Rannikkotykistön teknillinen kehitys toisen maailmansodan jälkeen

Rannikkotykistin teknillinen kehitys toisen maailmansodan jälkeen

YleisesikuntaeverstllaatDantti K M i e t t I n en

1. Yleistä

Suurisuuntaisten malhlnnousuoperaatioiden torjuminen Ja samalla rannikoiden puolustus kokonaisuudessaan on joutunut 2. maaUmansodan kokemusten ja sen jälkeisen tekn1lllsen kehi- tyksen perusteella uudelleenarvioinnin kohteeksi. Periaatteena lie- nee Ikalkklalla, että maihinnousun torjunnan on ta,.pahduttava kaikkien puolustushaaroJen ja aselajlen yhteistolmlnnalla. Rannik- kopuolustuksen rakenteen Ja rannlkkotykistön suhteen tehdyissä ratkaisuissa on eri tahollla päädytty maan sotllasmaantleteelUsen aseman, rannikon om.l.na1suuksien ja käytettävissä olevien resurssien mukaan hyvinkin erUa1slln tuloksiin. Eräät länsivallat, eslm USA Ja Englanti, ovat luopuneet melkein kokonaan klassllllsesta ran- nlkkotykistöstä, kun taas toisaalla, etenkln eräissä Skandinavian maissa, se on saanut nykyisessä mielessä ahtattten merialueiden ja saariston ansiosta tärkeänkln aseman.

NYkypäivien rannlkkotyklstö on muodostettu sotien kokemukset Ja rannikkopuolustuksen päätehtävä - maihinnousutorjunta - huo- mioonottaen ja käyttäen hyväksi sodanjälkeisen telmllllsen kehityk- sen saavutuksia. Rannikkopuolustuksen rP-kenne on saanut runsaasti uusia piirteitä. Ydinräjähteiden kehittyminen on tuonut mukanaan entistä laajemman suojan tarpeen. Nykyaikaisen maihinnousu- ja maahanlaskutekn1ikan suomat mahdollisuudet yhdessä kiinteän

1217 tykistön käyttöön perustuvan pUOlustuksen joustamattomuuden kanssa ovat aiheuttaneet Wkkuvien rannltkopuolustusjoukkoJen muodostamisen. Paitsi U1kkuvaa rannlkkotyldstöä on myös katsottu tarpeelliseksi perustaa saarlstotaisteluihln erikoistuneita ja sen mukaisesti varustettuja rannikkoJalkaväklmuodostelm1a. Kiinteän tykistön muodostamien tul1voimalsten ja lujasti suojattujen tukikohtien, joustavasti l11kuteltavan moottoroidun rannlkkotyldstön ja iskukykylsen rannikkojalkavä.en yhteistolminnalla on katsottu parhaiten saatBlVan aikaan nykyaikaisen maihinnousun torjunnan vaatima vastustuskykyinen Ja sitkeä rannikon pUOlustus rannikko- joukkojen osalta.

Puolustuksen rungon muodostaa. edelleenkin kiinteä rannikko- tykistö. Päätehtävässään - maihinnousun torjunnassa - se joutuu tulittamaan meri-, Uma- ja maamaaleja. Näiden suhteen tapahtunut kehitys on pääpiirteissä.än seuraava.

Me r i maa Ii e n suhteen voidaa.n todeta, että mertsodankäynnin nykyinen suuntaus on operaatioihin osal11stuvien alusten lukumäärän lisäiilIltyminen, koon pienenem.inen ja nopeuden kasvaminen. Lai- voilla saattaa olla maamaalien tul1ttamlseen sopivaa ohjuskalustoa, joka voi toimia jo kaukaa rannikon puolustuslaitteita vastaan. Tut- kakalusto ja uudet merenkulkumenetelmät mahdoll1stavat toisaalta maalien ilmestymisen vaikeakulkuisille vesille myös pimeässä ja huonon näkyvyyden vall1tessa. Laivatyldstö voi ampua tehokkaasti kehittyneen tekn11kka,.nsa ansiosta. samoissa epäedullisissa olosuh- teissa. Sen tulinopeus on kasvanut entisestään. Tulinopeuden Ja tarkkuuden kasvaminen vaikuttavat, että tyldstötatstelun kestoaika ja alusten tul1ttamisalka lyhenee, joten alukset ovat saaneet suu- remmat mahdoll1suudet väistöliikkeiden suorittamiseen oman tulen vaikutuksen siitä suuresti kärsimättä.. Vedenalaisen kuljetuksen ja.

taistelutoimlnnan kehittyminen vaatii rannikkotykistöltä valmistau- tumista myös vedenalaisten yllätyshyökkäysten ja kaappausyrttysten torjuntaan. Lopuksi nykyinen maihlnnousutekniikka asettaa vielä omat vaatimuksensa rannlkkotyldstölle. Sen on voitava taistella tehokkaasti lukuisia samanaikaisesti Umestyviä, suhteellisen pieni- kokoisia Ja verrattain nopeita merlmaaleja - maihinnousualuksia - vastaan.

218

Malihinnousukllllusto voi lähitulevaisuudessa saada mer·kittävän lisäyksen, mikäli kehityksen alaisena olevat patosiipiveneet vastaaJVat odotuksia. Tällöinhän iskuportaan maihinnousumahdollisuudet para- nevat oleellisesti, sillä matalikot, pienet karikot ja rantajää menettä- nevät este merkityksensä.

11m a maa 1 i en - lentokoneiden - vaikuttavin piirre on yhä kasvava nopeus. Mutta myös niiden mahdollisuudet osallistua taiste- luun epäedullisissakin olosuhteissa ovat lisääntyneet tutkan ja uusien paikantamismenetelmien ansiosta. Uudet aseet - leko-ohjukset, ontelopanosraketit, napalmpommit ja raskaat automaattitykit - sekä entistä paremmat tähtäf..nlaitteet ovat parantaneet tulen vaiku- tusta pistemaaliin. Voidaankin sanoa, että lentokoneesta on tullut rannikkotykistön yksityisten tykkien ja erilaisten elinten pahin vihollinen. Ra..nnikon ilmatorjunnan on lisäksi valmistauduttava puolustuslaitteisiin kohdlstettujen ohjusten torjuntaan. Helikopte- rellla on nähtävästi nykypäivien rannikkotaisteluissa huomattava osa. Hyökkääjä voi käyttää niitä sekä maihinnouswvaiheessa että toiminnassa rannikon puolutuslaitteita vastaan. Ilmatorjunta ja suoja ilmasta uhkaavaa vaaraa vastaan on saanut täten entistä suuremman merkityksen.

Maa maa 1 i e n suhteen ei ole havaittavissa selvää kehityssuun- taa, joka vaikuttaisi rannikkotykistön aseistuksen suunnitteluun.

Kuitenkin tapahtunut kehitys, esim suurentuneet maahan.laskumah- dollisuudet, vaikuttavat patterin järjestelyyn ja kokoonpanoon.

Tämä maalien suhteen tapahtunut kehitys asettaa rannikkoty- kistölle seuraavat yleiset vaatimukset.

1. Merimaalit on pystyttävä tuhoamaan tai torjumaan entistä kauempaa ja entistä nopeammin. Tämän vaatimuksen aiheuttaa taistelun kestoajan jatkuva lyhenemtnen. Tuli on siis ulotettava kauas ja sen vaikutus aikayksikköä kohti on nostettava äärimmllleen.

Tähän taas päästään Ohjusten ja tykistön mahdollisimman suuren tulinopeuden, tarkkuuden ja yksityisen laukauksen vaikutuksen avulla.

2. Tulen jakamisen on oltava mahdollista, sillä lukuisia taktilli- sesti vaarallisia maaleja voi esiintyä samanaikaisesti ampuma-alan eri osissa. Tämä vaatii yksityiseltä aseelta suurta tulen vaikutusta ja rajoittamatonta ampumasektoria.

219 3. Entistä suurempi taistelunkestävyys on luotava. Rannikkoty- kistönhän on tarvittaessa taisteltava häikäilemättömästi pitkähkön- kin ajan mitä kiivaimpien iskujen alaisena. Tämä vaatii lisättyä suojaa tulen vaikutusta vastaan ja kaluston käyttövarmuutta lisä- tystä mekanisoinmsta huolimatta. R8Jkenteellisen suojan ohella on naamiointia ja harhauttamistoimenpitilitä entisestään tehostettava.

4. Tulenaloittamisen on oltava tarkka ja, mikäli mahdolllsta, yllättävä maalien väistömahdollisuuksien takia. Merimaalien suh- teenha.n on yleensä 'Vain suoranaisilla osumilla merkitystä, ja niiden saaminen käy parhaiten päinsä yllättävästi avatulla tarkalla tuliryö- pyllä.

Seuraavassa tarkastellaan, mitä a.se- ja ampumateknlllisiä keinoja ja uusia laitteita on käytetty 'näiden vaatimusten täyttämiseksi.

2. Tykkikalusto

Rannikkotykistön tärkein taisteluväline on yhä edelleen tykki.

Voimakas teknillinen kehityskään ei ole voinut aikaansaada taistelu- välineitä, jotka täysin korvalsivat monipuoliset käyttömahdollisuudet omaavan tykin.

Tykkikaluston kehitys oli jo 2. maailma.nsodan päättyessä saavut- ,tanu,t niin korkean .tason sisä- ja ulkoballtstiikan osalta, että tuloksia voitaneen pitää lähes kehityksen rajana. Myöhempi suunnittelu onkin keskittynyt tykin wpulattteiden ja 'koneistOjen, ts tulinopeuden, tarkkuuden ja tulituksen jatkuvuuden parantamiseen. Samalla on esUntynyt pyrkimys yleistykkeihin, mikä on todettavissa etenkin laivatykistön, kiinteän rannikkotykistön ja ilmatorjuntatykistön vl1meaikaisesta kehityksestä.

Tällä hetkellä näyttää jo selvältä, että entinen rannikon pää-' tykistö, j ä r e ä t y k i s t Ö, on näytellyt osansa loppuun sodankäyn- nin historiassa. Yhdessä tärkeimpien maaliensa - taistelulaiVOjen ja risteilijÖiden - ka.nssa se on tuomittu poistettavaksi. Järeän tykistön tilalle ovat astumassa rannikko-ohjukset.

Asetilknillisen huippunsa järeä tykistö saavutti 2. maailmansodan loppuvaiheissa, jollom USA:n raskalssa r1steilijöisSä otettiin käyt- töön 210 mm:n tornitykki. Oleellista tälle tyktlle on pitkälle viety

220

koneelllBtamlnen ja hylsylataus, Joiden avulla tullnopeus saatiin entistä. 1-2 ls/mln paremmaksi. Boda.n jälkeen on Järeän tykistön kehLttäminen keSkeytetty, va~ka ratkaisut järeästä tYlklstöstä luopu- misesta on yleensä tehty vasta 5O-luvun puolivälissä.

Huomattavin kehitys on tapahtunut ra s k aan k iin te ä n t y k i n suhteen, jota nykyisin voitaneen pitää rannikkotykistön päätykkimallina. Suuren tul1- ja suuntausnopeuden sekä tarklruu- den saavuttamiseksi. kalusto konstruoidaa.n yleensä seuraa,.vien peri- aatteiden mukaisesti.

Tykit ladataan automaattisesti ja käytetystä järjestelmästä sekä kaliiperista riippuen saavutetaan tul1nopeus 20-40 ls/min. Eräillä ra.skailla yleistykeillä Umoitetaan olevan jopa '15 ls/min tulinopeus.

Tykit suunnataan koneellisesti. Uusimmissa laitteissa suuntaus on "kauko-ohja'ttavaa keskussuuntausta. Käytetään myös suuntausta tykUtä, Jolloin ampuma-arvot siirretään keskuslaskimesta joko seu- ranta.osotttiD)in tai puhel1mitse.

Sekä lataus- että suuntausvaralaitteet on säUytetty, siilä auto- matlsointi tuo muk&naan hälriömahdollisuuksia.

Lauka.1seminen tapahtuu yleensä keSkitetysti komentopaikasta tai tykeittäin ammuttaessa ja varakeinona tykUtä.

Saavutetut suuret tullnopeudet aiheuttavat tietysti, että putken kuluminen on otettava tärkeänä tekijänä huomioon. Putken kulu- misen takia lähtönopeuksia ei ole yleensä suurennettu. Putkea vähemmän kuluttavat ruudlt, ns "kylmät ruudlt", on otettu käyttöön Ja erUalsUla pintakäsittelyillä voidaa'n paineen muodostuminen saada kulumisen kannalta edullisemmaksi. Tykkien slsusputkien nesteJ1'äh- dytyksellä ja tul1asemassa vaihdettavUla sisusputkilla pyritään lisäksi turvaamaan tul1tuksen Jatkuvuus suuresta putken kulutuk- sesta huolimatta.

Uuden tykkikaluston rakentamisen ohella on modernisoitu van- haa kalustoa. Tavoitteena on tällöin ollut tul1nopeuden, tarkkuuden, suuntausnopeuden ja tykin suojan para.ntamlnen.

Ennen uudisrakenteita on luonnollisesti suoritettu laskelma kalii- perin valintaa varten. Nykyaikaisin menetelmin suoritettu laskelma päätyy siihen, että meririntaman tykistön edullisin kaillperi on raskaan tykistön kaliiperialueen alarajalla, siis 120-130 mm:ssä.

221 V11meislmmät uudisrakenteet ovatkin 120 mm:n tykkejä Ja lisäksi vielä yleistykkejä, jotka soveltuvat llma-, merl- ja maa-ammuntaan.

Ne voidaan asentaa joko laivaan tai maihin, joten aselajlttalset tyk- kimalllt ovat ainakin tältä osalta katoamassa. Tällainen yleistykki omaa nlln hyvät suuntausomInaisuudet, että sen pitäisi voida osal- listua tehokkaasti jopa lentokoneiden matalatorjuntaan.

Ruotsalainen 120 mm:D tomItykkI.

Lähiönopeus 850 m/s. TuUnopeus n 70 ls/mJn

Ruotsalainen 105 mm:D rannikko-

tykki. Lihiönopeus 850 m/s. Tull- nopeus 35 Is/mln

Nykyaikaiset k evy e t k II n t e ä t t y k i t vaihtelevat kall1pe- rlltaan 40-100 mm:11n käyttötarkoituksen mukaan. Uusimmat tykit ovat automaattisia ja useimmissa tapauksissa yleistykkejä.

Tykit ovat usein torniasettelussa, kauko-ohjattuja ja -laukaistuja raskaan tykin tapaan. Tulinopeudet vaihtelevat kaliiperln mukaan, eslm 57 mm:n ruotsalaisella yleistyklllä se on 185 la/mln ja eräällä 75 mD;l:n amerikkalaisella tyklllä n 60 la/mln.

Raskaamplen tykkien sisusputket ovat yleensä nestejäähdytettyjä ja pienempien putket tullasemassa valhdettavia.

Kevyen tykistön lähtönopeudet ovat hiukan nousseet ja ovat eräissä tapauksissa yli 1000 m/sek, mutta nopeuden nostamista ase- teknilllsin erikoisratkalsuin, esim alikaliiperlammuksin, ei ole havait- tavissa, sillä tällaisten erlkoisratkalsujen seurauksena on aina ammuksen vaikutuksen huononeminen vähäisemmän räjähdysaine- määrän takia.

Ruotsalainen 75 mm:n rannlkkot)'kkL Lihiönopeus 840 m/s. Tullnopeus 25 ls/mln. Paino 17 tn

Ruotsala.lnen 120 mm:n Ulkkuva it-tykkl.

Tulinopeus 75Is/mln. Lähiönopeus 800 m/s.

Paino n 23 tn

223

Aikaisemmin mainitut vaatimukset ovat periaatteessa voimassa myös moottoroidun rannikkotykistön kaluston suhteen, sillä ovathan tehtävät pääpiirtein samat. Aikaisempien vaatimusten lisäksi on otettava huomioon vielä tarpeellinen liikkuvuus ja aseman vaihdon nopeus.

Tykkikaluston konstruoinnissa noudatetaan samoja uria kuin kiinteärukin tykkikaluston suhteen. Kevyet tykit voidaan suunna..ta jopa koneellisesti kauko-ohjauksella ja ne varustetaan vaihdetta- villa sisusputkilla ja joskus nestejäähdytykselläkin.

Sivu suuntaus sektorin suurentaminen 360⁰ :seen tuottaa raskaalla tykillä erityisiä vaikeuksia. Useitakin eri ratkaisuja on nykyisin käy- tännössä. Eräässä tykki lasketaan pyöriltä maatuen varaan, jolloin kannuksia siirtämällä rajoittamaton sektori saavutetaan. Haittana on suuri tilan tarve ja sivusuuntauslaitteiden suunnastustarve kan- nusten vaihdon yhteydessä. Toisessa ratkaisussa tykki lasketaan pyöriltä tukiansaiden varaan, jotka muodostavat monihaaralavetin.

Eräille järeille tykeille kuuluu erityinen alusta, joka upotetaan maahan. Myös käytetään meillekin tuttuja valmiiksi valettuja beto- nialustoja kiinnityspultteineen.

Tykkien siirtäminen tapahtuu yleensä tykin vetäjillä. Viime aikoina on jälleen näkynyt mainintoja pyrkimyksestä telalavettisiin tykkeihin niiden kalleudesta huolimatta.

Ruotsalainen 150 mm:n mt rannikkotykki. Lähtönopeus 825 m/s. X max 23,5 km. Paino 15 tn

r

,.

l.~-:~

KenUähaupltsi. Lähtönopeus 610 m/s. Tullnopeus n 25 ls/mIn. X Max 14, km. Paino n 2,6 tn

3. Ampumatarvikkeet

Siirtyminen automaattiseen lataustoim1ntaan on aiheuttanut vastaavan siirtymisen patruunapanoslaukaukseen. A-tarvikekulutus tykkiä kohti nousee huomattavasti automaattitulen ja varaputkien seurauksena, mikä on otettava huomioon a-porrastusta, -huoltoa ja -tuotantoa suunniteltaessa.

Suurentunutta putken kulutusta on pyritty vähentämään raken- teellisten keinojen llsäksi ruutilaatuja parantamalla, josta jo mai- nittiin aikaisemmin. Myöskin suuliekin himmentämistoimenpiteet ovat osoittautuneet edullisiksi putken kulumisen kannalta. Suuliekin tukahduttamista ei voida haitatta viedä kuitenkaan kovin pitkälle, sillä ruudin savunmuodostus lisääntyy. Runsas savu on taas päiväs- aikaan paljastava tekijä, ja llsäkisi savu vaikeuttaa toimintaa tykki- asemassa vaatien voimakkaan putken puhalluksen ja suljetun ase- man tuuletuksen. Nykyiset liekkiä tukahduttavat ruudit tekevät näkymättömän tulittamisen mahdolliseksi lähietäisyyksiä lukuun- ottamatta, joten yllätysvaikutus ja suoja on siltä. osalta parantunut.

lI4ess1ng1stä tai vaikkapa teräksestä tehty hylsy on kallis ja pai- nava, joten siitä pyritään luopumaan. Aivan v11me aikoina on näky-

nytkin tietOja, että on pystytty kehittämään tykin hylsyaineeksi sopivaa muovia.

Yksityisten laukausten vaikutwta on pyritty lisäämään siirty- mällä räjähdysaineseosten käyttöön.

Viime maailmansodan suurimpia keksintöjä a-tarvikealalla oli herä:tesytytin. Sitähän käytettiin ensi sijassa ilmatorjunnassa, mutta herätesytyttn soveltuu myös erinomaisesti pinta-ammuntaan etenkin merellä. Nykyisin raskaalle rannlkkotykIstölle kuuluu yleisesti myös näitä sytyttimiä elävän voiman ja heikosti suojatun kaluston tuhoa- miseksi merl- ja maa-ammunnoissa. Sytyttimen tolmlnta- ja häirln- tävarmuus on huomattavasti kasva,.nut sitten toisen maailmansodan päivien, ja lisäksi sytytin on useissa tapauksissa kaksoissytytin, siis yhdistetty heräte- ja lskusytytin.

Herätesytyttntä pyritään käyttämään yhä pienemmissä tykelssä.

Kall1perirajana lienee nykyfsln 75 mm.

4. Mittaus- ja. tulenjohtokalusto

Katsauksen alussa esitetyt kalustolle asetettavat yleiset vaati- mukset asettavat ,mittaus- ja tulenjohtokalustolle omat vaatimuk- sensa. Näiden laitteiden tulee toimia sellaisella tarkkuudella, että tuli on heti alunpitäen maalissa, ja on voitava nopeasti siirtyä. patterin ammunnasta tykeittäiseen ammuntaan. Tällöin yksittäisen tykin tulen täytyy olla yhtä tarkkaa kuin patterin kootwlkln tulen. Yleis- tykIstön tulenjohtokalwtolta vaaditaan lisäksi, että. se soveltuu yhtä hyvin ilma- kuin pinta-ammuntaan.

Rannikolla kyseeseen tulevien pitkien etäisyyksien tarkka mittaa- minen on ollut rt:n vaikeimpia pulmia. Tutka on pOistanut tämän vaikean esteen pyrittäessä tarkkaan, kauas yltävään tuleen. Voidaan- kin sanoa, että tutka eri muodoissaan on nykyisen rannlkkotykIstön to1m1nnan perustekijä. Valvontatutk1lla voidaan suorlttaa meri- alueen valvonta ja maaUnosoitukset - sUs taktillinen tulenjohto.

Tulenjohtotutkat tekevät taas tarkan yk,sisuuntaisen etälsyydenmit- tauksen ja yksinkertaisen mittahavaintoihin perustuvan tulenkor-

15 - Tiede ja Ase

jauksen mahdolliseksi näkyvyysolosuhteista riippumatta. Tutkatoi- minta on kuitenkin häirittävtssä, joten entiset optiset mittaus- ja tulenjohtokeinot on säilytetty varamenetelminä.

Mittausarvojen välittäminen tllipahtuu joko kauko-ohjauksella tai seurruntaosoittimilla, joten puhelinvälitys jää vain varalle.

Tulenjohto tapahtuu yleensä keskustähtäintä käyttäen, joka jat- kuvasti suunnataan maallin. Tulenjohtaja tekee iskemähavainnot joko optisesti tai tutkan kuvaputkelta. Tulikomennot ja ilmoitukset välitetään erilaisin valomerketn, viestitys jää vain varakeinoksi.

Laskuvälineistö, joka muuntaa mittausarvot ampuma-arvoiksi ja suorittaa korjaustolminnan, on yleensä keskuslaskinkalustoa. Laski- mien kehitys on edennyt alkeellisista graafiSista keinoista mekaani- siin ja sähkömekaanisiin välineihin, jotka olivat 2. maaUmansodan aikama käytössä. Nykyisin käytetään jo elektronisia laskimia. Sodan jälkeisessä kehityksessä onkin sUmäänpistävimpiä piirteitä mittaus- ja laskuvälineistön valtava muuttuminen. Yksinkertaisten ja halpo- jen apuvälineiden tUal1e on ilmestynyt niin suuri ja kallis koneisto, että esim kevyen yleispatterin tulenjohtovälineistö voi maksaa enemmän kuin tykkikalusto.

Tuliasemayhteydet, joihin koko patterin toiminta perustuu, ovat langallisina helposti vaurioltuvia; niinpä on näkynytkin jo tietoja radioon perustuvista kauko-ohjaus- ja seurantalaitteista.

Yksittäisen tyldn tulen tarkkuudelle asetettava vaatimus aiheut- taa, että uudenaikaisen patterin jOkainen tykki on varustettava tutkalla ja lasklmella. Tämä on suuri vaatimus, mutta lalvatykistössä on näin jo tehty ja rannlkkotykistössä seurataan esimerkkiä sitä mukaa kuin riittävän tehokasta tykkikalustoa saadaan käyttöön.

Ammunnan valmistelusta voidaan yleisesti todeta, että nykyisen etäisyydenmlttauksen ja laskutoiminnan virheet ovat hlln pienet, että ne ovat vallla käytännöllistä merkitystä. Sen sijaan putken kulumisen ja etenkin säätekijöiden tarkka ja joustava huomioon- ottaminen ovat pulmia, jotka odottwvat vielä ratkaisuaan.

Taistelumaaston Ja maalien tähystämistä myös huonon näkyvyy- den vallitessa ei tutka häirittävyytensä jOhdosta pysty takaamaan.

Tämän johdosta on valmistauduttu maalin valaisuun ja uutena kei- nona on tulossa käyttöön infrapunatähystys.

227

Kiinteän rannikkotykistön keskuslaskin

1. Director with periscope. 2. Computer with ballistic correc-tor. 3. Plotter for range rate. 4. Plotter for range rate across. .5. Parallax corrector 6. Long base range and bearing equipment. 7. Fusc- and distributionbox.

8. Amplifier cubicle

Aikaisemmin käytetyt valaisutavat: valonheitinvalaisu ja tykiIIä suoritettu valaisuammunta eivät tyydytä täysin taisteluvalaisulle asetettavia vaatimuksia. Valonheitinvalaisu ei tähän pysty verrat- tain lyhyen valaisuetäisyytensä, räikeästi paljastavien ominaisuuk- siensa ja lyhdyn vaurioituvuuden vuoksi. TykiIIä suoritetun valaisu- ammunnan haittana on huonohko valaisukyky, minkä lisäksi se sitoo taistelu kalustoa toisarvoiseen tehtävään.

Näiden valaisuvälineiden sijalle on taisteluvalaisussa tulossa valaisuraketti. Yleinen kehitys näyttää kulkevan n 10 km:n toiminta- etäisyyden omaavien rakettien käyttöön ja luopumiseen valonheitti- mistä.

Valaisurakettien käyttöön tulosta huolimatta valonheitintä ei voida pitää vanhentuneena valaisuväIineenä, vaikka ulkomailla sen

Hollantilaisen moottoroldun rt:n keskuslaskInvaunu

käytöstä ollaan luopumassa. Omat sotakokemuksemme osoittivat, että valonheittimellä on suoran taisteluvalaisun lisäksi monta muuta käyttömahdollisuutta, kuten valvontavalaisu, epäsuora kauko- ja lählvalaisu ja oman merenkulun auttaminen, joten se puoltaa vielä hyvin paikkaansa yhtenä rannlkkotykistön päävalalsuvälineenä.

Paitsi valaisuun soveltuvat raketit myös rannJlkkotyklstön tulen täydentämiseen, jolloin käytetään räjähdysraketteja. Erityisesti ne soveltuvat rantatorjunnan aluemaallen tullttamiseen, jolloin tulen tlheys on tärkeämpi kuin laukauksen tarkkuus. Tärkeä lähitorjunta on muutenkin tehostunut. Kranaatinheittlmet otettUn jo sodan aikana käyttöön kaarltulen tarvetta tyydyttämään, ja lähltaistelussa edulliset liekinheittimet kuuluvat nykyisin myös rannikkotykistön talsteluvällneisUn.

Sodan aikana alkanut ja sen jälkeen vilkkaasti kehittynyt infra- punateknllkka voinee jo nykypälvlnä. merkittävästi täydentää tähys- tysmahdollisuuksia pimeässä. Infrapunavalolähteen vaativasta aktii- visesta järjestelmästä pyritään luopumaan, sillä se on paljastavaa

ja toiminta helposti todettavissa. Tilalle on kehitetty passlivlnen . järjestelmä, jossa näkeminen perustuu esineiden luonnolliseen sätei-

lyenergiaan. Näissä laitteissa käytetään lnfrapuna-aaltoja pitempiä aaltoalueita, joten kyseessä o~ jo mikroaaltoteknl1kka. Se mahdol- listaa infrapunatähystystä pitemmät tähystysetäisyydet. Tutkaan verrattuna on epäkohtana etäisyyden mittauksen puuttUminen ja etuna se, että toimintaa on vaikea häirltä.

5. Ohjukset

Nykyaikaisin taisteluvälinein varustetun maihlnnousijan torju- minen vaatii tulen ulottamisen entistä kauemmaksi rannikosta.

Tyklstöllä ei tätä vaatimusta pystytä täyttämään, sllIä ampumaetäi- syydet eivät ole ratkaisevasti pidentyneet. Sitävastoin viimeaikai- sen aseteknilllsen kehityksen keskipiste - ohjus - soveltuu tähänkin tehtävään. Rannikko-ohjusta on suunniteltu käyttää suurehkoja alusykslköitä vastaan. Myös tiiviit maihinnousumuodostelmat sopi- nevat kohteiksi, sillä erilaisia taistelukärkiä käyttäen voidaan saada isku- tai ilmaräjähdyksiä, onpa mahdollista saada vedenalaisiakin osumia. Tällöin ohjus muuttuu loppumatkallaan torpeedoksi. Ydin- räjähteiden käyttö on luonnollisesti myös mahdollista.

Alan ammattlkirjallisuudessa ei ole vielä tietoja varsinaisista rannikko-ohjuksista, mutta useilla mallIa on käytössään Ohjuksia, jotka sellaisenaan tai pie~ muutoksin soveltuvat rannikko-ohjuk- siksi. Esim USA:lla Regulukset ja Martin Mace, Ranskalla SE- ja eT-sarja, Neuvostoltitolla J 2 ja J 3. Nimenomaan rannikkotyklstön käyttöön tarkoitettu ohjUS on rakenteilla ainakin Ruotsissa.

ottaen huomioon ohjustekniikan. nykyiset mahdollisuudet saate- taan hahmotella, mtllainen esim Itämeren olosuhteisiin sovellettu rannikko-ohjus voisi olla. Maalin ominaisuudet - ltikkuva, verrat- tain lujasti suojattu pistemaali - vaativat, että ohjus on riittävän ketterä ja suurehJkolla räjähdJysainemäärällävarustettu. Oh1aU'ksen tulee olla maalin seurantaan perustuvaa ja loppuvaiheessa mieluim- min hakeutuvaa. Toimintasäteen valintaan vaikuttaa ohjausjärjes- telmän tOimintaetäisyys, joka on n 50 km merelle saariston reunasta lukien. Siis kovin pitkiä tOimintaetäisyyksiä ei maanpinnalta tapab.-

230

Rannikko-ohjuspatteri

tuvalla ohjailulla saavuteta. Rannikko-ohjuksen tärkein merkitys onkin siinä, että valitsemalla Ohjukselle pitkähkö - 200--300 km:n - toimintasäde, sama patteri voi toimia leveällä kaistalla, joten pltkillekin rannikoille tarvitaan vain muutamia ohjuspatterelta tulen saamiseksi jokaiseen rannikon kohteeseen.

Ohjustyyppinä tulee lähinnä kyseeseen aerodynaaminen ohjus ketteryysvaatlmuksen täyttävänä, ja ohjausjärjestelmänä voi olla esim yhdistetty "komento-ohjaus ja puoliakltllvinen hakeutuminen.

Edellä kuvatun ohjuksen heikkoutena on sen komento-ohjausjär- jestelmä, sillä ohjus tottelee sokeasti sille lennon allkana annettuja komentoja, Olivatpa ne olkeita tai vääriä. Jos siis tunnetaan ohjaus- järjestelmä ja sen komentokoode, voidaan ohjushyökkäys torjua pelkin teleteknillisin keinoin. Teleteknilliseen torjuntaan onkin alettu kiinnittää yhä suurempaa huomiota, sillä se tarjoaa erinomai- sen ja muihin torjuntavälineisiin verrattl,lIla halvankin puolustuskei- non. Dmeistä on, että seuraavassa sodassa muodostaa tärkeän osan myös teleteknlllinen taistelu eetterissä.

Paitsi teleteknilllslä keinoja voidaan aerodynaamisten ohjusten

231

~.L.

c;/

Ohjus ~

_~--~ ^D

. . ~~ --- iHaa/inhakulc,ifa

\

,

'.,---, Tutlcamitfllus

~W/(/~";·t; ⁰ D

Esimerkki ohjausjärjesieImästä

torjuntaan käyttää torjuntaohjuksia, ilmatorjuntatykkejä, jopa tor- juntahävittäjiäkin. Tämä rannikko-ohjusten torjuntamahdollisuus on kääntänyt katseet taas tykkiin, s1llä ammuksen lentoon omalla radallaan ei voida sivulta vaikuttaa.

Paitsi edellä kuvattuja raskaita Ohjuksia on rannlkkotykistön käyttöön suunniteltu myös keveitä, alun perin panssarintorjuntaan suunniteltUja. lankaohjuksia. Tämän aseen avulla voidaan luoda puolustukseen saarisella rannikolla syvyyttä ja llikkuvuutta. ^Tuli- voiman tilanteenmukainen rythmittely on helppoa, s1llä kevyt ohjus- patteri voidaan heittää nopeasti esim helikopterilla tai pikaveneillä minkä kapeikon varrelle tahansa eikä patteri vaadi mitään varus- telu- tai asemanvalmistelutöitä pystyäkseen toimimaan.

Lankaohjusten kantama on vielä lyhyt, esim ruotsalaisilla har- joituskalustona olevalla SS 11 :lla vain 3,5 km. Ampumaetäisyyden parantamiseen aina ~7 km:lln lienee kuitenkin teknillisiä mahdol-

232

Ranskalainen harjoitusohjus

Ranskalainen lankaohjus SS 10 rannikkokäytössä

lisuuksia. Lankaohjuksella on se suuri etu, että se ei ole hälrittävLssä, mutta haittana taas nåkötähystyksen välttämättömyys, mikä esim pimeässä alentaa aseen taisteluarvoa. Kevyt ohjus: nykyisessä muo- dossaan ei täytä vielä asetettuja vaatimuksia, mutta tiivis kokeilu- ja kehitystyö on käynnissä sen suhteen.

Kokonaisuudessaankin ohjusteknllkka on vasta kehitysvaiheensa alussa ja näin on asia erityisesti rannikkotykistössä, mutta varmana voitaneen pitää, että jo lähitulevaisuudessa ohjuksilla on merkittävä osuutensa rannikkopUOlustuksessa.

6. Suoja:

Kuten jo alussa todettiin, on rannikkotyklstön tukikohtiin ja eri elimiin kohdistuva uhka kasvanut huomattavasti sitten 2. maailman- sodan päivien. Dmahyökkäysten 'Vaikutus pistemaaleihin on oleelli- sesti kasvanut lentokonerakettien Ja napall:m.pommien ansiosta.

Ontelopanos yhdistettynä raketteihin, ammuksiin ja pommeihin lisää vaikutusta myös lujasti suojattuja kohteita tuhottaessa. Ydin- räjähteiden käyttäminen tärkeitä r:anru,kon puolustuskeskuksia vas- taan on myös todennäköistä.

Suojaa pyritään parantamaan yhtäältä laitteiden hajasijoituk- sella ja toi.saalta rakenteellisin keinoin. Hajasijoittelu on uudenaikai- sella raskaalla ja osittain kevyelläkin tykistöllä niin laaja, että kukin elin muodostaa oman maalinsa lentokoneita ja tykistöä aja- tellen. Käytettäes.sä ydinräjähteitä hajautettua patteria vastaan tapptoprosentti pienenee koottuun patteriin verrattuna, ja on mah- dollista, että osa elimiä ja kalustoa säilyy toimlntakykyisenä.

Hajasijoittelun llsäk.si parannetaan suojaa lujalla linnoittami- sella. Sodan aikana käytössä olleet avoasemat ja tykkikuoppa- asemat antavat nykyisin riittämättömän suojan, joten ollaan siirty- mässä kauttaaltaan lujaa torniasettelua kohti. Tomiasettelu vaatii kuitenkin alun perin tähän tarkoitukseen suunnitellun tykin, joten vanhemmalla 'kalustolla käytetään myös ,korsu-, vieläpä kuoppa- asemiakin. Korsuasemat antavat hyvän suojan, mutta haittana on rajoitettu ampumasektorI.

234

RiittäVIä suoja palo aineita ja rakettiaseita vastaan on lujalla torniasetteluLla saavutettavissa ulkomailla saatujen kokemusten mukaan. Myös vanhoja kuoppa-asemia on modernisoitu mm Ruot- sIssa ja meillä varustamalla tykki aseman aukon peittävällä kilvellä ja tuuletuslaitteilla.

Napalm-palo tykkiasemassa Ruotsalaisen raskaan torniaseman periaate

Voidaan todeta, että ranikkotykistö voi suojautua verrattain hyvin tavanmukaisia aseita vastaan hajauttamalla ja linnoittamalla laitteensa. Jotta toiminta kokonaisuudessaan olisi turvattu, on myös muut laitteet, kuten tulenjohtoasemat, laskukeskukset ja viesti- yhteydet, suojattava yhtä hyvin kuin aseet.

Rannikkotykistön kestokykyä ydinräjähteitä vastaan on nykyisin vielä vaikea arvioida, mutta laajalla hajasijoituksella ja entistä lujemmalla linnoittamisella voidaan niiden vaikutusta vähentää - ehkäpä niinkin paljon, että tulee kyseenalaiseksi, kannattaako ydin- räjähteitä näin varustettuihin maaleihin käyttää.

'235 '1. Yhdistelmä

Rannikkotykistön teknillinen kehitys on 2. maailmansodan jäl- keIsten hiljaisten vuosien jälkeen vilkastunut. Mutta eräänlainen murroskausi jatkuu edelleen niin taktlllisessa kuin teknillisessäkin mielessä kuten useissa muissakin aselajeissa.

Tykki on edelleenkin rannikkotykistön tärkein ase. Sen kehItys tapahtuu rinnan laiva- ja ilmatorjuntatykkien kanssa. Tulen vaiku- tuksen parantamiseksi on kaikki teknUkan tarjoamat mahdollisuudet otettu käyttöön niin varsinaisessa tykkikalustossa kuin. mittaus- ja tulenjohtokalustossakln.

Meririntaman tykistötoiminnalle ominainen hetkellisyys ja silloin vaadittava suuri tulen teho sem maalien moninaisuus ovat olleet määrääviä tekijöitä viimeisimpiä tykkimalleja suunniteltaessa.

Tämän suunnittelun johdonmukaisena tuloksena on automaa.ttinen tomitykki, joka on varustettu omilla tulenjohtolaitteilla. Tykin varustamista näillä voidaan pitää rtäysin aiheellisena, sillä tällaisen tykin tulivoima on suuri. Teoreettisesti esim ruotsalaisen 120 mm:n yleistykin minuutin tuliryöppy (75 ^ls) vastaa n kahden vanhempi- mallisen nelitykkisen rannikkotykistöpatterin tulituskykyä tai yhtä kenttätykistön 1~O mm:n pston iskua. Lisäksi saavutetaan se etu, että tykkien hajaryhmitys on ampumateknillisesti rajoittamaton, joten suojakin paranee oleellisestI.

Automaattitykin suuri tulinopeus aiheuttaa tietenkin muutoksia pattereIden kokoonpanossa, sillä määrätyn tulivaikutuksen saami- seksI tarvitaan entistä vähemmän tykkejä. UudenaikaiseLla kalus- tolla varustettuun patterUn kuuluukin esim läntisessä naapurimaas- samme vain kaiksi tykkiä.

Suojaa pyritään parantamaan hajauttamisen lisäksi kiinteiden laitteiden entistä lujemmalla linnoittamisella ja linnoittamisteknii- kassa otetaan ydinräjähteiden asettamat vaatimukset myös huo- mioon.

Aktiotyki-stöä täydennetään kauasyltävlliä kiintelllä ohjuspatte- reilla, Jotka syrjäyttävät järeän tykistön, ja nähtävästi myös liikku- villa keveiliä ohjusykslköillä, joilla pyritään saamaan pUOlustUkseen syvyyttä ja joustavuutta.

236

On esitetty arvioita, että ohjukset syrjäyttäisivät kokonaan aktto- tykistön. Tuntuu kuitenkin epätodenn:äköiseltä, että lähitulevaisuu- dessa näin tapahtuisi, sillä kuten todettiin, tykkikaluston kehitys on taas vilkastunut ja lienee vaikea konstruoida ohjaama-asetta, joka täysin korvaisi tykin.

Teknillisen, taktUlisen ja organisatorisen kehityksen tuloksena on niissä maissa, joissa kehitystyö on vapaata ja joissa siihen uhrataan varoja, syntymässä rannikkotykistö, jonka voi katsoa tul1voiman, lujuuden ja joustavuuden suhteen vastaavan tälle aselajille nyky- oloissa asetettavia vaatimuksia.

KAYTETYT ~TEET

- Kungl. Krigsvetenskapsakademlens handlingar och tidskrift 7/53, 5/57, 5/59

- Taisteluvälineiden kehitys aikakausUehtien mukaan, MerivE:n suo- mennoksia

- Bofors, Göteborg 1958 - Vär Marin 1956

- Tidskrift för kustartilleriet 4/58, 3/59

- AIarm i Atlantvallen, Stjernfeld B, Stockholm 1953 - Naval Ordnance and Gunnery 1, 1955