• Ei tuloksia

Uutta virolaista kansanrunouskirjallisuutta näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Uutta virolaista kansanrunouskirjallisuutta näkymä"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Kirjallisuutta 225

Uutta virolaista kansanrunouskirjallisuutta

E. LAUGASTE & E. NoRMANN Muistendid Kalevipojost. (Monumenta Estoniae An­

tiqua II :6.) Eesti riiklik kirjastus. Tallinna 1959. 669 s.

EDUARD LAuGASTE ja ERNA NoRMANN ovat saaneet aikaan 669-sivuisen tarina­

monumentin Muistendid Kalevipojast (Tal­

linna 1959). Se on lyhyesti sanoen sodan­

jälkeisen Viron komein kansanrunous­

tieteellinen saavutus. Aineiston julkaisu­

tapa vastaa ankarimpia vaatimuksia, jaottelu on sinänsä selkeä: ensin vanhat kirjalliset lähteet, sitten tyyppi tyypiltä tarinat kalevanpojasta ja kivistä, topo­

grafisten ilmiöiden ja paikannimien se­

li tystarinat, tarinat linnojen, myllyjen ja kirkkojen rakentamisesta, suhdetarinat, tarinat kalevanpojan taisteluista ja kuo­

lemasta, joukko harvinaisempia kalevan­

poika-aihei ta sekä vihdoin sadun » V as­

taseotsija» toisinnot, joissa Kalevan poika

on päähenkilönä. Hakemistot saattavat häpeään enimmät suomalaiset kansan­

runousjulkaisut. Myös kuvitus on oival­

linen. Venäjän- ja saksankielinen tiivis­

'telmä lisää teoksen kansainvälistä mer­

kitystä.

Yrityksenä hyvä, vaikka kansainvälis­

ten vertailujen osalta epätyydyttävä, on satasivuinen tarinakommentaarien osas­

to. Tärkeimpänä suomalaisen tarina­

perinteen lähdekirjana näkyy olleen Martti Haavion »Suomalaisen muinais­

runouden maailma». Kreutzwald-mu­

seon määrärahat eivät ole riittäneet edes Stith Thompsonin uuden motiivi­

indeksin hankkimiseen Kööpenhaminas­

ta. Olisi perin suotavaa, että sarjan myö-

(2)

226 Kirjallisuutta hempiin osiin tai loppuun tulisi virolais­

ten tarinain motiiviluettelo; kirjavaläh­

töisen kalevanpoikatarinaston julkaise­

minen omana kokonaisuutenaan ei ollut tulevain tutkijain eikä ehkä sarjan tule­

vien osien kannalta yhtä erinomainen ratkaisu kuin se epäilemättä on viro­

laisen kansallistunteen kannalta.

Laugasten kirjoittama johdanto sisäl­

tää monta terävää rajankäyntiä ja oi­

keaan osuvaa havaintoa. Kaleva-nimen selityksistä Laugaste pitää vakuuttavim­

pana Paul Aristen etymologiaa: Viron saarten kali

=

'vipu, kanki' sekä kali = 'vahvuus, suuruus' kuuluisivat yhteen, ja kaleva johtuisi nimisanasta kali kuten tukeva sanasta tuki. Y. H. Toivosen tut­

kielmaa Laugaste ei ole huomannut tai pitänyt huomionarvoisena. Nimi on hä-

nen arvelunsa mukaan tunkeutunut Itä­

Virossa eepillisistä runoista tarinoihin ja levinnyt jo esihistoriallisena aikana siir­

tolaisten mukana Suomeen.

Monumenta Estoniae Antiquae -teoksen II sarja on siis saanut ihailtavan alun.

(I sarjaankin kuuluu olevan odotetta­

vissa jatkoa: Herbert Tampere valmis­

telee Vana Kannel V -nimistä läntisen Saarenmaan runojen julkaisua.) Meillä Suomessa vasta suunnitellaan sitä, minkä tarmokkaat virolaiset ovat jo saaneet toteutteille. Harvalla yliopistokaupungil­

la on yhtä vahvat kansanrunoustieteelli­

set perinteet kuin Tartolla; vuoden 1959 kirjasato lisää luottamusta sikäläisten fölkloristien virkeäan yritteliäisyyteen ja kykyyn siirtää tieteellisen tutkimustavan traditio myös seuraavalle sukupolvelle.

MATTI Kuusi

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Laventamisessa ja supistamisessa murtoluvun suuruus ei muutu, vain luvun muoto vaihtuu1. MURTOLUKUJEN YHTEEN-

Etymologian arvostus ei ole kuitenkaan havaitakseni kärsinyt meillä sellaista haaksirikkoa kuin Malkielin kirjan perusteella voisi kuvitella romaanisten ja yleisemmin

Senkin jälkeen hän jatkoi yliopiston- opettajan työtään, niin että kevätluku- kausi 1983 oli hänen yliopistouransa sa- das lukukausi.. Vuonna 1954 Ariste valit- tiin

Kaikenlainen mekaanisuus ja rutiinin maku puuttuu Kaisa Häkkisen etymolo- gisen sanakirjan sana-artikkeleista tyys- tin, ja kirjasta saa sekä kokonaisuutena että

51 Erelt toteaa: »One must begin the description of a language with the description of a core.» Tama on ohjelmana sikali mahdoton , etta kieli on toki tunnettava

korrektismin ilmiö, jossa väärä muoto korvataan toisella väärällä. Hiidenmaan murteessa on viron yleiskielen 5 :n tilalla tavallisesti ö, mutta usein myös e,

» Virolaiset vihasivat ja tuomitsivat sitä, mikä tuli valloittajilta, ja säilyttivät erityisen sitkeästi sen, mikä oli omaa», selittää Viidalepp ja retusoi

MIKKOLA, joka sanasta on kirjoittanut, katsoo sen kuuluvan etymologisesti yhteen uín 'sohwinnne' verbin kanssa, kuten kreikan :ızloíov 'sohiff' ja vı léabf' Jos siis viron uss ja