KirJallisuutta
María Jesús Blasco Mayor & María Am- paro Jiménez Ivars (toim.): Interpreting naturally. A tribute to Brian Harris. Bern:
Peter Lang 2011. 242 s.
isbn 978-3-03430588-4.
María Amparo Jiménez Ivars & María Jesús Blasco Mayor (toim.): Inter preting Brian Harris. Recent developments in trans- latology. Bern: Peter Lang 2012. 243 s.
isbn 978-3-0343-0589-1.
Käännöstieteessä on pitkään keskitytty lä- hinnä ammattikääntämisen ja -tulkkauk- sen tutkimiseen. Viime aikoina myös arjen kääntäminen sekä vapaa ehtois- kääntäminen ja -tulkkaus ovat alka- neet kiinnostaa käännöstieteen tutkijoita enemmän, mutta tutkimusalueen ehdo- ton edellä kävijä on ollut Brian Harris.
Jo neljä vuosi kymmentä sitten hän esitti (esim. Harris 1976), että translatologian tulisi tutkia kaikkea kääntämistä ja tulk- kausta, olipa se ammattilaisten tekemää tai ei. Harrisin mukaan tutkimuksen pi- täisi vieläpä alkaa siitä kääntämisestä ja tulkkauksesta, jota kaksikieliset teke- vät arjessaan ilman erityistä koulutusta.
Tälle ilmiölle hän kehitti käsitteen luon- nollinen kääntäminen (natural transla
tion). Vaikka käännöstieteen ja ehkä var- sinkin tulkkauk sen tutkimuksen paino- piste on edelleen ammattitoiminnassa, on Harrisin luonnollisen kääntämisen kä- site ollut tärkeä työkalu monelle ammatti- kääntämisen ja -tulkkauksen ulkopuolelle uskaltautuneelle tutkijalle. Se on myös avannut tieteen alaa uusille kiehtoville tut- kimuskohteille.
Tulkkausta arjessa ja ammatissa
Todistuksena tästä María Jesús Blasco Mayor ja María Amparo Jiménez Ivars ovat koonneet kahteen teokseen Brian Harrisin elämäntyön ja erityisesti luon- nollisen kääntämisen ja tulkkauksen kun- niaksi vuonna 2009 pidetyn symposiumin antia. Teosparin ensimmäinen osa, Inter
preting naturally: a tribute to Brian Harris, on nimensä mukaisesti kunnian osoitus Harrisin 1960-luvulla alkaneelle uralle käännöstieteilijänä ja ammatti tulkkina.
Teos seurailee Harrisin uran päälinjoja:
kirja lähtee liikkeelle konekääntämisestä, kattaa luonnolliseen tulkkaukseen ja ammattit ulkkaukseen liittyviä kysymyk- siä ja päättyy käännöstieteen teoreetti- sempiin pohdintoihin. Toinen osa, Inter
preting Brian Harris: recen t developments in translatology, puolestaan keskittyy sup- peammin luonnolliseen ja ammatilliseen tulkkaukseen.
Brian Harrisin innoittamaa käännös- tiedettä
Interpreting naturally sisältää esipuheen, Brian Harrisin lyhyen biografian ja toi- mittajien johdannon lisäksi yhdeksän ar- tikkelia, jotka on jaettu viiteen osioon. Ne käsittelevät konekääntämistä, luonnollista kääntämistä, ammattitulkkausta suhteessa ei-ammatilliseen tulkkaukseen, tulkkauk- sen normeja sekä tulkkauksen takso- nomioita. Osioiden jako ei ole välttämättä kovin toimiva, sillä jopa kolmessa viidestä osiosta on vain yksi artikkeli kussakin.
Keskityn tässä arviossa lähinnä nii- hin artikkeleihin, jotka syventyvät teok- sen pääteemaan, luonnolliseen kääntä-
miseen. Niiden lisäksi teoksessa on myös Brian Harrisin itsensä kirjoittama artik- keli kone kääntämisen synnystä 1970-lu- vulla: se valottaa tämän tieteellisen saavu- tuksen taustalla toimineiden henkilöiden merkitystä. Harrisin artikkelin lisäksi jä- tän tarkemman tarkastelun ulkopuolelle kaksi ammatti tulkkausta käsittelevää ar- tikkelia: Ann Corsellisin teksti on enem- mänkin raportti kuin tieteellinen artik- keli. Siinä Corsellis esittelee seitsemän laki- ja oikeus tulkkauksen standardisoi- mista käsittelevää EU-projektia ja ku- vaa, miten niiden kautta pyritään sään- telemään tulkin ammattia. Miriam Shel- singer puolestaan esittelee kiinnostavaa tutkimusta siitä, miten Israelin oikeus- järjestelmässä toimivien ammattitulkkien ideologiset kannat vaikuttavat heidän te- kemiinsä sanan valintoihin.
Ricardo Muñoz Martín aloittaa luon- nolliseen kääntämiseen syventyvän osion erinomaisen informatiivisella artikkelilla, jossa hän tarkastelee ilmiötä kognitiivisen kehityksen ja kielenoppimisen teorioi- den avulla. Martín esimerkiksi kuvaa, mi- ten kääntämistaidon kehittymiselle olen- nainen metalingvistinen tietoisuus vai- kuttaa olevan vahvempi kaksikielisillä kuin yksikielisillä lapsilla. Artikkeli täy- dentää siten Harrisin 1970-luvulla esittä- mää väitettä, jonka mukaan kääntäminen on luonnollinen ja siinä mielessä sisä- syntyinen taito, että jo lapsilla on erityi- nen taipumus kääntää osaamiensa kielten välillä. Muñoz Martín ottaa kantaa myös ammatti kunnan ja koulutuksen näkö- kulmiin ja toteaa, että luonnollisen kään- tämisen olemassaoloa (saati sen tutki- mista) ei tarvitse nähdä uhkana ammatti- kunnalle, sillä kuten hän Harrisin argu- menttiin viitaten muistuttaa, kääntämistä esiintyy siellä missä kaksikielisyyttäkin, toisin kuin ammatillisuutta (s. 50).
Robert M. Maierin artikkeli käsitte- lee kielisuunnan vaikutusta kääntämisen psykolingvistiseen prosessointiin. Ar- tikkelin yhteys luonnolliseen kääntämi-
seen jää melko ohueksi, vaikka se ehkä havainnollistaakin, miten Harrisin käsi- tettä voidaan hyödyntää myös käännös- tieteen ulko puolella, tässä tapauksessa psyko lingvistiikassa. Maier raportoi ar- tikkelissaan tutkimuksesta, jossa kaksi- kielisiä koehenkilöitä pyydettiin kääntä- mään lauseita ääneen ja jossa pyrittiin sel- vittämään, vaikuttaako kielisuunta (äidin- kielestä vieraalle kielelle tai toisin päin) siihen, toistavatko henkilöt lähdekielen lause rakenteen käännöksessään. Maier tutkii siis interferenssiä mutta ei viittaa aihetta käsittelevään käännöstieteelliseen kirjallisuuteen lainkaan. Artikkeli on li- säksi melko pitkä ja, ironista kyllä, kir- joittajan äidinkieli aiheuttaa paikoitellen ikävää inter ferenssiä tekstiin.
Yksi tunnetuimmista lasten teke- män kielenvälityksen (child language brokering) tutkijoista, Claudia V. An- gelelli, esittelee oivallisessa artikkelis- saan ensimmäistä etnografista tutki- musta, joka on tehty arkitulkkeina toi- mivien latino nuorten parissa. Artik- keli kertoo, miten kielen välittäjänä toi- miminen vaatii nuorilta lahjakkuutta ja miten tätä lahjakkuutta kehittämällä voitaisiin auttaa nuoria itseää n heidän kielen oppimisessaan, koulutuksessaan ja ammatin valinnassaan. Valittu näkö- kulma luonnollisesti rajaa pois joitakin ammatti kunnan kannalta painavia seik- koja, mutta Angelelli tarjoaa kuitenkin paljon uusia näkö kohtia lasten kielen- välitykseen. Artikkelin anti onkin aiheen käsittelyssä juuri lasten ja nuorten kan- nalta. Tarkastelussa on myös laajempia sosiaalisia kysymyksiä, kuten maahan- muuttajanuorten syrjäytyminen ja sen ehkäisy tukemalla nuorten lahjakkuutta – sillä, kuten Angelelli toteaa (s. 118), vaatiihan usein kohtalaisellakin kieli- taidolla toimivasti toteutettu tulkkaus kielellistä, kognitiivista ja sosiaalista lah- jakkuutta.
Myös Carmen Valero Garcés ja Nerea Martínez Gutiérrez keskittyvät artikke-
lissaan kouluikäisiin maahanmuuttaja- lapsiin ja -nuoriin, jotka toimivat arjen tulkkeina, tässä tapauksessa Espanjassa.
Kirjoittajat esittelevät kyselytutkimusta, jossa selvitettiin muun muassa lasten te- kemän tulkkauksen yleisyyttä, konteks- teja ja eettisiä käytäntöjä. Kuten kirjoit- tajat itsekin toteavat, artikkelin tarkoi- tus on lähinnä ylläpitää keskustelua las- ten kielenvälityksestä, mikä saattaa olla syynä esimerkiksi kysely tutkimuksen aiheiden hajanaisuuteen ja analyy- sin pinta puoliseen raportointiin. Kiin- nostavana yksityis kohtana kirjallisuus- katsauksessa on kuitenkin Harrisin 1970-luvulla esittämän luonnollisen tulkkauksen hypoteesin saama aikalais- kritiikki. Yhden Harrisin saaman kom- mentin mukaan arki tulkkauksen tutki- minen antaa käännöstieteelle yhtä pal- jon kuin suihku laulannan tutkiminen musiikin tutkimukselle.
María Manuela Fernández Sánchez puolestaan hyödyntää historiallista ai- neistoa ja tutkii artikkelissaan kylmän sodan aikana toimineiden tulkkien roo- lia. Fernández Sánchez keskittyy kahteen tapauk seen, yli kaksi vuotta kestänei- siin Korean sodan aseleponeuvotteluihin sekä Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton pää- miesten välisiin tapaamisiin, ja kuvailee muutamien näissä konteksteissa toimi- neiden tulkkien profiilia. Korean sodan aseleponeuvotteluissa tulkkeina toimi- vat alun perin kouluttamattomat kieli- taitoiset, mikä antaa jonkinlaisen yhtey- den teoksen teemaan, mutta muuten kir- joittaja ei luo selkeitä linkkejä luonnol- liseen tulkkaukseen. Artikkeli kuitenkin tarjoaa kiinnostavan ja yksityiskohtaisen kuvauksen kylmän sodan aikana työs- kennelleiden tulkkien roolista suhteessa heidän edustamiinsa ideologisiin ja so- tilaallisiin instituutioihin ja muistuttaa osuvasti, miten jyrkkä jako ammattilai- siin ja maallikoihin etenkin historialli- sissa tapauksissa usein hämärtää tulk- kauksen sosiaalist a moniulotteisuutta.
Teoksen päättää Franz Pöchhacker artikkelilla, jossa hän tarkastelee kriit- tisesti sekä Harrisin luonnollisen tulk- kauksen määritelmää että ennen kaik- kea Harrisin esittämiä tulkkauksen tak- sonomioita. Pöchhacker avaa myös sitä, miten nämä taksonomiat ovat toimi- neet tärkeänä innoittajana kirjoittajan omalle, hyvin tunnetulle tulkkauksen moniulotteiselle mallille (Pöchhacker 2004). Pöchhacker nostaa myös esiin useita luonnolliseen tulkkaukseen liit- tyviä kiistan alaisuuksia. Hän esimer- kiksi esittää, että jos tutkimus etääntyy ammatti kunnan intresseistä, se menettää tärkeän kehitysväylän, puhumattakaan siitä, miten luonnollinen tulkkaus jul- kisten palveluiden konteksteissa haittaa tulkkauk sen ammatillistumista. Kärjistä- västä retoriikastaan huolimatta artikkeli on hyvä päätös teokselle, sillä se täyden- tää teoksessa käytyä debattia tuomalla esiin myös niiden käännöstieteilijöiden kannan, jotka yhä pitävät luonnollista kääntämistä ongelmallisena tutkimus- alueena. Lisäksi se havainnollistaa var- sin konkreettisesti, miten toiset tutki- jat ovat jatkaneet Harrisin viitoittamalla tiellä, ja sopii siksi hänen elämäntyötään kunnioit tavan teoksen päättäjäksi.
Tuoretta tulkkauksen tutkimusta Teosparin toinen teos, Interpreting Brian Harris, erkanee nimestään huolimatta selkeämmin Harrisin henkilöhistoriasta ja on uskollisempi alaotsikolleen: recent developments in translatology. Johdan- non mukaan teoksessa pyritään rakenta- maan yhteyksiä luonnollisen tulkkauk- sen ja siihen liittyvien tutkimusaiheiden välille. Näin teoksen alkupuolen artikke- lit tekevätkin, mutta loppupuolella tarkas- telussa on myös tulkkauksen opettaminen ja ammatti tulkkaus. Johdannon jälkeen teoksessa on kaksitoista artikkelia, joita ei ole ryhmitelty osioiksi, vaikka ne onkin karkeahkosti järjestelty teemoittain. Ken-
ties kategorisoinnin välttäminen heijaste- lee ainakin joidenkin kirjoittajien halua nähdä kaikki eri tulkkausmuodot saman perheen jäseninä.
Artikkelikokoelma antaa siis varsin laajan kuvan tulkkauksesta. Esimerkiksi María Brander de la Iglesia käsittelee tulk- kauksen opettamista ja Jan-Erik Opden- hoff pyrkii selvittämään, vaikuttaako kieli- suunta simultaanitulkki opiskelijoiden työmuistiin. Auria Rodríguez Gómez puolestaan tutkii Euroopan parlamentin täys istuntojen tulkkaus ta muun muass a keskustelun analyysin avulla. Vasta painona Opdenhoffin, Rodríguez Gómezin ja mo- nen muun kirjoittajan lyhyille teksteille Carmen Valero Garcés esittelee artikke- lissaan ehkä turhankin yksityis kohtaisesti perustamansa asioimis tulkkaukseen kes- kittyvän FITISPos-tutkimusryhmän toi- mintaa. Teoksen viimeisessä artikke- lissa Antonio Morillo Castellanos ja Marta Renau Michavia kertovat paneeli- keskustelusta, joka pidettiin teoksen inspi- roineessa symposiumissa ja jonka aiheena oli konferenssitulkkaus ja työllistyminen.
Tarkastelen seuraavaksi lähemmin erityisesti luonnolliseen tulkkaukseen keskittyviä artikkeleita sekä muutamaa ammatti tulkkausta käsittelevää artikke- lia. Esther Álvarez de la Fuenten ja Ra- quel Fernández Fuertesin artikkeli antaa kattavan katsauksen luonnollista tulkka- usta käsitelleisiin tai sivuaviin tutkimuk- siin sekä käännöstieteen että kaksikie- lisyyden tutkimuksen puolelta. Kirjoit- tajat esittelevät myös erilaisia käsityksiä kääntämisestä ja ehdottavat, että kääntä- mistä tutkittaisiin kaksikielisen ihmisen sisäisten prosessien näkökulmasta eikä niinkään ennalta asetettujen, esimerkiksi ekvi valenssia koskevien kriteerien kautta.
Toisin sanoen keskeistä ei olisi se, miten merkitys säilyy tai muuttuu käännök- sessä, vaan se, miten kaksikielinen ihmi- nen prosessoi osaamiaan kieliä kääntäes- sään. Tästä näkö kulmasta ammatillinen ja luonnollinen kääntäminen nähdään sa-
man ilmiön eri ilmenemismuotoina, joilla on sekä yhteisiä että eroavia piirteitä.
Álvarez de la Fuente ja Fernández Fuertes ovat kirjoittaneet teokseen toi- senkin artikkelin, joka muodostaa taval- laan empiirisen jatkon ensimmäisen ar- tikkelin kirjallisuuskatsaukselle. On tosin erikoista, että näitä kahta artikkelia ei ole sijoitettu yhteen eikä niiden ilmeistä yh- teyttä ole tuotu esille. Jälkimmäisessä ar- tikkelissa kirjoittajat raportoivat kiinnos- tavan pitkittäis tutkimuksen tuloksia, jossa seurattiin kaksikielisen kaksos parin luon- nollista tulkkausta lasten ollessa vajaasta kahdesta reiluun kuuteen ikävuotta. Kir- joittajien mukaan lapset käyttävät tulk- kausta tehokkaana viestintä strategiana ja he tulkkaavat myös itseää n ja muita spon- taanisti toiselle kielelle. Tämä viittaisi sii- hen, että tulkkaus on osa kaksikielisten lasten kielenkehitystä. Artikkeli pohjau- tuu Harrisin kehotukselle aloittaa kään- tämisen ja tulkkauksen tutkimus ”arjesta”, ja se valottaa kiinnostavasti luonnollisen tulkkauksen käsitettä.
Nigel Hallin ja Zhiyan Guon erin- omainen artikkeli käsittelee Isoon-Britan- niaan muuttaneiden kiinalais perheiden lasten tekemää kielen- ja erityisesti kulttuurin välitystä. Kirjoittajat aloittavat tarkastelemalla Brian Harrisin ja Bianca Sherwoodin vuonna 1978 ilmestynyttä artikkelia ja toteavat sen olleen aikaansa edellä, sillä se esimerkiksi tuo esille lasten tekemän työn merkityksen ja sen vallan, mikä lapsilla on perheissä. Lisäksi Harris ja Sherwood viittaavat maahanmuuttaja- perheiden lasten tekemään kulttuurin- välitykseen, mistä Hall ja Guo jatkavat ra- portoimalla Guon väitöskirjatutkimuksen (2007) tuloksia. Guon tutkimus keskittyi siihen, miten lasten arkeen liittyvä sosiaa- linen toiminta, kuten syntymäpäivä juhlat, toimii kimmokkeena hienovaraiselle ja usein huomaamattomalle kulttuurin- välitykselle, jota lapset tekevät perheessä.
Tutkituissa perheissä lasten kulttuurin- välitys haastoi vanhempien perinteisiä ar-
voja mutta auttoi heitä myös ymmärtä- mään valta kulttuuria ja sopeutumaan sii- hen.Pan Jun ja Wang Honghua siirtyvät lasten kielenvälityksestä kielen oppijan tulkkaukseen. Kirjoittajat raportoivat ar- tikkelissaan tapaustutkimuksesta, jossa seurattiin yhtä tulkkikoulutukseen osal- listuvaa kiinalaista opiskelijaa. Kirjoitta- jien mukaan kielenoppijoiden tulkkauk- sen tutkiminen on hyödyllistä tulkki- koulutuksen sisältöjen laadinnassa, ja raportoitu tutkimus antaa joitakin viit- teitä koulutuksen kehittämiseen: tulkki- opiskelijoille tulisi esimerkiksi antaa väli- neitä oman kieli- ja tulkkaustaidon toden- mukaisempaan arviointiin. Artikkeli on kuitenkin erittäin lyhyt ja paikoin kurso- rinen, mikä tekee tutkimuksen arvioin- nin hankalaksi. Lisäksi kirjoittajat esittä- vät kielenoppijan tulkkaukselle oman ter- minsä, seminatural interpretation. Tämä sijoittuisi ikään kuin Harrisin luonnolli- sen tulkkauksen ja ammattitulkkauksen väliin, koska kielenoppimiseen liittyy kir- joittajien mukaan aina myös kääntämis- taitojen oppimista ja koska vain ”todelli- set” kaksikieliset voivat olla luonnollisia tulkkeja (s. 83). Pan ja Wang myös tuntu- vat ottavan Harrisin termin turhan kirjai- mellisesti, sillä he perustelevat omaa kä- sitettään sillä, etteivät yliopiston kurssilla tehdyt tulkkausharjoitukset ole millään tavoin ”luonnollisia” tulkkaustapahtumia.
Myös Julie Boéri tarkastelee oivalli- sessa artikkelissaan teoksen teemaan liit- tyviä käsitteitä ja niiden määritelmiä, kui- tenkin aikaisempia kirjoittajia kriittisem- mästä näkökulmasta. Hänen mukaansa sekä luonnollinen ja ammatillinen tulk- kaus (natural, professional interpreting) että noviisi- ja asiantuntija tulkkaus (no
vice, expert interpreting) toimivat usein dikotomioiden tavoin, ja niiden käyttö perustuu lähinnä siihen asemaan, joka eri tulkkausmuodoilla katsotaan ole- van ammatti kunnan silmissä. Boéri ker- too vakuuttavasti, miten nämä käsityk-
set ovat muovautuneet ajan kuluess a asian tuntijuuden ja ammatillistumisen narratiiveista ja miten todelliset ad hoc -tulkkaus tilanteet ovat näiden käsitys- ten antamaa kuvaa moni muotoisempia.
Esimerkkinä hän käyttää Nürnbergin oikeuden käyntejä, joissa toimineita tulk- keja ei voi mielekkäästi sijoittaa mihin- kään neljästä mainitusta kategoriasta.
Boéri katsookin, että tulkkauksen tutki- muksessa pitäisi luopua tarkoista ennak- koon tehdyistä rajauksista, jotka määritte- levät, kuka voi olla tulkki ja mikä voi olla tulkkausta.
Veerle Duflou puolestaan jättää ar- tikkelissaan luonnollisen tulkkauksen si- vuun ja keskittyy ammatti tulkkaukseen.
Artikkelin kehyksenä on Harrisin (1990) artikuloima käsitys ammattimaisen simultaani tulkkauksen normista, jonka mukaan tulkki käyttää aina yksikön en- simmäistä persoonaa tulkatessaan lähde- tekstiä. Itsekin konferenssitulkkina toi- miva Duflou on tutkinut konferenssi- tulkkausta Euroopan unionin insti- tuutioissa ja toteaa, ettei yksikön ensim- mäisen persoonan käyttöä voi oikeastaan kuvata normina, vaan ”peliin kuuluvana sääntönä” (s. 150), joka opetetaan varhain tulkkikoulutuksessa. Se on tulkkien pää- asiallinen työkalu, mutta sitä täydentä- vät esimerkiksi raportointi (”Puhuja jat- kaa englanniksi”) ja epäsuora esitys (”Pu- huja sanoo, että”). Näitä muita strategioita ei pidetä normin rikkomisena, sillä niitä käytetään usein poikkeavissa tilanteissa, kuten teknisten ongelmien aikana. Huo- lellisesti laadittu artikkeli purkaa kiin- nostavalla tavalla konferenssitulkkauksen normina pidettyä ilmiötä.
Olalla García Becerran artikkeli keskit- tyy tulkkauksen laatuun vastaanottajien kokemana. Hän tutkii ilmeisesti ammatti- tulkkausta, sillä asiakas tyytyväisyys lie- nee oleellisempaa ammattilaiselle kuin vaikkapa tulkkina toimivalle lapselle, eikä García Becerra edes viittaa luonnolliseen tulkkaukseen. Tarkemman kontekstuali-
soinnin puuttuessa voi vain arvailla, tar- koittaako tarkentamaton tulkkaus pelkäs- tään ammatti tulkkausta, kuten tulkkauk- sen tutkimuksessa usein tehdään. García Becerra lähestyy tulkkauksen laatua ensi- vaikutelman ja nonverbaalisen viestin- nän avulla. Artikkelin teoriaosa ponnis- taa psykologiasta ja on kovin massiivi- nen verrattuna muuhun tekstiin, vaikka siinä esitellään toki ensi vaikutelman muodostuksen tutkimus kiinnostavana uute na työkaluna myös tulkkauksen laa- dun tutkimukselle. Artikkelista saatavaa kokonais kuvaa heikentää kuitenkin li- säksi paikoin epäselvä ilmaisu tapa sekä monitulkintaisesti kerrottu ja riittämättö- mästi perusteltu koeasetelma.
Lopuksi
Yhdessä nämä kaksi teosta antavat kiin- nostavan kuvan tulkkauksen tutkimuk- sesta, jota on tehty sekä kognitiivisista että sosiaalisista näkökulmista. Erityisenä painotuksena niissä on silti ammatti- tulkkauksen ulkopuolelle jäävä tulkkaus.
Vaikka myös ammattitulkkauksen tutki- mus on huomioitu, ei sen ja luonnollisen tulkkauksen kiistanalaista suhdetta ole suuremmin korostettu. Harrisin luonnol- lisen tulkkauksen käsite on jo melko iä- käs, mutta tutkimusalue on vasta viime aikoina tuntunut saavan enemmän suo- siota, mikä on varmasti yksi syy siihen, ettei teosten artikkeleiden välillä ole täy- dellistä käsitteellistä johdonmukaisuutta.
Monet kirjoittajat tekevät kuitenkin var- sin hyviä huomioita käsitteistä. Esimer- kiksi María Brander de la Iglesia huo- mauttaa, että luonnollinen kääntäminen on ehkä hyödyllisempi käsite kuvaamaan kääntämiseen tarvittavia kognitiivisia ky- kyjä kuin kääntämisen sosiaalisia kon- teksteja. Hänen mukaansa kaikki kään- täminen on luonnollista kääntämistä – ammatti kääntäminen vain tapahtuu eri- laisessa sosiaalisessa kontekstissa ja erilai- sin normein. Myös Julie Boéri muistuttaa,
ettei Harrisinkaan ajatuksena ollut pitää luonnollista kääntämistä ja opittua kään- tämistä toistensa vastakohtina.
Teokset tarjoavat kuitenkin melko epätasaisen lukukokemuksen. Artikke- lit eroava t toisistaan huomattavasti pi- tuutensa, tieteellisen käsittelynsä ja luet- tavuutensa suhteen. Lisäksi teokset oli- sivat kaivanneet paikoitellen perin- pohjaisempaa toimitustyötä: Kirjoitus- virheitä on runsaasti, joitakin artikkeleita olisi voinut tiivistää ja useampi olisi voi- nut käsitellä asiansa kattavammin. Teok- sen Interpreting Brian Harris lopusta myös esimerkiksi puuttuvat joidenkin kirjoittajien tiedot. Ehkä juuri vaillinaisen toimitustyön vuoksi erot artikkeleiden vä- lillä korostuvat, ja joukkoon mahtuu sekä helmiä että joitakin kesken eräisyyksiä.
Puutteistaan huolimatta teokset osoitta- vat, miten merkittävän elämäntyön Brian Harris on tehnyt käännöstieteessä ja mi- ten hänen raivaamansa tie johtaa useisiin hedelmällisiin tutkimusaiheisiin. Teokset eivät siis ole pelkkä kunnianosoitus, vaan niissä on paljon hyödyllistä luettavaa sekä käännöstieteestä että arjen kääntämisestä ja monikielisyydestä kiinnostuneille.
Harrisin luonnollisen kääntämisen kä- sitteestä on tuskin yhtä tuoretta ja moni- puolista empiiristä ja käsitteellistä tarkas- telua muualla.
Sari Hokkanen etunimi.sukunimi@uta.fi
Lähteet
Guo, Zhiyan 2007: Young children as cultural mediators: A study of Mandarin
speaking Chinese families in the UK.
Manchester: Manchester Metropolitan University.
Harris, Brian 1976: The importance of natural translation. – Working Papers in Bilingualism 12 s. 96–114.
—— 1990: Norms in interpretation. – Target 2 s. 115–119.
Harris, Brian – Sherwood, Bianca 1978: Translating as an innate skill. – David Gerver & H. Wallace Sinaiko (toim.), Language interpretation and communication. Proceedings of the NATO
Symposium on language interpretation and communication s. 155–170. Oxford:
Plenum.
Pöchhacker, Franz 2004: Introducing interpreting studies. London: Routledge.
kulmasta. Esitän ensin katsauk sen kirjan sisältöön painottaen sen teoreettis-mene- telmällistä antia, minkä jälkeen arvioi n kirjan antia yleisemmällä tasolla nostaen esiin myös muutamia kriittisempiä näkö- kohtia kielten vertailuun.
Kielten vertailun käytänteitä ja haasteita kielentutkimuksen eri aloilla
Kirja koostuu johdannosta ja 12 artikke- lista, jotka on jaettu temaattisesti neljään ryhmään: kielen kuvaus, muutos, oppimi- nen ja kääntäminen. Kolehmainen, Mies- tamo ja Nordlund esittelevät johdanto- artikkelissa kirjan tavoitteet ja nivovat kirjan osaksi laajempaa metodologista keskustelua. Johdannossa esitellään myös tiiviisti kukin artikkeli ja pohditaan kiel- ten vertailun edellytyksiä ja haasteita ar- tikkelien käsittelemillä aloilla.
Teoksen ensimmäisen osan ”Kielten kuvaus keskiössä” aloittaa Matti Mies- tamon kielitypologiaa käsittelevä artik- keli, joka tarkastelee, miten maailman eri kieliä on ylipäätään mahdollista vertailla keskenään. Keskiössä on kysymys kielten saman kaltaisuuden todentamisesta, jo- hon Miestamon vastaus on funktionaalis- typo logisen tutkimuksen mukainen:
koska kielen kategoriat ovat kieli kohtaisia, Leena Kolehmainen, Matti Miestamo &
Taru Nordlund (toim.): Kielten vertailun metodiikka. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1387. Helsinki: Suo- malaisen Kirjallisuuden Seura 2013. 470 s.
isbn 978-952-222-456-9.
Suomenkielistä kirjallisuutta kielen- tutkimuksen menetelmistä on ilmesty- nyt viime vuosina yhä enemmän. Leena Kolehmaisen, Matti Miestamon ja Taru Nordlundin toimittama teos Kielten ver
tailun metodiikka on viimeisin ja erit- täin tervetullut lisä tähän joukkoon.
Siinä missä aiemmat teokset ovat keskit- tyneet menetelmiin yksittäisellä kielen- tutkimuksen osa-alueella (esim. Tainio toim. 1997) tai antamaan yleisemmän ta- son katsauk sen empiirisiin menetelmiin kielen tutkimuksessa (Itkonen & Pajunen 2010), arvioitava kokoomateos tekee hie- non poikkeuk sen keskittymällä yhteen menetelmään – kielten vertailuun – ja sen rooliin kielentutkimuksen eri aloilla.
Kirjan tarkoitus onkin tällaisen moni- tieteisen näkökulman avulla haastaa luki- joita esittämään kysymyksiä, joita omalla alalla ei ole vielä esitetty saati ratkaistu.
Juuri kirjan monitieteisyys tekee sen arvioi misesta kuitenkin myös haastavaa.
Tässä arviossa keskityn tarkastelemaan teos ta erityisesti yleislingvistisestä näkö-
