Niina Honko
DAS VOLK STEHT AUF, DER STURM BRICHT LOS!
Kansallissosialistisen ideologian myytit Adolf Hitlerin puheissa ja kirjoituksissa ennen NSDAP:n valtaannousua
1928-1930
_______________________________
Yleisen historian pro gradu -tutkielma Tampere 2001
myytit Adolf Hitlerin puheissa ja kirjoituksissa ennen NSDAP:n valtaannousua 1928-1930 Pro gradu -tutkielma, 79 s., 6 liites.
Yleinen historia Lokakuu 2001
___________________________________________________________________________
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Hitlerin kansallissosialistisen ideologian myyttejä ennen NSDAP:n valtaannousua vuosina 1928-30. Tutkimuksessa kartoitetaan niitä myyttejä, joilla NSDAP ja Adolf Hitler vetosivat Saksan kansaan. Tässä tutkimuksessa myytti nähdään tositarinana, johon yhteisössä uskotaan, ja tutkimuksessa etsitään sellaisia myyttejä, joita löytyy useimmista ja ainakin länsimaisista kulttuureista.
Tutkimuksessa pyritään ensin selvittämään, millainen Hitlerin kansallissosialistinen ideologia oli. Tutkimuksen yhtenä premissinä on, että Hitlerillä oli hyvin merkittävä rooli
kansallissosialismin muotoilijana. Toiseksi kartoitetaan, mihin myytteihin Hitler vetosi puheissaan ja kirjoituksissaan puolueelle ja äänestäjille. Kolmanneksi tutkimuksessa pohditaan, miksi Hitler viittasi juuri tiettyihin myytteihin ja tätä kysymystä selvitetään mm.
luokittelemalla Hitlerin myyttejä. Lisäksi tutkimuksessa pyritään analysoimaan erosivatko Hitlerin aikaisemman myytit parlamenttivaalikampanjan myyteistä.
Tutkimuksen aineistona ovat Hitlerin Taisteluni-teos, joka on Hitlerin yhtenäisin esitys ideologiastaan sekä Hitlerin puheet ja kirjoitukset kahden parlamenttivaalin väliseltä ajalta vuosilta 1928-30. Puheista ja muista kirjoituksista on käytetty vain niitä, jotka ovat
dokumentin muodossa ja jotka ovat olleet julkisia tai julkaistuja.
Hitlerin ideologiaa on analysoitu tutkimuskirjallisuuden ja Hitlerin tekstien pohjalta.
Kansallissosialismiin liitettyjä myyttejä on tutkittu analysoimalla Hitlerin tekstejä ja etsimällä niistä viittauksia erilaisiin myytteihin. Myyttien kartoittamisen apuna on käytetty mm. George Schöpflinin taksonomiaa kansallisuuteen liittyvistä myyteistä sekä David Adams Leemingin määritelmiä kosmisista ja sankarimyyteistä. Myös muita myyttiteorioita on käytetty analyysin tukena.
Hitlerin kansallissosialismille on edelleen olemassa useita määritelmiä, mikä johtuu esimerkiksi siitä, ettei aate ole kovinkaan johdonmukainen tai sisäisesti koherentti.
Kansallissosialismin oppeihin kuuluivat mm. rotuopit ja demokratian vastaisuus, mutta liike oli itseasiassa hyvin popularistinen: kansallissosialismilla oli periaatteessa jokaisella jotakin tarjottavaa. Tässä tutkimuksessa kansallissosialismin ytimenä nähdään nationalismi, johon Hitler vetosi usealla eri tavalla. Kansallissosialismin rasismi palveli myös nationalismia.
Hitlerin maailmankatsomus oli tarkoitettu koko Saksan kansan oikeaksi opiksi, jonka kautta Saksa voisi Hitlerin mukaan pelastua ja joka ratkaisi Saksan ongelmat.
Hitlerin kansallissosialismin myyttejä oli ensinnäkin ajatus arjalaisen rodun alkuperäisyydestä ja ylivoimaisuudesta. Arjalainen eli saksalainen rotu oli Hitlerin mukaan luonnonlakien
yhdisti Saksan kansaa, jonka tuli herätä tietoiseksi perimästään ja taistelemaan yhtenä rintamana vihollisia vastaan.
Hitler vetosi myös kolmeen erilaisiin aikoihin viittaaviin myytteihin. Saksalla oli takanaan kulta-aika, Toinen valtakunta, jonka historian alussa kaikki oli hyvin Saksan kansalla.
Nykyinen Weimarin tasavalta eli viimeisiä aikoja, koska se oli tuomittu tuhoutumaan rikottuaan luonnonlakeja vastaan. Tasavallassa kaikki saksalaiset olivat tyytymättömiä elämäänsä. Hitlerin tulevaisuuden lupaus oli Kolmas valtakunta, jossa kaikki Saksan ongelmat ratkaistaisiin ja palautettaisiin jälleen Saksan kunnia ja vauraus, mutta joka olisi jotain aivan uutta. Kolmanteen valtakuntaan, kadotettuun paratiisiin, päästäisiin vain kansallissosialismin avulla.
Kansallissosialismi lupasi pelastusta Saksan kansalle usealla eri tavalla. Hitler oli kansan sankari ja messias, joka voisi johdattaa Saksan takaisin oikealle tielle. Kansa voisi pelastua luopumalla demokratiasta ja omaksumalla kaikille yhteisen maailmankatsomuksen,
kansallissosialismin. Kansa tuli herättää taistelemaan, sillä taistelu oli Saksan keino tulla lunastetuksi. Olemassaolontaistelu kuului luonnollisena osana elämään ja Saksan kansa saattoi olla suuri vain valloittamalla elintilaa itselleen. Lisäksi Saksa oli aina ollut suurvalta ja sotilaallisilta ansioiltaan ylivoimainen.
Hitlerin myytit eivät eronneet toisistaan Taisteluni-teoksessa tai vuosina 1928-30 tai vuoden 1930 parlamenttivaalipuheissa ja -kirjoituksissa. Hitlerin kansallissosialismin myytit
muodostavat kokonaisuuden, jonka luokitteleminen on sinänsä keinotekoista, koska myytit toimivat kokonaisuutena. Suurin osa Hitlerin myyteistä liittyi Saksan kansaan ja sen kohtaloon, ja suurin osa Hitlerin kansallissosialismin myyteistä löytyy esimerkiksi
Raamatusta. Hitlerin tavoitteena oli se, että maailmankatsomus toimisi, ja kansallissosialismin myyttienkin tarkoituksena voidaan nähdä kansan herättäminen ja yhdistäminen eli Saksan kansa tuli saada kansallissosialistiseksi. Hitler kirjoitti propagandan tietoisesta käytöstä jo Taisteluni-teoksessaan, mutta silti tämän tutkimuksen perusteella ei voi määritellä kuinka tietoista Hitlerin myyttien käyttö oli eli missä määrin Hitler itse uskoi myytteihinsä.
Tämän tutkimuksen merkitys on siinä, että myyttien näkökulmasta katsottuna voidaan kansallissosialismia ymmärtää uudella tavalla. Tutkimus kartoittaa kansallissosialismin myyttisiä aspekteja ennen NSDAP:n ja Hitlerin valtaannousua ja pelkästään tästä aiheesta ei ole olemassa kovinkaan paljon tutkimusta. Tämän tutkimuksen myötä herää kysymys, miten myyttien kokonaisuus lopulta vaikutti kansaan? Oliko kokonaisuus todella niin tenhoava, että sillä oli ratkaiseva vaikutus kansallissosialismin menestykseen?
DAS VOLK STEHT AUF, DER STURM BRICHT LOS!
Kansallissosialistisen ideologian myytit Adolf Hitlerin puheissa ja kirjoituksissa ennen NSDAP:n valtaannousua 1928-1930
SISÄLLYSLUETTELO
1. JOHDANTO 4
1.1. Myytin monet kasvot ja tämän tutkimuksen myytti 6
1.2. Tutkimuskirjallisuus ja lähteet 9
2. KOHTI KOLMATTA VALTAKUNTAA 14
3. HITLERIN KANSALLISSOSIALISTINEN IDEOLOGIA 17
3.1. Nationalismi kansallissosialismin ytimenä 20
3.1.1. Völkischness -liikkeet kansallissosialismin aatteellisina isinä 21 3.1.2. Kansallissosialismi, nationalistinen rasismi 23
3.2. Hitlerin maailmankatsomus, Weltanschauung 24
3.2.1. Kansallissosialismi, "oikea uskonto"? 25 3.2.2. Vahva johtaja vastauksena demokratian ongelmiin 28
4. HITLERIN MYYTIT 30
4.1. Ein Volk, arjalainen sankarirotu 30
4.1.1. Alkuperäinen arjalaisuus 31
4.1.2. Arjalainen valittu kansa 34
4.1.3. Saksan kansan viholliset, juutalainen rotu ja bolsevismi 37
4.2. Ein Reich, Ein Vaterland, Saksan suuri menneisyys,
surkea nykyisyys ja loistava tulevaisuus 41
4.2.1. Menneisyyden kulta-aika, Toinen valtakunta 41 4.2.2. Nykyiset viimeiset ajat, Weimarin tasavalta 45
4.2.3. Tulevaisuuden Kolmas valtakunta 47
4.3. Ein Führer, Saksan pelastus 50
4.3.1. Eliitin hallinnon väistämättömyys ja demokraattisen hallinnon
luonnonvastaisuus 51
4.3.2. Taistelu keinona kansan lunastukseen
ja Saksan kansan elintilan tarve 53
4.3.3. Hitler sankarina ja kansallissosialismi
ja Hitler Saksan pelastajina 55
5. MIKSI JUURI NÄMÄ MYYTIT? 59
5.1. Myyttien kokonaisuus kansan yhdistäjänä 59
5.1.1. Hitlerin myytit luokiteltuna 60
5.1.2. Kansan herättäminen kansallissosialismin myyttienkin tavoitteena 64
5.2. Tarkoitus pyhittää keinot 65
5.2.1. Hitlerin propaganda 66
5.2.2. Vuoden 1930 parlamenttivaalien myytit 67
6. TIIVISTELMÄ 70
LÄHDELUETTELO 74
LIITTEET
Liite 1 Kronologia NSDAP:n perustamisesta Hitlerin nimitykseen Saksan valtakunnankansleriksi 1919-1933
Liite 2 Saksan Kansallissosialistisen Työväenpuolueen (NSDAP:n) jäsenmäärä vuosina 1920-1932 ja kannatus vaaleissa vuosina 1928-1933 Liite 3 Myyttiluokat, niiden määritelmät ja Hitlerin kansallissosialismin myytit
Warum sollte ich nach Berlin marchieren? Ich bin ja schon dort! Die Frage ist nicht wer auf Berlin marchieren wird, sondern vielmehr, wer aus Berlin herausmarschieren wird. Die SA.
wird einen illegalen Marsch nicht unternehmen.1
Saksa oli "tuhatvuotinen Kolmas valtakunta" vuodesta 1933 vuoteen 1945, ja tuolloin Saksaa hallitsi yksi äärinationalistisen liike, Saksan Kansallissosialistinen Työväenpuolue. Saksan hallitsijana ja diktaattorina oli Adolf Hitler, jota vieläkin pidetään joissakin piireissä suorastaan pahan ruumiillistumana. Vuonna 1919 perustettu NSDAP2 (Die Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei) nousi valtaan Saksassa periaatteessa laillisin keinoin: se äänestettiin Reichstagiin, Weimarin tasavallan eduskuntaan.3
NSDAP, joka alun perin oli vain pieni müncheniläinen nationalistinen ja antisemitistinen ryhmittymä, ei ollut mitenkään ainutlaatuinen ilmiö 1900-luvun alun Saksassa. Se oli vain eräs ajan anti-liikkeistä, joita löytyi niin oikeistosta kuin vasemmistostakin.4 Tässä tutkimuksessa keskitytään vuosiin 1928-1930, kahden parlamenttivaalin väliseen aikaan, ja erityisesti vuoden 1930 parlamenttivaaleja edeltäviin vaalipuheisiin. Vuonna 1928 NSDAP sai vain 12 paikkaa Reichstagissa, 2.6 % annetuista äänistä, mutta teki läpimurron vuoden 1930 vaaleissa saamalla 107 paikkaa, 18.3 % annetuista äänistä. NSDAP:sta tuli nopeassa
1 Miksi minun pitäisi marssia Berliiniin? Minähän olen jo siellä! Kysymys ei niinkään ole, kuka marssii Berliiniin, vaan kuka marssii sieltä pois. SA ei tule tekemään sellaista laitonta marssia. Hitlerin vastaus amerikkalaisen uutistoimiston Associated Pressin esittämään kysymykseen, aikoiko hän Mussolinin tavoin marssia pääkaupunkiin, Berliiniin (Berliner Nachtausgabe 19.8.1932; Völkische Beobachter Nr. 234/235 21./22.8.1932. ed. Domarus, Max, Hitler. Reden und Proklamationen 1932-1945. Band I. Triumph. Erster Halbband, Süddeutscher Verlag, München 1965, s. 129).
2 Saksan Kansallissosialistisen Työväenpuolueen alkuna oli pieni vuonna 1919 Münchenissä perustettu Saksan työväenpuolue (Deutscher Arbeiterpartei, DAP), jonka jäseneksi Hitler liittyi samana vuonna. Nimi muutettiin vuonna 1920 NSDAP:ksi samalla kun puolue julkaisi ohjelmansa. (esimerkiksi Snyder, Louis, L. National Socialist Germany. Twelve Years that Shook the World. Robert E. Krieger Publishing Company, Malabar, Florida 1984, s. 17-18;Stone, Norman, Hitler. Hodder and Stoughton, London 1980, s. 7-10).
3 Ks. liite 2 Saksan Kansallissosialistisen Työväenpuolueen (NSDAP:n) jäsenmäärä vuosina 1920-1932 ja kannatus vaaleissa vuosina 1928-1933.
4 Bracher, Karl, Dietrich, The German Dictatorship. The Origins, Structure and Effects of National Socialism.
Praegue Publishers, New York - Washington 1972, s. 50-51.
tahdissa vuoden 1930 jälkeen todellinen koko kansan puolue.5 Hitlerin ei tarvinnut vallata Berliiniä, sillä hän oli jo siellä.
Tavanomaiset poliittiset ideologiat perustuvat rationalismiin. Esimerkiksi liberalismin ja sosialismin mukaan maailmaa voidaan ymmärtää rationaalisen analyysin avulla.
Fasismi/natsismi perustui toimintaan ja liikkeeseen, "tahdon politiikkaan". Fasismissa intellektuellejä jopa halveksittiin; se vetosi sieluun, emootioihin ja vaistoihin. Natsismi pyrki käyttämään tietoisestikin myyttistä vetovoimaa.6 NSDAP käytti hyväkseen kansan toiveita pelkoja ja ennakkoluuloja. Se kykeni viestimään modernien tekniikoiden avulla ja kampanjoimaan suorastaan uskonnollisena liikkeenä.7
Tämä tutkimus kartoittaa kansallissosialistisen ideologian myyttisiä aspekteja, joilla NSDAP ja Adolf Hitler vetosivat Saksan kansaan. Tarkoituksena on selvittää, mitä nk. arkkimyyttejä8, teemoja, joita löytyy lähes jokaisesta kulttuurista9, kansallissosialistiseen ideologiaan liitettiin ennen puolueen valtaannousua. Koska natsi-ideologia henkilöityy erityisesti Hitleriin10, on tarkoituksena selvittää, millainen Hitlerin kansallissosialistinen ideologia oli ja mihin myytteihin natsi-Saksan tuleva johtaja itse viittasi puheissaan ja kirjoituksissaan puolueelle ja äänestäjille. Lisäksi pohditaan, miksi Hitler viittasi puheissaan ja kirjoituksissaan juuri tiettyihin myytteihin. Tätä kysymystä selvitetään mm. luokittelemalla Hitlerin myyttejä eri tavoin. Tavoitteena on myös analysoida, erosivatko Hitlerin aikaisemmat myytit vuoden 1930 parlamenttivaalikampanjan myyteistä, minkä kautta voidaan pohtia, käyttikö Hitler joitain erityisiä myyttejä vaalikampanjassaan kenties saavuttaakseen lisää suosiota puolueelleen.
Myytti on uskon asia, mutta koska on lähes mahdotonta selvittää, uskoiko Hitler todella myytteihinsä tai uskoiko Saksan kansa niihin, tutkin sitä, mistä myyteistä Adolf Hitler kirjoitti
5 Vrt. esimerkiksi Stephenson, Jill, The Rise of Nazis: Sonderweg or Spanner in the Works? Twentieth Century Germany. Politics, Culture and Society 1918-1990. ed. Fulbrook, Mary. Arnold, London 2001, s. 82, 88-93.
6 Broszat, Martin, Hitler and the Collapse of Weimar Germany. Transl. and with a Foreword by V.R. Berghahn.
Berg Publishers, Leemington Spa - Hamburg - New York 1987, s. 37-38; Heywood, Andrew, Political Ideologies. An Introduction. Macmillan, London 1992, s. 175, 186.
7 Stephenson 2001, s. 84.
8 Kirjallisuudessa näitä kutsutaan arkkityypeiksi, alkuperäisiksi tarinoiksi. Kirjallisuus käyttää usein myyttejä aiheenaan. (Coupe, Laurence, Myth. Routledge, London and New York 1997, s. 4).
9..ainakin länsimaisista kulttuureista.
10 Esimerkiksi Theodore Abelin mukaan puolue muuttui "keskusteluryhmästä" liikkeeksi vasta Hitlerin liityttyä siihen (Abel, Theodore, Why Hitler Came into Power. With a new Foreword by Thomas Childers. Harvard University Press, Cambridge - Massachusetts - London 1986, s. 59-60). Abelin tutkimus perustuu
Taisteluni-teoksessaan eli "Kolmannen valtakunnan raamatussa" ja mistä myyteistä hän kirjoitti ja puhui vuosina 1928-1930.
Tutkimus etenee niin, että toisessa luvussa luodaan yleiskatsaus Weimarin tasavallan ja NSDAP:n kehitykseen. Kolmannessa luvussa määritellään Hitlerin kansallissosialistista ideologiaa, jonka pohjalta neljännessä luvussa erotellaan ja eritellään ideologiaan liitettyjä myyttisiä elementtejä. Neljäs luku on jaoteltu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä käsitellään lähinnä rotuun ja kansaan liittyviä myyttejä (arjalaisuus, Saksan kansan viholliset) toisessa erilaisiin aikoihin viittaavia myyttejä (menneisyyden paratiisiaika, nykyiset viimeisen ajat ja tulevaisuuden mahdollinen uusi kulta-aika) sekä kolmannessa pelastukseen ja lunastukseen liittyviä myyttejä (eliitin hallinto ja taistelu keinoina lunastukseen, Hitler ja kansallissosialismi pelastajina). Lopuksi viidennessä luvussa hahmotetaan Hitlerin myyttien kokonaisuutta ja rakennetta sekä pohditaan, miksi Hitler vetosi juuri tiettyihin myytteihin.
1.1. Myytin monet kasvot ja tämän tutkimuksen myytti
Myyteillä voidaan käsittää olevan monia erilaisia tehtäviä11. Myyttejä ja mytologioita12 onkin tutkittu useasta erilaisesta näkökulmasta. Alun perin kreikankielinen sana mythos tarkoitti sanaa tai tarinaa ja logos puhetta. Mytologia tarkoitti kirjaimellisesti sanoja, jotka koskevat sanoja. Myöhemmin logos liitettiin niihin sanoihin, jotka merkitsevät teoriaa tai doktriinia ja mythos niihin, joilla on fiktiivinen, kertova funktio. Mytologinen alettiin nähdä vastakkaisena loogiselle.13
1 kansallissosialistisen liikkeen jäsenten omaelämänkertoihin.
11 Myyttien tehtävistä yhteisöissä ks. esimerkiksi Schöpflin, George, The Functions of Myth and a Taxonomy of Myths. Myths and Nationhood, eds. Hosking, Geoffrey - Schöpflin, George, Hurst & Company, London 1997,
1 s. 19-28.
12 Mytologialla voidaan tarkoittaa joko jonkin yhteisön myyttien kokonaisuutta, jumalaistarustoa tai jotakin aiheeltaan samantapaisten myyttien sikermää. Toisaalta mytologia voidaan käsittää myyttejä koskevaksi tutkimukseksi, jota on harjoitettu jo antiikin ajoista lähtien. (Honko, Lauri, Uskontotieteen oppisanasto, Uskontotieteen julkaisuja 1, Turun yliopisto 1980, s. 26-27).
13 Doty, William, G. Mythography. The Study of Myths and Rituals. The University of Alabama Press, Alabama 1986, s. 3; Levin, Harry, Some Meanings of Myth. Myth and Mythmaking, ed. Murray, Henry, A. Beacon Press, Boston 1968, s. 103-105.
Käsitykset myytistä14 voivat nykyisin erota huomattavastikin toisistaan: osa tutkimusperinteestä lähestyy myyttiä positiivisesti, jolloin se nähdään olemassa olevana, tärkeänä ja yhteisön kulttuuriin kuuluvana ilmiönä. Myyttejä voidaan lähestyä myös kielteisesti, jolloin ne yhdistetään valheeseen. Myyttien tutkimuksessa on liiankin usein pyritty löytämään yksi ainoa määritelmä.15 Tämän tutkimuksen tavoitteena on lähestyä myyttiä mahdollisimman neutraalilla tavalla, sillä vaikka Hitlerin myytit ovatkin ehkä meille valhetta, hänen aikalaisilleen ja ne ovat voineet olla totta.
Kulttuuri voidaan laajasti määritellä kulloisenkin yhteisön jäsenille ominaisten opittujen käyttäytymispiirteiden ja -kaavojen sekä näiden tuotteiden integroituneeksi, yhtenäiseksi, kokonaisuudeksi. Se on sosiaalisen keksimisen tulosta, ei biologisen periytymisen, ja se siirtyy ja on voimassa vain tiedonvälityksen ja oppimisen avulla.16 Myytti on yhteisölleen, kulttuurilleen, tärkeä ja tosi tarina17, jossa kerrotaan usein tapahtumista jossain alussa, jolloin uusia asioita luodaan tai vanhaa maailmanjärjestystä muutetaan. Myytti kertoo yhteisön rakenteesta, tavoista, arvoista ja normeista kertomuksen muodossa, ja se sisältää yhteisölleen primaarisia aineksia. Vaikka myytteihin liittyy mielikuvituksellista aineistoa, niiden kulttuurillinen tärkeys erottaa ne "tavallisista" mielikuvituksen tuotteista. Henkilölle tai yhteisölle, jossa myytti elää, myytit eivät ole tietoisuuden petosta, vaan niitä pidetään empiirisesti tosina huolimatta siitä tiedostetaanko ne subjektiivisen psyyken tuotteiksi vai ei.
Myytti voi olla myös yhteisölle tärkeää historiaa, mutta sen voisi määritellä pikemminkin historiikiksi kuin historiaksi.18 Myytti on historiikki siinä mielessä, että sen ei tarvitse perustua historiallisiin autenttisiin lähteisiin, vaan riittää että siihen uskotaan.
14 Esimerkiksi Doty on löytänyt yli 50 erilaista myytti -käsitteen määritelmää.
Ivan Strenskin mukaan myytillä ei ole yhtä määritelmää, myytti tarkoittaa monia asioita ja ei mitään. Strenski argumentoi tutkimuksessaan 1900-luvun myyttitutkijoista, ettei myyttejä ylipäätään ole olemassa, vaan myytit määritellään tarpeen mukaan.(Strenski, Ivan, Four Theories of Myth in Twentieth Century History. Cassirer, Elidae, Levi-Strauss and Malinowski. Macmillan, London, 1987, s. 1-2, 39, 194-195).
Myyttien määrittelyn vaikeudesta ks. myös Honko, Lauri, The Problem of Defining Myth. The Myth of the State, ed. Haralds Biezais. Scripta Instituti Donneriani Aboensis VI. Almqvist & Wiksell, Stockholm 1972, s. 7- 19.
15 Doty 1986, s. 6-9.
16 Honko, Lauri - Pentikäinen, Juha, Kulttuuriantropologia, WSOY, Porvoo 1970, s. 11-12.
17 Folkloristiikassa on kehitetty proosaperinteen kolmijako myytti - satu - tarina, joista myytti ja tarina ovat yhteisössä uskottavia, mutta satu ei ole uskottava (Honko e.a. 1970, s. 56).
18 mm. Doty 1986, s. 7-14, 16; Elidae, Mircea, Myth and Reality, Harper & Row Publishers, New York 1975, s. 5-6.
Myytin tekee myytiksi sen funktio: myytti ei ole kulttuurissa ainoastaan kerrottu taru, vaan elävää todellisuutta, jonka uskotaan tapahtuneen ja joka on siitä lähtien vaikuttanut maailmaan ja ihmisen kohtaloihin.19 Esimerkiksi David Adams Leemingin mukaan tarinat ja kertomukset, joita me kutsumme myyteiksi, ovat olleet aina mukana kulttuureissa; ihmiselle on tyypillistä halu selittää olemassaoloansa. Myyttien keinoilla on saavutettu myös todellisia tavoitteita, kuten vallan, ideologian tai poliittisen liikkeen oikeutusta.20 Vertailevassa tutkimuksessa voidaan löytää maailmanlaajuisesti samanlaisia myyttejä erilaisina muunnelmina. Ihminen tarvitsee myös myyttejä järjestääkseen maailmankuvaansa.21
Tässä tutkimuksessa etsitään nk. arkkimyyttejä Hitlerin kansallissosialistisessa ideologiassa.
Tutkimuksessa mukaillaan osin David Adams Leemingin myyttiluokitusta. Teoksessaan The World of Myth Leeming jakaa myytit kosmisiin, teistisiin, sankarimyytteihin sekä paikkoja ja esineitä koskeviin myytteihin.22 Näistä myyttiluokista tulevat esille lähinnä kosmiset eli kulttuurin tai maailman perustamiseen liittyvät myytit sekä sankarimyytit (vrt. liite 3b). Näitä myyttejä voidaan löytää lähes jokaisesta ja erityisesti länsimaisista kulttuureista varsinkin kun suuri osa näistä tarinoista löytyy myös Raamatusta. Tutkimuksessa käytetään myös George Schöpflinin luomaa taksonomiaa kansallisuutta koskevista myyteistä (vrt. liite 3a).23 Schöpflinin taksonomiaa käytetään, koska kansallissosialismin ytimenä oli nationalismi.
Kumpikaan teoria ei ole yksinään riittävä tähän tutkimukseen, mutta nämä kaksi teoriaa yhdessä toimivat tässä tutkimuksessa kansallissosialismin myyttien jäsentäjinä. Muitakin myyttiteorioita käytetään selventämään Hitlerin myyttejä. Myyttiluokitukset eivät ole absoluuttisia, vaan tässä tutkimuksessa niiden tarkoituksena on toimia analyysin apuna.
Tämän tutkimuksen myytti on siis tärkeä tarina, jota pidetään yhteisössä totena ja joka vaikuttaa ihmisten kohtaloihin.
19 Honko e.a. 1970, s. 55-56. Honko e.a. lainaavat tässä Bronislaw Malinowskia, funktionalistisen
kulttuuriantropologian klassikkoa. Dotyn mukaan myytin funktiot voivat muuttua ajan myötä ja myyteillä voi olla useita funktioita (Doty 1986, s. 11-13, 48-51).
20 Leeming David, Adams, The World of Myth. Oxford University Press, New York - Oxford 1990, s. 4-5.
21 Campbell, Joseph, The Historical Development of Mytology, s. 19-20; Kluckhohn, Clyde, Recurrent Themes in Myths and Mythmaking, s. 46-47. Myth and Mythmaking. ed. Murray, Henry, A., Beacon Press, Boston 1968.
22 Leeming 1990, s. 8.
1.2. Tutkimuskirjallisuus ja lähteet
Kansallissosialistista Saksaa on tutkittu todella paljon. Tutkimusta on tehty esimerkiksi sekä nk. kollektiivisesta syyllisyydestä "saksalaiseen katastrofiin" että sen historiallisista syistä ja Kolmannen valtakunnan merkityksestä historiassa.24 Tutkimusta on edesauttanut se, että 1960-luvun alusta lähtien ainakin liittoutuneiden takavarikoimat Saksan arkistot ovat olleet vapaasti tutkijoiden käytettävissä.25 Tutkimuksen runsautta selittänee paitsi materiaalin laajuus myös ilmiön ainutlaatuisuus26: yksi puolue onnistui valjastamaan ja yhdistämään kokonaisen valtion ja kansan sotakoneistoksi ja samaan aikaan Kolmannessa valtakunnassa tehtiin äärimmäisen epäinhimillisiä ja rasistisia tekoja.
Eräs tutkimuksen kiistakysymyksistä on ollut, oliko natsismi fasismin vai totalitarianismin yksi muoto vai aivan uniikki ilmiö. Tutkijat eivät ole vieläkään yhtä mieltä edes käsitteiden totalitarianismi tai fasismi määritelmistä. Esimerkiksi Hans Buchheimin mukaan käsite totalitaarinen kuvaa paremmin kansallissosialistista Saksaa kuin fasistinen. Totalitaarinen valtio ei hyväksy minkäänlaista tietoisuuden ilmausta, joka voisi etäännyttää yksilön kokonaisuuden tavoitteesta: yksilö joko kulkee joukon mukana ehdoitta tai sitten hänet tuhotaan. Kolmas valtakunta hylkäsi kansallisen poliittisen ajattelun ja normaalin poliittisen viitekehyksen kokonaisuudessaan. Se jopa kyseenalaisti yksilön henkisen olemassaolon.
Totalitaarisuus erottaa Kolmannen valtakunnan muista ajan fasistisista valtioista kuten Italiasta, sillä nämä valtiot eivät pyrkineet saamaan kaikkea valtaa käsiinsä ja säilyttivät traditionaalisten instituutioiden, kuten esimerkiksi kirkon, aseman. Hildebrandin mukaan nk.
puhdasoppista marxistista tulkintaa fasismista voidaan pitää ensimmäisenä yrityksenä selittää
23 Schöpflin 1997, s. 19-28.
24 Kolmannen valtakunnan tutkimuksen erilaisista suunnista ks. esimerkiksi Berger, Stefan, The Search for Normality. National Identity and Historical Consciousness in Germany since 1800. Berghahn Books,
Providence, Oxford 1997, erityisesti s. 124-142; Bracher 1972, s. 3-7; Hildebrand, K., The Third Reich. Unwin Hyman, London 1990,s. 101-163; Kershaw, Ian, The Nazi Dictatorship. Problems and Perspectives of
Interpretation. Arnold, London 2000; Stephenson 2001, s. 77-98.
25 Hildebrand 1990, s. 101.
26 Mitä tulee kansanmurhaan ja rotu-utopiaan Kolmatta valtakuntaa pidetään yleisesti ainutlaatuisena ilmiönä Euroopan historiassa. Vertailevaa tutkimusta ei kuitenkaan ole juuri tehty ei-eurooppalaisissa valtioissa, ja meillä ei ole vielä tarpeeksi tietoa esimerkiksi vallankumouksen jälkeisen Neuvostoliiton tapahtumista.
(Hildebrand 1990,s.102).
sitä. Fasismi nähtiin osana kapitalismin kehitystä. Eräs tämän teorian teeseistä oli se, että johtavat luokat maksoivat fasisteille säilyttääkseen vanhan hallinnon. Itsenäisemmät marxilaiset ajattelijat hylkäsivät tämän agenttiteorian ja tarkastelivat fasismia itsenäisempänä ilmiönä, mutta tämänkin tulkinnan mukaan fasismi liittyi kapitalismin kehityshistoriaan.
Totalitaarinen teoria, jota voidaan pitää antiteesinä marxilaiselle tulkinnalle, ei pidä natsismia vain poliittisena ja sosiaalisena vastavallankumouksena Neuvostoliiton synnylle, vaan lähinnä anti-demokraattisena vallankumouksena liberaalia parlamentarismia vastaan. Tästä näkökulmasta katsottuna natsismi oli jossain määrin kapitalismin lapsi, mutta se ei ole natsismin olennaisin piirre.27
Tämä tutkimus ei periaatteessa asetu kummankaan em. näkökulman kannalle, sillä natsismi oli kyllä aikansa ilmiö, fasismin yksi muoto, mutta fasismi käsitteenä ei riitä kuvaamaan Hitlerin liikkeen totalitaarisia pyrkimyksiä. Natsismin luokittelu jompaan kumpaan kategoriaan tai aivan omaksi uniikiksi ilmiökseen ei tee oikeutta sille. Hitlerin tavoitteena oli saada aikaan tarpeeksi vahva ideologia Saksan kansan yhdistämiseksi kansallissosialistiseksi sekä vastaamaan marxismin haasteeseen.
Tutkimuksessa on kiistelty myös esimerkiksi siitä, oliko Saksan kehitys jotenkin väistämättömällä tai erityisellä "tiellä kohti Kolmatta valtakuntaa" (nk. Sonderweg) vai oliko kansallissosialismin suosio sattuman tulosta.28 Tämä tutkimuksen kannalta em. kiista ei ole kovin relevantti, sillä tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa niitä myyttejä, joita kansallissosialismiin liitettiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ole siis varsinaisesti
Myös Ian Kershawin mukaan kansallissosialismi oli aikanaan ainutlaatuinen ilmiö. Kershaw kirjoittaa
natsihallinnon kumulatiivisesta radikalisoitumisesta, mitä ei tapahtunut ajan muissa fasistisissa valtioissa, mutta Neuvostoliitossa kylläkin. (Kershaw, Ian, Hitler and the Nazi Dictatorship. Twentieth Century Germany.
Politics, Culture and Society 1918-1990. ed. Fulbrook, Mary. Arnold, London 2001, s. 99-101).
27 Buchheim, Hans, The Third Reich. Its Beginning Its Development Its End. Kösel -Verlag, Münich 1961, s. 75-77. Hans Buchheimin teos ilmestyi alunperin vuonna 1958 nimellä Grundlagen und Politische Entwicklung des Dritten Reiches käsikirjana puolustusministeriölle, ja sitä on käytetty armeijan henkilökunnan opetuksessa.
Hildebrand 1990, s. 105-109.Myös K. Hildebrandin mukaan Kolmatta valtakuntaa kuvaa paremmin käsite totaalitaarisuus kuin fasistisuus.
Tutkimuksen erilaisista suunnista ks. Kershaw 2000, s. 3, 20-46.Ei-marxilaisessa tulkinnassa natsismi on nähty myös esimerkiksi nk. pikkuporvariston kapinana vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan
(Kershaw 2000, s. 30-34).
28vrt. Stephenson 2001, s. 77-98. Stephensonin mukaan esimerkiksi Bracher edustaa omalla tavallaan
Sonderweg -kantaa (vrt. Bracher 1972, s. 38), samoin kuin viime aikoina erityisesti keskustelua herättänyt Daniel J. Goldhagen, jonka mukaan "juutalaiskysymys " vaati Saksassa vääjäämättä ratkaisuaan jo 1700 -luvulta lähtien. Ehkä tunnetuimpia Sonderweg-ajattelun kannattajia on suositun popularistisen Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho -teoksen kirjoittaja William Shirer.
selittää, miksi tietyt asiat tapahtuivat Kolmannessa valtakunnassa, vaan mihin myytteihin kansallissosialistisessa ideologiassa viitattiin, kun haluttiin vedota Saksan kansaan.
Tutkimusta ei ole juuri tehty kansallissosialismin myyttien näkökulmasta, vaikka kansallissosialismia on tutkittu todella paljon ja myytteihin viitataan useassa tutkimuksessa.
Itse ideologiasta on edelleen olemassa monenlaisia tulkintoja, joita eritellään tarkemmin luvussa kolme.
Hitler oli kansallissosialistisen puolueen johtaja (Der Führer), ja koska kansallissosialistinen liike henkilöityy erityisesti häneen, tutkimuksen päälähteitä ovat Hitlerin puheet ja kirjoitukset, erityisesti Taisteluni-teos29 (Mein Kampf). Teoksen alkuperäiset julkaisuvuodet ovat ennen tämän tutkimuksen varsinaista aikarajausta, mutta kansallissosialistista ideologiaa ei voi tutkia ilman Hitlerin pääteosta, sillä siinä Hitler määrittelee ideologiansa, maailmankatsomuksensa. Taisteluni-teos on siis lähtökohtana Hitlerin ideologian ymmärtämiseen.
Esimerkiksi Norman Stonen mukaan Taisteluni ei ole käyttökelpoinen tulkitsemaan Hitlerin myöhempää politiikkaa, vaikka monet historioitsijat ovatkin nähneet sen Hitlerin suurena suunnitelmana, huomisen Saksan ja Euroopan visiona.30 Karl Dietrich Bracherin mukaan Hitler ei pitänyt teoksessaan niinkään tärkeänä sen poliittista ja ideologista aineistoa, vaan propagandaa ja massoihin vaikuttamista. Taisteluni-teoksesta tuli kuitenkin "Kolmannen valtakunnan raamattu", sillä vaikka sitä ei heti julkaisunsa jälkeen myyty kovinkaan paljon, itse Kolmannessa valtakunnassa sen painokset ulottuivat miljooniin kappaleisiin.31 William Simpson kuvaa osuvasti Taisteluni-teosta oudoksi yhdistelmäksi elämänkertaa, historiaa ja hyökkäystä erityisesti juutalaisia ja marxisteja vastaan, jotka Hitlerin mukaan olivat lähes
29 Mein Kampfin ensimmäinen osa julkaistiin 18.6.1925 ja toinen osa 11.12.1926. Hitler saneli teoksensa ensimmäisen osan vankilassa ollessaan ja toisen osan vapauduttuaan vankilasta luultavasti sihteerilleen Rudolf Hessille ja Max Ahmannille. Hitler olisi tuskin omien sanojensa mukaan kirjoittanut ko. teosta ilman
vankilatuomiotaan ja sen jälkeistä puhekieltoaan. (Maser, Werner, Hitlers Mein Kampf. Entstehung, Aufbau, Stil, Änderungen, Quellen, Quellenwert kommentierte Auszüge. Bechtle Verlag, München - Esslingen 1966, s. 13-14, 20-24).
30 Stone 1980, s. 16.
31 Bracher 1972, s. 97, 129. Myös Maserin mukaan propaganda oli Taisteluni-teoksen pääsisältö ja -tarkoitus ja esimerkiksi Hitlerin biografian lähteenä teos on heikko (Maser 1966, s. 93-94).
sama asia. Lisäksi teoksessa kerrotaan Hitlerin keinoista parantaa Saksan ulko- ja sisäpoliittisia ongelmia sekä propagandan ja erilaisten poliittisten taktiikoiden käytöstä.32 Tämän tutkimuksen kannalta Taisteluni sopii hyvin primaarilähteeksi, sillä tutkimuksen tarkoituksena ei ole etsiä todenmukaisuuksia, vaan Hitlerin viittauksia tarinoihin, joita voidaan kutsua myyteiksi. Tutkimuksessa käytetään Lauri Hirvensalon suomentamaa painosta Taisteluni-teoksesta vuodelta 1941, joka on ensimmäinen suomenkielinen painos. Werner Maserin mukaan teokseen ei tehty vuosien varrella juuri sisällöllisiä muutoksia, sillä Hitler ei halunnut muuttaa "dogmejaan". Sen sijaan tyylillisiä muutoksia tehtiin eri painoksiin useita.
Maser arvioi sisällöllisten muutosten määrän noin kolmeksi tusinaksi, kun taas tyylillisiä muutoksia oli yli 2500.33 Myytit löytyvät tekstien sisällöstä, eivät niiden tyylistä.
Hitlerin puheista ja muista kirjoituksista tutkimuksessa käytetään lähdejulkaisun Hitler, Reden, Schriften, Anordnungen Februar 1925 bis Januar 1933 osaa kolme Zwischen den Reichstagswahlen Juli 1928 - September 1930, joka koostuu kolmesta niteestä. Lähdejulkaisu on julkaistu ja kommentoitu 1990-luvulla, ja siihen on otettu vain tekstejä, jotka ovat dokumentteja, eli ei siis esimerkiksi Hitlerin puheita muistelmateoksista. Puheen vaikutus ei voi olla sama kirjoitettuna kuin puhuttuna varsinkaan jos puhe on jonkun toisen henkilön lyhentämä, mutta aiheet, tässä tutkimuksessa viittaukset myytteihin, löytyvät puheistakin.
Tutkimuksessa käytetyt Hitlerin puheet, kirjoitukset ja käskyt ovat siis kahden parlamenttivaalin väliseltä ajalta. Vuoden 1928 parlamenttivaalit pidettiin 20.5. ja seuraavat vaalit 14.9.1930. Koska tutkimuksen tarkoituksena on etsiä niitä myyttejä, joihin Hitler viittasi vedotessaan kansaan tai kannattajiinsa, lähdeteksteinä käytetään puheita ja kirjoituksia, joiden kuulijoina olivat joukot tai jotka julkaistiin.34
32 Simpson, William, Hitler and Germany. Cambridge University Press, Cambridge 1991, s. 38.
33 Maser 1966, s. 47-49, 61.
34Tämä rajaa tästä tutkimuksesta pois esimerkiksi Hitlerin nk. toisen kirjan, jonka Hitler saneli vuonna 1928, mutta jota ei julkaistu Kolmannessa valtakunnassa, vaan vasta vuonna 1961.
Suurin osa lähdeteoksen puheista oli suunnattu NSDAP:lle, jonka kokoontumiset olivat ilmeisesti avoimia tilaisuuksia. Vuonna 1928 kovinkaan moni puheista ei ollut lähdeteoksen mukaan suunnattu todella suurelle yleisölle, vaan kuulijamäärät olivat keskimäärin noin 2000 henkilöä. Ensimmäisen massapuheensa ko. vuonna Hitler piti Berliinin Sportpalacessa 16.11.1928, jolloin kuulijoita oli arviolta noin 18 000. Vuonna 1929 kuulijoiden määrä ei myöskään noussut kovin suureksi. Parlamenttivaalivuonna 1930 puheet oli edelleen suunnattu NSDAP:lle ja kuulijoita oli noin 2000-17000. Kesällä 1930 Hitler piti lukemattomia puheita eri puolilla Saksaa ja kuulijamäärä kasvoi tasaisesti. Erityisesti vaalipuheita aikavälillä 24.7.- 14.9.1930 oli kuulemassa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Hitlerin myyteillä oli siis kuulijoita ennen NSDAP:n valtaannousua.
2. KOHTI KOLMATTA VALTAKUNTAA
Kansallissosialistien hallitsemaa Kolmatta valtakuntaa edelsi vuosina 1918-1933 Saksan ensimmäinen demokraattinen tasavalta, Weimarin tasavalta, joka oli ensimmäisen maailmansodan häviön ja vuosien 1918/19 vallankumouksen35 tuote. Tasavalta ei ollut suosittu saksalaisten keskuudessa, sillä sitä varjostivat monet niin taloudelliset kuin poliittisetkin vaikeudet.36 Tasavallan ensimmäiset vuodet 1919-1923 olivat erityisen vaikeita, sillä taloudellinen kriisi rajoitti sen toimintaa. Niinpä esimerkiksi vuonna 1920 Saksassa yritettiin vallankaappausta. Kuitenkin vuosina 1924-1929 yhteiskunnallinen kuohunta vaimeni, sillä aika oli suhteellisen rauhallinen sekä taloudellisesti että poliittisesti ja ääriliikkeiden valta ja suosio väistyivät hetkellisesti. Vuoden 1929 lopulla alkanut maailmantalouden kriisi oli sokki erityisesti Saksalle, sillä se kärsi suuresti esimerkiksi sotakorvausvelvoitteidensa vuoksi lamasta. Saksassa ei onnistuttu vuoden 1930 jälkeen perustamaan pysyviä enemmistöhallituksia (vrt. Taulukko 1 seuraavalla sivulla), ja myöhemmissä vaaleissa ääriliikkeiden, erityisesti kansallissosialistien, valta kasvoi.37
Kansallissosialistisen liikkeen historia ennen vuotta 1933 voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen38. Ensimmäisessä vaiheessa puolue oli vain eräs ajan marginaalisista ääriliikeistä ja vaihe kesti vuodesta 1919 eli puolueen perustamisesta ja Hitlerin liittymisestä siihen nk.
Bürgerbraukellerputsch -vallankaappausyritykseen marraskuussa 1923. Sen epäonnistuttua Hitler tuomittiin vankilaan39. Vapauduttuaan joulukuussa 1924 Hitler ja hänen myötään NSDAP alkoivat pyrkiä valtaan ainakin näennäisen laillisin keinoin ja puolueen kannatus
35 Vallankumouksen katsotaan kestäneen marraskuusta 1918 kesään 1919 ennenkuin tilanne Saksassa rauhoittui, tasavalta vakiintui, sen valtiosääntö kirjoitettiin ja se solmi Versailles`n rauhansopimuksen liittoutuneiden kanssa (Kolb, Eberhard, Vom Kaiserreich zur Rebublik. Politische Neuordnung im Zeichen von militärischer
Niederlage und Staatsumsturz. Weimarer Republik. Eine Nation im Umbruch. Herausgeben von Schulz, Gerhard. Verlag Ploetz Freiburg, Würzburg 1987, s. 18-31).
36 Esimerkiksi Kolb 1987, s. 18-31. Weimarin tasavallan kronologia ks. esimerkiksi Conze, Werner, Chronik - Die Weimarer Republik. Weimarer Republik. Eine Nation im Umbruch. Herausgeben von Schulz, Gerhard.
Verlag Ploetz Freiburg, Würzburg 1987, s. 173-208.
37 Bracher, Karl, Dietrich, Die Auflösung der Republik. Gründe und Fragen. Weimarer Republik. Eine Nation im Umbruch. Herausgeben von Schulz, Gerhard. Verlag Ploetz Freiburg, Würzburg 1987, s. 129-136.
38 Ks. liite 1 Kronologia NSDAP:n perustamisesta Hitlerin nimitykseen Saksan valtakunnankansleriksi 1919-1933
nousikin vähitellen40. Vallankaappausyritys toi NSDAP:n ja Hitlerin koko Saksan tietoisuuteen, mutta puolue kiellettiin useissa osavaltioissa eikä Hitler saanut pitää julkisia puheita ennen vuotta 1927. Toista vaihetta vuodesta 1924 vuoteen 1930 voidaan pitää liikkeen lujittumisen, kasvun ja organisoitumisen kautena. Kuitenkin NSDAP nousi vasta vuoden 1930 vaalivoittojen myötä eli ns. kolmannessa vaiheessa todelliseksi vallan tavoittelijaksi ja vuonna 1933 Hitleristä tuli Saksan valtakunnankansleri.41
Taulukko 1 Tärkeimpien puolueiden saamien äänten prosentuaaliset osuudet parlamenttivaaleissa 1919-1933
19.1.19
19 6.6.
1920 4.5.
1924 7.12.19
24 20.5.19
28 14.9.19
30 31.7.19
32 6.11.19
32 5.3.
1933*
KPD (Kommunistische
Partei Deutschlands) - 2.1 12.6 9.0 10.6 13.1 14.5 16.9 12.3
USPD (Unabhängige Sosialidemokratische Partei Deutschlands)
7.6 17.9 0.8 0.3 0.1 0.0 - - -
SDP
(Sozialdemokratische Partei Deutschlands)
37.9 21.7 20.5 26.0 29.8 24.5 21.6 20.4 18.3
DDP (Deutsche
Demokratische Partei) 18.6 8.3 5.7 6.3 4.9 3.8 1.0 1.0 0.9
keskusta 15.9 13.6 13.4 13.6 12.1 11.8 12.5 11.9 11.2
BVP (Bayerische
Volkspartei) 3.8 4.2 3.2 3.8 3.1 3.0 3.7 3.4 2.7
DVP (Deutsche
Volkspartei) 4.4 13.9 9.2 10.1 8.7 4.7 1.2 1.9 1.1
DNVP
(Deutschnationale Volkspartei)
10.3 15.1 19.5 20.5 14.2 7.0 6.2 8.9 8.0
NSDAP
(Nationalsozialistische Deutsche
Arbeiterpartei)
- - 6.5 3.0 2.6 18.3 37.4 33.1 43.9
Muut 1.6 3.3 8.6 7.5 13.9 13.8 2.0 2.6 1.6
Äänestysprosentti 83.0 79.2 77.4 78.8 75.6 82.0 84.1 80.6 88.8
* Hitler valtakunnankanslerina
Lähde: Falter, Jürgen, W., Hitlers Wähler. Verlag C.H. Beck, München 1991, s. 25.
39 Hitlerin tuomio oli lyhyt, niin kuin useiden oikeistoaktivistien tuohon aikaan, sillä hän sai vain
vähimmäisrangaistuksen, viisi vuotta vankeutta, josta hän istui vankilassa vain yhdeksän kuukautta vuonna 1924 (Simpson 1991, s. 37).
40 Vrt. liite 2 Saksan Kansallissosialistisen Työväenpuolueen (NSDAP:n) jäsenmäärä vuosina 1920-1932 ja kannatus vaaleissa vuosina 1928-1933
41 Abel 1986, s. 54-112; Stone 1980,s. 17-18.
Norman Stonen mukaan NSDAP kampanjoi vuonna 1928 parlamenttivaaleissa hyvin radikaalina, jopa vasemmistolaisena puolueena. Myöhemmin kansallissosialistit alkoivat
"kosiskella" oikeiston edustajia, teollisuuspiirejä ja maanviljelijöitä esimerkiksi erilaisilla ohjelmajulistuksilla.42 Kansallissosialistit kampanjoivat vuoden 1928 parlamenttivaaleissa ensimmäistä kertaa omalla nimellään, itsenäisenä puolueena. Heidän saavuttamansa 12 paikkaa ei ollut mikään suuri vaalimenestys, vaikka Hitlerin mukaan puolue saattoi olla tyytyväinen vaalitulokseen.43 Jürgen W. Falterin mukaan useimmat saksalaiset lehdet eivät edes maininneet kansallissosialisteja kirjoittaessaan vaalituloksista vuonna 1928. Vuoden 1930 vaaleissa radikaali oikeistopuolue, NSDAP, nousi toiseksi vahvimmaksi puolueeksi SDP:n jälkeen, mikä oli yllätys niin itse tasavallassa kuin sen ulkopuolellakin. Tosin NSDAP oli saavuttanut vaalivoittoja useissa maakunta- ja paikallisvaaleissa vuoden 1928 jälkeen jo ennen syyskuun vaalivoittoaan. Mikään muu puolue ei ole Saksan historiassa noussut niin lyhyessä ajassa pienestä ääriliikkeestä yhdeksi maan johtavista puolueista.44
42 Stone 1980, s. 19-20.
43 Hitler 31.8.1928, Rede auf Generalmitliederversammlung der NSDAP/NSDAV e. V. in München. RSA III/1, Dok. 13, s. 42-44.
44 Falter, Jürgen, W., Hitlers Wähler. Verlag C.H. Beck, München 1991, s. 17, 29-33.
3. HITLERIN KANSALLISSOSIALISTINEN IDEOLOGIA
Kansallissosialistista ideologiaa, kansallissosialismia, on tulkittu monin eri tavoin.
Kansallissosialistista liikettä on pidetty esimerkiksi fasistisena tai äärioikeistolaisena45. Ideologia voidaan määritellä uskomusjärjestelmäksi, joka auttaa järjestämään ja selittämään maailmankuvaa. Poliittinen ideologia on joukko aatteita, ideoita, jotka antavat perustan poliittiselle toiminnalle eikä sitä voida tieteellisesti todistaa todeksi tai valheeksi. Ideat ja ideologiat vaikuttavat poliittiseen elämään monin eri tavoin: ne tuovat näkökulman, josta maailmaa katsotaan, ne auttavat muotoilemaan poliittista järjestelmää ja ne voivat toimia yhteisön sosiaalisena kiinteyttäjänä.46
Ideologiana fasismi oli kapinallinen. Toisin kuin muilla ideologioilla, kuten esimerkiksi liberalismilla, fasismilla ei ollut johdonmukaista ja yhtenäistä filosofiaa. Fasismi ei ollut niinkään aate, vaan poliittinen liike. Hitler itse kuvasi ideologiaansa maailmankatsomukseksi (Weltanschauung). Kansallissosialistinen ideologia oli lähellä monia ideologisia, sosiaalisia ja poliittisia voimia, mutta se ei käytännössä palvellut yhtäkään niistä; natsismi ei ollut politiikassa vasemmistoa eikä oikeistoa eikä se ollut vain vallankumouksellinen tai reaktionäärinen liike. Suuri osa saksalaisista oli 1900-luvun alussa sitä mieltä, että natsismissa yhdistyi 1800-luvun kaksi antagonistista trendiä, nationalismi ja sosialismi, mikä näytti tarjoavan tien tulevaisuuteen liberaalin kapitalismin ja marxismin välissä.47
Fasismi oli maailmansotien välisen ajan aatejärjestelmä ja vaikka sen ideoiden juuria voidaan löytää 1800-luvulta, se oli erityisesti ensimmäisen maailmansodan tuote: sekoitus sotaa, nationalismia ja vallankumousta.48 Kansallissosialismi oli rykelmä erilaisia ideoita, ja itse aatteen kokonaisuudessa ei ollut selkeää sisäistä logiikkaa eikä sitä voida pitää jatkumona
45 Vasemmisto-oikeisto-spektri lienee riittämätön kuvaamaan poliittisia ideologioita yleensäkin. Esimerkiksi niin fasismissa kuin kommunismissa valtio ohjasi talouden toimintaa ja omistusoikeutta. Oikeistoa on myös
perinteisesti pidetty reaktionäärisenä, vanhan vallan kannattajana, mitä fasismi ei ollut. (Heywood 1992, s. 9-11).
46 Heywood 1992, s. 2, 4-5.
47 Hildebrand 1990, s. 94.
48 Heywood 1992, s. 171-174.
1saksalaisessa filosofian historiassa49, vaikka esimerkiksi Herder, Fichte, Hegel ja Nietzsche on mainittava maailmankatsomuksen taustalla. Ylimieliseen nationalismiin ja rotuoppeihin saatiin aineksia myös esimerkiksi Paul Lagarden, Julius Langbergin, kreivi Gobineaun, Karl Dühringin ja Houston Steward Chamberlainin opeista.50 Listaa voisi jatkaa edelleen, mutta Hitler itse ei juuri mainitse oppi-isiensä nimiä Taisteluni-teoksessaan eikä puheissaan.
Esimerkiksi William Simpsonin mukaan on kiistämätöntä, että kansallissosialismin johtavina ideoina olivat saksalaisen rodun ylivoimaisuus ja sen kohtalo maailmanhistoriassa, ylenkatse parlamentaarista demokratiaa kohtaan, usko sankarillisiin johtajiin sekä antisemitismi eli juutalaisvastaisuus, juutalaisviha.51 Jo vuonna 1920 natsipuolue, silloin vielä Saksan työväenpuolue DAP, julisti puolueohjelmassaan juuri samoja periaatteita.52 Hildebrandin mukaan Hitlerin rasistinen utopia elintilasta (Lebensraum) ohjasi Kolmannen valtakunnan poliittisia suunnitelmia ja globaalisia tavoitteita. Suunnitelmia, jotka olivat paikoin ristiriitaisiakin, tehtiin jo Kolmannen valtakunnan ensimmäisinä vuosina nk.
juutalaiskysymyksen ratkaisemiseksi, rodullisesti ala-arvoisten kansojen53 tuhoamiseksi ja natsieliitin muodostamiseksi.54
Theodore Abelin mukaan kansallissosialistisella ideologialla oli kolme pääperiaatetta.
Ensinnäkin kansallissosialismi oli kansan yhdistäjä ja luokkien hävittäjä: kansallissosialistit lupasivat, että kansallinen elämä integroituisi uudelleen, syntyisi Gemeinschaft eli kansallinen
49Vrt. esimerkiksi William Shirer, joka lähtee aina Lutherista alkaen selittämään kansallissosialismia väistämättömänä jatkumona Saksan historiassa (Shirer, William L., Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I.
Kansallissosialistisen Saksan historia. Suom. Tapio Hiisivaara. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä. 1962).
50 Broszat, Martin, German National Socialism 1919-1945. Transl. by Kurt Rosenbaum and Inge Pauli Boehm.
Clio Press, Santa Barbara, Kalifornia 1966, s. 32-33.
1 Myös Henry Hatfield argumentoi, että natsismi ei johda juuriansa suoraan saksalaisesta traditiosta, sillä kaikki intellektuellit, joilla oli vaikutusta kansallissosialismiin, eivät olleet saksalaisia ja kaikki natsijohtajat tuskin olivat edes tutustuneet moniin heistä ideologian muodostumisen vuosina (Hatfield, Henry, The Myth of Nazism.
Myth and Mythmaking, ed. Murray, Henry, A., Beacon Press, Boston 1968, s. 200-201).
51 Simpson 1991, s. 27-28.
52 Snyder 1984, s. 17. Puolueohjelma englanniksi käännettynä esimerkiksi Simpson 1991, s. 34-35; Snyder 1984,
s. 79-81.
53 Rotuoppi vaikutti esimerkiksi siihen, kuinka natsit kohtelivat valloitettujen alueiden ihmisiä. Poliittisesti saksalaisilla olisi ollut hyvät mahdollisuudet menestyä erityisesti idässä, jossa valloitettujen alueiden ihmiset kokivat saksalaiset vapauttajina kommunistien hirmuhallinnosta. Sen sijaan, että heitä olisi yritetty voittaa kansallissosialistien puolelle, heitä kohdeltiin "puoli-ihmisinä", rodullisesti ala-arvoisina.
(Buchheim 1961, s. 82-83).
54 Hildebrand 1990,s. 47, 94-95.
yhteisö. Toiseksi kansallissosialismi korosti johtajaperiaatetta eli yhteiskunnallinen elämä oli organisoitava hierarkkisesti, jotta kansallinen yhteisö voitaisiin toteuttaa. Kolmantena pääperiaatteena oli rotuoppi eli ajatus siitä, että yhteinen veri sitoi kansan ja että rotujen sekoittuminen oli kansan epäyhtenäisyyden ja heikentymisen syy. Muut ideologian aspektit olivat Abelin mukaan näiden kolmen perusidean täydentäjiä.55 Myös Bracher korostaa, että kansallissosialistisen liikkeen ihanteena oli myyttinen Gemeinschaft, koko kansan puhtaasti saksalainen yhteisö, ja tämän lisäksi kansallissosialistit julistivat antiparlamentarismia.
Kansallissosialistien taloudellinen ja sosiaalinen ohjelma oli suunnattu erityisesti marxismia vastaan, mutta samalla kertaa ohjelman asenne kapitalismia kohtaan oli hyvin monimuotoinen: sosialistinen, nationalistis-antisemitistinen ja pelkästään tunteisiin perustuva ja niihin vetoava. Itse asiassa kansallissosialisteilla oli jokaiselle jotakin tarjottavaa.56
Kansallissosialismi keräsi ideansa sieltä täältä ajan muodikkaista aatteista ja sen tehokkuus perustui ajatusten popularisointiin: kansallissosialismi lupasi pelastusta kansalle ja yhdisti politiikan emootioihin.57 Kansallissosialismi oli siis ideoiden, oletusten, toiveiden, tunteiden ja käsitysten kasauma, ja näitä kaikkia yhdisti radikaali poliittinen liike kriisin aikana. Hitler ei ollut ainut kansallissosialismin rakentajista, vaan esimerkiksi Bracherin mukaan Alfred Rosenberg oli ainut natsi-ideologi, joka pyrki tietoisesti systematisoimaan kansallissosialistista maailmankatsomusta.58 Kansallissosialismi oli yhdistelmä erilaisia ajatuksia, joita yhdisti erityisesti Hitlerin usko niihin.59
Kansallissosialismin aatteen sekavuus ja epäloogisuus näkyvät hyvin esimerkiksi siinä, että ideologian tutkijat ovat kaikki hiukan eri mieltä Hitlerin maailmankatsomuksen perusideoista tai ainakin painottavat tutkimuksissaan ideologian eri aspekteja. Jokainen tutkijoista on tietysti omalla tavallaan oikeassa. Kansallissosialismin aatteen sekavuuden vuoksi siihen
55 Abel 1986, s. 172.
56 Bracher 1972, s. 144-145. Bracher pitää kansallissosialistisen liikkeen suosiota myös keskiluokan reaktiona yhteiskunnallisen tilanteen epävarmuutta vastaan.
57 Broszat 1987, s. 37-38. Broszatin mukaan Hitlerin ideologian perusajatuksia oli hänen käsityksensä
olemassaolotaistelusta lakina ja primaarisena syynä yksilöiden ja kansojen olemassaoloon. Toiseksi Hitlerille oli tärkeää Saksan kansan elintilan tarve (Lebensraum) ja kolmantena oli hänen antisemitistinen pakkomielteensä
1 (Broszat 1966, s. 50-54).
2 Vrt. Grebing Helga, Der Nationalsozialismus. Ursprung und Wesen. Geschichte und Staat. Band 103. Günter Olzog Verlag, München - Wien 1964, s. 7-25.
58 Bracher 1972, s. 22, 90.
59 Simpson 1991, s. 33.
liittyvät myytit voivat omalta osaltaan selkeyttää kokonaiskuvaa Hitlerin maailmankatsomuksesta.
3.1. Nationalismi kansallissosialismin ytimenä
Nationalismin "normaalia" muotoa on Stefan Bergerin mukaan etsitty Saksan historiankirjoituksessa kautta historiankirjoituksen historian. Erityisesti 1800-luvun ensimmäisistä nationalistisista historiankirjoitusyrityksistä lähtien kansallinen identiteetti liitettiin etnisyyteen. Esimerkiksi Herderin60 mukaan kansa (Volk) muodostui veriyhteydestä (Blutgemeinschaft) ja kansan sielusta (Volkseele) sekä kansallisesta hengestä (Volksgeist).
Fichte vei ajatuksen vielä pitemmälle asettamalla saksalaisen kollektiivisen identiteetin löytämisen kaiken muun edelle: ainutlaatuista ja alkuperäistä kansaa täytyi suojella hinnalla millä hyvänsä. Berger näkee nationalistisen historiankirjoituksen huippuna berliiniläisen historioitsijan Heinrich von Treitschken, joka korosti teutomaanisia [saksalaisia], imperialistisia ja antisemitistisiä ideoita ja kirjoitti esimerkiksi jättiläismäisistä Hohenzollernin sankareista. Nämä myyttisetkin kirjoitukset muodostivat hänen mukaansa Saksan kansallisen historian. Treitschke näki kansojen väliset suhteet vahvimman taisteluna.
Natsien myöhempi biologinen nationalismi ei siis sotinut saksalaisten historioitsijoiden kulttuurillisen ja poliittisen nationalismin perinteitä vastaan, vaan sai siitä aineksia.61 Bracherin mukaan nationalistista historiankirjoitusta harjoitettiin muissakin maissa, mutta sen esiintyminen äärimuodoissaan Saksassa johtui saksalaisten valtioiden sosiaalisesta ja poliittisesta historiasta 1800- ja 1900-luvuilla.62
Kansallissosialismin ideoiden ydin, nationalismi, oli luonteeltaan hyvin sovinistinen ja ekspansionistinen: kansat eivät olleet tasa-arvoisia tai riippumattomia, vaan luonnollisia
60 Herder oli 1800-luvun saksalainen filosofi, joka, kuten Fichtekin, korosti saksalaisen kulttuurin
ainutlaatuisuutta. Nationalismin tavoitteena oli luoda kansalle "henki", tietoisuus sekä kulttuurin ja perinteiden arvostus. 1800-luvulla tällainen kulttuurillinen nationalismi näkyi kansallisten perinteiden herättämisenä ja saksalaisten myyttien ja legendojen uudelleen keksimisenä. (Heywood 1992, s. 146).
Hatfieldin mukaan Herderin suhde kansallissosialismiin oli ironinen: vaikka Herderin mukaan jokaisella kansalla tuli olla oma valtionsa, hän oli myös valistuksen kannattaja, yksilönvapauden korostaja ja harras kristitty sekä tunsi vastenmielisyyttä autoritaarista valtiota ja sotaa kohtaan. (Hatfield 1968, s. 202).
61 Berger 1997, s. 21-24, 30-38.
62 Bracher 1972, s. 17. Historiallisista taustoista enemmän ks. s. 17-22.
kilpailijoita keskenään. Kansallissosialistien mukaan oli olemassa yksi kansa ja rotu [arjalaiset] ylitse muiden. Pelkkä patriotismi ei riittänyt kansallissosialisteille, vaan kansalle tarvittiin intensiivinen ja taistelunhaluinen kansallinen identiteetti. Kansallissosialismilla oli myös fanaattinen ja messiaaninen tehtävä: kansallinen uudelleen syntyminen ja kansallisen ylpeyden herättäminen.63
Huhtikuussa 1922 Hitler määritteli kansallissosialismin näin: molemmat, nationalismi ja sosialismi kuuluivat yhteen ja oli juutalaisten keksintöä erottaa sosialismi nationalismista ja muuttaa se marxismiksi. Hitlerin mukaan kansallinen merkitsi toimintaa, jossa rakastettiin kansaa kaikessa ja oltiin jopa valmiita kuolemaan sen puolesta. Sosiaalinen puolestaan tarkoitti sitä, että jokainen yksilö toimi yhteisön parhaaksi.64 Puheessaan 18.9.1928 Hitler sanoi ettei sosialismi ollut porvariston vihollinen eikä nationalismi proletariaatin.
Kansallissosialismi ei tuntenut luokkia, vaan sen tavoitteena oli luotsata Saksan kansa kohti parempaa tulevaisuutta ja kansallismielisyys oli keino siihen.65 Kesän 1930 vaalipuheissa Hitler palasi edelleen takaisin nationalismin ja sosialismin yhtenäisyyteen ja korosti erityisesti sitä, että kansallissosialismi oli koko Saksan kansan yhteinen liike, joka valtaan päästyään tarjoaisi Saksalle paremman tulevaisuuden.66
3.1.1. Völkischness -liikkeet kansallissosialismin aatteellisina isinä
Henry Hatfieldin mukaan 1800-luvun alun saksalaiset romantikot pitivät kahta suuntausta tärkeänä, kansallisen alkuperän (Ur) etsintää ja tapaa ajatella myyttisesti.67 Saksan yhdentymisen ja romanttisen nationalismin kasvun myötä Saksassa syntyi 1800-luvulla myös nk. uuspakanuusliikkeitä: etsittiin Saksan kansan myyttisiä juuria ja jopa uutta uskontoa.
Mytologioiden katsottiin oikeuttavan uudet sosiaaliset ja poliittiset ideat kuten nationalismin,
63 Heywood 1992, s. 180.
64 Simpson 1991, s. 36.
65 Hitler 18.9.1928, Ein Kampf um Deutschlands Zukunft. Rede auf NSDAP -Versammlung in Dresden.
1 RSA III/1, Dok. 26, s. 98.
66 Hitler 7.9.1930, Das Volk steht auf, der Sturm bricht los! Rede auf NSDAP -Versammlung in Nürnberg.
1 RSA III/3, Dok. 107, s. 387-389.
67 Hatfield 1968, s. 202-205. Hatfieldin käsitys myyttisestä ajattelusta on melko negatiivinen.
antisemitismin ja ajatukset arjalaisesta kansasta. Esimerkiksi säveltäjä Richard Wagnerin68 mukaan myytit tervehdyttivät saksalaista kulttuuria ja hän erityisesti käytti myyttejä sävellyksissään. Myös Hitler sai vaikutteita uudesta pakanismista, mutta sanoutui itse irti siitä.69 Myyttien käyttö nationalismin palveluksessa oli siis luonnollista saksalaisessa kulttuurissa.
Kansallissosialistien myöhemmin omaksumia ajatuksia kansasta ja nationalismista esittivät Saksassa 1800-luvun alusta lähtien syntyneet erilaiset nk. völkischness-ideologian kannattajat.
Völkischness-käsitettä on vaikea suomentaa ja ehkä lähimpänä sitä on sana kansanmielisyys.
Perusideoina völkischness-ajattelussa oli erityisesti Saksan kansan paremmuus muihin kansoihin nähden; Saksan kansalla nähtiin olevan jokin suuri tehtävä historiassa.
Kansallisuuden katsottiin menevän valtiollisuuden edelle, ja Saksasta piti tulla puhtaasti saksalainen kansallisvaltio. Saksan kansa voisi saavuttaa jälleen poliittisen valta-asemansa Euroopassa muistamalla ikivanhan saksalaisuutensa ja yksilön tuli olla valmis uhraamaan itsensä kansan hyväksi. Völkischness-ajatteluun liittyi myös ajatus rodullisesta puhtaudesta ja antisemitismi. Useat natsi-ideologit, kuten Alfred Rosenberg, Hans Frank, Gottfried Feder kuuluivat erilaisiin völkischness-liikkeisiin, erityisesti Thule-yhteisöön (Thulegesellschaft70).
Erilaiset völkischness-ryhmät olivat pitkään hyvin marginaalisia, mutta vuoden 1918/1919 vallankumouksen jälkeen niiden suosio kasvoi, ja niitä perustettiin lisää. Ilmapiiri Saksassa oli vuosien 1918/1919 jälkeen yleisesti äärinationalistinen.71 Weimarin tasavallan kriisien myötä Saksassa yritettiin etsiä jotakin uutta ja radikaaliakin ratkaisua yhteiskunnallisen järjestyksen ja tasapainon saavuttamiseen, ja eräs näistä ratkaisuista oli kansallisuuden asettaminen kaiken muun yläpuolelle.72
68 Hitlerin ihailema säveltäjä Richard Wagner herätti musiikillaan Saksan menneisyyden taistelemaan epäherooista siviilisaatiota vastaan. Wagner pyrki luomaan kansallisia symboleja erityisesti kertomalla romantisoidusti menneisyyden barbaarisista sankareista. Bracherin mukaan Wagner pyrki luomaan saksalais- kansalliset myytit oikeuttaakseen Saksan vallan ja tehtävän historiassa. (Bracher 1972, s. 29-30).
69 King, Francis, Germany. An Illustrated Encyclopedia of Mythology, ed. Cavendish, Richard, consultant ed.
Ling, Trevor, O. Crescent Books, New York 1984, s. 188-190.
70 Thulegesellschaft oli antisemitistinen ja oikeistolainen völkischness-liike, jonka edeltäjä oli vuonna 1913 perustettu Saksalainen järjestys -yhteisö. Sillä oli oma lehti, antisemitistinen ja antiklerikaalinen Münchener Beobachter. Bracherin mukaan ko. yhteisö toimi kansallissosialistien "kummeina". Münchener Beobachterista tuli vuonna 1920 kansallissosialistien virallinen lehti ja se nimettiin uudelleen Völkische Beobachteriksi.
(Bracher 1972, s. 45, 80, 88).
71 Broszat 1966, s. 34-35.
72 Kershaw 2001, s. 102-103.
Hitler itse ei ollut tekemisissä völkishness-ryhmittymien kanssa ennen poliittista uraansa.73 NSDAP sai suuren osan kannattajistaan näistä ryhmittymistä erityisesti puolueen alkuaikoina, ja Hitler piti useita puheitaan näille ryhmittymille. Hitlerin mukaan kaikkein tärkeintä oli kuitenkin saada kansallinen ajattelu toimimaan, ei niinkään se, missä muodossa kansallinen ajattelu oli. NSDAP oli Hitlerin mukaan oikealla tiellä, sillä se oli muuttamassa kansallista ajattelua käytännöksi.74
3.1.2. Kansallissosialismi, nationalistinen rasismi
Moderni rasistinen eli rodullinen ajattelu75 perustui kahteen oletukseen ihmisistä. Ensinnäkin ihmisten oletettiin jakautuvan biologisten ja geneettisten ominaisuuksien mukaan eri luokkiin, rotuihin, ja toiseksi nämä luokat olivat jollain tavoin poliittisesti tärkeitä. Kansallissosialistien rotuoppi koski erityisesti juutalaisia, jotka katsottiin ala-arvoiseksi ihmisroduksi.76 Saksa ei kuitenkaan ollut ainut valtio, jossa antisemitismi yhdistettiin rotuoppeihin 1800-luvun lopulla.
"Tieteelliset" perusteet opeille löydettiin sosiaalidarwinismista: evoluution ja luonnonvalinnan lait määräsivät myös eri kansojen kohtalon ja kansojen kesken oli käynnissä olemassaolotaistelu.77 1800-luvun lopulla Saksassa ja muissakin Euroopan maissa julkaistiin paljon antisemitististä kirjallisuutta ja perustettiin useita erilaisia nationalistisia ja antisemitistisiä puolueryhmittymiä.78 Nationalismi ja antisemitismi liittyivät siis yhteen.
1900-luvun alun sosiaalidarwinistinen ajattelutapa teki lähtemättömän vaikutuksen johtaviin kansallissosialisteihin ja se oli mukana sekä heidän ideologiassaan että käytännön toiminnassaan. Kansallissosialistien tavoitteena oli saada aikaan rodullisesti puhdas uusi eurooppalainen [saksalainen] yhteiskunta, joka olisi suunniteltu rationaalisesti ja biologisesti.
73 Bracher 1972, s. 22-28, 80-84.
74 Broszat 1966, s. 42-47; Hitler, Adolf, Taisteluni. Toinen osa. Kansallissosialistinen liike. Saksan kielestä suomentanut Lauri Hirvensalo. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1941, s. 12-14.
75 Ensimmäinen yritys tehdä tieteellinen teoria ihmisroduista oli ranskalaisen kreivi Gobineaun, jonka mukaan oli olemassa rotujen hierarkia. Valkoihoinen rotu oli roduista kaikkein kehittynein, ja heistä kaikkein
korkeimmalla hierarkiassa olivat arjalaiset. Tosin Gobineaun mukaan arjalaiset olivat jo degeneroituneet seka- avioliittojen myötä.(Heywood 1992, s. 187). Gobineausta ja muista rotuhygienian teoreetikoista tarkemmin ks.
myös
Grebing 1964, s. 8-16.
76 Heywood 1992, s. 184-187.
77 Bracher 1972, s. 13-15.
78 Bracher 1972, s. 39-45; Grebing 1964, s. 16-19.
Tämän vuoksi "asosiaaliset tyypit" oli eristettävä ja mahdollisesti eliminoitava.79 Kansallissosialistien mukaan saksalainen rotu oli biologisesti ylivoimainen muihin verrattuna.
Rodullinen puhtaus nähtiin kansallisen terveyden ja selviytymisen perustana ja rotujen sekoittuminen oli kaiken yhteiskunnallisen rappeutumisen alkulähde. Juutalaiset olivat alempirotuisia, ja heidän vaikutuksensa Saksan taloudelliseen, poliittiseen ja kulttuurilliseen elämään oli syynä kaikkeen, mikä oli ja on pahaa. Tietoisuus rodullisista siteistä, verisiteistä, oli tärkeää, koska se pitäisi Saksan kansan yhtenäisenä, Gemeinschaftina.80
3.2. Hitlerin maailmankatsomus, Weltanschauung
Natsi-Saksa henkilöityy useimpien tutkijoiden mukaan Adolf Hitleriin, joka oli hyvin ainutlaatuinen ja edelleen kiistanalainen henkilö81. Hitlerin varhaisvaiheista on olemassa monenlaisia käsityksiä, etenkin koska hän itse ei niistä puhunut ja pyrki salaamaan vähäisetkin tiedot taustastaan. Tämän tutkimuksen kannalta ei ole relevanttia, millainen lapsuus tai nuoruus Hitlerillä oli tai miksi hänestä tuli se mikä tuli.82 Tutkimuksen tarkoituksena ei ole myöskään selvittää, mistä Hitler täsmälleen ajatuksensa sai, vaan mistä myyteistä hän kirjoitti ja puhui. Hitlerillä oli henkilönä kyky ottaa yleisö kuin yleisö omakseen ja natsien propagandakoneisto käytti hänen puhelahjojaan mahdollisimman paljon hyväkseen. Hitleristä itsestäänkin luotiin mahdollisimman ihanteellinen ja suorastaan myyttinen hahmo.83
Esimerkiksi Martin Broszatin mukaan Hitlerille ei ollut niinkään tärkeää ideologian muoto ja koherenssi, vaan se, että ideologia toimi. Hitlerin tavoitteena oli käytännössä luoda tarpeeksi
79 Buchheim 1961, s. 40-43.
80 Abel 1986, s. 154-155.
81 Stefan Bergerin mukaan Hitlerin demonisoiminen on vanha ja joidenkin historioitsijoiden edelleen käyttämä tapa selittää "saksalaista katastrofia" (Berger 1997, s. 136). Hitlerin merkitys kansallissosialismille on myös eräs Kolmannen valtakunnan tutkimuksen kiistakysymyksistä. Esimerkiksi Kershawin mukaan Hitlerin merkitystä ei tule vähätellä, sillä hän oli todella tärkeä osa kansallissosialismia (Kershaw 2001, s. 100-102). Tämä käsitys on myös yksi tämän tutkimuksen premisseistä. Tutkimuksen erilaisista suunnista ks. myös Kershaw 2000, s. 69-92.
82 Esimerkiksi Walter C. Langerin työryhmän diagnoosin mukaan Hitler oli neuroottinen psykopaatti, mutta hän ei kuitenkaan ollut mielisairas sanan varsinaisessa merkityksessä. Tyypillistä Hitlerin persoonallisuudelle oli kahtiajakautuneisuus: oli olemassa Hitler, vähäpätöinen ja saamaton ihminen ja Führer, Saksan kansan
messiaanien johtaja. Langerin työryhmän psykoanalyysi Hitleristä tehtiin alunperin Yhdysvaltain sodanaikaisen Strategian asiain toimiston aloitteesta, ja julkaistiin vuonna 1972 kirjana. (Langer, Walter, C., Adolf Hitler - mies ja myytti. Kirjayhtymä, Helsinki 1973. s. 11-34, 139-142).
