Kaivosten kiinteiden jätteiden ja jätevesien käsittely. Ohjeita ja suosituksia. Ekono Oy

JÄTEVESIEN KÄSITTELY

OHJEITA JA SUOSITUKSIÄ

Ekono Oy

Nro 35

KÄIVOSTEN KIINTEIDEN JÄTTEIDEN ^JZ\

JÄTEVESIEN KÄSITTELY

OHJEITA J StJOSITUKSIÄ

Ekono Oy

Vesi- ja ympäristöhallitus He]sinki 1987

kannanottona.

Julkaisua saa vesi- ja ympäristöhallituksen teollisuus toimistosta

ISVN 951—47—0244—1 ISSN 0783—3288

Painopaikka: Vesi- ja ympäristöhalJituksen monistamo, Hels inki,

Selvitys “Kaivosten kiinteiden jätteiden ja jätevesien käsittely, ohjeita ja suosituksia” on osa Vuorimiesyhdistys ^- Bergsmanna föreningen r_•y. : n tutkimusvaltuuskunnan, vesihallituksen (1 .10 .1926 alkaen vesi- ja ympäristöhallitus) ja ympäristömi nisteriön joulukuussa 1984 käynnistämää projektia “Kaivosten jätevesien ja kiinteiden jätteiden käsittely”. Selvitykseen liit tyviä aikaisempia julkaisuja ovat “Kaivosten jätevedet, kiinteät jätteet ja ympäristönsuojelu” ja “Suomen kaivokset ja ympäris tönsuojelu”

Työn valvojana on toiminut Vuorimiesyhdistyksen, vesihallituk sen ja ympäristöministeriön edustajista koottu työryhmä, jonka kokoonpano on seuraava:

TkL Risto Rinne, pj, EKONO Oy Dipl.ins. Hannu Haveri Finnminerals Oy Dipl.ins. Saara Isännäinen Vesihallitus Dipl .ins. Pertti Koivistoinen Outokumpu Oy Dipl. ins. Risto Kuusisto Ympäristöministeriö

Puheenjohtajana on 15.9.1986 alkaen toiminut TkL Hans Allenius.

Työn valvontaryhmään ovat edellisten lisäksi kuuluneet:

Dipl .ins, Harri Koivisto Myilykoski Oy Dipl.ins. Antti Mikkonen Kemira Oy Dipl.ins. Ilkka Roitto Oy Lohja Ah Dipl^.ins. Seppo Ruonala Vesihallitus Dipl.ins. Jarmo Suvio Oy Förhy Ah Dipl. ins. Viljo Viertokangas Rautaruukki Oy

Selvitys on tehty EKONO Oy:ssä ja siihen ovat osallistuneet TkL Hans Allenius, TkL Risto Rinne ja dipl.ins, Valentin Tinnis. Terminologiakohtaa ovat osaltaan käsitelleet ja kom mentoineet Vuorimiesyhdistyksen kaivosjaoston ja rikastus- ja prosessitekniikan jaoston johtohenkilöt ja Tekniikan sanasto—

keskus.

Selvityksessä on tarkasteltu kaivosten ja rikastamojen kiinteitä jäännöstuotteita ja jätevesiä, niiden ympäristövaikutuksia ja toimenpidemahdollisuuksia ympäristöhaittojen vähentämiseksi Erityisen huomion kohteena ovat olleet lainsäädäntö ja lupa menettelykäytäntö, ympäristövaikutukset, käsittelyn yleiset ohjeet ja suositukset sekä jäännöstuotteiden hyödyntäminen.

Kaivoksia ja rikastamoja koskevia alan termejä on pyritty täsmentämään ja kehittämäin

Kaivostoiminnan aloittamista Suomessa säätelevät kaivoslaki ja -asetus sekä ympäristönsuojeluun liittyvät lait ja ^, Lupamenettelykäytäntö Suomessa perustuu katselmuksiin ja vesioikeusksittelyyn, jossa määritellään ehdot vesien laske miselle vesistöön,

Kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia on tarkasteltu yleisesti samoin kuin eri aineiden biologisia ja terveydellisiä vaikutuksia.

Suomen kaivostoiminnan haitallisia vaikutuksia ympristölle voidaan yleisesti ottaen pitää suhteellisen vähäisinä ja myös hyödyllisiä vaikutuksia on eräissä tapauksissa todettu.

Sekä kaivostekniset että rikastustekniset mahdollisuudet kun teiden jäännöstuotteiden määrän vähentämiseksi metallimalmien kohdalla ovat toistaiseksi olleet vähäisiä, kun taas teolli suusmineraalien ja varsinkin kalkkikiven ollessa kyseessä saadaan suurin osa louhitusta kivestä myytäviksi tuotteiksi.

Kiinteiden jäännöstuotteiden vuotuinen tuotantomäärä Suomessa oli noin 22 miljoonaa tonnia vuonna 1984. Hyödyntämisaste oli vain 6 %. Hyödyntämismahdollisuuksia on lähinnä rakennusaine teollisuuteen ja rakennustoimintaan sopivilla materiaaleilla,

Jätevesien yleisiä käsittelyohjeita on esitetty erikseen sulfidi ja oksidimalmeille, teollisuusmineraäleille ja kalkkikivelle. Samoin on tarkasteltu ympäristönsuojelutoimenpiteitä kaivostoiminnan aikana ja sen päätyttyä,

The report covers solld wastes and waste waters of mines and concentration plants, their environmental impacts, and possible measures to reduce pollution. Special attention has been paid to legislation application procedure, environmental impacts, general treatment instructions and recommendations, and utilization of waste products,

Terminology related to mines and concentration plants has been specified.

The starting of a mlning operation in Finland is controlled by the Mine Act and Statute and several laws and statutes cover ing environmental protection, Applicatlon procedures in Finland are based on inspections and water legislation, which define the conditions for waste water diseharge.

The environmental impaot of mining has been studied in general, including biologioal and health-related effects of different elements. Environmental impaet by the Finnish mining industry proved to be relatively small in general, and some effeets were even found to be positive.

The technical possibilities of reducing the amount of solid wastes as well in mining as in concentration are minor with respect to metal ores whereas it is possible to make saleable products from a major part of mlned ndustral mnerals and limestone.

The aceumulation of solid wastes from the mining industry in Finland was ahout 22 million tons in 1984. The utilization degree was only 6%. The prospects for utilization are primarily wfth materials suitable for the building materials industry and for use on building sites,

General treatment instructions for waste water have been specified separately for sulphide and oxide ores, industrial minerais and limestone. Environmental protection measures during and after the mining operation have also been studied.

ALKULAUSE YHTEENVETO ÄBSTRACT

SI$ALLYS sivu

1. Terminologia 1

1.1 Yleistä 1

1.2 Lakitermejä ja käsitteitä 1

1.3 Kaivostermejä 2

1.4 Rikastuksen prosessiteknisiä termejä 4

2. Lainsäädäntö ja lupakäytäntö 5

2 .1 Yleiset tavoitteet 5

2 .2 Lait ja asetukset 5

2.3 Viranomaiset 11

2 .3.1 Vesi- ja ympäristöhallinto 11

2.3 .2 Tuomioistuimet 12

2 .3 .3 Vesiasioiden käsittely 12

2.3 .4 Jätehuoltosuunnitelma 14

2.3.5 Ongelmajätteiden käsittelylupa 17 2.3.6 Ilmansuojelun ilmoitusmenettely 18

3. Suomen kaivostoiminta 21

3.1 Yleistä 21

4. Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset 25

4.1 Yleistä 25

4.2 Vaikutukset maaperään ja vesiin 28

4.3 Metallisuolojen liukoisuus 30

4.4 Pölyämisen vaikutus 31

4.5 Kemialliset ja biologiset vaikutukset 31

4.6 Hyötyvaikutuksia 39

5. Kaivostoiminnan jätehuolto- ja ympäristönsuojelutoimenpiteet 40

5.1 Kaivosten toimenpiteet 40

5.1.1 Kaivostekniset mahdollisuudet 40

5 .1.2 Kaivossivukiven sijoitus 41

5.1.3 Kaivosvesien käsittely 44

5.1.4 Pintavesien käsittely 45

5.2 Rikastamojen toimenpiteet 46

5 .2.1 Rikastustekniset mahdollisuudet 46 5.2.2 Rikastuksen jäännös tuotteiden sijoitus 46

5.2.3 Rikastusjäteveden kisittely 47

6. Vesien luokitus 51

7. Kaivostoiminnan jätehuollon ja ympäristönsuojelun

ohjeet ja suositukset 54

7.1 Kaivostoimintaa edeltävät toimenpiteet 54

7,1.1 Jätehuoltosuunnitelma 54

7,1.2 Vesioikeuden lupa 56

7.1.3 Ilmansuojeluilmoitus 56

sivu

7,1,4 Tutkimukset ja selvitykset 57

7 1 5 Kaivostoiminnan ympiiristönsuojeiu

toimenpiteiden suunnitelma 59

7.1 .6 Käsittelyohjeet 60

7.2 Toimenpiteet kaivostoiminnan aikana 63

7.2,1 Yleistä 63

7,2,2 Poistevesien raja-arvojen asettelu

ja vesistöjen tarkkailu 64

7. 3 Toimenpiteet kaivostoiminnan päätyttyä 66

8. Jäännöstuotteiden hyödyntm1nen 71

8.1 Kaivosten sivukiven ominaisuudet ja luokitus 71 8,2 Rikastuksen jäännöstuotteiden ominaisuudet

ja luokftus 73

8 3 Tilastointi 73

8.4 Jäännöstuotteiden hyötykäyttö 74

8.4.1 Materiaalien käyttö 74

8,4,2 Kaivosten sivukiven hyödyntäminen 76 8,4.3 Rikastusjätehiekan hyödyntäminen 77

8,4.4 Hyödyntämissuunnitelmat 7$

9, Tutkimukset 80

10. Johtopätäksiä $2

Kirjallisuusluettelo 85

Liitteet 1, Kaivosten ympäristönsuojelutermejä

2. Kaivosten ympäristönsuojelun valvonnassa tarvittavia ohjeita

3. Suomen kaivokset 1900-luvulla

4, Kaivosjännöstuotteiden aiheuttamat ympäristövaikutukset 5, Raskasmetallien pitoisuuksia, jotka voivat olla

myrkyllisiä eläville organismeille

6, Vesieliöiden myrkkyluokkaehdotuksen, talousveden laatu- tavoitteiden ja Suomen kaivosten lupavelvoitteiden vertailu 7. Vesistöjen laadullinen kelpoisuus raakavedeksi

8, Kalavesiluokitus 9, Yleisluokitus

10, Kaivosten poisteluokitus, periaate—esimerkki

11. Kaivos- ja rikastamojäännöstuotteiden luokitusehdotus 12, Kiinteiden jätteiden alustava luokitussuunnitelma, ECE: n

tilastokonferenssi

13, Arvio jätteiden ja eräiden tuotannossa sivutuotteena syn tyvien hyödyntämiskelpoisten materiaalien vuotuisesta ker tymästä ja hyödyntämisestä

1. Terminologia

1.1 Yleistä

Kaivokslin ja rikastamoihin liittyy erinäisiä ammattisanoja, jotka eivät ehkä ole yleisesti tunnettuja. Jotkin ympäristöön liittyvät termit on määritelty vesilaissa ja jätehuoltolaissa; esim. kes keiset termit jäte ja jätevesi. Kaivosten ja rikastamojen “jätteet”

ovat kivilouhetta, -mursketta tai jauhetta. Seuraavassa on käsitelty eräitä perustermejä ja myös tehty ehdotuksia uusiksi ammattisanoiksi. Liitteenä 1 on esitetty yleisempi lista ympä ristönsuojeluun liittyvistä termeistä.

1.2 Lakitermejä ja käsitteitä /1/

Seuraavassa on esitelty eräitä lakitermejä, joiden tarkemmat määritelmät löytyvät asianomaisista lainkohdista.

jäte käytöstä poistettu, vähäarvoinen tai arvoton esine tai aine (JätehL 3 §)

jätevesi nesteenä käytetty, käytöstä poistettava vesi ja muu neste (VL 10:1)

pohjavesi maa- tai kalliop erässä oleva vesi (VL 1:4) vesistö avopintainen sisävesialue luonnollisine ja keino

tekoisine osineen (VL 1: 1)

Vesistön pilaantumisella tarkoitetaan . sen haitaifista madal tumista tai veden laadun vahingollista muuttumista. (V11 1:19)

Ympäristölle vaarallisia aineita ovat asetuksessa (asetus vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä annetun asetuksen muuttamisesta) määrätyt aineet. Uuteen kemikaalilakiin tullaan sisällyttämään myös tuotevalvontakomitean seuraavasti määritel täväksi esittämät aineet: “kemiallisia aineita tai valmisteita, jotka ilmaan, veteen, maahan tai eläimiin, kasveihin tai muihin eliöihin päästessään välittömästi, välillisesti tai rikastumisen kautta aiheuttavat vahingollisia muutoksia elollisen luonnon rakenteessa tai toiminnassa” /2/.

Ongelmajätteellä (JätehL 4 §) tarkoitetaan myrkyllisyytensä tai muun laatunsa takia vaikeasti vaarattomaksi tehtävää tai käsi teltävää tai muutoin ympäristölle erityisen haitallista jätettä.

Sisäasiainministeriön ongelmajätteitä koskevan päätöksen 26 .6.1979/576 mukaan edellä tarkoitettuja aineita, milloin ne esiintyvät vähäisinä määrinä tai pieninä pitoisuuksina, ei kui tenkaan pidetä ongeimajätteinä, jos ne voidaan tehdä vaaratto miksi tai muutoin käsitellä muun jätteen joukossa (liite 2).

1.3 Kaivostermejä

avolouhos

TiTft tapahtuu maanpäällisesti irtomaa

kalliöperän päällä oleva irtain maakerros, pintamaa kaivos

tuotantolaitos, jossa louhitaan ja rikastetaan mineraalista raaka-ainetta

kaivosvesi

avolouhokseen tai maanalaisen kaivokseen tuleva vesi kalkkikivikaivos

iiiikiä1ouhiva kaivos

kiertovesi

prosessissa sisäisesti tai selkeytysaltaalta palautettu, uudel leen käytettävä vesi

maanalainen kaivos

louhinta tapahtuu maanalaisesti malmi

taloudellisesti hyväksikäytettävä mineraaliesiintymä malmikaivos

pääasiassa metallia ^{sisältäviä} mineraaleja louhiva kaivos, metallimalmikaivos

mineraalikaivos

/

pääasiassa teollisuusmineraaleja (muuhun kuin metallien valmistukseen käytettävät mineraalit paitsi kalkkikivi) louhiva kaivos, teollisuusmineraalikaivos

poiste / jäännöstuote

mineraaliesiintymän hyödyntämisessä syntyvä tuote, jolla sillä hetkellä ei ole taloudellista arvoa. Poisteita ovat tai voivat olla:

- irtomaa

- sivukivi

- rikastuksen jäte(hiekka) /rikastushiekka

— vesi

rikastuksen jäteallas, -alue, -varasto

/

rikastuksen jätteen/j ätehiekan/rikastushiekan käsittelyyn ja varastointiin tarkoitettu alue

rikastuksen jätevesi / poistevesi vesi, joka poistuu poistealueelta selkeytysallas

jäteveden jatkokäsittelyallas sivukivi

malmiin kontaktissa tai sen lähellä oleva kivi, jota voidaan joutua louhimaan, raakku

teollisuuspintavesi / pintavesi kaivosteollisuusalueen pintavesi

1.4 Rfkastukseri tcsgftknisiä termJä kokooja

nnnoraal;rake;den prnnoille tarttuva reagenss; joka tekee pinnat ilmaku:pllen tarttumiseile ötöliisiksi

rikaste

rikastusprosessin arvotuote rikastusjate / r;katushiekka

rikastusprosessin jäannWstuote stanti

arvomineraalista tai -metaifista rikasteeseen saatu osa (esim.

prosentteina)

säännöstelevät reagenssit

kernikaalit, joidn avulla aktivoiäaari täi ehkäitän kokooja reagenssien tärttumista mineraalipinnoille

vaahdote

veden pintajannitysta alentava ja Ilmakiipilen kokoa saateleva reagenssi

2. Lainsäädäntö ja lupakäytäntö

2.1 Yleiset tavoitteet

Jätehuoltolain mukaan jätteiden käsittelyn tavoitteena on niiden muuttaminen ympäristölle haitattomiksi ja niiden hyödyntäminen mahdollisuuksien mukaan (JätehL 2 §).

Vesilain mukaan älköön kukaan ilman vesioikeuden lupaa ryh tykö toim enpiteeseen, joka aiheuttaa vesistön pilaantumista (V14 1:19).

Vesioikeus voi hakemuksesta myöntää luvan sellaiseen jäteveden johtamiseen, joka ilman lupaa on kielletty (VL 1:19).

2.2 Lait ja asetukset

Kaivoksen perustamisen lakisääteisenä taustana Suomessa ovat

Kaivoslaki Kaivosasetus

(503/65) ja (663/65)

Kaivosten ympäristövafkutuksien valvontaa sii äntelevät useat lait. Näistä tärkeimpiä ovat:

Vesilaki

- asetukset

Terveydenhoitolaki

— asetus Jätehuoltolaki

asetus

Ilmansuojelulaki

— asetus

(VL 264/61)

(VA 282/62 vesiasetus; VeSuojÄ 283/62 asetus vesien suojelua koskevista ennak kotoimenpiteisti; 499/80 ennakkotoimen pideasetuksen muutos)

(469/65) (55/67)

(JäteHL 673/78), muutos (117/81) (307/79), muutos (118/81)

(67/82) (716/82)

Patoturvallisuuslaki (4 13/82)

- asetus (578/84) ja sen nojalla annetut kauppa- ja teollisuus ministeriön ja vesihallituksen ohjeet ja suositukset

Terveydenhoitoon liittyy lisäksi:

Lääkintöhallituksen yleiskirje n :o 1701 (1980) Talousveden terveydellisen laadun valvonta

Vesilain 1 luvun 19 §:n mukaan vesistöä ei saa pilata ilman vesioikeuden lupaa. Vesistön pilaamiseksi katsotaan lian, jät teen, nesteen ym. aineiden päästäminen vesistöön siten, että tästä aiheutuu haitallista vesistön madaltumista, veden laadun vahingollista muuttumista, ilmeistä vahinkoa kalakannalle, ympäristön viihtyisyyden melkoista vähenemistä, vaaraa tervey delle tai muuta niihin verrattavaa yksityistä tai yleistä etua koskevaa loukkausta. Vesilain 1 luvun 20 §:n mukaan pilaa miskielto ilman vesioikeuden lupaa koskee myös ojaa ym., jos siitä voi aiheutua yleistä tai yksityistä etua koskeva loukkaus.

Vesioikeus voi hakemuksesta myöntää luvan sellaiseen jäteveden johtamiseen vesistöön, joka ilman vesiokeuden lupaa on kielletty (VL 10:24). Luvan myöntäminen edellyttää, että toimenpiteestä aiheutuva haitta on saatavaan etuun verrattuna suhteellisen vähäinen eikä jäteveden vesistöön pääsyn estäminen ole koh tuullisin kustannuksin muulla tavoin mahdollista.

Mikäli edellytykset ovat olemassa, vesioikeus myöntää luvan ja asettaa samalla lupaehtojen muodossa erilaisia velvoitteita nou datettaviksi. Jäteveden laskulupa annetaan yieensä määräajaksi.

Lupaa myönnettäessä voidaan myös mahdollisista vahingoista määrätä korvauksia.

Vesilain nojalla on annettu asetus vesiensuojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä, Sen perusteella tietyillä laitoksilla (3 §) on olemassa ennakkoilmoitusveivoite vesiviranomaisille.

Ennakkoilmoitus jätetään vesi- ja ympäristöpiiriin, joka tällä hetkellä voimassa olevan asetuksen mukaan lähettää sen oman lausuntonsa ohella vesi- ja ympäristöhallitukseen. Ennakkoil moituksen perusteella otetaan kantaa siihen, tarvitseeko toi minta vesioikeu den luvan, Käytännössä kaivokset ovat pääsään töisesti joutuneet hakemaan toiminnalleen vesioikeuden luvan.

Ennakkoilmoitusvelvollisesta (VeSuojA 3 §) laitoksesta ei saa johtaa jätevesiä toisen maalla kulkevaan ojaan ilman vesioi keuden lupaa (VL 10:3), Vesioikeus voi antaa luvan, ^mikäli siitä ei aiheudu terveydellistä vaaraa tai kenellekään koh tuutonta haittaa (VL 10:5).

Lupaa jätevesien johtamiseen ei voida myöntää lainkaan, mikäli se vaarantaa yleistä terveydentilaa, aiheuttaa huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnon- suhteissa taikka suuresti huonontaa asutus- ja elinkeino-oloja (VL 2:5).

Vesilain 1 luvun 22 § : n mukainen pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton, eikä siitä poikkeamiseen voida näin ollen myöntää lupaan.

Terveydenhoitolaki edellyttää hyväksymistä tiettyjen toimintojen (laitos) sioituspaikalle (26 §). Terveydenhoitoasetuksessa on lueteltu nämä toiminnat erikseen (17 §). Luettelo on samankal tainen vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä anne tussa asetuksessa ilmoitusvelvollisiksi määrättyjen toimintojen kanssa.

$ijoituspaikan toiminnalle hyväksyy kunnan terveyslautakunta.

Terveydenhoitoasetuksen 17 § : n mukaan kaivostoiminnalle on haettava sijoituspaikan hyväksyminen.

Jätehuoltolaki edellyttää, että jos kilnteistön jätteitä ei toimiteta yleiseen jätteiden käsittelypaikkaan ja jos siellä syntyy tai siellä käsitellään

- koostumukseltaan tuntematonta jätettä

- jätettä, joka on käsittelyn kannalta merkittäviltä orninaisuuk sfltaan poikkeuksellista

- ongelmajätettä tai

- poikkeuksellisen paljon muuta jätettä,

klinteistön haltijan on esitettävä kiinteistön jätehuollon

jär

jestämistä koskeva suunnitelma (ehuol!2suu1tma) (JätehL 21 §),

Jätehuoltosuunnitelma esitetään kunnan jätehuoltoviranomaiselle Yleensä suunnitelman myös hyväksyy kunnan jätehuoltoviran omainen, mutta tietyissä sisäasiainministeriön määräämissä tapauksissa hyväksymispäätöksen tekee asianomainen lääninhal litus

Kaivostolminnasta joudutaan pääsääntöisesti tekemään jätehuol tosuunnitelma siksi, että siinä syntyy poikkeuksellisen paljon jätettä.

Jätehuoltolaki edellyttää ajäeidenkätelyluvan hake mista silloin, kun ongelmajätettä käsitellään sen vaarattomaksi tekemiseksi Tällä käsittelyllä tarkoitetaan esimerkiksi jätteiden pitkäaikaista varastointia, sijoittamista kaatopaikalle tai kai vokseen tai polttokäsittelyä, fysikaalis-kemiallista käsittelyä tai biologista käsittelyä. Käsittelylupaa ei kuitenkaan tarvita, jos

- käsitellään omassa toiminnassa syntyneitä ongelmajätteitä,

- käsitellään muualla syntyneitä ongelmajätteitä, jos niiden käsittely muodostaa vain vähäisen osan omien ongelmajätteiden käsittelystä tai ongelmajätteitä vastaavien aineiden käsitte lystä tai

- esikäsitellään ongelmajätteitä yleisessä ongelmajätteiden vas taanottopaikassa.

Sisäasiainministeriön päätöksen (576/79) 1 § :n mukaan ongelma jätteitä ovat:

1, Uljyä sisältävät jätteet 2. Liuotinta sisältävät jätteet

3. Syövyttävää ainetta, kuten happoa tai emästä, sisältävät jätteet

4. Antimonia, arseenia, elohopeaa, hopeaa, kadmiumia, kobolt tia, kromia, kuparia, lyijyä, mangaania, nikkeliä, sinkkiä, talliumia tai tinaa sisältävät jätteet

5. Epäorgaanisia tai orgaanisia syanideja taikka isosyanaatteja sisältävät jätteet

6. Orgaanisia halogeeniyhdisteitä, kuten polykloorattuja bife nyylejä (PCB) sisältävät jätteet

7. Fenoleja sisältävät jätteet

8. Torjunta- ja suojausaineita sisältävät jätteet 9. Lääkeraaka-aineita sisältävät jätteet

10. Muut lajinsa tai laatunsa takia edellä mainittuihin jätteisiin rinnastettavat jätteet

Sisäasiainministeriön päätöksen 1 § : n pääsäännöksestä on poikkeuksia, joista on määrätty 2 § : ssä. Sen mukaan 1 § :ssä tarkoitettuja jätteitä, milloin ne esiintyvät vähäisinä määrinä tai pieninä pitoisuuksina taikka ovat ympäristön kannalta haitatto massa muodossa, ei pidetä ongelmajätteinä, jos ne voidaan vaaraa tai haittaa aiheuttamatta kerätä, kuljettaa ja vastaan ottaa sekä varastoida, tehdä vaarattomiksi tai muutoin käsitellä muun jätteen joukossa.

Sisäasiainministeriön esimerkkiluetteloon teollisuusprosesseista ja toiminnoista, joissa syntyy ongelmajätettä, ei sisälly kaivos toimintaa.

Sellaisia kaivosteollisuudessa mahdollisesti esiintyviä aineita, jotka vesien suojelua koskevan asetuksen (499/80) mukaan ovat ympäristölle vaarallisia, ja joita ei saa päästää tai johtaa pohja- veteen tai vesistöön scllaisina pitoisuuksina tai määrinä, että niistä aiheutuu vesien pilaantumista, ovat:

1. radioaktiiviset aineet

2. elohopea ja kadrnium sekä niiden yhdisteet

3 syaanivetyhapo ia ser auolat vaikeahukoisia suoloja luuun ottamatta

4. arseeni, kromi (kuusiarvoisena), lyijy, nikkeli, seleeni, uraani ja taifium sekä niiden yhdisteet

Ympäristöministeriön toimesta on valmistunut kemikaalilainsää däntöön liittyvä luettelo ympäristölle vaaraifisista aineista.

Myös aineiden mahdollinen myrkyilisvys on. tarkastelun koh teena. Myrkkylaissa (309/69) määritellään: “Myrkyllä tarkoite taan tässä laissa ainetta, joka vähäisinäkin annoksina elimistöön jouduttuaan vaikuttaa kemiallisesti joko välittömästi tai vä lillisesti aiheuttaen elimistön toiminnan häiriöitä“ Varsinaiset myrkyt on luokiteltu myrkkyoppaassa (Myrkkyasiain neuvot telukunta, 1984).

Tämän mukaan voivat kaivosteollisuudessa olla myrkyllisiä aineita:

1. luokka

- arseeni ja sen yhdisteet

- elohopeayhdisteet

- seleeniyhdisteet

- syanidit

- talliumyhdisteet 2, luokka

- antimoniyhdisteet

- arseenisuifidit

- bariumyhdisteet

- berylliumyhdisteet, paitsi beryifiumoksidi

- fluorivetyhappo ja sen vesiliukoiset suolat

- kadrniumyhdisteet

- köbölttiyhdisteet

- kromihappo ja sen suolat

- kupariyhdisteet

- lyijy-yhdisteet

- natriumhydroksidi

- nikkeliyhdisteet

- piifluorihappo ja sen vesiliukoiset suolat

- rikkihappo

- sinkkiyhdisteet, paitsi sinkkioksidi, -suifaatti ja —suifidi

- suolahappo

— tinayhdisteet, paitsi tinaoksidi

- typpihappo

- vanadiiniyhdisteet

Valtioneuvosto on 3.7.1986 tehnyt jätehuoltolainsäädäntöön perustuvan periaatepäätöksen jätteiden hyödyntämisestä. Peri aatepäätöksen keskeiseen sisältöön kuuluu päämäärä vähentää jätteiden muodostamista tuotannossa ja kulutuksessa sekä toteuttaa säästävän teknologian periaatteita.

Ilmansuojelulain nojalla tietyt laitokset ovat velvollisia tekemään ilmoituksen toiminnastaan. Nämä laitokset on lueteltu ilman suojeluasetuksen 7 § : ssä. Toistaiseksi ei ilmoitusvelvollisuutta ole sovellettu kaivostoimintaan. (Liite 2, kohta 4).

2.3 Viranomaiset

2.3.1 Vesi- ja ympäristöhallinto

Laissa vesi- ja ymp äristöhallinnosta (24/86) säädetään:

Ympäristöministeriön alaisena keskusvirastona toimii vesi— ja ympäristöhallitus, joka edistää vesien käyttöä, hoitoa ja suojelua sekä vesien aiheuttamien vahinkojen ja haittojen torjuntaa samoin kuin ympäristönsuojelua. Vesi- ja ympäristö- hallinnossa toimivat keskusviraston lisäksi vesi- ja ympä ristöpiirit.

Vesi- ja ympäristöhallinnon tulee mm:

- edistää vesien käyttöön, hoitoon ja suojeluun liittyvien ta voitteiden ja tarpeiden yhteensovittamista

- huolehtia vesien suojelusta ja öljyvahinkojen torjunnasta sekä osallistua jätehuoltoa ja muuta ympäristön- ja luonnonsuojelua koskevien tehtävien hoitoon

- huolehtia patoturvallisuudesta; kaivospatojen turvallisuutta koskevat asiat kuuluvat kuitenkin kauppa- ja teollisuusminis teriön kaivostarkastuksen piiriin

- edistää ja suorittaa vesien ja ympäristön tutkimusta sekä tehdä selvityksiä ympäristön tilasta ja seurata ympäristön tilan muutoksia

- yllipitää ja kehittää toimialaansa liittyviä tietojärjestelmiä

Kunnissa ympäristönsuojelutehtäviä hoitavat lain (64 / 86) mu kaan ympäristönsuojelulautakunnat,

2.3.2 Tuomioistuimet

Vesiasiain erikoistuomioistuimina toimivat vesioikeudet:

1. Länsi—Suomen vesioikeus Helsinki 2. Itä-Suomen vesioikeus Kuopio 3. Pohjois-Suomen vesioikeus Oulu

Vesioikeuksien käsittelemistä asioista merkittävimpiä ovat hakemusasiat, jollaisina käsitellään mm. eri hankkeita koskevat lupakysymykset.

Vesiylioikeus, joka toimii Vaasan hovioikeuden yhteydessä, korkein hallinto-oikeus ja korkein oikeus ovat ylimpiä rnuutok senhakutuomioistuimia myös vesiasioissa.

2.3.3 Vesiasioiden käsittely

Siinä tapauksessa, että ilmoltusmenettely on katsottu riittä mättömäksi, asian käsittely saatetaan vireille vesioikeudelle tehtävällä lupahakemuksella. Merkittävissä asioissa vesioikeus määrää hakemuksen käsiteltäväksi katselmustoimituksessa, jossa tarkastetaan yrityksen laatima suunnitelma ja selvitetään ai heutuvat vahingot samoin kuin luvan oikeudeifiset edellytykset ja lupaehdot, Katselmustoimituksen yleinen kulku on esitetty kuvassa 1.

13

Hakemus

Vesioikeus määrää katselmustoimi tuksen pidettäväksi ja pyytää vesihal litusta määräämään toimitusinsinöö rin

Määräys toimitusinsinööriksi Uskotut miehet

Avustavat virkamiehet ja asiantunti jat

— julkinen kuu lutus (myös

Alkukokous sanomafeh

dessä)

Suunnitelman tarkastaminen ja täy.

dentäminen sekä katselmuskirjan las-

- timinen

0

E

Suunnitelman ja katselmuskirjan näh- julkinen täväksipano (vesilautakunnassa) kuulutus

•j(atselmuskokous (.kokoukset)

Toimitusmiesten lausunnon laatimi 1nen

Toimitusmiesten lausunnon nähtä- julkinen väksipano (ao. kunnissa) kuulutus

>

0

Muistutukset ja vaatimukset vesioi keudelle puhevallan menettämisen uhalla(30vrk)

Viranomaisten huomautukset(60vrk)

Kuva 1. Katselmustoimituksen kulku

Fig. 1. The inspection procedure

Katselmustoimituksessa pidetäan alkukokous ja katselmuskokous, joissa varataan kaikille, joiden etua tai oikeutta asia saattaa koskea, tilaisuus huomautusten ja vaatimusten esittämiseen, Katselmustoimitus päittyy toimitusmiesten antamaan lausuntoon.

Vesioikeus voi käsitellä hakemuksen ilman katselmusmenettelyä ns kuulutusmenettelyllä.

Vesioikeus voi pitää hakemusasiassa suullisen käsittelyn. Käsi teltyään asian loppuun se antaa kirjallisen päätöksen.

Muutosta vesioikeuden päätökseen on hakemus- ja virka-apu- asioissa haettu korkeimm alta hallinto-oikeudelta ja rikos-, riita ja valitusasioissa vesiylioikeudelta, mistä vielä on voinut olla mahdollisuus muutoksenhakuun korkeimmassa oikeudessa,

Vuonna 1987 voimaan tulevan vesilain uudistuksen mukaan vesiylloikeudesta tulee muutoksenhakutuomioistuin,

Hakemusasiois sa olisi kuitenkin muutoksenhakuoikeus valitus- luvan perusteella korkeimpaan ^. Valitusluvan perusteena olisi painava syy, jollaisena pidettäisiin asian eri tyistä merkittävyyttä tai ratkaisun tärkeyttä ennakkotapauksena tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta, Rikos- ja riita- asioissa säilyisi muutoksenhakuoikeus korkeimpaan oikeuteen,

Edellä esitetystä käytännöstä muodostavat poikkeuksen eräät rajavesistöjä koskevat tapaukset, joissa luvan käsittelee Suomen ja Ruotsin Haaparannassa toimiva rajajokikomissio tai Suomen ja Neuvostoliiton rajavesikomissio.

2,3,4 Jätehuoltosuunnitelma

Kiinteistön haltijan on oma-aloitteisesti esitettävä hyväksyt täväksi klinteistön jätehuollon järjestämistä koskeva suunnitelma (jätehuoltosuunnitelma), jos kiinteistöllä syntyy tai siellä kä sitellään yhdyskuntajätteestä poikkeavaa jätettä, jota ei toimi teta käsiteltäväksi yleiseen jätteiden käsittelypaikkaan

(JätehL 21 §). Kaivosteollisuuskiinteistö joutuu siten yleensä tekemään jätehuoltosuunnitelman. Suunnitelman esittämisvelvol- lisuus koskee edellä tarkoitettua jätettä varastoivan, esikä sittelevän tai käsittelevän klinteistön haltijan ohella myös tällaista jätettä tuottavan kiinteistön haltijaa. Viimeksi mainitun ei kuitenkaan tarvitse esittää jätehuoltosuunnitelmaa, jos jätteet toimitetaan käsiteltäviksi yleiseen jätteiden käsittelypaikkaan.

Suunnitelmassa on selvitettävä jätehuoltoasetuksen 12 § : ssä säädetyt asiat, Näitä on tarkennettu sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosaston vahvistamassa jätehuoltolom akkeessa ja sen täyttöohjeissa, joita saa jätehuoltoviranomaisilta. Ongel majätteistä ja erityisesti niiden varastoinnista ja muusta käsittelystä on annettava yksityiskohtaiset tiedot.

Suunnitelmaa laadittaessa on syytä noudattaa jtehuoltoasetuk sen 12 § : n mukaista jaottelua selvitettävistä asioista, joista jätehuoltosuunnitelma koostuu. Tästä esitetään yhteenveto jitehuoltolomakkeessa. Pelkkä jätehuoltolomakkeen täyttäminen ilman taustaselvityksiä ei siten yleensä riitä,

Suunnitelma on kiinteistökohtainen, ja siinä on esitettävä tiedot kaikista kiinteistöilä syntyvistä tai käsiteltävistä jätteistä, siis myös niistä jätteistä, jotka eivät ole aiheuttaneet suunnitelman tekemisvelvoitetta.

Jos kiinteistöllä on useita laitoksia, jotka tuottavat tai käsit televät jätteitä, ja kiinteistön haltija hoitaa kiinteistön jäte huollon, kiinteistön haltija hankkii laitoksilta tarvittavat tiedot sekä laatu jätehuoltosuunnitelman ja toimittaa sen kunnan jätehuoltoviranomaiselle. J05 laitokset huolehtivat jätteistään itsenäisesti, voidaan menetellä myös siten, että laitokset laati vat kukin oman suunnitelmansa ja klinteistön haltija toimittaa ne yhdessä viranomaiselle,

Jos kiinteistön haltijan sijaitsevia kiinteistöjä yhteisesti, voidaan tarvittaessa koota suunnitelmaksi, jolloin suunnitelmana,

hallinnassa on useita samassa kunnassa ja kiinteistöjen jätehuolto hoidetaan kiinteistöjen

j

Kuva 2 esittää jätehuoltosuunnitelman käsittelyn eri vaiheita

Kuva 2. Jätehuoltosuunnitelman käsittely

tarvittaessa neuvotte rruiiden viranomaisten ja kiinteistöhaltijan kanssa

fig. 2, Waste management scheme procedure

2.3.5 Ongelmajätteiden käsittelylupa

Ongelmajätteiden käsittelyn edellytykset on säännelty jäte huoltolaissa (23 §). Yleisesti voidaan todeta, että ongelmajätettä saavat valtakunnassa käsitellä vain siihen erityisesti pereh tyneet ja laissa tarkoitetut edellytykset hankkineet käsittelijät.

Yleensä ongelmajätteet joudutaan kuljettamaan muualle käsitel täviksi, koska käsittelyyn liittyvät vaatimukset ovat edellä esitetyn mukaisesti tiukat. Ongelmajätteitä on kuitenkin kul jetettava vain sellaisiin paikkoihin, joissa jätehuoltolain mukaan saadaan käsitellä näitä jätteitä. Ongelmajätteitä saa siten kul—

jettaa vain seuraaviin paikkoihin:

- Yleiseen ongelmajätteiden vastaanottopaikkaan kunnan jäte huoltoviranomaisten ohjeiden mukaisesti, Yleiseen ongelma—

jätteiden vastaanottopaikkaan saa kuljettaa asuinkiinteistöjen ongelmajätteitä sekä öljyjätteitä, ellei kysymys ole kohtuut tomista m ääristä. Kunnan suostumuksella vastaanottopaikkaan saa toimittaa muitakin ongelmajätteitä.

- Ongelmajatteiden kasittelyluvan saaneeseen paikkaan Talla tarkoitetaan paikkaa, joka sitä koskevan ongelmajätteiden käsittelyluvan nojalla on oikeutettu ottamaan vastaan ja käsittelemään kyseisiä muualta tulevia ongelmajätteitä.

- Hyvaksytyn )atehuoltosuunrntelman mukaiseen paikkaan Talla tarkoitetaan paikkaa, joka jätteet vastaanottavan kiinteistön haltija hyväksytyn jätehuoltosuunnitelman nojalla on oikeu tettu ottamaan vastaan ja käsittelemään kiinteistöllään muualta toimitettavia ongelmajätteitä.

- Ulkomaiseen onjelmajatteiden kasittelypa;kkaan Ongelmajat teiden vienti edellyttää ilmoitusta ympäristöministeriölle 30 päivää ennen vientiä. Myös ongelmajätteiden tuonti edellyttää ilmoitusta ympäristöministeriölle (JätehL 23 £ §).

— Meren pilaantumisen ehkäisemisestä annettuun lakiin (289/79)

2. 3.6 Ilmansuojelun iirnoitusmenettelv

Yksittäisten teollisuuslaitosten ilmansuojelua valvotaan ilmoi tusmenettelyn avulla. 1 imansuojeluasetuksessa luetellut laitokset ovat velvollisia tekemään lääninhallitukselle toiminnastaan kir )all;sen ilmoituksen Lisaksi ymparistomirnster;o voi erityisesta syystä määrätä yksittäisessä tapauksessa toiminnan ilmoitusvel volliseksi. Ilmoitusvelvollisia toiminnan harjoittajia on yhteensä noin 1 300. Lisäksi arvioidaan 100 ^- 200 uuden tai toimintojaan uudistavan laitoksen tekevän ilmoituksen vuosittain.

ilmoituksen käsittelyn yhteydessä selvitetään laitoksen ilman suojelutilanne, kuullaan toiminnan harjoittajaa ja hankitaan tarpeelliset lausunnot. Kansalaisilla on oikeus tehdä muistutus laitoksesta kunnan ympäristönsuojelulautakunnalle. Lääninhalli tus tekee ilmoituksesta päätöksen. Siihen voidaan sisällyttää ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi tarpeellisia, laitosta vei vo;ttavi.a maarayksia mm paastojen rajoittamisesta ja paastoja sekä niiden vaikutuksia ilmanlaatuun koskevan tarkkailun järjestämisestä.

Ilmansuojelulain mukaisia ilmoituksia koskevat asiat käsitellään lääninhallituksen yleisen osaston ympäristönsuojelutoimistossa.

Ilmoituksen käsittelyssä on otettava huomioon 1.1.1983 voimaan tulleen hallintomenettelylain (592/82) säännökset. Samoin on otettava huomioon Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen välinen ympäristönsuojelusopimus ($opS 75/76).

Ilmoituksen käsittelyssä voidaan erottaa seuraavat vaiheet:

1. fimoituslomakkeiden jakaminen ja ilmoituksen teke misessä neuvominen

2. ilmoituksen vastaanottaminen ja alustava tarkas tammen

3. asianomaista toimialaa koskevan ilmansuojelun taus ta-aineiston hankinta

4. ilmoituksen puutteellisuuksien poistaminen 5. ilmoituksesta tiedottaminen

6. lausuntojen pyytäminen

7. neuvottelut ja tarkastuskäynnit laitokseen

8. neuvottelut kunnan ympäristönsuojelulautakunnan kanssa

9. tarkastusaineiston käsittely

10. lausuntojen ja mahdollisten muistutusten käsittely 11. toiminnan harjoittajan kuuleminen lausuntojen ja

muistutusten johdosta sekä tarvittaessa mahdolli suuden varaaminen ilmansuojelutoimia koskevan suunnitelman esittämiseen

12. mahdollinen päätös ilmansuojelulain 15 § : n 3 momen tin nojalla siitä, että ilmoituksen tekijältä pyydetään selvitys päästöistä tai ilmansuojelutoimista tai niiden vaikutuksesta ilman laatuun

13. varsinainen päätöksen valmistelu 14. päätöksen tekeminen

15. päätöksen antaminen tiedoksi

16. ilmoitus- ja päätöstietojen käsittely ja merkintä ilmansuojelun tietorekisteriin

17. päätöksen seuranta

Kaikkia näitä vaiheita ei käydä läpi yksinkertaisissa tapauk sissa. Kaikkien ilmoitusten käsittelyyn kuuluvat kuitenkin vaiheet 2, 5, 6, 10, 11, 13 ^— 15 ja 17 (ks. kuva 3).

Kuva 3. Ilmansuojeluilmoitusmenettely

kutil utus

1+2 ilmoitus

6

1

SUOJELU—

LTJNTA

TERV.LTK

RAK. LTK muut lausunnot

—-

(6

YM ^I

10

11 kuu] eminen

15

YMPÄRISTi SUOJELU—

LAUTAKUNTA

- valitus ^{« —}vai itus

Fig. 3. Äir protection notification procedure

3. Suomen keivostoiminta

3.1 Yleisti

Suomen kaivosten malminlouhintamäärä oli noin 22 miljoonaa tonnia v. 1984 ja 21 miljoonaa tonnia v. 1985. Lisäksi louhittiin sivukiveä noin 10 miljoonaa tonnia vuosittain.

Kuva 4 esittää Suomen kaivosten louhintamäärien kehitystä viimeisten 40 vuoden aikana /3/.

22

1 2 3 4

O 0000000000 OO

•••0

Kokonaislouhinta Total mining Maim-len touhinta MIning of- ores

KaIkkkven touhinta Mintng of ilmes-tone Teoflfsuusmineraatien ouhnta

MIL of ndusffiaI mtneras

Kuva 4. Suomen maimien, kalkkikiven ja teollisuusmineraalie-n louhinta 1945 ^— 1985

Fig. 4 Finnish

ores,

mii

jt.Ia

45 50 55 60 65 70 75 80 85

Kokonaislouhintamäärien trendi on 1970-luvun puoliväliä lukuun ottamatta ollut kasvava. Metallimalmien louhinta on kuitenkin ollut vähenemässä jo vuodesta 1975 lähtien. Kalkkikiven louhin ta on ollut suhteellisen vakaata, kun taas teollisuusmineraalien louhinta on lähinnä Sillinjärven kaivoksen ansiosta noussut voimakkaasti 1980-luvulla.

Suomen malmikaivosteollisuus tulee vielä tämän vuosikymmenen loppuun mennessä voimakkaasti supistumaan. Vuoden 1985 aikana suljettiin Mustavaaran, Otanmäen ja Vuonoksen kaivok set, ja lähivuosina tullaan sulkemaan Ilammaslahden ja Kota lahden kaivokset. Vuonna 1985 avattiin Enonkosken kaivos.

Yhteenveto Suomen toiminnassa olleista kaivoksista kertyneist jäännöstuotteista vuoden 1984 lopulta on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Suomen toiminnassa olleiden kaivosten jäännöstuote—

kertymä vuoden 1984 lopussa

Kaivokset Rikastamot Yhteensä

milj. t milj. t % milj. t

Malmikaivokset

— toimivat 67,8 39,9 102,1 60,1 169,9

— 1973 jälkeen

lopetetut 2,9 32,2 6,1 67,8 9,0

Kalkkikivikaivokset

— toimivat 2,9 88,8 0,4 11,2 3,3

Teollisuusmineraali—

kaivokset

— toimivat 12,4 37,0 21,1 63,0 33,5

yhteensä 86,0 39,9 129,7 60,1 215,7

Toiminnassa olleista ja vuoden 1973 jälkeen lopetetuista kaivok sista (Luikonlahti, Raajärvi, Virtasalmi) vuoden 1984 loppuun mennessä yhteensä syntynyt jätemäärä oli noin 216 miljoonaa tonnia. Vuonna 1984 syntyneet jätemäärät olivat yhteensä noin 22 miljoonaa tonnia, josta määrästä kaivosten sivukiveä oli noin 10 ja rikastamojen jätehiekkaa noin 12 miljoonaa tonnia.

Suomen kaivosteollisuudessa käsitelIyn jäteveden määrä oli v. 1983 yhteensä noin 50 milj, m3. Toiminnassa olleiden kai vosten yhteinen jätealuepinta-ala oli noin 1 800 ha,

Kaivosteollisuuden kiinteiden jäännöstuotteiden määrän ar vioidaan v. 1984 olleen noin 25 % maamme koko kiinteiden jätteiden vuosittaisesta kertymästä (liite 12).

Teollisuuden jätevesip äästöistä Suomessa on malmikaivosteol lisuuden osuus ollut v. 1982 taulukko 2:n mukainen:

Taulukko 2. Suomen malmikaivosten ja koko teollisuuden metalli—öijy-kilntoainepäästöt v. 1982

Malmikaivokset Koko teollisuus

t/a % koko t/a

teollisuudesta

Elohopea ^- 0,12

Kadmium 0,42

$yanidi < 0,004 0,1 3,5

Lyijy ^— 5,1

Kromi 1,4 4,7 30

Kupari 1,75 6,5 27

Nikkeli 4,5 8,8 51

Sinkki 6,4 2,4 272

Arseeni 0,033 0,7 4,6

Koboitti 0,89 2,5 36

Rauta 69,2 0,3 22 800

Uljy 2,6 1,7 151

Kiintoaine 746,7 0,8 94 600

4. Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset

4.1 Yleistä

Liitteessä 3 on esitetty Suomen metallimalmikaivoksista hyödyn nettävät arvometallit alkuaineittain. Taulukko sisältää aino astaan kationeja. Useat malmit esiintyvät suifideina, joten jätteet sisältävät myös rikkiä ja eräissä tapauksissa lisäksi arseenia, piitä, seleeniä, fosforia ja taulukossa mainitsem attomia alkuaineita kuten alumiinia, kaliumia, natriumia, kalsiumia, magnesiumia ja mangaania.

Suomen kalkkikivikaivosten hyödynnettävät alkuaineet ovat pääasiassa kalsium, magnesium, rauta ja alumiini sekä anioneina esiintyvät karbonaatti, silikaatti ja aluminaatti.

Suomen mineraalikaivoksis sa malmi hyödynnetään hienonnuksen ja rikastuksen jälkeen mineraaleina. Kyseisiä mineraaleja ovat esim. apatiitti, talkki, kvartsi, maasälpä, baryytti ja wollas toniitti.

Kaivossivukiven laadusta voidaan yleisesti todeta, ettei se peri aatteessa mitenkään poikkea muista luonnossa tavattavista kivimateriaaleista.

Kaivosten vedet ovat peräisin kaivoksiin ja louhoksiin tulevista pohja- ja pintavesistä ja kaivostöissä käytetystä vedestä.

Kaivosvedet kerätään yleensä keskuspumppuasemalle, joka sijaitsee kaivoksen syvimmässä osassa. Sieltä vesi johdetaan selkeytysaltaaseen, jossa yleensä on öljynerotuslaitteet, Kim toaineesta vapaana kaivosvesi soveltuu eri tarkoituksiin; sitä voidaan käyttää esimerkiksi rikastamon prosessivetenä. Kaivos vesi on yleisesti ottaen pohjavettä, joka kuitenkin käsittele mättömänä sisältää jonkin verran metallisuoloja, Sulfidimalmi kaivosten vesi sisältää metallisulfaatteja ja se on tällöin jossain määrin hapanta.

Rikastusprosessien jämnöstuotteina syntyy karkeudeltaan vaihtelevia hiekkatuotteita, jotka suifidimalmeja lukuun otta matta ovat ympäristön kannalta neutraaleja ja verrattavissa muihin luonnossa eslintyviln hiekkoihin

Rikastuksen jäte pumpataan tavallisesti vesffietteenä varas tointi- ja käsittelyaltaalle. Tällöin hiekan mahdollisesti si sältämät suifidijäännökset ovat alttlina hapetturniselle, joka saattaa olla suhteellisen nopeaa, jos rnairni sisältää magneetti kilsua ja pyriittiä tai jos rikastusprosessissa käytetään nk kihappoa, Rikastusjätteiden hapettumista edistää myös niiden hienorakeisuus.

Käsittelyaltaalle tulevat vedet voivat prosessista riippuen sisältää mm. seuraavia reagensseina käytettyjä aineita:

- ksantaatteja

- mäntyöljyä

- rikkihappoa

- kalkkia

- syanidia

- tärkkelystä, dekstniiniä

- sinkkisulfaattia

- kuparisulfaattia

- vaahdotteita.

Kaivosten ja nikastamojen ympänistövaikutuksia voidaan tarkas tella esim. seuraavien näkökohtien mukaan:

Vaikutukset voivat olla

— haitallisia

- hyödyllisiä

- neutraaleja

Vaikutukset voivat kohdistua

- vedenhankintaan

- virkistys- ja hyötykäyttöön

- kasvillisuuteen ja eliöstöön

- veden fysikaalis-kemiallisiin ominaisuuksiin

Vaikutusmekanismi voi olla

- fysikaalinen

- kemiallinen

- biologinen

Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset kohdistuvat luonnossa pääasiassa maaperään ja vesistöön,. Myös maisemalliset vaiku tukset on huomattava.

Kaivostoiminta ja siitä peräisin olevat jäännöstuotteet voivat vaikuttaa maaperän laatuun, maaston muotoihin, kasvillisuuteen ja eläimiin. Vesissä vaikutukset kohdistuvat vedenlaatuun, vesieliöstöön ja vesistön pohjanmuotoihin.

Toiminnasta ympäristölle aiheutuvan haitan suuruus riippuu muutosten määrästä ja laadusta, ympäristön tilasta sekä kaivos toiminnan vaikutuspiirissä olevan ympäristön käytöstä. Vaikka myös hyödyllisiä vaikutuksia on todettavissa, ovat yleensä kyseessä ympäristöä ja luonnon tasapainoa häiritsevät tekijät.

Liitteessä 4 on esitetty kaivostoiminnan jäännöstuotteita ja poistevesiä koskeva yleinen muistilista.

Haittavaikutusten tarkastelussa tulee ottaa huomioon, mitä vesilaissa on vesien suojelusta säädetty.

Poistevesi vaikuttaa sekä veden laatuun että vesieliöihin ja -kasvillisuuteen, Haitalliset aineet voivat olla happea kulut tavia, rehevöittäviä, happamoittavia, samentavia, myrkyllisiä yms. Poisteen sisältämien aineiden haitallisuus vesistössä riippuu mm. näiden aineiden määrästä ja laadusta sekä laimene miskertoimesta ja vesistön käytöstä.

Kilntoaineet voivat vaikuttaa vesiin myös fysikaalisesti eaim pohjavesien pinnankorkeutta ja matalien jokien, järvien tai lampien vesitilavuutta muuttaen,

4.2 Vaikutukset maaperään ja vesiin

Aineen vaikuttaviksi tekijöiksi voidaan mainita ainakin seuraa vat ominaisuudet:

- aineen fysikaalis-kemiaifiset ominaisuudet

- aineen pysyvyys

- aineen myrkyllisyys erilaisille luonnon organismeiile

- aineen kertyvyys

- aineen mutageenisuus ja karsinogeenisuus

Vaikutukset ovat riippuvaisia myös aineen määrästä ja ympäris töolosuhteista

Vuonna 1982 mietintönsä jättänyt tuotevalvontakomitea (KomM 31: $2) on määritellyt ympäristölle vaaralliseksi kemikaaliksi

“kemiallisen aineen tai valmisteen, joka ilmaan, veteen, maahan tai eläimiin, kasveihin tai muihin eliölhin päästes sään välittö mästi, välillisesti tai rikastumisen kautta aiheuttaa vahingollisia muutoksia elollisen luonnon rakenteessa tai toiminnassa” /2/.

OECD (1981) on esittänyt mm, seuraavat fysikaafis-kemialliset ominaisuudet, joiden perusteella voidaan päätellä aineiden käyttäytymistä ympäristössä:

— sulamispiste

- kiehumispiste

- höyrynpaine

- vesiliukoisuus

- adsorptio- ja desorptio-ominaisuudet

- hydrolyysi pH : n funktiona

- jakaantumiskerroin n-oktanoli/ vesi

Fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien perusteella voidaan laskutoimituksin päätellä mihin aineet ympäristöön joutuessaan pyrkivät kertymään (maaperä, vesi, Ilma),

Luotettavin tieto eri aineiden käyttäytymisestä ympäristössi saadaan biologisin kokein tai testein. . kertymistaipumusta mitataan usein kaiakokeilla, joissa määritetään ns. biokonsent raatiotekijä (BCF), Se ilmaisee pitoisuussuhteen kalan kudosten ja veden välillä.

Haitallisen aineen pysyvyydellä ja hajoamisella on suuri merki tys ympäristölle. Luonnolla on kyky hajottaa eräitä aineita, jolloin niiden vaikutus usein muuttuu. Yleensä hajoamistuotteis ta on vähemmän haittaa kuin alkuperäisistä jätteistä. Poikkeuk sen tästä muodostavat aineet, joiden hajoamistuotteet tai meta boliitit ovat myrkyllisiä ja pysyviä tai karsinogeenisia. Ha joamisalttiutta mitataan OECD: n tutkintaohjeiden mukaan ns.

ready biodegradability -testillä.

Pääosa kalvosten jäännöstuotteisiin sisältyvistä aineista on kuitenkin epäorgaanisia. Hajoamista tapahtuu silloin ensi sijassa abioottisesti, esim. fotolyysin ja protolyysin kautta.

Aineiden kertymistä tapahtuu joko biologisesti elollisiin orga nismeihin rikastumalla (bioakkumulaatio) tai aineen fysikaalis kemiallisten ominaisuuksien vuoksi muualle luontoon.

Pelkkä pysyvyys tai kertyminen ympäristöön eivät tee aineen vaikutusta haitalliseksi, vaan vasta vuorovaikutus myrkyllisen aineen ja ympäristön eliöiden välillä voi saada aikaan haitallisia ilmiöitä.

Erilaiset testimenetelmät ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa.

4.3 Metallisuolojen liukoisuus

Happamissa olosuhteissa liukenee veteen metalli-ioneja. Useim mat metallit muodostavat happamissa olosuhteissa liukoisia suoloja, tavallisesti sulfaatteja.

Kuvassa 5 on esitetty eri metallihydroksidien saostuminen pH:n funktiona.

pN— 2 3 6 5 6 7 8 9 11 12

OO

1

<

1 1 1

Zn 3rrA ^{— —}

—

L JiY ⁷

Cu^c 1 mg/1 Cr 2 m?4 AC2m

6 7 $ 9 10 11

p1-1u4, jossa .eta1- a1uO Leaentam1nt

1ihydrokaidi,, liu— khytti&H ka1k1 sL11ttu p441u

en annettua tai oodaa nautraloin azvoa pienapi saoet.tta— tiaineena

ma NacXhlla

Kuva 5, Metallihydroksidien saostumisen pH-alueet Fig. 5, Areas of metal hydroxide preeipitation

Tätä tietoa voidaan hyödyntää saostettaes sa raskasmetalleja poistealtaissa.

4.4 Pölyämisen vaikutus

Kaivostoiminnan pölyongelmat eivät sinänsä kuulu tämän selvi—

tyksen aihepiiriin. Varastointiallas voi kuitenkin synnyttää ympäristöongelmia, jos sen pinta on pölyävä, Tuuli irrottaa helposti hienojakoista hiekkaa ja kuljettaa sitä ympäristöön.

Vaikutukset ovat paljolti riippuvaiset paikallisista olosuhteista ja hiekan koostumuksesta,

Suifidipitoinen pöly saattaa olla osittain hapettunutta, jolloin se vesiin joutuessaan voi lisätä niiden happamuutta. Pölyn sisäl tämiä metalleja liukenee tällöin veteen, mikä voi aiheuttaa haittoja eliöille, Vaikutukset voivat ulottua myös vesistön pohjasedimentteihin liukenemattoman kiintoaineen laskeuman myötä,

4.5 Kemialliset ja biologiset vaikutukset

Varsinkin seuraavat alkuaineet ja yhdisteet ovat haittavai kutusten kannalta huomionarvoisia;

- kadmium

- elohopea

- lyijy

- kromi

- kupari

- nikkeli

- sinkki

- arseeni

- syanidi

Mainittujen aineiden myrkyllisyyttä kaloille ja vesieliöille on kartoitettu yleisimmin 96 h LC 50 -kokeilla. Kokeen suoritta misen yksityiskohtaiset ohjeet on selostettu mm. OECD:n oh jeistossa (1981). Myrkkyjen vaikutuksia kalojen lisääntymiseen ja muita fysiologisia vaikutuksia voidaan testata muilla mene telmillä.

Tärkeän osan ekotoksilogiassa muodostavat selvitykset, jotka koskevat aineiden myrkyllisyyttä kasveille. Tästä aihepiiristä on kuitenkin olemassa varsin vähän tietoa.

Liitteessä 5 on esitetty taulukko tavallistmpien kationien pi toisuuksista, jotka voivat olla myrkyllisiä kasveille ja kaloille.

Todettakoon, että eräät aineet voivat olla haitallisia vesieliöille jo alhaisemmissa pitoisuuksissa.

Seuraavassa on esitetty eräiden ympäristölle haitallisten ainei den vaikutuksia alkuaine- ja yhdistekohtaisesti. Selvityksen tämän osan tarkastelun taustamateriaalina on ollut YK : n jul kaisu ISBN 92807 1067X, 1984 /5/.

Kadmium Radmiumia voi esiintyä maaperässä pääasiassa suifidisten sink kimalmien yhteydessä ja vähäisemmässä määrin kuparin kanssa.

Useissa maissa on asetettu juomaveden kadmiumpitoisuuden maksimiksi 0901 mg/l. Suomessa raja on 0,005 mg/L

Ihmisen jokapiiväisen ravintonsa mukana nauttima kadmiummää rä ei saisi ylittää arvoa 60 ^- 70 1um/d (l6th Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Ädditives),

Eräät kasvit ottavat maaperästä kadmiumia, jonka miärä riippuu liukoisessa muodossa olevasta pitoisuudesta, maaperän koostu muksesta, pH:sta ja eräistä muista tekijöistä. Kadmium on myrkyifinen myös kasveille, Jo 3 mglkg aiheuttaa kasvun hidastumista erfllä kasveilla, Vihannekset ja vilja ovat osoit tautuneet sisiltävän suuria mMriä kadmiumia niillä alueilla, joiden maaperäss ja vedessä on tätä alkuainetta.

Kadmiumsuolojen vaikutus makean veden kaloihin on samankal tainen kuin kuparin. Myrkyllisyysraja on riippuvainen veden kovuudesta ja kalalajeista, Muille vesien organismeille kadmium voi olla erittäin myrkyllinen. Makean veden luonnontilaiseksi kadmiumpitoisuudeksi on esimerkiksi Kanadassa luokiteku niin matala arvo kuin 0,0002 ^— 0,0004 mg/l.

Elohopea Suoritettujen analyysien mukaan Suomen kaivosten jätevesien ja kaivosjätteiden elohopeapitoisuus on varsin alhainen.

Sen lisäksi, että elohopea on myrkyliistä vesieliöille, se on myrkyllinen sekä ihmisille että eläimille, Se aiheuttaa mm, hermostollisia häiriöitä. Elohopean vaarallisuus on suurin silloin, jos sitä joutuu veteen ja sitä kautta ravintoketjuun.

WHO n suosittelema yläraja elohopean kokonaismääräksi juoma vedessä on 0,001 mg/L

Lyijy Lyijyn haitalliset vaikutukset ihmisen terveyteen ovat olleet tunnettuja jo pitkään. Nykyisin arvioidaan, että veren lyijy pitoisuuden riskiraja on paljon alhaisempi kuin aiemmin luultiin ja että lapset ovat alttiimpia lyijymyrkytykselle kuin aikuiset Ihmisen altistuminen lyijylle tapahtuu pääasiassa ruoan väli tyksellä. Tunnetuimmat lyijyn haitallisista vaikutuksista ovat hemogiobiinisynteesin muutos ja hermostolliset häiriöt.

WHO suosittelee talouksien käyttövesien lyijypitoisuuden ylä rajaksi 0,1 mg/l.

Lyijysuolat ovat tunnetusti niukkaliukoisia. Kasvit voivat ottaa lyijyä vain sen liuenneessa muodossa, minkä vuoksi lyijyn rikastuminen ravintoketjuun on suhteellisen vähäistä.

Kuten muidenkin metallien on myös lyijyn vaikutus makean veden kaloihin riippuvainen veden kovuudesta. Lyijy on myr kyllistä pikkukaloille, jos pitoisuus makeassa vedessä on suu rempi kuin 0,1 mg/l. Kovassa vedessä raja-arvo on 10 kertaa suurempi.

Kromi Kromi esiintyy joko kolmi- tai kuusiarvoisena. Näistä jälkim mamen on yleensa edeilista haitaihsempi. saasteettom;iia alueilla, esim. ruohossa, kromin pitoisuus on luokkaa 0,2 mg/kg.

Luonnossa kromi esiintyy yleensä kromiittina (kolmiarvoinen), joka on erittäin niukkaliukoinen aine eikä näin ollen ole kasvien käytettävissä. Kuusiarvoinen kromi pelkistyy maaperässä kolmi arvoiseksi,

K romi aiheuttaa kasveissa lehtien kellastumista.

Kupari Kupari on hivenaineena elollisessa maailmassa tärkeä alkuaine Sen terveydellinen haittavaikutus ihmiseen on suhteellisen pie ni, Juomaveden ylirnm äksi kuparipitoisuusrajaksi on Suomessa suositeltu 093 1,0 mg/l (WHO suosittelee arvoa 1^,5 mg/l) Suosituksia on laadittu lähinnä siksi, että kuparisuolat antavat vedelle huonon maun,

Vesieliöille sen sijaan on paljon pienempikin pitoisuus jo hai—

taksi, Selkärangattomat vesieläimet ovat tässä suhteessa paljon herkempiä kuin selkärankaiset. Kuparin vaikutus makean veden kaloihin riippuu mm, veden kovuudesta ja sinkkipitoisuudesta.

Veden pehmeys voimistaa haittavaikutusta.

Kuparin imeytyminen elimistöön on riippuvaista sinkki- ja molybdeenipitoisuudesta. Jos sinkkipitoisuus on korkea tai kupari/molybdeeni -suhde matala aikuisen ravinnossa, voi tilanne aiheuttaa kuparinpuutteen. Kaksiarvoinen kupari kil pailee muiden kaksiarvoisten metalli-ionien kanssa soluihin sisäänpääsystä, joten esim, suuri sinkkimäärä alentaa kuparin haittavaikutuksia,

Nikkeli Nikkeli on elämälle välttämätön hivenaine, Sillä on keskeinen merkitys aineenvaihdunnassa, Suositeltu keskimääräinen annos ihmiselle on 0,2 ^- 0,3 mg päivässä.

Nikkeli joutuu. ravintoketjuun pääasiassa kasvien kautta; ne ottavat nikkeliä maaperstä sisältäen sitä 0 ,05 ^- 5 mg kui va-ainekiloa kohti, Liian suuri määrä nikkeliä maaperässä on myrkyllinen kasveille ja aiheuttaa muutoksia lehtivihreän syn teesissä,

Nikkelin haittavaikutus kaloihin on kuparin vaikutusta vähi sempi. Haitallinen pitoisuus ^- lyhytkaikaisesti saatuna ^- on 1 ^- 4 mgll. Veden kovuus ja p11 muuttavat vaikutusta. Nikke lillä ja kuparilla voi myös olla synergistinen vaikutus,

Nikkelin haitat riippuvat nikkelin yhdisteistä. Eräillä nikkeil suoloilla on havaittu olevan karsinogeenisiä vaikutuksia eläi mun. Tällaisia yhdisteitä ovat mm, nikkelloksidi, nikkeil hydroksidi ja nikkellkarbonaatti.

Nikkelillä on siten kaksitahoista merkitystä; sillä on sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia.

Sinkki Sinkin suositeltu päivittäinen määrä on aikuisilla 15 mg ja imettävillä äideillä 25 mg. Ihmisellä ja eläimillä on kuitenkin hyvä sinkinsietokyky suuremmillekin määrille. Haitallisia ilmiöitä syntyy vasta, jos ihmisen suun kautta saama sinkkimäärä ylittää arvon 1,0 g/ d. Vedessä sinkin esiintyminen aiheuttaa oudon maun. WHO on suositellut juomaveden suurimmaksi toivotuksi sinkkipitoisuudeksi 5,0 mg/l ja suurimmaksi sallituksi arvoksi 15 mg/l. Suositeltu enimmäispitoisuus Suomen juomave dessä on 1,0 ^- 3,0 mg/l.

Sinkki on tärkeä hivenaine sekä vesi- että maakasveille. Kas vien sinkinsietokyvyssä on laajoja vaihteluja ja se on riippu vainen kasvin lajista. Maaperän sinkinpuute on yleinen ilmiö.

Viljelysmailla sitä korjataan sinkkipitoisilla lannoitteilla.

Eräillä makean veden kalalajeilla on alhainen sinkinsietokyky.

Jo pitoisuus 0,2 mg/l voi olla niille haitallinen. Muissa ta pauksissa sietoraja on n. 2 mg/l. Veden kovuus, pH, lämpötila ja veteen liuenneen hapen määrä muuttavat sinkin haitallista vaikutusta vedessä.

Arseeni Ärseenin myrkyllisyyttä on tutkittu varsin paljon. Aineella voi olla sekä akuutteja että kroonisia vaikutuksia. Kun akuutteja vaikutuksia on todettu, on miltei aina kyseessä ollut vahingosta tai onnettomuudesta seurannut suurehko arseenipäästö. Jos arseenin vaikutukselle joudutaan alttiiksi pidempiä aikoja, voi seurauksena olla tapauksittain varsin erilaisia ja vakavia sairauksia: hermoston häiriöitä, maksavaurioita, anemiaa ja iho ja limakalvojen surkastumisia. Arseenilla on myös karsinogee nista vaikutusta.

WHO:n suosittelema arseenin yläraja talouksien käyttämissä vesissä on 0,05 mg/l.

Arseenin on todettu aiheuttavan kalojen ja eräiden muidenkin vesieliöiden kuolemaa pitoisuuden ollessa 0,5 mg/1,

Mangaani Mangaani on jossain määrin myrkyllinen sekä eläimille että ihmisille. Ihmisen ravintoketjuun se voi joutua kasvien kautta.

Vaikka maaperässä on mangaania melkoisia määriä, se yleensä ei joudu kasveihin, koska mangaania liukenee vain happamissa olosuhteissa pH : n laskiessa alle 5 : n.

Kasveihin mangaani vaikuttaa haitallisesti jo pitoisuudessa 0,4 mg/g. Tyypillisiä mangaanimyrkytyksen oireita ovat lehtien kellastuminen (kloroosi) ja varsien surkastuminen.

Rauta Rauta on elämälle välttämätön hivenaine. Suurina pitoisuuksina rauta kuitenkin on myrkyllinen sekä kaloille (yli 250 mgIl) että varsinkin kasveille (yli 9,3 mg/l). Kasveissa liiallinen rauta aiheuttaa juurien luonnotonta paisumista, latvojen surkastumista ja solujen liiallista laajenemista.

Koboltti Vaikka koboltti on osoittautunut tärkeäksi hivenaineeksi, sillä on myös haittavaikutuksia, jos sen määrä nousee korkeaksi.

Tiedot haittatekijöistä ovat toistaiseksi puutteellisia, mutta vesieliöille koboltin on todettu aiheuttavan haittoja pitoisuu dessa 0,01 mg/l.

Seleeni Seleeni on myrkyllisyydestään huolimatta ihmiselle tärkeä hiven aine. Se on, vaikkakin vähemmässä määrin, haitallinen myös kasveille. Erään kanadalaisen tutkimuksen mukaan maaperässä on 0,1 ^- 6,0 mg/kg seleeniä ja kasveissa 3 mg/kg ^- 4 glkg.

$eleenin myrkyllisyysvaikutus vaihtelee laajalla alueella kasvi- lajien mukaan, Aine aiheuttaa viherkatoa ja häiriöitä juuriston aineenvaihdunnassa.

Vanadilni Vanadiinikaivosten jäännöstuotteiden vanadiini esiintyy kuiten kin liukenemattomissa mineraaleissa korvaten hilassa rautaa.

Jäännöstuotteiden vanadlinipitoisuudet ovat luokkaa 0,05 ^— 0,08 % V.

$yanidi $yanidi on ympäristömyrkky, joka vaikuttaa haitallisesti mm.

kaloihin, Raakaveden suurin sallittu syanidipitoisuus on 0,2 mg/l.

Rikastuksessa käytetty syanidi pyritään hapettamaan syanaa teiksi tai hiilidioksidiksi ja typeksi, jolloin myrkyllisyys saadaan poistetuksi.

Suifaatti $ulfidimalmikaivosten ja -rikastamoiden poistevedessä oleva suifaatti saattaa olla peräisin malmin suifidiaineksen hapet tumisesta ja/tai rikastusprosessin säännöstelykemikaaleista kuten rikkihaposta, sinkki- ja kuparisulfaatista.

Näissä tapauksissa on yleistä, että suifaatti esiintyy kalsium—

suifaattina eli kipsinä, jota yleensä pidetään melko neutraalina aineena luonnon kannalta.

Useiden metallien suifaatit ovat veteen vaikeasti liukenevia, mutta natrium-, kalium- ja ammmoniumsulfaatit liukenevat erittäin helposti.

Arvoon 250 mg/l asti ei sulfaattipitoisuus aiheuta ihmiselle terveydellisiä liaittavaikutuksia juomavedessä. Makuhäiriöitä natriumsulfaatti alkaa aiheuttaa pitoisuuden ylittäessä mainitun arvon. Suositeltava raakaveden (lähinnä juomaveden) sulfaatin

(SO) enimmäispitoisuus on 200 mg/l.

Fosfori ja fosfaatti

Fosfaatti on fosforin tavallisin vedessä esiintyvä muoto. Sitä tulee veteen sekä maaperästä että jäteveden fosforipitoisten orgaanisten aineiden mineralisoituneen a hajoamistuloksena.

Fosforin haitallisuus johtuu fosforiyhdisteiden vesistöjä rehe vöittävästä vaikutuksesta.

Orgaaniset reagenssit

Orgaaniset reagenssit, kuten ksantaatti, mäntyöljy ja tärkke lys, joita käytetään rikastamon vaahdotusprosessissa, hapet tuvat luonnossa, Niiden jäännökset joutuessaan jätteiden tai jätevesien mukana vesistöön aiheuttavat biokemiallista hapen kulutusta. Vaikutus on kvantitatiivisesti riippuvainen jäte—

määrästä, pitoisuudesta ja vesistön vastaanottokyvystä.

4.6 Hyötyvaikutuksia

Liiketoiminnallisia ja kansantaloudellisia näkökohtia tarkas telematta aiheutuu kaivostoiminnasta ympäristölle myös eriitä positiivisia vaikutuksia, joita on myös esitetty liitteessä 4:

- Kaivossivukiven ja rikastamon jätehiekan varastoinnilla saat taa olla paikallisesti edullisia vaikutuksia.

- Käsittelyaltaan emäksisellä poistevedellä voi olla edullinen vaikutus happamiin ja humuspitoisiin vesistöihin,

- Eräillä kaivoksilla (Otanmäki, Pyhäsalmi) on selkeytysaltaissa kasvatettu kalanpoikasia ja todettu niiden kasvavan jopa nopeammin kuin luonnonvesistössä.

- Kalkkipitoisuus saattaa vaikuttaa edullisesti rapujen kasva miseen,

5. Kaivostoiminnan jätehuolto- ja ympäristönsuojelutoimenpiteet

5.1 Kaivosten toimenpiteet

5 •1.1 Kaivostekniset mahdollisuudet

Kaivosteknisenä tavoitteena on malmiesiintymien hyödyntäminen siten, että taloudellinen tulos saavutetaan, Ympäristönsuojelu toimenpiteet ovat osana tätä toimintaa.

Avolouhinta muuttaa ympäristöä enemmän kuin maanalainen kaivostoiminta. Malmin päältä on poistettava irtomaita, Taval lisesti on malmin lisäksi louhittava myös sivukiveä, mikä mer kitsee usein huomattavaa kaivoksen läheisyyteen sijoitettavaa jäännöstuotemäärää.

Avolouhosalueen valumavedet ja louhokseen tuleva pohjavesi on pumpattava louhoksen kuivana pitämiseksi.

Maanalainen kaivos ei muuta maisemaa avolouhoksen tavoin, ja louhittavan sivukiven määräkin ji5ä yleensä pienemmäksi. Myös maanalaiseen kaivokseen kertyvä pohjavesi on pumpattava maan pinnalle.

Nykyaikainen louhinta- ja kuljetustekniikka suurine koneyksik köineen ja syvien avolouhosten yleistyminen eivät anna suuria kaan mahdollisuuksia sivukivimäärien vähentämiselle, Tähän suuntaan voidaan vaikuttaa lähinnä louhinnan tarkemmalla suunnittelulla. Kaivosvesien määrä riippuu alueen hydrologiasta ja kiven rakoisuudesta, eikä tiivistämistoimenpiteillä voida useinkaan vaikuttaa ratkaisevasti veden mäirään.

5 .1.2 Kaivossivukiven sijoitus

Irtomaan ja louhitun sivukiven sijoittaminen kaivoksen läheisyy teen ovat kaivossuunnittelun yhteydessä ratkaistavia asioita.

Ympäristöhaittojen vähentämiseen tai niiden syntymisen estämi seen voidaan vaikuttaa mm, seuraavin toimenpitein:

- edistämällä irtomaan ja louhittujen kivimateriaalien hyöty- käyttöä

- maankäytön suunnittelulla, varastointipaikkojen vafinnalla topograflan mukaan

- varmistamalla pohjan tiiviys suotautumisen ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemiseksi

- varastointikasojen muotoilulla, pinta-alojen ja tilavuuksien suhteutuksella

- ottamalla huomioon kasojen stabiiliusvaatimukset

- ohjaamalla ylempäni olevan maaston valumavedet varastointi alueen ohi

- pyrkimällä suifidimalmijäännöksiä sisältävillä sivukivikasoilla ehkäisemään veden ja hapen aiheuttamaa raskasmetaifien liukenemista

- ohjaamalla mahdollinen happamuutta ja raskasmetalleja sisäl tävä vesi käsiteltäväksi joko kaivos- tai louhosveden kanssa erikseen tai rikastamon jäteveden kisittelyn yhteydessä

- suunnittelem alla jälkihoito kasvillisuuden edistämiseen, eroo sion ehkäisemiseen ja samalla pölyämisen vähenemiseen tähdä ten,

Kuva 6. Avolouhoksen kaaviopiirros

Fig. 6. Cross-seetion showing the outline of the open pit

Piirros osoittaa kaaviona, miten avolouhinnassa on irtomaata poistettava ja malmin lisäksi yleensä louhittava myös sivukiveä.

Sivukiven määrä kasvaa louhoksen syventyessä, mutta sitä voidaan mahdollisesti vähentää sen mukaan, miten kiven kallio mekaaniset ominaisuudet sallivat jyrkempien luiskien käytön.

Avolouhoksen alustavaa leikkauspiirrosta esittää kuva 6 /6/.

Kuva 7 esittää Nevadassa, USA:ssa sijaitsevan Smoky valleyn kultakaivoksen avolouhos-, kasaliuotus- ja heikkolaatuisen malmin sekä sivukiven varastointijärjestelyjä /7/.

Kuva 7. Smoky valleyn kaivoksen kalvosalueasemakaava Fig. 7. Smoky valley mine site pian

Tähän esimerkkiin sisältyvät lähes kaikki mahdolliset avolou hokseen liittyvät toiminnot, kuten sivukiven ja heikko- ja korkealaatuisen malmin varastointi, tulvahiekan varastointi ja upamalmin* käsittelyn jälkeisen hiekan ja malmin liuotuksen jälkeisen lopullisen jätehiekan varastointi.

* Rapautuneesta irtaimesta materiaalista mekaanisella rikastumisella muodostunut esiintymä (placer deposlt)

Smoky vaiiey mne site pian

Ugend

1. Round Mountain

2. Round Mountaintown

3 Air strip

4. Supervsory housrng 5 Of1ce and shop 6. Haul roads

7. Lean ore stockpie 8. Waste Uump 9. AHuvial waste 10, Placer waste 11. Stebbins Um 12. High gade waste