"Jumala pyörähti pari tanssiaskelta" : lastenraamatut funktionaalisen ekvivalenssin valossa

(1)

DISSERTATIONS | KAISA PUUSTINEN | ”JUMALA PYÖRÄHTI PARI TANSSIASKELTA” | No 152

uef.fi

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Education, Humanities, and Theology

ISBN 978-952-61-3348-5 ISSN 1798-5625

Dissertations in Education, Humanities, and Theology

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

KAISA PUUSTINEN

”JUMALA PYÖRÄHTI PARI TANSSIASKELTA”

– lastenraamatut funktionaalisen ekvivalenssin valossa Tässä tutkimuksessa, ”Jumala pyörähti

pari tanssiaskelta” – lastenraamatut funktionaalisen ekvivalenssin valossa, tarkastellaan lastenraamattujen kertomuksia

ja kerrontaa suhteessa Raamatun kertomuksiin. Mistä tiedämme, kuinka Jeesus

aikanaan pukeutui? Mistä tiedämme, mitä Joona teki kalan vatsassa? Entä, kuinka

tuhlaajapoikakertomus päättyy? Tässä tutkimuksessa lastenraamattuja lähestytään sekä osana Raamatun käännöstraditiota että omana genrenään narraation näkökulmasta.

KAISA PUUSTINEN

(2)

(3)

”JUMALA PYÖRÄHTI PARI TANSSIASKELTA”

– LASTENRAAMATUT FUNKTIONAALISEN EKVIVALENSSIN VALOSSA

(4)

(5)

Kaisa Puustinen

”JUMALA PYÖRÄHTI PARI TANSSIASKELTA”

– LASTENRAAMATUT FUNKTIONAALISEN EKVIVALENSSIN VALOSSA

Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Education, Humanities, and Theology

No 152

University of Eastern Finland Joensuu

2020

(6)

Grano Oy Jyväskylä, 2020

Sarjan toimittaja: Matti Kotiranta Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto

ISBN: 978-952-61-3348-5 (nid.) ISBN: 978-952-61-3349-2 (PDF)

ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625 ISSN: 1798-5633 (PDF)

(7)

Puustinen, Kaisa

”Jumala pyörähti pari tanssiaskelta”– lastenraamatut funktionaalisen ekvivalenssin valossa

Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2020

Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 152 ISBN: 978-952-61-3348-5 (nid.)

ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625

ISBN: 978-952-61-3349-2 (PDF) ISSN: 1798-5633 (PDF)

TIIVISTELMÄ

Moni suomalainen lapsi saa ensi kosketuksensa raamatunkertomuksiin lastenraamattujen kautta. Lastenraamatuissa raamatunkertomukset on kuvitettu ja muokattu vas- taamaan valitun kohderyhmän (esimerkiksi pienet lapset tai koululaiset) vastaanot- tokykyä. Kertomusten muokkaaminen kohdistuu sanavalintoihin, mutta usein myös kertomusten pituuteen ja sisältöön – mitä pienemmille lapsille kertomusta välitetään, sitä enemmän sitä usein lyhennetään ja yksinkertaistetaan.

Lastenraamattuja ei yleensä pidetä osana raamatunkäännöstraditiota. Tästä huolimatta niiden oletetaan sisältävän samat kertomukset ja kertomussisällöt kuin mitä virallisissa käännöksissä vaalitaan. Mikään taho ei kuitenkaan systemaattisesti valvo lastenraamattujen sisältöä, eikä yhtenäistä kriteeristöä ole aiemmin ollut olemassa, sillä lastenraamattujen monimuotoisiin ilmaisutapoihin on mahdoton soveltaa vain tekstiin keskittyviä käännöstieteen metodeja, joilla vastaavuutta alkuteksteihin ja al- kuperäisiin merkityssisältöihin yleensä arvioidaan. Lastenraamatuissa kuvituksen merkitys merkityssisällön välittymisessä on suuri.

Tässä tutkimuksessa sovelletaan Eugene A. Nidan kehittämää käännösteoriaa, funktionaalista ekvivalenssia, joka mahdollistaa lastenraamattujen käsittelemisen osana raamatunkäännöstraditiota. Metodi mahdollistaa paitsi tekstin myös kuvan analysoimisen osana kokonaiskertomuksen validiutta. Lisäksi lastenraamattuja tarkastellaan tässä tutkimuksessa narratologian, uskonnonpedagogiikan ja kehityspsy- kologian näkökulmista. Kertomussisältöjä lähestytään kahden esimerkkikertomuksen – Joonan kirjan ja tuhlaajapoikavertauksen – kautta.

Esimerkkikertomukset analysoitiin ensisijaisesti funktionaalisen ekvivalenssin ja narratiivisen analyysin näkökulmista. Tekstin ekvivalenssiin alkutekstin kanssa pu- reuduttiin pisteyttämällä lastenraamattujen kertomusversioiden tapahtumamäärät suhteessa peruskertomukseen, ja kuvat arvioitiin niiden sisältämän informaation ja disinformaation mukaan peruskertomuksen antamaan informaatioon vertaamalla.

Lastenraamattujen laatu on vaihtelevaa ja esitystavat monimuotoiset. Tästä huolimatta niitä voidaan nyt käsitellä osana Raamatun käännöstraditiota.

Avainsanat: eksegetiikka, lasten raamattu, lastenraamatut, funktionaalinen ekvivalenssi, raamattumielikuvat, Joonan kirja, tuhlaajapoika, lastenraamattujen kuvitus

(8)

(9)

Puustinen, Kaisa

”God made a few dancing spins”. Children’s Bibles in the Light of Functional Equivalence

Joensuu: University of Eastern Finland, 2020 Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 152 ISBN: 978-952-61-3348-5 (print)

ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625

ISBN: 978-952-61-3349-2 (PDF) ISSN: 1798-5633 (PDF)

ABSTRACT

Many of Finnish children explores the stories of the Bible via illustrated Bible versions called children’s Bibles. In the children’s Bibles the stories of Bible are modified to relate the capability of a chosen age group (for example little children). Mostly the modification is targeted at vocabulary, but it applies often to the length and contents of the stories, too. The length and fidelity of the modified stories are related to age of the target group – the stories for pre-school-aged children are shorter and simpler than the stories meant to school-aged children or teenagers.

Usually children’s Bibles are not considered as a part of tradition of Bible translation.

Even so, the stories of children’s Bibles are presupposed to be equivalent with officially translated Bible. This is odd, because there have has not been unified criteria or methodology to evaluate children’s Bibles equivalence with Bible. Multiplicity of expression – abbreviated and modified texts and illustrations – can’t be submitted to traditional methods of translation. Those methods focus only to understandability and linguistic equivalence between source text and output, which is not consistent with children’s Bibles ways of expression. Illustration has a significant role when transmitting the contents of Bible story to children’s Bibles.

This study applies the translation theory called functional equivalence by Eugene A. Nida. His method enables the conjunction of children’s Bibles to tradition of Bible translating, because the method can be expanded to consider the illustration as a part of valid translation. Children’s Bibles are examined from aspects of narratology, religious education and developmental psychology as well. Two example stories – Jonah and Prodigal Son – are used to approach the meanings of the storytelling in children’s Bibles.

Primarily the example stories were analyzed from the perspectives of functional equivalence and narrative analysis. The number of events in these example story versions were scored and put into perspective of the basic story from Bible to define the equivalence between Bible and children’s Bibles story version. As well information in the pictures of these example stories were evaluated against the basic story.

The quality on children’s Bibles is varying and ways of presentations of them is diverse. Despite this, now it is possible to consider children’s Bibles in the same context as the translation tradition of the Bible.

Keywords: Bible studies, children’s Bible, children’s Bibles illustration, Bible conception, functional equivalence, Jonah, Prodigal Son

(10)

(11)

ESIPUHE

Kuopion emerituspiispa Wille Riekkinen kysyi minulta – kuten varmaan muiltakin pappiskandidaateilta – kiinnostusta jatko-opintoihin piispanhaastattelussa 2007. En ollut tullut aiemmin edes ajatelleeksi asiaa, eikä opintojen jatkaminen juuri valmistu- neen tutkinnon jälkeen tuntunut houkuttelevalta. Niinpä torjuin ajatuksen, mutta jäi se silti mieleeni kytemään: ehkä pystyisin siihen, kun piispakin sitä kysyy…

Ajatus aktivoitui myöhemmin, marraskuussa 2009, äitiyslomalla ollessani. Minulla oli onni tulla pienen pojan äidiksi, ja kaiken ilon lisäksi lapsi nukkui paljon ja hyvin.

Huomasin tarvitsevani kognitiivisia haasteita päivääni, sillä puolisoni joutui syyt- tään usein korkealentoisten ja triviaalien pohdintojeni kohteeksi työpäivänsä jälkeen.

Niinpä lähestyin pro gradu -ohjaajaani Lauri Thurénia sähköpostilla kysyen voisinko jatkaa opintoja graduni aihepiirissä, eli Heprealaiskirjeestä. Thurén torppasi aiheen, ja ehdotti vastineeksi lastenraamattujen tutkimusta. Se oli naurettava ehdotus! Senhän tekisi vasemmalla kädellä! Laskin kuitenkin kotikirjastomme lastenraamattuniteet ennen kuin vastasin. Niteitä oli melkein kymmenen, ja tiesin niiden olevan vain pieni osa tarjolla olevasta. Ehkä niistä voisi saada tutkimuksen.

Aihe osoittautui onnekseni kiinnostavaksi ja ennen kaikkea tarpeelliseksi tutki- muskohteeksi myös muiden mielestä. Kiitän lämpimästi saamastani taloudellisesta tuesta Kirkon Tutkimus Keskusta, joka rahoitti hanketta yli vuoden verran. Kiitän ilol- la Olvi-säätiötä, joka tuki tutkimusta lähes vuoden ajan sekä Kuopion Hiippakunnan Tuomiokapitulia, joka mahdollisti tutkimuksen etenemisen muutaman kuukauden ajan. Kiitän myös Pyhäselän seurakunnan seurakuntaneuvostoa myönnetyistä vir- kavapauksista tutkimuksen toteuttamiseksi.

Tutkimus oli vireillä melko tarkalleen kymmenen vuotta ennen valmistumistaan.

Tuona aikana se on haudattu hiljaisuuteen ja nostettu esiin ainakin puolenkymmentä kertaa. Vaikka olen nauttinut tutkimustyön tekemisestä äärettömän paljon, ilman oh- jaajani Lauri Thurénin sinnikkyyttä ja kannustusta tämä kirja ei olisi tässä vieläkään.

Niinpä suurin kiitos tämän tutkimuksen valmiiksi saattamisesta kuuluu hänelle! Eri- tyiskiitokset haluan osoittaa Petri Luomaselle, jonka siunauksella tutkimuksen toinen puoli – lastenraamattujen kuvien käyttö osana käännöstä ja kertomusta – sai alkunsa.

Tutkimuksen viime metreillä sain korvaamattomia kommentteja Martin Ubanilta ja Juho Pitkäseltä – kiitos myös teille!

Kiitän käsikirjoituksen esitarkastajia Kari Kuulaa ja Timo Eskolaa arvokkaasta palautteesta ennen kirjan painoon päästämistä. Kiitokset käsikirjoituksen painoon saattamisen teknisten asioiden ohjeistamisesta ja hoitamisesta kuuluvat professori Matti Kotirannalle, amanuenssi Kaisu Kortelaiselle sekä painotalo Granon Jaana Mik- koselle ja Erja Hirvoselle. Kiitokset Wille Riekkiselle koko idean esittämisestä ja alulle panemisesta, sekä Aaron Bergdahlille, joka viimeisteli käsikirjoituksen oikolukemalla englanninkielisen abstraktin.

Tiedän, etten olisi tässä myöskään ilman perhettäni. Siispä kiitos Mika, Venla, Aleksi, Lydia ja Sylvia kannustuksesta ja merkityksellisestä vapaa-ajan elämästä tutkimuksen eri vaiheissa. Lapset, nyt saatte lastenraamattunne takaisin. Mika, yritän keksiä jälleen uusia ajatuksia. Suuri kiitos myös vanhemmilleni, Arjalle ja Jarmolle, jotka ovat yhdessä olleet korvaamaton tuki ja apu tutkimuksen edetessä. Erityinen kiitos sinulle, äiti, käyttämistäsi tunneista käsikirjoituksen oikolukemisessa!

(12)

Kiitos myös Sarille, Päiville, Sannalle ja Kaisulle – sydämen sisarille tuulessa ja tyvenessä.

Joensuussa 4.3.2020 Kaisa Puustinen

(13)

SISÄLLYSLUETTELO

TIIVISTELMÄ ... 5

ABSTRACT ... 7

ESIPUHE ... 9

1 JOHDANTO ... 17

1.1 Tutkimuskysymys ... 19

1.2 Lastenraamatut käännösteoreettisena kysymyksenä pedagogisnarratiivisessa viitekehyksessä ... 21

1.2.1 Nida ja lastenraamatut ... 22

1.2.2 Narratiivisuus ja pedagogiikka ... 23

1.3 Lastenraamatut tutkimuskohteena ... 26

1.3.1 Aikaisempi tutkimus ... 26

1.3.2 Lastenraamattujen historia Suomessa ... 28

1.3.3 Tämän tutkimuksen esimerkkikertomukset ... 30

1.4 Lastenraamattujen kohderyhmät ... 31

1.4.1 Pienet lapset ... 31

1.4.2 Kouluikä ... 33

1.4.3 Teini-ikä ... 33

1.5 Yhteenveto ... 34

2 METODIT ... 35

2.1 Nidan funktionaalinen ekvivalenssi ... 35

2.1.1 Kääntäminen ja uudelleen kirjoittaminen ... 35

2.1.2 Lastenraamatut ja funktionaalinen ekvivalenssi ... 37

2.1.3 Kääntäjän ja materiaalin suhde ... 40

2.1.4 Lastenraamattujen kääntäminen ja tuottaminen ... 43

2.2 Pedagogis-narratiivisen analyysin työkalut ... 46

2.2.1 Narratologia... 46

2.2.2 Narratiivinen teologia ... 49

2.2.3 Lastenraamattujen pedagogisen narratiivit ... 51

3 KUVIEN KÄÄNTÄMINEN JA MERKITYS ... 55

3.1 Visuaalinen viestintä ... 55

3.2 Hahmojen tunnistettavuus ... 56

3.3 Tunnelma ... 64

3.4 Huumori ... 67

3.5 Pahuus, väkivalta ja kuolema ... 72

3.6 Kuvituksen käyttötavat ... 83

3.6.1 Kuvituskuvat ... 83

3.6.2 Mielikuvakuvitus ... 86

3.6.3 Valokuvatekniikka ... 90

3.6.4 Sarjakuvatekniikka ... 92

3.7 Johtopäätökset ... 98

(14)

4 ESIMERKKIKERTOMUS: JOONAN KIRJA ... 103

4.1. Konteksti ... 103

4.2 Joona profeettana ... 105

4.3 Joonan kirjan sanoma ja merkitys ... 106

4.4. Peruskertomuksen sisältö ja rakenne ... 108

4.4.1 Ensimmäinen näytös: esittely, käsky ja pako ... 108

4.4.2 Toinen näytös: kalan vatsassa ...111

4.4.3 Kolmas näytös: Ninive... 113

4.4.4 Neljäs näytös: keskustelu aavikolla ... 116

4.4.5 Muita huomioita ... 117

4.4.6 Raamatusta lastenraamattuihin ... 118

4.5 Joona-kertomus pienten lasten kuvaraamattuina ... 119

4.5.2 Toinen näytös: kalan vatsassa ... 122

4.5.5 Pienten lasten Joona-kertomusten kokonaiskertomus ... 127

4.5.6 Pienten lasten Joona-kertomukset pedagogisina narratiiveina ... 130

4.6 Joona-kertomus kouluikäisten kuvitettuina lastenraamattuina ... 132

4.6.2 Toinen näytös: kalan vatsassa ... 140

4.6.5 Kuvitetut Joona-kertomukset kokonaiskertomuksina ... 153

4.6.6 Kuvitettujen Joona-kertomusten pedagoginen narratiivi ... 160

4.7 Arviointikriteeristö ja kokonaiskerronta ... 165

4.7.1 Pienten lasten kuvakertomukset ... 165

4.7.2 Kuvitetut Joona-kertomukset ... 167

4.8 Poistoja, muutoksia ja huomioita ... 171

4.8.1 Kadonneet luvut ... 171

4.8.2 Huumori... 172

4.8.3 Kootut opetukset ... 172

5 ESIMERKKIKERTOMUS: TUHLAAJAPOIKA... 175

5.1 Tuhlaajapoikavertauksen rakenne ... 175

5.2 Tuhlaajapoika lastenraamatuissa ... 181

5.2.1 Otsikot ja johdannot ... 183

5.2.2 Ensimmäinen näytös: Perintövaatimus ja kotoa lähtö ... 183

5.2.3 Toinen näytös: Vierailla mailla ... 187

5.2.4 Kolmas näytös: Kotiinpaluujuhlat ja vanhempi veli ... 193

5.2.5 Vertaukseen lisättyjä selityksiä ... 201

5.3 Kokonaiskerronta ... 203

5.3.1 Tuhlaajapoikavertauksen tyyppikertomus lastenraamatuissa ... 204

5.3.2 Arviointikriteeristö ... 205

5.4 Johtopäätökset ja yhteenveto ... 208

(15)

6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 210

6.1 Valittujen metodien toimivuus lastenraamattututkimuksessa ja ekvivalenssin toteutuminen ... 210

6.2 Lastenraamattujen pedagogiikka ... 211

6.3 Lastenraamattujen kerrontaan tehdyt lisäykset ja poistot ... 211

6.4 Kuvien merkitys kokonaiskerronnalle ... 213

6.5 Huomioita lastenraamattujen kokonaiskerronnasta ... 214

6.6 Tulokset ... 218

6.7 Tutkimuksen vahvuudet, heikkoudet, luotettavuus ja jatkotutkimusmahdollisuudet ... 220

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 221

(16)

KUVIOT

Kuvio 1... 40

Kuvio 2... 41

Kuvio 3... 41

Kuvio 4... 42

Kuvio 5... 44

Kuvio 6... 45

Kuvio 7... 46

TAULUKOT

Taulukko 1 ... 166

Taulukko 2 ... 166

Taulukko 3 ... 167

Taulukko 4 ... 168

Taulukko 5 ... 169

Taulukko 6 ... 170

Taulukko 7 ... 206

Taulukko 8 ... 207

Taulukko 9 ... 207

KUVAT

Kuva 3.1 Jeesus opettaa ... 57

Kuva 3.2 Via Dolorosa ... 58

Kuva 3.3 Jeesus ja syntinen nainen ... 59

Kuva 3.4 Jeesus ... 59

Kuva 3.5 Kolme tietäjää ... 60

Kuva 3.8 Tietäjät matkalla ... 62

Kuva 3.9 Tietäjät matkalla ... 63

Kuva 3.10 Mooses jakaa meren ... 65

Kuva 3.11 Israelilaiset Kaislameressä ... 65

Kuva 3.12 Israelilaiset Kaislameressä ... 66

Kuva 3.13 Nooan arkki ... 68

Kuva 3.14 Kala oksentaa Joonan ... 69

Kuva 3.15 Jeesus ja opetuslapset myrskyssä ... 70

Kuva 3.16 Jeesus ja Pietari vetten päällä ... 71

Kuva 3.17 Pahuutta ennen vedenpaisumusta ... 73

Kuva 3.18 Daniel leijonien luolassa ... 74

Kuva 3.20 Jeesus otetaan kiinni ... 77

Kuva 3.21 Ristiin naulitut ... 78

Kuva 3.22 Ristiin naulitut ... 79

Kuva 3.23 Opetuslapset pääsiäisaamuna ... 80

Kuva 3.24 Ristiinnaulitseminen ... 81

(17)

Kuva 3.25 Herodeksen käskemä lastenmurha ... 82

Kuva 3.26 Jeesus parantaa ramman ... 83

Kuva 3.27 Laupias samarialainen ... 84

Kuva 3.28 Jeesus puhdistaa temppelin ... 85

Kuva 3.29 Ihmisten kalastajiksi ... 86

Kuva 3.30 Jeesus tyynnyttää myrskyn ... 87

Kuva 3.31 Pilatuksen käsien pesu ... 88

Kuva 3.32 Joosef etsii veljiään ... 89

Kuva 3.33 Jeesus elää ... 90

Kuva 3.35 Heille ei ollut sijaa majatalossa ... 91

Kuva 3.36 Tasakattoisia taloja ... 91

Kuva 3.37 Kaskelotti ... 91

Kuva 3.38 Temppelin puhdistaminen ... 92

Kuva 3.39 Jeesus parantaa sokean ... 94

Kuva 3.40 Jesajan lapsuus ... 96

Kuva 3.41 Sananlaskuja ... 97

Kuva 3.42 (3.29) Ihmisten kalastajaksi ... 99

Kuva 3.43 (3.13) Nooan arkki ... 100

Kuva 3.44 (3.27) Laupias samarialainen ... 100

Kuva 3.45 (3.26) Jeesus parantaa ramman ... 101

Kuva 3.46 (3.24) Ristiin naulitseminen ... 101

Kuva 3.47 (3.41) Sananlaskuja ... 102

Kuva 4.1 Joona yli laidan ... 121

Kuva 4.2 Kala ... 122

Kuva 4.3 Joona kalan vatsassa ... 123

Kuva 4.4 Kalan vatsassa ... 123

Kuva 4.5 Joona rukoilee valaan vatsassa ... 124

Kuva 4.7 Joona menee Niniveen ... 125

Kuva 4.8 Joona auringon paahteessa ... 127

Kuva 4.9 (4.4) Huolestunut kalan vatsassa ... 131

Kuva 4.10 (4.5) Hurskas kalan suussa ... 131

Kuva 4.11 Joona ei halua mennä Niniveen ... 135

Kuva 4.12 Joona nousee laivaan ... 136

Kuva 4.13 Joona myrskyssä ... 136

Kuva 4.16 Joona vajoaa mereen ... 138

Kuva 4.17 Joona vajoaa mereen ... 139

Kuva 4.18 Kalan pyrstö ... 140

Kuva 4.19 Kalan pyrstö ... 141

Kuva 4.20 Kala ja Joona meressä ... 141

Kuva 4.21 Kala nielee Joonan ... 141

Kuva 4.22 Joona ja valas ... 142

Kuva 4.23 Valas ja Joona ... 142

Kuva 4.24 Valas odottaa Joonaa aalloissa ... 142

Kuva 4.25 Joona rukoilee kalan vatsassa ... 143

(18)

Kuva 4.28 Joona saarnaa niniveläisille iloiten ... 147

Kuva 4.29 Joona majansa edustalla risiinikasvin varjossa ... 151

Kuva 4.30 Joona kasvin varjossa ... 151

Kuva 4.31 Joona kuolleen kasvin vieressä ... 152

Kuva 4.32 Joona nousee laivaan ... 154

Kuva 4.33 Merimiehet heittävät Joonan mereen ... 155

Kuva 4.34 Joona vajoaa veteen ... 155

Kuva 4.35 Kala syö Joonan ... 156

Kuva 4.36 Joona kalan vatsassa ... 156

Kuva 4.38 ”Joona käveli koko matkan Niniveen” ... 158

Kuva 4.39 Joona saarnaa ... 158

Kuva 4.40 Joona majassa ... 159

Kuva 4.41 Aurinko hyökkää ... 159

Kuva 4.42 Kolme päivää ja yötä Joona vietti valaan vatsassa. - Anna anteeksi, hän rukoili Jumalaa ... 160

Kuva 4.43 Kala sylkee Joonan hietikolle ... 161

Kuva 4.44 Joona rukoilee kalan sisällä ... 161

Kuva 4.45 Joona vajoaa mereen ja kala nielee hänet. Joona rukoilee. ... 163

Kuva 5.1 Isä ja pojat viljelevät maata ... 184

Kuva 5.2 Perintöpyyntö ... 184

Kuva 5.3 Poika lähtee kotoaan ... 185

Kuva 5.4 Poika lähtee matkaan ... 186

Kuva 5.5 Poika lähtee matkaan ... 186

Kuva 5.6 Poika juhlii ... 187

Kuva 5.7 Poika juhlii ... 188

Kuva 5.8 Rahat loppuvat ... 189

Kuva 5.9 Poika paimentaa sikoja ... 189

Kuva 5.10 Poika ja sika ... 190

Kuva 5.11 Poika suree tilaansa ... 190

Kuva 5.12 Poika sikolätissä ... 191

Kuva 5.13 Possu ja johanneksenleipäpuun palot ... 191

Kuva 5.14 Poika syöttää sikoja ... 192

Kuva 5.15 Isä näkee pojan palaavan ... 194

Kuva 5.16a Palaava poika ... 195

Kuva 5.16b Halaava isä ... 195

Kuva 5.17 Isä juoksee ... 195

Kuva 5.18 Isä halaa poikaansa ... 195

Kuva 5.19 Poika on tullut kotiin ... 196

Kuva 5.20 Poika pyytää anteeksi ... 197

Kuva 5.21 Poika pyytää anteeksi ... 197

Kuva 5.22 Vanhempi poika palaa kotiin ... 199

Kuva 5.23 Vanhempi veli suuttuu ... 200

Kuva 5.24 Jeesus selittää tuhlaajapoika -vertauksen ... 202

Kuva 5.25 ”Ihmiset lähtivät kotiin hämmästellen ja ihmetellen.” ... 203

Kuva 6.1 (3.19) Daniel leijonien luolassa ... 213

Kuva 6.2 (3.12) Kaislameren ylitys ... 213

Kuva 6.3 (3.15) Jeesus ja opetuslapset myrskyssä ... 214

Kuva 6.4 (5.13) Tuhlaajapojan vahtima sika... 214

(19)

1 JOHDANTO

Suurin osa ihmisistä saa ensikosketuksen Raamattuun lapsille suunnattujen versioi- den, lastenraamattujen kautta. Lastenraamatut ovat kuvitettuja raamatunkertomus- kirjoja, joissa Raamatun kertomukset on muokattu lapsille sopiviksi. Nämä lapsille tuotetut versiot Raamatusta ja sen kertomuksista määrittävät pitkälti sen, kuinka lapsi ymmärtää ja suhtautuun Raamattuun ja raamatunkertomuksiin myös myöhemmin elämässään.¹ Tästä syystä ei ole yhdentekevää, millaisia lastenraamattujen kertomukset ovat ja millaisina raamatunkertomukset näin ollen lapsille näyttäytyvät. Siksi on- kin erikoista, ettei lastenraamattujen sisältöjen vastaavuutta Raamatun kertomuksiin ole juurikaan tutkittu, eikä tällaiseen arviointiin ole olemassa ohjeistusta, saati kri- teeristöä.

Sekularisoituvassa maailmassa Raamatun kertomusperinteen tunteminen voidaan nähdä osana uskonnollista yleissivistystä, joka voidaan käsittää eräänlaisena kan- salaistaitona ja oman kulttuuritaustan tuntemisena. Näiden taitojen ylläpitäminen kuuluu osittain yhteiskunnalle esimerkiksi varhaiskasvatukselle ja koululaitokselle, mutta ennen kaikkea uskonnollisille yhteisöille ja perheille. Lastenraamattukirjalli- suus tukee tätä taidon kehittymistä kaikissa uskonnollisen kulttuurin omaksumista edistävissä yhteyksissä. On todettu, että uskonnon ja kulttuurin vastavuoroisuuden ymmärtäminen on tärkeää moniarvoisessa ja kansainvälisessä toimintaympäristös- sä, ja oman uskonnollisen kulttuurin tunteminen on välttämätöntä muiden kulttuurien tunnistamisen, ymmärtämisen ja kunnioittamisen kannalta.² Sekularisaatio on osa monikulttuurista yhteiskuntaa ja suurin syy sen leviämiseen on uskonnoista erkaantuneiden ihmisten määrän kasvu läntisissä kulttuureissa. Uskonnollisuuden merkitystä on pyritty valtiotasolla vähentämään Euroopassa, kun taas Lähi-Idässä uskonnolliset yhteisöt vankistavat valta-asemaansa. Eurooppalaisessa kulttuurikon- tekstissa kristillisten arvojen tunteminen ja niiden merkittävyyden tunnustaminen tai hyväksyminen ovat vähenemässä.³

Valtiotason muutokset heijastelevat perheissä tapahtuvaa arvopohjan muutosta.

Jokaisella lapsella on vanhemmilta tietoisesti tai tiedostamatta välittynyt kasvukulttuuri ja kasvaessaan lapsi huomaa, ettei tämä kulttuuri ole ainoa. Muut ihmiset voivat kunnioittaa tai väheksyä lapsen omaksi kokemaa kulttuurimaailmaa ja maailman- katsomusta, mutta kasvukulttuuri on silti lapsen oma kulttuurinen äidinkieli, jota vasten hän peilaa ympäristöään ja muita kulttuureja. Suomalaiseen kulttuuriperin- töön kuuluu toistaiseksi uskonnollinen sivistys ja tietoisuus kristillisistä juurista, ja näitä juuria lastenraamattujen välittämä kertomusperinne voi vakauttaa. Kulttuurinen yhteisöllisyys ja yksilöllisyys kietoutuvat toisiinsa ja ne joko yhdistävät tai erottavat ihmisiä eri ryhmiin. Kuitenkin ainoa keino ymmärtää monikulttuurisuutta on olla selvillä omasta kulttuurisesta äidinkielestään, sillä ilman omaa kieltä ei voi ymmärtää tai oppia muitakaan.⁴

1 McKinney 2013, 13.

2 Mikkola 2017, 25. Kalliala 2015, 19.

3 Zuckerman & Shook 2017, 1; 7.

4 Kalliala 2015, 19.

(20)

Lastenraamattujen sisällöllä on siis vaikutusta siihen, mitä lapset omasta uskonnollisesta kulttuuritaustastaan oppivat, kuinka kertomukset ymmärretään ja sisäistetään, ja kuinka mielekkäinä Raamattu ja kristillisyys ylipäätään koetaan. Näin ollen lastenraamattujen välittämien kertomusten kokonaisuuteen – tekstiin ja kuvaan – on kiin- nitettävä huomiota. Jos lastenraamattujen kertomusversiot eivät sisällöltään vastaa alkukielisten ja virallisten käännösten välittämiä peruskertomusten sisältöjä, voivat ne pahimmillaan vääristää tai vesittää Raamatun merkityksen kristillisen kulttuurin perustana. Toisaalta lastenraamattujen sisältö ja sanoma voivat vesittyä kertomuksen tasolle myös lapsilla, jos Raamatun kertomukset rinnastuvat sekulaariin lastenkirjalli- suuteen ja satuihin.⁵ Sisältömerkityksiltään lastenraamattujen kertomusten tulisi siis olla samoja kuin peruskertomuksessa, mutta ovatko ne? Kertovatko lastenraamatut samaa tarinaa kuin Raamattu? Onko tämän työn otsikko, Joonan kirjan kertomus- versiosta lainattu ’Jumala pyörähti pari tanssiaskelta’, hyvin muotoiltu ja vastaako se sisällöltään ja syntyviltä mielikuviltaan peruskertomusta?⁶ Kuinka vastaavuutta voitaisiin analysoida?

Raamattua ei ole lähtökohtaisesti tarkoitettu lasten luettavaksi. Kuitenkin sen kertomusperinne on ulotettu myös lapsiin, joten raamatunkertomuksista on muokattu värikkäästi kirjoitettuja ja kuvitettuja versioita – lastenraamattuja – lapsille ja perheille.⁷ Lastenraamatuissa tekstityylin ja kuvituksen keinojen valinta on suhteessa kohteeksi valittuun ikäryhmään. Pienille lapsille suunnatut lastenraamatut ovat sa- nallisessa kerronnassaan niukkoja ja selittäviä ja niinpä sanavalintoihin ja esitystapojen valintaan on kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Näin muokatun kertomuksen tulisi olla lukijalle ymmärrettävä ja sisältää kertomuksesta riittävästi oleellisia tekijöitä peruskertomuksen sisältömerkitysten välittymiseksi. Lastenraamatuissa kertomusten selkokielisyys, kerronnallisuus ja juonellisuus korostuvat, jolloin alkukielisen ja virallisen käännöksen esitystavat murtuvat. Näin ollen lastenraamatuksi on määriteltävis- sä kuvitettu kirja, jonka kertomusaines tarjoaa mahdollisuuden tutustua uskonnolliseen kertomusperinteeseen virallisista lähteistä – peruskertomuksesta – poikkeavin esityskeinoin.

Lastenraamattujen funktio kristillisen tradition ja kertomusperinteen välittäjänä on sama kuin virallisten raamatunkäännösten. Lastenraamattujen suhdetta viralliseen käännökseen ei kuitenkaan ole määritelty, eikä niihin ole soveliaan metodologian puuttuessa kohdistettu tieteellisesti validia kritiikkiä tai sisällöllistä arviointia.

Pienille lapsille suunnatut lastenraamatut eivät ole perinteisessä mielessä raama- tunkäännöksiä funktiostaan huolimatta, sillä lastenraamatut ovat usein varsin kauka- na alkutekstien rakenteista ja sanavalinnoista. Niinpä lastenraamattujen kertomukset ovat ennemminkin lapsille tarkoitettuja kertomusversioita raamatunkertomuksista.

Käännösteoreettiset metodologiat, joilla Raamatun virallisia käännöksiä tuotetaan ja millä niiden validius tarkastetaan, eivät sovi käytettäviksi lastenraamattujen arviointiin. Käännösteoriat keskittyvät vain kokonaistekstiin, sanavalintoihin ja konnotaa- tioihin, kun taas lastenraamattujen kertomusversioiden kokonaiskerronta koostuu (muokatun) tekstin lisäksi myös kuvituksesta. Metodin olisi kyettävä ottamaan huomioon vastaanottajajoukon kognitiivisten kykyjen rajallisuus ja kehittymättömyys, ja lasten ikäkausittainen kehitys rajaa vastaanottajajoukon samalla tavoin kuin kieli

5 McKinney 2013, 12–13.

6 Pohjolan lasten Raamattu, 49.

7 Toit 2008, 33.

(21)

rajaa englannin tai suomenkieliset vastaanottajat. Lisäksi olisi huomioitava, ettei lastenraamattujen sisällön funktio ole riippuvainen siitä, mistä kielestä lastenraamattu suomeksi käännetään. Näin ollen yksittäisten lastenraamattujen alkuperäiskieli voi olla esimerkiksi englanti, ranska tai saksa, mutta jossain – ehkä useammankin teoksen takana – on alkukielinen kertomus.

Lastenraamattujen tieteellisessä arvioinnissa olisi siis kyettävä tavoittamaan lastenraamattujen funktio osana raamattutraditiota sekä kyettävä analysoimaan kertomuksia irrallaan perinteisistä Raamatun kieli- ja käännösteknisistä vastaavuusvaati- muksista. Tästä huolimatta metodologiapohjaisen analyysin pitäisi kyetä kattamaan lastenraamattujen kertomusversioiden monimuotoisuus luotettavasti ja johdonmu- kaisesti.

Edellä hahmottelemaani malliin sopii Eugene A. Nidan kehittämä käännösteoreet- tinen periaate, funktionaalinen ekvivalenssi. Siinä käännöstä pidetään nimenomaan välineenä tekstin alkuperäisen sisällön, merkityksen ja funktion välittämiselle eri- laisille, rajatuille kohderyhmille. Juuri myös tästä lastenraamatuissa on kysymys, sillä käännöksen funktio on välittää alkutekstin sanoma kohderyhmälle, jolla ei ole edellytyksiä ymmärtää alkutekstiä sellaisenaan.⁸ Näin ollen on periaatteessa mahdollista tarkastella kriittisesti mitä tahansa lastenraamattua Nidan käännösteorian avulla. Vaikka lastenraamatun kokonaiskerronta perustuisi kuvitukseen ja typistettyyn tekstiin, voidaan silti selvittää, missä määrin kertomuksen funktio vastaa alkutekstin funktiota kyseiselle kohderyhmälle suhteutettuna. Näin ollen jopa pureskelunkestä- vät kuvaraamatut voivat olla funktionaalisina ”käännöksinä” joko onnistuneita tai epäonnistuneita.

1.1 TUTKIMUSKYSYMYS

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa esiintyviä, suomen kielisiä lastenraamattuja Eugene A. Nidan kehittämän käännösteorian, funktionaalisen ekvivalenssin, merkityksen ja sisällönvälittämiseen keskittyvästä näkökulmasta sekä pureudutaan lastenraamatuissa esiintyviin (implisiittisiin) pedagogisiin ilmiöihin narratiivien analyysin keinoin. Tutkimuksessa tarkastellaan vastaavatko lastenraamattujen kertomukset virallisen raamatunkäännöksen kertomusten sisältöjä, eli millaisia eroja virallisella käännöksellä ja lastenraamatuilla on? Millaisia lisäyksiä tai poistoja lastenraamattujen kertomuksiin tehdään?

Lastenraamattujen kerrontaa lähestytään kahden esimerkkikertomuksen, Joonan kirjan ja tuhlaajapoikavertauksen, kautta. Funktionaalinen ekvivalenssi mahdollistaa merkityssisältöjen siirtymisen analysoinnin kieli- ja kulttuurirajojen yli, jolloin se kykenee huomioimaan myös lastenraamattujen parafraattisen luonteen osana Raa- matun kertomustraditiota. Yksittäisten kertomusten tasolla tarkastellaan kertomuksissa käytettyjä kristillisen pedagogiikan keinoja ja rakenteita. Kertomusversioista koottua kertomusmassaa puolestaan tarkastellaan narratiivisen analyysin työkalun, tyyppikertomuksen, avulla.⁹ Näin ollen tutkimuksessa selviää, minkälaista kristillis- tä kertomuskulttuuria lastenraamatut suomalaisille lapsille tarjoavat. Tutkimuksen

8 Nida 1982, 12–14.

9 Tyyppikertomus on useammasta kertomuksesta yhdeksi kertomukseksi sovitettu muoto. Siis eräänlainen kertomusten yhteenveto.

(22)

kokonaisaineisto koostuu 36 Suomessa vuosina 1992–2014 julkaistusta lastenraamat- tuniteestä. Suurin osa aineistosta on käännöskirjallisuutta, pääosin englanninkielestä, mutta kaikkea materiaalia käsitellään samanarvoisina kertomuksina. Tutkimuksen pääpaino on niissä kirjoissa, joissa esimerkkikertomukset sijaitsevat. Muita tutkimuksen aineistossa olevia kirjoja on tarkasteltu luvussa 3.

Lastenraamattujen sisällön tuottamisessa tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta, sillä lastenraamatut muokkaavat ihmisen suhdetta Raamattuun ja sen sisältöön sekä raamattumielikuvia mahdollisesti koko loppuiäksi.¹⁰ Lastenraamat- tututkimus Suomessa on toistaiseksi keskittynyt kertomusten vastaanottajiin. Tässä tutkimuksessa keskitytään nimenomaan lastenraamattuaineistoon ja siihen kertomus- materiaaliin, jota lapsille luetaan ja mitä lapset lukevat. Tutkimuksen tuloksena luo- daan myös kriteeristö, jonka avulla lastenraamatuissa esitettyjen kertomusversioiden sisältöä ja vaikuttimia voidaan tarkastella suhteessa alkukielisiin peruskertomuksiin.

Teoreettinen mallini tarkastella lastenraamattujen kertomusversioita alkutekstin kertomuksesta eräänlaisina käännöksinä Nidan tarkoittamassa mielessä on käytän- nön tasolla haasteellinen.¹¹ Varsinkin pienille lapsille suunnattujen lastenraamattujen parafraattinen luonne kohdentaa analyysin ensisijaisesti kertomusten sisällön vas- taavuuden vertaamiseen suhteessa peruskertomukseen. Samoin lastenraamattujen kertomusversioiden kuvituksen ottaminen mukaan analysoitavaan kokonaiskerto- mukseen luo omat haasteensa luotettavan analyysin tekemiseen. Kuva-analyysissa käytetään kuitenkin samoja sisältöön ja merkitykseen pureutuvia funktionaalisen ekvivalenssin perusperiaatteita: kuinka alkuperäinen viesti ja sen sisältö siirtyy uudelle vastaanottajajoukolle. Niinpä kuvituksissa on havaittavissa sekä ekvivalenssiltaan hyvät että puutteelliset – ja jopa disinformatiiviset – tekijät.

Parhaimmillaan lastenraamatut toimivat raamatunkerrontatradition ylläpitäjinä sekularisoituvassa ja jo sekularisoituneessa maailmassa. Kertomukset – varsinkin ää- neen luetut tai kerrotut – ovat uskonnon syvintä äidinkieltä, jota ymmärtävät sekä aikuiset että lapset. Kertomusten elävä ja kuvitettu kerronta ohittaa sisällöllisesti, mer- kityksellisesti ja kokemuksellisesti historiapainotteisen tai ilmiönä esitetyn – kliinisen käsitteellisen – opetuksen uskonnollisessa kielessä.¹² Elävästi kerrottuina kertomukset saavat vaikuttaa omalla sisällöllään kuulijoihin ja kokijoihin. Kliinisessä opetukses- sa sen sijaan kertomuksia käsitellään uskonnollisina ilmiöinä, jolloin suhtautuminen uskonnolliseen kertomukseen tekstilajina voi olla joko arvovarautunut tai kriittinen – kertomus ei ole enää kertomus vaan näyte uskonnollisesta kertomuksesta. Tällöin lukija, kuulija tai kokija lähestyy kertomusta kognitiivisesti eikä uskonnollisen kokijan herkkyydellä. Näin ollen lastenraamatuissa, joissa kertomukset ovat kertomuksia, korostuu myös lastenkirjallisuuden välineellinen arvo lasten kasvattamisessa, ohjaa- misessa ja opettamisessa.¹³

Lastenraamattugenre on monipuolinen, eivätkä kaikki julkaisut ole hyviä tai onnistuneita. Epäonnistunut lastenraamattu kuvaa Raamatun tapahtumia karnevali-

10 McKinney 2013, 13.

11 Sekä käännös että parafraasi pyrkivät välittämään lähtötekstin sanoman uudelle vastaanottajajoukolle.

On kuitenkin mahdotonta määritellä ehdotonta rajaa käännöksen ja parafraasin välille, sillä samassa raamattuteoksessa on voitu käyttää sekä selkeää käännösteoreettista metodia että väljempää parafraattista ilmaisua. Tämä ei koske vain lastenraamattuja vaan myös virallisia käännöksiä. Käännöksen ja parafraasin väliseen funktionaaliseen liukumaan perehdytään tarkemmin sivulla 40.

12 Luumi 2002, 84.

13 Oittinen 1988, 93.

(23)

soiden, muuttaen henkilöt kyseenalaisiksi tai tekemällä sanomasta naurettavan. Täl- lainen esimerkki on Juha Luodeslammen ja Sari Nevalaisen mukaan muun muassa Amerikassa ja Britanniassa julkaistut Vege Tale-raamatunkertomukset – Suomessa Popsikkaat – joissa kokijahenkilöt ovat kasviksia. Periaatteessa kirjojen kertomukset ovat Raamatusta, mutta on syytä kysyä, mitä lapsi näiden kertomusten kautta oppii.

Voivatko kasvikset opettaa paremmin tai jotain enemmän Raamatusta kuin ihmisen- malliset kokijat?¹⁴

Raamatun sanoman välittäminen lapsille edellyttää kertomusten rakenteellista muokkaamista. Muokkaaminen ei kuitenkaan saisi kaventaa tai muuttaa kertomusten olennaisinta sanomaa, vaan ennemminkin päinvastoin: kertomuksen lyhentäminen, kertojahenkilön hahmo tai kertojahenkilön näkökulma eivät saa muuttaa varsinais- ta sisältöä tai opetusta, vaan niiden tulisi terävöittää ja selkiyttää muutosfunktioita.

Toisaalta kertomusperinne on itsessään kristillisyyden keskeisintä sisältöä, ja toisaalta lastenraamattujen uskonnollisiin traditioihin liittyvät kertomukset ovat osa laajaa uskonnollista yleissivistystä. Tähän sivistykseen kuuluu myös kristillisten symbolien tunnistaminen, uskonnollisten juhlien ymmärtäminen ja sekä symbolien että juhlien merkitysten yhdistäminen kulttuuriperinteeseen arjen tilanteissa ja vuoden kierrossa.¹⁵

1.2 LASTENRAAMATUT KÄÄNNÖSTEOREETTISENA KYSYMYKSENÄ PEDAGOGISNARRATIIVISESSA VIITEKEHYKSESSÄ

Lastenraamatut ovat osa Raamatun kertomustraditiota, vaikka niiden kertomusva- riaatioiden määrä ja monimuotoisuus ovatkin vaikeasti hallittavissa. Niinpä lastenraamattujen sisällyttäminen suoraan käännöstraditioon on kyseenalaista, vaikka ne funktioiltaan ja hermeneuttisessa käyttötarkoituksessaan ovatkin verrattavissa virallisen Raamatun käännökseen. Yhtäältä lastenraamattuihin kohdistuvan eksegeettisen tutkimuksen puute on voinut johtua metodologisista syistä, toisaalta lastenraamattujen vaikeasta rajattavuudesta ja vähäarvoisuudesta, joka koskee myös muuta kaikkea lastenkirjallisuutta ja lastenkirjallisuuden tutkimusta.¹⁶ Myös käännösteoreettisesta näkökulmasta lastenraamattujen tutkiminen ja analysointi on haastavaa: vanhojen, sana sanaisten, käännösteorioiden soveltaminen lastenraamattututkimukseen on mahdotonta, sikälikin kun tutkimuskohteena ei ole vain tekstisisältöinen käännös, vaan tutkimusfokus keskittyy lastenraamattujen merkitysvastaavuuden välittämi- seen, sisältöön ja esitystapaan, joka käsittää sekä tekstin että kuvituksen.

Raamatunkäännöstyö sai uuden työkalun 1960-luvulla, kun Nida julkaisi uuden ja kumouksellisen teoriansa. Nida pyrki vaikuttamaan vallalla olleeseen ’sanasta sanaan’

-käännöstekniikkaan, joka ei hänen mielestään kyennyt siirtämään tekstin ymmärret- tävyyden ja merkitsevyyden kannalta riittävää määrää informaatiota kielestä ja kulttuurista toiseen.¹⁷ Tämä merkittävyyksien siirtäminen on kuitenkin oleellinen tekijä Raamatun sisällön vaikuttavuuden välittämisessä. Uusi teoria nimettiin dynaamiseksi ekvivalenssiksi, joka ohjasi raamatunkääntäjiä keskittymään tekstien vaikuttavuuden

14 Luodeslampi & Nevalainen 2005, 218.

15 Keränen-Pantsu 2017, 156–157.

16 Oittinen 1988, 88; 96.

17 Nida 1982, 1.

(24)

siirtämiseen lähtötekstistä tulotekstiin. Näin tuotetun tekstin tuli kyetä välittämään alkuperäisen tekstin lukijoiden reaktiot uudelle lukijaryhmälle.¹⁸ Kumouksellista oli se, että metodi salli poiketa lähdetekstien kielellisestä muodosta sekä muokata tekstin merkityssisältöjä pyrittäessä lähemmäs kohdekulttuuria.¹⁹ Vaikuttavuuden siirtämi- nen kielestä ja kulttuurista toiseen osoittautui kuitenkin ongelmaherkäksi: vastaanot- tajien reaktioita on vaikea ja usein mahdotonta arvioida ja mitata, eikä mittausta voi mitenkään suorittaa jokaisen käännöstyön kohdalla.

Nida jatkoi metodin kehittelyä ja julkaisi useita metodin käyttöä tarkentavia oppaita.

Koska kääntäjät eivät voi tietää, miksi, kenelle ja mitä tarkoitusta varten teksti on alun perin kirjoitettu, ja koska he eivät voi tietää kuinka ja mihin tarkoituksiin heidän tuot- tamiaan käännöksiä käytetään, metodia tarkennettiin välittämään tekstien merkitystä ja sisältöä kielten ja kulttuurien välissä. Enää tähtäyspiste ei ollut niin voimakkaasti vastaanottajissa, vaan tekstissä, jonka lukija voisi ymmärtää omassa viitekehyksessään.

Nida korjasi metodinsa kohdistumaan tulokielisen kohderyhmän kulttuurisesti merkit- täviin piirteisiin, jotta käännettävä teksti välittäisi lähtökielisen tekstin sisällön funktiot luotettavasti ja ymmärrettävästi kieli- ja kulttuurierojen yli.²⁰ Niinpä teorian nimitys muuttui dynaamisesta ekvivalenssista funktionaaliseksi ekvivalenssiksi.

1.2.1 Nida ja lastenraamatut

Lastenraamattuja tutkittaessa funktionaalinen ekvivalenssi on periaatteiltaan ihan- teellinen metodi: kohdeyleisö on ikäryhmittäin rajattua ja yleiset sekä yhtenäiset kieli- sekä kulttuuritekijät ovat tekijöillä tiedossa. Niinpä lastenraamatuissa sovelletaan tiedostamatta – mutta parhaimmillaan erinomaisesti – funktionaalisen ekvivalenssin perusperiperiaatetta: alkuperäisen kertomuksen vaikuttavuus pyritään välittämään uudelle kielelle, kulttuurille sekä lastenraamattujen tapauksessa myös valikoidulle ikäryhmälle. Näin ollen lastenraamattujen funktionaaliset ja hermeneuttiset vaikuttavuus- ja tähtäyspisteet ovat samat kuin Raamatun virallisten käännösten tähtäys- pisteet, ja niitä kaikkia voidaan näin ollen arvioida samoilla teologisilla kriteereillä.

Funktionaalinen ekvivalenssi siis mahdollistaa lastenraamattujen sisällön tarkastelun raamatunkäännösjatkumoa sivuavana kertomustradition osana lastenraamattujen pa- rafraattisesta luonteesta huolimatta.²¹

Tässä tutkimuksessa sovelletaan Nidan kehittämää funktionaalista ekvivalenssia eksegetiikan saralla täysin uudella tavalla: samaa metodia sovelletaan niin tekstin kuin kuvankin tulkintaan – ovathan ne saman kertomuksen tulkintoja ulkoasunsa eri- laisuudesta huolimatta. Metodin valintaa ja sovellusperusteita tukee se huomio, että parhaimmillaan lastenraamatuissa käytetään – tiedostaen tai tiedostamatta – Nidan funktionaalisen ekvivalenssin perusperiaatteita, vaikka lastenraamattujen tuotanto- prosessi ei aina olekaan verrattavissa varsinaiseen käännöstyöhön.

18 Vehmas-Lehto 1999, 56.

19 Nida 1982, 1–2.

20 Nida 1982, 12–14.

21 Tähtäyspisteiden yhteneväisyydessä on toki näkökulmaeroja. Teologisesta näkökulmasta Raamattu ja lastenraamatut on voitava asettaa samalle linjalle, kun taas käännöstieteellinen lähestymistapa arvottaa ko.

kirjat erilaisiksi niin sisällöltään, merkitykseltään kuin käännösteknisinä suorituksinakin.

(25)

Raamatun käännöstyössä kääntäjältä edellytetään käännettävän tekstin syvällistä tuntemusta ja ymmärtämystä. Käännöstyön rasitteena ovat hengellisten yhteisöjen tra- ditiot tekstien tulkitsemisessa. Virallisen raamatunkäännöksen uusiutuminen enem- män alkutekstin mukaiseksi, mutta traditioita vastaan, on vaikeaa – ellei jopa mahdotonta. Eksegeettisen tutkimuksen mahdollistamia käännöspainotuksia on vaikea saada julkaistavaan tekstiin, mikäli löydökset ovat ristiriidassa perinteisten tulkintojen kanssa. Virallinen raamatunkäännös siis käännetään, mutta myös traditionalisoidaan eksegeettisistä suosituksista ja löydöksistä huolimatta. Traditionalisoinnin vaikutus siirtyy herkästi lastenraamattuihin, ja saattaa jopa korostua tuotantoprosessissa, jos uskonnollisten yhteisöjen perinteiset raamatuntulkinnat lisätään lastenraamattujen kertomus- versioihin. Toisaalta alkutekstit tunteva ja eksegeettisesti valveutunut lastenraamatun tekijä voi ja saa sisällyttää eksegeettisesti relevanttia, mutta traditioiden näkökulmasta kyseenalaista tekstiä tuotteeseensa, sillä lastenraamatuissa perinteestä poikkeamista siedetään. Nämä tekijät, traditionalisointi ja eksegeettinen relevanssi, vaikuttavat mark- kinoilla oleviin lastenraamattuihin: toisaalta tarjolla on perinteisiä tulkintoja toistavia ja korostavia kirjoja ja toisaalta on löydettävissä alkutekstiä lähellä olevia teoksia. Teosten sisällöllisten painotusten erottaminen erilaisissa lastenraamatuissa ei kuitenkaan ole yksinkertaista ilman riittävää perehtymistä ja kattavaa genren tuntemusta.

1.2.2 Narratiivisuus ja pedagogiikka

Funktionaalisen ekvivalenssin lisäksi tutkimuksessa käytetään narratiiveihin koh- distuvia metodeja ja pohditaan lastenraamattuja uskontokasvatuksen välineinä. Las- tenraamatuissa narratiivisuus ja pedagogiikka yhdistyvät uskonnolliskulttuuriseksi välineeksi, joka pyrkii välittämään ja ylläpitämään kristillistä sanomaa ja perinnettä.

Niinpä niissä toistuvat Raamatun kertomuksellisesta materiaalista ne tekijät, jotka parhaimmillaan ovat oleellinen osa kyseessä olevaa kertomusta. Lastenraamattujen keinot kertomusten narratiivien käsittelemiseen ja välittämiseen ovat kuitenkin pe- rinteisiä käännöstekniikoita laajemmat ja moninaisemmat.

Uskonnon perimmäisiä kysymyksiä ja opetuksia ilmaistaan usein kertomusten muodossa. Kertomusten avulla psyykkinen todellisuus ja inhimillinen toiminta saavat laajemman kontekstin ja toisinaan kertomusten avulla voidaan välittää ymmärrystä perimmäisestä ihmisyydestä, yhteisön tavoista, moraalikoodista ja yhteisestä kulttuurista. Kerronta ja kertomuksellisuus ovat myös esimerkkejä yhdenlaisesta kommuni- kaation muodosta, sillä kerronta on usein sosiaalinen tapahtuma.²²

Narratiivisia käsitteitä

Narratiivien tutkimus teologiassa on saanut alkunsa jo 1970-luvulla. Narratologia on kuitenkin oma tieteenlajinsa, jonka historiaa, käsitteistöä ja metodologiaa on syytä tarkastella tässäkin tutkimuksessa lähemmin.

Narratiivina voidaan pitää kaikkea kertovaa materiaalia, joka sisältää toiminnan, tapahtuman tai edellä mainittujen juonellisen, tietyn kaavan mukaisen kuvauksen, joka selittää tapahtunutta. Monika Fludernik määrittelee narratiivisuuden olevan kertovan

22 Keränen-Pantsu 2017, 157.

(26)

tekstin tarkoitus sekä se taso, jolla kertomus voidaan kokea.²³ Narratiivista käytetään usein synonyyminä sanaa ’kertomus’, jossa on vähintään tilanne, henkilöt ja juoni.²⁴

Narraatio on tapa, jolla narratiivi ilmaistaan. Narraatio voi olla minä-narraatiota, jolloin kertoja on aktiivinen osa kertomusta. Kyse on minä-narraatiosta myös silloin kun kertoja on passiivinen tarkkailija. Kertoja voi toisaalta olla myös kertomuksensa ulkopuolella niin, ettei hän missään vaiheessa tai mitenkään sijoita itseään kertomukseen. Toisaalta kertoja voi olla myös kokonaan kertomuksen ulkopuolella joko kaik- kitietävänä kertojana tai hän-narraationa, jolloin kertoja ei lainkaan sisällytä itseään kertomukseen tai nimeä itseään ’minäksi’.²⁵

Kertomus on tietämisen tulevaisuuteen suuntaava muoto, joka jäsentää ja organisoi arkea ja sosiaalista maailmaa. Kertomus voidaan lisäksi määritellä ainakin seuraavas- ti: 1) rakenteellinen määritelmä, joka auttaa erottamaan kertovan tekstin muista puhe- ja viestintätavoista. Se keskittyy yksittäisiin, irrallisiin ja mahdollisesti historiattomiin teksteihin. 2) Retorinen määritelmä puolestaan ottaa huomioon kertomuksen tekstin sisäisen kontekstin sekä kohdeyleisön. Retorinen näkökulma mahdollistaa historiallis- ten tekijöiden välittämisen ilman sidonnaisuutta varsinaiseen kertomuksellisuuteen.²⁶ 3) Kognitiivinen määritelmä sen sijaan keskittyy nimenomaan kertomuksellisuuteen ja juoneen, sillä Fludernikin mukaan ihmisellä on evoluution seurauksena tietty kyky kertoa ja ymmärtää kertomuksia juonellisina tapahtumina, jotka on voitu sitoa johonkin muuhun aikaan tai paikkaan, missä kertomus välitetään edelleen. Kognitiivisen määritelmän mukaan ihmisellä on siis myötäsyntyinen kyky ymmärtää kertomus siitä huolimatta, että se on irrotettu alkuperäisestä ajastaan.²⁷ Uusin näkökulma on 4) pro- totyyppinen määritelmä, joka korostaa, että käsiteltävä (teksti)aineisto voi olla vain osittain tai tietyiltä osin kertomus. Prototyyppisen ajattelun mukaan kertomuksen ja ei-kertomuksen välinen raja on epäselvä tai neuvoteltavissa. Edellä esitettyihin mal- leihin kertomuksesta sisältyy ajatus, että käsillä on aineisto, joka välittää kokemuksen maailmasta ja sen muutoksesta.²⁸

Narratiivinen analyysi voi kohdistua mihin tahansa materiaaliin, joka voidaan näh- dä joko kertomuksena tai kertomuksen kaltaisena. Analyysissä kohdetta eritellään kertomukseen ja kertomuksen teorioihin liittyvien käsitteiden, termien ja näkökul- mien kautta.²⁹ Analyysissä muodostetaan usein, mutta ei aina, tyyppikertomuksia, joita ovat muun muassa sisältöselostus, referaatti ja juonitiivistelmä.³⁰

Narratiivien analyysi sallii useampien analyysimenetelmien käyttämisen kuin nar- ratiivinen analyysi.³¹

Narratologia on tieteen ala, joka tutkii kertomusten rakenteita.³²

23 Fludernik 1996, 26.

24 Löytönen.

25 Felluga 2002.

26 Hyvärinen 2006, 5–8.

27 Fludernik 1996, 26. Hyvärinen 2006, 6–7.

28 Hyvärinen 2006, 5–10.

29 https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/aineiston-analyysimenetelmat/

narratiivinen-analyysi 8.12.2016

30 http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L7_3_6_4.html 8.12.2016.

31 http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L7_3_6_4.html 8.12.2016.

32 Ks. luku 2.2.

(27)

Tyyppikertomus on useammasta kertomuksesta koostettu esitys, josta ilmenee va- littujen kertomusten yleinen juonirakenne, henkilöhahmot sekä muut oleelliset osa- tekijät. ³³

Kristillinen pedagogiikka

Kaiken kasvatus- ja opetustyön taustalla on jokin käsitys oppimisesta, ja jokaisen opettajan ja kasvattajan tulisi olla perillä omasta oppimiskäsityksestään tai opettamisen viitekehyksestään.³⁴ Kristillisellä kasvatuksella ei kuitenkaan ole olemassa yhtä, yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Toisaalta kristillinen kasvatus on kytköksissä kas- vatuskäsitteen moniulotteisiin tulkintoihin, mutta toisaalta kristillinen kasvatus voidaan nähdä myös omana, arvovarautuneena kasvatusnäkemyksenään.³⁵ Kristillisellä kasvatuksella on sekä arvolähtökohtia että tavoitteita, jotka suuntaavat opettamisen ja oppimisen sisältöjä. Niinpä uskonnollisissa yhteisöissä kertomusten käyttäminen on perinteinen tiedon ja käytännön opettamisen ja kulttuurin välittämisen tapa.³⁶

Räsäsen mukaan myöskään kristillistä pedagogiikkaa ei itsessään ole olemassa.³⁷ Pedagogiikka on oppi kasvatuksesta, joka sisältää sekä kasvatuksen teorian että käy- tännön harjoituksen, ja se voi nykykäsityksen mukaan perustua kristilliseen ihmiskä- sitykseen. Tällöin kasvatukseen sisältyy ihmisen suhde Jumalaan sekä jokaisen vas- tuunalaisuus omasta elämästä itselle, toisille ja Jumalalle.³⁸ Kasvatusmenetelmät ovat välineitä, joiden tehtävänä on mahdollistaa kasvatustavoitteiden saavuttaminen, joten kristillisen kasvatuksen menetelmiksi sopivat ihmisarvoa, kasvatettavaa ja Jumalaa kunnioittavat lähestymistavat.³⁹

Kristillinen kasvatus voidaan nähdä osana tunnustuksellista uskontokasvatusta, jonka traditiojuuret ovat kirkkokuntakohtaiset. Kirkkokuntien omaleimaisia kasva- tusnäkemyksiä on syytetty indoktrinaatiosta, mitä ei yleisesti pidetä kasvatuksessa hyväksyttävänä. Indoktrinaatiolla tarkoitetaan kasvatustapaa, jossa opettajan näkö- kulma esitetään ainoana ja kyseenalaistamattomana totuutena, joka kasvatettavan on omaksuttava sellaisena kuin se hänelle esitetään. Näin ollen kulttuurisidonnainen kasvatus on jännitteessä kasvatuksen yleisten normien kanssa, jolloin on myös perus- teltua kysyä, onko kristillinen kasvatus aina ja väistämättä indoktrinaalista.⁴⁰

Lastenraamatuissa Raamatun kertomukset esitetään varsinkin pienille lapsille suunnatuissa kirjoissa sekulaarin lastenkirjallisuuden keinoin värikkäästi kuvitettuina ja yleensä varsin vähäisellä tekstillä. Joissakin lastenraamatuissa on merkitty ne raa- matunkohdat, joista kertomukset on lastenraamattuun muokattu. Näissä kirjoissa eri kirkkokuntien teologiset ja kasvatukselliset näkemykset ovat implisiittisiä, mutta ver- tailemalla eri kustantajien tuottamia lastenraamattuja eroja on mahdollista havaita. Las- tenraamattuja itsessään ei voi pitää indoktrinaalisina niiden kertomusluonteen vuoksi.

33 https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L7_3_6_4.html 8.1.2020

34 Räsänen 2008, 289.

35 Muhonen & Tirri 2008, 64.

36 Muhonen & Tirri 2008, 81.

37 Räsänen 2008, 288.

38 Räsänen 2008, 287.

39 Räsänen 2008, 288.

40 Muhonen & Tirri 2008, 65–66, 69–70.

(28)

Raamatun kertomusten tunnistaminen ja ymmärtäminen voidaan nähdä osana sekä oman uskonnon että maailman uskontojen monilukutaitoa. Raamatun kertomusten tuntemus voidaan kytkeä myös osaksi ihmisen omaa kulttuuri-identiteetin kehitystä.⁴¹ Kertomukset yhdistävät ihmisiä erilaisiksi yhteisöiksi, ja Raamatun kertomukset ovat oleellinen osa länsimaista kristillishumanistista perinnettä. Ilman Raama- tun tuntemusta ymmärrys omasta kulttuurista ja sen historiasta voi jäädä ohueksi.⁴²

1.3 LASTENRAAMATUT TUTKIMUSKOHTEENA

Tutkimuksen kokonaismateriaali koostuu 36 Suomessa vuosina 1992–2014 julkaistusta lastenraamatusta. Aineistossa on mukana sekä suomalaista että ulkomaista tuo- tantoa. Suurin osa aineistosta on käännöskirjallisuutta, pääosin englanninkielestä.

Kaikkea materiaalia käsitellään samanarvoisina kertomuksina huolimatta siitä, onko kirja alun perin kirjoitettu ja tuotettu Suomessa vai onko se käännöskirjallisuutta.

Tutkimusaineisto on koottu kirjoista, jotka on julkaistu uusimman Kirkkoraamatun (1992) julkaisemisen jälkeen.

Lastenraamatuissa on havaittavissa sisällöllistä epätasaisuutta. Koko Raamatun kaikkia kirjoja ja niiden osia kattavia lastenraamattuja ei Suomessa ole, vaan kaikki teokset ovat erilaisia raamatunkertomuskokoelmia. Lisäksi on myös huomioitava, että helpoiten ostettavia lastenraamattuja ovat yksittäiset kertomukset tai vain muutaman kertomuksen kokoelmat, joita tuotetaan ennen kaikkea pienille ja alakouluikäisille lapsille.

Tutkimuksen aineiston perusteella jotkin kertomukset ovat suositumpia kuin toi- set. Suosituimpia ovat muun muassa Vanhan testamentin kertomukset luomisesta, Nooasta, Jaakobista ja Joonasta sekä Uuden testamentin joulu- sekä pääsiäiskerto- mukset. Myös muutamat Jeesuksen vertaukset ovat suosittuja, kuten laupias samarialainen ja tuhlaajapoika. Vanhan testamentin puolelta vähiten huomiota on kiinnitetty Sananlaskuihin, Psalmeihin sekä viisauskirjallisuuteen, ja Uudessa testamentissa kir- jeisiin ja Ilmestyskirjaan.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan ainoastaan kirjallista materiaalia. Elokuvien, ää- nikirjojen ja musiikin yhdistäminen tutkimukseen olisi hajottanut tutkimuskenttää liiaksi ja tehnyt laadukkaan tutkimuksen tekemisen mahdottomaksi. Yksistään lastenraamattujen genre ja kenttä on niin laaja, että riittävän kattavan tutkimuksen tekemi- nen tällä aineistolla on haasteellista. Tästä syystä koko aineistoni koostuu ainoastaan kirjallisessa muodossa olevista, suomenkielisistä Raamatuista, jotka on selkeästi suunnattu pienille lapsille tai kouluikäisille lapsille ja nuorille. Koko aineistoa leimaavana ominaispiirteenä on kuvan ja tekstin yhdistäminen raamatunkertomuksia välittäviksi kokonaisuuksiksi.

1.3.1 Aikaisempi tutkimus

Lastenraamattuja genrenä on tutkittu hyvin vähän, eikä tutkimusta lastenraamatuista käännösteorian näkökulmasta ole tehty lainkaan. Useimmiten lastenraamattututki-

41 Mikkola 2017, 27.

42 Keränen-Pantsu 2017, 158.

(29)

mus Suomessa on kohdistunut kertomusten vastaanottajiin tai lastenraamattugenren kehitykseen ja käyttöön Suomessa.

Russell W. Dalton julkaisi vuonna 2006 artikkelin Vanhan testamentin tarinoiden muutoksesta lastenraamatuissa 1800-luvulta alkaen. Hän tarkastelee muun muassa sitä, miten lastenraamattujen kirjoittajat ovat täyttäneet aukkoja, joita alkuperäisessä tekstissä on. Esimerkki: Joonan tarina päättyy alkuteksteissä Jumalan esittämään ky- symykseen. Lastenraamattujen kirjoittajat ovat täyttäneet tuon kysymyksen jättämän tyhjän tilan jollain moraalisella esimerkillä tai opetuksella. Tämä toki tapahtuu vain silloin, kun koko Joonan kertomus kerrotaan loppuun. Kertomuksen loppuun kerto- misen Dalton huomasi olleen varsin harvinaista ja että useammin kertomus katkaistiin niniveläisten kääntymiseen ja katumiseen. Näin ollen lapsi välttyi kohtaamasta Juma- lalle suuttunutta Joonaa.⁴³ Vuonna 2018 Dalton julkaisi tutkimuksen lastenraamatuista Amerikassa nimellä ’Childrens’ Bibles in America’. Tutkimuksessaan Dalton selvittää lastenraamattujen kertomusmateriaalin – kuvituksen ja uudelleen kerronnan – kehitys- tä pohjoisamerikkalaisessa viitekehyksessä. Hän esittää lastenraamatuista tekemänsä huomiot punktuaalisina ajankuvauksina amerikkalaisen jumalauskon kehityksestä ja muutoksista vuosikymmenten aikana. Dalton luo samalla katsauksen lapsuuden mää- ritteisiin, moraalikäsityksiin ja siihen, mitä kukin sukupolven aikana on haluttu välittää seuraavalle ja seuraaville sukupolville luovuttamattomana perintönä.⁴⁴

Pirjo-Liisa Wennermark on tutkinut lastenraamattujen historiaa ja käyttöä pyhä- kouluissa ja perheissä Suomessa 1700-luvulta alkaen.⁴⁵

Anna Eksymä tutki suomen kielen pro gradu -tutkielmassaan ”Miten merkityk- set muuttuvat Raamatusta lastenraamattuun’ Jaakko Heinimäen kirjoittamaa vuonna 2009 ilmestynyttä Suomen lasten Raamattua. Tutkimuksessa selvitettiin 1992 kirkkoraamatun ja Suomen lasten Raamatun välisiä kielellisiä eroja: poistettuja ja lisättyjä tekstejä sekä esitystapojen eroavaisuuksia.⁴⁶

Satu Kettunen tutki pro gradu -tutkielmassaan sitä, miten 6–13 -vuotiaat lapset ymmärtävät heille luetut, sovelletut raamatunkertomukset. Myöhemmin samat lapset kertoivat omin sanoin kuulemastaan. Kettusen tutkielma ”Lapset kertovat raama- tunkertomuksesta” tarkastettiin kesällä 2008 Lapin yliopistossa kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.⁴⁷ Myös Suvi Sirén on pro gradu -tutkielmassaan (2007) tutkinut sitä, kuinka lapset Raamatun kertomuksia ymmärtävät, otsikolla ’Perusopetuksen kuu- dennen luokan oppilaiden kristillistä elämää käsittelevien Uuden testamentin ver- tausten ymmärtäminen’. Tutkimuksessa kuudesluokkalaisten ryhmälle luettiin kolme Jeesuksen vertausta, jotka oppilaat sitten sovelsivat nykypäivään.⁴⁸

Pekka Kurjen opinnäytetyö ’Raamattu-aiheisen lasten kuvakirjan kuvitus’ on pro- sessikuvaus lastenraamatun kuvittamisesta. Työssä esitellään ansiokkaasti kuvitus- prosessin kulkua ja kehitystä sekä kuvien valintaprosessia.⁴⁹

43 Dalton, 2006.

44 Dalton 2015.

45 Wennermark 2004, 135–150.

46 Eksymä 2011.

47 Kettunen, 2008.

48 Sirén 2007.

49 Kurki 2014.

(30)

Elizabeth Caldwell pohtii artikkelissaan ‘Reading the Bible with Children and Youth’ onko Raamatun lukeminen lapsille soveliasta ja kuinka lukemisen oikeutusta perustellaan.⁵⁰

Emily Zimbrick-Rodgers puolestaan käsittelee artikkelissaan ’Imagining the Bibli- cal Story’ Russell Daltonin näkemyksiä lastenraamatuista. Lisäksi artikkelissa pohditaan lastenraamattujen rakenteellisia eroja suhteessa virallisiin käännöksiin.

Raili Keränen-Pantsu ja Martin Ubani tarkastelivat artikkelissaan ’The holistic and spiritual relevance of Bible stories among Finnish 10-year-old pupils: a classroom case study’ suomalaisen koululuokan evankelisluterilaisen opetussuunnitelman mukai- sesti opiskelevien oppilaiden suhtautumista Raamatun kertomuksiin. Tutkimuksessa Raamatun kertomukset esiteltiin oppilaille käyttäen erilaisia kerronnan tapoja, muun muassa Godly Play -menetelmää.⁵¹

Tuija Laine esittelee artikkelissaan ’Raamattu lastenkirjana – Kuninkaita, ennus- tuksia ja ihmekertomuksia’ lastenraamattujen historiaa, perinnettä ja painopisteiden muutoksia Suomessa ja suomalaisissa kodeissa.⁵²

Lastenraamattututkimuksessa on siis keskitytty pääasiassa lastenraamattujen ja Raamatun kertomusten vaikutuksiin vastaanottajaryhmissä. Tässä tutkimuksessa kes- kitytään nimenomaan itse lastenraamattuihin ja siihen, millaisia ja millaisina Raama- tun kertomukset lapsille esitetään.

1.3.2 Lastenraamattujen historia Suomessa

Varhaisin lapsille suunnattu lastenraamattu julkaistiin jo 1700–luvulla, kun vuonna 1724 uusitun koulujärjestyksen mukaan raamatunhistoria tuli ottaa oppimateriaaliksi triviaalikoulun II ja III luokilla sekä apologistan luokalla. Tuolloin lastenraamattujen alkuperämaa oli Saksa, ja yleisimmin käytetty oli saksalaisen rehtorin, Johann Hüb- nerin, ruotsinnos Två gånger två och femtio utvalda bibliska historier utur Gamla och Nya Testamentet⁵³. Toinen yleisesti käytössä ollut lastenraamattu oli Göttingenin yliopiston professorin, Johann Peter Millerin, Sammandrag af de vigtigaste Bibliska Historier, jonka ensimmäinen ruotsinkielinen painos ilmestyi vuonna 1771.⁵⁴

Ensimmäinen lapsille tarkoitettu lastenraamattu ilmestyi Suomessa 1800-luvun alkupuolella. Se oli käännetty suomeksi Johannes Pritiuksen 1700-luvulla laatimasta ruotsinkielisestä alkuteoksesta Barna-Bibel nimelle Lasten-Biblia, ja sisälsi nimestään huolimatta ennemminkin kristinoppia kuin raamatunkertomuksia. Ensimmäisenä varsinaisesti raamatunhistoriaa ja -kertomuksia sisältävänä lastenraamattuna voidaan pitää alun perin Ruotsissa julkaistua Tarpeellisimbain Historian Lyhykäistä Uloswetoa Pyhästä Raamatusta, joka julkaistiin Suomessa 1820-luvulla. Kolmas 1800-luvun tait- teessa ilmestynyt lastenraamattu oli nimeltään Autuuden Opin ja Jumalisuuden Historia Lapsille.⁵⁵

50 Caldwell 2013.

51 Keränen-Pantsu & Ubani 2018.

52 Laine 2007.

53 Ensimmäinen ruotsinkielinen painos ilmestyi vuonna 1727.

54 Laine, 2007.

55 Wennermark 2004,135–136.

(31)

Lastenraamattuja oli tarjolla 1800-luvun alusta alkaen, mutta niiden käyttö levisi hitaasti. Reformaation jalanjäljissä jo 1600-luvulla kansan kielelle käännetty Raamattu synnytti tarpeen lukutaitoisesta kansasta. Aikuisväestön lisäksi lukutaito haluttiin ulottaa lasten ja nuorten saataville ja niin laadittiin pyhäkoulu- ja rippikouluohjeistus.

Pyhäkoulu oli selkeämmin kansanopetuspainotteista, mutta sisälsi selkeästi rippikou- luun valmistavaa aineistoa. Pyhäkoulun tarpeisiin kuopiolainen Aron Gustaf Borg julkaisi kaksiosaisen Lasten Postillan, joka sisälsi kirkkovuoden evankeliumitekstejä ja ohjeita pyhäkoulunopettajille niiden selittämiseen.

1900-luvulla lastenraamattujen materiaalivolyymit ovat kasvaneet nopeasti sekä Suomessa että muissa länsimaissa, ja valtaosa 1900-luvun loppupuolelta lähtien Suomeen käännettävästä lastenraamattukirjallisuudesta on ollut peräisin joko Poh- jois-Amerikasta tai Iso-Britanniasta.⁵⁶

Suhtautuminen lastenraamattuihin muuttui radikaalisti 1960-luvulla. Tällöin kou- lumaailmassa suoritetut oppilaiden raamatunkertomusten ymmärtämistä koskevat tutkimusten perusteella väitettiin, ettei Raamattua voitu pitää lasten kirjana. Tämä johtui siitä, lapset eivät tutkimustulosten perusteella kyenneet käsittelemään kertomuksia riittävän älyllisesti. Tutkimukset osoittivat, että lapset olivat riittävän kypsiä vasta noin 14–15 -vuotiaina ymmärtämään Raamatun symbolikieltä oikein, ja että aikaisemmin kuullut kertomukset oli voitu ymmärtää vain väärin. Lasten pelättiin kiinnittyvän vääriin raamatuntulkintoihinsa loppuiäksi. Niinpä katsottiin aiheel- liseksi, ettei lapsille opetettaisi Raamattua lainkaan ennen kuin he olisivat saavut- taneet älyllisesti riittävän korkean tason.⁵⁷ Asenne lientyi 1980–luvun alkuvuosina, kun kerronnallisuus löydettiin uudelleen 1970-luvulla paitsi teologiassa myös peda- gogiikassa. Teologiassa alettiin puhua ’narratiivisesta teologiasta’ ja narratiivisesta raamattunäkemyksestä.⁵⁸

Suomessa tapahtui muutos lastenraamattujen kerronnassa 1980-luvulla. Aikaisem- man, tapahtumakeskeisen kerronnan rinnalle nousi kokijahenkilön kautta tapahtuva kerrontatyyli, joka tarjosi lapsille kertomusten sisäisen kokijahenkilön. Henkilö saattoi olla todellinen tai keksitty, mutta kohderyhmälle alettiin tarjota samaistumisen kohdetta kertomuksissa, ei vain mahdollisuutta olla kertomuksen tapahtumien yleisönä.⁵⁹ Nykyisin saatavissa olevien lastenraamattujen kertomustraditio vaikuttaisi useimmiten pohjautuvan johonkin viralliseen raamatunkäännökseen.⁶⁰ Niinpä ne ovat tun- nustettava osa juutalaiskristillistä kirjallisuustraditiota.⁶¹ Mielenkiintoista kuitenkin on, ettei traditiolinja lastenraamattujen kohdalla välttämättä ole kronologinen vaan jopa vastakkainen historiallisen linjan kanssa. Tämä tarkoittaa, etteivät lastenraamattujen kertomukset ole yksiselitteisesti johdettavissa alku- ja lähtöteksteistä, vaan lähtökertomukset ovat rekonstruoitavissa lastenraamattujen näkökulmasta käsin. Re-

56 du Toit 2008, 41.

57 Luumi 2002, 83.

58 Luumi 2008, 308–309.

59 Luodeslampi & Nevalainen 2005, 211–212.

60 Lastenraamattujen taustalla on aina raamatullinen peruskertomus tulokielestä ja -kulttuurista riippumatta.

Joidenkin tutkimusmateriaalin kertomusversioiden alkulähdettä on kuitenkin hyvin vaikea palauttaa varsinaisesti käännökseen, vaan kyseessä vaikuttaisi olevan muistinvaraisesti tuotettu representaatio.

Vaihtoehtoisesti kertomusversio voi olla myös raskaasti moraalisen opetuksen tai taustatunnustuksen läpivalaisema, jolloin itse kertomukselle jää vain välinearvo.

61 du Toit 2008, 33.