2
Tiedotustutkimus 2007:2
Sinikka Torkkola
ONKO SUKUPUOLI LIIAN LÄHELLÄ?
Vieraan ja kaukaisen voi ottaa analyyttisiin pihteihin, käännellä ja katsoa kriittisin silmin. Vieraan olemista ei selitetä luonnolliseksi tai väistämättö- mäksi tulokseksi jostakin kehityskulusta. Oudon luonnollisuus puretaan tie- toisen ja tiedostamattoman toiminnan lopputulokseksi. Sukupuoli on kiinni sekä yksittäisissä tutkijoissa että koko tiedeyhteisössä. Se puhuu meissä ja meistä. Tämä läheisyys kenties selittää sen, miksi tiedeyhteisön on vaikea eri- tellä saati muuttaa yhteisön sukupuolittuneita käytäntöjä.
Viestintä- ja mediatutkimuksessa sukupuoli on lokeroitu omaksi lohkok- seen, nimetty joidenkin (nais)tutkijoiden tehtäväksi ja unohdettu sekä valta- osassa tutkimusta että tiedeyhteisöjen käytännöissä. Jotakin on nyt muuttu- massa ja vuosikymmeniä marginaalissa tehty työ on alkanut tuottaa tulosta:
Feministinen mediatutkimus on laajentunut ja tullut yhä näkyvämmäksi osaksi viestinnän ja journalisminkin tutkimusta. Ensimmäinen suomenkie- linen oppikirjakin feministisestä mediatutkimuksesta, Anna Mäkelän, Liina Puustisen ja Iiris Ruohon toimittama Sukupuolishow, johdatus feministiseen mediatutkimukseen, ilmestyi viime vuoden lopulla. Sukupuoli on tullut jää- däkseen akateemiseen tutkimukseen ja opetukseen.
Liisa Husu ja Kristiina Rolin (2005) jakavat toimittamansa kirjan Tiede, tieto ja sukupuoli johdannossa tieteen ja tiedeyhteisöä koskevansukupuolitut- kimuksen neljään osa-alueeseen: tutkijanaisia koskeva tutkimus, sukupuolta tieteen organisaatiossa ja kulttuurissa koskeva tutkimus, sukupuolta tieteen sisällöissä koskeva tutkimus ja tiedon käsitettä ja sukupuolta koskeva tut- kimus. Viestintätieteellistä tutkimusta on eritelty tieteen sukupuolen tut- kimuksen näkökulmasta niukasti: Tutkimuksen ja tiedon sisällöllisiä kysy- myksiä käsitellään monessa feministisesti suuntautuneessa mediatutkimuk- sessa. Viestintätieteellisellä alalla tutkijanaisten tai tieteen organisaation ja kulttuurin tutkimus sen sijaan on ollut ainakin Suomessa olematonta. Tie- teen ja tiedeyhteisön yleinen sukupuolitutkimus on sovellettavissa viestintä- tieteelliseenkin tutkimukseen. Silti tieteenalakohtaisellekin tutkimukselle on tarvetta samalla tavoin kun on ollut tarvetta tutkia esimerkiksi toimitustyötä sukupuolen näkökulmasta.
Naistutkimuksen vakiintuminen ja eriytyminen omiksi yksiköikseen on vienyt eteenpäin sukupuolen tutkimusta. Hyvä niin. Eriytymisen kääntö- puolena on kuitenkin ollut se, että erityisaloilla sukupuolinäkökulma on ollut helpompi sivuuttaa.. Tieteenalakohtaisenkin sukupuolen tutkimuksen on oletettu hoituvan naistutkimuksessa. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä koskee sekä tutkimuksen ja tiedon sisältöä että tutkijoita ja tiedeyhteisöä koskevaa
PÄ Ä KI RJ O IT US
3 tutkimusta. Viestintä- ja mediatutkimuksessa sukupuolitutkimuksen vahvis-
taminen edellyttää sukupuolisokean valtavirtatutkimuksen ja tiedeyhteisön haastamista. Tämä ei ole mahdollista ilman alan teoreettisen keskustelun, käsitteistön ja tieteen historian vankkaa tuntemusta ja kiinteää yhteyttä tie- deyhteisöön.
Husun ja Rolin toimittamassa kirjassa käsitellään tiedettä ja sukupuolta muun muassa tilastojen, aivojen, tekniikan ja teknologian tutkimusten näkö- kulmista. Mukana ovat myös tieteenalakohtaiset artikkelit kielitieteestä ja sosiologiasta. Sen sijaan viestintä- ja mediatutkimus ovat poissa. Rajaus on mielenkiintoinen. Mediaa ja sukupuoltahan on tutkittu ahkerasti Suomessa- kin jo vuosikymmeniä. Onko todella niin, ettei viestintä- ja mediatutkimuk- sen alueelta ole löytynyt ketään, joka olisi aihepiiriä tutkinut.
● ● ●
Tiedeyhteisöjen käytännöissä sukupuolitietoisuus odottaa vielä tulemistaan.
Vaikka näennäisesti sukupuolen voi tieteen ja yhteisön toiminnan keskiöstä siirtää syrjään, sukupuoli ei häviä eikä siirry minnekään. Se on läsnä arjen kokemuksina. Sukupuolella piirretään rajaa tärkeän ja vähäarvoisen välille ja uudistetaan uskoa maailmaa objektiivisesti kuvaavaan tieteeseen. Tieteen jat- kuvan arvioinnin periaatteen oletetaan siirtyvän itsestään myös tiedeyhteisön käytäntöihin. Luottamus itsestään syntyvään ja toimivaan kriittisyyteen selit- tänee tiedeyhteisön sukupuolisokeutta: koska kriittinen katse on olennainen osa viestintä- ja mediatutkimusta, minkäänlainen sokeus ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Mutta jotakin on tiedeyhteisön käytännöissäkin liikahtamassa. Siitä kertoo muun muassa tämän Tiedotustutkimuksen numeron sukupuolta käsittelevä keskusteluteema. Teema syntyi kuin itsestään. Kaksi keskustelupuheenvuo- roa, Irma Kaarina Halosen ”Naisen aika: symbolisen palveluksessa” ja Kaa- rina Nikusen ”Kokemuksia kokemassa – kriittinen katse yleisötutkimukseen”, ovat viime syksynä pidetyn Mediatutkimuksen politiikat -seminaarin esitel- miä. Sen sijaan muut tekstit Laura Saarenmaan ”Lehdistönhistorian portin- vartijan rooli: katvealueita ja julkkisinhoa” sekä kirja-arviot Henrika Zilli- acus-Tikkasen När könet började skriva, kvinnor i fi nländsk press 1771−1900 ja Minna Nikusen ”Ei mikään katastrofi kuitenkaan”, selvitys sukupuolten väli- sestä tasa-arvosta Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella teoksista tulivat hieman yllättäen ja pyytämättä. Keskustelupaketin viimeistelee Tarja Savo- lainen, joka onnittelee itseään toimituskunnan kolumnipaikalla siitä, ettei hänellä ole tyttäriä.
Tämä numero on tämän toimituskunnan ensimmäinen. Ainakaan vielä eivät suuret uudistuksen tuulet puhalla toimituksessa. Toimitussihteerinä jat- kaa Pauliina Lehtonen. Jatkuvuutta tuo myös se, että osa edellisen toimitus- kunnan jäsenistä on mukana uudessakin toimituskunnassa. Uusien jäsenten myötä lehteen tullee uusiakin näkökulmia. Kenties pystymme hieman ravis- telemaan tiedeyhteisöä ja nostamaan esiin uusia keskustelun aiheita. Tiedotus- tutkimus perustettiin vuonna 1978, joten lehti täyttää ensi vuonna 30 vuotta.
Edelleen lehden tärkein tehtävä on tarjota lukijoille korkeatasoisia tieteellisiä artikkeleita ja pitää yllä viestintä- ja mediatutkimuksen suomeksi julkaisemi- sen perinnettä.
Tiedotustutkimus 2007:2
