Tv-uutiset ja yhteiskuntasopimus

tyylinsä erityisille kiinnostuksen kohteille ja laadullisille piir- teille. Heidän kulttuurinsa olen- naisen suorasukaisuuden kannalta keskeisintä oli, että musiikille oli ominaista muodon ja ilmapiirin koskemattomuus ja välitön, pakoton, konkreettinen itseluottamus, joka nosti esille liikkeen ja maskulii- nisen itsevarmuuden. Se pystyi todistamaan sekä kuuluvansa pop- musiikin kultakauteen että kyke- nevänsä vastaamaan välittömästi elämän keskeisiin kysymyksiin, eri- tyisesti niihin, jotka koskivat liikettä, konkreettisuutta, itse-

luottamusta ja joita musiikissa vastasivat selkeys, rytmi ja itse- tietoisuus. Pohjimmiltaan johtui musiikin tästä kaksinkertaisesta kyvystä vastata moottoripyöräkult- tuurin niin perusontologiaan kuin pintatyyliinkin, että sillä oli hy- vin tärkeä osa poikien elämässä ja että se saattoi muodostaa likeisen homologian heidän elämäntyylinsä kanssa.

(Englanninkielisestä alkuperäis- tekstistä ¹¹Symbol and Practice" ly- hentäen suomentanut Kauko Pietilä.)

1 II

111 111

- ¹ _J

Televisiouutisten ja ajankohtais- lähetysten 'puolueettomuutta' pi- detään nykyään yleisesti myytti- nä. Tämä standardikritiikki esi- tetään yleensä viittaamalla 'yk- sipuolisuuteen' ja 'vääristymiin'.

Tässä artikkelissa asetun vastus- tamaan mainitun näkökannan ilmauk- sia ja implikaatioita. Lukuisissa tutkimuksissa journalististen käy- täntöjen tuottamien kuvien ja mää- ritelmien on sanottu tuottavan 'yksipuolisia' tai 'vääristyneitä' kuvauksia itsenäisestä ja objektii- visesta todellisuudesta. Ne ovat

'yksipuolisia' tai 'vääristyneitä', koska niiden takana on elin joka edustaa hallitsevia ja näkyviä aat- teita, joiden sanotaan - yksinker- taisesti - 'kuuluvan' hallitsevil- le poliittisille tai taloudellisil- le ryhmille. Tiivistäen: televisio- journalismi on saatu näyttämään eräänlaiselta megafonilta, jolla hallitsevat aatteet vahvistetaan ja yleistetään läpi yhteiskunnan kaik- kien sektorien.

Tässä tutkittu aineisto käsittää sen, miten televisio käsitteli lo- kakuusta 1974 jatkuneita työväen- puolueen hallituksen pyrkimyksiä saavuttaa ja ylläpitää ammattiliit- tojen keskuudessa 'vapaaehtoista kuuliaisuutta' palkkasäännöstely- politiikkaa kohtaan. Lähetyksissä oli mukana ja ne edustivat niitä

111

1

erilaisia positioita, jotka olivat muotoutuneet liittojen, hallituk- sen ja Englannin ammattiliittojen keskusjärjestön (TUC) johdon väli- sissä taisteluissa. Sitä että hal- lituksen talouspolitiikka sai ris- tiriitaisen vastaanoton, ei yritet- tykään naamioida. Etenkin tämän po- litiikan 'kolmannessa vaiheessa' suuri osa uutisoinnista keskittyi ammattiliittojen avoimeen vastus- tukseen. Jos televisio olisi 'yk- sipuolinen', kuten konspi raatio- teoria sanoisi, jos se ottaisi mää- räyksensä suoraan ja kyselemättä hallitsevilta poliittis-taloudel- lisilta voimilta ja jos sillä kai- ken lisäksi ei olisi omaa aineel- lista hahmoa ja toiminnallisuutta, saisi tämä vastustus vain vähän jos lainkaan sijaa.

Voitaisiin tietysti väittää, et- tä vaikka kaikkien yhteiskuntasopi- musta koskeviin neuvotteluihin ja kamppailuihin suoranaisesti osal- listen näkökannat julkistettiinkin, ei kaikilla silti ollut yhtäläistä pääsyä televisioon. Kuten tämä ar- tikkeli yrittää osoittaa, joitain yhteiskuntasopimusta koskevia po- sitioita, etenkin näkökantaa, joka kannatti paluuta vapaaseen kollek- tiiviseen neuvottelumenettelyyn, pidettiin toisarvoisina, samalla kun hallituksen näkemys otettiin ja konstruoitiin 'todellisuuspohjana',

johon vakava keskustelu kiinnitet- tiin. Kysyttäessä työväenpuolueen ministereiltä ja heidän kannatta- jiltaan, joihin ratkaisevissa vai- heissa kuului myös TUC:n talousko- mitea, olisiko 'vapaaehtoinen mene- telmä' tehokas, spekuloitaessa kes- täisivätkö hallituksen asettamat lukuisat rajat ja tulisiko ottaa käyttöön 'lakisääteisiä keinoja', televisiojournalismi ei asettanut kyseenalaiseksi peruspremissiä, jonka mukaan inflaatio oli 'pal- koista aiheutuvaa'. Päinvastoin premissi oli television selostus- ten perustana. Tämä televisioselos- tuksen rakentamisen muoto ei sodi sitä toimituksellista imperatiivia vastaan, jonka mukaan television on osoitettava 'asiaankuuluvaa puolu- eettomuutta'. Annan-komitean¹ ra- portin mukaan "yleisradion on otet- tava huomioon paitsi kaikki kysy- mykseen liittyvät näkemykset, myös näiden näkemysten takana olevien mielipiteiden paino". Toisin sanoen televisiojournalismin käytännöt uu- sintavat tarkoin sen, miten 'ylei- nen mielipide' jo on muodostunut poliittisen ja taloudellisen tais- telun pääalueilla, kuinka se on ra- kentunut herruuden alaisena siellä.

Televisiojournalismi ei suorita uusintamistehtäväänsä olemalla 'yk- sipuolinen', kuten asia on määri- telty salaliittoteesissä. Tehtävää ei suoriteta huolimatta perustavis- ta toimituksellisista kriteereistä vaan pikemminkin juuri niiden käy- tännöllisen soveltamisen kautta.

Tämän menettelyn käyttöönoton an- siosta syntyy kompleksinen yhtene- vyys television tuottamien kuvaus- ten ja niiden primaarikuvausten välillä, jotka konstituoidaan yh- teiskunnassa vallitsevina- joskus hegemonisina - määritelminä poliit- tis-taloudellisista antagonismeis- ta. Perustavien toimituksellisten kriteerien itsestään selvästä, tun-

nollisestanoudattamisesta ei seu- raa, toisin kuin moni television ammattilainen kuvittelee, että te- levisiojournalismi olisi ideologi- sesti vaikutuksetonta. Televisio on ideologinen instanssi juuri näi- den toimituksellisten kriteerien tehokkuuden ansiosta. Tämän voi havaita esimerkiksi televisiojour- nalismin käytäntöjen tavasta hah- mottaa 'aiheita'. Televisiouutis- ten ja ajankohtaisohjelmien tarjoa- mat selitykset saadaan näyttämään kunkin tilanteen kannalta 'päte- vimmiltä'. Ne kategorisoidaan te- levisioselostuksen julkipanossa

'terveen järjen', 'maltillisen y- leisen mielipiteen', 'rationaalisen ymmärryksen' tai 'konsensuksen'

luokkaan. Näiden selitysten perus- tana ovat jo rakentuneet, vallitse- vat määritelmät. Televisio työstää niitä selitysrakennelmassaan ja myöntää niille 'monien' tai 'useim- pien' ihmisten näkemysten arvoval- lan sekä näin myötävaikuttaa niiden valta-asemaan aktiivisella ja itse- näisellä tavalla.

Tämän ideologisen työpanoksen edellytyksenä on, että television käsittely erottautuu ja fragmentoi- tuu seuratuista todellisista tapah tumista. Tiettyjen visuaalisten ja verbaalisten operaatioiden kautta, joista keskustellaan jäljempänä, television kerronta saadaan näyttä- mään ikään kuin se olisi erossa yh- teiskuntasopimuskamppailusta - sen yläpuolella tai toisella puolen.

Se saadaan näyttämään 'neutraalil- ta' alueelta ristiriitojen vakaval- le käsittelylle. Samanaikaisesti nämä samat operaatiot synnyttävät

'yleisöposition^1, joka kerronnan tapaan on eristetty: yleisö kutsu- taan pysyvästi kysymyksistä käytä- vän kamppailun ja argumentoinnin todistajaksi muttei osanottajaksi.

Tämä on seurausta televisuaalisen tilan rakentamisesta, jossa kamppai-

Kuual

lut dramatisoidaan käyttämällä eri- laisia 'paikan päällä' kuvaamisen muotoja sekä sitten rajataan ja koh- dennetaan arvovaltaisen, informatii- visen lausunnon avulla, joka tarjoaa abstrahoidun järkensä yleisölle.

Nimenomaan tässä on välttämätöntä tuoda esiin, miten televisio pyrkii selitystensä yleistämiseen. Niinpä tämän artikkelin pääväite on, että poliittis-taloudelliset antagonis- mit hillitään ja niiden kehitys an- tagonismeina neutralisoidaan tele- visiojournalismille erityisten mer- kityksenantokäytäntöjen kautta.

Näin ei tapahdu kieltämällä perus- tavat toimitukselliset imperatii- vit vaan ne täyttämällä.

Seuraavassa jaksossa tarkastellaan televisiojournalismin, hallituksen ja ammattiliittojen suhdetta, ei kuitenkaan rekisteröimällä ja tut- kimalla, mitä televisiolla on sanot- tavanaan näkemyksistään tästä suh- teesta, vaan pikemminkin tutkimal- la, miten nämä näkemykset rakenne- taan ja artikuloidaan journalisti- sen jutunkerronnan rutiinioperaati- oissa. Siksi keskitymme journalisti- sissa selostuksissa käytettyihin perspektiiveihin, teemaihin ja väit- teisiin. Teemme tämän erottamalla ja tutkimalla avainelementit, joiden avulla nämä teemat konstruoidaan ja organisoidaan näennäisen 'adekvaa- teiksi' ja 'koherenteiksi' selityk- siksi. Tutkimme samoja elementtejä

myös selventääksemme, miten selityk- set yritetään virittää yleisön 'elä- vän kokemuksen' mukaisiksi.

Eräät muut tuoreet tutkimukset television poliittisten kysymysten seurannasta ovat omaksuneet osittain tämän lähestymistavan: tutkimukset jotka ovat lähteneet siitä käsityk- sestä, että televisio on nykyään keskeinen 'päiväjärjestystä luova' (agenda-setting) väline yleisen mie- lipiteen alueella. Molempien tele- visioyhtiöiden peruskirjoihin on tallennettu pitkäaikainen sitoumus jakaa tietoa, kasvattaa ja viihdyt- tää, mutta sen ohella on esitetty esimerkiksi, että television tehtä- vänä on - jos kohta tietämättään - kääntää yleisön huomio valitsemiin- sa poliittisiin tilanteisiin ja muo- vata yleisön käsitystä niistä. Tä- män lähestymistavan peruskohdat voi- daan tiivistää seuraavasti. On sa- nottu, että televisiolla on valta

(1) määrätä mitkä kysymykset nouse- vat yleiseen tietoisuuteen ja kes- kusteluun, (2) määrätä ehdot joiden puitteissa keskustelu näistä kysy- myksistä käydään, (3) määrätä kuka puhuu valituista aiheista sekä (4) hallita ja kontrolloida seuranneita keskusteluja ja pohdintoja. Tämän lähestymistavan ydin on käsitys, et- tä television ammatti-ideologiat - tuo "rutinoituneen ja tottumukseen perustuvan ammatillisen 'tietotai- don' "² kokonaisuus - määrittävät ainutlaatuisella ja ehdottomalla tavalla kaikkia itse asiaa, esiin- tyjiä ja käsittelyä koskevia päätök- siä. Agenda-setting -lähestymistapa muuntaa tai poistaa konspiraatioteo- rian olettaman hallitsevien poliit- tisten ja taloudellisten voimien vallan määritellä kysymykset omasta näkökulmastaan.

Tämän seurauksena ohjelmia ei tutkita sen täsmentämiseksi, mitä ne paljastavat yleisradiotoiminnan ja muiden sektoreiden todellisista

johon vakava keskustelu kiinnitet- tiin. Kysyttäessä työväenpuolueen ministereiltä ja heidän kannatta- jiltaan, joihin ratkaisevissa vai- heissa kuului myös TUC:n talousko- mitea, olisiko 'vapaaehtoinen mene- telmä' tehokas, spekuloitaessa kes- täisivätkö hallituksen asettamat lukuisat rajat ja tulisiko ottaa käyttöön 'lakisääteisiä keinoja', televisiojournalismi ei asettanut kyseenalaiseksi peruspremissiä, jonka mukaan inflaatio oli 'pal- koista aiheutuvaa'. Päinvastoin premissi oli television selostus- ten perustana. Tämä televisioselos- tuksen rakentamisen muoto ei sodi sitä toimituksellista imperatiivia vastaan, jonka mukaan television on osoitettava 'asiaankuuluvaa puolu- eettomuutta'. Annan-komitean¹ ra- portin mukaan "yleisradion on otet- tava huomioon paitsi kaikki kysy- mykseen liittyvät näkemykset, myös näiden näkemysten takana olevien mielipiteiden paino". Toisin sanoen televisiojournalismin käytännöt uu- sintavat tarkoin sen, miten 'ylei- nen mielipide' jo on muodostunut poliittisen ja taloudellisen tais- telun pääalueilla, kuinka se on ra- kentunut herruuden alaisena siellä.

Televisiojournalismi ei suorita uusintamistehtäväänsä olemalla 'yk- sipuolinen', kuten asia on määri- telty salaliittoteesissä. Tehtävää ei suoriteta huolimatta perustavis- ta toimituksellisista kriteereistä vaan pikemminkin juuri niiden käy- tännöllisen soveltamisen kautta.

Tämän menettelyn käyttöönoton an- siosta syntyy kompleksinen yhtene- vyys television tuottamien kuvaus- ten ja niiden primaarikuvausten välillä, jotka konstituoidaan yh- teiskunnassa vallitsevina- joskus hegemonisina - määritelminä poliit- tis-taloudellisista antagonismeis- ta. Perustavien toimituksellisten kriteerien itsestään selvästä, tun-

nollisestanoudattamisesta ei seu- raa, toisin kuin moni television ammattilainen kuvittelee, että te- levisiojournalismi olisi ideologi- sesti vaikutuksetonta. Televisio on ideologinen instanssi juuri näi- den toimituksellisten kriteerien tehokkuuden ansiosta. Tämän voi havaita esimerkiksi televisiojour- nalismin käytäntöjen tavasta hah- mottaa 'aiheita'. Televisiouutis- ten ja ajankohtaisohjelmien tarjoa- mat selitykset saadaan näyttämään kunkin tilanteen kannalta 'päte- vimmiltä'. Ne kategorisoidaan te- levisioselostuksen julkipanossa

'terveen järjen', 'maltillisen y- leisen mielipiteen', 'rationaalisen ymmärryksen' tai 'konsensuksen' luokkaan. Näiden selitysten perus- tana ovat jo rakentuneet, vallitse- vat määritelmät. Televisio työstää niitä selitysrakennelmassaan ja myöntää niille 'monien' tai 'useim- pien' ihmisten näkemysten arvoval- lan sekä näin myötävaikuttaa niiden valta-asemaan aktiivisella ja itse- näisellä tavalla.

Tämän ideologisen työpanoksen edellytyksenä on, että television käsittely erottautuu ja fragmentoi- tuu seuratuista todellisista tapah tumista. Tiettyjen visuaalisten ja verbaalisten operaatioiden kautta, joista keskustellaan jäljempänä, television kerronta saadaan näyttä- mään ikään kuin se olisi erossa yh- teiskuntasopimuskamppailusta - sen yläpuolella tai toisella puolen.

Se saadaan näyttämään 'neutraalil- ta' alueelta ristiriitojen vakaval- le käsittelylle. Samanaikaisesti nämä samat operaatiot synnyttävät

'yleisöposition^1, joka kerronnan tapaan on eristetty: yleisö kutsu- taan pysyvästi kysymyksistä käytä- vän kamppailun ja argumentoinnin todistajaksi muttei osanottajaksi.

Tämä on seurausta televisuaalisen tilan rakentamisesta, jossa kamppai-

Kuual

lut dramatisoidaan käyttämällä eri- laisia 'paikan päällä' kuvaamisen muotoja sekä sitten rajataan ja koh- dennetaan arvovaltaisen, informatii- visen lausunnon avulla, joka tarjoaa abstrahoidun järkensä yleisölle.

Nimenomaan tässä on välttämätöntä tuoda esiin, miten televisio pyrkii selitystensä yleistämiseen. Niinpä tämän artikkelin pääväite on, että poliittis-taloudelliset antagonis- mit hillitään ja niiden kehitys an- tagonismeina neutralisoidaan tele- visiojournalismille erityisten mer- kityksenantokäytäntöjen kautta.

Näin ei tapahdu kieltämällä perus- tavat toimitukselliset imperatii- vit vaan ne täyttämällä.

Seuraavassa jaksossa tarkastellaan televisiojournalismin, hallituksen ja ammattiliittojen suhdetta, ei kuitenkaan rekisteröimällä ja tut- kimalla, mitä televisiolla on sanot- tavanaan näkemyksistään tästä suh- teesta, vaan pikemminkin tutkimal- la, miten nämä näkemykset rakenne- taan ja artikuloidaan journalisti- sen jutunkerronnan rutiinioperaati- oissa. Siksi keskitymme journalisti- sissa selostuksissa käytettyihin perspektiiveihin, teemaihin ja väit- teisiin. Teemme tämän erottamalla ja tutkimalla avainelementit, joiden avulla nämä teemat konstruoidaan ja organisoidaan näennäisen 'adekvaa- teiksi' ja 'koherenteiksi' selityk- siksi. Tutkimme samoja elementtejä

myös selventääksemme, miten selityk- set yritetään virittää yleisön 'elä- vän kokemuksen' mukaisiksi.

Eräät muut tuoreet tutkimukset television poliittisten kysymysten seurannasta ovat omaksuneet osittain tämän lähestymistavan: tutkimukset jotka ovat lähteneet siitä käsityk- sestä, että televisio on nykyään keskeinen 'päiväjärjestystä luova'

(agenda-setting) väline yleisen mie- lipiteen alueella. Molempien tele- visioyhtiöiden peruskirjoihin on tallennettu pitkäaikainen sitoumus jakaa tietoa, kasvattaa ja viihdyt- tää, mutta sen ohella on esitetty esimerkiksi, että television tehtä- vänä on - jos kohta tietämättään - kääntää yleisön huomio valitsemiin- sa poliittisiin tilanteisiin ja muo- vata yleisön käsitystä niistä. Tä- män lähestymistavan peruskohdat voi- daan tiivistää seuraavasti. On sa- nottu, että televisiolla on valta (1) määrätä mitkä kysymykset nouse- vat yleiseen tietoisuuteen ja kes- kusteluun, (2) määrätä ehdot joiden puitteissa keskustelu näistä kysy- myksistä käydään, (3) määrätä kuka puhuu valituista aiheista sekä (4) hallita ja kontrolloida seuranneita keskusteluja ja pohdintoja. Tämän lähestymistavan ydin on käsitys, et- tä television ammatti-ideologiat - tuo "rutinoituneen ja tottumukseen perustuvan ammatillisen 'tietotai- don' "² kokonaisuus - määrittävät ainutlaatuisella ja ehdottomalla tavalla kaikkia itse asiaa, esiin- tyjiä ja käsittelyä koskevia päätök- siä. Agenda-setting -lähestymistapa muuntaa tai poistaa konspiraatioteo- rian olettaman hallitsevien poliit- tisten ja taloudellisten voimien vallan määritellä kysymykset omasta näkökulmastaan.

Tämän seurauksena ohjelmia ei tutkita sen täsmentämiseksi, mitä ne paljastavat yleisradiotoiminnan ja muiden sektoreiden todellisista

suhteista. Televisiota pidetään eh- dottoman itsenäisenä primaarivaikut- tajana yhteiskunnassa. Päähuomio tutkimuksissa, jotka pitävät kiinni tästä näkökannasta, on pantu sen määrittelemiseen, kuinka ohjelmat synnyttävät sen mitä Trevor Pateman on kutsunut "rikoskumppanuudeksi"

yleisön kanssa. ³ Patemanin tutki- muksen keskeinen argumentti johtaa hänet esittämään, että ilmaus 'vaa- lien televisioseuranta' on harhaan- johtava. Hänen mukaansa television voi katsoa 'seuraavan' vaaleja tai mitä tahansa poliittista tapahtumaa vain siinä tapauksessa, että sillä on niihin nähden riippumaton ole- massaolo. Koska evidenssi television kasvavasta tunkeutumisesta vaalikam- panjoihin viittaa siihen, että sel- laista riippumattomuutta ei enää o 1 e , " e i me i ll ä o l e v a a l i en te l e v i -

sioseurantaa: meillä on televisio- vaalit". ⁴

Tästä näkökulmasta kyse ei ole siitä, että televisio omaksuisi a- lunperin toisaalla muotoiltuja po- liittisia tilanteita koskevia määri- telmiä ja antaisi vallan niille. Pi kemminkin sen nähdään luovan nämä määritelmät itse. Patemanin tutki- muksessa, kuten muissakin tätä näkö-

kantaa edustavissa töissä, televisi- on sanotaan kuitenkin välittävän po- liittisia tapahtumia, ja jos hyväk- symme, että televisiolla on välittä- vä rooli, on meidän hyväksyttävä myös, että poliittiset tapahtumat ovat erossa televisiotapahtumista, jotka siten edustavat valikoivasti ensiksi mainittuja. Nämä kaksi ta- pahtumaa ovat luonnollisesti suh- teessa toisiinsa: jälkimmäinen koos- tuu edellistä koskevista kuvitetuis- ta tarinoista. Mutta ne eivät ole identtisiä, eikä television voi sa- noa syrjäyttäneen politiikkaa -se antaa sille merkityksiä erityisin tavoin. Poliittisten kysymysten agendaa, jota olen kutsunut tietyn

ajankohdan 'primaarimääritelmiksi', eivät konstituoi ohjelmantekijät vaan pikemminkin kiistelevät poliit- tiset ja taloudelliset voimat, joil- la on tärkeä vaikutus vallitseviin parlamentaarisen politiikan käytän- töihin. Televisiojournalismi on po- liittisten voimien ohjaamaa, aina- kin niistä hallitsevien. Journalis tisen kerronnan prosessi, jota täs- sä kutsun informoidun spekulaation prosessiksi, edustaa poliittista sfääriä hallitsevia määritelmiä se- kä yrittää yleistää ne.

Muiden tavoin Patemanin tutkimus on tärkeä siinä mielessä, että se antaa asiaankuuluvan painon tämän prosessin erityisille formaalisil- le ominaisuuksille, erityisesti niille joiden avulla yleistystä ta- voitellaan. Hän esimerkiksi kiinnit- tää huomiota "jäykkien formaattien ja rituaalisten toistojen" käyttöön, yleistäviin määritelmiin ja lukui- siin muihin "tarkkaavaisuutta yllä- pitäviin keinoihin". Tällaisten kei- nojen luonne ja soveltaminen kumpuaa paljolti asenteesta, joka pitää it sestään selvänä ja siten hyväksyy kyselemättä, mikä on 'hyvää' , 'te- levisionomaista' aineistoa ja 'hy- vä', 'kiehtova' esitystapa- lyhyes- ti: ammatillisesta 'tietotaidosta'.

Sen arviointi, mikä on houkutteleva tapa käsitellä asioita - ts. sellai- nen joka voittaa yleisön huomion - perustuu viimekädessä ammattimais- ten ohjelmantekijöiden oletukseen yleisöstä, sen intresseistä ja asen- teista. Näiden 'tarkkaavaisuutta yl- läpitävien' keinojen hyväksikäytöllä on seurauksia siihen tapaan, jolla poliittiset kysymykset ja johtohah- mojen antamat primaarimääritelmät tulevat esiin televisiossa. Niitä muunnellaan tietyillä tavoin.

Yksi seuraus ohjelmien erilaisis- ta tavoista vedota yleisöihin on se, että kaikista uutislähetyksiin valituista ja niissä esitetyistä

Kuua2

aiheista ei tule sittemmin ajankoh- taisohjelmien aiheita. Samoin eivät ajankohtaislähetysten kynnyksen ylit- täneet saa jokaisen eri ohjelman huomiota osakseen. On kysymyksiä, joiden katsotaan sopivan tiettyjen ohjelmien käsiteltäväksi paremmin kuin toisten. Tietyt aiheet kuiten- kin raportoidaan koko uutis- ja ajan- kohtaisohjelmien skaalalla. Tällä hetkellä sellaisiin aiheisiin lukeu- tuu hallituksen politiikka, joka pyrkii 'hoitamaan inflaatiota' es- tämällä 'ylisuuret palkkasopimukset', kannustamalla 'maltillisuuteen palk- kaneuvotteluissa' ja 'hillitsemällä julkisia menoja'. Tämän kaltaisille kysymyksille, jotka sekä poliitikoi- den että ohjelmantekijöiden keskuu- dessa määritellään 'koko kansakuntaan vaikuttaviksi', enemmän tai vähemmän taataan pääsy kuhunkin säännölliseen ajankohtaisohjelmaan - esimerkiksi sellaisiin kuin Panorama, Tonight, Weekend World ja Nationwide.

Sitten on kysymyksiä, joilla ei ole yleistä pääsyä ruutuun. Vaikka joitain (esimerkiksi rikoksia) seu- rataan uutisissa rutiininomaisesti ja laajasti, ne harvoin saavat liik- keelle koko ajankohtaisohjelmien ko- neistoa. Tyypillisesti ne käsitel- lään tutkivissa dokumenttiraporteis- sa sekä joissain makasiinilähetyksis- sä, kuten Tonightissa, joka vähitel-

len on alkanut sisältää yhä enemmän 'yhteiskunnallisten ongelmien'· kä- sittelyä. Jotta 'rikosjuttu' voisi saada voimakkaammin pohtivan tarkas- telun osakseen, mitä useiden vuosien kuluessa on totuttu pitämään Panora- man alana, sen täytyisi ylittää tiet

tyjä politiikan ja talouden etupii- rien tunnustettujen todistajien a- settamia lisämäärekynnyksiä. Esimerk ki voisi olla erityisen väkivaltais- ten rikosten sarja, jonka sanottai- siin edustavan tapahtumien koko yh- teiskunnallista rakennetta, tai oi- keudellisen koneiston yleisempi krii si sellaisenaan. Emme voi puhua nal- den primaarimääritelmien universaa- lista journalistisesta omaksumis- ja muuntelumuodosta. Samaa, jo primaa- rialueilla muodostettua sisältöä muunnellaan eri tavoin riippuen te- levisuaal isesta 'kehyksestä', johon se sovitetaan.

Tätä voidaan lyhyesti havainnol- listaa viittaamalla Nationwide-oh- jelman eriskummallisuuksiin. Sellai- set poliittiset kysymykset, jotka säännöllisesti esiintyvät Panoramas- sa, saavat Nationwiden aiheiden jou- kossa poikkeuksellisen ja alisteisen aseman. Kun tällaiset 'painavat' po- liittiset aiheet sitten ovat esillä, ne merkitään tyypillisesti jollain muunnelmalla peruslauseesta 'ja nyt

siirrymme vakavampiin asioihin'. Seu raava lausunto ohjelmasta osoittaa vielä selvemmin valinnan ja sijoi- tusten perustan: "Aina kun me Nation widessa vain voimme, yritämme tarjo-

ta teille elämän valoisamman puolen, vastustaa kaikkea synkkyyttä ja toi- vottomuutta ympärillämme. J.a tänään kerromme menestystarinan ... " Saman- laiset lausunnot itse ohjelmasta ryydittävät sen esittäjien kerron- taa; ne toteuttavat metadiskursii- vista funktiota muistuttaen yleisö- jä ohjelman muunnosten statuksesta ja merkiten samalla niiden eron mui- hin nähden tavalla, joka on paradig-

39

suhteista. Televisiota pidetään eh- dottoman itsenäisenä primaarivaikut- tajana yhteiskunnassa. Päähuomio tutkimuksissa, jotka pitävät kiinni tästä näkökannasta, on pantu sen määrittelemiseen, kuinka ohjelmat

synnyttävät sen mitä Trevor Pateman on kutsunut "rikoskumppanuudeksi"

yleisön kanssa. ³ Patemanin tutki- muksen keskeinen argumentti johtaa hänet esittämään, että ilmaus 'vaa- lien televisioseuranta' on harhaan- johtava. Hänen mukaansa television voi katsoa 'seuraavan' vaaleja tai mitä tahansa poliittista tapahtumaa vain siinä tapauksessa, että sillä on niihin nähden riippumaton ole- massaolo. Koska evidenssi television

kasvavasta tunkeutumisesta vaalikam- panjoihin viittaa siihen, että sel- laista riippumattomuutta ei enää o 1 e , " e i me i ll ä o l e v a a l i en te l e v i -

sioseurantaa: meillä on televisio- vaalit". ⁴

Tästä näkökulmasta kyse ei ole siitä, että televisio omaksuisi a- lunperin toisaalla muotoiltuja po- liittisia tilanteita koskevia määri- telmiä ja antaisi vallan niille. Pi kemminkin sen nähdään luovan nämä määritelmät itse. Patemanin tutki- muksessa, kuten muissakin tätä näkö- kantaa edustavissa töissä, televisi- on sanotaan kuitenkin välittävän po- liittisia tapahtumia, ja jos hyväk- symme, että televisiolla on välittä- vä rooli, on meidän hyväksyttävä myös, että poliittiset tapahtumat ovat erossa televisiotapahtumista, jotka siten edustavat valikoivasti ensiksi mainittuja. Nämä kaksi ta- pahtumaa ovat luonnollisesti suh- teessa toisiinsa: jälkimmäinen koos- tuu edellistä koskevista kuvitetuis- ta tarinoista. Mutta ne eivät ole identtisiä, eikä television voi sa- noa syrjäyttäneen politiikkaa -se antaa sille merkityksiä erityisin tavoin. Poliittisten kysymysten agendaa, jota olen kutsunut tietyn

ajankohdan 'primaarimääritelmiksi', eivät konstituoi ohjelmantekijät

vaan pikemminkin kiistelevät poliit- tiset ja taloudelliset voimat, joil- la on tärkeä vaikutus vallitseviin parlamentaarisen politiikan käytän- töihin. Televisiojournalismi on po- liittisten voimien ohjaamaa, aina- kin niistä hallitsevien. Journalis tisen kerronnan prosessi, jota täs- sä kutsun informoidun spekulaation prosessiksi, edustaa poliittista sfääriä hallitsevia määritelmiä se- kä yrittää yleistää ne.

Muiden tavoin Patemanin tutkimus on tärkeä siinä mielessä, että se antaa asiaankuuluvan painon tämän prosessin erityisille formaalisil- le ominaisuuksille, erityisesti niille joiden avulla yleistystä ta- voitellaan. Hän esimerkiksi kiinnit- tää huomiota "jäykkien formaattien ja rituaalisten toistojen" käyttöön, yleistäviin määritelmiin ja lukui-

siin muihin "tarkkaavaisuutta yllä- pitäviin keinoihin". Tällaisten kei- nojen luonne ja soveltaminen kumpuaa paljolti asenteesta, joka pitää it sestään selvänä ja siten hyväksyy kyselemättä, mikä on 'hyvää' , 'te- levisionomaista' aineistoa ja 'hy- vä', 'kiehtova' esitystapa- lyhyes- ti: ammatillisesta 'tietotaidosta'.

Sen arviointi, mikä on houkutteleva tapa käsitellä asioita - ts. sellai- nen joka voittaa yleisön huomion - perustuu viimekädessä ammattimais- ten ohjelmantekijöiden oletukseen yleisöstä, sen intresseistä ja asen-

teista. Näiden 'tarkkaavaisuutta yl- läpitävien' keinojen hyväksikäytöllä on seurauksia siihen tapaan, jolla poliittiset kysymykset ja johtohah- mojen antamat primaarimääritelmät tulevat esiin televisiossa. Niitä muunnellaan tietyillä tavoin.

Yksi seuraus ohjelmien erilaisis- ta tavoista vedota yleisöihin on se, että kaikista uutislähetyksiin valituista ja niissä esitetyistä

Kuua2

aiheista ei tule sittemmin ajankoh- taisohjelmien aiheita. Samoin eivät ajankohtaislähetysten kynnyksen ylit- täneet saa jokaisen eri ohjelman huomiota osakseen. On kysymyksiä, joiden katsotaan sopivan tiettyjen ohjelmien käsiteltäväksi paremmin kuin toisten. Tietyt aiheet kuiten- kin raportoidaan koko uutis- ja ajan- kohtaisohjelmien skaalalla. Tällä hetkellä sellaisiin aiheisiin lukeu- tuu hallituksen politiikka, joka pyrkii 'hoitamaan inflaatiota' es- tämällä 'ylisuuret palkkasopimukset', kannustamalla 'maltillisuuteen palk- kaneuvotteluissa' ja 'hillitsemällä julkisia menoja'. Tämän kaltaisille kysymyksille, jotka sekä poliitikoi- den että ohjelmantekijöiden keskuu- dessa määritellään 'koko kansakuntaan vaikuttaviksi', enemmän tai vähemmän taataan pääsy kuhunkin säännölliseen ajankohtaisohjelmaan - esimerkiksi sellaisiin kuin Panorama, Tonight, Weekend World ja Nationwide.

Sitten on kysymyksiä, joilla ei ole yleistä pääsyä ruutuun. Vaikka joitain (esimerkiksi rikoksia) seu- rataan uutisissa rutiininomaisesti ja laajasti, ne harvoin saavat liik- keelle koko ajankohtaisohjelmien ko- neistoa. Tyypillisesti ne käsitel- lään tutkivissa dokumenttiraporteis- sa sekä joissain makasiinilähetyksis- sä, kuten Tonightissa, joka vähitel-

len on alkanut sisältää yhä enemmän 'yhteiskunnallisten ongelmien'· kä- sittelyä. Jotta 'rikosjuttu' voisi saada voimakkaammin pohtivan tarkas- telun osakseen, mitä useiden vuosien kuluessa on totuttu pitämään Panora- man alana, sen täytyisi ylittää tiet

tyjä politiikan ja talouden etupii- rien tunnustettujen todistajien a- settamia lisämäärekynnyksiä. Esimerk ki voisi olla erityisen väkivaltais- ten rikosten sarja, jonka sanottai- siin edustavan tapahtumien koko yh- teiskunnallista rakennetta, tai oi- keudellisen koneiston yleisempi krii si sellaisenaan. Emme voi puhua nal- den primaarimääritelmien universaa- lista journalistisesta omaksumis- ja muuntelumuodosta. Samaa, jo primaa-

rialueilla muodostettua sisältöä muunnellaan eri tavoin riippuen te- levisuaal isesta 'kehyksestä', johon se sovitetaan.

Tätä voidaan lyhyesti havainnol- listaa viittaamalla Nationwide-oh- jelman eriskummallisuuksiin. Sellai- set poliittiset kysymykset, jotka säännöllisesti esiintyvät Panoramas- sa, saavat Nationwiden aiheiden jou- kossa poikkeuksellisen ja alisteisen aseman. Kun tällaiset 'painavat' po-

liittiset aiheet sitten ovat esillä, ne merkitään tyypillisesti jollain muunnelmalla peruslauseesta 'ja nyt siirrymme vakavampiin asioihin'. Seu raava lausunto ohjelmasta osoittaa vielä selvemmin valinnan ja sijoi- tusten perustan: "Aina kun me Nation widessa vain voimme, yritämme tarjo-

ta teille elämän valoisamman puolen, vastustaa kaikkea synkkyyttä ja toi- vottomuutta ympärillämme. J.a tänään kerromme menestystarinan ... " Saman- laiset lausunnot itse ohjelmasta ryydittävät sen esittäjien kerron- taa; ne toteuttavat metadiskursii- vista funktiota muistuttaen yleisö- jä ohjelman muunnosten statuksesta ja merkiten samalla niiden eron mui- hin nähden tavalla, joka on paradig-

39

maattinen televisiojournalismille.

Tämä pitäytyminen ohjelman muun- noksiin jatkuu aina 'painaviksi' luokiteltuihin aiheisiin asti. Ylei- sesti ottaen se johtaa 'toivon sä- teen' tai kaiken 'pahan' keskellä olevien 'hyvien uutisten' etsimi- seen. Niin vallitseva on tämä orien- taatio, että pelkkä vastakkaisten voimien läsnäolo ohjelman kuvaamis- sa tapahtumissa voidaan kohottaa

'toivon merkiksi'. Niinpä esimerkik- si toimittaja Michael Barrett, joka ei kyennyt keksimään yhtään sovit- telukeinoa haastatellessaan Chrys- lerin Coventryn tehtaan 'työmiesten' ja 'pomojen' edustajia ajankohtana jolloin yhtiö tavoitteli hallituksen tukea voidakseen jatkaa toimintaansa maassa, tulkitsi lopulta haastatte- lua näin: "No, ainakin istutte yh- dessä nyt tänä kylmänä iltana. Toi- votaan, että tällainen henki voimis- tuu" (Nationwide, 19. helmikuuta 1976). Lyhyesti, pelkkä 'edustajien' läsnäolo diskurssissa mobilisoidaan vihjaamaan sovintoon, joka haastat- telussa ei selvästikään ollut esil-

1 ä.

Tällaiset muunnokset liittyvät pääasiassa yleistämiseen, joskin ne epäilemättä strukturoivat myös aiheiden ilmenemismuotoja. Ne ovat kuitenkin journalistisen jutunker- ronnan sekundaarisia aspekteja sii- nä mielessä, että ne ovat käyttökel- poisia vain edellyttäen, että 'to- dellinen' on jo muodostettu. Infor- moidun spekulaation prosessin perua- tavia aspekteja ovat ne, jotka ar- tikuloivat 'todellista', ne proses- sit ja keinot joiden avulla politii- kan ja talouden sfäärien primaari- määritelmät solmitaan ja liitetään televisiojournalismin kerronnan ko- konaiskudokseen. Televisiojournalis- mi ei ole poliittisia ja taloudel- lisia kysymyksiä koskevien määritel- mien alkulähde. Määritelmät saavat alkunsa kilpailevien poliittisten

ja taloudellisten vo1m1en välisissä kamppailuissa. Televisio ei hyväksy jokaikistä määritelmää täsmälleen samalla tavoin. Haluan nyt tutkia tätä omaksumisen eriytymisprosessia hieman yksityiskohtaisemmin.

Olen kutsunut journalistisen ju- tunkerronnan prosessia informoidun spekulaation prosessiksi. Se on pro- sessi, joka on yhteinen kaikille lähetyksille uutis- ja ajankohtais- sektorilla, vaikkakin sen täsmälli- nen soveltaminen vaihtelee kulloi- senkin ohjelman mukaan. Se koostuu kahdesta suhteellisen erillisestä vaiheesta. Ensimmäisessä päähuomio on siinä, kuinka luoda (establish) teema ja sen 'todellisuusperusta'.

Ensimmäisen ja toisen vaiheen vä- lissä on siirtymävaihe, jonka aika- na muotoillaan kysymykset tai kiin- nostuksen kohteet. Juuri ne organi- soivat prosessin toisen spekulatii- visen momentin. Laajasti ottaen on mahdollista identifioida joukko te- levisuaalisia alkeismuotoja, joita käytetään informoidun spekulaation välineinä. Yhdessä ne muodostavat tämän yleisradiotoiminnan sektorin muodollisen paradigman - muodollis- ten mahdollisuuksien perusvalikoi- man, josta valinnat tehdään ja koo- taan yhteen tietyin tavoin. Tämä muodollisten mahdollisuuksien reper- tuaari on kehittynyt ja muotoutunut ajan myötä, mutta 50-luvun puolivä listä nykypäivään se on säilynyt olennaisilta osiltaan vakaana.⁵ Se sisältää seuraavat elementit:

A kamerakohdistus studiossa B studioraportti

C studiohaastattelu 0 studiokeskustelu

E filmikooste tapahtumapaikalta

F filmikooste tapahtumapaikalta, päällä kommentointi G filmikooste tapahtumapaikalta, päällä kuvateksti H filmijakso itse tapahtumasta (actuality extract) l kamerakohdistus tapahtumapaikalla

J raportti tapahtumapaikalta

K haastattelu tapahtumapaikalla L kaavioita, päällä kommentointi

M still-kuvia, päällä ääni tai kuvateksti N krediittejä/otsikoita, päällä musiikki

Journalistisen television viestin- nälliset roolit ovat seuraavat: (1)

lukija, (2) kommentaattori, (3) re- portteri, ( 4) puheenjohtaja, ( 5) haastattelija, (6) haastateltava,

(7) asiantuntija, (8) keskustelun päähahmo, (9) kadunmies (tavallinen ihminen). Nämä roolit eivät ole abs- trakteja olemuksia; ne ovat olemas- sa ja eriytyvät vain diskursiivises- sa käytännössä. Alkeismuodot voidaan tietenkin hajottaa pienempiin yksi- köihin. Elävä studiokeskustelu, muoto jota käytetään koko alueella, mutta vain spekulatiivisten vaihei- den puitteissa, esimerkiksi voidaan hajottaa 'transaktion', 'vaihdon',

'liikkeen' ja 'aktin' alempiin yk- siköihin. Kuitenkin sitä voidaan pitää alkeismuotona sikäli, että jo- kainen tämän muodon mobilisointi pi- tää sisällään tietyt ehdottoman kiinteät 'lausekokonaisuudet', syn- tagmat, organisoitumisen jokaisella tasolla.

Kaikkia mainitsemiani muotoja ja rooleja ei mobilisoida journalisti- sen jutunkerronnan 'informatiivises- sa' vaiheessa. Uutislähetykset esi- merkiksi eivät käytä elävää studio- keskustelua. Vaikka valinnat ja yh- distelmät vaihtelevat primaarimää-

rit~lmien luonteen mukaan, käsittää jokainen uutisaihe ainakin elementit

A ja B (studioraportti). Ei lainkaan harvinainen yhdistelmä on A-B-E-F- K-A. Tämä yhdistelmä antaa omaksu- mistyölle sen ilmeisen informatii- visen muodon. Elementtien A, B (ka- merakohdistus studiossa, elävä stu- dioraportti) ja E,F,K (filmikooste tapahtumapaikalta, kommentoitu fil- mikooste tapahtumapaikalta, haas- tattelu tapahtumapaikalta) välillä on dialektinen suhde, jossa jälkim-

mäiset näyttävät perustelevan, oi- keuttavan ja vahvistavan edellisen. Kääntäen, A:ssa ja B:ssä annetut lausunnot toimivat metakielenä; ne näyttävät tähdentävän, asettavan paikoilleen yleisön vastaanotossa erityisesti K:n lausuntojen 'totuu- dellisuutta'. Suuri luottamus 'pai- kan päällä'-muotoihin- etenkin kun kysymys on ennalta määritelty 'seu- rauksiltaan merkitykselliseksi koko kansakunnalle' - peittää sen, kuin- ka laajasti ohjelmantekijät ovat rajanneet ja suunnanneet aihetta. A:n ja B:n diskurssin sekä F:n pääl-

lä olevan kommentoinnin tuottama rajaus ja kohdennus tuottavat ylei- sölle tietyn orientoitumisen tai

'mielipiteen', joka perustetaan ta- pahtumiin ja lausuntoihin, joita saadaan paikan päältä - 'ulkomaail- man tositapahtumista'. Paikan pääl- lä -muotojen käyttö ylläpitää 'to- dellisuuden läpinäkyvyys'-efektiä joka saa konstruoidut orientaatiot näyttämään 'luonnollisilta' - ai- noilta mahdollisilta.

Alkaaksemme tarkastella, kuinka prosessin tämä osa toimii ja kuin- ka orientaatioiden luonne konstru- oidaan, otamme esimerkin siitä, kuinka televisiouutiset käsitteli- vät TUC:n konferenssien tiettyjä avainhetkiä. TUC oli hyväksynyt työväenpuolueen hallituksen yhteis- kuntasopimuksen 'vi ra 11 i ses ti ' syys- kuussa 1974. Esimerkkimme on TUC:n konferenssista syyskuussa 1977, jossa hylättiin yhden lisävuoden palkkahillintä, mutta suostuttiin hallituksen 12 kuukauden ohjenuo- raan. Esimerkkiselostuksessa käy- tetään laajasti elementtiä H (suo- ra lähetys tapahtumasta) hallituk- sen valjastamiseksi television se- lostuksen käyttöön.

Filmikuvaa suosiota osoittavista kokousedustajista. Selostajan ääni:

Pääministeri sai myrskyisät suo-

maattinen televisiojournalismille.

Tämä pitäytyminen ohjelman muun- noksiin jatkuu aina 'painaviksi' luokiteltuihin aiheisiin asti. Ylei- sesti ottaen se johtaa 'toivon sä- teen' tai kaiken 'pahan' keskellä olevien 'hyvien uutisten' etsimi- seen. Niin vallitseva on tämä orien- taatio, että pelkkä vastakkaisten voimien läsnäolo ohjelman kuvaamis- sa tapahtumissa voidaan kohottaa

'toivon merkiksi'. Niinpä esimerkik- si toimittaja Michael Barrett, joka ei kyennyt keksimään yhtään sovit- telukeinoa haastatellessaan Chrys- lerin Coventryn tehtaan 'työmiesten' ja 'pomojen' edustajia ajankohtana jolloin yhtiö tavoitteli hallituksen tukea voidakseen jatkaa toimintaansa maassa, tulkitsi lopulta haastatte- lua näin: "No, ainakin istutte yh- dessä nyt tänä kylmänä iltana. Toi- votaan, että tällainen henki voimis- tuu" (Nationwide, 19. helmikuuta 1976). Lyhyesti, pelkkä 'edustajien' läsnäolo diskurssissa mobilisoidaan vihjaamaan sovintoon, joka haastat- telussa ei selvästikään ollut esil-

1 ä.

Tällaiset muunnokset liittyvät pääasiassa yleistämiseen, joskin ne epäilemättä strukturoivat myös aiheiden ilmenemismuotoja. Ne ovat kuitenkin journalistisen jutunker- ronnan sekundaarisia aspekteja sii- nä mielessä, että ne ovat käyttökel- poisia vain edellyttäen, että 'to- dellinen' on jo muodostettu. Infor- moidun spekulaation prosessin perua- tavia aspekteja ovat ne, jotka ar- tikuloivat 'todellista', ne proses- sit ja keinot joiden avulla politii- kan ja talouden sfäärien primaari- määritelmät solmitaan ja liitetään televisiojournalismin kerronnan ko- konaiskudokseen. Televisiojournalis- mi ei ole poliittisia ja taloudel- lisia kysymyksiä koskevien määritel- mien alkulähde. Määritelmät saavat alkunsa kilpailevien poliittisten

ja taloudellisten vo1m1en välisissä kamppailuissa. Televisio ei hyväksy jokaikistä määritelmää täsmälleen samalla tavoin. Haluan nyt tutkia tätä omaksumisen eriytymisprosessia hieman yksityiskohtaisemmin.

Olen kutsunut journalistisen ju- tunkerronnan prosessia informoidun spekulaation prosessiksi. Se on pro- sessi, joka on yhteinen kaikille lähetyksille uutis- ja ajankohtais- sektorilla, vaikkakin sen täsmälli- nen soveltaminen vaihtelee kulloi- senkin ohjelman mukaan. Se koostuu kahdesta suhteellisen erillisestä vaiheesta. Ensimmäisessä päähuomio on siinä, kuinka luoda (establish) teema ja sen 'todellisuusperusta'.

Ensimmäisen ja toisen vaiheen vä- lissä on siirtymävaihe, jonka aika- na muotoillaan kysymykset tai kiin- nostuksen kohteet. Juuri ne organi- soivat prosessin toisen spekulatii- visen momentin. Laajasti ottaen on mahdollista identifioida joukko te- levisuaalisia alkeismuotoja, joita käytetään informoidun spekulaation välineinä. Yhdessä ne muodostavat tämän yleisradiotoiminnan sektorin muodollisen paradigman - muodollis- ten mahdollisuuksien perusvalikoi- man, josta valinnat tehdään ja koo- taan yhteen tietyin tavoin. Tämä muodollisten mahdollisuuksien reper- tuaari on kehittynyt ja muotoutunut ajan myötä, mutta 50-luvun puolivä listä nykypäivään se on säilynyt olennaisilta osiltaan vakaana.⁵ Se sisältää seuraavat elementit:

A kamerakohdistus studiossa B studioraportti

C studiohaastattelu 0 studiokeskustelu

E filmikooste tapahtumapaikalta

F filmikooste tapahtumapaikalta, päällä kommentointi G filmikooste tapahtumapaikalta, päällä kuvateksti H filmijakso itse tapahtumasta (actuality extract) l kamerakohdistus tapahtumapaikalla

J raportti tapahtumapaikalta

K haastattelu tapahtumapaikalla L kaavioita, päällä kommentointi

M still-kuvia, päällä ääni tai kuvateksti N krediittejä/otsikoita, päällä musiikki

Journalistisen television viestin- nälliset roolit ovat seuraavat: (1)

lukija, (2) kommentaattori, (3) re- portteri, ( 4) puheenjohtaja, ( 5) haastattelija, (6) haastateltava, (7) asiantuntija, (8) keskustelun päähahmo, (9) kadunmies (tavallinen ihminen). Nämä roolit eivät ole abs- trakteja olemuksia; ne ovat olemas- sa ja eriytyvät vain diskursiivises- sa käytännössä. Alkeismuodot voidaan tietenkin hajottaa pienempiin yksi- köihin. Elävä studiokeskustelu, muoto jota käytetään koko alueella, mutta vain spekulatiivisten vaihei- den puitteissa, esimerkiksi voidaan hajottaa 'transaktion', 'vaihdon',

'liikkeen' ja 'aktin' alempiin yk- siköihin. Kuitenkin sitä voidaan pitää alkeismuotona sikäli, että jo- kainen tämän muodon mobilisointi pi- tää sisällään tietyt ehdottoman kiinteät 'lausekokonaisuudet', syn- tagmat, organisoitumisen jokaisella tasolla.

Kaikkia mainitsemiani muotoja ja rooleja ei mobilisoida journalisti- sen jutunkerronnan 'informatiivises- sa' vaiheessa. Uutislähetykset esi- merkiksi eivät käytä elävää studio- keskustelua. Vaikka valinnat ja yh- distelmät vaihtelevat primaarimää-

rit~lmien luonteen mukaan, käsittää jokainen uutisaihe ainakin elementit

A ja B (studioraportti). Ei lainkaan harvinainen yhdistelmä on A-B-E-F- K-A. Tämä yhdistelmä antaa omaksu- mistyölle sen ilmeisen informatii- visen muodon. Elementtien A, B (ka- merakohdistus studiossa, elävä stu- dioraportti) ja E,F,K (filmikooste tapahtumapaikalta, kommentoitu fil- mikooste tapahtumapaikalta, haas- tattelu tapahtumapaikalta) välillä on dialektinen suhde, jossa jälkim-

mäiset näyttävät perustelevan, oi- keuttavan ja vahvistavan edellisen.

Kääntäen, A:ssa ja B:ssä annetut lausunnot toimivat metakielenä; ne näyttävät tähdentävän, asettavan paikoilleen yleisön vastaanotossa erityisesti K:n lausuntojen 'totuu- dellisuutta'. Suuri luottamus 'pai- kan päällä'-muotoihin- etenkin kun kysymys on ennalta määritelty 'seu- rauksiltaan merkitykselliseksi koko kansakunnalle' - peittää sen, kuin- ka laajasti ohjelmantekijät ovat rajanneet ja suunnanneet aihetta.

A:n ja B:n diskurssin sekä F:n pääl- lä olevan kommentoinnin tuottama rajaus ja kohdennus tuottavat ylei- sölle tietyn orientoitumisen tai

'mielipiteen', joka perustetaan ta- pahtumiin ja lausuntoihin, joita saadaan paikan päältä - 'ulkomaail- man tositapahtumista'. Paikan pääl- lä -muotojen käyttö ylläpitää 'to- dellisuuden läpinäkyvyys'-efektiä joka saa konstruoidut orientaatiot näyttämään 'luonnollisilta' - ai- noilta mahdollisilta.

Alkaaksemme tarkastella, kuinka prosessin tämä osa toimii ja kuin- ka orientaatioiden luonne konstru- oidaan, otamme esimerkin siitä, kuinka televisiouutiset käsitteli- vät TUC:n konferenssien tiettyjä avainhetkiä. TUC oli hyväksynyt työväenpuolueen hallituksen yhteis- kuntasopimuksen 'vi ra 11 i ses ti ' syys- kuussa 1974. Esimerkkimme on TUC:n konferenssista syyskuussa 1977, jossa hylättiin yhden lisävuoden palkkahillintä, mutta suostuttiin hallituksen 12 kuukauden ohjenuo- raan. Esimerkkiselostuksessa käy- tetään laajasti elementtiä H (suo- ra lähetys tapahtumasta) hallituk- sen valjastamiseksi television se- lostuksen käyttöön.

Filmikuvaa suosiota osoittavista kokousedustajista. Selostajan ääni:

Pääministeri sai myrskyisät suo-

~

!

sionosoitukset TUC:n kokousedusta- jilta kerrottuaan kylmiä tosiasioi- ta taloudellisesta tilanteesta.

Studiossa uutisankkuri puhuu suoraan kameralle:

Hyvää iltaa. Pääministeri toivoi tänään ammattiliitoilta pidätty- vyyttä palkankorotusvaatimuksissa ja kahdentoista kuukauden korotus- jaksoja. Hän sanoi pitävänsä mal- tillisia korotuksia ja verotuksen keventämistä parhaana mahdollisena talouspoliittisena vaihtoehtona.

Hän sanoutui irti paluusta vuosien 1974/75 järjettömään inflaatioon.

Sen sijaan hän toivoi inflaation painuvan alle 10 prosentin rajan.

Callaghan uskoi, että pidättyväinen palkankorotuslinja mahdollistaisi tämän ja katsoi hallituksen voivan tulla mukaan taloutta elvyttävin toimin. Hän totesi viitaten mahdol- lisuuteen laatia vuoden lopulla li- säbudjetti: ¹¹En missään tapauksessa sulje pois tämän syksyn aikana suo- ritettavia toimenpiteitä.~~ Callag- han piti puoli tuntia kestäneen päättäväisen puheensa Blackpoolis- sa TUC:n kongressiedustajille, jot- ka huomenna äänestävät 12 kuukauden palkankorotusjakson käyttöönotosta.

Hän korosti vapaiden palkankorotus- ten ja liittokohtaisten sopimusten vaaroja ja valitteli, että sopimus- kauden jatkaminen vielä kolmannek- Sl vuodeksi ei ole mahdollista.

Uutisfilmissä Callaghan puhumas- sa kokousedustajille:

Olen sanonut, että olisin ha- lunnut sopimuskauden kolmivuotisek- si, mutta minulle on kerrottu sen olevan mahdotonta. Ja näistä lähtö- kohdista meidän kaikkien on keskus- teluissa lähdettävä. Me uskoimme - ja minä uskon yhä edelleen - että kaikista vaikeuksista huolimatta maltillisten palkankorotusten ja verotuksen keventämisen yhdistelmä tarjoaa parhaat mahdollisuudet huo- lehtia jäsentenne eduista. Rohkenen

todeta, että osa jäsenist~stänne ei usko tähän. Mutta siihen meidän on tyydyttävä, koska elämme demokraat- tisessa maassa. Minä ymmärrän tämän.

Olen samaa mieltä siitä, että va- paiden palkkasopimusten puolesta puhuu yksi hyvin painava argumentti.

Tämä argumentti on, että palkkapo- litiikkaa ei pitäisi alistaa val- tion kontrolliin. Mutta vapaat palk- kasopimukset merkitsevät tuloerojen kasvua. On valittava joko vapaat palkkasopimukset tai tuloerojen kas- vun estäminen. Molempia ei voi saa- da.

Edellä esitetty oteBBC:nalkuillan uutislähetyksestä ei ole täydelli- nen. Tapahtumapaikalta tulevan uu- tisfilmikatkelman jälkeen puheen- vuoro siirtyy työmarkbnatoimi tta- jalle, joka esittää lisää detalje- ja puheen sisällöstä ja sen saamas- ta vastaanotosta. Näitä kommentte- ja tarkastellaan hieman jäljempänä.

Uutisjutun rakenne perustuu keskei- sesti televisiojournalismin 'pai- kan päällä¹-muotojen - suorien sa- nallisten ja sanallis-visuaalisten sitaattien - käyttöön. Täten selos- tukset ovat ilmiasultaan yksinker- taisia raportteja, jotka eivät näy- tä sisältävän muuta kuin pääminis- terin puheen pääkohdat. Televisio- journalismin objektiivisuuden de- monstraationa 'paikan päällä' -muo- tojen käyttö on käyttökelpoinen kei- no. Ne ovat ritualisoituneita tapo- ja vahvistaa, että käytettävissä olevien tilannemääritelmien joukos- ta valitut eivät ole toimittajien omia keksintöjä. Niillä on keskei- nen asema television 'läpinäkyvyys- efektin' tuottamisessa. Tämä efek- ti kiistää televisiojournalismil- le ominaisten käytäntöjen oman ak- tiivisen osuuden (productivity).

Epäilemättä toimittajien journalis- tisesti työstämä uutisaihe on jos- sain määrin jo ennalta hahmottunut

r

-

ja artikuloitunu~ P?liittisissa_

kannanmäärittely1ssa. Mutta use1n 'paikan päällä'-muotoje~ r~nsas

käyttö televisiojournal1sm1ssa.

peittää toimittajien itse suorlt- taman aiheen rakenteen muokkauk- sen. He eivät pelkästään toista . jo muualla sanottua;_te~evisuaall­

sena tapahtumana uut1sa1hetta e?us- taa toimittajien muokkaama vers1o.

Tässä on erityisen kiinn?stav~a

se, että autenttisuuden osoltt~ml­

sen prosessi nojaa - ja ~ok? aJan vahvistaa - itse journal1st1sen esitystavan todenmu~aisuutta: ~ro­

sessi vaatii molemp1en telev1s1on esitysmodusten käyttöä: suoraa . studio-osuutta (jolle tunnusorr.a!.:>.- ta on suoraan kameran puoleen kaan- tyminen) ja tap~ht~ma~aik~)_la_t~l­

lennettujen uut1sf1lm1en Jalklka- teisesitystä (tunnusomaista tälle on yleensä välittömän ka~eran puo- leen kääntymisen puuttum1nen). Ku~­

pikin edellyttää ~oistaan; yhdessa ne vahvistavat to1stensa totuudel- lisuuden ja asettavat edell~sen_

määrääväksi ja hallitsevaksl esl- tysmodukseksi. Aikarekisteri ;_)o- ta suoraan kameran puoleen kaanty-

minen/sen puuttuminen indikoiv~t

ei ainoastaan paikallista studlo- osuutta tässä ja nyt tapahtuvaksi, vaan samalla se myös typistää ta- pahtumia dokumentoi vat .. ~uti sfi ~ mit omaksi sisällökseen. Na1den esltys- modusten rinnakkaistaminen saa toi- minnan ja osallistumisen 'toisaal- la olon' näyttämään 'tässä ja nyt' tapahtuvan todentamisen ongelmatto- malta sisällöltä.

Muokkausmomentissa televisuaa- lisen aineksen voidaan sanoa domi- noivan politiikkaa kuitenkaan hä- vittämättä jälkimmäistä. Sillä po- liittisen diskurssin tuotteena muo- toutuneet artikulaatiot puolestaan määrittävät myös televisiolle omi- naista jutun muokkaustapaa. Päämi- nisterin puheiden ja toimittajien kommenttien välillä vallit?e~ pers- pektiivien vast~avuu~ . .. To1s1n . sanoen toimittaJat e1vat kommentels- saan ainoastaan esitä detaljeja pu- heista vaan kommentit asettuvat pu- heiden oman viitekehyksen puittei- siin. Puheiden sisältämät ennakko- oletukset ja tulkinnat sisältyvät sellaisinaan journalistien komment- teihin, ja koska nämä kommentit ovat

~

!

sionosoitukset TUC:n kokousedusta- jilta kerrottuaan kylmiä tosiasioi- ta taloudellisesta tilanteesta.

Studiossa uutisankkuri puhuu suoraan kameralle:

Hyvää iltaa. Pääministeri toivoi tänään ammattiliitoilta pidätty- vyyttä palkankorotusvaatimuksissa ja kahdentoista kuukauden korotus- jaksoja. Hän sanoi pitävänsä mal- tillisia korotuksia ja verotuksen keventämistä parhaana mahdollisena talouspoliittisena vaihtoehtona.

Hän sanoutui irti paluusta vuosien 1974/75 järjettömään inflaatioon.

Sen sijaan hän toivoi inflaation painuvan alle 10 prosentin rajan.

Callaghan uskoi, että pidättyväinen palkankorotuslinja mahdollistaisi tämän ja katsoi hallituksen voivan tulla mukaan taloutta elvyttävin toimin. Hän totesi viitaten mahdol- lisuuteen laatia vuoden lopulla li- säbudjetti: ¹¹En missään tapauksessa sulje pois tämän syksyn aikana suo- ritettavia toimenpiteitä.~~ Callag- han piti puoli tuntia kestäneen päättäväisen puheensa Blackpoolis- sa TUC:n kongressiedustajille, jot- ka huomenna äänestävät 12 kuukauden palkankorotusjakson käyttöönotosta.

Hän korosti vapaiden palkankorotus- ten ja liittokohtaisten sopimusten vaaroja ja valitteli, että sopimus- kauden jatkaminen vielä kolmannek- Sl vuodeksi ei ole mahdollista.

Uutisfilmissä Callaghan puhumas- sa kokousedustajille:

Olen sanonut, että olisin ha- lunnut sopimuskauden kolmivuotisek- si, mutta minulle on kerrottu sen olevan mahdotonta. Ja näistä lähtö- kohdista meidän kaikkien on keskus- teluissa lähdettävä. Me uskoimme - ja minä uskon yhä edelleen - että kaikista vaikeuksista huolimatta maltillisten palkankorotusten ja verotuksen keventämisen yhdistelmä tarjoaa parhaat mahdollisuudet huo- lehtia jäsentenne eduista. Rohkenen

todeta, että osa jäsenist~stänne ei usko tähän. Mutta siihen meidän on tyydyttävä, koska elämme demokraat- tisessa maassa. Minä ymmärrän tämän.

Olen samaa mieltä siitä, että va- paiden palkkasopimusten puolesta puhuu yksi hyvin painava argumentti.

Tämä argumentti on, että palkkapo- litiikkaa ei pitäisi alistaa val- tion kontrolliin. Mutta vapaat palk- kasopimukset merkitsevät tuloerojen kasvua. On valittava joko vapaat palkkasopimukset tai tuloerojen kas- vun estäminen. Molempia ei voi saa- da.

Edellä esitetty oteBBC:nalkuillan uutislähetyksestä ei ole täydelli- nen. Tapahtumapaikalta tulevan uu- tisfilmikatkelman jälkeen puheen- vuoro siirtyy työmarkbnatoimi tta- jalle, joka esittää lisää detalje- ja puheen sisällöstä ja sen saamas- ta vastaanotosta. Näitä kommentte- ja tarkastellaan hieman jäljempänä.

Uutisjutun rakenne perustuu keskei- sesti televisiojournalismin 'pai- kan päällä¹-muotojen - suorien sa- nallisten ja sanallis-visuaalisten sitaattien - käyttöön. Täten selos- tukset ovat ilmiasultaan yksinker- taisia raportteja, jotka eivät näy- tä sisältävän muuta kuin pääminis- terin puheen pääkohdat. Televisio- journalismin objektiivisuuden de- monstraationa 'paikan päällä' -muo- tojen käyttö on käyttökelpoinen kei- no. Ne ovat ritualisoituneita tapo- ja vahvistaa, että käytettävissä olevien tilannemääritelmien joukos- ta valitut eivät ole toimittajien omia keksintöjä. Niillä on keskei- nen asema television 'läpinäkyvyys- efektin' tuottamisessa. Tämä efek- ti kiistää televisiojournalismil- le ominaisten käytäntöjen oman ak- tiivisen osuuden (productivity).

Epäilemättä toimittajien journalis- tisesti työstämä uutisaihe on jos- sain määrin jo ennalta hahmottunut

r

-

ja artikuloitunu~ P?liittisissa_

kannanmäärittely1ssa. Mutta use1n 'paikan päällä'-muotoje~ r~nsas

käyttö televisiojournal1sm1ssa.

peittää toimittajien itse suorlt- taman aiheen rakenteen muokkauk- sen. He eivät pelkästään toista . jo muualla sanottua;_te~evisuaall­

sena tapahtumana uut1sa1hetta e?us- taa toimittajien muokkaama vers1o.

Tässä on erityisen kiinn?stav~a

se, että autenttisuuden osoltt~ml­

sen prosessi nojaa - ja ~ok? aJan vahvistaa - itse journal1st1sen esitystavan todenmu~aisuutta: ~ro­

sessi vaatii molemp1en telev1s1on esitysmodusten käyttöä: suoraa . studio-osuutta (jolle tunnusorr.a!.:>.- ta on suoraan kameran puoleen kaan- tyminen) ja tap~ht~ma~aik~)_la_t~l­

lennettujen uut1sf1lm1en Jalklka- teisesitystä (tunnusomaista tälle on yleensä välittömän ka~eran puo- leen kääntymisen puuttum1nen). Ku~­

pikin edellyttää ~oistaan; yhdessa ne vahvistavat to1stensa totuudel- lisuuden ja asettavat edell~sen_

määrääväksi ja hallitsevaksl esl- tysmodukseksi. Aikarekisteri ;_)o- ta suoraan kameran puoleen kaanty-

minen/sen puuttuminen indikoiv~t

ei ainoastaan paikallista studlo- osuutta tässä ja nyt tapahtuvaksi, vaan samalla se myös typistää ta- pahtumia dokumentoi vat .. ~uti sfi ~ mit omaksi sisällökseen. Na1den esltys- modusten rinnakkaistaminen saa toi- minnan ja osallistumisen 'toisaal-

la olon' näyttämään 'tässä ja nyt' tapahtuvan todentamisen ongelmatto- malta sisällöltä.

Muokkausmomentissa televisuaa- lisen aineksen voidaan sanoa domi- noivan politiikkaa kuitenkaan hä- vittämättä jälkimmäistä. Sillä po- liittisen diskurssin tuotteena muo- toutuneet artikulaatiot puolestaan määrittävät myös televisiolle omi- naista jutun muokkaustapaa. Päämi- nisterin puheiden ja toimittajien kommenttien välillä vallit?e~ pers- pektiivien vast~avuu~ . .. To1s1n . sanoen toimittaJat e1vat kommentels- saan ainoastaan esitä detaljeja pu- heista vaan kommentit asettuvat pu- heiden oman viitekehyksen puittei- siin. Puheiden sisältämät ennakko- oletukset ja tulkinnat sisältyvät sellaisinaan journalistien komment- teihin, ja koska nämä kommentit ovat

ilmiasultaan suoria raportteja, myös näistä oletuksista ja tulkinnoista näyttää muodostuvan 'pelkkiä fak- toja'.

Siteeratun uutisjutun avausrep- liikki sisältää vihjauksen tästä.

Esimerkkijutussa avausrepliikki toi- mii otsikon tavoin. Se osoittaa var- sinaisen jutun painopisteen tai orientaation. Esimerkissä orientaa- tiota osoittaa väite, että puhe sai

'myrskyisät suosionosoitukset TUC:n konferenssilta'. Tällä huomiolla on tarkoitus välittää tieto, että pää- ministerin puhe sai hyvän vastaan- oton. Tätä kiteytystä kuitenkin relativoivat saman päivän uutisis- sa esitetyt eräiden kokousedustajien haastattelulausunnot. Kommentin asettumista pääministerin puheen oman viitekehyksen puitteisiin osoittaa myös se, että pääministe- rin tulkintaa inflaation syistä ja taltuttamiskeinoista kutsutaan 'ta- louden kylmiksi tosiasioiksi '. Esi- merkissämme ei problematisoida hal-

litukse~ oletusta, että juuri yli- mitoitetut palkankorotukset ovat syynä inflaatioon ja että siksi

'paras talouspoliittinen vaihtoeh- to' on 'maltilliset palkankorotuk- set ja verotuksen lieventäminen'.

Se mitä pohditaan, on se, riittää- kö pääministerin esitys vakuutta- maan työläiset asiasta tulevien kuukausien aikana.

Tätä teemaa kehitellään kommen- tin analyysiosuudessa, joka seura- si filmiotetta Callaghanin puhees- ta ja tietoja sen saamasta välittö- mästä vastaanotosta. Työmarkkina- toimittajan uutisanalyysi muodos- taa tavallaan välietapin 'suoran raportoinnin' - informoidun speku- laation varsinaisen informatiivisen osuuden - ja 'kommenttien ja ana- lyysien' - informoidun spekulaation toisen asteen spekulatiivisen ulot- tuvuuden - välissä. Uutisanalyysi pyrkii asettamaan raporttiosuudes-

ta esitetyt teemat alustavasti yh- teyksiinsä. Tämä toteutetaan taval- lisesti esittämällä arvio alueen keskeisten vaikuttajien reaktiois- ta. Tässä uutisessa BBC:n työmark- kinatoimittaja aloitti huomautta- malla, että "pääministerin puhe ei sisältänyt mitään uutta ... kuiten- kin taloudellisen tilannekatsauk- sen esitystyylissä oli uutta päät- täväisyyttä ... hän totesi rehelli- sesti kokousedustajille, että va- paat palkkasopimukset eivät ole edistäneet yhteiskunnallista tasa- arvoa. ¹¹ Tätä kautta kommentaattori siirtyi kommenttiensa keskeisim- pään osuuteen, "ammattiyhdistysjoh- tajien reaktioihin", todeten niiden

11Vaihdelleen riippuen suhtautumi- sesta vuoden mittaisiin palkanko- rotusväleihin ja maltillisiin koro- tuksiin". (Tässä voidaan huomata, että ammattiyhdistysjohtajien reak- tiot ryhmitellään hallituksen eikä heidän omien viitekehystensä perus- teella.) Tämän jälkeen seurasi kat- kelmia kahden ammattiyhdistysjohta- jan haastatteluista. Toinen heistä esiteltiin "vapaan sopimusoi keuden·

militantiksi edustajaksi" ja toi- nen hieman epämääräisemmin ¹¹tulo- politiikan kannattajaksi". Heille esitetyt kysymykset virittävät ase- telman, jossa vastaukset rajoittui- vat arvioihin pääministerin puheen vakuuttavuudesta. Kysymykset sulki- vat pois mahdollisuuden esitellä vaihtoehtoisia toimintamalleja.

Vaikka vaihtoehtoisen ratkaisun olemassaolo tuodaan esiin, se ei muodosta toimittajien kommentoin- nille perustaa eikä sen argumen- taatiota kehitellä. Ja todellakin, kun vaihtoehtoinen malli sälytetään 'militanttien' yksityisomaisuudek- si, alkaa vaikuttaa siltä, ettei siinä mitään järkeä olekaan. Tämän asetelman tuloksena hallituksen tar- joama strategia alkaa näyttää ai- noalta uskottavalta ratkaisulta.

-,...-

[

!

Television 'läpinäkyvyysefekti' ei siten toteudu vielä yksinkertai- sessa edellä esitettyjen television kahden ilmaisumoduksen limittäin- asettelussa. Se edellyttää myös toimittajien kommenteissa esiinty- vien tilannemääritysten ja poliit- tis-taloudellisen sfäärin diskurs- seissa hallitseviksi nousseiden ti- lannemääritysten ideologista saman- linjaisuutta. Televisiojournalismin

'todellisuus' ei ole välittömästi identtinen poliittis-taloudellisen diskurssin 'todellisuuden' kanssa eikä edellinen ole myöskään jälkim- mäisen yksinkertainen toisinto. Pi- kemminkin televisiojournalismin to- dellisuus ilmeisesti muotoutuu si- ten, että se on sopusoinnussa (cor- responds) poliittis-taloudellisis- sa diskursseissa muovautuneen to- dellisuuskäsityksen kanssa.

Seuraavaksi tarkastelen niitä journalistisia keinoja, joilla täl- lainen sopusointu saavutetaan. Sen lisäksi, että tarkoitukseni on teh- dä selväksi, että television am- mattiyhdistyskokouksia koskevia kommentteja ja hallituksen selon- tekoja yhdistää yhteinen ideologi- nen viitekehys, toivon kykeneväni osoittamaan, että televisiojourna- lismin merkityksenantokäytännöillä on myös konstitutiivinen merkitys hallitsevien tilannemäärittelyjen muodostumisessa normaaleina pide- tyiksi ja itsestäänselvyyksiksi.

Aikaisemmin televisiojournalismiin kohdistuvan tutkimuksen perusteel- la tiedämme, että kiinnostus suun- tautuu keskeisiltä osin sellaisiin tapahtumiin, jotka ennalta tehty- jen tilannemääritelmien kannalta ovat odottamattomia - siis tapah- tumiin, jotka poikkeavat ennalta oletetuista mielekkyyden ja johdon- mukaisuuden määrityksistä. Tässä viittaan Galtungin ja Rugen tutki- mukseen.6 Jälkimmäinen -mielekäs, johdonmukainen, ennakoitu- toimii

mittatikkuna 'odottamattoman' maa- rittämisessä. Mikäli ennakoid~lle

yleensäkään annetaan ilmiasuista sisältöä niin se esiintyy jonakin, jonka jokainen meistä tietää ja jota ei siksi tarvitse eksplisiit- tisesti esittää.

Esimerkiksi vuoden 1977 aikana tulkinta, että inflaatio johtuu palkankorotuksista, oli muodostu- nut itsestäänselvyydeksi - elämän ilmeiseksi ja yksinkertaiseksi to- siasiaksi - ja uutisjuttujen esitys· muoto uusinsi sen aktiivisesti sel- laisena. Vaikka sitä harvoin suoraa1 mainittiin, television ammattiyh- distyskokousuutisissa se kuitenkin toimi premissinä, ammattiyhdistys- kokousten eksplisiittisten tulkin- tojen aina jo ennalta oletettuna lähtökohtana. Kokousuutisissa kes- kityttiin erityisesti ammattiliitto· jen palkkasäänt~lyä koskeviin kes- kusteluihin. Muita teemoja nostet- tiin vain harvoin esiin. 'Odotta- mattomuuden' elementti kiteytyi uu- tisissa ja ajankohtaisohjelmissa ky· symykseksi, antavatko liitot tuken- sa hallituksen palkkasäännöstelypo- litiikalle. Joidenkin ammattiyhdis- tyskokousten - esimerkiksi Skotlan- nin TUe-konferenssin- ennakoitiin asettuvan vastustamaan hallituksen esityksiä. Sekä BBC:n että ITN:n ko· kousuutisissa keskityttiin eritte- lemään erityisesti TUC:n Skotlannin asioiden sihteerin puhetta. BBC:n uutisanalyysissa puhetta kommentoi- tiin seuraavasti:

Työmarkkinatoimittaja uutisstu-

diossa~ puhuu suoraan kameraan: Bruce Millan saapui Rothesayhin yrittääkseen vakuuttaa tämän melko vasemmistomielisen kokouksen palk- karajoitusten jatkamisen ja ammat- tiliittojen ja hallituksen välisen yhteiskuntasopimuksen jatkamisen eduista. Millanin keskeinen sanoma oli, että palkkapolitiikan seuraavar vaiheen muotoilussa kohdattaisiin