopisteensä. Tämä ei kui- tenkaan riittänyt ja innokkaimmalla tilastonikkariystävälläni oli lukioaikoina tapana päivittää lyijykynällä SM-liigapelaajien edesottamuksista penaalinsa takakanteen. Jossain vaiheessa digitalisaatio lävisti tämänkin yhteiskun- nan osan ja pahasti kulunut paperilappu vaihtui Excel-tiedostoon. Tuohon

1 SJL.KK.1948–1949.SJLA.UA, 1.

2 Leijonat on Suomen miesten jääkiekon A-maajoukkueen lempinimi. Nimityksen taustalla on pelipaidoista löytyvä Leijona-logo, joka oli ensimmäistä kertaa käytössä ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan 16.2.1948.

projektiin käytetyillä työtunneilla hän olisi helposti tehnyt kvantitatiivisen tutkimuksen, jos toisenkin.

Itselleni tilastojen ja otteluiden katsomisen ohella tärkeäksi mielenkiin- nonkohteeksi nousi myös jääkiekon syvällisemmän olemuksen pohdinta.

Luonnollisesti nämä ajatukset kehittyivät ajan ja koulutuksen karttuessa.

Pääkysymys on kuitenkin pitkälti pysynyt vuosien saatossa samana: miksi suomalaiset vaikuttavat rakastavan nimenomaan jääkiekkoa, tuota kansain- välisessä mittakaavassa pientä ja harvan harrastamaa urheilulajia?

Varhaisemmassa vaiheessa etsin tietoa urheilujulkaisuista ja -lehdistä.

Näiden tarjoamat vastaukset olivat kuitenkin mielestäni lähes poikkeuksetta yksioikoisia ja suppeita. Journalismi kun harvoin pystyy tarjoamaan muuta kuin näennäisesti kattavia selityksiä tapahtumille ja ilmiöille. Myöhemmin aloin etsiä vastauksia yhteiskunta- ja urheiluhistoriasta. Näistä lähtökohdista jääkiekon suosiota voidaan selittää rakenteellisesti, jolloin tärkeitä tekijöitä ovat vaikkapa Suomen ilmasto, omalaatuinen historia, 1900-luvun selviy- tymistaistelut, nopea hyvinvointivaltion luominen tai jatkuva hyväksynnän hakeminen kansainvälisistä urheilukilpailuista. Rakenteelliset tekijät eivät kuitenkaan itsessään saa aikaan muutosta, vaan murrokset ja edistysaskeleet edellyttävät aina aktiivisia toimijoita. Näistä keskeisimmät löytyvät kotimai- sen jääkiekkoilun kentällä erityisesti Suomen Jääkiekkoliitosta. SJL:n ja sen edustajien toiminta ei ollut vain herrojen puuhastelua, vaan aikakauteen näh- den poikkeuksellisen innovatiivista, rajoja rikkovaa ja rohkeaa. Jääkiekkoväen onnistumiset paljastuvat selkeästi, kun lajiliittoja tai ylipäätänsä maamme eri urheiluorganisaatioita verrataan toisiinsa.

Jääkiekkoväen toiminnan tulokset ovat kiistattomia Ne näkyvät maail- man toiseksi tiheimpänä jäähallikantana, otteluiden suurina yleisömäärinä, huomattavina sponsorituloina, mittavana mediahuomiona ja esimerkiksi torijuhlina mestaruuksien ratkettua. Erinomaiset olosuhteet, kansainväli- nen menestys ja ammattilaisurheilun omaksuminen ovat yhdessä luoneet lumipalloefektin, jonka myötä jääkiekkoilusta on kasvanut Suomessa omalla tasollaan toimiva urheilulaji.

1.2 Tutkimusasetelma

Tutkimukseni käsittelee suomalaista jääkiekkoilua osana yhteiskunnan ja liikuntakulttuurin muutoksia 1900- ja 2000-luvun alun aikana. Tarkastelen aihetta neljästä näkökulmasta, jotka ovat jääkiekon lajikehitys ja määrällinen muutos, harrastus- ja peliolosuhteiden kehitys, yhteiskunnallisia kytkentöjä ilmentävät toimijat sekä ammattilaisuuden ja kansainvälisyyden ulottuvuu- det. Esittelen näkökulmia tarkemmin tutkimuksen rakenteen yhteydessä.

Olen pyrkinyt modernin urheiluhistoriallisen tutkimusperinteen mukai- sesti pääsemään pelkkiä urheilutuloksia syvemmälle.³ Kyseessä ei siis ole perinteinen urheiluhistoriikki, jossa luetellaan vuosilukuja, tapahtumia ja tuloksia, vaan liitän tarkasteluni yhteiskuntakehityksen laajempaan kuvaan.

Tässä sovellan Hannu Itkosen seuratoiminnan aikakausien jaottelua sekä Jouko Kokkosen selitysmalleja maamme liikuntakulttuurin kehityksestä.

Tutkimukseni tavoitteena on nostaa esiin asioiden pitkät kehityskaaret ja syyseuraussuhteet yksittäisten huippuhetkien sijaan.

Tutkimuksen lähtökohtana on luoda kokonaiskuva niistä kehityskuluista ja prosesseista, jotka ovat johtaneet siihen, miksi jääkiekkoilu on muotoutunut Suomessa sellaiseksi kuin se 2020-luvun alussa näyttäytyy. Puran tämän tut- kimusongelman seuraaviin tutkimuskysymyksiin. Ensinnäkin miten jääkiekko lajina on yleistynyt Suomessa, ja miten tämä on konkretisoitunut alueellisesti sekä seura- ja pelaajamäärien osalta. Toiseksi analysoin, miten jääkiekkoilun harrastusolot ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet; miten jääkiekosta on tullut sisäurheilulaji ja mihin se asettuu rakennetun liikuntaympäristön yleistymisen kehyksessä. Kolmas näkökulma ovat jääkiekkotoimijat; keitä avaintoimijat ovat eri aikoina olleet ja miten laji on tätä kautta kiinnittynyt muuhun yhteiskuntaan? Lopuksi tarkastelen jääkiekkoilun ammattimaistu- mista ja kansainvälistymistä; millaisia elementtejä niihin liittyy ja mihin Suomi tältä osin paikantuu. Koko tarkastelun isona kehyksenä ovat suomalaisen yhteiskunnan, liikuntakulttuurin sekä muiden lajien muutokset. Kytken omat havaintoni ja tulkintani niihin mahdollisimman kattavasti.

3 Maguire, 2014, 9.

Olen rajannut tutkimukseni koskemaan ainoastaan miesten jääkiekkoa.

Tätä perustelen sillä, että huolimatta viime aikoina kasvaneesta huomiosta, naisten pelaama jääkiekko on historiallisesta näkökulmasta ollut näkyvä ilmiö korkeintaan viimeiset 30 vuotta. Tästä johtuen lajin yhteiskunnallinen merki- tys on, ainakin vielä toistaiseksi, varsin pieni miesten jääkiekkoon verrattuna.

Väitettä vahvistaa esimerkiksi se, että Jääkiekkoliiton pelikaudelle 2019–2020 myymistä 65 475 pelaajalisenssistä tytöt ja naiset lunastivat yhteensä ainoas- taan 4886 kappaletta. Samaan aikaan miehet ja pojat hankkivat lisenssejä 60 589 kappaletta.⁴ Keskeisin syy rajaukselleni on kuitenkin se, että nais- jääkiekon toimintaedellytykset ja -mallit ovat olleet pitkään erillään miesten jääkiekkoilusta. Siten syventyminen naisjääkiekkoiluun laajentaisi ja tekisi tutkimukseni hallittavuudesta entistä vaikeampaa. Mielestäni naisjääkiekko ansaitsee oman tutkimuksensa, eikä sitä tule suoraan verrata tai yhdistää miesten jääkiekkoon.

1.3 Kirjalliset ja internet-lähteet

Väitöskirjani keskeisin aineisto on Suomen Urheiluarkistossa sijaitseva Suomen Jääkiekkoliiton arkisto. Useimmat SJL:n asiakirjat ovat kokouksien pöytäkirjoja, joissa asiat, teot ja suunnitelmat tyydytään lähinnä toteamaan.

Tästä näkökulmasta onkin arvokasta, että näiden dokumenttien joukosta löy- tyy myös pelikausia käsitteleviä kilpailu- ja toimintakertomuksia sekä matka- ja kongressiraportteja. Kyseiset asiakirjat avaavat ja selittävät Jääkiekkoliiton toimintaa sekä tuovat siihen inhimillisiä piirteitä. Tämä on tutkimuksellisesti kiinnostavaa, sillä useiden erilaisten hankkeiden ja tapahtumien toteut- taminen valmentajien rekrytoimisesta, arvokisamatkoista tai esimerkiksi kurinpitotoimista lähtien ovat vaatineet paljon yksilöiden henkilökohtaisia panostuksia, neuvottelutaitoja ja muun muassa riskinottoa. Ilman asioi- den taustoittamista suuri osa tapahtuneesta jäisi selvittämättä. Kaikkiaan Jääkiekkoliiton asiakirjoista saa kuvan siitä, että vaikka liiton toiminta on yleisesti vaikuttanut dynaamiselta ja suunnitelmalliselta, niin monessa

4 https://bi.suomisport.fi/public/dashboard/f9ce5c32-3e58-469b-b764-1fca3320c65b.

tapauksessa myös sattumalla ja tuurilla on ollut sanansa sanottava. Arkiston asiakirjojen tulkitsemisessa tarvitaan kuitenkin lähdekritiikkiä. Jääkiekkoliiton pöytäkirjojen laatijat ovat usein halunneet luoda lajin tilanteesta varsin posi- tiivisen kuvan, vaikka tälle ei muiden lähteiden perusteella aina vaikuttaisi olleen perusteita. Toisinaan haasteita on aiheuttanut myös jääkiekon kan- nalta keskeisten osa-alueiden tilastointitapojen epäsystemaattisuus, muut- tuminen tai kokonaan puuttuminen.

SJL:n arkiston lisäksi Urheiluarkiston materiaalista olen hyödyntänyt eri- tyisesti Suomen Olympiakomitean (OK), Suomen Palloliiton (SPL), Suomen Pesäpalloliiton (PPL), Suomen Urheiluopiston sekä Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) arkistoja. Niistä löytyvillä asiakirjoilla on ollut keskeinen rooli maamme liikunta- ja urheilukulttuurin kokonaiskuvan hahmottami- sessa. Myös näistä asiakirjoista toimintakertomukset ovat osoittautuneet kaikista hyödyllisimmiksi.

Urheiluarkiston ohella olen hyödyntänyt Kansallisarkistosta löytyviä val- tion urheilulautakunnan (VUL) ja -neuvoston (VUN) arkistoja. Näistä ilmenee hyvin valtion toteuttaman liikuntapaikka- ja olosuhderakentamisen päälinjat sekä esimerkiksi jäähallien merkitys kyseisessä kontekstissa. Jääkiekkoilun ammattilaistumis- ja markkinallistumisprosessia käsittelevään materiaaliin olen päässyt tutustumaan SM-liigan arkistossa. Näistä asiakirjoista ja doku- menteista saa käsityksen siitä, minkälaista mielikuvaa miesten pääsarjasta pyrittiin luomaan 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Tähän pyrittiin erilaisilla kampanjoilla, markkinointimateriaalilla sekä systemaattisella yhteistyökump- panien tiedottamisella.

Perinteisten asiakirjojen ohella tärkeänä kirjallisena lähteenä tutkimuksel- leni ovat toimineet sanomalehdet ja urheilujulkaisut. Eniten näistä olen hyö- dyntänyt Aamulehteä (AL), Helsingin Sanomia (HS), Suomen Urheilulehteä (UL) ja Veikkaaja -lehteä sekä internet-julkaisuja. Artikkelit ja uutiset ovat tarjonneet tutkimukselleni hyödyllisiä detaljeja, sitaatteja sekä näkökulmia.

Ajankohtaisjulkaisuina niistä voi myös päätellä tapahtumien silloista merki- tystä ihmisille.

Edellä mainittujen lähteiden ohella hyödyllisiä verkkojulkaisuja ovat olleet maailman jäähallien historiaa valottava www.hockeyarenas.net sekä pelaajien ja valmentajien tilastotietoja kattavasti sisältävä https://www.eliteprospects.

com. Olen hyödyntänyt kyseisiä sivustoja varsinkin liikuntapaikkarakenta- misen sekä pelaajien ja valmentajien kansainvälistymisen että liikkuvuuden selvittämisessä.

1.4 Haastattelut

Hyödyllisestä arkisto-, sanomalehti- ja internet-lähteistä sekä kirjallisuu- desta huolimatta tutkimukseni ei olisi valmistunut ilman jääkiekko- ja urhei- luväen haastatteluita. Keskustelut ja sähköpostiviestit ovat monessa kohdin täydentäneet kirjallisten lähteiden katvealueita korvaamattomalla tavalla.

Syystäkin haastattelua on pidetty tärkeänä osana lähihistorian yhteiskun- nallista tutkimusta.⁵

Ongelmattomia haastattelut eivät toki ole olleet. Toisinaan ajankohdan sopiminen, haastattelun tekeminen ja niistä saatu aineisto on ollut monimut- kaista. Osittain lopputulos on saattanut olla jopa ristiriidassa muun tutkimus- aineistoni kanssa. Oheisten asioiden kanssa työskentely kuuluu kuitenkin his- toriantutkimuksen tekemiseen, kun lähteenä käytetään muisteluaineistoja.⁶ Haastattelut on usein nähty keinona täydentää kirjallisten lähteiden auk- koja. Lähdekriittisten ongelmien takia tai niiden ansiosta 2000-luvulla ei enää ole pohdittu entiseen tapaan haastattelun luotettavuutta. Tärkeämmäksi on sen sijaan noussut ajatus siitä, että haastatteluiden avulla ja niitä käyttämällä voidaan hälventää sukupolvien ja historiantulkintojen eroja.⁷ Tästä näkökul- masta olen myös itse pyrkinyt hyödyntämään haastatteluiden kautta kerää- määni aineistoa.

Haastatteluprosessi vaatii merkittävästi valmisteluja. Itselleni työläimmät kohdat olivat haastateltavien yhteystietojen hankinta sekä heidän vakuutta- misensa tieteellisistä tarkoitusperistäni. Useammalla haastatelluista oli huo- noja kokemuksia toimittajien kanssa työskentelystä, mikä oli saanut heidät varovaisiksi. Lisähaastetta syntyi myös aikatauluista, kun haastatteluaikaa

5 Alasuutari, 2001, 136.

6 Ukkonen, 2002, 239–240.

7 Ukkonen, 2002, 240.

oli vaikea saada sopimaan henkilöiden töiden ja muiden menojen väleihin.

Toisinaan haastattelun tekeminen vaati itseltäni matkustamista.

Itse haastattelutilanteet onnistuivat poikkeuksetta hyvin niin teknisesti kuin sisällöllisesti. Äänitystilanteissa ei ollut ongelmia, eivätkä haastateltavat kiel- täytyneet vastaamasta kysymyksiini. En myöskään huomannut, että kukaan olisi yrittänyt peitellä tai vähätellä tietämystään aiheesta. Haastatteluiden jälkeen purin nauhoitteet ja olen hyödyntänyt niitä tutkimuseettisten ohjei- den mukaisesti.⁸

Ensimmäiset tässä tutkimuksessa hyödyntämäni haastattelut tein vuo- sina 2012–2013. Tuolloin motiivina ei luonnollisesti ollut vielä väitöskirja, vaan alkuvaiheessa ollut pro gradu -työni. Haastatteluiden aiheet ja teemat olivat kuitenkin jo tuolloin monelta osin samoja kuin nykyisessä tutkimuk- sessani. Ensimmäisissä haastatteluissani historiantutkija Seppo Aalto selitti minulle ennen kaikkea sitä, mitä urheilu- ja jääkiekkohistorian tekeminen vaatii. Lisäksi käsittelimme yhteiskunta- ja urheiluhistorian nivoutumiskohtia.

Entinen pikajuoksija Manuela Bosco taas avasi minulle huippu-urheilijan aja- tusmaailmaa ja kansainvälisten urheilukilpailujen merkitystä. Erityisen hyvin hän osasi kertoa kotikatsomoiden aiheuttamista paineista. Veikkauksen ja Suomen Olympiakomiten entinen johtohahmo Risto Nieminen puolestaan kertoi kärsivällisesti suomalaisen urheilujärjestelmän toimintaperiaatteet rahoituksesta ja verkostoista lähtien. Varsinaiseen jääkiekkomaailmaan minut perehdyttivät entinen jääkiekkotuomari Lasse Vanhanen, valmentaja Raimo Summanen, SM-liigan puheenjohtaja Hannu Penttilä ja toimitusjohtaja Göran Stubb. Kokonaiskuvaa kanssani luonnostelivat ja kasasivat toimittajat Hannu Kauhala, Kaj Kunnas ja Vesa Rantanen.

Pro graduani varten tekemistä haastatteluista huolimatta oli selvää, että väitöskirjani vaatisi niitä vielä paljon lisää. Varsinkin jääkiekkoilun eri ulottu- vuuksien ja kytkentöjen ymmärtämiseksi minun olisi hankittava lisätietoa, jota kirjallisuus tai alkuperäislähteet eivät tarjonneet. Tämän takia tein vuo- sina 2015–2020 yhteensä 15 lisähaastattelua, joista 10 kasvokkain, yhden puhelimitse ja neljä sähköpostilla. Haastattelujen teemat noudattelivat kar- keasti väitöskirjani käsittelylukuja. Toki useimpien haastateltavien kanssa

8 Lidman ym. 2017.

keskustelujen aiheet ylittivät näkökulmien asettamat rajat, mutta haastatte- lujen pääpaino oli kuitenkin aina ennalta määritelty. Samoin haastateltavien valinnan määritteli aina lähtökohtaisesti tutkimuksellinen tarve; pystyisikö henkilö tuomaan tutkimukselleni lisäarvoa, ja jos pystyisi, niin mitä?

Tieteellisesti antoisimpia haastateltavia olivat henkilöt, joilla oli omakohtai- sia kokemuksia keskusteltavasta aiheesta, ja joilla oli myös ollut vaikutusval- taa tapahtumiin. Tämän takia suosin haastatteluvalinnoissa Jääkiekkoliiton puheenjohtajia sekä muita korkeissa positioissa olleita persoonia. Samasta syystä jätin haastattelematta useita tunnettuja jääkiekkoilijoita, joilla ei laa- jasta medianäkyvyydestä huolimatta ole ollut keskeistä roolia lajin isojen linjojen kehityksessä. Perehdyin kuitenkin pelaajien näkemyksiin Turkka Talosen ja Tero Laaksosen vuosina 2009–2010 tekemien haastatteluiden kautta. Jääkiekkoon linkittyviä ihmisiä Suomesta ja maailmalta löytyy luke- mattomia, mutta asiantuntevia henkilöitä selkeästi vähemmän.

Jääkiekon varhaishistoriasta, seura- ja pelaajamäärien kehityksestä sekä lajin maantieteellisestä leviämisestä tutkimukselleni hyödyllisin haastateltava oli kesällä 2019 edesmennyt Juhani ″Juuso″ Wahlsten. Entisenä jääkiekkoi- lijana ja valmentajana Juuso oli elänyt jääkiekon kanssa käytännössä koko elämänsä sekä nähnyt, kuinka laji kasvoi ja kehittyi. Liikunnanopettajana hän osasi arvioida ja selittää menneitä tapahtumia laajemmassa kontekstissa.

Jääkiekon keskeisiä kasvulukuja minulle osasi kertoa ja avata Jääkiekkoliiton kilpailupäällikkö Pirkka Antila.

Jääkiekon suhdetta rakennettuun liikuntaympäristöön minulle puoles- taan avasivat opetusministeriön pitkäaikainen virkamies Timo Haukilahti sekä Jääkiekkoliiton olosuhdevaliokunnan puheenjohtaja Harry Bogomoloff.

Molemmat kertoivat lajin harjoitus- ja peliolosuhteiden kehitysprosesseista, varainhankinnasta, kabinettityöskentelystä ja jääkiekon suhteesta julkiseen sektoriin.

Yksi keskeisistä tutkimusteemoistani on jääkiekkoväen kontaktit ja suh- deverkostot. Näiden selvittäminen oli ylivoimaisesti työläin osa koko tutki- musta ja siksi myös haastateltavia oli tässä osiossa eniten. Lajivaikuttajien näkemyksistä kertoivat minulle Jääkiekkoliiton entiset puheenjohtajat Kai Hietarinta ja Kalervo Kummola sekä useissa luottamustehtävissä toimineet Kimmo Leinonen, Harri Lintumäki, Rauno Mokka ja Reijo Mäki-Korvela. Useat

luetelluista henkilöistä ovat jääkiekkotehtäviensä ohella vaikuttaneet myös erilaisissa johtoasemissa liike-elämässä, julkisella sektorilla tai järjestöissä.

Jääkiekkoilun ammattilaistumisprosessista keskustelin Suomen Jää- kiekkoilijat ry:n (SJRY) toiminnanjohtaja Jarmo Saarelan kanssa. Hänellä oli selkeitä näkemyksiä pelaajien tilanteen kehittymisestä 1900-luvun jälkipuo- liskolla, ja siitä, kuinka jääkiekosta on muodostunut mahdollinen ammatti muiden joukossa. Nokian markkinointitehtävissä pitkään toiminut Tapani Yli- Saunamäki taas avarsi jääkiekon suhdetta urheilun yleiseen kaupallistumi- seen ja viihteellistymiseen. Kokonaiskuvaa minulle selkeyttivät urheilutoimit- tajat Hannu Kauhala ja Jari Kupila.

1.5 Tutkimusmetodit

Tutkimustapani on vaatinut ennen kaikkea kvalitatiivisten tutkimusmetodien käyttöä. Laadullisen tutkimuksen tarkempi määrittely on haasteellista, koska käsite sisältää useita erilaisia toimintatapoja. Näitä yhdistävät muun muassa teoriat, paradigmat ja käytännöt.⁹ Kvalitatiivisten tutkimusmetodien käyttöä tutkimuksessani puoltaa se, että ne soveltuvat hyvin silloin, kun tutkija on kiinnostunut tapahtumien yksityiskohtaisista rakenteista ja yksittäisten toimi- joiden merkityksestä. Ja toisaalta silloin, kun tutkija haluaa syventyä luonnol- lisiin tilanteisiin sekä saada tietoa niiden syyseuraussuhteista.¹⁰ Kaikki oheiset elementit ovat oman tutkimukseni keskiössä.

Tutkimusprosessini eteni siten, että aluksi kartoitin ja keräsin aiheeseen liittyvää aineistoa. Käytännössä tämä tarkoitti arkistotutkimusta, jossa läpiluin asiakirjoja etsien niistä tietoja maamme jääkiekkoilun toiminnasta, organi- soitumisesta, kansainvälistä kontakteista, verkostoitumisyrityksistä, pelimat- koista sekä kaukalon ulkopuolisesta toiminnasta. Erityisesti etsin vastauksia yksilöiden ja organisaatioiden toiminnan motiiveista sekä tiedostamisen tasoista. Toisin sanoen selityksiä sille, miksi jotakin on tapahtunut ja kuinka suunniteltuja nuo tapahtumat ovat olleet. Tämänkaltaisten ratkaisevien

9 Metsämuuronen, 2000b, 9.

10 Metsämuuronen, 2000b, 14.

″johtolankojen″ etsiminen on myös tutkimusmetodien soveltamisen funda- mentaalitarkoitus.¹¹Aineistojen keräämisen jälkeen vuorossa oli asioiden ja tapahtumakulkujen tiivistäminen, uudelleen ryhmittely sekä johtopäätösten ja tulkintojen tekeminen.

Laadullisten tutkimustapojen ohella olen soveltanut väitöskirjassani myös määrällisen tutkimuksen metodeja. Tieteellisessä mielessä tulos on usein paras, jos tutkija tuntee ja hyödyntää sekä kvanti- että kvalitatiivisen tutki- muksen metodeja.¹² Määrällisen tutkimustavan avulla olen tiivistänyt alku- peräislähteistä tekemiäni havaintoja muokkaamalla kirjallisten sekä digitaa- listen lähteiden informaatiota numeeriseen muotoon taulukoiksi, kartoiksi ja kuvioksi. Tilastolliset menetelmät ovat erityisen hyviä havainnollistamaan ilmiöistä systemaattisia ja satunnaisia tekijöitä sekä arvioimaan ilmiöiden välisiä yhteyksiä.¹³ Keskeisimmät tutkimusta varten kasaamani tilastot kos- kevat jäähallien rakentamista ja leviämistä, jääkiekkoilijoiden ja valmentajien siirtymistä ulkomaille, ulkomaalaisten pelaajien ja valmentajien saapumista Suomeen sekä maajoukkueiden pelaamien maaotteluiden lukumäärien vaihteluita.

1.6 Tutkimusperinne

Tieteelliselle tiedolle on ominaista, että se korjaa itse itseään uusilla tuloksilla sekä kumuloituu. Nämä ovat keskeisiä havaintoja siksi, että erittäin harvoin tutkija pystyy löytämään jotain sellaista, mihin kukaan ei olisi aiemmin jo perehtynyt. Sen sijaan uusi tieto rakentuu lähes aina vanhan päälle, minkä takia varhaisempaan kirjallisuuteen ja tutkimukseen perehtyminen ovat paikallaan.¹⁴

Tutkimukseni jääkiekkoilusta sekä liikunta- ja urheilukulttuurista nivou- tuu isompaan kokonaisuuteen, kun yhdistin sen osaksi maamme muuta

11 Alasuutari, 1994, 188.

12 Metsämuuronen, 2000c, 10.

13 Metsämuuronen, 2000c, 6.

14 Metsämuuronen, 2000a, 7, 14.

historiaa. Toteutin tätä niin tutkimusartikkeleissani kuin yhteenvedossa seu- raavaksi esiteltävän tutkimusperinteen avulla.

Yhteiskunnallisten ulottuvuuksien hahmottamiseksi aloitin väitöskirjan tekemisen perehtymällä aihetta käsitteleviin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen.

Tematiikan monista teoksista itselleni hyödyllisimmiksi osoittautuivat lopulta Päivä Uljaan vuonna 2012 valmistunut väitöskirja Hyvinvointivaltion läpimurto – Pienviljelyhegemonian rapautuminen, kansalaisliikehdinnän ja poliittisen mur- roksen keskinäiset suhteet suomalaisessa yhteiskunnassa 1950-luvun loppuvuo- sina, Kai Häggmanin johdolla vuonna 2008 toimitettu neliosainen kirjasarja Suomalaisen arjen historia, Pertti Haapalan vuonna 2018 toimittama Suomen rakennehistoria sekä Juhani Koposen ja Sakari Saaritsan vuonna 2019 toimit- tama Nälkämaasta hyvinvointivaltioksi: Suomi kehityksen kiinniottajana. Näiden teosten avulla pystyin verifioimaan jääkiekon, urheilu- ja liikuntakulttuurin sekä yhteiskunnan murros- ja muutoskohtien korrelaatiota.

Yhteiskuntahistorian tapahtumien lisäksi sen eri toimijoiden keskinäiset suhteet ovat merkittävässä osassa tutkimuksissani. Kontaktien ja verkos- tojen lukumäärällisen kasvun, luonteen ja laadun ymmärtämisessä minua on auttanut Kari Teräksen vuonna 2009 julkaistu Yritys ja yhteiskunta: Heikki Huhtamäen verkosto- ja sidosryhmäsuhteet -teos. Teräksen kirja on auttanut näkemään kontaktien ja verkostojen samankaltaisuuden sekä tarpeellisuu- den riippumatta siitä, tarkastelemmeko yritysmaailmaa vai urheilupiirejä.

Kati Lehtosen vuonna 2017 valmistunut väitöskirja Muuttuvat rakenteet – Staattiset verkostot. Suomalaisen liikunta- ja urheilujärjestelmän rakenteelliset muutokset 2008–2015 puolestaan on valottanut tärkeällä tavalla liikunta- ja urheilukulttuurin vaikuttajaverkostoja. Lehtosen havainnot alan vallankäyt- täjien monimuotoisuudesta ja stabiliteetista ovat antaneet tärkeää tukea omille tulkinnoilleni. Suhdeverkostojen ymmärtäminen on ylipäätänsä ollut keskeinen asia erityisesti tarkastellessani jääkiekkovaikuttajien lukumäärän, tyyppien ja roolien muutoksia.

Yhteiskuntahistorian jälkeen syvennyin liikunta- ja urheilukulttuuriin, jota on maassamme niin ikään tutkittu runsaasti. Esimerkkejä tämän tematiikan laadukkaista väitöskirjoista ovat Henrik Meinanderin Helsingin yliopistossa vuonna 1994 hyväksytty Towards a bourgeois manhood: boys’ physical education in Nordic secondary schools 1880-1940 sekä Lauri Keskisen Turun yliopistossa

vuonna 2011 hyväksytty Seura tekee kaltaisekseen: poliittinen sosialisaatio var- sinaissuomalaisissa työväenurheiluseuroissa vuosisadan vaihteesta 1920-luvun alkuun. Meinanderin ja Keskisen väitöskirjojen ohella erityisesti Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston edustajat ovat kunnostautuneet liikunta- ja urheilu- kulttuurin tutkimisessa viime vuosikymmeninä. Jonkinlaisena lähtölaukauk- sena voidaan pitää Liikuntatieteellisen Seuran johdolla vuonna 1976 aloi- tettua Suomen liikuntahistoria –projektia, jonka jälkeen edellä mainituissa yliopistoissa on julkaistu useampia liikunta- ja urheilukulttuuria käsitteleviä väitöskirjoja. Näistä itselleni hyödyllisimmiksi ovat osoittautuneet Joel Jupin Suomen julkinen liikuntapolitiikka valtinhallinnon näkökulmasta vuosina 1971–

1994, Kalervo Ilmasen Kunnat liikkeellä. Kunnallinen liikuntahallinto suomalai- sen yhteiskunnan muutoksessa 1919–1994, Jouko Kokkosen Kansakunta kilpa- silla – Urheilu nationalismin kanavana ja lähteenä Suomessa 1900–1952 sekä Hannu Itkosen Kenttien kutsu: tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Itkosen väitöskirjaa olen hyödyntänyt varsinkin alan muutosten aikakausijaottelun hahmottamisessa ja havainnollistamisessa.

Väitöskirjojen ohella hyödynsin laajasti myös aiheesta löytyvää muuta tut- kimuskirjallisuutta. Nämä teokset valaisivat minulle valtionhallinnon, raken- netun liikuntaympäristön ja urheiluväen suhteita sekä yleisesti liikunnan ja urheilun yhteiskunnallisen asemaa. Tässä kontekstissa keskeisiä teoksia väi- töskirjani kannalta ovat olleet Erkki Vasaran vuonna 2004 valmistunut Valtion liikuntahallinnon historia, Joel Jupin ja Juhana Aunesluoman vuonna 1995 kir- joittama artikkeli Valtiovalta ja liikunta 1920–1994 kirjassa Liikuntaa kaikelle kansalle, Valtion, läänien ja kuntien liikuntahallinto 1919–1994 sekä Jouko Kokkosen teokset Valtio liikuntarakentamisen linjaajana, Liikuntaa hyvinvoin- tivaltiossa: suomalaisen liikuntakulttuurin lähihistoria ja Suomalainen liikunta- kulttuuri: juuret, nykyisyys ja muutossuunnat. Lisäksi Jari Lämsän, Arto Nevalan, Outi Aarresolan ja Hannu Itkosen vuonna 2020 Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirjassa julkaistu artikkeli Ammattilaisuus amatörismin kriisiyttä- jänä suomalaisessa joukkueurheilussa 1975–2018 avaa hyvin urheilijoiden ase- man muuttumista viimeisen 50 vuoden aikana.

Kattava lista liikunta- ja urheilukulttuurista kertovista teoksista löytyy Erkki Vasaran, Kenth Sjöblomin, Vesa Tikanderin ja Ossi Viidan toimittamasta

kirjasta Suomen urheilu- ja liikuntahistorian tutkimusbibliografia (2006) vaikka- kin kyseinen teos on jo hieman vanhentunut.

Yhteiskunta-, liikunta- ja urheiluhistorian ohella myös jääkiekon historiasta on Suomessa kirjoitettu paljon. Suurin osa teoksista on kuitenkin suunnattu lajin faneille, minkä seurauksena ne eivät välttämättä täytä tieteellisen tutki- muksen vaatimuksia ja niiden käyttö tutkimuksessa on haasteellista.

Muutamia poikkeuksia kuitenkin löytyy. Lajin historiaa käsitellään kiitettä- västi Markku Jokisipilän, Jouko Kokkosen, Kalle Rantalan ja Ossi Viidan vuo- den 2018 lopulla julkaistussa teoksessa Koko kansan leijonat – Suomi-kiekon historia. Vastaavaa tematiikkaa käsittelee hyvin myös Ari ja Pasi Mennanderin vuonna 2003 kirjoittama Leijonien tarina. Suomen jääkiekkoliiton historia 1929–

2001. Molemmat teokset ovat Suomen Jääkiekkoliiton virallisia historiikkeja ja ne antavat hyvän kuvan lajin tapahtumista ja läpikäymistä muutoksista.

Kulttuurintutkija Benita Heiskasen ja Hannu Salmen Kiekkokansa -teos puo- lestaan avaa jääkiekkokulttuuriin liittyviä elementtejä.

Opinnäytetöitä jääkiekkoilusta on tehty niin ikään runsaasti. Kuitenkin usein, kuten myös omassa, vuonna 2013 valmistuneessa pro gradu -työs- säni ″Ja sieltä alkaa valkoinen vyöry tulla!″ Tutkimus jääkiekosta ja SM-liigasta osana suomalaista huippu-urheilua, jääkiekkoa käsitellään varsin yleisellä tasolla. Perinteisen kiekkohistorian lisäksi opinnäytteissä on pureuduttu myös ammattilaisuuden ja kansainvälisyyden käsitteisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi Pasi Mennanderin vuonna 2000 valmistunut pro gradu -työ Katsotaanpa kaukaloon. Suomen Jääkiekkoliiton kansainväliset suhteet ja maa- joukkueen toiminta 1944–1959, Jani Mesikämmenen vuonna 2002 valmistunut pro gradu Luonnonjäiltä areenoille, intohimosta leipäpuuksi – Ammattilaisuus suomalaisessa jääkiekkokulttuurissa ja kiekkoväen kertomuksissa sekä Eero Valkosen vuonna 1997 valmistunut lisensiaattitutkielma Kuka kontrolloi peliä?:

Kansainvälisen jääkiekkotoiminnan kehitys olympia-aatteesta suurvaltapolitiikan ja kaupallisuuden kautta ammattiviihteeksi. Nämä kolme opinnäytettä ovat eni- ten tukeneet omia havaintojani ja antaneet tärkeitä virikkeitä tutkimukseni suunnalle.

Varsinaisia akateemisia tutkimuksia jääkiekkoilusta on tehty huomattavasti vähemmän. Yksi mielenkiintoisimmista on Osmo Kivisen, Jani Mesikämmenen ja Timo Metsä-Tokilan vuonna 2000 kirjoittama Kylmä kiekkosota – kaksi

mannerta, kaksi kulttuuria. Artikkeli selittää ansiokkaasti jääkiekkoilun kulttuu- rieroja Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä, mitkä ovat oleellisia varsinkin lajin kansainvälisiä elementtejä analysoitaessa. Lisäselvitystä saa Jari Lämsän vuonna 2011 julkaistusta Lions on the Ice: the success story of Finnish ice hockey.

Kattavin lista Suomessa julkaistuista jääkiekkoaiheisista populääriteoksista ja akateemisista tutkimuksista löytyy Suomen Jääkiekkohistoriallisen Seuran kotisivuilta: www.sjhs.fi/historiasta.

Maamme rajojen ulkopuolella jääkiekkoilua on tutkittu ja siitä on kirjoitettu niin historiallisena kuin yhteiskunnallisena ilmiönä varsin paljon. Erityisesti asiassa on kunnostuttu lajin emämaa Kanadassa. Hyviä teoksia ovat esimer- kiksi vuonna 2018 julkaistu Stephen Hardyn ja Andrew Holmanin Hockey:

A Global History, Arthur Pincusin, Dave Rosnerin, Len Hochbergin ja Chris Malcolmin kirjoittama The Official Illustrated NHL History vuodelta 1999 sekä Szymon Szembergin. ja Andrew Podnieksin vuonna 2007 toimittama World of Hockey - Celebrating A Century of the IIHF.

Pohjois-Amerikan ohella tutkimuksia on tehty myös Saksassa, Venäjällä ja Ruotsissa. Näistä omissa tutkimuksissani hyödyllisimmiksi ovat osoittautu- neet länsinaapurissamme tehdyt tutkimukset. Josef Fahlénin vuonna 2006 valmistunut väitöskirja Going Professional – An Analysis of Change in Swedish Ice Hockey tarjoaa omille tutkimuksilleni hyvää vertailupintaa ruotsalaisen jääkiekkoilun ammattilaistumisprosesseista. Jyri Backmanin vuonna 2018 hyväksytty väitöskirja Ishockeyns amerikanisering: En studie av svensk of finsk elitishockey taas vertailee ansiokkaasti Suomen ja Ruotsin jääkiekkokulttuu- reja esimerkiksi markkinallistumisen näkökulmasta.

1.7 Artikkelit ja tutkimuksen rakenne

Väitöskirjani koostuu yhteenveto-osiosta ja neljästä referee-arvioidusta artikkelista. Kyseiset tekstit ovat ilmestyneet tieteellisissä julkaisuissa vuo- sien 2015–2020 aikana. Suunnitelmani oli alusta alkaen tehdä artikkeliväitös- kirja, enkä prosessin edetessä kokenut tarvetta tehdä muutoksia tältä osin.

Ainoastaan kansainvälisyys ja ammattilaistuminen –osiosta tuli sen verran laaja, ettei sen julkaiseminen artikkelimuodossa ollut mielekästä.

Ensimmäinen artikkelini julkaistiin Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirjassa vuonna 2015. Tekstini käsittelee maamme rakennetun liikun- taympäristön muutosta jääkiekon näkökulmista vuosien 1900–1965 välisenä aikana. Aiheeseen linkittyvät keskeiset ilmiöt ovat itsenäistymisen jälkeen tapahtunut yhteiskunnallinen kehitys kohti hyvinvointivaltiota, yleinen vau- rastuminen, urheiluväen poliittinen ja kielellinen jakaantuminen sekä julkisen sektorin roolin kasvu erityisesti liikuntapaikkojen rakentamisen kautta.

Toinen väitöskirjani artikkeleista julkaistiin Liikunta & Tiede -lehden numerossa 6/2016. Tekstissäni kuvaan jääkiekon muuttumista ulkokenttien lajista sisäurheiluksi, mikä kytkeytyy oleellisesti yhteiskuntamme kehitykseen 1960-luvulta nykypäivään saakka. Aikakauden keskeisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä olivat kaupungistuminen, sukupolvien erkaantuminen toisistaan, kuntoliikunnan läpimurto sekä urheilupaikkarakentamisen monipuolistumi- nen ja monimutkaistuminen.

Kolmas, yhteistyössä Hannu Itkosen ja Arto Nevalan kanssa kirjoittamani artikkeli julkaistiin Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirjassa 2020.

Sen aiheena ovat suomalaiset jääkiekkovaikuttajat, heidän vaikutusverkos- tonsa sekä toimintakäytännöt. Artikkelissa on kuvattu läpileikkaus yhteiskun- nan, liikunta- ja urheilukulttuurin sekä jääkiekkoilun kehityksestä esimerkki- henkilöiden avulla 1900-luvun alusta 2000-luvulle.

Neljäs, yhteistyössä Hannu Itkosen ja Arto Nevalan kanssa laadittu artik- keli julkaistiin Ennen ja nyt: Historian tietosanomien numerossa 3/2020.

Tekstimme käsittelee jääkiekon ja jalkapallon suhdetta ennen kaikkea kan- sallisessa kontekstissa. Sen keskeisenä kysymyksenä on, miksi Suomesta kehittyi 1900-luvun aikana jääkiekko-, eikä jalkapallomaa erotuksena muista Pohjoismaista?

Tämä yhteenveto-osio koostuu johdantoluvusta, yhdestä taustoittavasta luvusta, neljästä käsittelyluvusta ja päätäntäluvusta. Lisäksi lopusta löytyvät väitöskirjani keskeisimmät lähteet. Käsittelyluvut noudattelevat tutkimus- artikkeleideni teemoja, minkä lisäksi viimeisessä luvussa esittelen muualla julkaisemattomia havaintoja jääkiekon ammattilaistumisprosessista ja kan- sainvälisestä ulottuvuudesta.

Johdantoluvussa kerron tutkimukseni asetelman ja lähtökohdat sekä tutkimuskysymykset. Lisäksi esittelen käyttämäni aineistot, jo julkaistut ja

vertaisarvioidut tutkimusartikkelini sekä näissä tekemiäni tutkimuskohteen rajauksia. Lopuksi avaan ja analysoin käyttämiäni tutkimusmetodeja sekä liitän tarkasteluni osaksi varhaisempaa tutkimusperinnettä.

Toinen luku on varattu kuvaamaan Suomen yhteiskunnallista kehitystä sekä liikunta- ja urheilukulttuurissa tapahtuneita muutoksia ja murroksia 1900-luvun aikana. Näin menetellen kontekstualisoin tutkimaani ilmiökoko- naisuutta yleisempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Kolmas pääluku käsittelee jääkiekon suosion sekä pelaaja- ja seuramäärien muutoksia. Analysoin keskeisiä vaikutteita, vaikuttajia ja tapahtumia, jotka ovat aikaansaaneet sen, että jääkiekko on kasvanut nykyiseen asemaansa.

Neljännessä luvussa aiheena on jääkiekon muuntautuminen ulkojäiltä sisälajiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa pelaamisen siirtymistä luonnonjäiltä tekojääradoille ja lopulta jäähalleihin. Kerron, kuinka edellä mainitut suori- tuspaikat ovat syntyneet ja yleistyneet sekä miten prosessit ovat kytkeytyneet isoihin liikuntakulttuurisiin muutoslinjoihin.

Viidennessä luvussa pureudun jääkiekkoväen vuosien aikana luomiin kon- takteihin. Lisäksi kuvaan sitä, mikä merkitys verkostosuhteiden muutoksella on ollut niin jääkiekkoilun, liikunta- ja urheilukulttuurimme kuin muun yhteis- kunnan kannalta.

Kuudennen luvun teemoina ovat jääkiekon ammattilaistumisprosessi sekä kansainvälinen ulottuvuus. Niitä on luontevaa käsitellä samanaikaisesti, sillä jääkiekkoilijoiden ammattilaistumista ei olisi tapahtunut ilman kansainvälistä pelaaja- ja valmentajaliikennettä. Vastaavasti ilman päivittäin harjoittelevia pelaajia Suomen maajoukkueet eivät olisi saavuttaneet riittävää pelillistä tasoa ja kansainvälistä menestystä.

Päätäntäluvun tarkoituksena on tiivistää tutkimukseni keskeiset tulokset.

Suomalaisen jääkiekkoilun historiassa voidaan erottaa neljä elementtiä, jotka ovat eniten edesauttaneet lajia sen aseman kehityksessä. Nämä elementit ovat toimiva harjoitus- ja peliympäristö, aktiivinen ja osaava lajiväki, ammat- tilaistuminen sekä jääkiekon kansainvälinen luonne.

2 Suomalaisen yhteiskunnan ja liikuntakulttuurin muutokset

Suomi itsenäistyi Venäjän vallan alta joulukuussa 1917. Maamme sisäpo- litiikka leimasi samanaikaisesti jako punaisiin ja valkoisiin, mikä eskaloitui pian sisällissodaksi. Konflikti päättyi valkoisten voittoon keväällä 1918, mutta luokkajako sekä epäluulo leimasivat seuraavia vuosikymmeniä. Valtioiden vertailussa Suomi edusti tuolloin kansainvälisessä mittakaavassa periferiaa, mutta kehitys otti vauhdikkaita askeleita esimerkiksi HHDI-indeksillä¹⁵ mitat- tuna. 1930-luvun lopulla Suomi oli jo selkeästi edellä useita Etelä-Euroopan maita, kuten Kreikkaa, Italiaa ja Espanjaa sekä kaventanut elintasoeroa mui- hin Pohjoismaihin.¹⁶

Sisäpoliittinen kahtiajako oli voimakkaimmillaan talvisodan syttymiseen asti (1939). Konflikti onnistui kuitenkin yhdistämään suurimman osan suoma- laisista itsenäisyyden puolustamisen taakse.¹⁷ Toisen maailmansodan pää- tyttyä vuonna 1945 yhteiskunnan jälleenrakentaminen alkoi vauhdikkaasti.

Kehityksen moottoriksi valjastettiin keskusta-vasemmistolainen suuntaus, jonka seurauksena maamme muovaantui kohti pohjoismaista hyvinvoin- tivaltiota. Muutosprosessista seurasi muun muassa teollistuminen, nopea talouskasvu, julkisen sektorin paisuminen, urbanisoituminen ja maaseudun näivettyminen.¹⁸

Toteutettu talouspolitiikka oli vankalla pohjalla, sillä reaalinen brutto- kansantuote kasvoi 1900-luvulla 12-kertaiseksi.¹⁹ Erityisesti vuosina 1950–

1974 talous kasvoi nopeammin kuin koskaan aiemmin ja vauhdikkaammin kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa bruttokansantuotteella (BKT) mitattuna.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi oli 1970-luvulla tultaessa jo varsin lähellä

15 Saaritsa, 2019, 37: kyseessä on historiantutkijoiden suosiossa oleva HDI-indeksin variantti, johon lasketaan bruttokansantuote, koulutus ja elinajanodote. Pohjaindi- kaattoreiden ääripäät ja laskentapa on päivitetty YK:n vuoden 2010 reformin mukai- sesti erotuksena vanhasta HDI-indeksistä.

16 Saaritsa, 2019, 38–39.

17 Jakobsson, 2002, 289.

18 Uljas, 2012, 310; Hannikainen, 2018, 244–246.

19 Hannikainen, 2018, 256.

Keski- ja Länsi-Euroopan maiden elintasoa.²⁰ Kasvu jatkui myös seuraavina vuosikymmeninä ja Suomen julkinen talous pysyi koko ajanjakson 1948–1990 ylijäämäisenä.²¹ Maamme muuttuikin 1900-luvulla “teollistuvasta agraariyh- teiskunnasta teollistuneeksi palveluyhteiskunnaksi”.²²

Talouden ohella suuri muutos oli urbanisoituminen. Suomi pysyi maaseu- tuvaltaisena aina 1960-luvun loppuun saakka, mutta maaltalähtijöiden määrä kuitenkin kiihtyi jatkuvasti ja kaupungin kasvoivat Helsingin, Tampereen ja Turun johdolla. Lisäksi samanaikaisesti ulkomaille muutti huomattava määrä suomalaisia.²³ Kaupunkielämä oli monella tavoin erilaista kuin maaseudulla.

Urbaanissa kulutusyhteiskunnassa ihmiset kävivät töissä, jonka vastineena he saivat rahapalkkaa. Ansaitsemiaan varoja he pystyivät käyttämään hyö- dykkeisiin ja palveluihin. Työajan lyhentyminen ja lomapäivien lisääntyminen kasvattivat vapaa-ajan määrää, mikä avasi uusia vaihtoehtoja viihdetarjon- nalle. Uusista harrastuksista suosituiksi nousivat ulkoilu, lukeminen, eloku- vat, radio ja televisio sekä kulttuuripalvelut. 1960-luvun lopulla kuvavastaan- otin löytyi jo miljoonasta kotitaloudesta.²⁴

Uudet viestintävälineet, globalisaation tihentämät kansainväliset verkos- tot sekä kaupungistuminen loivat uudenlaisen ilmapiirin sekä nuorisokult- tuurin. 1960-luku olikin läntisessä maailmassa kulttuurivallankumouksen vuosikymmen, joka levisi myös Suomeen. Kehitys oli nopeinta kaupungeissa, joissa nuorten ikäluokkien (15–24 -vuotiaat) osuus väestöstä oli suurimmil- laan 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.²⁵ Vanha agraarinen, uskonnollinen ja konservatiivinen asenneilmasto murtui uuden kaupunkikeskeisen, maallis- tuneen ja kaupallistuvan ajatusmaailman tieltä.²⁶

Kansainvälisten ja kotimaisten rahoitusmarkkinoiden vapautuminen 1980-luvulla käynnisti uudenlaisen taloudellisen nousukauden. Sen ansiosta Suomen HHDI-indeksilukema ohitti 1990-luvun alussa esimerkiksi Australian,

20 Saaritsa, 2019, 38.

21 Hannikainen, 2008, 71; Kuisma, 2008, 14.

22 Hannikainen, 2018, 255.

23 Uljas, 2012, 56; Hannikainen, 2008, 72–74.

24 Heinonen, 2008, 111–112; Uljas, 2012, 305–206.

25 Ks. esimerkiksi Tilastokeskus, Väestörakenne 1865–2019.

26 Kuisma, 2008, 16.

Sveitsin, Iso-Britannian ja Ruotsin vastaavat.²⁷ Merkittävä tekijä oli niin sano- tun kasinotalouden kehittyminen, jossa pankit myönsivät kevyin perustein suuria lainoja yksityishenkilöille ja yrityksille. Uudet rahalähteet näkyivät esi- merkiksi juppikulttuurin (YUP = young urban professionals) syntymisessä.²⁸

Kansainvälisessä politiikassa merkittävintä 1900-luvun lopulla oli sosia- lismin romahdus. Suomessa itänaapurin sekasorto vaikutti negatiivisesti maamme talousjärjestelmään ja johti osaltaan myös 1980-luvulla alkaneen nousukauden päättymiseen. Suomen reaalinen BKT laski 10 prosenttia vuo- sien 1991 ja 1993 välillä.²⁹ Lama kuitenkin rajoittui pitkälti Pohjoismaihin, mikä edesauttoi Suomen toipumista. Tämä tapahtui pääosin muutamassa vuodessa metsäteollisuuden ja matkapuhelinbisneksen suurtekijäksi nous- seen Nokia kasvun myötä.³⁰ Laman pitkäkantoiset seuraukset näkyivät kui- tenkin siinä, että 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomi jäi jäl- keen esimerkiksi Australian ja Ruotsin elintason kehityksestä.³¹

Vuosituhannen vaihteessa maailmalla alkoi uusi taloudellinen nousukausi informaatioteknologian johdolla. Tästä kuitenkin seurasi markkinakupla vuo- situhannen alussa ja lopullisesti nousukausi päättyi ennen 2010-luvun alkua Yhdysvalloista liikkeelle lähteneeseen finanssikriisiin. Uuden laman seurauk- sena Suomessa kansantalous supistui samansuuntaisesti kuin 1990-luvulla ja 2010-luvulla talouskasvu oli maassamme hidasta. Tulevina vuosina Suomea rasittaa vanhojen haasteiden lisäksi myös ikääntyvä väestö sekä alkuvuo- desta 2020 alkanut COVID-19 -pandemia.³²

Liikunta- ja urheilukulttuurin synty tapahtui huomattavasti Suomen itse- näisyyttä varhaisemmin. Antiikin Kreikassa järjestettiin Olympian kilpailuja ylijumala Zeuksen kunniaksi jo vuosisatoja ennen ajanlaskumme alkua.³³ Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että kilpaurheilulla sinänsä olisi ollut merkittävää

27 Saaritsa, 2019, 38.

28 McInerney, 1986, 37.

29 Hannikainen, 2018, 263.

30 Kokkonen, 2010, 256–258.

31 Saaritsa, 2019, 38.

32 https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/tutkijan-karu-laskelma-suomen-ta- loudesta-jaa-uupumaan-koronan-takia-lahes-100-miljardia-2020-luvulla-jos-nyt-vali- taan-vaarin.

33 Castrén & Pietilä-Castrén, 2000, 379–380.

asemaa länsimaisten ihmisten elämässä ennen 1800-lukua. Urheilun kehitys vaati nimittäin uudenlaista ajattelumallia, jonka keskiössä olivat usko edis- tykseen ja kehitykseen. Niistä kiinnostuttiin brittiläisen Herbert Spencerin sosiaalidarvinististen pohdintojen myötä.³⁴

Spencerin teorian mukaan ihmisten maailmassa on käynnissä samanlai- nen taistelu elintilasta kuin mitä Charles Darwin oli hieman aiemmin osoit- tanut evoluutioteoriassaan eläinkunnan osalta. Sosiaalidarvinismi antoi kilpaurheilulle perustan; voittajat olivat selvästi kehittyneempiä ja ylivertai- sempia yksilöitä kuin kilpailijansa. Kun kilpaeetokseen lisättiin vielä nouseva nationalismi, pystyttiin voitoilla asettamaan kansakunnat evoluutionaariseen kehitysjärjestykseen.³⁵

Urheilukulttuurin näkyvien elementtien muotoutuminen tapahtui ensim- mäisenä Iso-Britanniassa. Liikunta oli saarivaltiossa 1800-luvun alkupuolella suosittua maan monissa sisäoppilaitoksissa ja vuonna 1856 perustettiin maan ensimmäinen urheiluseura. Vuosisadan lopulla myös kilpailutoiminta alkoi yleistyä.Samankaltaiset ajatukset keräsivät kannatusta myös muissa teollisuuden johtajavaltioissa Saksassa ja Yhdysvalloissa.³⁶

Urheiluseurojen ohella nykyaikaisen urheilukulttuurin perustaan kuulu- vat oleellisesti kansainväliset urheilukilpailut. Kisojen modernina kantaisänä voidaan pitää Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) vuonna 1894 perus- tanutta ranskalaista Pierre de Coubertinia. KOK:sta kehittyi vuosien saa- tossa globaalin urheilukulttuurin määräävä tekijä, mihin varsinkin pitkään voimassa olleet amatöörisäännöt jättivät leimansa.³⁷ Nuo säännöt murtui- vat lopulta muun yhteiskunnan kaupallistumisen vanavedessä 1980-luvun lopulla. Amatöörisäännöistä luopumisella oli merkittävät vaikutukset, kun rahapalkkioiden ja sponsoritulojen tavoittelusta tuli hyvän urheilutuloksen ohella keskeistä.³⁸

34 Keskinen, 2011, 12–14.

35 Keskinen, 2011, 13–14.

36 Keskinen, 2011, 14–15.

37 Viita, 2007, 56–61.

38 Kokkonen, 2013, 106; Lämsä ym. 3/2020, 32–35.

Suomessa urheilulla ja liikkumisella on vahvat perinteet. Esimerkiksi paikallisia hiihto- ja painikilpailuja järjestettiin jo 1800-luvun lopulla.³⁹ Olympialaisista suomalaiset innostuivat nopeasti 1900-luvun alussa, sillä kansainväliset urheilukilpailut nähtiin mahdollisuutena tehdä pesäero suo- malaisten ja Venäjän hallitseman muun imperiumin välillä. Kyse oli siis natio- nalismin tavasta nostaa päätään ei-itsenäisessä valtiossa.⁴⁰

Urheilun menestymismahdollisuudet ovat ohjanneet myös julkisen val- lan rahankäyttöä. Tästä vastasi maamme keskeisenä ″liikuntaviranomai- sena″ 1960-luvun jälkipuoliskolle saakka toiminut, ja vuonna 1920 perustettu valtion urheilulautakunta.⁴¹ VUL:n keskeisimmäksi tehtäväksi määriteltiin aluksi valtionapujen jakaminen urheiluliitoille ja reilu 10 vuotta myöhem- min sen vastuulle lisättiin myös urheilupaikkarakentamisen tukeminen.

Aluksi lautakunta tuki vain sellaisia urheilumuotoja, jotka olivat laajojen kansanjoukkojen suosiossa, ja joita oli mahdollista harrastaa edullisesti.⁴² Kenttärakentamisessa taas suosittiin pitkälti samoin perustein lähinnä yleis- urheilukenttiä. Samoja asioita tukivat myös kaupunkeihin ja maalaiskuntiin perustetut omat urheilulautakunnat.⁴³

VUL kuului opetusministeriön alaisuuteen, mutta organisaatioiden suhde ei ollut ongelmaton. Lopulta vuonna 1967 ministeriö päätyikin korvaamaan valtion urheilulautakunnan valtion urheiluneuvostolla (VUN). Vuonna 1991 valtion urheiluneuvosto taas muutettiin valtion liikuntaneuvostoksi (VLN), jolle asetettiin kolme lakisääteistä jaostoa: liikuntapolitiikan, erityisryhmien liikunnan ja liikuntatieteen jaostot.⁴⁴

Urheilun rahoittaminen oli itsenäisyyden alkuvuosina haasteellista.

Tilanteen parantamiseksi urheilujärjestöt perustivat vuonna 1940 Oy Tip- paustoimisto Ab:n (myöhemmin Oy Veikkaus Ab), jonka tuotonjako sovittiin opetusministeriön tehtäväksi. Tämä kasvatti VUL:n merkitystä, mutta samalla myös urheilujärjestöjen valtaa lautakunnassa. Urheilun rahoitus on nojannut

39 Heikkinen, 2007, 40–41; https://urheilugaala.fi/100-vuotta.

40 Sjöblom, 2007, 35–39; Lämsä ym. 3/2020, 38–42 .

41 Isotalo, 2016, 71; Vasara, 2004, 50, 53, 57–58.

42 Juppi & Aunesluoma, 1995, 29.

43 VUL.PK.24.3.1931; 31.3.1931.VULA.KA; Ks. myös Kokkonen, 2018b, 208.

44 Kokkonen, 2010, 152–153; https://www.liikuntaneuvosto.fi/neuvoston-historia.