1
Suolijärvien vedenkorkeusanalyysi
Tanja Dubrovin
Suomen ympäristökeskus SYKE 2.6.2021
Sisällys
1 Johdanto ... 2
2 Vedenkorkeudet ... 3
3 Mittareiden esittely ... 6
3.1 Jäätymiselle herkkä eliöstö ... 6
3.2 Vesi- ja rantavyöhykkeen kasvillisuus ... 6
3.3 Kalat ... 7
3.4 Linnut ... 7
3.5 Virkistyskäyttö ... 7
3.6 Eroosio ... 8
4 Tulokset ... 9
4.1 Jäätymiselle herkät lajit ... 10
4.2 Vesi- ja rantavyöhykkeen kasvillisuus ... 11
4.3 Kalat ... 12
4.4 Linnut ... 13
4.5 Virkistyskäyttö ... 13
4.6 Eroosio ... 15
5 Yli-Suolijärven ja Ala-Suolijärven vedenkorkeuden vaihtelun vertailu muihin järviin... 17
6 Epävarmuustekijät ... 19
7 Yhteenveto ... 20
8 Lähteet ... 21
9 Liitteet ... 22
1 Johdanto
Suolijärvien vedenkorkeusanalyysi liittyy Kemijoen vesistöalueella sijaitsevan Jumiskon voimalaitoksen sään- nöstelyn kehittämisselvitykseen. Vedenkorkeusanalyysi on laadittu vuosina 2020 - 2021 Suomen ympäristö- keskuksessa (SYKE) Lapin ELY-keskuksen toimeksiannosta ja työn on rahoittanut maa- ja metsätalousminis- teriö. Raporttia ovat kommentoineet Mika Marttunen SYKEstä sekä Niina Karjalainen, Annukka Puro-Tahva- nainen ja Jukka Ylikörkkö Lapin ELY-keskuksesta. Heidi Sjöblom SYKEstä auttoi vedenkorkeushavaintojen kanssa.
Vedenkorkeusanalyysissä lasketaan vedenkorkeuden vaihtelua ja säännöstelyn voimakkuutta kuvaavia tun- nuslukuja eli mittareita järvikohtaisista vedenkorkeushavainnoista. Mittareiden taustalla on pitkäaikainen tutkimustyö ja soveltaminen useissa säännöstelyn kehittämishankkeissa (esim. Hellsten 1997, Marttunen &
Järvinen 1999, Marttunen ym. 2004a, Marttunen ym. 2004b). Mittareiden laskemiseen on kehitetty SYKEssä Vesimittari-ohjelma.
Mittareiden avulla voidaan suuntaa-antavasti arvioida vedenkorkeuden vaihtelun vaikutuksia vesi- ja ranta- luontoon, kalastoon, linnustoon ja virkistyskäyttöön. Mittarit auttavat hahmottamaan vaikutusten suuntaa ja suuruusluokkatasoa ja ovat siten hyödyllinen apuväline, kun muodostetaan käsitystä säännöstelystä ja sen mahdollisista vaikutuksista. Tulosten perusteella voidaan alustavasti tunnistaa muuttujia (esim. virkistys- käyttö, lintujen pesintä), joihin säännöstelyllä tai säännöstelyvaihtoehdoilla on suurimmat myönteiset ja kiel- teiset vaikutukset tai joihin säännöstelyllä ei ole vaikutusta. Lisäksi voidaan vertailla kohdejärven vedenkor- keuden vaihtelua muihin järviin ja etsiä järviä, joissa vedenpinnan vaihtelu on samantyyppistä kuin kohdejär- vessä.
Mittareiden tuloksia tulkittaessa vaarana on liian yksioikoinen tulkinta virtaaman ja vedenkorkeuksien vaiku- tuksista. Luonnossa tekijöiden väliset riippuvuudet eivät myöskään yleensä ole lineaarisia. Lisäksi on muis- tettava, että muutkin tekijät kuten sääolot, veden laatu ja pedot vaikuttavat siihen, mikä on tarkasteltavan muuttujan tila.
Vedenkorkeusanalyysi perustuu Ala-Suolijärven ja Yli-Suolijärven vedenkorkeushavaintoihin jaksolla 1980 – 2019. Kahden mittarin arvoa verrattiin myös eräisiin muihin suomalaisiin säännösteltyihin ja säännöstele- mättömiin järviin, jotta voitaisiin paremmin hahmottaa tarkastelujärvien säännöstelyn voimakkuutta.
Isojärven osalta ei tarkasteltu mittareita, sillä sen vedenkorkeuteen vaikuttaa ajoittain veden pumppaukset Suolijärveen. Tästä syystä todettiin Isojärven vedenkorkeusvaihtelun olevan niin epätyypillistä, että mittarit eivät sovellu järven vedenkorkeuksien tarkasteluun. Isojärvi oli kuitenkin kahden mittarin osalta mukana ver- tailussa muihin järviin.
2 Vedenkorkeudet
Kuvissa 1 ja 2 on esitetty Suolijärvien vedenkorkeushavaintojen keskiarvo-, minimi- ja maksimikäyrät jaksolta 1980 – 2019. Kuvissa 3 ja 4 on esitetty vedenkorkeuden keskiarvokäyrät niin, että tarkastelujakso on jaettu neljään kymmenen vuoden jaksoon.
Tarkastelujärviltä löytyy muutaman vuoden ajalta vedenkorkeushavaintoja (Yli-Suolijärvi huhtikuu 1948 – heinäkuu 1953, Ala-Suolijärvi huhtikuu 1948 – heinäkuu 1951) ennen kuin voimalaitoksen rakentaminen on alkanut säännöstelysuunnitelman1 mukaan vaikuttaa vedenkorkeuksiin elokuussa 1953 (kuvat 1 ja 2). Näihin luonnonmukaisiin havaintoihin vertaamiseen täytyy kuitenkin suhtautua varauksella, sillä havaintoja on vain lyhyeltä ajalta ja ne riippuvat juuri kyseisen jakson hydrologisista olosuhteista, eivätkä siten sisällä vaihtele- vasti erilaisia säätilanteita kuten pidempi havaintoaineisto. Jotta saataisiin kokonaiskuva luonnonmukaisen vedenkorkeuden vaihteluvälistä erilaisina vuosina, tarvittaisiin pidempi ajanjakso säännöstelemättömiä ve- denkorkeuksia.
Ala-Suolijärvellä ja Yli-Suolijärvellä tämän lyhyen säännöstelemättömän jakson perusteella talvialenema on ollut selvästi pienempi kuin yhtenäkään vuotena jaksolla 1980 – 2019. Säännöstelemättömällä havaintojak- solla Suolijärvien talvialenema on ollut suurimmillaankin alle 40 cm ja osana vuosista selvästi vähemmän.
Vedenkorkeus on luonnonmukaisina vuosina noussut kevät- ja kesäkauden korkeimpaan korkeuteen touko- kuussa tai kesäkuun alkupuolella eli aikaisemmin kuin yleensä jaksolla 1980 – 2019. Luonnonmukaisten ve- denkorkeuksien kuvaajia katsottaessa on muistettava, että luonnonmukaiset vedenkorkeudet voisivat eri vuosien välillä vaihdella selvästi enemmän, jos käytössä olisi pidempi ajanjakso.
Säännöstelemättömän jakson vedenkorkeushavainnot ovat havaintorekisterissä asteikkolukemina, mutta niiden nollatasosta ei ole tarkkaa tietoa. Yli-Suolijärven vanhojen havaintojen nollapisteenä on eri lähteissä käytetty jopa metrin tässä esitettyä korkeampia arvoja. Kuvassa 1 olevat jakson 1948 – 1953 havainnot on asetettu käytettävissä olevan tiedon mukaan tasoon siten, että ne vastaavat vähän aikaa samanaikaisesti toiselta asteikolta tehtyjä mittauksia. Ala-Suolijärven lukemien nollatasona on käytetty säännöstelysuunni- telmassa esitettyä tasoa NN+ 240,61 m. Nollapisteen valintaan liittyy siis epävarmuutta, mutta se ei kuiten- kaan vaikuta vedenkorkeusvaihtelun rytmin, esimerkiksi talvialeneman tai kevättulvan suuruuden tarkaste- luun.
Vuosijakson 1948–1953 vesiolosuhteiden tavanomaisuutta arvioitiin Kemijärven vedenkorkeushavaintojen perusteella. Kyseisen jakson havaintoja verrattiin Kemijärven pidempään säännöstelemättömään havainto- jaksoon. Sen perusteella jakso ei näytä kokonaisuudessaan olleen poikkeuksellinen esimerkiksi kevättulva- huippujen korkeuden suhteen. Jaksolla oli kylläkin enemmän keskimääräistä aikaisempia kuin myöhäisempiä kevättulvia. Jakso antanee kohtalaisen hyvän käsityksen siitä, miten Suolijärvien vedenkorkeusvaihtelu on pääpiirteissään eronnut nykyisestä.
1 Jumiskon voimalaitoshanke ja Jumiskojoen vesistön säännöstelysuunnitelma, vuosiluku ei tiedossa.
Kuva 1. Yli-Suolijärven vedenkorkeuksien keskiarvo-, minimi- ja maksimikäyrä jaksolla 1980 – 2019. Maksimi- ja mi- nimikäyrä (katkoviivat) kuvaavat kyseisenä päivänä koko 40 vuoden jaksolla esiintynyttä korkeinta ja matalinta ve- denkorkeutta. Lisäksi värillisenä on havaintoja vuosijaksolta 1948 – 1953 ennen säännöstelyn aloittamista. Tieto jakson 1948 – 1953 vedenkorkeuksien nollatasosta ei ole tarkka.
Kuva 2. Ala-Suolijärven vedenkorkeuksien keskiarvo-, minimi- ja maksimikäyrä jaksolla 1980 – 2019. Maksimi- ja minimikäyrä (katkoviivat) kuvaavat kyseisenä päivänä koko 40 vuoden jaksolla esiintynyttä korkeinta ja matalinta vedenkorkeutta. Lisäksi värillisenä on havaintoja vuosijaksolta 1948 – 1951 ennen säännöstelyn aloittamista. Tieto jakson 1948 – 1951 vedenkorkeuksien nollatasosta ei ole tarkka.
Kuva 3. Yli-Suolijärven vedenkorkeuksien keskiarvokäyrä kymmenen vuoden pituisilla jaksoilla ja koko jaksolla 1980–2019.
Kuva 4. Ala-Suolijärven vedenkorkeuksien keskiarvokäyrä kymmenen vuoden pituisilla jaksoilla ja koko jaksolla 1980 – 2019.
3 Mittareiden esittely
Tässä luvussa on kuvattu käytetyt mittarit ja niiden vaikutusmekanismit. Mittareiden tarkemmat laskenta- kaavat on esitetty liitteessä 1.
Osa mittareista laskettiin Vesimittari-ohjelmalla, ja osa mittareista (esim. virkistyskäyttö) räätälöitiin erikseen tämän tarkastelun järville. Laskennassa lähtötietoina käytettiin laskentajakson 1980–2019 päivittäisiä veden- korkeushavaintoja, vuotuisia jäänlähtö- ja jäätymispäiviä ja laskentajakson jään keskimääräistä paksuutta sekä veden keskimääräistä väriarvoa. Näistä on tarkemmat tiedot liitteessä 1. Vesimittari-ohjelmalla lasket- tiin myös sanallinen luokittelu mittareiden arvoille. Käytetty arviointiasteikko (liite 1) on suunta-antava ja perustuu pääasiassa asiantuntija-arvioihin (Keto ym. 2008, Keto ym. 2005). Ohjelma ei laske sanallista arviota suoraan jakson keskiarvon perusteella vaan ottaa huomioon eri vuosien jakauman.
3.1 Jäätymiselle herkkä eliöstö
Vedenkorkeuden alentaminen talvella altistaa rantavyöhykkeen pohjaeläimistön ja -kasvillisuuden häiriöille.
Erityisesti isokokoiset kalojen ravintovarana tärkeät pohjaeläimet ovat herkkiä talvialenemalle. Pohjaeläimis- tön tilan on havaittu heikkenevän talviaikaisen vedenkorkeuden aleneman kasvaessa (Aroviita ja Hämäläinen 2008). Vesikasveista jäätymiselle erityisen herkkä on esimerkiksi tummalahnanruoho.
Mittareina käytettiin jäätyvän ja jäänpainaman vyöhykkeen osuuksia tuottavasta vyöhykkeestä. Vedenpin- nan laskiessa jää painuu rantavyöhykkeellä, jolloin pohjasedimentti jäätyy ylimmällä rantavyöhykkeellä, alim- man osan jäädessä sulaksi. Jäätyvän vyöhykkeen alarajana on käytetty helmikuun alkupuolen (6. helmikuuta) vedenkorkeutta (Hellsten 1997). Kirkasvetisissä järvissä samansuuruisen vedenpinnan talviaikaisen ale- neman vaikutukset rantavyöhykkeen eliöstöön ovat vähäisemmät kuin kapeamman tuottavan vyöhykkeen omaavissa tummavetisissä järvissä.
Ala-Suolijärvessä kesällä 2018 tehdyn vesikasviseurannan tulosten perusteella jäätymiselle herkkien lahna- ruohojen keskimääräinen vyöhykkeen alkusyvyys oli noin 0,66 m ja loppusyvyys 1,42 m. Tutkimusajankoh- tana 31.7.-3.8.2018 vedenkorkeus oli NN + 241,98 m eli noin 0,5 m tyypillistä kesäkauden vedenkorkeutta alempana (Syväranta 2018).
Mittari 1: Jäätyvän rantavyöhykkeen osuus tuottavasta vyöhykkeestä (%) Mittari 2: Jäänpainaman rantavyöhykkeen osuus tuottavasta vyöhykkeestä (%)
3.2 Vesi- ja rantavyöhykkeen kasvillisuus
Säännöstelemättömien järvien vedenkorkeuden vaihtelulle on tyypillistä kevättulva ja sen jälkeen kesän ai- kana aleneva vedenpinta. Kevättulva ja kesän vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttavat rantavyöhykkeen kasvil- lisuuden vyöhykkeisyyteen (Keto & Marttunen 2003, Keto ym. 2005). Riittävän suuren kevättulvan ansiosta edellisvuotinen kuollut kasviaines siirtyy kuivalle maalle hapekkaisiin olosuhteisiin hajoamaan eikä jää ranta- veteen maatumaan ja kuluttamaan happea. Kevättulvan jälkeen alenevalla vedenkorkeudella on saraikko- vyöhykettä laajentava vaikutus. Saraikko toimii tulva-aikana sekä syyskutuisten kalojen poikasten suoja- ja ruokailualueena että kevätkutuisten kalojen kutualueena (Marttunen ym. 2004a).
Ajankohdan 22.5.–15.7. ylimmän ja ajankohdan 1.8.– 30.9. alimman vedenkorkeuden perusteella tarkastel- tiin tässä selvityksessä vedenkorkeuden rytmiä kevättulvan jälkeen. Korkein vedenkorkeus Suolijärvillä ajoit- tuu tyypillisesti ennen heinäkuun puoliväliä. Vertaamalla tämän ajankohdan ylintä vedenkorkeutta myöhem- män ajankohdan alimpaan vedenkorkeuteen saatiin arvo kesän aikana tapahtuvalle vedenpinnan alenemalle.
Yli-Suolijärvellä on tehty kasvillisuusselvitys vuonna 2000 (Tarvainen & Keto 2008) ja Ala-Suolijärvellä mm.
vuonna 2018 (Syväranta 2018). Selvitysten tuloksista on laskettu vesikasvillisuuden ekologinen tilaluokitus, joka kuvaa lajiston ja lajien runsauden kautta kasvillisuuden yleistilaa. Ensin mainitun aineiston perusteella ekologinen tilaluokitus kasvillisuuden perusteella oli hyvä tai erinomainen, jälkimmäisessä hyvä. Tyypillisesti rantavyöhykkeeseen kuuluu maarannasta alkava saraikko ja keskivedenkorkeuden alapuolelta alkava
pohjalehtiskasvillisuus. Ala-Suolijärvellä pohjalehtisvyöhykkeen havaittiin jatkuvan keskimäärin 1,44 metrin, ja maksimissaan 2,45 metrin syvyyteen (Syväranta 2018).
Mittari 3: Kevättulvan suuruus (m) suhteessa avovesikauden mediaanivedenkorkeuteen
Mittari 4: Alkukesän (22.5.-15.7.) ylimmän ja loppukesän (1.8.-30.9.) alimman vedenkorkeuden erotus
3.3 Kalat
Säännöstelyyn usein liittyvä vedenpinnan luonnonmukaista huomattavasti voimakkaampi lasku talvella lisää syyskutuisten kalojen mädin tuhoutumista pohjan jäätymisen, kuivumisen ja jään painumisen kautta ja hei- kentää myös kaloille ravintona tärkeiden suurikokoisten pohjaeläinten elinolosuhteita. Syyskutuisista ka- loista siika kutee matalampaan veteen kuin muikku, joten se on alttiimpi mädin tuhoutumisen vaikutukselle (Sutela 2003). Vedenkorkeuden talvialenemaa kuvaavan mittarin arvo laskettiin vähentämällä jäätymispäi- vän vedenkorkeudesta jääpeitteisen ajan alin vedenkorkeus.
Vuosien 1981–2018 kalastuskirjanpidon sekä kalastustiedusteluiden perusteella Suolijärvien kalastossa on esiintynyt ainakin siikaa, muikkua, järvitaimenta ja -lohta, harjusta, haukea, ahventa, madetta, särkikaloja, kiiskiä sekä kirjolohta, ja lisäksi Ala-Suolijärvellä kuoretta. Jaksolla 2016–2018 Yli-Suolijärvellä kirjanpitokalas- tuksen merkittävimmät saalislajit olivat hauki, muikku ja siika. Jaksolla 2016–2018 Ala-Suolijärvellä merkittä- vimmät saalislajit olivat hauki, taimen ja muikku. (Eurofins Ahma Oy 2020)
Mittari 5: Vedenkorkeuden alenema talvella jäätymispäivästä jäänlähtöpäivään (m)
3.4 Linnut
Säännöstely voi vaikuttaa linnustoon välittömästi vaikuttaen pesinnän onnistumiseen tai välillisesti lintujen elinympäristöä muokaten. Vedenkorkeuden nousu alkukesällä voi tuhota lähellä vesirajaa sijaitsevia vesi- ja rantalintujen pesiä. Kirjallisuuden perusteella säännöstelystä eniten kärsiviä lajeja ovat kuikka, kalalokki, ka- latiira, lapintiira, tukkasotka ja ruskosuohaukka (Ahola ym. 2003).
Mittari 6: Vedenpinnan nousu lintujen pesintäaikana (alkaen 2 viikkoa jäänlähtöpäivästä ja päättyen 6 viik- koa jäänlähtöpäivästä) (m)
3.5 Virkistyskäyttö
Vesistön käyttäjille kesällä 2019 tehdyn kyselyn perusteella enemmistö vastaajista koki kevään ja kesän ve- denkorkeudet Suolijärvillä liian matalina (Karjalainen 2019). Säännöstelyn kehittämisselvityksen kokouksessa käydyn keskustelun perusteella valittiin virkistyskäytölle sopivimpien vedenkorkeuksien ylä- ja alaraja. Mit- tarina käytettiin päivien prosentuaalista osuutta virkistyskäyttökaudella, jolloin vedenkorkeus on tällä vyö- hykkeellä. Virkistyskäyttökautena käytettiin jaksoa toukokuun 22. päivästä, joka on keskimääräinen jäänläh- töpäivä, lokakuun loppuun. Koska erityisen matalat vedenkorkeudet koetaan haitallisiksi, toisella mittarilla arvioitiin, kuinka usein vedenkorkeus on ollut Yli-Suolijärvellä tason NN+ 244,5 m ja Ala-Suolijärvellä tason NN+ 242,3 m alapuolella.
Vesistön käyttäjille suunnatun kyselyn (Karjalainen 2019) vastausten perusteella kevättalvella vedenkorkeu- den mataluus vaikeuttaa jäällä liikkumista ja talvikalastusta. Kolmantena virkistyskäyttömittarina käytettiin kevään alimman vedenkorkeuden tasoa eli alinta vedenkorkeutta ns. kevätkuopan aikana.
Mittari 7: Päivien osuus jaksolla 22.5.-31.10, jolloin vedenkorkeus hyvällä virkistyskäyttötasolla, % päivistä Yli-Suolijärvi NN+ 244,6 m … 244,8 m
Ala-Suolijärvi NN+ 242,4 m … 242,7 m
Mittari 8: Päivien osuus jaksolla 22.5.-31.10, jolloin vedenkorkeus tietyn tason alapuolella, % päivistä jak- solla 22.5.-31.10.
Yli-Suolijärvi < NN+ 244,5 m Ala-Suolijärvi < NN+ 242,3 m
Mittari 9: Kevään alin vedenkorkeus maalis-toukokuussa (NN+ m)
3.6 Eroosio
Korkea, lähellä säännöstelyn ylärajaa pysyttelevä vedenpinta yhdessä aallokon vaikutuksen kanssa kuluttaa rantavyöhykettä. Rantavyöhykkeen eroosiota onkin tapahtunut etenkin Ala-Suolijärvellä. Koska eroosiota ai- heuttavaa vedenkorkeutta oli vaikea tarkkaan määrittää, laskettiin, kuinka usein vedenkorkeus on ollut alle 10 cm, 20 cm ja 30 cm päässä säännöstelyn ylärajasta. Jos vesi on korkealla järven jäätymispäivänä, voivat jäät vedenkorkeuden laskiessa kuluttaa rantoja. Yhtenä mittarina käytettiin jäätymispäivän vedenkorkeutta.
Suolijärvien rannoilla on viime vuosina tehty runsaasti eroosiosuojauksia säännöstelijän toimesta, mikä on helpottanut eroosio-ongelmaa.
(ilmoitettu raja-arvo Yli-Suolijärvellä/Ala-Suolijärvellä)
Mittari 10: Päivien lkm tason NN+ 244,90 m/ NN+ 242,90 m yläpuolella koko vuonna Mittari 11: Päivien lkm tason NN+ 244,80 m/ NN+ 242,80 m yläpuolella koko vuonna Mittari 12: Päivien lkm tason NN+ 244,70 m/ NN+ 242,70 m yläpuolella koko vuonna Mittari 13: Jäätymispäivän vedenkorkeus (NN+ m)
4 Tulokset
Mittareiden tulokset on esitetty Yli-Suolijärvelle taulukossa 1 ja Ala-Suolijärvelle taulukossa 2. Taulukossa on ensin mittareiden vuosiarvoista laskettu koko tarkastelujakson 1980–2019 keskiarvo ja sen jälkeen kunkin neljän kymmenvuotisjakson keskiarvo. Sanallinen arvio on esitetty sellaisten mittareiden arvoille, jotka on laskettu Vesimittari-ohjelmalla.
Taulukko 1. Yli-Suolijärven mittaritarkastelun tulokset jaksolla 1980–2019 ja sen kymmenen vuoden pituisilla osa- jaksoilla. Mittareiden arvot ovat keskiarvoja kullakin jaksolla. Sanallinen arvio on esitetty vain sellaisille mittareille, jotka on laskettu Vesimittari-ohjelmalla.
Nro Mittari Keski-
arvo 1980- 2019
Sanallinen arvio*
koko jak- solla 1980 - 2019
Keski- arvo 1980 - 1989
Keski- arvo 1990 - 1999
Keski- arvo 2000 - 2009
Keski- arvo 2010 - 2019
VESILUONTO
1 Jäätyvän vyöhykkeen osuus tuotta- vasta vyöhykkeestä (%)
57 Tyydyttävä 62 57 58 53
2 Jäänpainaman vyöhykkeen osuus (%) 92 Erittäin huono
95 93 92 87
3 Kevättulvan suuruus (m) -0,09 Huono -0,11 -0,06 -0,09 -0,09
4 Alkukesän (22.5.-15.7.) ylimmän ja lop- pukesän (1.8.-30.9.) alimman veden- korkeuden erotus (m)
0,10 0,03 0,14 0,11 0,13
5 Talvialenema (JP-JLP) (m) 1,69 Huono 1,98 1,76 1,52 1,51
6 Vedenpinnan nousu lintujen pesintäai- kana (m)
0,21 Tyydyttävä 0,16 0,30 0,20 0,16
VIRKISTYSKÄYTTÖ
7 Päivien osuus jaksolla 22.5.-31.10, jol- loin vedenkorkeus hyvällä virkistyskäyt- tötasolla (NN+ 244,6 m … 244,8 m) (%
päivistä)
38 25 41 36 50
8 Päivien osuus jaksolla 22.5.-31.10, jol- loin vedenkorkeus tason NN+ 244,5 m alapuolella (% päivistä)
26 25 24 27 26
9 Kevään alin vedenkorkeus (NN+ m) 242,98 242,86 242,90 243,08 243,08
EROOSIO
10 Päivien lkm tason NN+ 244,90 m ylä- puolella koko vuonna
10,68 26 11 4 2
11 Päivien lkm tason NN+ 244,80 m ylä- puolella koko vuonna
51,63 91 56 42 18
12 Päivien lkm tason NN+ 244,70 m ylä- puolella koko vuonna
92,98 126 106 79 62
13 Jäätymispäivän vedenkorkeus (NN+ m) 244,67 244,73 244,75 244,59 244,59
*Arviointiasteikko: Erittäin huono, Huono, Tyydyttävä, Hyvä, Erittäin hyvä. Raja-arvot on esitetty liitteessä 1.
Taulukko 2. Ala-Suolijärven mittaritarkastelun tulokset jaksolla 1980–2019 ja sen kymmenen vuoden pituisilla osa- jaksoilla. Mittareiden arvot ovat keskiarvoja kullakin jaksolla. Sanallinen arvio on esitetty vain sellaisille mittareille, jotka on laskettu Vesimittari-ohjelmalla.
Nro Mittari Keski-
arvo 1980- 2019
Sanallinen arvio*
koko jak- solla 1980 - 2019
Keski- arvo 1980 - 1989
Keski- arvo 1990 - 1999
Keski- arvo 2000 - 2009
Keski- arvo 2010 - 2019
VESILUONTO
1 Jäätyvän vyöhykkeen osuus tuotta- vasta vyöhykkeestä (%)
53 Tyydyttävä 53 56 57 46
2 Jäänpainaman vyöhykkeen osuus tuot- tavasta vyöhykkeestä (%)
97 Erittäin huono
99 95 98 95
3 Kevättulvan suuruus (m) 0,00 Huono 0,09 0,02 -0,05 -0,05
4 Alkukesän (22.5.-15.7.) ylimmän ja lop- pukesän (1.8.-30.9.) alimman veden- korkeuden erotus (m)
0,25 0,33 0,25 0,22 0,20
5 Talvialenema (JP-JLP) (m) 2,21 Huono 2,44 2,13 2,09 2,18
6 Vedenpinnan nousu lintujen pesintäai- kana (m)
0,27 Huono 0,25 0,35 0,25 0,23
VIRKISTYSKÄYTTÖ
7 Päivien osuus jaksolla 22.5.-31.10, jol- loin vedenkorkeus hyvällä virkistyskäyt- tötasolla (NN+ 242,4 m … 242,7 m) (%
päivistä)
45 33 42 46 58
8 Päivien osuus jaksolla 22.5.-31.10, jol- loin vedenkorkeus tason NN+ 242,3 m alapuolella (% päivistä)
19 22 23 13 17
9 Kevään alin vedenkorkeus (NN+ m) 240,43 240,30 240,49 240,54 240,40
EROOSIO
10 Päivien lkm tason NN+ 242,90 m ylä- puolella koko vuonna
4,15 10 6 1 0
11 Päivien lkm tason NN+ 242,80 m ylä- puolella koko vuonna
29,55 50 34 22 13
12 Päivien lkm tason NN+ 242,70 m ylä- puolella koko vuonna
68,18 89 66 74 44
13 Jäätymispäivän vedenkorkeus 242,63 242,68 242,67 242,60 242,59
*Arviointiasteikko: Erittäin huono, Huono, Tyydyttävä, Hyvä, Erittäin hyvä. Raja-arvot on esitetty liitteessä 1.
4.1 Jäätymiselle herkät lajit
Vedenkorkeuden talviaikaisen aleneman aiheuttama jäätyvän vyöhykkeen osuus tuottavasta vyöhykkeestä oli keskimäärin jaksolla 1980–2019 Yli-Suolijärvellä 57 % ja Ala-Suolijärvellä 53 %. Vastaavasti jäänpainaman vyöhykkeen osuus oli Yli-Suolijärvellä 92 % ja Ala-Suolijärvellä 97 %. Mittareiden arvot olivat viimeisimmällä vuosikymmenellä parempia kuin koko jaksolla keskimäärin, joskin vähäisesti. Kummallakin järvellä jäätyvän vyöhykkeen osuus luokittui tyydyttäväksi ja jäänpainaman vyöhykkeen osuus erittäin huonoksi. Kasvillisuus- selvitysten perusteella jäätymiselle herkkiä lahnaruohoja kasvaa kuitenkin edelleen tuottavan vyöhykkeen syvemmissä osissa.
Kuva 5. Jäätyvän vyöhykkeen osuus tuottavasta vyöhykkeestä (%) eri jaksoilla Yli-Suolijärvellä (vasemmalla) ja Ala- Suolijärvellä (oikealla). Pylvään korkeus esittää mittarin keskimääräisen arvon ja jana vaihteluvälin tarkastelujak- solla. Ensimmäinen pylväs kuvaa koko tarkastelujaksoa 1980 - 2019 ja muut sen osakymmenvuotisjaksoja. Pieni mittarin arvo on hyvä ja suuri on huono (symbolit reunassa).
Kuva 6. Jäänpainaman vyöhykkeen osuus tuottavasta vyöhykkeestä (%) eri jaksoilla Yli-Suolijärvellä (vasemmalla) ja Ala-Suolijärvellä (oikealla). Pylvään korkeus esittää mittarin keskimääräisen arvon ja jana vaihteluvälin tarkastelu- jaksolla. Ensimmäinen pylväs kuvaa koko tarkastelujaksoa 1980 - 2019 ja muut sen osakymmenvuotisjaksoja. Pieni mittarin arvo on hyvä ja suuri on huono (symbolit reunassa).
4.2 Vesi- ja rantavyöhykkeen kasvillisuus
Kevättulvan suuruus (mittari 3) oli keskimäärin jaksolla 1980–2019 Yli-Suolijärvellä -0,09 m ja Ala-Suolijärvellä 0,00 m. Negatiivinen arvo tarkoittaa, että vedenkorkeus on tyypilliseen kevättulvan aikaan vielä avovesikau- den mediaanivedenkorkeutta matalammalla. Mittari luokittui kokonaisuudessaan kummallakin järvellä huo- noksi. Yksittäisten vuosien välillä oli kuitenkin huomattavasti vaihtelua (kuva 7).
Alkukesän korkeimman ja loppukesän alimman vedenkorkeuden erotus eli vedenkorkeuden lasku kasvukau- della (mittari 4) oli koko jaksolla 1980–2019 keskimäärin Yli-Suolijärvellä 0,10 m ja Ala-Suolijärvellä 0,25 m.
Lisäksi arvioitiin, kuinka monena vuotena vedenkorkeus oli laskeva käyttäen kriteerinä, että mittarin arvo on yli 0,10 m. Tällä tavoin arvioiden vedenkorkeus oli Yli-Suolijärvellä laskeva 45 % vuosista ja Ala-Suolijärvellä 70 % vuosista. Muina vuosina vedenkorkeus oli nouseva tai vakaa (kuva 8).
Kuva 7. Kevättulvan suuruus (m) eri jaksoilla Yli-Suolijärvellä (vasemmalla) ja Ala-Suolijärvellä (oikealla). Vaakaviiva esittää mittarin keskimääräisen arvon ja pystyjana vaihteluvälin tarkastelujaksolla. Ensimmäinen viiva kuvaa koko tarkastelujaksoa 1980 - 2019 ja muut sen osakymmenvuotisjaksoja. Suuri mittarin arvo on hyvä ja pieni on huono (symbolit reunassa).
Kuva 8. Vuosien lukumäärä eri vuosikymmenillä, jolloin vedenkorkeus on ollut kesällä laskeva (mittari 4). Yli-Suoli- järvi vasemmalla ja Ala-Suolijärvi oikealla.
4.3 Kalat
Vedenkorkeuden alenema talvella (mittari 5) oli keskimäärin jaksolla 1980–2019 Yli-Suolijärvellä 1,69 m ja Ala-Suolijärvellä 2,21 m (kuva 9). Nämä arvot luokittuivat huonoksi. Yli-Suolijärvellä talvialenema on pienen- tynyt tarkastelujakson aikana ja on siten ollut vuosina 2000 – 2019 aiempaa vähäisempää. Ala-Suolijärvellä talvialenema on pysynyt melko samankaltaisena 1990-luvulta lähtien.
Kuva 9. Vedenkorkeuden talviaikainen alenema (m) eri jaksoilla Yli-Suolijärvellä (vasemmalla) ja Ala-Suolijärvellä (oikealla). Pylvään korkeus esittää mittarin keskimääräisen arvon ja jana vaihteluvälin tarkastelujaksolla. Ensimmäi- nen pylväs kuvaa koko tarkastelujaksoa 1980 - 2019 ja muut sen osakymmenvuotisjaksoja. Pieni mittarin arvo on hyvä ja suuri on huono (symbolit reunassa).
4.4 Linnut
Vedenpinta on noussut lintujen pesintäaikana Yli-Suolijärvellä jaksolla 1980–2019 keskimäärin 0,21 m ja Ala- Suolijärvellä 0,27 m (kuva 10). Pesinnän onnistumisen kannalta mittarin arvo oli luokitukseltaan Yli-Suolijär- vellä tyydyttävä ja Ala-Suolijärvellä huono. Huonoin tilanne on ollut 1990-luvulla. Huonoin vuosi Yli-Suolijär- vellä oli 1994 ja Ala-Suolijärvellä 1996. Tällä vuosituhannella mittarin keskimääräinen arvo on jälleen muut- tunut parempaan suuntaan. Ala-Suolijärvellä kuitenkin erittäin huonojakin vuosia (mittarin arvo >0,40 m) on edelleen esiintynyt.
Kuva 10. Vedenpinnan nousu lintujen pesimisaikana (m) eri jaksoilla Yli-Suolijärvellä (vasemmalla) ja Ala-Suolijär- vellä (oikealla). Pylvään korkeus esittää mittarin keskimääräisen arvon ja jana vaihteluvälin tarkastelujaksolla. En- simmäinen pylväs kuvaa koko tarkastelujaksoa 1980 - 2019 ja muut sen osakymmenvuotisjaksoja. Pieni mittarin arvo on hyvä ja suuri on huono (symbolit reunassa).
4.5 Virkistyskäyttö
Koko jaksolla 1980–2019 vedenkorkeus oli virkistyskäyttökaudella hyvällä tasolla (mittari 7) Yli-Suolijärvellä keskimäärin 38 % päivistä ja Ala-Suolijärvellä keskimäärin 45 % päivistä (taulukot 1 ja 2 sekä kuva 11). Vuosina 2010 - 2019 ei ole esiintynyt yhtään sellaista vuotta, jolloin vedenkorkeus olisi jäänyt koko virkistyskäyttö- kaudeksi vyöhykkeen ulkopuolelle. Koko tarkastelujakson paras vuosi Yli-Suolijärvellä oli 2019, jolloin veden- korkeus oli 91 % päivistä hyvällä tasolla. Ala-Suolijärvellä vedenkorkeus oli parhaimmillaan hyvällä tasolla 92
% päivistä vuonna 2014.
Kuvassa 12 on esitetty myös, kuinka usein vedenkorkeudet ovat olleet tarkastelussa käytetyn virkistyskäyt- tövyöhykkeen ylä- ja alapuolella. Molemmilla järvillä vedenkorkeuksien pysyvyys hyvällä
virkistyskäyttötasolla on lisääntynyt. Yli-Suolijärvellä tämä johtuu siitä, että vyöhykkeen yläpuoliset veden- korkeudet ovat vähentyneet, vaikka matalat vedenkorkeudet ovat hieman lisääntyneet.
Päivien osuus virkistyskäyttökaudella, jolloin vedenkorkeus oli matalamman tason alapuolella (mittari 8) oli koko jaksolla 1980–2019 Yli-Suolijärvellä keskimäärin 26 % päivistä ja Ala-Suolijärvellä keskimäärin 19 % päi- vistä (taulukot 1 ja 2 sekä kuva 13). Yli-Suolijärvellä tämän mittarin suhteen ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Ala-Suolijärvellä matalia vedenkorkeuksia on tällä vuosituhannella esiintynyt vähemmän kuin aiemmin. Matalia vedenkorkeuksia esiintyy eniten virkistyskäyttökauden alkuvaiheessa, kun vedenkorkeus ei ole vielä noussut kesävesitasolle.
Edellä tehtyyn vedenkorkeuksien tarkasteluun virkistyskäytön kannalta vaikuttaa käytetyt vedenkorkeusra- jat. Vedenkorkeuden hyvä vyöhyke ei todellisuudessa ole näin tarkkarajainen. Saman järven erilaisilla ran- noilla ja erilaisten käyttömuotojen näkökulmista voidaan kokea erilaiset vedenkorkeudet hyvinä.
Kevättalvisen jäällä liikkumisen ja talvikalastuksen kannalta tarkasteltu kevään alin vedenkorkeus (mittari 9) oli Yli-Suolijärvellä keskimäärin NN+ 242,98 m ja Ala-Suolijärvellä NN+ 240,43 m. Yli-Suolijärvellä tämä taso on ollut jonkin verran nouseva eri vuosikymmeniä tarkasteltaessa, mutta Ala-Suolijärvellä aivan viimeisim- mällä vuosikymmenellä 2010–2019 keskimääräinen taso on laskenut (taulukot 1 ja 2 sekä kuva 14).
Kuva 11. Yli-Suolijärven vedenkorkeuden pysyvyys hyvällä virkistyskäyttötasolla (NN+ 244,6 m … 244,8 m) (vasem- malla) sekä Ala-Suolijärven vedenkorkeuden pysyvyys hyvällä virkistyskäyttötasolla (NN+ 242,4 m … 242,7 m) (oike- alla) jaksolla 22.5.-31.10. Pylvään korkeus esittää mittarin keskimääräisen arvon ja jana vaihteluvälin tarkastelujak- solla. Ensimmäinen pylväs kuvaa koko tarkastelujaksoa 1980 - 2019 ja muut sen osakymmenvuotisjaksoja. Suuri mittarin arvo on hyvä ja pieni on huono (symbolit reunassa).
Kuva 12. Päivien osuus (%) jaksolla 22.5.-31.10., jolloin vedenkorkeus on hyvällä virkistyskäyttövyöhykkeellä, sen yläpuolella ja alapuolella. Yli-Suolijärvi vasemmalla ja Ala-Suolijärvi oikealla. Pylvään korkeus kuvaa kaikkia jakson 22.5.-31.10. päiviä. Ylin osa pylväästä on päivien osuus, jolloin vedenkorkeus on käytetyn virkistyskäyttövyöhyk- keen yläpuolella, keskiosa osuus, jolloin vedenkorkeus on vyöhykkeellä ja alin osa päivien osuus, jolloin vedenkor- keus on vyöhykkeen alapuolella. Ensimmäinen pylväs kuvaa koko tarkastelujaksoa 1980 - 2019 ja muut sen osakym-
Kuva 13. Päivien osuus, jolloin vedenkorkeus on Yli-Suolijärvellä tason NN+ 244,5 m alapuolella (vasemmalla) ja Ala- Suolijärvellä tason NN+ 242,3 m alapuolella (oikealla) jaksolla 22.5.-31.10. Pylvään korkeus esittää mittarin keski- määräisen arvon ja jana vaihteluvälin tarkastelujaksolla. Ensimmäinen pylväs kuvaa koko tarkastelujaksoa 1980 - 2019 ja muut sen osakymmenvuotisjaksoja. Pieni mittarin arvo on hyvä ja suuri on huono (symbolit reunassa).
Kuva 14. Kevään alin vedenkorkeus maalis-toukokuussa Yli-Suolijärvellä (vasemmalla) ja Ala-Suolijärvellä (oikealla).
Pylvään korkeus esittää mittarin keskimääräisen arvon ja jana vaihteluvälin tarkastelujaksolla. Ensimmäinen pylväs kuvaa koko tarkastelujaksoa 1980 - 2019 ja muut sen osakymmenvuotisjaksoja. Suuri mittarin arvo on hyvä ja pieni on huono (symbolit reunassa).
4.6 Eroosio
Lähellä säännöstelyn ylärajaa olevat vedenkorkeudet ovat vähentyneet tarkastelujakson aikana Suolijärvillä (kuva 15). Säännöstelyn ylärajan lähellä (alle 10 cm päässä) olevat vedenkorkeudet ovat olleet vuodesta 2000 lähtien hyvin harvinaisia. Jäätymispäivän vedenkorkeudet ovat olleet 2000-luvulla aiempaa hieman matalam- pia (taulukot 1 ja 2). Nämä muutokset ovat suunnaltaan rantojen kulumista vähentäviä.
Kuva 15. Päivien lukumäärä, jolloin vedenkorkeus ylittää tietyt vedenkorkeuden tasot Yli-Suolijärvellä (vasemmalla) ja Ala-Suolijärvellä (oikealla). Pylvään korkeus esittää mittarin keskimääräisen arvon tarkastelujaksolla. Ensimmäi- nen pylväs kuvaa koko tarkastelujaksoa 1980 - 2019 ja muut sen osakymmenvuotisjaksoja. Pieni mittarin arvo on hyvä ja suuri on huono (symbolit reunassa).
5 Yli-Suolijärven ja Ala-Suolijärven vedenkorkeuden vaihtelun vertailu muihin järviin
Vertailuun otettiin mukaan Ala-Suolijärven, Yli-Suolijärven ja Isojärven lisäksi 13 muuta säännösteltyä järveä sekä 18 säännöstelemätöntä järveä Iijoen vesistöalueelta (vesistöalueen nro 61) ja sitä pohjoisemmasta Suo- mesta. Tarkastelujaksona oli 1980–2008, koska vertailujärvien osalta käytettiin SYKE:ssä aikaisemmissa hank- keissa kyseiseltä jaksolta laskettua aineistoa. Vertailua tehtiin kahden mittarin osalta: 1) vedenkorkeuden alenema talvella ja 2) kevättulvan suuruus verrattuna avovesikauden mediaanivedenkorkeuteen.
Vertailussa näkyy selvästi pienempi talvialenema säännöstelemättömissä kuin säännöstellyissä järvissä (kuva 16). Mukana olevissa säännöstelemättömissä järvissä talvialenema on enimmillään 0,61 m ja keskimäärin 0,25 m. Säännöstellyissä järvissä talvialenema on keskimäärin 2,21 m ja mediaani 1,78 m. Talvialeneman pe- rusteella Ala-Suolijärvi ja Yli-Suolijärvi sijoittuvat tässä tarkastelujoukossa säännösteltyjen järvien keskivai- heille. Suolijärvien säännöstelyä voidaan siten pitää melko voimakkaana. Samoin Isojärven talvialenema on samaa suuruusluokkaa. On huomattava, että pohjoisen Suomen säännöstellyissä järvissä talvialenemat ovat yleisesti katsoen suurempia kuin muualla Suomessa. Esimerkiksi eteläisemmistä suurista säännöstellyistä jär- vistä Päijänteellä, Kallavedellä ja Puulalla keskimääräiset talvialenemat ovat alle 0,5 m ja Näsijärvellä vajaan metrin.
Kuva 16. Vedenkorkeuden keskimääräinen talvialenema (m) jäätymispäivästä jäänlähtöön jaksolla 1980 – 2008 16:lla säännöstellyllä ja 18:lla säännöstelemättömällä järvellä. Järven nimen edessä on päävesistöalueen numero. S
= säännöstelty järvi, L = säännöstelemätön järvi.
Kevättulvan suuruutta arvioitiin avovesikauden mediaaniin verrattuna (mittari 3) (kuva 17). Yli-Suolijärven ja Ala-Suolijärven vedenkorkeuksissa ei jokaisena vuotena ole ollut selkeästi erotettavaa keväthuippua, vaan vedenkorkeus on pysynyt tasaisena tai noussut pitkälle kesään. Järven kevättulvan korkeus onkin pitkällä aikavälillä ollut Yli-Suolijärvellä keskimäärin negatiivinen eli avovesikauden mediaanivedenkorkeus on ollut tulva-ajan huippua korkeampi. Myös Ala-Suolijärvellä arvo on hyvin pieni, sillä se on osana vuosista
negatiivinen. Isojärvellä sen sijaan vedenkorkeus on noussut keväisin Suolijärviä aikaisemmin ja kevättulva- mittarin arvo on suurempi. Koko tarkastelujoukon järvistä suurimmat kevättulvat esiintyvät säännöstelemät- tömillä ja pienimmät kevättulvan arvot säännöstellyillä järvillä, mutta keskivaiheille sijoittuu sekä säännös- teltyjä että säännöstelemättömiä järviä.
Kuva 17. Kevättulvan keskimääräinen suuruus (m) jaksolla 1980 – 2008 16:lla säännöstellyllä ja 18:lla säännöstele- mättömällä järvellä. Järven nimen edessä on päävesistöalueen numero. S = säännöstelty järvi, L = säännöstelemä- tön järvi.
6 Epävarmuustekijät
Vedenkorkeusmittarit auttavat suuntaa-antavasti arvioimaan vedenkorkeusvaihtelun vaikutuksia ja niitä tul- kittaessa tulee ottaa huomioon järvikohtaiset erityispiirteet. Vaikutuksen suuruuteen ja merkittävyyteen vai- kuttavat myös mm. eliölajisto, järven luontainen rehevyys tai karuus sekä morfologia. Tässä selvityksessä ei tehty erikseen luontoselvityksiä määrällisen vaikutuksen arvioimiseksi. Osassa mittareista (virkistyskäyttö ja eroosio) laskennassa käytettyjen vedenkorkeuden raja-arvojen valinta ei ole yksiselitteistä. Esimerkiksi vir- kistyskäytölle saatetaan saman järven eri rannoilla kokea erilaiset vedenkorkeudet hyvinä tai huonoina. Muu- tokset mittareiden arvoissa eri vuosien ja vuosikymmenten välillä voivat johtua sekä säännöstelystä että ky- seisten jaksojen hydrologisista olosuhteista.
Osa mittarituloksista jaettiin arviointiasteikon perusteella sanallisiin luokkiin. Arviointiasteikko perustuu suo- malaisten järvien vedenkorkeusvaihtelusta johdettuun asiantuntija-arvioon, ja sitä on käytetty ainoastaan laskennallisten vedenkorkeusmittareiden perusteella. Sanalliset arviot eivät siten kuvaa vesistön tilaa vaan ainoastaan vaikutuksen suuntaa, miten vedenkorkeusvaihtelu nykytietämyksen mukaan vaikuttaa (Keto ym.
2008).
7 Yhteenveto
Yli-Suolijärven ja Ala-Suolijärven nykyistä vedenkorkeusvaihtelua verrattiin muihin säännösteltyihin ja sään- nöstelemättömiin järviin sekä lyhyeen havaintojaksoon ennen säännöstelyn aloitusta. Tämän perusteella en- nen säännöstelyn aloittamista Suolijärvien talviaikainen vedenkorkeuden alenema on ollut pieni ja kevättulva melko pieni. Säännöstely on lisännyt Suolijärvien talvialenemaa ja pitkittänyt vedenkorkeuden nousua ke- väällä. Vedenkorkeuden voimakas talviaikainen alenema altistaa rantavyöhykettä jäätymiselle ja jäänpaina- malle, muuttaa kasvi- ja eläinlajien elinolosuhteita ja voi tuhota siian mätiä.
Tässä tarkastelussa laskettiin Yli-Suolijärven ja Ala-Suolijärven vuosien 1980–2019 vedenkorkeusvaihtelua kuvaavia mittareita rantavyöhykkeen kasvi- ja eläinlajien, kalaston ja linnuston kannalta. Valittujen luonto- mittareiden tulokset vaihtelivat Suolijärvillä tyydyttävästä erittäin huonoon.
Lisäksi laskettiin mittareita virkistyskäytön ja eroosion näkökulmasta. Myös virkistyskäytön kannalta kevät- talven matalat vedenkorkeudet koetaan haitallisiksi, sillä ne vaikeuttavat jäällä liikkumista ja talvikalastusta.
Myöhäinen vedenkorkeuden nousu taas hankaloittaa rantojen virkistyskäyttöä keväällä ja alkukesällä.
Tarkastelujakson 1980–2019 aikana mittareiden arvoissa ei pääosin näytä tapahtuneen suuria muutoksia.
Kuitenkin vedenkorkeuden pysyvyys kesäkaudella virkistyskäytölle hyväksi määritellyllä vyöhykkeellä on Suo- lijärvillä lisääntynyt. Yli-Suolijärvellä talvialeneman suuruus on pienentynyt ja kevättalven alimmat vedenkor- keudet nousseet. Nämä muutokset ovat suunnaltaan myönteisiä.
Eroosion kannalta haitallisen korkeat vedenkorkeudet ovat vähentyneet selvästi koko 40 vuoden tarkastelu- jakson aikana, ja niitä onkin säännöstelyssä tietoisesti pyritty välttämään. Suolijärvien rannoilla on myös tehty eroosiosuojauksia. Näiden toimenpiteiden seurauksena rantojen eroosio ei nykyään ole niin merkittävä on- gelma kuin aiemmin.
8 Lähteet
Ahola, M., Kerätär, K., Visuri, M. & Hellsten, S. 2003. Vedenpinnan vaihtelun vaikutukset vesi- ja rantalintujen pesin- tään. Kirjallisuusselvitys. Suomen ympäristö 633. 45 s.
Aroviita, J. & Hämäläinen, H. 2008. Pohjaeläimet. Julk: Keto, A., Sutela, T., Aroviita, J., Tarvainen, A., Hämäläinen, H., Hellsten, S., Vehanen, T. & Marttunen, M. 2008. Säännösteltyjen järvien ekologisen tilan arviointi. Suomen ym- päristö 41.
Eurofins Ahma Oy. 2020. PVO-Vesivoima Oy. Suolijärvien kalatalousvelvoitteen tarkkailutulokset 2016–2018
Hellsten, S. 1997. Environmental factors related to water level fluctuation in two lakes of northern Finland. Boreal En- vironmental Research 2: 345-367.
Tarvainen, A. & Keto, A. 2008. Vesikasvillisuus. Julk: Keto, A., Sutela, T., Aroviita, J., Tarvainen, A., Hämäläinen, H., Hell- sten, S., Vehanen, T. & Marttunen, M. 2008. Säännösteltyjen järvien ekologisen tilan arviointi. Suomen ympä- ristö 41.
Karjalainen, N. 2019. Kysely Jumiskon voimalaitoksen vaikutusalueen vesistöjen käyttäjille. Yhteenveto. Lapin elin- keino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 32.s.
Keto, A., Lähteenmäki, H., Taimisto, P., Hammar, T., Tarvainen, A. & Miettinen, T. 2008. Selvitys Pohjois-Savon sään- nöstellyistä järvistä. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 2/2008. 135 s.
Keto, A. & Marttunen, M. 2003 (toim.). Vesipolitiikan puitedirektiivi rakennetuissa ja säännöstellyissä vesistöissä. Yh- teenveto vuosien 2000-2002 tutkimuksista. Suomen ympäristö 667. 189 s.
Keto, A., Marttunen, M. & Verta, O.-M. 2005. Lapin läänin säännöstellyt järvet. Selvitys vesistösäännöstelyjen vaiku- tuksista ja kehittämistarpeista. Suomen ympäristökeskus. Julkaisematon raportti.
Marttunen, M. & Järvinen, E., A. 1999. Päijänteen säännöstelyn kehittäminen – yhteenveto ja suositukset. Suomen ympäristö 357. 168 s.
Marttunen, M., Hellsten, S., Kerätär, K., Tarvainen, A., Visuri, M., Ahola, M., Huttunen, M., Suomalainen, M., Ulvi, T., Vehviläinen, B., Väntänen, A., Päiväniemi, J. & Kurkela, R. 2004a. Kemijärven säännöstelyn kehittäminen - yh- teenveto ja suositukset. Suomen ympäristö 718. 236 s.
Marttunen, M., Nieminen, H., Keto, A., Suomalainen, M., Tarvainen, A., Moilanen, S. & Järvinen, E., A. 2004b. Pirkan- maan keskeisten järvien säännöstelyn kehittäminen. Yhteenveto ja suositukset. Suomen ympäristö 689. 192 s.
Sutela, T. 2003. Säännösteltyjen järvien kalasto ja kalakannat. Ss. 65-96. Julkaisussa: Keto, A., Marttunen, M. (toim.).
2003. Vesipolitiikan puitedirektiivi rakennetuissa ja säännöstellyissä vesistöissä, yhteenveto vuosien 2000-2002 tutkimuksista. Suomen ympäristö 667.
Syväranta, J. 2018. Lapin vesikasvikartoitukset päävyöhykemenetelmällä 2018. Alleco Oy raportti n:o 15/2018
9 Liitteet
Liite 1. Mittareiden laskentakaavat ja lähtötiedot
Lyhenteet:
JP = jäätymispäivä JLP = jäänlähtöpäivä
NW = tietyn jakson alin vedenkorkeus HW = tietyn jakson ylin vedenkorkeus
Mittari 1: Jäätyvän vyöhykkeen osuus tuottavasta vyöhykkeestä (%) Laskentakaava: Df = (Wom–Wf+0,9 * Is) /vDr * 100, missä
Wom = kasvukauden (JLP-30.9.) mediaanivedenkorkeus Wf = vedenkorkeus 6. helmikuuta
0,9 = jään ominaispaino
Is = jään paksuus rantavyöhykkeellä (Tässä tarkastelussa käytetty arvoa 0,70 m) Tuottavan vyöhykkeen syvyys:
vDr = –ln (0,045)/Er,
Punaisen valon vaimenemiskerroin laskettuna veden värin avulla:
Er = 0,25 * C0.42
C = veden väri (mgPt/l)
Selitys: Kasvukauden mediaanivedenkorkeudesta vähennetään vedenkorkeus 6. helmikuuta. Tähän lisätään jään ominaispaino (0,9) kerrottuna jään maksimipaksuudella, jolloin saadaan jäätyvän vyöhykkeen syvyys.
Tulos jaetaan tuottavan kerroksen syvyydellä ja muutetaan prosenteiksi. Tuottavan kerroksen syvyys laske- taan veden väriluvun perusteella käyttäen hyödyksi punaisen valon vaimenemiskerrointa. Tuottavan vyöhyk- keen alaraja on se syvyys, jonka saavuttaa 4,5 % punaisesta valosta.
Mittari 2: Jäänpainaman vyöhykkeen osuus tuottavasta vyöhykkeestä (%) Laskentakaava: Dp = (Wom – Wil + 0,9 * Is)/vDr * 100, missä
Wom = kasvukauden (JLP–30.9.) mediaanivedenkorkeus Wil = alin vedenkorkeus jääpeitteisenä kautena
0,9 = jään ominaispaino
Is = jään paksuus rantavyöhykkeellä (Tässä tarkastelussa käytetty arvoa 0,70 m) Tuottavan vyöhykkeen syvyys:
vDr = –ln (0,045)/Er,
Punaisen valon vaimenemiskerroin laskettuna veden värin avulla:
Er = 0,25 * C0.42
C = veden väri (mgPt/l)
Selitys: Kasvukauden mediaanivedenkorkeudesta vähennetään jääpeitteisen kauden alin vedenkorkeus. Tä- hän lisätään jään ominaispaino (0,9) kerrottuna jään maksimipaksuudella, jolloin saadaan jäänpainaman vyö- hykkeen syvyys. Tulos jaetaan tuottavan kerroksen syvyydellä ja muutetaan prosenteiksi. Tuottavan kerrok- sen syvyys lasketaan veden väriluvun perusteella käyttäen hyödyksi punaisen valon vaimenemiskerrointa.
Tuottavan vyöhykkeen alaraja on se syvyys, jonka saavuttaa 4,5 % punaisesta valosta.
Mittari 3: Kevättulvan suuruus
Laskentakaava: HW(W_JLP – 2vk –> W_JLP + 30 pv) – W_50(OWP)
Selitys: Kevättulvan aikaisen (jäänlähtöpäivää edeltävät kaksi viikkoa ja jäänlähtöpäivän jälkeinen kuukausi)
Mittari 4: Alkukesän (22.5.-15.7.) ylimmän ja loppukesän (1.8.-31.8.) alimman vedenkorkeuden erotus Laskentakaava: W(22.5.–15.7.) – W(1.8.–31.8.)
Selitys: Alkukesän ylimmän ja loppukesän alimman vedenkorkeuden erotus (m).
Mittari 5: Talvialeneman suuruus Laskentakaava: W(JP) – NW(JP–>JLP)
Selitys: Jäätymispäivän vedenkorkeuden ja jääpeitteisen ajan alimman vedenkorkeuden välinen erotus.
Mittari 6: Vedenpinnan nousu pesintäaikana; kuikka/lokki (m) Laskentakaava: HW(JLP + 2vk -> JLP + 6vk) – W(JLP + 2vk)
Selitys: Pesintäajan (alkaen 2 viikkoa jäänlähtöpäivästä ja päättyen 6 viikkoa jäänlähtöpäivästä) korkeimman vedenkorkeuden ja 2 viikkoa jäidenlähtöpäivän jälkeisen vedenkorkeuden erotus.
Mittareiden 7–13 laskentakaavat käyvät ilmi raportista.
Taulukko 1. Mittareiden laskennassa käytetyt lähtötiedot.
Lähtötieto Yli-Suolijärvi Ala-Suolijärvi Isojärvi
Vedenkorkeushavainnot asteikolta Luksua 6501530 Räpsy 6501620 Isojärvi 6501400 Keskimääräinen suurin jäänpaksuus (m) 0,70 0,70
Järven keskisyvyys, m 4,16 4,29
Väriluku (mg/l) 48 42
Jäänlähtö- ja jäätymispäivät kaikille järville on saatu Isojärven 6501400 havainnoista vuoteen 1998 asti. Myö- hemmät ja puuttuvat havainnot on korvattu Livojärven ja Unarin havainnoilla.
Taulukko 2. Arviointiasteikko mittareille. Raja-arvot ovat suuntaa-antavia ja perustuvat pääosin asiantuntija-arvi- oon (Keto ym. 2008, Keto ym. 2005). Vesimittari-ohjelma ei laske arviota suoraan vuosijakson keskiarvosta, vaan ottaa huomioon eri vuosien jakauman.
Nro Mittari Erittäin
hyvä
Hyvä Tyydyttävä Huono Erittäin huono 1 Jäätyvän vyöhykkeen osuus tuotta-
vasta vyöhykkeestä (%)
alle 20 20 – 39 39 – 65 65 - 90 yli 90 2 Jäänpainaman vyöhykkeen osuus (%) alle 20 20 – 39 39 – 65 65 - 90 yli 90 3 Kevättulvan suuruus (m) yli 0,40 0,20 – 0,40 0,10 – 0,20 0 – 0,10 alle 0 5 Talvialenema (JP-JLP) (m) alle 0,50 0,50 – 1,00 1,00 – 1,50 1,50 – 3,00 yli 3,00 6 Minimisyvyys saraikossa hauen kutu-
aikana (m)
yli 0,30 0,20 – 0,30 0,10 – 0,20 0 – 0,10 alle 0 7 Vedenpinnan nousu lintujen pesintä-
aikana (m)
alle 0,05 0,05 - 0,09 0,09 – 0,19 0,19 – 0,40 yli 0,40
