KESTÄVÄN KEHITYKSEN TOTEUTUMINEN LEIKKAUSHOITOTYÖSSÄ
Taava Leppänen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Toukokuu 2019
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO...1
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA KIRJALLISUUSKATSAUKSEN KUVAUS...3
2.1 Keskeiset käsitteet………...5
2.2 Leikkausosaston resurssien ekologisesti kestävä käyttö……….………6
2.2.1 Kertakäyttöisten tuotteiden käyttö leikkaushoitotyössä………6
2.2.2 Veden ja energian kulutus leikkaushoitotyössä………….…………7
2.2.3 Leikkausosaston jätekuorma…...………..……….…7
2.3 Leikkausosaston toiminta taloudellisesti kestävästi………...………8
2.4 Sosiaalinen kestävä kehitys ja tasa-arvoisuus leikkaushoitotyössä…………9
2.5 Kulttuurinen kestävyys ja kulttuurien kunnioittaminen leikkaushoitotyössä……….…………..10
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista………11
3 TUTKIMUKSEN TAUSTA, TAVOITE JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT………13
4 TUTKIMUKSEN AINEISTO………14
4.1 Tutkimuksen aineisto………14
4.2 Aineiston analyysi……….………14
4.3 Tutkimuksen toteutus……….………...15
4.4 Aineiston analyysi……….17
5 TULOKSET………..……….………...19
5.1 Kestävän kehityksen osa-alueiden näkyminen leikkaushoitotyössä……….19
5.1.1 Leikkaushoitotyössä näkyvät taloudelliset tekijät………..…..……19
5.1.2 Taloudellisen kestävyyden näkyminen leikkausosaston lähijohtajan työssä……….…………20
5.1.3 Sosiaalisen kestävyyden näkyminen leikkausosaston sairaanhoitajan ja lähijohtajan työssä………...………..21
5.1.4 Kulttuurisen kestävyyden näkyminen leikkaushoitotyössä……….24
5.1.5 Ekologisuuden huomioiminen leikkaushoitotyössä……….27
5.2 Kestävän kehityksen toteutumisen esteitä leikkaushoitotyössä…………...29
5.2.1 Taloudellisten kysymysten huomioimisen esteitä leikkaushoitotyössä…..……….29
5.2.2 Sosiaalisen kestävyyden toteuttamisen esteitä leikkaushoitotyössä………….………. 30
5.2.3 Kulttuurisen kestävyyden toteutumisen esteitä leikkaushoitotyössä………...……31
5.2.4 Ekologisen kestävyyden toteutumisen esteitä leikkaushoitotyössä..32
5.3 Kestävän kehityksen edistäminen leikkaushoitotyössä……….32
5.3.1 Mahdollisuudet edistää taloudellisten näkökohtien huomiointia leikkaushoitotyössä………...32
5.3.2 Mahdollisuudet edistää sosiaaliseen kestävyyteen vaikuttavia tekijöitä….………..…..…...35
5.3.3 Mahdollisuudet edistää kulttuuriseen kestävyyteen vaikuttavia tekijöitä……...………...36
5.3.4 Mahdollisuudet edistää ekologisen kestävyyden toteutumista leikkaushoitotyössä…..………..………...38
5.4 Kestävän kehityksen kehittämisalueet leikkaushoitotyössä………..39
6.1 Taloudellisten näkökohtien huomioiminen………..……….41
6.2 Kestävän kehityksen sosiaaliset näkökohdat leikkaushoitotyössä……..…..43
6.3 Kulttuuriset tekijät leikkaushoitotyössä…...……….43
6.4 Ekologinen kestävä kehitys leikkaushoitotyössä………..44
7 POHDINTA………..46
7.1 Tulosten pohdinta…...………...46
7.2 Tutkimuksen eettisyys ja tietosuoja…….………...……..………50
7.3 Tutkimuksen luotettavuus……….50
7.4 Suositukset ja jatkotutkimusaiheet………50
LÄHTEET………...52 LIITTEET
Liite 1. Päätös tutkimusluvasta Liite 2. Artikkelitaulukko Liite 3. Taustatietolomake Liite 4. Haastatteluteemat Liite 5. Saatekirje
Liite 6. suostumuslomake
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede
Leppänen, Taava Kestävän kehityksen toteutuminen leikkaushoitotyössä
Pro gradu -tutkielma, 56 sivua, 6 liitettä (9 sivua) Ohjaajat: Päivi Kankkunen, TtT, Yliopistonlehtori, dosentti
Tarja Kvist, TtT, Apulaisprofessori, dosentti Toukokuu 2019
Kestävä kehitys sisältää ekologisuuden lisäksi ihmisten väliset sosiaaliset ja kulttuuriset suhteet sekä pitkäjänteisen taloudellisen ajattelun yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on osa toimivaa yhteiskuntaa. Kestävän kehityksen neljä osa- aluetta sopivat myös erikoissairaanhoidon päätöksenteon ja toiminnan pohjaksi.
Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat merkittävä osa sosiaali- ja terveydenhuollon budjetista.
Leikkausosastot tuottavat suuren määrän jätettä vuodessa, johtuen muun muassa käytettävistä kertakäyttötuotteista. Leikkaushoitoa toteutetaan moniammatillisissa tiimeissä lähinnä yliopistosairaaloissa ja keskussairaaloissa. Leikkaushoitotyötä ei ole aikaisemmin tutkittu kestävän kehityksen näkökulmasta.
Tutkimuksen tarkoitus on kuvata, miten leikkaushoitotyötä tekevät sairaanhoitajat ja heidän lähijohtajansa huomioivat kestävän kehityksen periaatteet päivittäisessä työssään ja millä tavoin ne näkyvät päätöksenteossa. Lisäksi tutkitaan, minkälaisia kehitysmahdollisuuksia tai esteitä kehitykselle sairaanhoitajat ja heidän lähijohtajansa näkevät kestävään kehitykseen liittyvässä päätöksenteossa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa erikoissairaanhoidon kehittämisen ja päätöksenteon tueksi, jotta kestävää kehitystä voidaan edistää suomalaisessa erikoissairaanhoidossa. Tutkimuksessa haastateltiin puolistrukturoidulla yksilöhaastattelulla 20 sairaanhoitajaa ja kuutta lähijohtajaa, jotka työskentelivät Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kuuluvilla leikkausosastoilla. Haastattelut analysoitiin deduktiivis- induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että kestävän kehityksen periaatteet ovat melko huonosti tunnettuja.
Leikkaushoitotyön lähijohtajat kokevat rajallisten taloudellisten tietojen vähentävän heidän vaikuttamismahdollisuuksiaan päätöksenteossa. Leikkaushoitotyön päätöksenteossa korostuvat resurssien käyttö, yksilöllisyys hoitotyön toteuttamisessa ja ekologiset näkökulmat.
Leikkaushoitotyössä potilaat saavat pääsääntöisesti tasa-arvoista ja arvostavaa hoitoa.
Leikkauspotilaiden hoidossa kulttuuriset tekijät eivät korostu. Leikkausosastojen toiminnassa on jonkin verran hierarkiaa, mikä hankaloittaa kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista.
Asiasanat: Kestävä kehitys, leikkaushoitotyö, taloudellinen, sosiaalinen, kulttuurinen, ekologinen
Department of Nursing Science Nursing Science
Preventive nursing science
Leppänen, Taava: Actualisation of sustainable
development in surgical work
Master´s thesis, 56 pages, 6 appendices (9 pages)
Supervisors: Päivi Kankkunen, PhD, University
Lecturer, Docent
Tarja Kvist, PhD, Associate Professor, Docent
May 2019
Besides ecology, sustainable development also involves interpersonal social and cultural relations and long-span economic thinking in societal decision-making. The public health-care system is definitely a part of any functioning society; therefore, the four subareas of sustainable development are well-suited for a foundation of decision-making and operation in special health care, too. The costs of special health care make up a significant part of the health care and social services budget. Surgery departments produce a large amount of waste annually for reasons such as extensive use of single-use products. Surgical treatments are carried through by multiprofessional teams, mainly in university hospitals and central hospitals. There has been no previous research on surgical work from the point of view of sustainable development.
The purpose of this study was to describe how nurses engaged in surgical work and their immediate superiors take the principles of sustainable development into account in their daily work and how these principles show up in their decision-making. A further object of study was the kinds of opportunities or obstacles that nurses and their immediate superiors see in the decision-making concerned with sustainable development. The goal of the study was to bring forth new knowledge to back up development and decision-making in special health care, so that sustainable development can be advanced in Finnish special health care.
For the study, a group of 20 nurses and 6 immediate superiors working in surgery departments of the Hospital District of Helsinki and Uusimaa were interviewed by means of semistructured individual interviews. The interviews were analysed by means of a deductive-inductive method of content analysis.
The results indicate that the principles of sustainable development are rather poorly known.
Immediate superiors in surgical work feel that their opportunities for influence in the decision- making are reduced by their limited economic knowledge. In the decision-making concerning surgical work, the emphasis is on the use of resources, individuality in carrying out nursing, and ecological points of view. In surgical work the patients mainly get equal and reverential care. In the care of surgical patients, cultural factors do not get accentuated. There are touches of hierarchy in the operation of surgery departments, which hampers the actualisation of the principles of sustainable development.
Keywords: sustainable development, surgical work, economic, social, cultural, ecological
YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 hyväksyttiin New Yorkissa syyskuussa 2015. Se on asiakirja, jossa YK:n jäsenvaltiot sitoutuvat poliittisen päätöksenteon kautta kestävän kehityksen tavoitteiden täyttämiseen, joita on määritelty yhteensä seitsemäntoista. Myös Suomi on allekirjoittanut sopimuksen. (UN 2013.)
Suomi pyrkii olemaan edelläkävijänä kestävän kehityksen huomioimisessa budjetoinnissa ja resurssien ohjaamisessa. Suomi painottaa Sipilän hallituksen selonteossa hiilineutraaliutta sekä yhdenvertaisuutta, tasa-arvoisuutta ja resurssien viisasta käyttöä (Valtioneuvoston Kanslia 2017, 20). Vuonna 2016 toteutetussa ”Avain 2030 -tutkimuksessa” tutkittiin Suomen valmiuksia toteuttaa Agenda 2030:n tavoitteita. Tällöin todettiin Suomen haasteeksi ilmastonmuutoksen vastainen työ ja luonnonvarojen liiallinen kulutus. Haasteena todettiin olevan myös talouden ja työllisyyden kehitys. Valtioneuvoston selonteossa painotetaan kuntien ja yritysten vastuuta päätöksenteossa resurssien järkevään käyttöön ja mahdollisuuksien luomista kestävän kehityksen toteuttamiselle. Uusien liiketoimintamallien ja innovaatioiden kehittämistä pidetään tärkeänä. (Valtioneuvoston kanslia 2017, 22.) Pääministeri Juha Sipilän hallituksen yhtenä kärkihankkeena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen. Julkisella sektorilla pidetään tärkeänä lisätä näyttöön perustuvia hyviä käytäntöjä (Hallitusohjelma 2015).
Leikkausosastoilla tuotetaan noin 70% kaikesta sairaaloiden tuottamasta jätteestä (Rigante ym.
2017). Tämä on merkittävä yhteiskunnallinen kustannus, mutta se on merkittävää myös ympäristön kannalta. Leikkausosastot ovat myös suuri energian kuluttaja lukuisine laitteineen.
Leikkauksissa avustavat laitteet kehittyvät nopeasti, joten niiden käyttöikä on lyhyt. Tämä lisää jätekuormaa. Yhteiskunnallisesti terveydenhuollon järjestämisessä erikoissairaanhoidon kustannukset ovat huomattavan suuret perusterveydenhuoltoon verrattuna ja sen vuoksi toimivien ja taloudellisesti hiottujen toimintatapojen lisääminen tuottaa merkittävää hyötyä monella tasolla.
Erikoissairaanhoidon toimintaa kestävän kehityksen näkökulmasta ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu (Anåker ym. 2015, Nichols ym. 2017). Kestävän kehityksen ulottuvuuksien huomioiminen erikoissairaanhoidossa voisi auttaa erikoissairaanhoidon päätöksenteossa, kustannusten hallitsemisessa ja ympäristötekijöiden huomioimisessa terveydenhuollossa sekä vapauttaa varoja ja resursseja esimerkiksi perusterveydenhuollon järjestämiseen.
Leikkaushoitotyö on merkittävä osa erikoissairaanhoitoa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten kestävän kehityksen periaatteet otetaan huomioon erikoissairaanhoidossa leikkausosaston päivittäisessä työssä. Tarkoituksena on selvittää, miten hyvin leikkausosaston sairaanhoitajat ja heidän lähijohtajansa tuntevat kestävän kehityksen periaatteet ja millä tavoin se näkyy heidän päivittäisessä päätöksenteossaan. Lisäksi tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, mitä esteitä leikkaushoitotyötä tekevät sairaanhoitaja ja lähijohtaja näkevät kestävän kehityksen toteutumiselle ja, minkälaisia keinoja heillä olisi edistää kestävän kehityksen toteutumista.
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA KIRJALLISUUSKATSAUKSEN KUVAUS
Kestävä kehitys yhdistetään usein käsitteenä ekologiseen ajatteluun. Kestävää kehitystä ei mielletä laajemmin käsittämään muita yhteiskunnallisia alueita, kuten pitkän aikavälin taloudellista kasvua tai ihmisten välistä sosiaalista ja kulttuurista kanssakäymistä.
Yhdistyneiden kansakuntien pitkäjänteinen työ kestävän kehityksen toteuttamiseksi, on ollut erittäin tärkeää kehittyvissä maissa, mutta kestävän kehityksen teemojen huomiointi kehittyneiden maiden päätöksenteossa on lisääntynyt Agenda 2030 -toimintaohjelman toimeenpanon jälkeen. Kestävän kehityksen teemat sopivat hyvin myös terveydenhuollon päätöksenteon pohjaksi niiden monialaista yhteistyötä korostavien tavoitteiden vuoksi.
Leikkausosaston toiminta on moniammatillista, erilaisia potilasryhmiä koskevaa, yhteiskunnan varoja kuluttavaa sekä huomattavan paljon erilaista jätettä tuottavaa toimintaa. Tämän vuoksi kestävän kehityksen periaatteiden huomiointi leikkausosaston toiminnassa on osa laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta.
Kirjallisuushaku suoritettiin useaan kertaan aiheeseen liittyvän taustainformaation pirstaleisuuden vuoksi. Aluksi tehtiin kirjallisuushaku erikoissairaanhoitoon liittyvästä kestävän kehityksen kirjallisuudesta. Haku suoritettiin Pubmed, Cinahl, Scopus ja Melinda tietokannoista. Hakusanoina olivat sustainab* AND (special healthcare OR operation room) AND efficiency. Suomen kielisinä hakusanoina oli ”kestävä kehitys” AND (ekologisuus OR taloudellisuus) AND leikkaushoitotyö. Näillä hakusanoilla löytyi yhteensä 74 artikkelia, joista valittiin 10 artikkelia kirjallisuuskatsaukseen. (Liite 2.) Sisäänottokriteereinä oli tutkimusten sijoittuminen erikoissairaanhoitoon tai niiden yleistettävyys erikoissairaanhoidon alueelle.
Kehittyviin maihin liittyviä tutkimuksia ei hyväksytty kirjallisuuskatsaukseen, koska ne ovat huonosti yleistettävissä suomalaiseen terveydenhuoltoon.
Tämän jälkeen tehtiin erilliset kirjallisuushaut kestävän kehityksen eri osa-alueiden ja leikkausosaston sairaanhoidon näkökulmasta. Hakusanoja muuteltiin siten, että ne sopivat kestävän kehityksen neljään eri teemaan, esimerkiksi ekologisen kestävyyden teemassa käytettiin hakusanoina (surgery OR operation room) AND (ecological OR environment) AND
”sustainable development”. Haun aikarajauksena oli 5 vuotta. Taloudellisen, sosiaalisen ja
kulttuurisen kestävän kehityksen osalta suoritettiin omat kirjallisuushaut. Taloudellisuutta oli tutkittu leikkausosaston toimintaan liitettynä laajasti, mutta ei niin laajasti kestävän kehityksen näkökulmasta. Tässä kirjallisuuskatsauksessa löytyi 51 artikkelia, joista 3 hyväksyttiin. (Liite 2.) Sisäänottokriteerinä oli taloudellisuuden näkökulman yhdistyminen yhteiskunnalliseen kehitykseen sekä leikkausosaston toiminnan kehittämiseen. Sosiaalista ja kulttuurista kestävää kehitystä ei ole leikkausosaston toiminnan näkökulmasta suoranaisesti tutkittu. Aikarajaa laajentamalla 10 vuoteen löydettiin kaksi asiaan liittyvää artikkelia, jotka molemmat hyväksyttiin. (Kuvio 1.) Yhteensä kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin 26 artikkelia, joista kirjallisuuskatsauksia oli kaksi. Varsinaisia tutkimusartikkeleita oli 15, jotka on kerätty yhteen taulukkoon. (Liite 2.)
Kuvio 1. Eri osa-alueiden haut tietokannoista.
Kestävä kehitys
• Hakusanat: sustainab* AND (special healthcare OR operation room) AND efficiency sekä suomeksi: ”kestävä kehitys” AND (ekologisuus or taloudellisuus) AND leikkaushoitotyö.
•74 artikkelia, joista valittiin 10 artikkelia , rajaus 5 vuotta, vertaisarvioitu/peer review
•Sisäänottokriteerit: 1) kestävän kehityksen teema huomioitu 2) kohdistuu leikkausosaston hoitotyöhön tai erikoissairaanhoitoon 3) yhteiskunnallinen merkittävyys huomioitu
Ekologinen kestävä kehitys
• Hakusanat: (surgery OR operation room) AND (eclogical OR environment) AND ”sustainable development” sekä suomeksi:
(leikkaushoitotyö OR leikkaus*) AND (ekologisuus OR ympäristö*)
•yhteensä 722 artikkelia, joista valittiin 9 artikkelia ja 1 kirjallisuuskatsaus,rajaus 5 vuotta, vertaisarvioitu/peer review
•Sisäänottokriteerit: 1) kestävän kehityksen teema huomioitu 2) kohdistuu leikkausosaston hoitotyöhön tai erikoissairaanhoitoon 3) yhteiskunnallinen merkittävyys huomioitu
Taloudellinen kestävä kehitys
•Hakusanat: (surgery OR operation room) AND (economic* OR cost-effective) AND ("sustainable development")
•Yhteensä 24 artikkelia, joista valittiin 4 artikkelia
•Sisäänottokriteerit: 1) kestävän kehityksen teema huomioitu 2) kohdistuu leikkausosaston hoitotyöhön tai erikoissairaanhoitoon 3) yhteiskunnallinen merkittävyys huomioitu
Sosiaalinen kestävä kehitys
•Hakusanat: (surgery OR operation room OR perioperative care) AND (equality OR justice) AND ("sustainable development") sekä suomeksi: leikkaushoitotyö AND oikeudenmukaisuus AND tasavertaisuus
•ei artikkeleita, jos rajaus 5 vuotta. 3 artikkelia 10 vuoden rajauksella, joista yksi valittiin
•Sisäänottokriteerit: 1) kestävän kehityksen teema huomioitu 2) kohdistuu leikkausosaston hoitotyöhön tai erikoissairaanhoitoon 3) yhteiskunnallinen merkittävyys huomioitu
Kulttuurinen ksetävä kehitys
•Hakusanat: (surgery OR operation room OR perioperative care) AND (equality OR justice) AND ("sustainable development") sekä suomeksi: leikkaushoitotyö AND oikeudenmukaisuus AND tasavertaisuus
•ei artikkeleita, jos rajaus 5 vuotta. 8 artikkelia 10 vuoden rajauksella, joista kaksi valittiin
•Sisäänottokriteerit: 1) kestävän kehityksen teema huomioitu 2) kohdistuu leikkausosaston hoitotyöhön tai erikoissairaanhoitoon 3) yhteiskunnallinen merkittävyys huomioitu
2.1 Keskeiset käsitteet
Kestävä kehitys tarkoittaa maailmanlaajuista, alueellista ja paikallista edistymistä, jota ohjataan yhteiskunnallisella päätöksenteolla. Päämääränä on parantaa nykyisten sukupolvien mahdollisuuksia elää hyvää ja turvallista elämää sekä turvata tulevien sukupolvien hyvä tulevaisuus. Päätöksenteossa huomioidaan ympäristö, ihminen ja talous tasavertaisesti.
(Ympäristöministeriö 2017, Unesco 2019.) Kestävän kehityksen määritelmä perustuu arvoille, joiden tarkoitus on ylläpitää elämää ekologisuuden, tasa-arvoisuuden ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden kautta (Siirilä 2016, 10).
Kestävän kehityksen osa-alueita ovat ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Ekologinen kestävyys tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja ekosysteemin ylläpitämistä. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta ekologinen kestävyys on perusta kaikelle toiminnalle. Maapallon luonnonvarojen säästäminen energiankulutusta vähentämällä tai energian tuotantoa ja kulutusta uudelleen suuntaamalla, on osa ekologista kestävyys ajattelua. (Siirilä 2016, YK 2018.) Taloudellinen kestävyys tarkoittaa järkeviä arvovalintoja sekä talouden pitkäjänteistä ja tasaista kasvua, jonka avulla voidaan lisätä ekologista ja sosiaalista hyvinvointia (Hopwood ym. 2005, Harangozo ym. 2017).
Yhteiskunnassa toteutuva yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, tekee siitä sosiaalisesti kestävän. Väestönkasvu, köyhyys ja sukupuolten välinen epätasa-arvo ovat globaaleja ongelmia sosiaalisen kestävän kehityksen kannalta. Suomen mittakaavassa sosiaalisen kestävän kehityksen ongelmina voidaan pitää syrjäytymistä, työttömyyttä sekä maahanmuuttajiin kohdistunutta epätasa-arvoa. Kulttuurinen kestävyys takaa kulttuurien säilymisen ja niiden siirtymisen seuraavalle sukupolvelle. Kulttuurinen kestävyys pyrkii myös ymmärtämään eri kulttuurien erityispiirteitä. Kulttuuriseen kestävyyteen sisältyy myös ihmisten erilaisuuden ymmärtäminen ja jokaisen yksilön oikeuksien kunnioitus. (Siirilä 2016, YK 2018.)
Tässä tutkimuksessa käytetään myös käsitettä leikkaushoitotyö, joka pitää sisällään sairaanhoitajien tuottaman hyödyn leikkauspotilaalle. Leikkaushoitotyö on näyttöön perustuvaa toimintaa, joka tapahtuu leikkausosastolla leikkaushoitotyöhön erikoistuneen sairaanhoitajan toteuttamana. (ks. Eriksson 2016, 32.) Leikkaushoitotyöhön kuuluvat anestesiahoitotyö, instrumentoivan leikkaushoitajan työ, valvovan hoitajan työ sekä heräämöhoitotyö.
Tässä tutkimuksessa huomioidaan kaikki neljä kestävän kehityksen osa-aluetta, koska kestävän kehityksen määritelmän mukaan osa-alueet nähdään tasa-arvoisina toisiinsa nähden. Kestävän kehityksen arvoperusta on myös yhteneväinen hoitotieteen paradigman kanssa, johon kuuluu ihminen, terveys, hoitotyö ja ympäristö (Eriksson ym. 2016, 68-80).
2.2 Leikkausosaston resurssien ekologisesti kestävä käyttö
Anåker ym. (2015) havaitsivat tutkimuksessaan hoitajien näkemyksistä ilmasto- ja ympäristöasioista kaksi pääteemaa. Hoitajat kokivat, että heidän työnsä ja ilmastoasioiden välillä oli epäjohdonmukaisuutta, jolloin potilaiden hoitamisen nähtiin olevan tärkeämpää kuin ympäristöön liittyvät asiat. Ihmishenkien pelastaminen ja työn hektisyys nähtiin olevan etusijalla ilmastoasioihin nähden. Julkisessa terveydenhuollossa työskentelyä pidettiin jo itsessään ilmastomyönteisenä tekona, koska potilaiden auttaminen ja sairauden vähentäminen lisää ihmisten kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen, sekä lisää heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa ilmastonmuutoksen hidastamiseen. (Anåker ym. 2015.)
2.2.1 Kertakäyttöisten tuotteiden käyttö leikkaushoitotyössä
Leikkauksissa käytetään vuosittain valtavia määriä kertakäyttöisiä tuotteita. Amerikassa leikkausosastot tuottavat yli 2000 tonnia jätettä päivittäin. Käyttämättä jääneet kertakäyttöiset leikkaustuotteet lisäävät terveydenhuollon kustannuksia merkittävästi, mutta myös tuottavat turhaa jätettä. (Zygourkis ym. 2017, Rigante 2017.) Chasseigne ym. (2018) tutkivat kertakäyttötuotteiden avaamista steriilistä pakkauksesta ja niiden käyttämättä jäämistä rutiinileikkauksissa (n=50) ja päivystyksellisissä toimenpiteissä (n=5). Tutkimuksen mukaan
noin 20 % kertakäyttötuotteista jäi käyttämättä leikkauksissa. Suurimmat syyt ylimääräisten tuotteiden käyttämättä jäämiseen olivat liiallinen varautuminen kirurgin odotuksiin, aseptiset virheet, mukavuus ja väärä tuotteen valinta. Mukavuudella tarkoitettiin tutkimuksessa sitä, ettei hoitajalle tule kiire saada puuttuvaa tavaraa instrumenttipöydälle. Turhia tuotteiden avaamista vähentäisi leikkauksissa tarvittavien tuotteiden standardointi ja kirurgien sitoutuminen tiettyjen tuotteiden käyttämiseen. Hoitajat olivat tutkimuksen mukaan tietoisia ilmastonmuutokseen liittyvistä kysymyksistä, mutta tietoisuus tuotteiden hinnasta oli suurempi motivaattori ylimääräisten tuotteiden avaamiseen kuin tietoisuus jätteen määrästä. (Nichols ym. 2017, Chasseigne ym. 2018.)
2.2.2 Veden ja energian kulutus leikkaushoitotyössä
Vettä kulutetaan leikkausosastoilla kirurgiseen käsienpesuun, jolloin automaattihanalla ja käsienpesuajalla, on merkitystä. Vaikka useat tutkimukset ovat todenneet, että kirurgisen käsienpesun voi korvata oikein suoritetulla desinfektioaineen käytöllä, asenteet ja tavat muuttuvat hitaasti. (Jehle ym. 2008, Macinga ym. 2014, Kampf & Gray 2017.) Instrumenttien peseminen ja sterilointi kuluttavat paljon vettä, joten autoklaavien ja pesukoneiden vettä säästäviin ominaisuuksiin tulisikin kiinnittää laitteita hankittaessa huomiota.
Pakkausmateriaalit samoin kuin steriilit peittelymateriaalit tulisivat olla tarkoin harkittuja, jotta niiden ekologinen kuormittavuus olisi mahdollisimman pieni. (Cheng ym. 2015.) Instrumenttikorien standardointi ja tarkoituksenmukaisuus on sekä ekologista että taloudellista (Weiss ym. 2016).
2.2.3 Leikkausosaston jätekuorma
Leikkausosastolla käytetään paljon kertakäyttötuotteita. Kertakäyttötuotteista syntyy Amerikassa yli 2000 tonnia jätettä päivittäin (Zygourakis ym. 2017). Osa tästä jätteestä ei ole kierrätettävää, vaan se päätyy biovaaralliseksi jätteeksi. Näitä jätteitä ovat leikkausosastolla mm. ihmisperäiset kudokset, veriset liinat tai peittelymateriaalit. Biovaarallisten jätteiden käsittely on kalliimpaa ja vaatii enemmän toimia kuin normaali jäte. (Weiss ym. 2016.) Terävät jätteet vaativat asianmukaisen jätteenkäsittelyn niiden aiheuttaman pistotapaturmien vaaran ja
infektiovaaran takia (Whitby ym. 2008). Leikkausosastoilla kertyy nestemäistä jätettä leikkauksen aikaisista huuhtelunesteistä, verestä, eritteistä ja lääkkeistä. Nesteet ja lääkkeet voivat olla biovaarallista jätettä, sytostaatteja, antibiootteja tai muuta nestemäistä jätettä, joita ei saa päästää vesistöihin tai kosketuksiin osaston ulkopuolisten ihmisten kanssa. Näiden jätteiden käsittelyyn on oltava omat jätteidenkäsittelyprosessinsa. (Rafiee ym. 2016.) Leikkausosaston tuottamat jätteet nostavat merkittävästi terveydenhuollon kustannuksia ja lisäävät ympäristökuormaa.
2.3 Leikkausosaston toiminta taloudellisesti kestävästi
Terveydenhuollon tehtävänä on tuottaa mahdollisimman paljon terveyttä. Hoidon tulisi olla vaikuttavaa ja sen tulisi toimia taloudellisesti kestävällä tavalla. Suomessa erikoissairaanhoito on tuotettu pääosin julkisen sektorin varoin. Korkealaatuinen terveydenhuoltojärjestelmä kattaa koko väestön ja heidän terveystarpeensa, terveydenhuollon johtamisen, yhteistyötahot, työvoiman tarpeen sekä resurssit. Terveydenhuollon tulisi olla väestöä ja heidän tarpeitaan varten ja terveydenhuoltopalvelut tulisi olla samanarvoisesti kaikkien saavutettavissa.
Korkealaatuinen toiminta huomioi terveyden tuottamisen arvon siten, että yhteiskunnassa tuotetaan terveyttä työntekoon ja opiskeluun, jotka puolestaan synnyttävät taloudellista kasvua.
Korkealaatuinen terveydenhuolto vähentää jätekuormaa, sekä huomioi taloudellisen riskin käsitteen ja tasa-arvoisen hoidon. (Papanicolas 2013, 31-41; Kruk ym. 2018.)
Suomen kokonaisterveydenhuoltomenot olivat 20,5 miljardia euroa vuonna 2016.
Terveydenhuoltomenojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 9,5 prosenttia.
Erikoissairaanhoidon menot olivat 7,2 miljardia euroa suhteessa perusterveydenhuollon menoihin, jotka olivat 3,4 miljardia euroa vuonna 2016. Vaikka kokonaisterveydenhuollon menot pysyivät suunnilleen ennallaan, erikoissairaanhoidon menot kasvoivat 1,3 prosenttia vuodesta 2015. Julkisen rahoituksen osuus terveydenhuoltomenoista oli 74,6 prosenttia. (THL 2018.) Julkisen terveydenhuollon menot kasvavat siitä huolimatta, että hoitopäivien määrä vähenee, keskimääräinen hoitoaika lyhenee ja erikoissairaanhoidon palveluiden painopiste siirtyy vuodeosastohoidosta kohti avohoitoa (Lukkarinen 2009, 28). Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna, julkisen erikoissairaanhoidon toimiva ja taloudellisen kestävyyden
huomioiva toiminta on tärkeää. Työikäisten väheneminen lähitulevaisuudessa aiheuttaa huoltosuhteen heikkenemistä, jolloin se myös vääjäämättä vaikuttaa erikoissairaanhoidon rahoitukseen ja pakottaa terveydenhuoltojärjestelmän uudelleenarviointiin. (Saltman
&Vrangbaek 2009, 81-93, Pot ym. 2018.)
American Organization of Nurse Executives (AONE) on laatinut hoitotyön lähijohtajien kustannusosaamisen kehittämiseksi viisi kohtaa sisältävän listan, jossa on myös organisaatiolta vaadittava tieto kustannusosaamisen käyttämiseksi. (Golden 2008, Madigan & Harden 2012, Waxman & Massarweh 2018.) Al Rundio (2016) kirjoittaa kirjassaan “The nurse manager´s guide to budgeting & finance” aloitusluvussa ongelmasta, joka muodostuu lähijohtajalle, jos hän ei saa tarvittavaa budjettitietoa. Silloin muodostuu Rundion mukaan tilanne, jossa lähijohtaja ei voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla potilaan hoitotyön mahdollistamiseksi.
Taloudellisen tiedon lisäämisen tarpeellisuus kävi ilmi myös Bain ym. (2017) tekemässä tutkimuksessa, jossa kartoitettiin osastonhoitajan kohtaamia haasteita talouteen liittyvissä kysymyksissä.
2.4 Sosiaalinen kestävä kehitys ja tasa-arvoisuus leikkaushoitotyössä
Sosiaalinen kestävyys huomioidaan sairaalassa kaikessa toiminnassa. Peruslähtökohtana tulisi olla potilaan asettaminen etusijalle. Sen vuoksi sairaalaympäristössä tulisi huomioida potilaan tarpeet (Capolongo ym. 2016). Hoidon on oltava saavutettavaa, tehokasta ja vaikuttavaa.
Hoidon tulisi olla potilaskeskeistä ja rakenteiden tulisi olla potilaan turvallista hoitoa tukevaa (Pot ym. 2018). Suomessa sairaanhoitajat toteuttavat vahvaa eettistä regulaatiota toiminnassaan. Tästä kertoo esimerkiksi se, että sairaanhoitajaliiton vuonna 1996 julkaisemat
”Sairaanhoitajien eettiset ohjeet” tuntee suurin osa hoitohenkilökunnasta. Lisäksi valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) on julkaissut vuonna 2011 julkaisun ”Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta”. Molemmissa julkaisuissa painotetaan potilaan tasa-arvoista ja oikeudenmukaista kohtelua.
Leikkaushoitotyön näkökulmasta sosiaalista kestävää kehitystä ei ole tutkittu, mutta potilaan turvallinen hoito ja tasa-arvoinen kohtelu ovat suomalaisen sairaanhoidon perusperiaatteita.
Potilaiden erikoissairaanhoidon saavutettavuudesta, kuten leikkaushoidon kiireellisyydestä, määrää Terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326, 52§), jossa todetaan, että hoito on aloitettava vähintään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun tarve hoitoon on todettu.
Leikkausosastolla tehdään tiimityötä, jossa kaikkien työntekijöiden työpanos on tärkeä.
Yhteistyön merkitys hoitotyössä on tärkeä, jotta potilaan hoito toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjaamisen ja nuoremman työtekijän hyväksyminen tiimin täysivaltaiseksi jäseneksi on tärkeää tiimin toimivuuden kannalta. (Silén-Lipponen 2005.) Tiedonkulku tiimin jäsenten välillä ja kollegiaalisuus lisäävät potilasturvallisuutta. Lääkärin ja hoitajan välinen yhteistyö auttaa leikkaukseen valmistautumisessa ja vähentää ylimääräisen tavaran keräämistä leikkausta varten (Chasseigne ym. 2018). Ammattiryhmien arvostus ja tasa-arvoinen kohtelu takaavat parhaan mahdollisen potilashoidon leikkausosastolla. Collin ym. (2012) toteaa artikkelissaan
”Moniammatillisen yhteistyön muodot ja haasteet päivystystyön hoitoprosessissa”, että ammattiryhmien välistä tasa-arvoa voidaan vahvistaa ammatillisten raja-aitojen ylittämisellä sekä ammatillisten raja-aitojen siirtämisellä.
2.5 Kulttuurinen kestävyys ja kulttuurien kunnioittaminen leikkaushoitotyössä
Kulttuurinen kestävyys tarkoittaa asioiden, kielten, perinteiden ja tapojen siirtymistä seuraaville sukupolville. Leikkausosaston näkökulmasta tämä voisi tarkoittaa sekä leikkausosaston hoitokulttuurin ja hyvien tapojen perehdyttämistä ja opettamista uusille työntekijöille, mutta myös potilaiden kulttuurin kunnioittamista ja niiden ominaispiirteiden tuntemista. Myös vieraasta kulttuurista tulevien kollegojen ottaminen mukaan työyhteisöön sekä heidän huomioimisensa työyhteisön jäsenenä on sekä kulttuurisesti että sosiaalisesti kestävää leikkaushoitotyötä.
Suomessa jokaisella henkilöllä on oikeus kiireelliseen erikoissairaanhoidon palveluun riippumatta henkilön kansalaisuudesta (Erikoissairaanhoitolaki 1062/1989, 3 § 2 mom. ja Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 50 § 1 mom.). Ulkomaalaisten osuus suomalaisessa erikoissairaanhoidossa on lisääntynyt ja se lisää tarvetta myös eri kulttuureiden ymmärtämiseen päivittäisessä hoitotyössä. Suomessa käydään keskustelua paperittomien tai luvatta maassa olevien oikeudesta julkiseen terveydenhuoltoon. Ilman oleskelulupaa Suomessa olevien määräksi arvioidaan noin 3500 henkilöä, mutta tarkka tietoa asiasta on vaikea saada (Keskimäki ym. 2014). Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) hoidettiin ulkomaalaisia potilaita noin 6,7 miljoonan euron edestä vuonna 2012. Paperittomien osuus tästä kokonaissummasta oli noin 200 000 euroa. (Koskimäki ym. 2014.)
Vierasmaalaisten työntekijöiden osuus hoitotyössä on kasvanut jonkin verran 2000-luvulla.
Vuonna 2012 terveydenhuollon työyhteisöistä 43 % ilmoitti, että heillä työskentelee vierasmaalaisia työntekijöitä. Ulkomaalaiset työntekijät ovat kohdanneet epäilyjä omasta osaamisestaan, luottamuksen puutetta sekä eriasteista syrjintää. On havaittu, että suomalaiset kokevat, että vierasmaalaisten tulee sopeutua kohdemaan kulttuuriin ja työtapoihin, eikä työyhteisöltä edellytetä tarvetta muuttua. Terveydenhuollossa on todettu olevan tarvetta lisätä institutionaalisia käytäntöjä ja rakenteita, jotka tukevat ulkomaalaisten työntekijöiden sopeutumista terveydenhuollon organisaatioihin. (Hietapakka 2017.)
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Kestävän kehityksen neljää osa-aluetta ei ole kokonaisuudessaan aikaisemmin tutkittu hoitotyössä. Leikkaushoitotyössä korostuvat tiimityötaidot, aseptiikka, kulutustavaroiden suuri käyttö, joka lisää tarvetta taloudelliseen ajatteluun. Haasteena on myös lyhyt aika kohdata potilas ja saavuttaa hänen luottamuksensa ennen nukutusta. Leikkausosastolla käytetään kalliita laitteita, joiden käyttöikä on lyhyt nopean teknologisen kehityksen vuoksi. Tämä lisää merkittävästi erikoissairaanhoidon kustannuksia.
Leikkaushoitotyötä toteutetaan moniammatillisissa tiimeissä ja potilaan hoidon tuloksiin vaikuttaa kaikkien ammattiryhmien osaaminen. Tasa-arvoinen ja kunnioittava kohtelu eri ammattiryhmiä, kollegoja ja potilaita kohtaan lisää sosiaalista hyvinvointia. Suomeen tulleiden ulkomaalaisten määrä on lisääntynyt viime vuosina. Se näkyy myös muista kulttuureista tulleina potilaina ja kollegoina. On tärkeää, että kulttuurisista eroavaisuuksista keskustellaan, jotta ymmärrys niistä lisääntyisi.
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten erikoissairaanhoidossa työskentelevät sairaanhoitajat ja heidän lähijohtajansa ottavat kestävän kehityksen periaatteet huomioon päivittäisessä työssään. Tarkoituksena on selvittää, miten hyvin kestävän kehityksen periaatteet tunnetaan ja millä tavoin ne näkyvät leikkausosastolla työskentelevien sairaanhoitajien ja heidän lähijohtajiensa päätöksenteossa.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa erikoissairaanhoidon kehittämisen sekä päätöksenteon tueksi, jotta kestävän kehityksen ja Agenda 2030 -tavoitteita voidaan edistää suomalaisessa erikoissairaanhoidossa. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää terveysalan johtamisessa taloudellisen päätöksenteon ulottuvuuksien hahmottamisessa sekä leikkausosaston hoitotyön käytäntöjen yhtenäistämisen ja kliinisen työn kehittämisen tukena.
Tutkimustehtävät ovat:
1. Millä tavoin kestävän kehityksen periaatteet näkyvät leikkausosaston sairaanhoitajien ja heidän lähijohtajiensa päivittäisessä toiminnassa?
2. Minkälaisia esteitä leikkausosaston sairaanhoitajat ja heidän lähijohtajansa kokevat kestävän kehityksen periaatteiden toteutumisessa omassa työssään?
3. Minkälaisia mahdollisuuksia leikkausosaston sairaanhoitajilla ja heidän lähijohtajillaan on edistää kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista työssään?
4 TUTKIMUKSEN AINEISTO, MENETELMÄT JA TOTEUTUS
4.1 Tutkimuksen aineisto
Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla, jolloin haastattelun teemat olivat valmiiksi mietitty, mutta kysymysten järjestys vaihteli tutkittavien ja haastattelijan keskustelun mukaisesti (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2017, Tuomi & Sarajärvi 2018).
Koehaastatteluja tehtiin yksi, jolloin tarkistettiin kysymysten sopivuus tutkimusteemoihin.
Koehaastattelussa kävi ilmi, että joitakin kysymyksiä oli tarpeen jättää pois, koska ne olivat liian yksityiskohtaisia. Koehaastateltava piti haastattelun etenemistä teemojen mukaan perusteltuna.
Haastatteluun valittiin leikkaussalissa työskenteleviä sairaanhoitajia (n=20) Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS) kuuluvien sairaaloiden leikkausosastoilta (n=5) sekä leikkausosastojen osastonhoitajia tai apulaisosastonhoitajia (n=6). Haastatteluihin valikoitui hoitajia satunnaisesti lähinnä työvuorojen perusteella sekä sen perusteella, miten hoitaja oli irrotettavissa salityöstä. Haastattelututkimuksen kohteena olevilla viidellä leikkausosastolla työskentelee yhteensä noin 400 sairaanhoitajaa sekä 19 osastonhoitajaa tai apulaisosastonhoitajaa.
4.2 Aineiston analyysi
Aineisto analysoitiin deduktiivis-induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Induktiivinen sisällönanalyysi sopii paremmin aineistoihin, joissa aikaisempaa tietoa on vähän tai ei juuri ollenkaan (Burns & Grove 2001, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2017). Tämän tutkimuksen aihetta ei ole erikoissairaanhoidon tasolla juurikaan tutkittu ja aikaisemmat tutkimukset, joita niitäkin on vähän, ovat keskittyneet pelkästään leikkausosaston tuottamaan jätteeseen. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole tarkasteltu kestävän kehityksen näkökulmaa laajemmin.
Tutkimuksen deduktiivinen analyysirunko muodostuu YK:n kestävän kehityksen määritelmästä, jossa kestävä kehitys jaetaan painoarvoiltaan yhtä arvokkaisiin ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen osaan (Hopwood 2005, YK 2017.) Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävän kehityksen näkökulmaa leikkaushoitotyössä ei ole juurikaan tutkittu leikkaushoitotyön näkökulmasta, joten näissä osa-alueissa on käytetty pääasiassa induktiivista sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin avulla pyritään kuvaamaan leikkausosastolla työskentelevien sairaanhoitajien ja heidän lähijohtajiensa käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä ja tuottaa informaatiota käyttäen loogista päättelyä sekä tulkintaa. (Tuomi & Sarajärvi 2018.)
4.3 Tutkimuksen toteutus
Haastattelut suoritettiin maaliskuussa 2019 viidellä leikkausosastolla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS) kuuluvissa sairaaloissa. Haastateltavia oli yhteensä 26, joista kuusi toimi lähiesimiestehtävissä. Leikkaushoitotyössä toimivista hoitajista 12 hoitajaa toimi leikkaushoitajina ja kahdeksan hoitajaa toimi anestesiahoitotyössä. Haastateltavien keski-ikä oli 47 vuotta ja mediaani 48 vuotta, vaihteluvälin ollessa 25-63 vuotta. Työkokemuksen pituus vaihteli yhdestä vuodesta yli kolmeenkymmeneen vuoteen, mediaanin ollessa 8 vuotta.
Taulukossa 1 on kuvattu tutkimukseen osallistuneiden leikkausosastolla työskentelevien sairaanhoitajien ja heidän lähijohtajiensa taustatiedot. (Taulukko 1.)
Taulukko 1. Tutkimukseen osallistuneiden (n= 26) taustatiedot (n, %)
Muuttuja N %
Sukupuoli (n=26) Nainen
Mies
24 2
92 8 Ikä (n=26)
≤ 40 vuotta 41–50
≥ 51 vuotta
4 12 10
15 46 39 Työssäoloaika (n=26)
≤ 5 vuotta 6-15 vuotta
≥ 16 vuotta
8 5 13
31 19 50 Organisaatio (n=5)
Päivystävä yksikkö Päivätyötä tekevä yksikkö
4 1
80 20 Toimenkuva (n=26)
Lähijohtaja Anestesiahoitaja Leikkaushoitaja
6 8 12
23 31 46
Taustatietolomakkeessa kysyttiin, mitä pohjatietoa haastateltavilla oli kestävän kehityksen periaatteista. (Taulukko 2.) Samalla tutkittiin haastateltavien asenteita yksittäisen ihmisen mahdollisuuksista vaikuttaa kestävän kehityksen toteutumiseen. (Taulukko 3.) Taustatietolomakkeessa kysyttiin myös, seurasivatko haastateltavat poliittista päätöksentekoa kestävän kehityksen näkökulmasta. (Taulukko 4.)
Taulukko 2. Haasteltavien pohjatiedot kestävän kehityksen periaatteista.
Ei tietoa kierrätys/
lajittelu
Ilmastonmuutos, ympäristöasiat, hiilijalanjälki
Vastuullisuus luonnosta
n n n n
Taustatiedot
kestävän kehityksen periaatteista
4 9 8 6
Taulukko 3. Haastateltavien näkemys yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksiin.
Ei mitenkään kierrätys/
lajittelu Kulutus, matkailu, poliittinen vaikuttaminen
Roolimallina oleminen
n n n n
Yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa kestävän kehityksen
periaatteiden toteutumiseen
1 11 15 3
Taulukko 4. Haastateltavien ympäristöpoliittisen päätöksenteon seuraaminen Ei
mitenkään
perinteinen media
sosiaalinen media, blogit
työnantajan ohjeet
n n n n
Ympäristöpoliittisen päätöksenteon seuraaminen
8 9 8 2
4.4 Aineiston analyysi
Haastattelut olivat puolistrukturoituja yksilöhaastatteluja, jotka nauhoitettiin ja suoritettiin tutkittavien työpaikalla rauhallisessa tilassa. Haastattelut litteroitiin eli kirjoitettiin sanasta sanaan auki nauhoitusten perusteella. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Kategoriat muodostettiin tutkimustehtävien mukaan.
Analyysivaiheessa päätettiin erottaa esimiestyötä tekevien ja työntekijöiden vastaukset omiksi kategorioikseen, jotta mahdolliset näkemyserot tulisivat selkeämmin esille.
Analyysiyksikköinä olivat pääasiassa lauseet tai lauseen osat ja joissakin tapauksissa yksittäinen sana. Litteroidut aineistot luettiin useampaan kertaa läpi ja niistä poimittiin manuaalisesti lauseita, lauseen osia tai sanoja kategorioiden mukaan. Kategorioiden mukaiset ilmaisut siirrettiin taulukkoon, josta muodostettiin uusi taulukko siten, että samaa tarkoittavat ilmaisut jätettiin pois ja ilmaisut ryhmiteltiin omiin kategorioihin. Ilmaisut pelkistettiin käsitteiksi ja yhdistettiin uusiksi alakategorioiksi. Alakategorioita yhdistelemällä, muodostettiin yläkategoriat. Näille yläkategorioille muodostettiin pääkategoriat. Analyysin
tuloksena muodostetut pääkategoriat vastasivat tutkimustehtäviin kestävän kehityksen teemojen mukaisesti. (Taulukko 5.)
Taulukko 5. Analyysin tuloksena muodostetut pääkategoriat.
Millä tavoin kestävän kehityksen periaatteet näkyvät
leikkausosaston sairaanhoitajien toiminnassa?
Millä tavoin kestävän kehityksen
periaatteet näkyvät leikkausosaston lähijohtajien toiminnassa?
Minkälaisia esteitä koetaan olevan kestävän kehityksen periaatteiden toteutumisessa päivittäisessä työssä?
Minkälaisia mahdollisuuksia koetaan olevan edistää kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista?
Taloudellinen kestävyys
Resurssien käyttö
Esimiestyön rajallinen vaikuttamismah- dollisuus
Hoitotyön ja taloudellisen ajattelun ristiriita
Taloudellisen ajattelutavan edistäminen Sosiaalinen
kestävyys
Yksilöllisyys ja tasa-arvo
Ihmisten väliset suhteet
Vanhakantaisten rakenteiden ylläpito
Yhteistyön rakentaminen Kulttuurinen
kestävyys
Kulttuuritekijöi- den huomiointi
Heterogeenisen työyhteisön ylläpitäminen
Tiedollinen ristiriita
Ammatillisuuden korostaminen Ekologinen
kestävyys
Ekologiset valinnat
Ekologisen toiminnan
mahdollistaminen
Ekologisen kehittämistyön puute
Ekologisen ajattelutavan kanavoiminen toiminnaksi
5. TULOKSET
5.1 Kestävän kehityksen osa-alueiden näkyminen leikkaushoitotyössä
5.1.1 Leikkaushoitotyössä näkyvät taloudelliset tekijät
Taloudellisten tekijöiden huomiointi leikkaushoitajien työssä näkyi lähinnä leikkaukseen varattavien tuotteiden valinnassa. Taloudellisia kysymyksiä ei pidetty tärkeänä leikkaushoitotyön kannalta. Leikkaushoitotyössä tehtävissä valinnoissa vain 12 % haastateltavista piti taloudellisia kysymyksiä toimintaansa ohjaavana asiana. Yksittäisiä taloudellisia kysymyksiä, kuten kulutustavaroiden saatavuus ja käyttö sekä valikoima ja laitehankinnat, tunnistettiin kuuluvaksi työhön. Näihin asioihin sairaanhoitajat kokivat pystyvänsä vaikuttamaan vain rajallisesti.
”No, materiaalien valinta on aika semmonen suuri, että paljonko on kertakäyttösiä vastaan monikäyttösiä, vaikka leikkauspuolen instrumentteja ja sellasia. Ja se, että valitaan, niinku sellaset laitteet, jotka on oikeesti hyviä ja kestäviä…”
”… mä en kyllä mieti niitä taloudellisien kysymyksien kannalta, enemmän toiminnan sujuvuuden kannalta.”
”Sairaanhoitajana on sellaisessa asemassa, että jos kirurgi haluaa jonkun, niin silloinhan se otetaan…”
” No sillä tavoin, että kilpailutetaan ja hyviä tuotteita jätetään hommaamatta ja otetaan se halpa, huono rutku, jolle tehdään sata ja tuhat reklamaatiota…”
Sairaanhoitajat yhdistivät joitakin taloudellisia näkökohtia leikkaushoitotyön prosesseihin.
Tyhjän leikkaussaliminuutin hinta huomioitiin leikkauksien vaihdon sujuvuudessa. Potilaiden pitkä odotusaika leikkaukseen pääsyssä ja leikkaushaavainfektiot huomioitiin lisäävän yhteiskunnallisia kustannuksia. Valtaosa sairaanhoitajista ei kuitenkaan kokenut taloudellisten kysymysten liittyvän millään tavoin leikkaushoitotyöhön. Yksikään haastatelluista ei ollut tietoinen työnantajansa budjetin sisällöstä, eikä suurin osa kokenut sen vaikuttavan omaan työhönsä.
5.1.2 Taloudellisen kestävyyden näkyminen leikkausosaston lähijohtajan työssä
Hoitotyön lähijohtajien näkemykset taloudellisista kysymyksistä erosivat toisistaan melko paljon. Taloudelliset asiat koettiin pääsääntöisesti harmaaksi alueeksi, jotka olivat muualta käsin säädeltyjä. Useimmat kokivat, että he toteuttivat muualla päätettyjä taloudellisiin kysymyksiin liittyviä asioita. Hoitotyön lähijohtajilla ei ollut tietoa oman yksikkönsä budjetista tai, mitä liikkumisvaraa taloudellisten näkökohtien suhteen heillä on yksikkönsä johtamisessa.
Muutamat lähijohtajat kokivat, että taloudelliset kysymykset eivät vaikuta heidän työhönsä lainkaan, toiset taas kokivat olevansa hyvässä asemassa vaikuttaman osaston taloudellisiin kysymyksiin. Lähijohtajat kokivat, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli heidän työnsä ulkopuolella.
”…no mä en nyt sellasessa budjettivastuussa oo, että ainoastaan määrättyjä hankintoja, mitä nyt saadaan tehdä…en niinku päivittäin mieti sitä, niinku, budjettiasiaa, mutta sit on tietty joitakin määrättyjä tuotevalintoja…”
Eniten taloudellisiin kysymyksiin leikkaushoitotyön lähijohtajat kokivat vaikuttavansa henkilöstöresurssien tehokkaalla käytöllä työvuorosuunnittelun, rekrytoinnin, ylitöiden seuraamisen ja sijaisten hankkimisen keinoin. Yhteistyö muiden henkilöstöryhmien kanssa koettiin tärkeäksi vaikuttamisen keinoksi. Leikkauslistojen realistinen suunnittelu auttoi myös henkilöstöresurssien järkevää kohdentamista. Salien pitäminen auki mm. sijaisia hankkimalla oli lähijohtajien mielestä tärkeä taloudellinen toimenpide. Tämä ei tullut esille sairaanhoitajien haastatteluissa. Yksi lähijohtaja koki erityisen tärkeäksi menojen seuraamisen ylitöiden, koulutusmenojen, kulutustavaroiden, pesulalaskujen, jätehuollon laskujen ja henkilökunnan taksin käytön osalta. Hankinnat ja isot investoinnit olivat lähijohtajien mielestä pitkälle säädeltyjä ja he näkivät itsensä niiden osalta muualla tehtyjen päätösten toteuttajina.
Hankintojen osalta lähijohtajat kävivät vuoropuhelua kirurgien kanssa, mutta eivät kokeneet olevansa päättävässä asemassa. Prosessien sujuvoittaminen LEANin avulla ja standardoinnin, sekä yhteisten toimintatapojen lisääminen leikkaushoitotyössä nähtiin myös tärkeänä.
”…henkilökuntatilanne… että resurssi pitää olla kohdallaan, että saadaan sovitut leikkaussalit pidettyä auki, ettei tulis sulkuja tai supistuksia. Se on ehkä se kaikista isoin rooli.”
”…on tosi järkevää, että leikkauksia standardisoidaan ja leanataan, että kaikki leikkaa samoilla välineittä riippumatta yksiköstä.”
5.1.3 Sosiaalisen kestävyyden näkyminen leikkausosaston sairaanhoitajan ja lähijohtajan työssä
Sosiaalinen kestävyys leikkaushoitotyössä näkyy potilaiden tasa-arvoisena kohteluna. Lähes kaikki sairaanhoitajat kokivat, että potilaita kohdellaan yksilöllisesti, tasapuolisesti ja arvostaen. Sairaanhoitajien mielestä leikkaushoitotyössä on helppoa kohdella potilasta tasa- arvoisesti, koska leikkauspäätöksen tekee lääkäri ja hoitajat pyrkivät toteuttamaan hoidon parhaalla mahdollisella tavalla. Tasa-arvoinen kohtelu näkyy leikkaushoitotyössä intimiteetin suojaamisena, ystävällisenä kohteluna ja potilaiden tarpeiden huomioimisena. Hoitotyön lähijohtajat näkivät potilaan tasa-arvoisen kohtelun olevan itsestäänselvyys ja peruslähtökohta leikkaushoitotyössä.
”Mun mielestä se näkyy niin, että kaikki otetaan ihan samalla lailla vastaan ja kaikki hoidetaan parhaan mahdollisen osaamisen mukaisesti.”
”Se on jotenkin sellanen niin vahva perusta, itsestäänselvyys, että se kuuluu sairaanhoitajan etiikkaan… ja ehkä suomalaiseen terveydenhuoltoon, koko siihen rakenteeseen, mikä tässä maassa on niin hienoa…”
Sairaanhoitajat pohtivat potilaaseen kohdistuvaa epätasa-arvoisuutta lähinnä hoitoon pääsemisen kannalta sekä erikoisalakohtaisen arvostuksen näkökulmasta. Yksityispotilaiden, lähinnä ulkomaalaisten, hoitonsa kokonaan rahoittavien potilaiden hoitaminen julkisen terveydenhuollon piiriin kuuluvien potilaiden joukossa, koettiin epätasa-arvoa lisäävänä tekijänä. Joissakin tapauksissa koettiin, että lääkärin tuttava olisi saanut parempaa hoitoa.
Vanhuksien koettiin joutuvan odottamaan hoitoon pääsyä kauemmin, koska kiireellisempiä potilaita jouduttiin ottamaan saliin ennen heitä. Sairaanhoitajat kokivat myös, että erikoisalojen arvostus johti useammin siihen, että toisen erikoisalan potilas pääsi saliin aikaisemmin kuin arvostusta vähemmän omaavan erikoisalan potilas. Erikoisalan arvostus vaikutti myös sairaanhoitajien asenteeseen, vaikka sitä ei välttämättä huomannutkaan potilaan kohtelussa.
Joidenkin erikoisalojen leikkauksiin näytti olevan suurempi halukkuus kuin toisiin. Lisäksi eristyspotilaiden hoitoon ei ollut suurta halukkuutta osallistua. Tämän ei annettu näkyä potilaan kohtelussa, mutta leikkaukseen valmistautumisessa se näkyi. Myös hoitotyön lähijohtajat olivat huomanneet saman asian.
”Ja tietysti on eriarvoisia potilasryhmiä, että jotkut erikoisalat kokevat sen, että jotkut on uniikimpia kuin toiset.”
”Epätasa-arvoa on sekin, että jos jollakin on enemmän suhteita, niin se pystyy hommaamaan parempaa ja nopeempaa hoitoa…”
Vaikka leikkaushoitotyön nähtiin olevan tasa-arvoista kaikille, niin joitakin eroja pystyttiin osoittamaan potilaan kohtelussa. Hoitajien väsyminen työhön tai kiire nähtiin myös aiheuttavan epäasiallista kohtelua. Epäasiallinen kohtelu näkyi sairaanhoitajan kärsimättömyytenä tai siten, että potilaalle ei vastata korrektisti. Varsinkin heräämössä jotkut potilaat voidaan kokea hyvinkin rankkoina ja potilaan kohteleminen asiallisesti voi olla vaikeaa.
”…että siinä leikkaustilanteessa se ei oo välttämättä, mutta sitten heräämössä voi olla potilaina vähän rankkoja.”
”…siis joku potilas, joka on useesti käynyt meillä ja joka on todella ärsyttävä, yleensä se on huumeiden käyttäjä, joka sitten tuppaa jäämään vähän huonommalle hoidolle sen takia, ettei vaan enää jaksa.”
Sairaanhoitajat kokivat haasteena kohdata ulkomaalaisia potilaita tasa-arvoisesti, koska kieliongelmat koettiin suuriksi. Sairaanhoitajilla olikin hyvin erilaisia tapoja selviytyä kielellisistä haasteista. Tulkin käyttö nähtiin tarpeellisena, mutta sen lisäksi saatetaan hakea apuun kieltä osaava laitoshuoltaja tai toisen salin sairaanhoitaja. Potilaiden sukulaisia käytetään myös tulkkeina. Valtaosa sairaanhoitajista ja hoitotyön lähijohtajista oli sitä mieltä, että kaikki tulee hoitaa julkisessa terveydenhuollossa potilaan taustasta huolimatta. Tämä koski myös maahanmuuttajia. Sairaanhoitajat ja lähijohtajat perustelivat asiaa eettisillä periaatteilla ja sillä, että kaikkien akuuttia hoitoa tarvitsevien tulee saada sitä.
Suurin osa hoitajista oli sitä mieltä, että ammattiryhmien välisessä tasa-arvossa ei ole suurtakaan eroa. Siitä huolimatta useat sairaanhoitajat ja hoitotyön lähijohtajat raportoivat, että ammattiryhmien arvostuksessa on eroja. Sairaanhoitajat toivovat koulutettua hoitohenkilökuntaa päätöksentekoon, koska heidän mielestään lääkärien päätöksenteko on liian yksipuolista. Hierarkiaa esiintyy edelleen leikkaushoitotyössä. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että kirurgeille suodaan erivapauksia mm. aseptisen toiminnan suhteen, vaikka hoitajakollegalle samasta asiasta huomautettaisiin. Myös sairaanhoitajien asenne avustavaa henkilökuntaa, esimerkiksi laitoshuoltajia kohtaan, voi olla alentava.
”Anestesialääkäri on työpari ja kirurgit…no, heitä palvellaan, ollaan alamaisia.”
”…joku sairaalan välinehuoltaja tai laitoshuoltaja, että jotenkin tuntuu, että jotkut hoitajat kattoo niitä alaspäin, eikä olla niinkun työtovereita…”
”Ammattiryhmien välillä tietysti on, me ollaan hei sairaalassa, tää on edelleen hyvin hierarkinen ympäristö.”
”Päätöksenteko on ihan liikaa lääkärivetosta ja he näkee hyvin vaan sen oman ja monesti hoitajilla on paljon paremmin hallussa se kokonaiskuva, mut tätä tietämystä ei käytetä… ja vielä sillee, että me ei olla vaan jotain lääkärien sihteereitä…”
Tutkimukseen osallistuneiden mukaan miesten ja naisten tasa-arvo toteutuu leikkaushoitotyössä hyvin. Miesten tuloa alalle sairaanhoitajat pitivät hyvänä asiana alan arvostuksen nostamiseksi. Toisaalta jotkut hoitajat kokivat, että miesten sallittiin ottaa asiat rennommin kuin naisten. Jotkut epäilivät myös miesten saavan helpommin vakituisia työsuhteita kuin naisten. Mieshoitajat kokivat tulevansa kohdelluksi tasa-arvoisesti naisvaltaisella alalla. He tosin myönsivät, että joissakin asioissa he saattavat päästä helpommalla kuin naiset. Tämä näkyi esimerkiksi työn laadusta huomauttelussa, jossa miehet kokivat, että naiskollegoille voidaan huomautella herkemmin.
”…kyllä miehiltä sallitaan asioita eri tavalla kuin naisilta.”
”Ite mä olen tyytyväinen, että miehiä tulee alalle, koska mä koen, että se on ainoa tapa, millä me saadaan hilattua tätä meidän alaa hilattua arvostusta ylöspäin, koska miehiä kuunnellaan enemmän.”
Ikäryhmien väliset erot katsottiin olevan kollegoiden välisen tasa-arvon esteenä. Nuoret kokivat, että heidän odotettiin olevan nöyriä ja kuuliaisia vanhempia kollegoja kohtaan. He kokivat, että heidän tulisi osoittaa kunnioitusta, mutta heitä ei kohdeltu tasavertaisina työntekijöinä. Hoitotyön lähijohtajat kertoivat myös huomanneensa, että kokeneemmat työntekijät eivät halunneet päästää nuorempia työntekijöitä eteenpäin urallaan. Joissakin työyhteisöissä tämä vaikutti olevan suurempi ongelma kuin toisissa. Vanhemmat työntekijät puolestaan kokivat, nuorilla olevan etulyöntiasema esimerkiksi tiedon etsimisen taidoissa sekä tietojärjestelmien käytössä.
”Elikkä pitkään alalla olleet hoitajat eivät soisi uudempien kollegoiden etenemistä.”
”…se että nuoremmat hoitajat osaa ettii niinku eri tavalla somen kautta tietoo…”
”Jotkut ehkä haluu, vanhemmista hoitajista, että heitä kunnioitettas jotenki enemmän.
5.1.4 Kulttuurisen kestävyyden näkyminen leikkaushoitotyössä
Kulttuuriset tekijät koettiin haastattelujen alussa hieman vierailta, eikä niiden nähty kuuluvan leikkaushoitotyöhön. Haastattelujen edetessä leikkaushoitotyöhön havaittiinkin kuuluvan melko paljon kulttuuriin kuuluvia asioita, joita voidaan ottaa huomioon. Kieliongelmat nousivat tässäkin teemassa hyvin puhutuksi aiheeksi. Selkeitä kulttuuriin liittyviä asioita, joita leikkaushoitotyössä on otettava huomioon, olivat verensiirtokiellon kunnioittaminen sekä hijabin eli musliminaisten hiuksia suojaavan huivin salliminen leikkaussaliin tullessa. Jotkut sairaanhoitajat olivat joutuneet tilanteeseen, jossa mieshoitaja oli vaihdettu toiseen saliin, koska hänen ei haluttu hoitavan vierasmaalaista naispotilasta. Nämä tapaukset olivat kuitenkin haastateltavien kertoman mukaan erittäin harvinaisia. Sairaanhoitajat huomioivat myös hienotunteisuuden intimiteetin suhteen, eikä hoitotoimia toteuteta ennen potilaan anestesiaa.
Pääsääntöisesti potilaiden kulttuuriin tai uskontoon liittyvät toiveet pyrittiin ottamaan huomioon. Joistakin toiveista vaadittiin, että ne tulee olla kirjattuna potilastietoihin jo etukäteen, ennen saliin tuloa, jotta ne voidaan toteuttaa. Tämä koski esimerkiksi verensiirtokieltoa. Useimmat sairaanhoitajat eivät kokeneet kulttuuristen toiveiden toteuttamista ongelmallisena. Tietämys muista kulttuureista katsottiin eduksi, jotta työssä voidaan huomioida paremmin kulttuuriin liittyviä tekijöitä.
”Vaikka aina ei ymmärretä toisia, että aina jollain lailla yritetään, niinku, sumplia ja päästä yhteisymmärrykseen asioissa.”
”Ihmiset, joilla on tietoutta eri kulttuureista, niin ne osaa niinku kunnioittaa…”
”Pyritään kunnioittamaan eri kulttuureja, esimerkiks musliminaiset saa pitää sen päähuivinsa saliin tullessa, vaikka ei muuten omia vaatteita ookkaan sallittua pitää.”
Kaikki sairaanhoitajat eivät pitäneet potilaan kulttuuritaustaa leikkaushoitotyön kannalta olennaisena. Eivätkä he nähneet, miten kulttuureja voisi ottaa huomioon leikkaushoitotyössä.
Jotkut sairaanhoitajat olivat myös kuulleet epäkunnioittavaa puhetta toisen ihmisryhmän ominaisuuksia kohtaan.
”No, en mä hirveesti nää, että tiettyjä kulttuureja otettais huomioon mun mielestä.
Että en mä oikein tiedä, millä tavalla vois edes ottaa.”
”Meidän pitäis pyrkiä toimimaan meidän kulttuurin ja meidän arvojen näkökulmasta ja se jonkun toisen kulttuurin näkökulma ei saa polkea meidän kulttuurin näkökulmia.”
”Joskus on tullut joitain kommentteja, mitä en ite päästä suusta ja juurikin kulttuureihin liittyen.”
”…tää lääketieteellinen hoito menee kyllä edelle sitten, jos se on ristiriidassa tän toisen kanssa.”
Vieraasta kulttuurista tulleiden kollegoiden huomioiminen ei myöskään ollut yksiselitteisen ongelmatonta. Varsinkin hoitotyön lähijohtajat olivat joutuneet selvittämään ristiriitatilanteita, jotka liittyivät vierasmaalaisiin työntekijöihin. Ongelmat liittyivät kantaväestön asenteisiin, molempia osapuolia koskeviin näkemyseroihin sekä vaikeuksiin varmistua riittävästä osaamisen tasosta perehdytyksen aikana. Hoitotyön lähijohtajat kertoivat haasteeksi esimerkiksi Ramadanin, jolloin salisijoittelussa oli otettava huomioon työntekijän jaksaminen paaston aikana. Erilaiset persoonat ja toimintatapojen erilaisuus koettiin olevan haaste leikkaushoitotyössä.
”…on siis mietitty, että onko kyseessä rasismia…mutta rasistispiirteistä syrjintää ja epäasiallista kohtelua.”
Erilaisuuden, erilaisten persoonien ja työtapojen hyväksyminen vaikutti olevan vaikea puheenaihe, josta useampikin sairaanhoitaja ehdotti haastattelun aikana, että aiheen voisi jättää käsittelemättä. Sairaanhoitajat olivat sitä mieltä, että erilaisuutta kohtaan on ennakkoasenteita.
He totesivat, että leikkaushoitotyöhön hakeutuu usein vahvoja persoonia, joka voi johtaa yhteenottoihin. Eräs sairaanhoitaja lisäsi, että yhteenotot ovat useinmiten suomalaisten välillä ja, että ulkomaalaiset ovat yleensä hyvin sopeutuvaisia. Hoitotyön lähijohtajat kokivat yksilöllisyyden ja erilaisuuden työyhteisössä rikkaudeksi. He kokivat olevansa vastuussa erilaisten ihmisten tukemisesta ja sopeutumisesta työyhteisön jäseneksi. Jotkut sairaanhoitajat kokivat, että kaikkea erilaisuutta ei ole tarpeen hyväksyä.
”Välttämättä kaikki ei saa olla sellasia kun ne on, että pitäis asettua tiettyyn muottiin.”
”Tää on vähän vaikee asia. Mä en osaa vastata tohon erilaisuuteen. Jätetäänkö väliin?”
”Kato kun me ollaan laumasieluja, niin jos sä erotut laumasta, niin sä joudut helposti lauman ulkopuolelle.”
”…että, onko tää kuitenkaan niinkun varsinainen suojatyöpaikka, että kyllä se niinkun, että mihin kyvyt riittää…”
Ongelmallisena koettiin vierailevien kirurgien erilaiset tavat aseptiikan noudattamisessa.
Sairaanhoitajat kuvasivat vaikeaksi puuttua heidän mielestään vääriin aseptisiin toimintatapoihin hienotunteisesti. Ulkomailta tulleiden kirurgien toimintaan koettiin olevan vaikea puuttua loukkaamatta heitä. Samalla sairaanhoitajat kokivat, että vastuu jäi yksin heille, koska suomalaiset kirurgit eivät asiaan puuttuneet. Tämä aiheutti runsaasti pohdintaa, miten näihin ongelmiin leikkausosaston sisäisessä kulttuurissa pystyttäisiin vaikuttamaan.
”Se on kyllä vähän semmonen kompastuskivi, että miten sä sitten niinku, ettet sä töksäytä… kun tuntuu, että kaikki on omilla harteilla…”
5.1.5 Ekologisuuden huomioiminen leikkaushoitotyössä
Leikkausosaston sairaanhoitajat ja heidän lähijohtajansa tiedostivat, että leikkaushoitotyössä tuotetaan valtavasti jätettä. Huolestuneisuus jätteen määrästä ja laadusta vaihteli hyvin huolestuneista täysin välinpitämättömään asenteeseen. Hyvin monet kokivat, että jätteen määrään ei voi vaikuttaa leikkaushoitotyössä, eikä jätteen lajitteluun ollut innokkuutta.
Toisaalta monet olivat hyvin huolissaan jätteen määrästä, mutta kokivat, että jätteen määrän vähentäminen, ei ole käytännössä mahdollista. Jotkut sairaanhoitajat olivat pohtineet asiaa paljon ja pyrkivät huomioimaan sen jatkuvasti päivittäisessä toiminnassaan. Energian säästäminen koettiin erittäin vaikeaksi. Vain muutama sairaanhoitaja pohti koko leikkaushoitotyön prosessia, esimerkiksi instrumenttien huollon kannalta, jolloin he löysivät useita mahdollisuuksia säästää energiaa. Eräs sairaanhoitaja mainitsi, että instrumenttien turha availu, aiheuttaa suurta energian ja veden hukkaa, koska instrumentit on aina pestävä ja steriloitava avaamisen jälkeen, vaikka niitä ei olisi käytettykään. Käsien pesemisen korvaaminen käsihuuhteella mainittiin myös vettä säästävänä ympäristötekona.
Selkeintä jätteen vähentämisen kannalta oli sairaanhoitajien mielestä pohtia tarkasti steriilien välineiden avaamista valmiiksi instrumenttipöydälle sekä anestesialääkkeiden huolellinen valmistelu. Monikäyttöisten tuotteiden suosiminen nähtiin hyvänä, vaikka toisaalta todettiin, että yhä enemmän leikkaushoitotyössä ollaan siirtymässä kertakäyttöisiin tuotteisiin.
Räätälöidyt leikkauspakkaukset, joihin on koottu tiettyihin leikkauksiin tarvittavia tuotteita yhteen pakkaukseen, nähtiin ympäristötekona, koska se vähentää yksittäisten pakkausten availua. Jätteiden lajittelusta oltiin montaa mieltä. Toisaalta koettiin, että lajitteluastioita on riittävästi, mutta ne ovat huonosti merkittyjä tai väärillä paikoilla. Toisaalta koettiin, että lajitteluastioita on liikaa tai liian vähän, jolloin niiden käytettävyys heikkenee. Lääkejätteiden jakaminen useaan eri astiaan koettiin työläänä. Useat sairaanhoitajat kokivat, että jätteiden lajittelu ei kuulu heidän työhönsä. He kokivat myös, että jätteen määrään ei voi vaikuttaa, koska leikkaushoitotyössä käytettävät tuotteet on valmistajien puolesta pakattu niin moneen pakkaukseen, että jätettä tulee joka tapauksessa paljon.
”En ota ekstraa, mä mietin, mitä mä tarviin ja varaan lähelle ne mitä voi tarvita, enkä hamstraa mitään ylimääräistä.”
”Että niillä on oma paikkansa eri jätteille, että lajittelen ne ja huolehdin, että ne menee sinne, minne kuuluukin.”
”Meillä on täällä paljon ihmisiä, jotka lajittelee ja paljon, jotka ei lajittele. Ja se on ihan viitsiliäisyyskysymys.”
”En ole mikään kierrättäjä… en tiedä jos olis jotenki paremmat jäteastiat… Mut en mä tiedä auttaisko sekään.”
Jotkut sairaanhoitajat kertoivat, että työmatkan kulkeminen pyörällä tai kävellen on heiltä tietoinen ympäristövalinta, samoin kun kasvisruokavaihtoehdon valitseminen. Muutama sairaanhoitaja oli tarkka henkilökohtaisista valinnoistaan sekä kotona että työpaikalla. Jotkut puolestaan kertoivat olevansa tarkempia kotona kuin työpaikalla. He kokivat, että kotona tehtävät ympäristövalinnat olivat helpompia toteuttaa, joten he keskittyivät niihin.
Hoitotyön lähijohtajat pitivät ympäristönäkökohtia tärkeinä, mutta he olivat delegoineet kehittämistyön osastonsa jätevastaaville. Kaikilla lähijohtajilla ei ollut tarkkaa tietoa, miten ympäristöasiat heidän osastollaan käytännössä toimivat. Hoitotyön lähijohtajat toivoivat yhteisiä, samansuuntaisia käytäntöjä kaikille leikkausosastoille ja he toivoivat organisaatiolta entistä suurempaa roolia jätehuollon kehittämisessä. Osaston ympäristötietouden lisäämistä pidettiin tärkeänä. Lähijohtajat pohtivat myös, miten ihmisten motivointia lajitteluun voisi lisätä. Moniammatillinen keskustelu ympäristöasioista koettiin olevan liian suppeaa ja lääkäreiden mukaan tuloa toivottiin. Standardointi tiettyjen leikkausten suhteen nähtiin myös ympäristötekona.
”…mutta vastuuhoitajat meillä aika pitkälti hoitaa nämä asiat. Se on hyvä ryhmä, että mä olen tippunut siitä aika lailla.”
”Kyllä siitä keskustellaan, mutta paljon enemmän voisi keskustella ja toivoisin, että kirurgit saataisiin paljon vahvemmin mukaan.”
