461
Instituutioita tutkimassa
SULEVI RIUKULEHTO FT, YTM
Etelä-Pohjanmaan Korkeakouluyhdistys
Uusi institutionaalinen taloushistoria. Joh- danto tutkimukseen, Juha-Antti Lamberg – Jari Ojala (toim.), Atena, Jyväskylä 1997 (233 s.)
Instituutioiden tutkimus on ollut erittäin arvos- tettua ainakin Nobel-palkinnoilla mitattuna. Ta- loustieteen Nobel on jaettu karkeasti ottaen joka toinen kerta varsinaiseen taloustieteeseen orien- toituneen tutkimusperinteen edustajalle ja joka toinen kerta instituutiotutkijalle. Nämä kaksi ei- vät ole toistensa vastavoimia – joskus ne ovat yhdistyneet samassa tutkijassa. Koska instituu- tiotutkimus painottaa ulkotaloudellisia tekijöitä, monet palkitut tutkijat ovat olleet lähtöisin muualta kuin taloustieteistä. Tällainen on muun muassa taloushistorioitsijaDouglass C. North, nobelisti vuodelta 1993, Juha-Antti Lambergin ja Jari Ojalan toimittaman kirjan tähti.
Uusi institutionaalinen taloushistoria. Joh- danto tutkimukseen käsittelee yleisesityksissä vähälle huomiolle jäänyttä taloushistorian suun- taa. Kirjoittajat JariEloranta,Juha-Antti Lam-
berg,Jari OjalajaPiia Vuorelaovat Jyväsky- län ylipiston nuoria tutkijoita,Mika Kallioinen Turun yliopistosta.Erillistutkimuksiaan tehdes- sään he ovat kiinnostuneet instituutiotutkijoiden tavasta tulkita historian ilmiöitä. Kiinnostukses- ta syntyi tutkimusperinnettä esittelevä ja sovel- tava kirja. Toimittajat ovat sittemmin väitelleet, Ojala pohjalaisen laivanvarustuksen tuottavuu- desta, Lamberg eturyhmien vaikutuksesta ulko- maankauppapolitiikkaan. Molempien väitöstut- kimuksissa on osittain hyödynnetty institutiona- listisia menetelmiä.
Uusi institutionaalinen taloushistoria
Kirjan otsikon alta paljastuu englanninkielinen koulukuntanimi, New InstitutionalEconomics, uusinstitutionalismi. Se on 90-luvulla runsaasti huomiota saanut, ei mitenkään periaatteellisesti taloushistorian, vaan ylipäänsä taloustieteen tut- kimussuunta, joka ei oikeastaan tee tarkkaa eroa taloushistorian ja taloustieteen välille. Uusinsti- tutionalismi on organisaatioiden ja instituutioi- den merkitystä painottava talousilmiöiden tutki-
462
mussuunta. Kirjoittajien valitsema nimi uusi in- stitutionaalinen taloushistoria (ei esimerkiksi taloustiede) on kuitenkin ymmärrettävä. Kirjoit- tajat lähestyvät aihettaan nimenomaan histo- rioitsijoina. Tässä teoksessa uusinstitutionalis- mi tiivistyy muutaman taloustutkijan keskeisiin oivalluksiin.DouglassC. North,RonaldCoase jaOliver E. Williamsonovat kirjan artikkeleis- sa usein toistuvia nimiä.
Uusi institutionaalinen taloushistoria. Joh- danto tutkimukseen on tarkoitettu yhden oppi- suunnan ja sen harjoittaman kysymyksenasette- lun esittelyksi. Kirjassa on johdanto ja kuusi lu- kua. Alussa on oppihistoriallinen avausluku (Uusinstitutionalismi ja taloushistoria). Sen jäl- keen kukin kirjoittaja esittelee omassa artikke- lissaan, lähinnä esimerkinomaisesti, miten insti- tutionalismin periaatteita tai yksittäistä teesiä voidaan soveltaa historia-aineiston tutkimuk- sessa.
Oppihistoriallinen kytkentä
Uusinstitutionalismin sitominen taloustieteen oppihistoriaan on hieman yllättävästi kirjan hei- koin osa. Northin ja Coasen viemänä kirjoitta- jat korostavat uusinstitutionalistien näkökulman uutuutta. Institutionalistinen tutkimusperinne on kuitenkin jo satavuotias ja katkoton. Kuten kirjan avausluvussa kerrotaan, se sai alkunsa 1900-luvun vaihteen amerikkalaisesta taloustie- teestäThorstein Veblenin(tutkimuskohteinaan mm. kulutuskäyttäytyminen, maailmanrauha ja liikeyritys),Wesley Mitchellin(muistetaan suh- dannevaihtelujen teoriasta)jaJohn R.Common- sin (varallisuuden jakautuminen, aineettomat instituutiot) tutkimuksista. Instituutioiden tutki- mus ei kuitenkaan alkanut institutionalismista.
Sitä edelsiEuroopassa taloustieteen historialli- nen koulukunta (Eugen vanBöhm-Bawerk,Wil- helm Roscher,Gustav Schmollerjne.), joka vai-
kutti hetken aikaa myös YhdysvalloissaAmeri- canEconomicAssociationin parissa (erityisesti RichardEly).
Institutionalistit selvästikin jatkoivat histo- riallisen koulukunnan instituutiotutkimusta, mutta heidän tutkimusperinteensä myös poikke- si aikaisemmasta. Päällimmäisenä syynä on se, että saman 1800-luvun viimeisen neljänneksen aikana tapahtui myös yhteiskuntatieteiden lo- pullinen erkaneminen poliittisen taloustieteen (political economy) perinteestä itsenäisiksi yh- teiskuntatieteiksi, mikä profiloi vahvasti myös taloustiedettä. Institutionalismi oli siis alun al- kaenkin epäortodoksista taloustutkimusta ja sel- laiseksi se myös jäi. Se kieltäytyi pelkistämästä talouselämän ilmiöitä hinta-määrä -suhteisiin (kuten moni muukin taloustieteen suunta on tehnyt) ja korosti ulkotaloudellisten tekijöiden määräävyyttä talouselämän päätöksenteossa.
Uusi institutionalistinen taloushistoria. Joh- danto tutkimukseen selittää institutionalismin alkuvaiheet hyvin lyhyesti. Lukijalle syntyy vir- heellinen – joskin usein toistettu – käsitys, että institutionalismi olisi välillä hävinnyt taloustie- teen tutkimusperinteestä. Näin ei käynyt. Kuten aatehistorioitsija David Seckler on osoittanut, 1900-luvun ensi vuosikymmeninä institutiona- lismi kehittyi kahteen miltei vastakkaiseen suuntaan: Mitchellin edustama linja uppoutui talouskysymysten väljään laadulliseen pohdin- taan, talouselämän rajaehtojen ja jonkinlaisen metataloustieteen analysointiin, Commons su- keltautui uusien tilastomenetelmien tarjoamaan mahdollisuuteen käsitellä laajoja tilastoaineisto- ja. Molemmat suuntaukset tuottivat järkelämäi- siä tutkimuksia, hyvänä esimerkkinäCommon- sin massiivinenInstitutionalEconomics(1934).
Sellaiset taloustieteilijät kuinClarance Ayres, Gunnar Myrdal ja John Kenneth Galbraith edustavat laadullisen institutionalismin perin- nettä puhtaimmillaan ns. vanhan ja uuden insti-
463 tutionalismin välissä. Suuntauksella on ollut
suuri merkitys myös amerikkalaisen sosiologian sotienjälkeiselle kehitykselle (David Riesman, C. Wright Mills,DanielBell).Kvantitatiivinen tutkimustapa ja tilastollinen suuntautuminen on näkynyt esimerkiksiCoasen,KennethArrowin tai vaikkapaT. W. Schultzininstituutiotutkimuk- sissa ja on vaikuttanut myös ekonometriikkaan.
Northin jaCoasen menestyksen siivittämä uus- institutionalismi on toki synnyttänyt uusia väit- tämiä taloushistoriaan, mutta tarkemmalla lu- ennalla monet niistäkin jäljittyvät takaisin vuo- sisadan alun oppi-isiin (esimerkiksi Northin im- personal – personal -erottelu muistuttaa kum- masti Veblenin etääntyneen omistajuuden teesiä kirjassaAbsentee Ownership, 1923).
Johdanto omaan tutkimukseen
Kirjan Uusi institutionaalinen taloushistoria.
Johdanto tutkimukseenpääpaino on alaotsikon mukaisesti institutionalististen ideoiden käytän- töön soveltamisessa. Tarkoituksena ei olekaan institutionalismin oppihistorian kirjoittaminen vaan johdatus institutionalistiseen tutkimusot- teeseen esimerkinomaisten minitutkimusten avulla. Siinä kirjoittajat onnistuvat verrattain hyvin. Eniten huomiota annetaan Coasen esi- merkin mukaisesti keskeiseksi taloustoiminnan selittäjäksi nostettuihin liiketoimintakustannuk- siin eli transaktiokuluihin. Kirjoittajat suosivat kirjassa muotoilua liiketoiminnan kustannukset, joka onkin hyvää suomea. Valitettavasti kirjoit- tajat eivät aina luo yhtä onnistunutta suomen- kielistä käsitteistöä.
Liiketoiminnan kustannukset ovat tarkaste- lun keskiössä kahdessa luvussa. Mika Kallioi- sen artikkelissa »Varhainen ulkomaankauppa ja liiketoiminnan kustannukset» pohditaan trans- aktiokulujen merkitystä Itämeren kauppapur- jehduksessa keskiajalla. Keskiaikainen aineisto
on ymmärrettävästi kovin puutteellinen ja vai- kea. Kallioinen arvioi liiketoiminnan kustan- nusten trendin olleen aleneva, vaikka tarkka nu- meerinen arviointi onkin mahdotonta. Parem- min onnistuu Jari Ojala uudemmalla aineistolla artikkelissaan »Henkilökohtainen on taloudel- lista». Hän osoittaa, että Pohjanmaan kauppa- huoneiden 1700–1800-luvun uusien innovaati- oiden takana oli pääsääntöisesti pyrkimys alen- taa liiketoiminnasta aiheutuvia kustannuksia.
Kauppasuhteita yritettiin sitoa henkilöihin kauppahuoneiden perheomistuksella ja esimer- kiksi sukulaisuuteen perustuvalla ristiinomis- tuksella. Samaa tuttuuden tuomaa turvallisuutta tavoiteltiin myös suosimalla oman kaupungin veistämöjä ja lisäämällä vertikaalia integraatio- ta monitoimialayrityksiä perustamalla. Myös majamieslaitos, alusten yhteisvarustus sekä kaplaaki-, commenda-, konsulijärjestelmät teki- vät liikesuhteista henkilökohtaisia. Näin pois- tettiin epävarmuutta, joka aiheutti kustannuksia.
Piia Vuorelan artikkelissa »Ahneudesta vai armosta?» esitetään rajatun rationaalisuuden teesin mikrohistoriallinen sovellus. Vuorela pohtii kolmen nimeltä mainitun herran mahdol- lisuuksia ajaa omaa etuaan raatimiehen asemas- sa 1600-luvun vaihteen Tukholmassa. Mikro- historiallisen ja institutionaalisen tutkimusot- teen yhdistäminen on hyvä idea.Ei kannata jää- dä vapaaehtoisesti yhden tutkimusperinteen vangiksi; historian aineistosta pitää yrittää saa- da mahdollisimman paljon tietoa. Rohkeatkin tutkimusperinteen leikkaukset ovat tervetullei- ta, jos ne saavat aineiston puhumaan. Valitetta- vasti opportunismi ei ole ilmiönä sellainen, että se olisi asiakirjalähteistä helposti tavoitettavis- sa. Jos raatimiehellä oli oikeasti mahdollisuus opportunismiin (oman edun tavoittelu), miksi siitä jäisi jälkiä asiapapereihin? Jälkien löytymi- nenhän osoittaisi, että juuri tämän henkilön kohdalla opportunismi ei onnistunut.
464
Myös Juha-Antti Lamberg tarkastelee ratio- naalisuus-teemaa taloustieteellisiä päätöksente- koteorioita käsittelevässä artikkelissaan »Vaali- rahoituksen taloushistoria». Taloustieteellinen – ja monesti jopa äärimmäisen mikrotaloudelli- nen – suhtautuminen epätaloudellisiksi miellet- tyihin ilmiöihin, jota esim. Gary Becker on röyhkeästi harjoittanut, avaa usein kiinnostavia, uusia näkökulmia yksinkertaistaessaan todelli- suutta.Becker on opettanut maailmalle, että ta- loudellinen valintateoria on kiinnostavaa sinän- sä, vaikka sitä sovellettaisiin niinkin yksinker- taiseen asiaan kuin hampaidenharjaamiseen.
Sen sijaan, toisin kuin Lamberg esittää, sen hyöty ei ole siinä, että kustannus-hyöty -analyy- si jotenkin avartaisi valtio-opin valtavirran kä- sitystä äänestämisestä. Sehän päinvastoin rajaa äänestäjän valintatilanteen ulkopuolelle kaikki muut paitsi kustannustekijät. Vanhaa behavio- ralistista (dahlilaista) äänestystutkimusta ja val- tateoriaa lukuun ottamatta valtio-opissa nimen- omaan ei oleteta äänestämisen sinällään olevan hyödyllistä. Myöskään vaikutusmahdollisuuksi- en ei kuvitella huipentuvan äänestystapahtu- maan. Koko post-behavioralistinen valtateoria keskittyy rakenteisiin kätkeytyvän vallan pal- jastamiseen (esim. jo 1970 Peter Bachrachinja Morton Baratzinklassinen Power & Poverty).
Tällä ei ole tarkoitus kiistää taloustieteellisten päätöksentekoteoreetikoiden yksinkertaistetun päätöksentekotutkimuksen merkitystä, vaan osoittaa sille politiikan tutkimuksessa kuuluva paikka. Sen voima on nimenomaan tutkimuspe- rinteiden rohkeassa yhdistelyssä.
Lamberg onnistuu suomalaisella aineistolla osoittamaan, että etujärjestöillä oli ainakin pe- riaatteellinen mahdollisuus vaikuttaa päätök- sentekoon sotien välisenä aikana, mikä tarkoit- taisi ylimääräisen demokratiavajeen aiheutta-
mista. Näitä vaikuttamisen paikkoja Lamberg erottaa kuusi kappaletta. Päättäjät eivät siis saa- neet valtakirjojaan vain äänestäjiltä.Bachrachin ja Barantzin valtateorian näkökulmasta voisi kärjistäen väittää, että tuloksina esitetyt etujär- jestön vaikuttamismahdollisuudet eivät ole te- hokkaita keinoja ensinkään, koska ne eivät koh- distu sinne, missä päätöksiä tehdään.
JariElorannan artikkeli »Julkista ja yksityis- tä» tuo esiin uusinstitutionalistisenpath depen- dence -väittämän. Path dependence on institu- tionalistien tarjoama selitys epärationaalisille valinnoille – siis toteutuneille vaihtoehdoille, joiden ei olisi pitänyt rationaalisuusoletuksen vallitessa toteutua. Institutionalistien mukaan rationaalisuusehto ei hetikään aina täyty. Usein aiemmat, edeltäneet valinnat aiheuttavat sen, että kaikkein rationaalisin vaihtoehto ei olekaan valintahetkellä paras tai saavutettavissa. Ky- seessä on siis eräänlainen rajoitettu rationaali- suus. Se voidaan kuitenkin ymmärtää niin, että toimijat itsekin näkevät tekojensa epärationaa- lisuuden. Näin rationaalisuuden sisältö ei laaje- ne niin, että koko käsite vesittyisi, kuten rajoi- tetun rationaalisuuden teesin esittäjien tulkin- noissa monesti käy.
Path dependence on kirjaimellisesti käännet- tynä polkuriippuvuus.Eloranta käyttää sitaatti- lainan rinnalla suomalaista vastinetta historiasi- donnaisuus. Molemmat ovat käsitteinä hieman kömpelöitä. Suosittaisin yksinkertaisempaa, mutta sisällön paljastavaa muotoa polku-väittä- mä. Jokaisella valinnalla on historiansa. Kaik- kiin valintatilanteisiin on tultu jotain polkua pit- kin. Eloranta pohtii polkuväittämän pätevyyttä selitettäessä eri maiden puolustusmenoja toisen maailman sodan alla, ja löytää ainakin Suomen puolustusmenojen kehityksestä historiasidon- naisuutta.
465 Uusi institutionalistinen taloushistoria. Johdan-
to tutkimukseen on tarpeellinen kirja sekä ta- loushistorian että taloustieteen opiskelijoille, koska institutionaalisen taloustutkimuksen me- todiesityksiä tai esittelyjä ei yksinkertaisesti ole. Yksinään se ei kuitenkaan täytä tarvittavaa aukkoa. On tärkeää tutustuttaa talousopiskelijat monipuolisesti myös instituutioiden tutkimuk- seen. Talouselämässä on paljon ilmiöitä ja teki- jöitä, joita ei voi muuttaa numeroiksi. Ne on operationalisoitava toisin. Lambergin ja Ojalan toimittama kirja näyttää, miten institutionalis- mia voi käyttää historian tutkimuksessa. Tulok- sena on itsenäisten pienoistutkimusten kokoel- ma taloushistorian alueelta. Olisi kiinnostavaa nähdä vastaava esittely myös kansantaloustie- teestä.
Oppihistoriallinen ja institutionalistien tutki- muksia esittelevä teos olisi myös tarpeen. En tunne tällaista teosta maailmaltakaan. Siinä oli- si ehdottomasti esiteltävä myös Mitchellistä lähtenyt instituutiotutkimuksen kvalitatiivinen suunta, jota Lambergin ja Ojalan kirja ei käsit- tele. Onkin mielenkiintoista huomata, että kaik- ki Nobel-palkitut instituutioidenkin tutkijat – jopa varsinaisen taloustieteen tutkimusperinteen ulkopuolelle kiinnittyneet (esim. psykologi Herbert Simon tai historioitsijaDouglass North) – edustavat kuitenkin samaa metodologista pe- rinnettä. Hermeneutikkoja on palkittu Nobelilla vain kirjallisuudessa.
