70
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 8 . v s k . – 1 / 2 0 0 2 KATSAUKSIA JA K E S K U S T E L U A
S
uomen 1990-luvun taloudellinen lama on syystäkin kirvoittanut varsin laajan tutkimus- toiminnan, johon ovat osallistuneet eri aloja edustavat yhteiskunta- ja humanististen tietei- den tutkijat mm. Suomen Akatemian rahoitta- man tutkimusohjelman muodossa. Anu Kanto- lan väitöskirja, joka kuuluu viestinnän alaan, on viimeisimpiä Suomen lamaa käsittelevistä tutkimuksista.Kantolan väitöskirjaa on jo ihasteltu julki- suudessa, ks. Juhana Vartiainen, HS 16.2.02.
Mielestäni sekä Kantolan teos että ”HS:n älyk- köklubin” sisäinen, Vartiaisen tekemä arvio ansaitsevat kriittisen kommentoinnin. Tämä on kirjoitukseni yksi tarkoitus. Samalla minulle tietysti tarjoutuu tilaisuus reflektoida poliittis- ten päättäjien ja yhteiskuntatieteellisten asian- tuntijoiden, erityisesti ekonomistien asemaan liittyviä kysymyksiä. Haluan korostaa, että kir- joitukseni ei ole mikään opinnäytetyön viralli- nen arviointi.
Kantolan tutkimuksen tarkoituksena on ”ym- märtää talouspoliittisia eliittejä ja sitä, miten he kriisin näkivät ja mitä he siitä ajattelivat”
(s. 19). Lisäksi kirjassa tarkastellaan miltä ”ta- louskriisissä syntyvä poliittinen hallinta näyttää modernin politiikan ja demokratian periaat- teellisten ihanteiden näkökulmasta” (s. 20).
Väitöskirjassa käytetty aineisto koostuu SITRA:n teettämistä kriisin ajan päättäjien ja vaikuttajien haastatteluaineistosta, eräistä Kan- tolan tekemistä täydentävistä haastatteluista sekä muistelmista ym. sekundäärilähteistä. Lu- kijan on syytä huomata, että Kantola ei ole sel- vittänyt haastatteluissa esiin tulleiden osakysy- mysten varsinaista poliittista päätöksentekoa esimerkiksi julkisten asiakirjojen avulla. Hänen empiirinen materiaalinsa ei lainkaan nojaudu hallinnolliseen tai historialliseen aineistoon.
Muun aineiston käyttö olisi ollut tärkeää, koska SITRA:n aineisto perustuu vapaamuo- toiseen keskusteluun ja muisteluun, jossa mm.
Politiikka, päättäjät ja ekonomistit
Keskustelua Anu Kantolan väitöskirjasta
”Markkinakuri ja managerivalta”
(Helsinki 2002)
Seppo Honkapohja Akatemiaprofessori Helsingin yliopisto
71 S e p p o H o n k a p o h j a
yksinkertaistavat ilmaisut saattavat välillä antaa hyvinkin vajavaisen kuvan esillä olleesta asias- ta.1 Myös tilastoaineistoa olisi varmaan ollut hyvä käyttää systemaattisesti. Yksi harvoista kohdista on (s. 309) toteamus, että ”työpaik- kojen määrä supistui useilla toimialoilla vuo- sien 1989–1999 aikana …”. Olisi varmaan ol- lut hyvä mainita myös rakennemuutosten myö- tä uudet syntyneet työpaikat, mutta tämä ei tainnut sopia Kantolan argumentaation linjaan.
Työn pohjana olleen aineiston luonteen ta- kia Kantolan tutkimus muodostuu ainoastaan narratiiviseksi selostukseksi laman aikana po- liittisina päättäjinä, virkamiehinä, eturyhmien edustajina ja keskustelijoina toimineiden hen- kilöiden haastatteluista sekä haastattelujen tul- kinnaksi, jossa käytetään tiettyä yksioikoista viitekehystä (ks. alla).
Lukijan on syytä muistaa ja Kantolan olisi pitänyt huomata, että koko talouskriisin ajan suomalainen demokratia toimi järjestelmänä il- man ongelmia.2 Eduskunta teki keskeisimmät lopulliset päätökset (esimerkiksi valtion bud- jetteja ja pankkitukea koskien), hallitukset oli- vat enemmistöhallituksia ja istuivat koko vaa- likauden jne. Poliittisen päätöksenteon toimi- vallan järjestelmä oli siis muodollisesti kunnos- sa. Voi olla, että päätöksien poliittisessa vas- tuun kantamisessa oli puutteita. Ne eivät kui- tenkaan tule kunnolla ilmi Kantolan tutkimuk- sesta, koska hänen viitekehyksensä mukaan kaikki on oikeastaan poliittista toimintaa (ks.
tarkemmin alla).
Työssä käytetty viitekehys tarkastelee yhteis- kunnan ilmiöitä poliittisen hallinnan ja vallan näkökulmasta käyttäen pitkälti Michel Foucaul- tin ajattelutapaa. Kantolan viitekehys on eri- koislaatuinen ja lukijan on syytä pitää tämä asia mielessään. Esimerkiksi asiantuntijoiden ase- maa koskeva näkökulma poikkeaa yleisesti käy- tössä olevasta weberiläisestä näkemyksestä, jonka mukaan asiantuntijan tehtävä on analy- soida ja esittää eri päätösvaihtoehtojen seu- raukset tutkimustiedon valossa muttei tehdä päätöksiä. Weberiläinen näkemys tekee keskei- sen eron poliittisten päättäjien ja asiantuntijoi- den välillä. Päättäjillä on yksiselitteisesti vastuu kaikista päätöksistä. Asiantuntijoiden vastuu kohdistuu toimenpiteiden ja niiden mahdollis- ten seurausten analysoinnin oikeellisuuteen, mukaanluettuna tietämykseen sisältyvien epä- varmuuksien selostaminen. Sen sijaan Kanto- lan mukaan vastuu sekoittuu kaikille, jolloin päättäjät pääsevät kuin koira veräjästä.
On huomattava, että weberiläisessä näke- myksessä poliittisten päätösvaihtoehtojen ja niiden seurausten analyysi voi toki pohjautua arvoihin ja normatiivisiin näkemyksiin ilman että asiantuntijan analyysista tulee politiikkaa.
Asiantuntija voi esimerkiksi sanoa, että mikäli yhteiskunnan hyvinvointikriteerinä on Rawlsin maximin, niin silloin se ja se politiikka on ole- tetuissa olosuhteissa optimaalista.
Kantolalla on tästä rajusti poikkeava näke- mys ja omasta näkökulmastaan hän suhtautuu erittäin kriittisesti ekonomisteihin ja kansanta- loustieteeseen. Esimerkkeinä ovat vaikkapa seuraavat lainaukset: ”… [ekonomistit] olivat mukana poliittisessa päätöksenteossa ja kes- kustelussa” (s. 85), ”Ekonomistit tekevät ana- lyyseja ja antavat toimintasuosituksia, mikä on luonteeltaan poliittista toimintaa” (s. 245),
”…taloustieteilijöiden tieteellisesti virittyneen
1 Esim. kirjan ss. 199–200 oleva puhe ”rahan piilottamises- ta” on tällaista. Ylin poliittinen vallankäyttäjä, so. eduskun- ta on aina päättänyt valtion budjetista eikä tietääkseni krii- sin aikana tullut esille hallinnollisia laittomuuksia tai toi- mivallan ylityksiä.
2 Tällä en tarkoita päätöksien hyvyyttä tai huonoutta, vaan hallinnollista ja poliittista toimintatapaa.
72
K A T S A U K S I A J A K E S K U S T E L U A KAK 1 / 2002
keskustelun alle piiloutuu yhteiskunnan eri ryhminä ja intressitahoina näkevä poliittinen puhe” (s. 247), ”…taloustieteellisesti tuotetut
”tosiasiat” sisältävät … myös ideologisia ole- tuksia ja sitoumuksia” (s. 293), ”Poliittiset ar- vovalinnat peittyvät teknisiksi valinnoiksi käy- tettävistä mittareista” (s. 295).
Yllättävää kyllä Juhana Vartiaisen arviossa Kantolan kirjasta esiintyy todella kummallinen näkemys tältä osin: ”Ekonomistieliitin nihilis- tinen suhtautuminen demokratiaan voisi olla suuremmankin huolen aihe”. Tässä kommen- tissa Vartiaisella näyttävät sekoittuvan poliitti- set päättäjät ja ekonomistieliitti. Kantolan kir- jassa olevista ekonomisteille identifioitavista kommenteista en mielestäni löytänyt nihilisti- sia ajatuksia. Päättäjiltä ja etujärjestöjen haas- tatelluilta edustajilta on sen sijaan raportoitu erilaisia lausahduksia.
Kantolan mielestä poliittista toimintaa on kaikki, millä on poliittisia seurauksia. Jos tä- män ajatuksen hyväksyy, niin se pätee erityises- ti hänen väitöskirjaansa. Sillä saattaa olla po- liittisia seurauksia jo rajun ja latauksia sisältä- vän termistönsä takia. En pidä perusteltuna nä- kemystä, että kaikki on vain poliittisen toimin- nan pullamössöä. Erityisesti tällainen suhtau- tuminen saattaa yhteiskuntatieteet peräti kum- malliseen asemaan.
Mainittakoon vielä, että erityisen väritty- neesti kirjassa käsitellään kansantaloustieteen yhtä osa-aluetta, nk. poliittisten suhdannevaih- telujen teoriaa:3 ”Taloustiede näyttääkin … toimivan eräänlaisena hallinnan tekniikkana, jonka kautta käsitys äänestäjistä omaa taloudel- lista etuaan ajavina ja ajattelevina puetaan tie- teelliseen muotoon” (ss. 333–334). Tätä näke-
mystä voi pitää todella hämmästyttävänä, sillä teorian lähtökohta äänestäjistä omaa etuaan ajavina on empiirinen kysymys. Tällä kohden on syytä tehdä kaksi havaintoa. Ensinnäkin so- dan jälkeisenä aikana 1990-luvulle saakka eduskuntavaalien ajankohdan ja valtion meno- jen kasvun välillä on korkea korrelaatio, mikä viittaa poliittisten suhdannevaihtelujen mah- dollisuuteen. Toiseksi poliittisten päättäjien puheet vaalien ja talouspolitiikan rajoitusten ristiriidasta (esim. Kantolan kirja, ss. 195–209) voi ehkä tulkita tueksi poliittisten suhdantei- den teorialle. Tämä pieni pohdiskelu on tietysti hyvin vastakkaista Kantolan ajatusmallille, vaikkei se tietenkään riitä evidenssiksi poliit- tisten suhdanteiden teorialle.
Kirjasta voisi poimia muitakin erikoisia tul- kintoja mm. markkinavoimien, markkinakurin ja tehokkuuden käsitteistä. Olen jo edellä se- lostanut tarpeeksi Kantolan tutkimuksen näkö- kulmaa, joten en lähde tältä osin pitempiin erit- telyihin. Kantola vihjailee myös demokratian ihanteisiin viitaten vaihtoehtoisesta politiikas- ta, joka olisi kaiketi johtanut tapahtunutta pa- rempaan lopputulokseen. Hän ei kuitenkaan kerro yksityiskohtia tästä toimintaohjelmasta.
Oman näkemykseni mukaan kriisivaiheen alkaessa v. 1990 talouspolitiikassa oli jäljellä vain huonoja vaihtoehtoja. Toisenlaisen politii- kan olisi pitänyt tapahtua jo paljon aikaisem- min. Tässä kohdin olen samaa mieltä kuin Kan- tola (ss. 305–307) siitä, että julkinen keskuste- lu rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkami- sesta olisi voinut johtaa parempaan lopputu- lokseen.
Summa summarum, Anu Kantolan väitös- kirjassa käytetty aineisto valottaa Suomen ta- louden lamaa vain hyvin suppealla tavalla. Kir- jan näkökulmaa vielä kaventaa käytetty viite- kehys, jonka mukaan kaikki asiantuntija-ana-
3Yleisemmin voisi puhua public choice -tutkimussuuntauk- sesta.
73 S e p p o H o n k a p o h j a
lyysit jne. ovat vain poliittista toimintaa. Kun haastattelumateriaalia ei lisäksi ole yhdistetty mihinkään muuhun aineistoon, ei analyysista voi tehdä paljoakaan johtopäätöksiä eivätkä kirjassa esitetyt pohdinnat ole erityisen kiin- nostavia. Anu Kantolan lennokas kirjoitustyyli ja värikäs ilmaisutapa eivät näitä ongelmia muuksi muuta. Olen eri mieltä Juhana Vartiai- sen kanssa, kun hän kehuu Kantolan teosta sa-
noen sen olevan ”mainio dokumentti” ja sille kuuluvan ”arvostetun paikan” talouspolitiik- kaa analysoivien teosten joukossa. Kantolan teos ei mielestäni anna erityisen kiinnostavia näkökulmia ”…poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnan tulevaisuutta koskevien …pää- tösten taustoihin sekä tulevaisuuteen” (lehdis- tötiedote Kantolan kirjasta 29.1.-02). "
