Miehen kunnia – romaani Iivari Leiviskästä näkymä

TERRA

VUOSIKERTA 98 NUMERO 3

Miehen kunnia - ^{romaani Iivari} Leiviskästä

MARKKU LOYTONEN

Muunticteen loitt¡s, Helsingin yliopisto

1 986

Löytònen, Markku (1986). Miehen kunnia

-

^{romaani Iivari} Leiviskästä (Miehen kunnia

-

^a novel about Iivari Leiviskä). Terra 98:3, pp.225-239.

English summary.

Between the Finnish- and Swedish-speaking communities in Finland there was in the 1920's and 1930's a language controversy, which was quite fierce at times and spread to the University of Helsinki. Especially the students were actively involved, demanding that they should be instructed in Finnish.

The majority of the teachers, on the other hand, were Swedish-speaking at the time. ln ¹⁹³² Arvi Järventaus, the Lutheran minister and staunch support-

er of the Finnish-language movement, published a book, which differed sharply from his other works in being a pamphletJike novel on the language controversy.

The book has a rather interesting bearing on the history of Finnish geog- raphy. The protagonist is, though under a fictitious name, a research pro- fessor of geography at the University of Helsinki, the well-known scientist and colourful public figure, Iivari Leiviskä. The plot of the novel is based on two real-life episodes in the language controversy, which Leiviskä got involved in because he, too, was an active supporter ofthe Finnish-language movement. In one, the so-called libel case of the professors, two Swedish- speaking professors sued Leiviskä for libel in 1926. The other entanglement was that Leiviskä was decleared incompetent to hold the chair of a ^pro- fessor of ^geography at the University of Helsinki

in

1929. Besides Iivari Leiviskä, a number of other members of the scientific community figure in the book under fictitious names. The only exceptations are certain foreign scientists like Gerhard de Geer and A.G. Högbom, whose names the author has not thought it necessary to change.

In this study, an effort is made to ascertain the background and the reasons leading to the choice of subject and the writing of the book. A further goal was to find out the real-life person each of the fictitious characters refers

to. The third goal was to find out how Arvi Järventaus acquired the precise

and detailed information about language disputes at the university, the geographical and geological controversies of the time, which he treats with expertise, and about the people involved in them.

Murkktt Lõytönen, Department of Geography, University of Helsinki, Halli- tuskatu 11, SF-00100 Helsinki, Finland.

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

226

Markku Löytönen Miehen kunnia

Ensimmäisen

kerran kuulin "Miehen

^kun- nia"-nimisestä teoksesta, kun joskus 1970-lu- vun lopulla kuuntelin professori Kalevi Rikki- sen luentoa Suomen maantieteen historiasta.

Tarkkaan ottaen en muista, mitä kirjasta luen- nolla puhìttiin ^ja juuri nämä luentomuistiinpa-

not

ovat vuosien kuluessa kadonneet. Kirja liitettiin luennolla johonkin yliopiston opettajia koskeneeseen

riitajuttuun

itsenäisyytemme ajan alussa. Maininta teoksesta

jäi

jonnekin ajatuksieni sopukkaan vaivaten minua ajoit- tain. Mietiskelin, mikä kirja oikein

oli,

kuka sen oli kirjoittanut ja mistä se kertoi. Lopulta, sopivan tilaisuuden

tullen,

päätin tyydyttää uteliaisuuteni

ja

etsin kirjan käsiini.

Sain luettavakseni antikvariaatista löyty- neen, vuonna 1932julkaistun, nuhruiseksi ku- luneen pehmeäkantisen niteen, jonka kanteen

oli lyöty

leima "Arvostelijan

kpl"

^{(kuva 1).}

Romaanin kirjoittaja oli Arvi Järventaus, vuo- sisadan alun tunnettu kirjailija, joka oli luonut kirjallisen maineensa eksoottisilla Lapin ku- vauksilla, historiallisilla romaaneilla

ja

Unka- ri-aiheisilla teoksilla.

"Miehen kunnia"-teos ajoittuu vuosisatam-

me alun

monin

tavoin

kuohuviin aikoihin.

Suomi

oli

aloittanut taipaleensa itsenäisenã valtiona samalla, kun Euroopassa riehui maa- ilmansota. Maamme

oli

käynyt

läpi

verisen kansalais sodan, joka j akoi kansakunnan kahtia vuosikymmeniksi. Yhteiskunnallinen ja poliit- tinen jädestelmä oli rakennettava rikkinäisille raunioille, talouselämä

oli

saatava käyntiin monien vaikeuksien keskellä

ja

samalla oli vakiinnutettava maamme asema suvereenina valtiona ulkovaltojen silmissä. Valtiollisista asioista kysymykset valtiomuodostaja ulkopo- litiikan suuntauksesta olivat tärkeimpiä 1920-

ja

l93O-luvuilla (Jutikkala 1976; Rasila 1976).

Järventauksen oMiehen kunnia"-kirjan ker- tomus rakentuu tätä taustaa vasten aitosuoma- laisuuden, yliopiston kielitaistelun ja tuon ajan tiedeyhteisön kiistojen sekä nämä kaikki yh- teenkietovan hktiivisen kertomuksen ^varaan.

Teoksen päähenkilöksi paljastui

tri

^Sakari

Veikanmaa, alias

Iivari

Leiviskä.

Iivari Leiviskä - ^värikäs

^tiedemies

Iivari Gabriel Leiviskä syntyi sepän poikana Oulussa 22.

8.

1876. Kastekirjassa syntymä- ajaksi on merkitty 28.

8.

^1876, mutta se ^on korjattu vuosien 1891- 1900 kirkonkirjoissa.

Kirkonkirjois sa Leiviskän ensimmäiseksi etu-

TERRA 98:3, ¹⁹⁸⁶

Kuva

l.

"Miehen kunnia"-romaanin kansi.

Fig.

l.

^The

front

^cover

of

the novel ^,Miehen kunniar.

nimeksi on merkitty

Ivar,

mutta kirjallisissa töissään Leiviskä

itse ^merkitsi

^etunimensä

säännöllisesti muodossa Iivari ^(esim. Leiviskä 1951). Leiviskä aloitti koulunkäyntinsä ^Oulun

kaupungin

kansakoulussa

ja

lahjakkaana oppitaaña työläistaustastaan huolimatta sai ti- láisuuden jatkaa koulua kaupungin ^maineik- kaassa lyseossa, josta valmistui ylioppilaaksi vuonna ¹⁸⁹⁶ (Oulun lyseo ^1933: 352-353).

Asevelvollisuuden suoritettuaan Leiviskä

aloitti

opiskelun Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa, sen fyysis-matemaattisessa osas- tossa, pääaineina kasvitiede, ^maantiede ja geo-

logia

(Tammekann 1953:73). Leiviskä ehti

siten aloittaa

maantieteen opintonsa vielä Ragnar

Hultin

aikana (Rikkinen 1985a:61-

69). Hultin äkillisen

^{kuoleman johdosta}

vuonna 1899 Leiviskä on kuitenkin katsottava Suomen ensimmäisen maantieteen professorin

J.E.

Rosbergin oppilaaksi (Jaatinen ^1985:

103). Leiviskä valmistui filosofian ^kandidaa-

tiksi

vuonna ^1901. Tätä seurasi jakso Keski- Pohjanmaan kansanopiston johtajana (1902-

$

^N

N

H

m

Kuva

2.

A.F. Ripatin maalaama muotokuva Iiva-

ri

Gabriel Leiviskästä vuodelta 1936. Galleria Academica, Helsingin yliopiston kokoelmat.

Fig . ²

.

^Iivari Gabriel Leiviskà in 1936, painting by

A.F. Ripattí. Galleria Academica, collections of the Helsinki University.

1905), kunnes Leiviskä palasi takaisin Hel-

sinkiin, nyt

Liikemiesten kauppaopiston talousmaantiedon opettajaksi (Aario 1956: 53).

Vuonna 1905 Leiviskä julkaisi ensimmäisen väitöskirjansa,

joka

käsitteli Keski-

ja

Poh- jois-Pohjanmaan rannikkomuotoja (Leiviskä 1905). Työ, jonka vastaväittäjänä oli J.E. Ros- berg, kuitenkin hylättiin (Fyysis-matemaatti- sen osaston pöytäkirjat 16. 12. 1905

ja22. l.

1906). Aarion (1976:2) mukaan väitöskirja oli valmistumisajankohdan tietämyksen perus- teella arvioituna varsin vaatimaton tutkimus, mutra tästä huolimatta Leiviskä tulkitsi hyl- käämisen johtuneen vain kielipolitiikasta (vrt.

Granö 1952).

Toisen väitöskirjansa Leiviskä julkaisi jo vuonna 1907 käsitellen täIlä kerralla Kes-

ki-Pohjanmaan pinnanmuotoja (Leiviskä 1907).

Työ oli

ensimmäistä huolellisemmin laadittu saaden suopeamman vastaanoton ja työ hyväksyttiin (Fyysis-matemaattisen osas- ton pöytäkirja 15. 5. 1907). Seuraavana vuon- na Leiviskä nimitettiin maantieteen dosentik-

si. Vuonna

l92l

hän sai nimityksen maantie- teen henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi profes- soriksi (kuva 2), mistä virasta hän täysinpal- velleena sai eron vuonna 1945. Iivari Leiviskä kuoli 2. 9. 1953 saatuaan juuri valmiiksi, jos- kaan ei painoon, laajan tutkimuksen maamme teollisuudesta.

Kaikille maantieteilijöille tuttu Leiviskä oli aikanaan kulttuurielämämme värikkäimpiä hahmoja. Tutkijana, yleistajuisten teosten ja oppikirjojen kidoittajana

ja

_ahkerana esitel- möitsijänä hän

on

ulottanut vaikutuksensa

kaikkiin kansankerroksiin

(Aario

1956: 53).

Poikkeuksellisen laajan kansantajuisen tuotan- tonsa ohella Leiviskä paneutui lähinnä luon- nonmaantieteen alaa koskeviin kysymyksiin julkaisten huomattavan määrän tutkimuksia.

Tutkijana Leiviskä oli hyvin kriittinen eikä hän

herkästi hyväksynyt vallitsevia käsityksiä.

Tämä johti hänet osalliseksi moniin tieteellisiin kiistoihin

ja julkisiin

väittelyihin. Kahdesta tärkeimmästä tieteellisestä taistelurintamasta toinen koski harjujen syntyteoriaa, jossa Lei- viskä asettui jyrkästi vastustamaan vallitsevaa de Geerin oppia, ja toinen J.G. Granön kehit- tämää "puhdasta maantiedettä", jota Leiviskä monin tavoin arvosteli (Tammekann 1953:

74-79; Aario

^1956:

54-57,

1976: 2-5).

Tieteellinen työsarka ei yksin riittänyt Lei- viskälle, vaan hän osallistui aktiivisesti moniin yhteiskunnallisiin toimiin

ja

ylioppilaskunnan toimintaan. Hän oli muuan muassa ylioppilas- kunnan varapuheenjohtajana vuosina 1909- 1910

(Klinge

1978a:317-318)

ja

Pohjois- Pohjalaisen osakunnan inspehtorina vuosina

192l-1931 (Vuorjoki

1932:

65).

^Päällim-

mäisenä Leiviskän yhteiskunnallisissa toimis- sa olivat suomalaisuustaistelu, yliopiston kie- likysymys

ja

toiminta Akateemisessa Karja- Ia-Seurassa, jonka kunniajäseneksi hänet kut- suttiin

jo

seuran perustamisvaiheessa vuonna 1922 (Hyvàmaki 1937:15-16). Leiviskä kuu-

lui

AKS:n innokkaimpiin kannattajiin

ja

_oli

Suur-Suomi Rahaston perustajajäsen. Yliopis- tossa Leiviskä edusti

AKS:n

voimakkaasti kansallisia näkemyksiä. Leiviskä myös julkaisi näihin

liittyviä

mielipidekirjoituksia, _kuten

"Ruotsalaisuuden taakka

ja

sen aiheuttamat kustannukset" (Leiviskä 1933)

ja

osuomi, Ruotsi ja Ahvenanmaa" (I-eiviskä 1938).

Vaikka Leiviskä

-

hänet aikanaan tuntenei- den ihmisten kuvaamana

-

^oli ihmisenä ystä- vällinen

ja

sydämellinen jopa kiistakumppa- neilleen (Luther _1951; Häyrén 1952; Aario 1956:52, 1983)

oli

hän julkisissa väittelyissä kova ja peräänantamaton. Ilmeisesti luonteen-

228

^{Markku Lò¡,Íönen Miehen kunnia}

piirteittensä vuoksi hän joutui helposti kiistor-

hin

siellä, missä

toimi. Niinpä

esimerkiksi eroaminen osakunnan inspehtorin toimesta vuonna 1931

liittyi

kommunistiopiskelijoiden erottamiskysymykseen, jossa Leiviskä ja

jyr- kän linjan

osakuntalaiset

joutuivat

kiistaan keskenään

(Vuorjoki

1932:

65-69;

Klinge 1978b:147).

Osallisuus lukuisiin kiistoihin

johti

lopulta vuonna 1929 rütaan maantieteen vaihtuvan professorin viran täytöstä. Äänestyksen jäl- keen osasto totesi Leiviskän epäpäteväksi vir- kaan, mitä myöhemmin on pidetty epäoikeu- denmukaisena päätöksenä

(Aario

1956: 56).

Tapahtuma muodosti tärkeán käännekohdan Leiviskän tieteellisessä työskentelyssä, sillä tämän jälkeen hän suuntasi päähuomionsa tie- teen popularisointiin jättäen varsinaisen tut- kimustyön vähäisemmälle huomiolle (Aario 1976:

5-6).

Tyylilleen uskollisena Leiviskä jatkoi jutun vatvomista erilaisin kirjelmin. Hän muun muassa julkaisi _{asiaan liittyvää asiakir-} ja-ainesta lisäten väliin omia kommenttejaan (Leiviskä 1929, 1935). Erityisesti hänen en- simmäisen väitöskirjansa hylkääminen ja _epä- päteväksi julistaminen näyttävät vaivanneen Leiviskää läpi koko elämän, sillä ystäviensä kanssa keskustellessaan hän aina palasi näihin kahteen tapahtumaan (Aarnio 1950). Eräänlai- sena osoituksena Leiviskän osakseen saamas- ta julkisesta huomiosta on muun muassa se,

ettâ

hänet mainitaan 1930-luvun tunnetussa kohukirjassa

"Pidot

tornissao yhdessä J.G.

Granön

ja Väinö Auerin

kanssa (Kivimies 1937:149-150).

Kielitaistelun

ja

yliopiston suomalaistami- sen yhtenä vaiheena Leiviskäjoutui oikeuteen

vastaamaan

kunnianloukkaussyytteeseen.

Koko jupakka sai alkunsa Leiviskän laatimas- ta lehtikirjoituksesta, jossa hän arvosteli voi- makkaasti fyysis-matemaattisen osaston toi- mintaa väittäen osaston suorastaan ehkâise- vän suomenkielisten opiskelijoiden etenemistä tutkijanuralla (Helsingin Sanomat

23.

^{I L}

1925). Tuohon aikaan suomenkielen asema julkisessa

ja

kulttuurielämâssä oli varsin vaa- timaton. Maamme asukkaiden valtaosan koti- kieli oli huonosti edustettuna myös Helsingin yliopistossa. Esimerkiksi fyysis-matemaatti- sen osaston professoreista suurin osa oli ruot- sinkielisiä (Carpelan

&

Tudeer 1925; Sola &

Tudeer 1940) ia ^osastossa pidetyistä luennois-

ta,

harjoituksista

ja

kuulusteluista vain pieni

osa

tapahtui suomen

kielellä

^(Tammekann 1953:73). Aarion (1976:

8)

mukaan tuolloin yleisesti ajateltiin, että väärinkäytöksiä kieli-

TERRA 98:3. ¹⁹⁸⁶ poliittisella linjalla oli yliopistossa tapahtunut, mutta asian todistaminen oikeudellisesti sito- van näytön avulla oli hyvin vaikeaa.

Vaikka

Leiviskän julkaiseman lehtikirjoi- tuksen syytökset kohdistuivat koko osastoon ketään henkilöä syylliseksi erikseen mainitse- matta,

jätti

kaksi fyysis-matemaattisen osas- ton professoria, nimittäin kasvitieteen ^profes- sori Fredrik Emil Wolmar Elfving

ja

kemian professori

Adolf

Ossian Aschan, ^kesäkuussa

I 926 Helsingin kaupungin raastuvanoikeudelle anomuksen Leiviskän haastamiseksi oikeu- teen. Puuttumatta itse oikeudenkäyntiin, ^jossa kuultiin todistajina lukuisia yliopiston opetta-

jia ja

muita henkilöitä, voidaan todeta, että

Leiviskä

hävisi

jutun

raastuvanoikeudessa.

Hovioikeus sitävastoin katsoi Leiviskän esit- täneen "todennäköisiä syitâ" väitteidensä tu- eksi,

ja juttu

raukesi. Professorien kunnian- loukkausjutun asiakirjat on koottu yhteen sa- mannimiseksi kirjaksi, jonka julkaisi Oy Aito- suomalainen. Painovuotta teokseen

ei

^ole

merkitty, mutta esipuheessa mainittujen seik- kojen perusteella asiakirjakokoelma on toden- näköisesti julkaistu vuonna 1931.

Arvi Järventaus - ^{pappi ja kirjailija}

Heikki

Arvi

Järventaus (vuoteen

l9M

^Oc-

kenström) syntyi Oulussa perheen esikoisena 5. 6. 1883. Hänen isänsä oli seppäná rautateillä ja koti sijaitsi Oulun köyhän väen kaupungin- osassa Kakaravaaralla. Järventaus aloitti kou- lunkäynnin kaupungin kansakoulussa, mutta lahjakkaana oppilaana sai tilaisuuden jatkaa koulunkäyntiään Oulun lyseossa vuonna 1896

-

^{samana vuonna,}

jolloin Iivari

Leiviskä oli valmistunut lyseosta ylioppilaaksi. Järventaus valmistui ylioppilaaksi vuonna ¹⁹⁰⁴

ja

_kirjoit- tautui saman tien Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon, sen jumaluusopilliseen tiedekun- taan. Teologian kandidaatiksi Järventaus val- mistui vuonna 1907. Tässä esitetyt Järventaus- ta koskevat biografiset tiedot perustuvat ^suu- rimmaksi osaksi Nuortevan ⁽¹⁹⁸¹⁾ kirkkohis- torian pro gradu-työhön.

Valmistuttuaan yliopistosta Arvi Järventaus palasi pohjoiseen työskennellen heittopappina Oulun hiippakunnan seurakunnissa (kuva 3).

Vuonna

l9l0

hän suoritti pastoraalitutkinnon

ja sai pian

sen jälkeen ensimmäisen viran Enontekiön seurakunnan kappalaisena. ^Jàr- ventaus oli osoittanut kirjallisia ^lahjoja jo kou- luaikana kirjoittaen nimimerkillä

"Heikki"

^ly-

Kuva

3.

Heikki Arvi Järventaus n. v. 1930. Valo- kuvaaja tuntematon. Arvi Järventauksen perikun- nan kokoelmat.

Fíg.

3.

Heikki Arvi Järventaus circ'a 1930. Pho- tographer unknov,n. Collectíons of the heirs of Arvi Jtirventaus.

seon toverikunnan lehteen. Varsinainen kirjal- linen toiminta alkoi kuitenkin vasta Enonteki- ön kaudella, jolloin hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa "Risti

ja

noitarumpu>. Se on ek- soottinen kuvaus Olaus Sirman (1675-1719) elämästä (Järventaus 1916). Teos sai hyvän vastaanoton yleisöltä ja pian seurasi jatkoa. Jo seuraavana vuonna Järventaus julkaisi _teok- sen >Synnin mitta", joka kertoo porolappalai- sen Aslak Roston elämästä (Järventaus 1917).

Vuonna 1916 tapahtunut siirto Ouluun kirk- koherran apulaiseksi johti Järventauksen seu- raamaan läheltä kansalaissodan kiihkeitä esi-

vaiheita. Työläiskodin lapsena Järventaus ymmärsi työväestön vaatimuksia, mutta aset-

tui selvästi vastustamaan kaikenlaista jyrkkää toimintaa. Sota-aikana Järventaus toimi soti- laspappina valkoisten

puolella

osallistuen myös taisteluihin. Tästä ajasta kertoo Järven- tauksen omaan sotapäiväkirjaan perustuva kir-

ja

"Tykkien

virsi',

^joka ilmestyi heti sodan jälkeen (Järventaus 1918). Sodan jälkeen Jär- ventaus

siirtyi

kirkkoherraksi Sodankylään, jossa _hän jatkoi kirjailijan työtä. Tämä keskey-

tyi

vähäksi aikaa Järventauksen osallistuessa vuonna 1920 Petsamon retkeen retkikunnan pappina. Järventauksen viimeisiä Lapin vuo- sia leimaa ahkera kirjallinen työskentely, sillä hän julkaisi tasaisesti kirjan vuodessa. Tämän kauden teoksia leimaa voimakas Lapin ekso- tiikka, joka _on ehkä parhaimmiilaan Järven- tauksen tunnetuimmassa kif assa "Satu-Ruüan maa> (Järventaus 1920).

Järventaus oli pitkään halunnut päästä ete- lään, sillä kaukana pohjoisessa työskentelevä kirjailija kaipasi kosketusta kirjallisiin piirei- hin. Kirjeessään Kyösti Vilkunalle Järventaus ilmaisi asian suoraan: )>. . . täällä ei ole yhtään sielua, joka ymmärtäi _si kirjalli sia kysymyksiä"

(Nuorteva 1981: 84). Lopulta vuonna 1923

Järventaus sai siirron Tuusulan seurakunnan kappalaisen virkaan. Siirtyminen etelään ei merkinnyt ainoastaan muutosta pappisvirassa.

Se merkitsi myös astumista julkisuuteen, ei

vain kaukaisen Lapin kirjailevana pappina, vaan julkisuudessa vaikuttavana henkilönä ja jädestömiehenä.

Tuusulan seurakunta tarjosi kirjailijalle oi- van työskentely-ympäristön, sillä Tuusulanjär- ven rannalle oli tuolloin kasvanut yhdyskunta, johon kuului lukuisa joukko maamme huomat- tavimpia kuva- ja säveltaiteilüoita sekä kirjaili-

joita (Meri

1981). Järventauksen ystäväpiiri laajeni nopeasti ja kirjailijan Tuusulan kodista

tuli

monien värikkäiden tapaamisten paikka (Järventaus 1985). Erityisen lämmin ystävyys

kehittyi

Järventauksen

ja Leinon

välille (Onerva 1932:314-349), jonka johdosta Jär- ventaus toimitti siunauksen Leinon hautajai- sissa.

Kirjoittaminen sujui Järventaukselta Tuusu- lassa samaan tahtiin kuin aikaisemminkin ja kirjoja ilmestyi tasaisesti joka vuosi. Aihepiirit teoksiinsa Järventaus sai edelleen Lapista ja omasta lapsuudestaan. Siirtyminen Tuusulaan

antoi kuitenkin pontta kirjailijan henkiselle murrokselle 1920-

ja

1930-lukujen taitteessa, joka myös heijastui Järventauksen kirjalliseen tuotantoon. Uutta olivat Suomeen ja _Unkariin sijoittuvat historialliset romaanit ja _{muut Un-} kari-aiheiset teokset, joiden pariin Järventaus

joutui

heimoaatteen innoittamana. Järven- tauksen viimeisiä työvuosia leimaa toisaalta vetäytyminen lähes erakkomaiseen yksinäi- syyteen ja toisaalta innokas ja låmmin kiinnos- tus Unkariin, jonne hän teki pitkiä matkoja.

230

Markku Löytönen Miehen ^kunnia

Järventaus

kuoli 5. 6.

1939 kesämökillään Alkulassa saatuaan

juuri

valmiiksi viimeisen teoksensa "Itkevien pajujen maa" (Järventaus

r939).

Henkilönä

Arvi

Järventaus

oli jyrkkä

^ja

ehdoton. Tämä

johti

hänet julkisuudessa ja yksityiselämässä riidasta toiseen. Esimerkiksi Järventauksen

Leinon

hautajaisissa ^pitämä puhe johti julkiseen kiistaan "kirkon ^rigoristi-

sen paimenen, ahdasmielisestä ja tuomitsevas-

ta

asenteestaan tunnetun> (Jalkanen ^1956:

234) teologian professori

Antti J.

^Pietilän

kanssa,

joka

hyökkäsi voimakkaasti Järven- tausta vastaan. Samoin kiista Suomen meri- mieslähetysseuran sihteerin

Toivo

Waltarin toiminnasta seuran johdossa saattoi Järven- tauksen ja Pietilän vastakkain. Kiistat Pietilän kanssa heijastavat myös Järventauksen jatku- vaa sisäistä kamppailua kahdessa erilaisessa roolissa

-

kirjailljan

työ oli

hänelle rakasta, mutta toimeentulon turvaamiseksi papinvirka

oli

hoidettava. Näiden jännitteiden kanssa kamppaillessaan Järventaus ailahteli helposti moraalisista itsesyytöksistä huolettomaan tai- teilijanelämään, pursuavasta toimintatarmosta

lähes

erakkomaiseen syrjäänvetäytymiseen (Nuorteva 1983:2).

Kirjallisen työskentelyn ohella Järventauk- sella

riitti

aikaa moniin yhteiskunnallisiin har- rastuksiin. Poliittisessa katsannossaan Järven-

taus oli

kansalaissodasta lähtien jatkuvasti siirtynyt ^yhä enemmän oikealle. Järventaus oli mukana suojeluskunnassa

ja toimi

suojelus-

kuntalehti

Sarkatakin

toimittajana

^saaden muun muassa Leinon avustamaan lehteâ kir-

joituksillaan.

Lapuanliikkeeseen Järventaus suhtautui myönteisesti lähettäen ^{Mäntsälään} kokoontuneille kapinallisille kannustavan säh-

keen. Siirtyminen poliittiseen oikeistoon ko-

rostui

edelleen 1930-luvulla,

mitä

heijastaa muun muassa liittyminen AKS:aan

juuri,

kun eroaminen seurasta linjariitojen vuoksi oli kii- vaimmillaan

(Alapuro

1973: 125- 158). Arvi Järventaus vannoi

AKS:n

lippuvalan

6.

^12.

1932

(AKS:n

valakirja)

pitäen

valapäivänä Vanhalla Ylioppilastalolla järjestetyssä juhlas- sa puheen aiheenaan ol-ännen vastustaja ja idän vihollinen" (Nuorteva 1981: 127). TätáL seurasi liittyminen mukaan

IKL:n

toimintaan vuonna 1933.

Järventaus osallistui innolla myös kielitais- teluun,

joka oli

käynnistynyt yliopistolla

jo

1920-luvun alkupuolella (Juva

&

Juva 1967:

291-295; Huttunen 1%8: 518-519, 521-523;

Klinge 1978b: 90-96,123-136). Vuonna ¹⁹³¹

TERRA 98:3, ¹⁹⁸⁶ oli mieliä yliopistolla kuohuttanut ruotsinkielisen professori Rolf Lagerborgin Suomea vähätte- levä lausunto, joka julkaistiin ruotsalaisessa lehdessä. Tämän johdosta

kieliriita

leimahti jälleen voimakkaaseen liekkiin

ja

suomalaiset opiskelijat vaativat Lagerborgin poistamista yliopistosta estäen hänen luentojensa pidon (Hämäläinen 1968: 194-196;

Klinge

^1978b:

143-

150).

Järventaus

oli jo

aikaisemmin

osoittanut kuuluvansa

aitosuomalaisiin, mutta liittyminen AKS:aan ilmeisesti korosti näitä piirteitä hänessä (Nuorteva 1981: 128-

129). Yliopiston kielitaistelun

^riehuessa

kuumimmillaan Järventaus halusi osallistua toimintaan

ja kirjoitti

muusta kirjallisesta tuotannostaan

selvästi poikkeavan,

ajan- kohtaisiin kysymyksiin kantaa ottavan ^teok- sen "Miehen kunnia".

Miehen kunnia

Kirjan keskeinen juoni on rakennettu ^kah- desta edellä mainitusta, aikanaan suurta julkis- ta huomiota osakseen saaneesta tapahtumasta, joihin Leiviskä osallistui, nimittäin nk. ^profes- sorien kunnianloukkausjutusta ^(v . 1925

-

¹⁹²⁶⁾

ja Leiviskän julistamisesta

epäpäteväksi maantieteen professorin virkaan (v. 1929). Kir- jassa nämä kaksi tapausta on muokattu siten, että tapahtumain kuvaus aloitetaan tilanteesta,

jolloin

Veikanmaa on juuri julistettu epäpäte-

väksi.

Juonenkehittelyssä

tätä

seuraa Vei- kanmaan kirjoittama, osaston ruotsinkielisiä jäseniä arvosteleva lehtikirjoitus,

joka

sitten

johtaa

kunnianloukkauskanteeseen. ^Järven- taus on siis kirjassaan muuttanut näiden kah- den tapahtuman tosiasiallisen aikaj ärj estyks en päinvastaiseksi.

Kirjailijan

tavoitteena

on

ilmeisesti ollut saada juonen tueksi laajempi todellisuuspoh-

jainen

_aineisto,

jonka

varaan kertomuksen voisi rakentaa. Tähän hän on päässyt yhdistä- mällä kaksi erillistä tapausta. Koska ^Järven- tauksen pääasiallinen

tavoite oli

^osallistua

käynnissä olleeseen kiivaaseen kielitaisteluun

ja

yliopiston suomalaistamiskysymykseen, ^ei aikajärj estyksen muuttaminen häntä ilmeisesti huolettanut

- ^ja

olivathan tapaukset todelli- suudessakin kytkeytyneet toisiinsa monin ^ta- voin. Järventauksen näkökulma kirjassa ku- vattuihin tapahtumiin on luonnollisesti Leivis- kää varauksemattomasti puolustava.

Juoneen on kirjailijan vapaudella myös lisät- ty irrallisia teemoja sekä Leiviskän perhepiirin

ja -elämän kuvausta, joilla _{ei ole ollut vastinet-} ta todellisuudessa. Leiviskän luonne on Aari- on ⁽¹⁹⁸³⁾ mukaan kuvattu liian herkästi haa-

voittuvaksi. Samoin Leiviskän perhepiiri ^on kirjassa jossain määrin erilainen kuin todelli- suudessa: perheeseen kuuluu kirjassa kaksi nuorta poikaa, kun siihen todellisuudessa oi- keusjutun ja epäpäteväksi julistamisen _aikaan kuului kaksi aikamiespoikaa ^(s . 1903 ja _I 908) ja tytåir (s. 1912).

Kirjan lopussa Veikanmaan poika Kalevi ampuu ruotsinkielisen koulutoverinsa, naapu-

rin pojan, joka on ilkkunut hänen isäänsä, ja tekee sen jälkeen itsernurhan. Millekään näistä vaiheista ei löydy ajankohtaista esikuvaa to- dellisista henkilöistä

tai

tapahtumista. Niin- ikään kirjassa esiintyvä fiktiivinen liitännäinen on Veikanmaan konekirjoittajattaren

Nti

Ai- ranteen onneton rakastuminen Veikanmaa- han. Epätoivoon vaipunut Airanne tekee lo- pulta itsemurhan, joka johtaa ilkikuriseen kir- joitteluun Veikanmaata vastaan ruotsinkieli-

sissä lehdissä.

Fiktiivisten liitännäisten lisääminen kirjaan on ehkä parantanut teoksen luettavuutta ja antanut tapahtumille dramaattista, jopa _traa- gistakin lisäväriä, mutta samalla Järventaus on joutunut etääntymään itse pääasian kuvauk- sesta. Kirja onkin melko hajanainen ja pouk- koileva, eikä yllä kovin korkeaan arvosanaan.

"Miehen kunnian ei ollut onnistunut teos ja sen saavuttama suosio oli vähäinen. Kriitikot kirjoittivat kirjasta varsin niukasti suhtautuen hyvin pidättyvästi koko teokseen. Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelijan Lauri Vilja- sen (25. 11. 1932) mukaan tämänkaltainen aatteellinen tendenssiromaani

oli

taitamatto- masti laadittu. Viljanen arvosteli myös niitä aatteellisia piirteitä, jotka Järventaus oli Vei- kanmaalle istuttanut pitäen erityisesti antise- mitismiä sopimattomana. Myös Kansanvalis- tus

ja

Kirjastolehti (1932, no. 6) arvioi kirjan heikoksi. Myönteisemmin suhtautuivat Turun Sanomat (28. 8. 1932),Hàmeenkyrön Sanomat (9. 9. 1932)

ja

Aamulehti (9. 6. 1932).

Vaikka "Miehen kunnia" ^on kirjallisena ko- keiluna varsin vaatimaton teos ja edustamansa aatemaailman osalta ajan hengessä kirjoitettu kiihkeä aitosuomalainen kannanotto, kirjalla on tietty kulttuuri-

ja

oppihistoriallinen arvo.

Keksityllä nimellä kirjassa esiintyvät todelliset henkilöt ovat nimittäin tunnistettavissa ja asi- oihin perehtyneet aikalaiset ilmeisesti lukivat teosta pystyen vaivatta tunnistamaan kuka kukin on (Aario 1983). Ulkomaisten tutkijoi- den kohdalla Järventaus ei ole edes vaivautu-

nut muuttamaan henkilöiden nimiä toiseksi.

Niinpä kirjan sivuilla esiintyvät muun muassa sellaiset tunnetut ruotsalaiset tutkijat, kuten de Geer

ja

Högbom.

Olen laatinut kaksi luetteloa, joista _ensim- mäiseen on merkitty kaikki teoksessa esiinty- vät tärkeät kidalliset dokumentit, luennot ja esitelmät tai viittaukset sellaisiin sekä mainin- nat paikoista, joilla _{saattaa olla} dokumentaari- nen arvo kirjan kuvaamien tapahtumien kan- nalta (taulukko 1). Luettelo osoittaa, kuinka Järventaus on kirjaa kirjoittaessaan käyttänyt hyväkseen erilaisia asiakirja-

ja

tutkimusläh- teitä. Esimerkiksi Leiviskän ^pääteos Der Sal- pausselkd on muutettu kirjassa Der Saunasel-

kä-nimiseksi tutkimukseksi.

Toinen luettelo käsittää kirjassa esiintyvät, todennâköisesti ei-fiktiiviset henkilöt aakkos- järjestyksessä sekä lyhyen kuvauksen heistä kirjassa esitetyistä tiedoista

ja

sivuviittaukset

"Miehen kunniaan" (taulukko 2). Vaikka eräi- den henkilöiden kohdalla tulkinta on jonkin verran epävarma

-

lähinnä kirjassa esiinty- vien tietojen niukkuuden johdosta

-

^voidaan

todeta, että teoksessa esiintyvät lähes kaikki edellä mainittuihin kiistoihin l920luvulla osal- listuneet fyysis-matemaattisen osaston jäsenet sekä joukko muita luonnontieteellisen yhtei-

sön jäseniä ja ulkomaisia tutkijoita tuolta aika- kaudelta.

Erikseen tarkasteltuna sekä kunnianlouk- kausjuttu että epäpäteväksi julistaminen ja niihin liittyvät tieteelliset kiistat on kuvattu asiantuntevasti ja tapahtumien kulkua noudat- taen. Itse asiassa Järventaus on kirjaa

kirjoit

taessaan osoittanut huomattavaa sekä termi- nologista että asiallista perehtyneisyyttä aika- kauden geomorfologisiin kiistoihin, joissa Lei- viskä oli mukana.

Viimeinen kysymys, johon _etsin vastausta on, mistä Järventaus sai kaikki kirjassa esiin- tyvät yksityiskohtaiset tietonsa eri henkilöistä, heidän taustoistaan, tavoistaan, kutsumani- mistään ja _itse tapahtumista.

Heti alkuun on toki todettava, että luonnon- tieteitä harrastavien tutkijoiden joukko Suo- messa

oli

itsenäisyyden ajan alussa

ja

vielä pitkään sen jälkeen hyvin pieni verrattuna nykypäivään (maantieteellisen tutkimuksen kehityksestä

ks.

Rikkinen 1977:

L&0-l&9,

1985b:

201-208; Tiitta ^1979;

^Tuominen

1982:

3-ll1' Yli-Jokipii

1982). Yliopistossa edustettuja tieteenaloja luonnontieteen sekto-

rilla

oli

tuolloin paljon vähemmän

ja

_tutkijat

tunsivat nykyislä paremmin myös toisen tie- teenalan edustajat. Tällaisessa joukossa', sisä-

232

Markku Löytönen Miehen ^kunnia

piirinkin"

tiedot levisivät nopeasti

ja

vähán- kään skandaaliin viittaava löysi nopeasti tiensä julkisuuteen lehtien palstoilla. Yleistietoutta sekä kunnianloukkausjutusta että epäpäteväk- si julistamisesta olikin varsin runsaasti tarjolla aikakauden sanomalehdistössä,

joka

tiiviisti seurasi kumpaakin tapausta.

Yksityiskohtaisia tietoja tapauksiin liittyvis-

tä

monista asiakirjoista, oikeudenkäyntipöy- täkirjoista ja eri henkilöiden lausunnoista sekä oikeudessa että virantäyttöasiassa Järventaus on saanut vaivattomasti >Professorien kunni- anloukkausjuttu>-teoksesta

ja

Leiviskän (1929) itse julkisuuteen toimittamasta niteestä

>Maantieteen vaihtuvan professorinviran täyt- täminen". Kirjan kertomus noudattaa monin paikoin niin tarkasti näissä kahdessa julkaisus- sa esiintyviä asiakirjalähteitä, että Järventaus on selvästi käyttänyt kokoomateoksia hyväk- seen kirjaa kirjoittaessaan.

Mutta mistä Järventaus on saanut yksityis- kohtaiset tiedot itse henkilöistä. Tunsivatko Järventaus ja _{Leiviskä toisensa?} Sen enempää

Leiviskän kokoelmasta

kuin

Järventauksen- kaan kokoelmasta ei löydy kirjettä tai muuta- kaan mainintaa

siitä,

että

he

olisivat olleet yhteydessä keskenään. Myöskään kumman- kaan kirjastoon ei sisälly yhtään toisen omis- tuskirjoituksella varustettua teosta

-

^{itse asi-}

assa kummankaan kirjastosta

ei löydy

edes

yhtään toisen kirjoittamaa kirjaa. Tähän on kuitenkin heti todettava, ettei kumpikaan kir- jasto ole enää täydellinen, sillä niistä on hä-

vinnyt teoksia aikojen kuluessa.

Julkaistujen tietojen suuren määrän ansiosta

on

mahdollista,

että

Järventaus

on

voinut kirjoittaa "Miehen kunnian" tuntematta Lei- viskää henkilökohtaisesti. Järventaus

on

ai- kaisemmassa tuotannossaan osoittanut pysty- vänsä taitavasti käyttämään hyväkseen kuu- lemaansa kerronnallista ja kirjallisiin lähteisiin perustuvaa aineistoa (Nuorteva

l98l:

32-36).

Hän

oli

lisäksi myös hyvin nopea kirjoittaja,

mikä

osaltaan selittää Järventauksen laajan tuotannon

ja

nopean julkaisutahdin. Kaikesta päätellen myös "Miehen kunnia" oli asiakirja- lähteisiin

ja

suullisiin tiedonantoihin ^perustu- va, nopeasti kirjoitettu kirja. Järventauksella on myös saattanut olla lähipiirissään sellainen henkilö, joka koulutuksensa puolesta on voi- nut auttaa häntä perehtymään geomorfologi- siin tieteellisiin kiistoihin tai mahdollisesti jopa tarkastanut kirjan käsikirjoituksen näiltä osin.

Esimerkiksi AKS:n piirissä toimi useita luon- nontieteen opiskelijoita,

jotka

epäilemättä

ovat olleet hyvin perillä

myös aikakauden

TERRA 98:3, ¹⁹⁸⁶ geomorfologisista kiistoista. Tällaista henkilöä en kuitenkaan ole tavannut käydessäni läpi eri lähteitä.

Vaikka sekä Leiviskä että Järventaus toimi- vat kumpikin Helsingissä

-

matka Tuusulasta pääkaupunkiin

ei ollut pitkä - ^oli

^heidän

ystäväpiirinsä

ilmeisesti hyvin

erilainen.

Myöskään ammatilliset harrastukset eivät saattaneet heitä yhteen, eikä Leiviskä tiettä- västi lainkaan liikkunut kirjallisissa piireissä, jotka taas Järventaukselle olivat hyvin tuttuja

(Jalkanen 1956). Akateeminen Karjala-Seura, jonka piirissä kumpikin aktiivisesti toimi, on kuitenkin muodostanut luonnollisen kohtaus- paikan. Useat henkilöt,

joilta

_{olen tätä} asiaa kysynyt, ovat pitäneet todennäköisenä, että he

tunsivat toisensa ja nimenomaan AKS:n kaut-

ta (Aario

1983; Järventaus 1985; Manninen 1985; Okko 1986). On kuitenkin syytä huoma-

ta,

etta

kaikki

vastaajat

olivat

epävarmoja asiasta. Kysymyksen tekee mutkikkaammaksi vielä sekin, että mikään kirjoitettu lähde ei

osoita heidän tunteneen toisensa.

Varmaa vastausta kysymykseen siitä, tunsi- vatko

Iivari

Leiviskä

ja _Arvi

Järventaus toi- sensa,

en

siten pysty antamaan tässä tutki- muksessa. Vaikka selvät asiakirjalähteet ovat- kin niukat

ja

haastattelulausunnot epävarmat, pidän kuitenkin todennäköisenä, että Järven-

taus sai osan "Miehen

kunnia"-teoksessa käyttämistään tiedoista suoraan Leiviskältä.

Kaksi miestä, yhteinen

aate

"Miehen kunnia"-teoksessa kohtasi kaksi hyvin samanlaista miestä. Sekä

Arvi

Järven- taus että Iivari Leiviskä olivat kotoisin ^Oulus-

ta,

köyhästä laitakaupungin työläiskodista, jossa _isä oli seppä. Kumpikin ^pâäsi lahjakkuu-

tensa

ansiosta jatkamaan koulunkäyntiään kaupungin kuuluisassa lyseossa

ja

edelleen yliopistossa. Toisesta

tuli

pappi

ja

tunnettu

kirjailija.

toisesta maantieteilijä

ja

tunnettu tieteen popularisoija. Ikäero erotti heidät toi- sistaan koulupoikina ja opiskelijoina ja _urake- hitys vei heidät aluksi opintojenjälkeen ^aivan eri puolille maata. Kumpikin oli kiihkeä ^aito- suomalainen, mikä ^yhdessä jyrkän

ja

perään- antamattoman luonteen kanssa

johti

kum- mankin elämän kulkemaan taistelusta toiseen, kumpikin omalla rintamallaan

- ^ja

^kerran

yhdessä. Tällöin syntyi erikoinen, ajan ^hen- gessä

kirjoitettu

poleeminen

kirja

"Miehen kunnia', jossa

Arvi

Järventaus romaanin kei-

noin

ja

_Iivari Leiviskän henkilön kautta osal- listui kielikeskusteluun ja yliopiston suomalai- suustaisteluun.

SUMMARY

Miehen kunnia

-

^a novel about livari Leiviskä In 1932 the well-known Finnish Lutheran minister and writer Arvi Järventaus published a novel by the name Miehen kunnia (The Honour of a Man)

(Fig.

l).

The events described in the book took place at the beginning of this century, which was

in many ways a turbulent era. Finland started her

life as an independent state while a World War was devastating Europe. She had to go through a

bitter civil war which divided the nation for dec- ades. The political and social structure ofthe nation had to be built on the ruins of the past, the economy had to be started in the middle of great difficulties and at the same time the nation had to be estab- lished as a sovereign state in the eyes of foreign powers. In the 1920's and 1930's the shape of the constitution and the direction of the foreign policy had to be decided through political debate.

One of the obstacles on the difficult road towards national unity was the so-called language contro- versy. Swedish, which was spoken only by a minority of Finns, had for historical reasons been the main language of public administration, educa- tion and high culture. For most Finns Swedish was a foreign language since the majority of the people spoke Finnish. The language controversy, which was quite bitter from time to time, spread to ^the University of Helsinki. Finnish-speaking students

in particular were active in demanding that they should be instructed

in

Finnish. Most teachers spoke Swedish as their native language and most of the teaching was in Swedish.

Järventaus (Fig. 3), whose outlook combined conservatism and staunch support for the Finnish- language movement, wanted to take part in the

controversy. He wrote

a

book which differed sharply from the rest of his output in being a pamphlet-like novel on current issues. The book has a rather interesting bearing on the history of Finnish geography. The protagonist

is,

though under a fictitious name, a research professor of geography at the University of Helsinki, the well- known scientist and colourlul public figure, Iivari Leiviskä (Fig. 2).

The plot of the novel is based on two real-life episodes in the controversy, which Leiviskä got involved in because he, too, was an active sup- porter of the Finnish-language movement. In one, the so-called libel case of professors, two Swedish- speaking professors sued Leiviskä for libel in 1926.

The other entanglement was that Leiviskä ^was declared incompetent to the chair of a ^professor of geography at the University of Helsinki in 1929.

Besides Iivari Leiviskä, a number of other members of the scientific community figure in the book under fictitious names. The only exceptions are certain foreign scientists like Gerhard de Geer and A.G.

Högbom, whose names the author has not thought

it necessary to change.

In this study an effort was made to ascertain the background and the reasons leading to the choice

of subject and the writing of the book. A further goal was to find out the real-life persons each of the fictitious characters refers to ^(tables

I

and 2).

The third goal was to hnd out how Arvi Järventaus acquired the precise and detailed information both about the people involved in the geographical and geological controversies of the time and the issues themselves, which he treats with expertise. The last question proved most difficult to answer, since

the available sources relevant

to

this issue are rather limited. Some of the documents relating to the scientific controversies and the above-mention- ed court cases have been published and Järventaus has obviously used them while writing the book.

These sources, do not, however, contain all the inside information that Järventaus has used. Since none of the documents or interviews have shown that Järventaus and Leiviskä knew each other or revealed a ^person who could have been Järven- taus's source, the question remains unanswered. A likely avenue of information was the Akateeminen Karjala-Seura (The Academic Karelia Society), a conservative firmly pro-Finnishlanguage _student association, in which both Järventaus and Leiviskä were active members.

**{.

Kiitokset

Käsillä olevan tutkimuksen valmistelu on ollut monella tavoin antoisaa

ja

hauskaa. Suurin syy tähän on ollut se, että työn kuluessa olen saanut tilaisuuden tutustua useaan tutkimusajankohtana eläneeseen henkilöön, joita _olen haastatellut tai joilta _olen saanut usein ratkaisevan tärkeää apua

tutkimuksen edistämiseksi.

Koko tutkimus olisi jäänyt tekemättä, ellei pro- fessori Kalevi Rikkinen aikoinaan luennollaan olisi herättänyt allekirjoittaneen mielenkiintoa oman tie- teenalamme kiehtovaan historiaan. Hän on myös lukenut tutkimuksen käsikirjoituksen ja tehnyt lu- kuisia hyviä korjausehdotuksia. Kenrl evp Jorma Järventaus on avustanut minua kertomalla monia tietoja isästään ja käymällä läpi hallussaan olevan

Arvi Järventauksen kirjaston. Maisteri Tuire Mik- konen on ystävällisesti luovuttanut perhealbumis- taan käyttööni valokuvia Arvi Järventauksesta sekä avustanut minua Arvi Järventauksen kokoelmaa koskevissa kysymyksissä. Heille kaikille lausun lämpimät kiitokset avusta.

Professori Veikko Okko on auttanut minua sekä kertomalla tapahtumiin osallisista henkilöistä että tarkastamalla omiin muistikuviinsa

ja

lähteisiinsä nojautuen tutkimuksen henkilötaulukon. Hänelle

234

Markku Löytönen Miehen kunnia

lausun parhaat kiitokseni korvaamattomista tiedois- ta sekä monin tavoin mielinkiintoisesta keskustelus-

ta hänen Lauttasaaren kodissaan. Professori Leo Aariota kiitän arvokkaasta haastattelulausunnosta sekä esitelmämateriaalista, jonka _hän luovutti alle- kirjoittaneen käyttöön.

Kati Heinämies Helsingin yliopiston museosta on

auttanut minua tutkimuksen kuva-aineiston ko- koamisessa ja Eero Vallisaari Helsingin yliopiston arkistosta on toimittanut käyttööni maisteri Hertta Tirrasen kokoamia haastatteluaineistoja

-

^heille

monet kiitokset avusta. Laboratoriomestari Pekka Mölsä on huolehtinut kuva-aineiston painovalmiik- si.

Maija Leiviskälle olen kiitollinen Iivari Leiviskän

TERRA 98:3, 1986 kokoelmasta, jonka _hän ystävällisesti luovutti Hel- singin yliopiston maantieteen laitokselle käytettä- väksi tutkimustarkoituksiin. Luovutuksen järjeste- lyissä sain monipuolista apua DI Heikki Leiviskäl- ta,

LL

Timo Leiviskältä ja DI Erkki Leiviskältä.

Huk Jukka Tiusanen on kääntänyt taidokkaasti käsillä olevan tutkimuksen englanninkieliset tekstit

-

parhaat kiitokset.

Lapuksi haluan kiittää

TK

Liisa Nuortevaa ja TK, FK Jussi Nuortevaa lukuisista Arvi Järven- tausta koskevista mielenkiintoisista keskusteluista,

jotka _ovat säästäneet monta askelta aineiston ko- koamisvaiheessa, sekä ylioppilas Päivi Tahvanais- ta, joka on toiminut tarkkana

ja

oma-aloitteisena tutkimusapulai sena.

Taulukko

1.

"Miehen kunnia"-teoksessa esiintyvãt tärkeät kirjalliset dokumentit, luennot ja _{esitelmät tai} viittaukset sellaisiin sekä maininnat paikoista, joilla _{saattaa olla} dokumentaarinen arvo kirjan kuvaamien tapahtumien kannalta. Dokumenttien ja henkilöiden nimet esiintyvät taulukossa samassa muodossa kuin kirjassakin. Sivunumero viittaa kunkin dokumentin tai viittauksen ensimmäiseen esiintymiseen.

Table

I.

^The written documents,lectures, public talks, references to documents of these types, and the references to places in the novel ,Miehen kunnia,, which have potential value as evidence for the events described ín the book. The page number refers to the first ^{instance of each document or reference.}

Dokumentti tms.

Document or reference Koululaissarja

kirja

Pyhitysvaaran erakko

..

Veikanmaankirjoittamakertomus Uber die Ose Mittel-Finnlands

Veikanmaan kirjoittama teos

Die Enstehung des Materials und der Formen der Ose

Veikanmaan kirjoittama teos Der Saunaselkä

Veikanmaan kirjoittama teos Svenska Allmogen

lehti, jossa on kirjoitus Veikanmaasta Geologian alkeet

Veikanmaan valmisteilla oleva teos Pettymys

nti Airanteen kirjoittama kertomus Aftonposten

Lehtiartikkeli, jossa Veikanmaa juliste- taan epäpäteväksi ja hänen teoriansa har- juista mielikuvitukseksi

Luento

Veikanmaan luento harjuista Monopol

Kahvila tai ravintola, jossa osaston herrat tavallisesti istuivat

Tulimaata koskeva tutkimus Tri Kasteen kirjoittama teos

Natty Bumbo

Nuorten intiaaniromaani,

jota

Skogster luki

Ûber die Küstenbildungen Veikanmaan kirjoittama teos

Verfallssymptome

in

der modernen Geog- raphie

Hampurilaisen geomorfologin artikkeli Baedeker

Saksalainen matkakäsikirja Lahden terassijuttu

Maantieteellisessä aikakauskirjassa jul- kaistu V:n kidoitus, joka oli suututtanut Skiöldebrandtin

Uppsalan yliopiston geologian professorin lausunto

koskee Veikanmaan teosta Pohjanmaan rannikkomuodostuksista

Kouvolan profiili

Prof. Paakkolan työ, joka koskee Sauna- selän poikkileikkausta

Kansallislehti

Lehdessâ Veikanmaan kirjoittama artik- keli yliopiston suomalaistuttamisesta Englantilainen aikakauskirja

Arvostelu V:n harjuteoksesta Papinkujan Uusi Yhteiskoulu

Veikanmaa toimi opettajana koulussa Lapuan Simsiövuori

Veikanmaan antama pro gradu-aihe Bidrag till kännedom om ,Älands bergarter

Skiöldebrandtin antama pro gradu-aihe Suomen Pintamuodot

Veikanmaan teos

Kansallislehti, Svenska Allmogen

Artikkeleissa käsitellään ^Veikanmaan syytöstä suomalaisten sorrosta

ja

kysy- mystä yliopiston kieliasiasta

Sivu Page

9l

91

92 94

106

108

123

137

163

tu

t@

176 183 l1

ll

t7

t7 l7

22 39 49 63

66 75

83 88

Perjantain

Pasuuna

¹⁹⁹

Lehti

Über die Temperatur des Bodens und der Schneedecke in Sompio nach Beobachtungen 199

mit Thermoelementen Hyypän väitöskirja

Kirje

²⁰⁹

Veikanmaan avoin kirje Sackille ja Sak- san kultusministeriölle

Perjantain

Pasuuna

²⁰⁹

Kasperi Kuokkasen artikkeli V:n puolus- tukseksi

Kansallislehti

Paakkolan kirjoitus kaoliinista ja _sen tut- kimisesta

Svenska Allmogen

Uutinen nti Airanteen kuolemasta (itse- murha)

Kansallislehti

Airanteen kuolemaa käsittelevä uutinen Kalevin kirje

Kirje vanhemmille, jossa kertoo aikovan- sa rangaista Göstaa

219

245

247 283

Taulukko

2.

^Miehen kunnia-teoksessa esiintyvät todennäköisesti ei-fiktiiviset henkilöt aakkosjärjestyk- sessä. Kunkin nimitietueen ensimmäisellä rivillä on mainittu henkilön nimi siinä muodossa kuin se esiintyy kirjassa ja _{ne sivut,} joilla _henkilö mainitaan. Kohdassa A esitetään lyhyt kuvaus keskeisistä tiedoista, jotka esiintyvät kirjassa kyseisen henkilön kohdalla. Kohdassa B esitetään pohdinta kunkin henkilön oikeasta henkilöllisyydestä. Jos kohta B puuttuu, ei henkilöä ole voitu tunnistaa tai kysymyksessä on ulkomaalainen henkilö, jotka on tunnistettu vain osittain. Kohdassa C esitetään viittaus asiakirjakokoelmaan (Professorien kunnianloukkausjuttu s.a.), jos tulkittu henkilö siellä esiintyy (esim. Pk 9). Yliopiston opettajia koskevien biografisten tietojen lähteenä on käytetty seuraavia teoksia: Carpelan & Tudeer (198); Sola & Tudeer (1%0); Autio ^1985.

Table 2

.

^An aphabetical list of the characters in the book which are probably based on real-life person- ages. A gives a short summary of the informatíon given in the bookon the person in questíon. B gives a conjecture on the real-life reference of the character. If B is missing, the ídentifícation has proved im- possible. The identification of foreigners proved more dfficult ^than that of Finnish scientists. C gives a reference to the collection of documents Professorien kunnianloukkausjuttu (s.a.), tf the conjecturally suggested person figures ⁱⁿ ít (e.g. Pk 9). As sources for biographical dafa on the uníversity teachers, the .following have ^been used: Carpelan & Tudeer (1928); Sola & Tudeer (1940); Autio ^(1985).

Collinus, Amos Aleksander

Amandus

^32,37

A Professori, kuuro ukko.

B

Mahdollisesli Runar Collander, dos., ass.

C pk 93.

de

Geer

²⁹

A Harjukidailija, ulkomaalainen.

Dekaani

²²

A Fyysis-matemaattisen osaston dekaani.

B

Kidassa esiintyvä maininta dekaanista on vaikea ajoittaa, mahdollisesti kysymyksessä on tähti- tieteen professori A.S. Donner, joka toimi dekaanina vuosina

1904-l9ll eli

^samaan

aikaan, kun Leiviskä väitteli ^(1907).

Högbom

²⁹

A Harjukirjailija, ulkomaalainen.

Haase

^{83, 9l}

A Hampurin yliopiston maantieteen professori,

joka _{asetti Kasteen} Veikanmaata päteväm- mäksi.

Hjerpe, Hieronymus Hegesippus Hippolytus 32, 38,74

A Kemisti, professori, vanhapoika, "H4".

B

^Mainitun professorin henkilöllisyyttä ei ole voitu varmistaa kirjan niukkojen kuvausten.perus- teella. Mahdollisesti Lars William Oholm, joka toimi yliopiston kemian professorina vuo-

sina 1915-1939.

Holst

²⁹

A Harjukirjailija, ulkomaalainen.

Hyyppä,

Heikki

^{33, 197} _-198, ²⁰⁰

A Tri, meteorologi, jonka väitöskirja kertaalleen hylättiin. Vastaväittäjänä ja hylkääjänä kirjas- sa esiintyvä Silfvén.

B Tapahtumien kuvaus sopii hyvin Jaakko Kerä- seen, joka toimi mm. Meteorologisen keskus- laitoksen johtajana 1 930-luvulla. Kirjan henki- löã ei tule sekoittaa geologi Esa Hyyppään, joka _opiskeli ki{an kuvaamien tapahtumien aikaan

ja

oli myöhemmin Geologisen tutki- muslaitoksen palveluksessa maaperäosaston johtajana.

c

^{Pk 25-28.}

Kaatra

¹²⁸

A Tri, kirjoitti väitöskirjan Suur-Saimaasta.

B

Väistöskirjan aiheen ja eráiden muiden kirjassa esiintyvien luonnehdintojen perusteella dos.

Aaro Hellaakoski.

Kailanen

^252,270

A Professori, joka haastettiin todistajaksi oikeu- teen. Lausunnossaan sanoi, että joutui vaihta- maan tiedekuntaa voidakseen väitellä.

B Kirjassa esitetty todistajanlausunto ja _oikeuden- käyntipöytäkirjat viittaavat suoraan professori Uunio Saalakseen.

c

Pk 59-64.