UEF//eRepository
DSpace https://erepo.uef.fi
Rinnakkaistallenteet Filosofinen tiedekunta
2020
Kuunneltu, koettu ja muisteltu kotiseutu
Uimonen, Heikki
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Artikkelit tieteellisissä kokoomateoksissa
© Suomalaisen Kirjallisuuden Seura All rights reserved
https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/virtuaalinen-kotiseutu/2760524
https://erepo.uef.fi/handle/123456789/23918
Downloaded from University of Eastern Finland's eRepository
Kuunneltu, koettu ja muisteltu kotiseutu Heikki Uimonen
Että jaa, täällä kuuluu tämmönen, mistä se kuuluu.1
Ääniä kuullaan ja kuunnellaan. Määritelmällisesti äänimaisema on olemassa suhteessa sitä
kokevaan ja tulkitsevaan ihmiseen sekä yhteisöön ja kulttuuriin, johon hän on sattunut syntymään, jonka osana hän elämäänsä elää ja johon hän kokee tai ei koe kuuluvansa. Inhimilliseen kokemisen piiriin kuuluvat myös äänimuistot ja niihin liittyvä merkityksenanto, jotka rakentavat osaltaan kotiseudun kokemusta.
Tarkastelen artikkelissani kotiseutua ja erityisesti sitä, kuinka kotiseutuun liittyvien tuntemusten on mahdollista rakentua äänellisen ulottuvuuden varaan. Tällä tarkoitan elinympäristömme ääniä, joita tulkitsemalla ja tuottamalla rakennamme suhdetta ympäröivään maailmaan, sekä äänen käyttöön liittyviä arvostuksia ja normeja. Vaikka ympäristösuhteemme muodostuu moniaistisesti, on auditiivinen modaliteetti erityinen ääneen liittyvien voimakkaiden affektiivisten vaikutustensa vuoksi. Samalla voidaan tutkimuksellisesti tarkastella, mitä ympäristöstämme on opittavissa sitä kuuntelemalla ja millaisia merkityksiä ympäristön ääniin liittyy.2
Ääntä tallentavan ja toistavan teknologian yleistymisen myötä ovat ääni ja siihen liittyvät tuntemukset ovat siirrettävissä toisaalle siitä ympäristöstä, jossa ne on saatettu ensi alkuun kuuluville. Tämä lisää merkittävästi mahdollisuuksia äänten affektiiviseen ja virtuaaliseen
kokemiseen. Kotiseutu ja sen äänimaisema ovat valittavissa yhtä lailla kuin pääsy paikallislehden nettisivuille, käyttäjän fyysisestä sijainnista riippumatta. Kotiseutua voidaan tuottaa aktiivisesti sijoittamalla sen äänimaisemia erityyppisiin digitaalisiin karttasovelluksiin ja siten lisätä tuttujen ja turvallisiksi koettujen äänimaisemien tavoitettavuutta. Osa näin tuotettua virtuaalista kotiseutua ovat erityyppiset keräykset, joissa on kartoitettu yksityishenkilöille ja yhteisöille merkittäviä ääniä
1 KK1 2016.
2 Thibaud 2011.
ja ympäristöjä. Lisäksi kotiseutua ovat asettaneet aktiivisen kuuntelemisen kohteeksi radionkuuntelijoiden äänitoiveita toteuttavat teemaohjelmat. Virtuaalista äänimaiseman rakentamista ovat myös paikan, paikkakunnan, alueen tai maakunnan tuominen esiin osana julkisen tilan äänisuunnittelua, äänimaiseman representointi tekstuaalisesti sekä näiden tekstien asettaminen asiasta kiinnostuneiden ulottuville.
Tarkastelen artikkelissani äänen rakentamaa virtuaalista kotiseutua tehtyjen tutkimusten ja niiden yhteydessä kerätyn tutkimusaineiston ja -tulosten avulla. Näitä ovat hankkeet Sata suomalaista äänimaisemaa (2004–2006), Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat (2014–2016), Terveyttä edistävä moniaistinen ruokaympäristö Värinä (2015–2017) sekä Musiikki ja ruoka moniaistisena kokemuksena (2017). Kotiseudun äänellisten representaatioiden ja aktiivisen tuottamisen näkökulmasta nostan esiin valtakunnallisten äänimaisemakeräysten tuloksia, esitän otteita kerätystä aineistoista sekä tavoista, joilla äänet on asetettu kuunneltaviksi ja ääniä koskevat kuvaukset luettaviksi. Eräs äänimaisemakeruiden päätavoitteista olikin tutkijoiden ja
haastateltavien yhdessä tuottaman tiedon tavoitettavuuden lisääminen. Tilasuunnittelun ja elämyksellisyyden viitekehyksessä pohdin, kuinka äänellä on mahdollista tuoda esiin kotiseutuun liittyviä merkityksiä sekä vaikuttaa tilankäyttäjän tapaan aistia ympäristöään. Tähän suuntaan viittaa myös artikkelin alun lainaus. Samalla sivuan kuulemisen ja kuuntelemisen tematiikkaa sekä niiden aktivoitumista eri ympäristöissä. Esiteltävät äänimaisemakeräykset kattoivat koko Suomen.
Kotiseudun rakentumisen lähtökohdista tarkastelemiani tutkimusaineistoja kutsun yleisellä tasolla äänimaisemateksteiksi. Niihin liittyviä ja kotiseudun äänellistä rakentumista tarkastelevia
kysymyksiä ovat muiden muassa seuraavat: Miltä kotiseutu kuulostaa? Millaisissa tilanteissa ja eri virtuaaliympäristöissä kotiseutu voi aktivoitua kuulijansa mielessä? Entä millaiset ympäristön äänet edustavat kotiseutua, ja millä tavoin kuulijat niistä kertovat? Miten kotiseutua on mahdollista tuottaa tallennetulla ja toistetulla äänellä ja äänistä kertomalla?
Artikkeli jatkaa ja problematisoi äänimaiseman kokemista erityisesti suhteessa kotiseutuun. Kyse on lopulta siitä, mitkä äänet ja äänimaisemat kiinnittävät ihmisen johonkin tiettyyn paikkaan, jossa hän tuntee olonsa hyväksi. Toisaalta kotiseutukokemuksessa voi olla kyse myös epämiellyttävistä ja ahdistavista kokemuksista, jotka vaikuttavat pitkään ja joissakin tapauksissa osoittautuvat koko elämän mittaisiksi. Tarkastelen seuraavassa äänellistä ja kuunneltavaa kotiseutua käsitteenä,
valtakunnanverkossa, arjessa ja juhlassa, pysyvänä, muuttuvana ja mieleen palautettavana sekä viimein virtuaalisena.
Kuunneltuun kotiseutuun liittyvät käsitteet
Tasainen joelta kuuluva hurina oli kuin suurta musiikkia, taikka runo maailman pyhistä salaisuuksista.3
Kotiseutua rakentavia yksittäisiä tekijöitä ja käsitteitä ovat aika ja tila, paikat ja tapahtumat, muistot ja maisemat. Siihen liittyviä ympäristöjä voivat olla luonnonympäristöt, rakennetut ympäristöt ja henkiset sekä aineelliset ja kulttuuriset ympäristöt. Kotiseudun on mahdollista olla yksipaikkainen, monipaikkainen tai paikasta riippumaton.4 Yhtä lailla kotiseutua on representoitu tietyn tyyppiseksi erilaisin poliittisin ja ideologisin tarkoitusperin alkaen koululukemistoista ja Topeliuksen Maamme-kirjasta päätyen sähköisen ja digitaalisen median monimuotoisiin teksteihin.
Kotiseudun kokemuksellisessa tutkimuksessa korostuvat ajan ja tilan henkilökohtaiset ja kollektiiviset tulkinnat, erityisen merkityksen saaneet muistot ja maisemat. Myös ympäristön äänten kulttuurisessa tutkimuksessa huomiota kiinnitetään äänimuistoihin ja äänimaisemiin, joilla tarkoitetaan koettua ja ymmärrettyä ääniympäristöä. Kyseessä on kokijan ääniympäristöstään muodostama tulkinta. Sillä viitataan yksilön ja yhteisön kykyyn ymmärtää kuuntelemalla akustista ympäristöään sekä näin tehden muodostaa suhde ympäristöönsä äänen välityksellä.5 Samaan asiaan viittaa myös ranskankielinen ja suomen kielelle tunnelmaksi, ilmapiiriksi tai ympäristöksi kääntyvä ambiance. Kyseessä on aistein arvioitavissa oleva aikatila. Tutkimuksessa sillä
3 Mäenpää 2006, 124.
4 Riukulehto 2017.
5 Uimonen 2005, 18.
tarkoitetaan subjektiivista ja objektiivista ympäristöä, johon vaikuttavat sekä koettu että rakennettu ympäristö.6
Äänimaisemat ovat osa valittua ja muistettua kotiseutua. Valinta ei ole aina ainoastaan
miellyttävä, vaan siihen saattaa liittyä epämiellyttäviä tuntemuksia nykyiseen olotilaan nähden ja ehkä myös voimakasta kaipausta toisaalle. Tämä käy ilmi äänimaisemakeruiden teksteistä, joihin sisältyy vapaasti valitun kotiseudun ja vanhan kotiseudun välisten ominaisuuksien kuvauksia ja vertailua. Kokemusten välistä ristiriitaa kuvaa erinomaisesti Puimurin laulu -otsikolla julkaistu teksti, jossa maaseudulta kaupunkiin opiskelemaan muuttanut kirjoittaja kertoo
leikkuupuimureiden äänestä ja sen herättämästä tunteesta vieraillessaan kotonaan syksyisellä Pohjanmaalla:
Raskaat koneet liikkuivat pimenneillä pelloilla kuin jättiläislinnut ja lauloivat lauluaan, kulkiessaan ne siunasivat kylän asukkaat vuoden leivällä. Mieleni täytti jokin suuri tunne, aivan kuin koko maailman salaisuus olisi avautunut minulle tuossa hetkessä.7
Vahvan affektiivisesta tekstistä on luettavissa kiinnittyminen kotiseutuun, mutta myös se, kuinka kirjoittajan oli matkattava muualle nähdäkseen lähelle ja kuinka poissaolon myötä suhde
kotiseutuun uudistui ja vahvistui. Kokemus luo kuulijalle paikkaan kuulumisen ja sen myötä turvallisuuden tunteen.8 Tai kuten kirjoittaja lopettaa tekstinsä: ”Vielä nykyisinkin, kun kuulen puimurin tasaisen huminan syksyiseltä pellolta, tunnen rinnassani oudon liikahduksen ja mieleni täyttää kaipaus Pohjanmaalle.”
Teksti tuo näkyväksi ja kuuluvaksi sen, kuinka äänen ja tilan suhdetta tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon äänen fysikaalinen eteneminen: sen suhde aikaan ja tiettyyn tilaan.
Tulkintatapahtumalla on havaintoprosessissa ratkaiseva merkitys, sillä kuulija tulkitsee äänet
6 Thibaud, 2011.
7 Mäenpää 2006, 124.
8 Uimonen 2006, 61; Järviluoma 2006.
kuulokykynsä, asenteensa sekä psykologisten ja kulttuuristen tekijöiden yhteisvaikutuksena.
Voimakkaan merkityksellinen kokemus ja kuulijan paikkaan kiinnittyminen alleviivaavat sitä, kuinka universaalia kuuntelutapahtumaa on hankala löytää jokaisen yksilön, ryhmän ja kulttuurin kuunnellessa omalla tavallaan.9
Äänten merkitykset muuttuvat, kun ne siirretään paikasta toiseen ja virtuaalisesti kuunneltaviksi.
Sanakirjamääritelmän mukaan virtuaalisuudella tarkoitetaan jotakin oletettua, joka on periaatteessa mahdollista. Tietokonesimulaation tuottamien aistimusten ja tietoverkoissa ylläpidettävien palveluiden on mahdollista tuottaa todentuntua muiden muassa kaupan virtuaalisissa sovelluksissa.10
Määritelmällä on yhteneväisyyksiä transfonian käsitteeseen etenkin silloin, kun virtuaalisuutta tarkastellaan määritelmällisesti jonakin todentuntuiseksi luotuna. Transfonialla viitataan äänten mekaaniseen, sähköakustiseen ja digitaaliseen varastointiin, muokkaamiseen ja välittämiseen.
Ennen muuta käsite viittaa menneisiin ja nykyisiin musiikin esittämisen käytäntöihin sekä henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin merkityksiin, joita musiikkiin on liitettävissä verrattuna siihen, mitä äänet ovat kuulijalleen aiemmin merkinneet. Äänitysteknologian kehittymistä edeltävään aikaan verrattuna voi musiikista tai mistä tahansa äänestä tulla osa uutta merkityksenantoa riippuen ympäristöstä, jonne ääni on sijoitettu ja josta se kantaa kuulijansa korviin.11
Transfoniset käytännöt muodostuivat vuorovaikutuksessa ääniteknologian yleistymisen kanssa.
Äänilevyteollisuuden ohella radio oli ensimmäinen viestintäväline, joka muokkasi musiikin
kuluttamista ja äänimaisemaa merkittävällä tavalla. Erityislaatuiseksi radion vaikutuksen tekee sen kyky viestiä suurelle joukolle ihmisiä täsmällisesti samaan aikaan. Radion luoma todellisuus
rakentui samanaikaisesti kuuntelijan subjektiivisesti kokemassa tilassa ja toisaalla olevan
kuuntelijajoukon kanssa. Kotiseutua rakennettiin julkisrahoitteisen Yleisradion ohjelmasisällöissä lukuisin eri tavoin sen perustamisvuodesta 1926 lähtien. Radio-orkesterin kokoamisen taustalla vaikuttivat kulttuuri- ja ohjelmapoliittiset tavoitteet: sitä tarvittiin muiden muassa esittämään Maamme-laulu lähetyksen päätteeksi – ja siten rakentamaan yhtenäistä kansakuntaa. 12
9 Augoyard ja Torgue 2008, 4.
10 Kotus 2017.
11 Uimonen 2015, 31.
12 Gronow 2010, 72; Lacey 2013, 93–94.
Ääniin liittyvät henkilökohtaiset ja kollektiiviset merkitykset siirtyvät niiden mukana. Toisaalta ääniin ja äänimaisemiin voidaan liittää kokonaan uusia merkityksiä, myös kotiseutua ja
kansallisvaltiota laajemmassa kontekstissa. Radion alkuvuosina dokumentaristi ja teoreetikko Dziga Vertov (1896–1954) kehitti vuonna 1925 Radiopravda-ajatustaan tavoitteenaan tallentaa ja tuottaa montaaseja työelämästä sekä näin luoda äänellinen side kansainvälisen proletariaatin välille. Näin luotu sähköakustinen yhteisö olisi rakentunut kotiseutuajattelusta ja ennen muuta kansallisvaltion ajatuksesta eroaville ylirajaisille elementeille. Saksassa säveltäjä Paul Hindemith (1895–1963) toteutti lähetyksen, jossa mikrofoni välitti ääniä Frankfurtin kaduilta,
rautatieasemalta ja satamasta ilman lisättyjä äänitehosteita, saati käsikirjoitusta. Radio yhdisti yksityisen havainnoinnin sosiaaliseen todellisuuteen, muokkasi ja rakensi sitä ja osaltaan loi radioyleisön käsitteen.13
Poikkeuksellista kokeiluissa oli, että ympäristön äänet tuotiin tietoisesti aktiivisen kuuntelun pariin. Se mahdollisti tekijöiden toteuttaa esteettisiä ja poliittisia tarkoitusperiään sekä tuoda ne radion kuuntelijoiden ulottuville äänitaiteen keinoin. Dokumentaristiset tai länsimaisen
säveltaiteen pariin laskettavat kokeilut eivät kuitenkaan vielä kerro siitä, kuinka radionkuuntelijat näihin kokeiluihin suhtautuivat, puhumattakaan siitä, millaisia ei-musiikillisia ääniä he itse olisivat halunneet kuulla. Tarkastelen seuraavassa Yleisradion ohjelmasarjaa, jonka äänten valintaan radionkuuntelijat osallistuivat aktiivisesti. Pohdin myös, mitkä niistä ja niihin liittyvistä narratiiveista ovat tulkittaviksi kotiseudun äänelliseksi rakentamiseksi niin puheen kuin itse soitetun äänen kohdalla.
Kotiseutu valtakunnallisessa radioverkossa
Toivon kuulevani ääntä, jolla Suomi sodan jälkeen rakennettiin.14
13 Lacey 2013; Uimonen ja Mikkola 2017, 28.
14 Uimonen ja Mikkola 2017, 33.
Vuodesta 2012 Yleisradio on lähettänyt ohjelmaa ”Äänien ilta”. Kerran tai kahdesti vuodessa lähetettävällä ohjelmalla on keskimäärin 220 000 kuulijaa.15 Ohjelmasisältö koostuu ääniin ja äänimaisemiin liittyvistä toiveista, radionkuuntelijoiden kertomuksista ja muistoista, jotka liittyvät ajankohtaisiin ja historiallisiin ääni-ilmiöihin kaupunki-, maaseutu- ja luonnonympäristöissä.
Toiveita vastaanotetaan sähköpostitse ja puhelimitse, ja niitä toteutetaan arkistoäänitteiden ja tämän päivän äänimaisematallennusten avulla. Studiossa on juontajan lisäksi kaksi tai kolme vierailevaa asiantuntijaa, jotka edustavat äänimaisematutkimusta, äänitaidetta tai
äänisuunnittelua. Kuuntelijoiden toiveet liittyvät usein paikkoihin ja tapahtumiin sidoksissa oleviin ääniin, jotka voidaan tulkita kotiseutuina tai sellaisiksi koettuina ympäristöinä. Esimerkiksi äänten yhdistyminen kotoisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen oli toiveissa vahvasti esillä.16 Tässä suhteessa ne muistuttavat osin keruuaineistojen analysoituja äänimaisematekstejä.
Huomionarvoista radio-ohjelmassa on, että ohjelmaan soittavat henkilöt haluavat kertoa
kuuntelijoille ääniin ja paikkoihin liittyvät kokemuksensa ja näin tehdä kokemuksista yhteisiä. Tapa vertautuu musiikin toivekonsertteihin, joissa oleellista on kappaleen kuuntelemisen ohella niistä kertominen. Näin on myös äänitoiveiden kollektiivisen ja radiovälitteisen kuuntelemisen kohdalla, sillä yksittäisten äänten ja äänimaisemien henkilökohtaiseen kokemiseen tarjoaa internet lukuisia mahdollisuuksia.17 Tästä huolimatta äänet halutaan kuulla radiolähetyksessä ja liittää ne tiettyyn kellonaikaan ja samanaikaisesti koettavaan yhteiseen tapahtumaan. Merkittävä on myös
kuuntelijan, äänen ja kuuntelutapahtuman välisen suhteen kokonaisvaltainen muuttuminen:
aiemmin jokapäiväiseen elämään kuulunutta ääntä tarkastellaan nyt aktiivisesti muistoja ja tunteita tuottavana ääniobjektina.
”Äänien iltojen” toivotuinta materiaalia ovat maatalousyhteiskunnan äänet, jotka edustavat noin kymmentä prosenttia ohjelmaan lähetetyistä toiveista. Ne liittyvät erityisesti konekantaan, kuten pelto- tai navettatöissä käytettäviin laitteisiin.18 Suosituimmat äänitoiveet ovat osa
henkilökohtaisia muistoja lapsuudesta, nuoruudesta sekä eletystä elämästä ja maailmasta, jota ei enää ole. Radionkuuntelijoiden ja toiveiden lähettäjien yhteiset kokemukset maaseudusta ja maataloudesta selittyvät osittain Suomen verrattain hitaalla kaupungistumisella 1960-luvulla.
15 Uimonen ja Mikkola 2017, 25.
16 Ks. Järviluoma 2006.
17 Uimonen ja Mikkola 2017.
18 Emt.
Vuosien 2012–2015 lähetyksissä toivottiin eniten puimakonetta (20 toivetta), hevosvetoista
niittokonetta (16), höyryveturia (15), Zetor-traktoria (13), Wickström-moottoria (13), separaattoria (12), puhelinlankojen laulua (12), käsinlypsyä (11), viikatteen liippausta (7) ja ukkosen ääntä (6).
Vasta kymmenentenä toiveena on ensimmäinen luonnonääni, ukkosen jyrinä (6). Rakennetulla ja sosiaalisella ympäristöllä on äänimuistoissa ja -maisemissa hallitseva asema. Luetteloa selittää nimenomaan sosiaalinen toiminnallisuus ja se, että osa toivojista on käyttänyt laitteita itse tai kuullut niitä käytettävän osana arkea ja työntekoa. Seuraavalle sukupolvelle äänet ovat tuttuja kesälomista ja niihin liittyen kaikesta sellaisesta miellyttävästä tekemisestä, mihin yksittäinen ääni voi yhdistyä muistelijansa mielikuvissa. Tämä käy ilmi kahdesta seuraavasta muistelusta:
Toivoisin kuulevani separaattorin ääntä. Siis sellaisen käsikäyttöisen
laitteen, jolla kerma kuorittiin maidosta. Lapsena 1950-luvulla tulimme aina kesällä naapuripitäjästä lomalle mummolaan. Maalaistalo tarjosi lapselle kaikki kesäiset ilot heinäntekoineen, karjan laitumelle viemisineen, uimisineen, leikkeineen. Yksi ääni, jota sen koommin en ole kuullut on aamuinen separaattorin pyörittämisen ääni. Nukuin jossain kauempana, mutta heräsin aina pirtistä kantautuvaan separaattorin ääneen. Ääni oli rauhoittava, turvallinen, tuttu. Ja samalla lupaus alkavasta uudesta päivästä.
Mielessäni tuo ääni yhdistyy tarinoihin ja muistoihin kesistä, kärpästen surinaan ja pääskyjen visertelevään lauluun.19
Yksittäisistä käsi- ja moottorikäyttöisistä laitteista toivottiin eniten Zetor-merkkistä traktoria. Sen ääni oli osa jokapäiväistä elämää ja työntekoa, minkä vuoksi eräs radionkuuntelija suo sille merkittävän aseman sodanjälkeisen Suomen rakentajana sekä konkreettisesti että symbolisesti:
19 Emt.
Sillä kynnettiin pellot, raivattiin kivet, vedettiin puut talvella metsästä, käytettiin sirkkeliä, ajettiin heinät ja maitotonkat, ja se kertoi ahkerasta työnteosta. Siis hevosen hirnahduksen jälkeen seuraavaksi paras maaseudun ääni: Zetor-traktori. Olisi
mahtavaa kuulla, kun sen iso vauhtipyörä lähtee hiljalleen käyntiin ja moottori alkaa käynnistyä!20
Zetorin ja muiden traktoreiden äänet herättivät kuulijoissaan onomatopoieettista kiinnostusta.
Tietävälle kuulijalle ne olivat selkeästi toisistaan erotettavissa. Tieto välittyi ja vääntyi suullisessa perinteessä tiettyyn muotoon, joka omalta osaltaan helpotti koneiden tunnistamista: ”Zetor kyseli:
tästäkö-tuostako-tästäkö-tuostako... Ja Valmet perässä sanoi: niin-niin-niin-niin-niin...”21
Traktorien äänet vahvistavat käsitystä siitä, kuinka äänimaisemakompetentti kuulija ymmärtää kotiseutuunsa liittyvät äänet ja niiden luonnehdintoihin liittyvät merkitykset.22 Yhtä lailla Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -keräyksen kirjoittajan mukaan Jämsänkoskella
Rekolankylän äänellinen kotiseutu rakentui kukkojen kiekunassa ja viinaanmenevien isäntien ruokakelloissa (”Anna kuppi viinaa” ja ”Kyllä puolkin piisaa”).23
Kesän vaikutus oli toiveissa voimakkaasti esillä. Etenkin ylirajaisessa ja yli-ilmastollisessa tarkastelussa maantieteelliset ja vuodenaikoihin liittyvät tekijät rakentavat
ympäristösuhdettamme erityisellä tavalla. Radiossa esitetyn toiveen lapsuuden kesästä ja siihen liittyvistä äänistä voidaan olettaa kuuluvan luonteenomaisesti sellaiselle maantieteelliselle alueelle ja ilmastoon, jossa pitkä, kylmä ja pimeä talvikausi yhdistyy paikoin epätoivoiseen odotukseen lämpimistä ja kirkkaista kesäpäivistä.
Aihetta on syytä pohtia ylirajaisesti toisessakin katsantokannassa. Vaikka äänimaisemaa tulee tarkastella musiikin tavoin osana sitä kulttuuria, jossa ääniä tulkitaan ja tuotetaan, ei tämä kuitenkaan itsestään selvästi tarkoita, etteikö muita kulttuureita voitaisi käyttää ristivalottamaan ääniin liittyviä merkityksiä. ”Äänien illan” toiveet nostavat esiin kysymykset kansallisuuden
rakentumisesta ja Suomen homogeenisesta tai sellaiseksi mielletystä kulttuurista. Tiettyihin ääniin
20 Uimonen ja Mikkola 2017, 33–34.
21 Emt.
22 Uimonen 2005, 39.
23 Uimonen 2016.
liitetyt kollektiiviset merkitykset olisivat epätodennäköisiä monikulttuurisemmissa valtioissa, minkä lisäksi äänten lähettämisen motiivit tulisivat arvioiduiksi uusin kriteerein. Hongkongilaisen äänitaitelijan mukaan nostalgisia menneisyyden ääniä soittava radiokanava tulisi hänen
kotimaassaan tulkituksi valtaapitävien äänellisenä representaationa.24 Tämän perusteella erityisesti ”ainutlaatuisiksi” ja ”kansallisiksi” kutsutut äänet tulisi asettaa erityyppisiin
konteksteihin ja kriittisen arvioinnin alaisiksi – aivan kuten mitkä tahansa kulttuurin tuotteet, joita luonnehditaan edellä mainituin epiteetein.
Kotiseutu osana äänisuunnittelua
Koska siinä oli tätä jatsahtavaa musaa, että tässä tää maakunta kohtaa tään muun maailman juurillaan.25
Rakennetaanko kotiseudun äänimaisemaa tietoisesti? Entä mitkä ovat tällaisen toiminnan motiivit ja onnistumisen mahdollisuudet? Äänen- ja musiikintutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna on selvää, että ihmisten kokoontuessa yhteen rakentaa elävä musiikki yhteisön yhteenkuuluvuutta symbolisesti ja konkreettisesti. Se määrittelee tilaisuuden luonteen yhdessä muiden äänten ja muilla aisteilla havaittujen ilmiöiden kanssa. Kotiseudun äänellistä rakentumista on syytä tarkastella myös tallennetun äänen aikakaudella, sillä sen myötä tapahtunut kuuntelutapojen muutos on vaikuttanut äänten merkitysten kontekstisidonnaisuuteen.
Tilan, sen toimivuuden ja äänen välinen suhde on monimuotoinen, ja sitä määrittävät muiden muassa talouteen, hyvinvointiin ja viihtyisyyteen liittyvät tekijät. Tilan äänisuunnittelussa voidaan ottaa huomioon paikalliset ja alueelliset erityispiirteet, joskin tämä vaatii toteutukselta yleisestä äänisuunnittelusta eroavaa osaamista ja sellaisia metodologisia ratkaisuja, joita on aiemmin sovellettu pääasiassa ulkotilojen systemaattisessa analyysissa.26 Kyse on etnografisten ja sellaisten
24 Uimonen, Kytö ja Ruohonen 2017, 17.
25 Kontukoski ja Uimonen 2016, 13.
26 Järviluoma, Kytö, Truax, Uimonen ja Vikman 2009.
äänimaisematutkimuksen alaan kuuluvien menetelmien soveltamisesta, joilla kartoitetaan tilan fyysiset ja akustiset ominaisuudet sekä otetaan huomioon tilan käyttäjien tarpeet ja mieltymykset.
Kolmessa tapaustutkimuksessa Etelä-Pohjanmaan alueella tarkasteltiin tilan käyttäjien kokemuksia ja muistamista sekä sitä, kuinka nämä tekijät on mahdollista ottaa huomioon äänisuunnittelussa.
Syksyllä 2015 toteutetun Matka maakuntaan -nimisen ravintolakiertueen yhteydessä tutkittiin, kuinka ravintolaillallisille osallistuneet henkilöt kokivat tilan äänisuunnittelun osana elämyksellistä ruokailutapahtumaa. Lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, onko elämyksellisyyttä mahdollista tuoda osaksi tiettyyn fyysiseen paikkaan ja alueeseen liittyvää henkilökohtaista ja kollektiivista merkityksenantoa.27 Illalliset ja tutkimusaineiston keruu toteutettiin Jyllinkosken
sähkölaitosmuseossa Kurikassa, Jokipiin Pellava oy:n tehtaalla Jalasjärvellä ja Taidekeskus Harrissa Alavudella.
Akustisessa suunnittelussa paikallisuus ja elämyksellisyys korostuivat, kun tila, ääni, visuaalisuus ja ruoka tukevat tasapainoisesti tapahtumalle valittua teemaa. Paikallisuutta ja siten myös
kotiseutuun liittyviä merkityksiä palautettiin osallistujien mieleen arkistonauhoitteita ja illan teemaan valittua musiikkia soittamalla. Luvun alussa esitetty kommentti oman maakunnan esiintyjän levytyksestä ja sen kuulemisesta osana illallista liittää paikallisen ja alueellisen
musiikkikulttuurin ylirajaiseen äänelliseen tilan kokemiseen. 1960-luvun kotitallenteelta soitettu seinäjokinen versio englanninkielisestä kappaleesta herätti samalta seudulta olevassa
haastateltavassa vieläpä hienoista kotiseutuylpeyttä.
Edellisestä poikkeava lähestymistapa oli Seinäjoella Uppalan kartanossa, jossa osana
tutkimusprojektia toteutettiin lapsuuden ääni- ja ruokakokemuksille perustuva illallinen keväällä 2017. Tutkimus oli rajattu koskemaan sodanjälkeistä aikaa ja erityisesti neljä- ja
viisikymmentälukuja. Illallista edelsi haastattelututkimus, johon osallistui viisi vuosina 1941–1948 syntynyttä naista. Tulosten perusteella toteutettiin Ruokamuistoja lakeuksilta -menu.
Menneisyyden moniaistista kokemista edistettiin ruokatarjoilulla, joka perustui haastatteluista saatuun tietoon sekä 1940-luvun kattauksella ja seinälle heijastetuilla valokuvilla.
Haastatteluaineiston perusteella toteutettiin ääni- ja kuvakooste. Taustalle koostettiin
suoratoistopalvelusta 1940- ja 1950-lukujen populaarimusiikkia sekä otteita ajan lastenohjelmista.
27 Kontukoski ja Uimonen 2016.
Ruokalajien tarjoilua edelsi vellikellon ääni, jonka jälkeen hiljennyttiin kuuntelemaan
äänikoosteelta muiden muassa uunin lämmittämisen ja tuvan ääniä sekä haastatteluesimerkkejä, jotka liittyivät kulloinkin tarjottavaan ruokalajiin. Kooste soitettiin vanhan putkiradion sisään sijoitetusta aktiivikaiuttimesta. Palaute koottiin lomakekyselyllä, jonka perusteella tapahtuman generoimat äänimuistot liittyivät maaseutuelämään, kuten kirnun ja separaattorin ääneen ja lammen veden loiskintaan kalamatkalla. Samalla muisteltiin radio-ohjelmia, kuten Lauantain toivottuja levyjä ja Markus-sedän lastentuntia.28 Muistot liittyvät paikalliseen ja valtakunnalliseen äänen kulttuurihistoriaan, ja osa niistä palautui mieleen tilan äänisuunnittelun edesauttamana.
Edellä mainituissa tilaisuuksissa edellytykset moniaistiselle ja aktiiviselle kokemiselle luotiin suunnitellusti ja asiakkaiden tietoisesti koettaviksi. Kuuleminen, maistaminen ja niiden myötä yhteisöllisyyden rakentuminen tapahtuivat sitä varten järjestetyssä tilaisuudessa. Näistä selkeästi eroava tapa kiinnittyä ympäristön ääniin ja kotiseutuun olivat arjen kokemukset, joiden
yhteydessä äänellinen tai muihin modaliteetteihin liittyvä ympäristösuhteen rakentuminen jää usein tietoisen ja aktiivisen havainnoinnin ulottumattomiin.
Edellä mainitut tapahtumat olivat luonteeltaan erityisiä. Äänisuunnitteluun osana arkea ja jokapäiväistä elämää kiinnitettiin huomiota ”Terveyttä edistävä moniaistinen ruokaympäristö” - tutkimushankkeessa29, jonka osatutkimuksena toteutettiin luontoäänimaisema tavaratalon hedelmä- ja vihannesosastolle viikon ajaksi. Tavoitteena oli suunnitella tila totutusta poikkeavalla tavalla sekä arvioida äänisuunnittelun vaikutusta viihtyvyyteen ja ruokatarvikkeiden menekkiin.
Asiakkaita aktivoitiin havainnoimaan kaupan ääniympäristöä ja kertomaan sen jälkeen
tuntemuksistaan haastattelijalle. Lähestymistapa oli poikkeuksellinen, sillä huomiota kiinnitettiin erityisesti tilankäyttäjien kokemuksiin ja niistä kertomiseen ilman, että vastaukset olisi lukittu lomakehaastattelun tavoin ennalta päätettyihin vaihtoehtoihin.
Kotiseudun äänet määrittävät olemistamme tilassa ja ajassa myös silloin, kun tila ja aika ovat tietoisesti ja tiettyä tarkoitusta varten suunniteltuja. Saadun palautteen mukaan
luontoäänimaisemat herättivät sekä miellyttäviksi että epämiellyttäviksi koettuja reaktioita.
Metsän äänet loivat tilan ja leppoisan kesäpäivän vaikutelman, joskin lintujen laulu sai osan vastaajista liittämään äänet likaisuuteen. Alueellinen ja ornitologinen kotiseututietämys ilmeni
28 Uimonen, Kontukoski ja Hopia 2019.
29 Ks. Hynynen ym. 2018.
palautteessa, jonka mukaan kevätlintujen soittaminen syksyllä oli hämmentävää. Paikallisten äänimaisemakompetenssien sivuuttaminen voi aiheuttaa ei-toivottuja reaktioita ja koomisuuteen saakka ulottuvia ristiriitoja tilan suunnittelussa. Tämä kävi ilmi erityisesti silloin, kun haastateltavat kokivat jonkun olevan totutusta poikkeavalla tolalla: ”Siinä oli pieni ristiriita esimerkiksi kuovin laulu, eihän sitä tähän aikaan kuule enää – – toisaalta siinä palaa kivoihin kesätunnelmiin.”30 Äänen kulttuuriset merkitykset kävivät ilmi arkisissa ääni-ilmiöissä. Tutkimuksen osana tehtyä kuuntelukävelyä seuranneessa haastattelussa pohdittiin ”kenkien narinaa sitä kovaa lattiaa vasten”. Jokapäiväinen ja näennäisen merkityksetön ääni paljastui haastattelussa vahvasti
kulttuuriseksi viestiessään kuulijalleen steriiliydestä, mutta samalla puhtaudesta. Merkillepantavaa on havainnon liittyminen äänimaisematutkimuksen paradigmaan siitä, kuinka ihminen tuottaa omaa ääniympäristöään ja samalla tekee johtopäätöksiä tuottamiensa äänien perusteella.
Kyseessä on nykyaikainen versio ikiaikaisesta ilmiöstä: muiden aistien ohella kuuloaisti välittää informaatiota vallitsevasta lämpötilasta sen perusteella, millaisen äänen lumi aiheuttaa askeleen alla pakkas- tai suojasäällä.
Kotiseutu äänimaisemakeruiden teksteissä
Siihen aikaan näet kylämme lähes jokaisessa parinkymmenen peltohehtaarin ja sitä suuremman hehtaarimäärän talossa oli venäläisiä sotavankeja työvoimana, ja näiden laulu on jäänyt mieleeni.31
Äänimaisemakeruissa fyysisiin tiloihin ja aikaan liittyviä kokemuksia ympäristön äänistä kuvataan erityyppisillä teksteillä. Kokemuksia on kerätty kahdessa kirjoituskilpailussa Sata suomalaista äänimaisemaa ja Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat.32 Teksteistä käyvät ilmi äänimaisemien merkitys paikan ja tilan rakentajana, osana muistoja ja kirjoittajille ensisijaisen tärkeiden paikkojen
30 KK2 2016.
31 Kilpinen 2006, 118–120.
32 Järviluoma, Koivumäki, Kytö ja Uimonen 2006; Uimonen, Kytö ja Ruohonen 2017.
kokemisina. Muistot liittyvät joissakin tapauksissa kotiseutuun tai sieltä muuttamiseen, kuten edellä esitetystä Puimurin laulu -tekstistä käy ilmi. Kotiin, kotoisuuteen, rauhallisuuteen ja turvallisuuteen liittyviä tuntemuksia on jaoteltu ja otsikoitu seuraavasti: ”Maailman aika kuluu – Kotona ja rauhassa” sekä ”Katolla saa tanssia vaikka piru, mutta minua se ei täältä löydä – Kodista ja turvallisuudesta”. Seuraavassa tarkastelen keruiden äänimaisemakuvauksia etenemällä
mikrotasolta makrotasolle: nukahtamisen ja heräämisen kokemuksista siirrytään rakennuksen ääniin, ulkotilaan ja pihalle sekä raitille ja viimein tallennettuun äänimaisemaan.
Lapsuuden kotiin, kotoisuuteen ja turvaan liittyvät usein nukahtamiseen ja heräämiseen liittyvät äänet, kuten aikuisen sytyttämä tuli ja tämän toimituksen seuraaminen kuuntelemalla ja
katsomalla:
Aamulla seitsemän seutuvilla isä tuli kammarista, raapaisi tulitikun, josta tuli
raapaisuääni. Laittoi seinäöljylamppuun valon. Ripisteli sytykkeitä, tuohta ja tikkusia.
Raapaisi tulitikun, sytytti tuohen joka käpristyessään rätisi, syttyessään antoi äänen, kun isä sai valkeen hellaan, laittoi vettä sumppipannuun joka oli isompi kuparipannu, siinä oli edellisiä kahvinporoja, otti hellanrinkiä sopivasti pois jotka kolisi otettaessa, asetti pannun reiälle. Valkee kun syttyi, se avohellasta loimusi laipioon jonka se valaisi ja teki kuvioita laipioon.33
Kaupunkiäänimaiseman senhetkistä kotoisuutta, muistojaan ja samalla lempiääntään kuvaa toinen kirjoittaja ”lämpimän peiton” alta tekstissä Lumiauran kolahdukset:
Unen ja valveen rajatilassa niiden kolahdukset ovat kuin lämpimiä muistoja lapsuuden ajoilta. Kun isoäiti lauloi ”joka ilta kun lamppu sammuu”, kun tuvasta kuului vielä aikuisten sorinaa ja kun myrsky piiskasi peltikattoa, peiton alla tiesi olevansa turvassa.
Lumiaurojen kolahdukset luovat samanlaisen rauhaisan olotilan. Lumiaurat ajavat
33 Hirvonen 2017, 263–265.
ulkona pakkasessa silloin kun meidän muiden ei tarvitse nousta sängystä. Ne keräävät talven jättämiä jälkiä, jotta aamuistamme tulisi mukavampia.34
Yksittäisiä ääniä ja niiden ylisukupolvista merkitystä kuvattiin myös toisella tapaa. Satavuotiaan keskisuomalaisen hirsitalon äänissä kuuluu sen eläminen sään mukana. Parikymmenen
puuportaan narahduksista on kuultavissa, missä kohtaa kulkija kulkee. Hitaasti ja raskaasti astuessa narahdus venyy ja muodostaa ”lähes soinnun”. Joka toiselle askelmalle astuttaessa on mahdollista leikitellä äänten järjestyksellä. Tärkeintä on kuitenkin ääniin liittyvä historia ja ”elämän kulku”, sillä portaiden ääniä ovat kuunnelleet isovanhemmat, vanhemmat, serkut ja sisarukset.
Ikääntyvien vanhempien jalkojen alla portaiden narina syntyy hitaammin, toisaalta oman äänensä tuo uusi sukupolvi, joka liukuu takapuolellaan portaikkoa. Sukupolvet toisiinsa liittävä ääni kuuluu myös tanskalaisten Lego-rakennussarjan palikoista. Ääni vie aikuisen muistelijan takaisin omaan lapsuuteensa, sillä ”nyt kun rakennamme Duplo-legoja oman tyttäreni kanssa, tulee rapinasta mieleen kaikki nuo muistot”.35
Kodin ulkopuolelle, mutta kuitenkin sen lähiympäristöön liittyy kertomus kosken äänestä ja kotiseudun jättämisestä, joka voidaan tulkita molemminpuolisen suhteen päättymiseksi.36 Kirjoittaja purkaa kokemustaan seuraavasti:
Koin oloni koskea kuunnellessa äärimmäisen yksinäiseksi. Kuitenkin tunsin, että tämä maisema, kalliot, harju, metsät ja pellot sekä laaksossa oleva joki kuuluivat jollain salatulla tavalla juuri minulle ja että minulla oli näihin molemminpuolinen suhde, mikä oli nyt päättyvä. Nämä eivät voisi seurata minua, enkä minä voinut enää jäädä.
Nuorena koettu äänimaisema oli seurannut kirjoittajaa koko pitkän elämän ajan. Kokemuksen jälkeen hän oli tehnyt lupauksen: ”Tästä en puhuisi koskaan, kenellekään, sillä läheisimpiäni en
34 Järvi 2006, 230–231.
35 Hurskainen 2006, 222; Ilona S. 2017, 291.
36 Järviluoma 2006, 34; Kilpinen 2006, 118–120.
kavaltaisi – minun maisemaani.” Havainnossa yhdistyvät luonnonympäristö ja henkinen ympäristö ainutlaatuisella tavalla. Kokemuksen aiheuttama tunne on niin voimakas, että kertoja ei halua kertoa tai vaihtoehtoisesti kykene kertomaan tapahtuneesta ennen kuin vuosikymmenten päästä.
Kotiseudun miellyttävillä tai muuten myönteisillä tunteilla ladatut muistot voivat olla
elämänmittaisia. Vahva muisto kotiraitilta oli luvun alussa kerrottu venäläisten sotavankien laulu.
Vankeja ei kirjoittajan mukaan pidetty teljettyinä, vaan heidän sallittiin kyläillä tovereidensa luona.
Toisaalta ääniin voi liittyä muistoja, jotka ovat traumaattisuudessaan ahdistavia ja siten saattavat jäädä kirjoituskilpailuiden ja keruiden ulkopuolelle. Nuorena tyttönä koettu menetys ja siihen liittyvä ääni oli vaivannut kauhajokista kirjoittajaa neljäkymmentä vuotta. Ääni liittyi lapsuuden leikkitoverin kuolemaan ja hautajaisiin. Murteen käyttö luo tekstiin vahvan tunnelman etenkin silloin, kun viimein ”selevis se asia, flikan isä tuli pyhäaamulla hevoosella ja ruumiskärryyllä Päntäneheltä ja vei Tertun arkun kirkolle. Siinä samas selevis jotta son se muisto hevoosen kaviooren kapseesta Topeekalla”.37
Osa äänen kotiseutuvirtuaalisuutta on tallennusteknologian kehittyminen. 1970-luvulla yleistyneet kasettisoittimet tekivät mahdolliseksi äänimaiseman muokkaamisen musiikilla tai muulla äänellä.
Odotusten vastaisesti kotiäänitteistä ei kuitenkaan muodostunut valokuvakansioihin verrattavaa albumia eikä niitä kokoonnuttu kuuntelemaan yhdessä sukulaisten kanssa. Syynä tähän on
kuuntelu- ja katselutapojen erot, joista ensin mainittu vaatii osakseen hiljaisuutta ja tarkkaavaista kuuntelua, joka sulkee ulkopuolelleen yhdessä oloon kuuluvan sosiaalisuuden, kommentoinnin ja siten yhteisen kokemuksen vahvistamisen.38
Joskus kotitallenteille puolivahingossa tallentuneet äänimaisemat ovat osoittautuneet vuosien jälkeen kuunneltuna kestävämmiksi kuin äänitysajankohtana tallennettu musiikki.
Nauha pyörii -kirjoituksessa kerrotaan tietoisesti tehdystä tallenteesta, joka muodostuu arvokkaaksi alkuperäisestä tarkoituksestaan eroavalla tavalla.39 Äänite sisältää äidin puhetta vauvalleen, kyläkauppiaiden arkisia kotikeskusteluja ja muita perhe-elämään liittyviä ääniä.
Tallentuneet arkiäänet ovat ajan saatossa muuttuneet merkitykseltään korvaamattomiksi. Tätä
37 Karhu 2017, 266; Topeeka on kadun nimi.
38 Kurkela, Kilpiö ja Uimonen 2015, 71–73.
39 Hämäläinen 2006, 217–218.
edistää kuulovammaisen kirjoittajan mukaan se, että äänet ovat hänelle merkityksellisempiä kuin normaalikuuloiselle:
Joudun tarkkaamaan enemmän ympäristöni ääniä ja nautin suunnattomasti äänien eri vivahteista. Kun ryhdyn kuuntelemaan tätä muistojen kasettia, laitan kuulokkeet korviini ja aivan kuin liu’un sanomattoman suloiseen äänimaisemaan. Sen
ainutlaatuiseen ilmapiiriin ei kenelläkään muulla ole samanlaista sisäänpääsyä. Tämä elämys on henkilökohtainen äidin ja lapsen välinen aistiyhteys, jollaista ei tavoita kuin kerran elämässään.40
Nauhalta välittyy kokemus vuosien takaa, joka koskettavuudessaan ja henkilökohtaisuudessaan vastaa aiemmin kuvattua kokemusta joen ja kosken äänestä. Erotuksena on se, että
helppokäyttöinen kasettisoitin tekee mahdolliseksi palauttaa kokemus ja kodin tunnelma mieleen vuosia tapahtuneen jälkeen. Vastaavanlaisia narratiiveja on kerätty ja arkistoitu tutkimuskäyttöön muitakin.41 Etenkin edesmenneiden läheisten äänten kuunteleminen on osoittautunut
voimakkaaksi kokemukseksi mieleen palautuvine menetyksen tuntemuksineen.
Kotiseutu virtuaalisena äänimaisemana
Keskusyksiköiden tuulettimien hurinaan sekoittuu näppäimistöjen intensiivinen naputus, hiirten klikkailu ja pelaajien puhe. Naurua, kommentteja, huutoa.
Hauskanpitoa. Reagointia.42
40 Hämäläinen 2006, 218.
41 KM 2010.
42 Survo 2017, 211.
Äänimaisemakeruiden yhtenä tavoitteena on lisätä tietoisuutta ympäristön äänistä osana kuulijansa elämää. Tässä yhteydessä oli erityisen tärkeää tallennettujen äänien merkitysten sanallistaminen sekä se, että äänet kuvauksineen arkistoitiin ja että ne ovat näin palautettavissa tutkimus- tai muuhun käyttöön. Ympäristöt pyrittiin dokumentoimaan yhdessä
äänimaisemaehdotukset tehneiden henkilöiden kanssa. Tämä siksi, että ennakkosuunnitelmien mukaisesti tallennettiin samalla ääneen tai äänimaisemaan liittyvä kontekstuaalinen tieto. Ilman yksityiskohtaista tietoa kuulemistapahtumasta, ääneen liittyvästä tulkinnasta ja kuulijan ääneen liittävistä merkityksistä on yksittäisen äänen tai äänimaiseman myöhempi tulkinta mahdoton tehtävä.
Hankkeiden sivistys- ja tutkimuseettisenä päämääränä oli tuoda tallennetut äänet ja niihin liittyvä kontekstuaalinen tieto kaikkien asiasta kiinnostuneiden ulottuville. Tähän tarkoitukseen
hyödynnettiin virtuaalista Kuuntelukarttaa sekä Soundcloud-palvelua, jossa on kuunneltavissa myös aiempien tutkimusten yhteydessä tallennettuja äänitapahtumia.43 Kuuntelukartasta on mahdollista kuunnella myös muiden projektien yhteydessä tallennettuja ääniä eri hakukriteereillä ja niiden yhdistelmillä: kartta sisältää äänitiedoston, äänityspäivämäärän ja -ajan, lyhyen
kuvauksen, kategorisoinnin (esim. ”signaali”), tapahtumaan liittyvän tarinan ja tallentajan nimen.
Karttaa on mahdollista käyttää suunniteltuun tarkoitukseen edelleenkin.
Sata suomalaista äänimaisemaa -keräyksen yhteydessä ilmeni, kuinka kotiseudun äänimaisemasta pidettiin huolta aktiivisella toiminnalla. Vuosia Taalintehtaalla vaikuttanut signaali poistettiin käytöstä kustannussäästöjen vuoksi vuoden 2000 tienoilla, kun tehtaanpillin soittamisesta
huolehtinut työntekijä eläköityi. ”Kulttuuriskandaaliksi” nimetty tapahtuma herätti kansanliikkeen, minkä toiminnan ansiosta pilli palautettiin osaksi yhteisöä.
Runt år 2000 blev visseloperatören pensionerad, maskinen var utsliten, det skulle sparas pengar, och följaktligen skulle visslan läggas ner. Byn blev tyst. Det uppstod
43 SAES, kartta 2020; SAES 2017.
omedelbart en folkrörelse: ”Ingalunda tänker ni väl sluta vissla!” Man talade om kulturskandal. Museet kopplades in och det ledde till att vi fick en ny modern vissla.44
Tehtaan pilli rytmitti arkea ja siitä oli muodostunut tietylle alueelle ominainen ääni. Nämä
akustiset rytmit ja niin kutsutut perusäänet muovaavat alueiden äänellistä identiteettiä ja esitetyn esimerkin mukaisesti muodostuivat ajan myötä asukkaille ja samalla akustisen yhteisön jäsenille tärkeiksi.
Aihetta voidaan tarkastella myös kuulumisen käsitteen avulla, jolla tarkoitetaan ympäristöäänen tutkimuksessa ja ymmärtämisessä kahta asiaa. Äänen kuulumisen käsite on totuttu yhdistämään auditiiviseen informaatioon. Tämä tarkoittaa sitä, kuinka yksittäiset äänitapahtumat ja
äänimaisemat välittävät kuulijalleen merkityksiä sekä siihen, kuinka kuuntelija näitä merkityksiä ymmärtää.45 Toisaalta kuulumisella on myös yhteiskuntatieteellinen sisältönsä: tällöin
kuulumisella tarkoitetaan kuulumista johonkin tai jonkin kuulumista minulle.46
Kyse on emotionaalisesta kiinnittymisestä johonkin kotoisaan, mutta samalla siitä, kuinka
kuulumisella on taipumusta naturalisoitua arkipäivän käytännöissä. Kaksisuuntainen kuulumisen tunne (sense of belonging) liittyy kokemiseen. ”Minun kouluni” ei tarkoita, että omistaisin sen, vaan että koulu kuuluu minulle kokemukseni perusteella. Yhtä lailla maisema ja äänimaisema voidaan kokea voimakkaasti itselle kuuluvaksi, mikäli siihen on syntynyt erityinen ja
henkilökohtainen kokemuksellinen suhde. Artikuloiduksi, jäsennetyksi ja politisoiduksi kuuluminen tulee kuitenkin erityisesti silloin, kun se on jollakin tavoin uhattuna, kuten Taalintehtaan pillin palauttamisessa entiselle paikalleen selkeästi kävi ilmi.
Luvun alussa olevasta esimerkistä käy ilmi, että virtuaalisuus ja digitaalisuuden eri
ilmenemismuodot muokkaavat elämää monin tavoin. Toisaalta ääni ei virtuaaliseksi muuttuessaan ainoastaan siirry uudessa olomuodossaan toisaalle ja tuota siellä koettavia elämyksiä.
Virtuaalisuuden ja digitaalisuuden myötä on akustisen ympäristön muutos korvinkuultava
yksityisen ja etenkin julkisen tilan hiljenemisenä. Tätä kuvaa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat
44 SAES, kartta 2020.
45 Uimonen 2016.
46 Yuval-Davis 2011, 10; Hokka 2014, 15–16.
-keräykseen lähetetty kuvaus 1970-luvun pankkisalista. Ääniympäristö oli varsin toisenlainen verrattuna nykyisiin konttoreihin pankkipalveluiden siirryttyä henkilökohtaisille tietokoneille. On syytä pohtia, mitä virtuaalisuus on siirtänyt verkkoon, mutta myös sitä, millä tavoin virtuaalisuus on muuttanut akustista ympäristöä suhteessa kotiin ja kotiseutuun. Muutos teollisesta
yhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan ja jälleen itsepalveluyhteiskuntaan muuttaa äänimaisemaa ja varmuudella myös kotiseutua ja sen kokemista.
Kotiseutu äänenä
Äänet antavat tosiaikaista informaatiota ympäristöstämme sekä palauttavat mieleemme
menneen, halusimme sitä tai emme. Tulevan ennakoimisen tekee mahdolliseksi kaukaa kantava ja lähestyvä ääni. Otamme vastaan äänellistä informaatiota kaksikymmentäneljä tuntia
vuorokaudessa, minkä lisäksi suhteemme ääniympäristöön on elämänmittainen: ontologisesta ja epistemologisesta katsantokannasta riippuen ehkä jopa pidempi kuin koko tietoinen elämämme, sillä suhteemme ääniin muodostuu ennen syntymää ja siten ennen tietoisen minän rakentumista.
Äänien tulkinta on sidoksissa kuulijansa elinympäristöön, elämänkokemukseen tai kiinnostuksen kohteisiin. Eri ikäryhmiin kuuluvat ihmiset tulkitsevat kuulemaansa toisistaan eroavilla tavoilla:
tänään syntyvällä lapsella tulee olemaan rajoitettu määrä ymmärrystä siitä äänimaisemasta, joka oli itsestään selvästi osa hänen vanhempiensa kokemusmaailmaa, muistoja ja jokapäiväistä elämää. Ikätovereidensa tavoin hänen äänimaisemaymmärryksensä tulee muodostumaan omanlaisekseen, ja se tulee erottamaan hänet edeltävien sukupolvien kyvystä tulkita niitä äänellisiä merkkejä, joita ympäröivä kulttuuri tuottaa.
Aikaan sidottu ääni vaatii osakseen erityistä huomiota kotiseutuun liittyviä merkityksiä välittävänä alustana. Äänen säilyminen osana akustista yhteisöä tulee kyseenalaistetuksi, mikäli siltä puuttuu funktionaalinen tai esteettinen arvo tai ominaisuus. Näin ollen äänen ja äänimaisemien
dokumentoimisen yhteydessä on huolehdittava siitä, että tieto ääneen liittyvistä merkityksistä ja tulkinnasta tulee yksityiskohtaisesti tallennetuksi. Tosiaikaisesti kuultavien äänten ohella käsitys koskee myös virtuaalisia ääniä ja niiden säilyttämistä. Akustisten yhteisöjen rinnalle rakentuivat
sähköakustiset yhteisöt radion ja tallennuslaitteiden yleistymisen myötä 1920-luvulta lähtien, mikä osaltaan edesauttoi kuviteltujen tai todellisten yhteisöjen muodostumista ja muodostamista.
Erehdyksessä tai tarkoituksessa nauhalle tallentuneista läheisten äänistä muodostui kotiäänittämistä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Entä miten kotiseutua ja äänimaisemaa on mahdollista rajata tutkimuksellisesti osana suomalaista kulttuuria? Yhtäältä kyse on eurooppalaisittain yleisestä ja transnationaalista ilmiöstä, toisaalta jostakin sellaisesta, joka ei ole ylirajaisesti siirrettävissä kulttuurista toiseen, ainakaan
problematisoimatta. Erityisesti arkiäänten kohdalla eletyn, koetun ja tulkitun kotiseudun merkitykset tutun ympäristön rakentajana vaativat osakseen tarkempaa tutkimusta. Totuttujen rutiinien rikkominen tai horjuttaminen edesauttaa omalta osaltaan asian problematisointia:
valintamyymälän äänimaiseman hetkellinen muuttaminen nostaa esiin ne arkiset elementit, jotka rakentavat ja muokkaavat äänellistä kotiseutua.
Kuuntelemalla ja äänittämällä tapahtuvaan kotiseudun tarkasteluun on olemassa lukuisia mahdollisuuksia. Aiheesta on julkaistu runsaasti tutkimus- ja pedagogista kirjallisuutta. Niihin tutustumalla ja niiden menetelmiä soveltamalla voidaan tutuksi oletettuun ympäristöön tutustua uudella tavalla. Painetusta ja verkossa saatavilla olevasta kirjallisuudesta voidaan koostaa
tarkoitukseen sopivat tavat typologisoida ja kategorisoida erityyppisiä ääni-ilmiöitä, mikäli tämä koetaan tarpeelliseksi. Pedagogisesti vaivattomin tapa lähestyä äänellistä kotiseutua ovat
kaikenikäisille sopivat kuunteluharjoitukset. Lähde kaikelle edellä mainitulle on Suomen Akustisen Ekologian Seuran verkkosivut. Ne sisältävät runsaasti aiheeseen liittyvää tietoa sekä opastuksen Kuuntelukartan käyttöön, joka on suositeltava alusta äänten dokumentointiin, tallentamiseen ja sanalliseen kuvailuun.47
Minkä tahansa aineellisen tai aineettoman kulttuurisen artefaktin tavoin myös radiossa soitetut ympäristöäänet voidaan asettaa osaksi kansallista tai kotiseutua koskevaa kertomusta.
Jälleenrakennuskauden äänimaisemaa edustava Zetor valmistettiin entisessä Tšekkoslovakiassa, ja siten sen ääni edustaa oman aikansa ylirajaista äänimaisemaa, jolla on taipumusta kadota sen jälkeen, kun ääni ei enää liity tiettyyn funktionaaliseen toimintaan tai sitä ei koeta esteettisesti miellyttävänä. Täten jälkikäteen tehtävä äänimaisemarepresentaatio vertautuu kansallisuus- tai
47 Schafer 2015; SAES, kartta 2018; Akueko 2020.
kotiseutupuheeseen: siihen sisällytetään jatkuvasti joitakin elementtejä ja jätetään samalla toisia ulkopuolelle. Kotiseudun rakentumisen kannalta erityisesti äänimaiseman muuntuvuus on haaste – ja siten ehkä katoavampi muilla aisteilla koettuun kotiseutuun verrattuna.
Käsikirjoitus on valmistunut osana ERC AdG 2015 694893 ”Sensory Transformations and Transgenerational Environmental Relationships in Europe 2016–2020” -hanketta (SENSOTRA).
Lähteet
KM 2010. Kasettimuistot, Musiquitous – jokapaikkainen liikkuva musiikki -tutkimushankkeen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran muistitietokeruu huhti–syyskuussa 2010. Kansanperinteen arkisto, Tampereen yliopisto.
KK1 2016. Kuuntelukävely ja ryhmähaastattelu 1 Minimanissa Seinäjoella 16.9.2016.
Haastattelijana Maija Kontukoski. Litteraatio kirjoittajan hallussa.
KK2 2016. Kuuntelukävely ja ryhmähaastattelu 2 Minimanissa Seinäjoella 16.9.2016.
Haastattelijana Maija Kontukoski. Litteraatio kirjoittajan hallussa.
Kirjallisuus
Akueko 2020: Suomen Akustisen Ekologian Seura. Saatavissa: https://www.aanimaisemat.fi.
Viitattu 27.2.2020.
Augoyard, Jean-Francoise & Henri Torgue 2008: Sonic Experience. A Guide to Everyday Sounds.
Translated by Andra McCartney & David Paquette. McGill-Queen’s University Press, Ithaca.
Gronow, Pekka 2010: Kahdeksas taide. Suomalaisen radioilmaisun historia 1923–1970. Avain, Helsinki.
Hirvonen, Maire 2017: Ääniä lapsuudesta vanhuuteen. Teoksessa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat. Toimittaneet Heikki Uimonen, Meri Kytö & Kaisa Ruohonen. Tampere University Press, Tampere. Saatavissa: http://tampub.uta.fi/handle/10024/100628. Viitattu 31.5.2020.
Hokka, Jenni 2014: Kakkoselta kaikelle kansalle. Kuulumisen politiikka YLE TV2:n arkirealistisissa sarjoissa. Tampereen yliopisto, Tampere.
Hurskainen, Silja 2006: Puuportaiden narina. Teoksessa Sata suomalaista äänimaisemaa.
Toimittaneet Helmi Järviluoma, Ari Koivumäki, Meri Kytö & Heikki Uimonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Ilona S. 2017 (nimimerkki): Legojen rapinaa. Teoksessa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat.
Toimittaneet Heikki Uimonen, Meri Kytö & Kaisa Ruohonen. Tampere University Press, Tampere.
Saatavissa: http://tampub.uta.fi/handle/10024/100628. Viitattu 31.5.2020
Hynynen, Ari, Anu Hopia, Heikki Uimonen, Tuija Pitkäkoski, Inari Aaltojärvi, Maija Paakki & Maija Kontukoski 2018: Ei ainoastaan leivästä. Ruoka, kokemus ja moniaistisuus. Tampereen teknillinen yliopisto, Tampere. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-4111-7. Viitattu 11.9.2019 Hämäläinen, Raija 2006: Nauha pyörii. Teoksessa Sata suomalaista äänimaisemaa. Toimittaneet Helmi Järviluoma, Ari Koivumäki, Meri Kytö & Heikki Uimonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Järvi, Antti 2006: Lumiauran kolahdukset. Teoksessa Sata suomalaista äänimaisemaa.
Toimittaneet Helmi Järviluoma, Ari Koivumäki, Meri Kytö & Heikki Uimonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Järviluoma, Helmi 2006: Turvallisuuden tunne, äänimaisema ja eletty tila lapsuudenmuistoissa.
Teoksessa Sata suomalaista äänimaisemaa. Toimittaneet Helmi Järviluoma, Ari Koivumäki, Meri Kytö & Heikki Uimonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Järviluoma, Helmi, Meri Kytö, Barry Truax, Heikki Uimonen & Noora Vikman 2009: Acoustic Environments in Change and Five Village Soundscapes. TAMK & University of Joensuu, Tampere.
Karhu, Kerttu 2016: Hevoosen kaviooren kapset Topeekalla. Teoksessa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat. Toimittaneet Heikki Uimonen, Meri Kytö & Kaisa Ruohonen. Tampere University Press, Tampere. Saatavissa: http://tampub.uta.fi/handle/10024/100628. Viitattu 31.5.2020.
Kilpinen, Aimo 2006: Maantie. Teoksessa Sata suomalaista äänimaisemaa. Toimittaneet Helmi Järviluoma, Ari Koivumäki, Meri Kytö & Heikki Uimonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kontukoski, Maija & Heikki Uimonen 2016: Akustinen suunnittelu: Tila, ääni ja affekti pop up -ravintolassa. Teoksessa Etnomusikologian vuosikirja 2016, vol. 28. Toimittaneet Meri Kytö, Saijaleena Rantanen & Kim Ramstedt. Suomen Etnomusikologinen Seura, Helsinki. Saatavissa:
https://etnomusikologia.journal.fi. Viitattu 31.5.2020.
Kotus 2017: Kotimaisten kielten keskus. Kielitoimiston sanakirja. Saatavissa:
http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80. Viitattu 31.5.2020.
Kurkela, Vesa, Kaarina Kilpiö & Heikki Uimonen 2015: Koko kansan kasetti: c-kasetin käyttö ja kuuntelu Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Lacey, Kate 2013: Listening Publics. The Politics and Listening in the Media Age. Polity Press, Cambridge.
Mäenpää, Olavi 2006: Puimurin laulu. Teoksessa Sata suomalaista äänimaisemaa. Toimittaneet Helmi Järviluoma, Ari Koivumäki, Meri Kytö & Heikki Uimonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Riukulehto, Sulevi 2017: Kotiseudun käsite ja kotiseutututkimuksen perintö Suomessa. Kotiseutu 2017, vuosikirja. Toimittaneet Riitta Vanhatalo ym. Suomen Kotiseutuliitto, Helsinki, 25–47.
SAES, Suomen Akustisen Ekologian Seura 2017. Soundcloud. Saatavissa:
https://soundcloud.com/akueko. Viitattu 31.5.2020.
SAES, Suomen Akustisen Ekologian Seura 2018: Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat. Kartta.
Saatavissa: http://kartta.aanimaisemat.fi. Viitattu 31.5.2020.
Schafer, R. Murray 2015: Kuuntelukasvatus. 100 kuuntelu- ja ääniharjoitusta. Toimittaneet ja suomentaneet Heikki Uimonen, Meri Kytö & Olli-Taavetti Kankkunen. Tamk, Tampere.
Survo, Pyry 2017: Tietokoneita ja ystäviä. Teoksessa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat.
Toimittaneet Heikki Uimonen, Meri Kytö & Kaisa Ruohonen. Tampere University Press, Tampere.
Saatavissa: http://tampub.uta.fi/handle/10024/100628. Viitattu 31.5.2020.
Thibaud, Jean-Paul 2011: A Sonic Paradigm of Urban Ambiances. Journal of Sonic Studies.
Saatavissa: http://journal.sonicstudies.org/vol01/nr01/a02. Viitattu 31.5.2020.
Uimonen, Heikki 2005: Ääntä kohti. Ääniympäristön kuuntelu, muutos ja merkitys. Acta Universitatis Tamperensis 1110. Tampere University Press, Tampere. Saatavissa:
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67535/951-44-6442-7.pdf. Viitattu 31.5.2020.
Uimonen, Heikki 2006: Meluisat ja mieluisat. Ääniympäristön veto ja vastenmielisyys. Teoksessa Sata suomalaista äänimaisemaa. Toimittaneet Helmi Järviluoma, Ari Koivumäki, Meri Kytö &
Heikki Uimonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Uimonen, Heikki 2015: Transphonic Sounds: Commercial Radio Music in a Shared Urban Environment. Teoksessa Etnomusikologian vuosikirja 2015, vol. 27. Toimittaneet Meri Kytö &
Saijaleena Rantanen. Saatavissa: http://julkaisut.etnomusikologia.fi/EVK/EVK_Vol_27_2015.pdf.
Viitattu 31.5.2020.
Uimonen, Heikki 2016: Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat ja kuulumisen politiikka. Teoksessa Äänimaisemissa. Kalevalaseuran vuosikirja 95. Toimittaneet Helmi Järviluoma & Ulla Piela.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Uimonen, Heikki, Meri Kytö & Kaisa Ruohonen 2017: Muuttuva äänimaisema menneisyytenä ja nykyisyytenä. Teoksessa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat. Toimittaneet Heikki Uimonen, Meri Kytö & Kaisa Ruohonen. Tampere University Press, Tampere. Saatavissa:
http://tampub.uta.fi/handle/10024/100628. Viitattu 31.5.2020.
Uimonen, Heikki & Jukka Mikkola 2017: ”Tahtoisin kuulla lehmän käsinlypsyä sinkkiämpäriin” – Radio Suomen Äänien ilta radiogeenisena ohjelmana. Teoksessa Muuttuvat suomalaiset
äänimaisemat. Toimittaneet Heikki Uimonen, Meri Kytö & Kaisa Ruohonen. Tampere University Press, Tampere. Saatavissa: http://tampub.uta.fi/handle/10024/100628. Viitattu 31.5.2020.
Uimonen, Heikki, Meri Kytö & Kaisa Ruohonen 2017: Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat.
Tampere University Press, Tampere. Saatavissa: http://tampub.uta.fi/handle/10024/100628.
Viitattu 31.5.2020.
Uimonen, Heikki, Maija Kontukoski & Anu Hopia 2019: Narinajuustoa ja karviaishilloa. Moniaistiset muistot osana yhteistä ruokailutapahtumaa. Kultturintutkimus, 3–4. Saatavissa:
https://journal.fi/kulttuurintutkimus/article/view/83637. Viitattu 11.9.2019.
Yuval-Davis, Nira 2011: The Politics of Belonging. Intersectional Contestations. Sage, London.
