Sähköisten terveyspalveluiden koettu hyödyllisyys ja koettu helppokäyttöisyys : potilaiden ja lääkäreiden arviot vaikutuksista

(1)

uef.fi

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Social Sciences and Business Studies

Dissertations in Social Sciences and Business Studies

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Sähköiset terveyspalvelut ovat vaihtoehto perinteisille sosiaali- ja terveyspalveluille mahdollistaen vuorovaikutuksen potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välillä.

Tutkimuksessa erikoissairaanhoidon vastaanotoilla asioivat potilaat ja julkisessa

terveydenhuollossa työskentelevät lääkärit arvioivat sähköisten palveluiden koettua hyödyllisyyttä ja helppokäyttöisyyttä. Potilaat

arvioivat sähköisten terveyspalveluiden tavoitettavuuden hyväksi. Lääkärit arvioivat

sähköisen lääkemääräyksen parantaneen potilasturvallisuutta ja hoidon laatua.

EIJA KIVEKÄS

DISSERTATIONS | EIJA KIVEKÄS | SÄHKÖISTEN TERVEYSPALVELUIDEN KOETTU HYÖDYLLISYYS ... | No 208

EIJA KIVEKÄS

SÄHKÖISTEN TERVEYSPALVELUIDEN KOETTU

HYÖDYLLISYYS JA KOETTU HELPPOKÄYTTÖISYYS –

(2)

(3)

SÄHKÖISTEN TERVEYSPALVELUIDEN KOETTU HYÖDYLLISYYS JA KOETTU HELPPOKÄYTTÖISYYS – POTILAIDEN JA

LÄÄKÄREIDEN ARVIOT VAIKUTUKSISTA

(4)

(5)

Eija Kivekäs

SÄHKÖISTEN TERVEYSPALVELUIDEN KOETTU HYÖDYLLISYYS JA KOETTU HELPPOKÄYTTÖISYYS – POTILAIDEN JA

LÄÄKÄREIDEN ARVIOT VAIKUTUKSISTA

Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies

No 208

University of Eastern Finland Kuopio

2019

(6)

Grano Oy Jyväskylä, 2019

Sarjan vastaava toimittaja: Markus Mättö Sarjan toimittaja: Anna Karttunen Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto

ISBN: 978-952-61-3234-1 (nid.) ISBN: 978-952-61-3235-8 (PDF)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)

(7)

Tekijän osoite: Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto

KUOPIO SUOMI

Tohtoriohjelma: Welfare, Health and Management –tohtoriohjelma Ohjaajat: Professori Kaija Saranto

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Itä-Suomen yliopisto KUOPIO

SUOMI

Professori Risto P. Roine

Potilasturvallisuus, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos Itä-Suomen yliopisto

KUOPIO SUOMI

Professori Hanna Kuusisto

Asiakas- ja potilasturvallisuus, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Itä-Suomen yliopisto

Ylilääkäri, Neuroalat ja kuntoutus Tampereen yliopistollinen sairaala KUOPIO

SUOMI

Esitarkastajat: Professori h.c. Raimo Kettunen Fysiologian dosentti, Oulun yliopisto

Kardiologian dosentti, Kuopion/Itä-Suomen yliopisto KUOPIO

SUOMI

Dosentti Juha Mykkänen Kehittämispäällikkö

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, OPER KUOPIO

SUOMI

Vastaväittäjä: Professori Jarmo Reponen

Työelämäprofessori, terveydenhuollon tietojärjestelmät Oulun yliopisto

OULU SUOMI

(8)

(9)

Kivekäs, Eija

Perceived usefulness and ease of use of electronic healthcare services - patients’ and physicians’ estimates for impacts

Kuopio: Itä-Suomen yliopisto, 2019

Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 208 ISBN: 978-952-61-3234-1 (print)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749

ISBN: 978-952-61-3235-8 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)

ABSTRACT

The purposes of this study were to determine what factors bring about participants to accept electronic healthcare services, and what factors affected participants’ to use such services by studying patients’ and physicians’ opinions on the perceived usefulness and perceived ease of use of electronic services. The study analyzed the assessment of the perceived usefulness and perceived ease of use of the electronic services of patients in medical care, and physicians working in primary healthcare and specialized healthcare. The data was gathered from patients and their escorts in the spring of 2017. Physicians’ data were collected from primary healthcare in 2012 and from primary healthcare and specialized healthcare in 2014.

The technology acceptance model (TAM) approaches electronic healthcare services.

The multidimensional nature of the phenomenon and the use of electronic tools that are strongly linked to a particular context are considered as case studies. In addition to experiencing the perceived usefulness and the perceived ease of use of electronic services, the effects of external factors were measured. Physicians’ assessments of the perceived usefulness and the perceived ease of use were examined in relation to the estimated patient safety and quality of care. The data was analyzed by the numbers and percentages as well as the Structure Equation Model to examine the suitability of the hypotheses in the data.

It was found that the patients were motivated to monitor their wellness with electronic healthcare services based on their experiences with such services, and they were confident of the effectiveness of such services. A majority of the physicians found the electronic prescribing module of their electronic healthcare record system easy to use and useful for their work. The perceived usefulness of e-prescribing affected physicians’ opinions on the patient safety and quality of care.

Keywords: electronic healthcare service, electronic prescription, electronic prescribing, patient safety, quality of care, technology acceptance model

(10)

(11)

Kivekäs, Eija

Sähköisten terveyspalveluiden koettu hyödyllisyys ja koettu helppokäyttöisyys – potilaiden ja lääkäreiden arviot vaikutuksista

Kuopio: Itä-Suomen yliopisto, 2019

Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 208 ISBN: 978-952-61-3234-1 (nid.)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749

ISBN: 978-952-61-3235-8 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)

TIIVISTELMÄ

Sähköiset terveyspalvelut ovat vaihtoehto perinteisille sosiaali- ja terveyspalveluille, omaan hoitoon osallistumisessa sekä vuorovaikutuksessa potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välillä. Tutkimus kohdistuu erikoissairaanhoidon vastaanotolla asioivien potilaiden sekä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa työs- kentelevien lääkäreiden arvioihin sähköisten terveyspalvelujen koetusta hyödyllisyy- destä ja koetusta helppokäyttöisyydestä. Tutkimusaineisto koottiin yliopistosairaalan poliklinikoilla asioivilta potilailta tai heidän saattajiltaan keväällä 2017. Lääkäreiden aineistot koottiin vuonna 2012 perusterveydenhuollon lääkäreiltä sekä vuonna 2014 perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkäreiltä.

Sähköisiä terveyspalveluja lähestytään teknologian hyväksymisen mallin (technology acceptance model, TAM) perususkomusten, koetun hyödyllisyyden ja koetun helppokäyttöisyyden kautta. TAM-mallin tavoitteena on selvittää yksilön asenteen vaikutusta tietotekniikan käyttöön sekä aikomusta käyttää tai hylätä tietotekniikan käyttö. Ilmiön monisäikeisyyttä ja vahvasti tiettyyn kontekstiin sidoksissa olevien säh- köisten välineiden käyttöä tarkastellaan tapaustutkimuksena. Kontekstin tavoittamiseksi sähköisten palveluiden koetun hyödyllisyyden ja koetun helppokäyttöisyyden lisäksi mitataan ulkoisten tekijöiden vaikutuksia.

Potilaat arvioivat sähköisten terveyspalvelujen käytön motivoivan seuraamaan omaa terveyttä. He kokivat, että sähköiset terveyspalvelut ovat helposti saatavilla ja he haluavat käyttää sähköisiä palveluja terveydentilan seurantaan. Lääkärit kokivat sähköisen lääkemääräyksen käytön helpoksi ja työn kannalta hyödylliseksi sekä arvioivat sen parantavan potilasturvallisuutta. Työn tehokkuuteen tai tuottavuuteen sähköinen lääkemääräys ei tutkimusten perusteella vaikuttanut.

Avainsanat: sähköinen terveyspalvelu, sähköinen lääkemääräys, potilasturvallisuus, hoidon laatu, teknologian hyväksymisen malli

(12)

(13)

KIITOKSET

Lämmin kiitos työni ohjaajille professori Kaija Saranto, professori Risto P. Roine ja professori Hanna Kuusisto. Asiantunteva, kannustava ja ymmärtäväinen ohjaus on ollut merkittävässä roolissa tutkimukseni etenemisessä ja sen loppuunsaattamisessa.

Kiitos professori Juha Kinnunen vuosien varrella käymästämme ohjaavasta dialo- gista, joka on tukenut ajatteluni kehittymistä sekä kasvuani tutkijana. Kiitos tutki- muspäällikkö, professori Hannes Enlund asiantuntevasta ohjauksesta lääkehoidon kysymyksissä. My warmest thanks to professor Elizabeth Borycki. Kiitokset kehit- tämispäällikkö Pasi Kuosmanen ja hallintoylilääkäri Martti Kansanen ohjauksesta virtuaalisten palveluiden hahmottamisessa. Kiitos kasvatustieteiden maisteri Ritva Saukkonen kärsivällisestä tuesta englanninkielisten artikkeleiden työstämisessä.

Kiitos yliopistotutkija, dosentti Santtu Mikkonen asiantuntia-avusta ja ohjauksesta tilastotieteen kysymyksissä.

Erityiskiitokset esitarkastajilleni dosentti Raimo Kettunen ja dosentti Juha Myk- känen, joiden asiantuntevat, tarkat ja erittäin arvokkaat huomiot auttoivat minua vii- meistelemään väitöskirjani yhteenveto-osan. Suuri kiitos professori Jarmo Reponen Oulun yliopistosta lupautumisesta vastaväittäjäksi.

Kiitokset Suomen kulttuurirahaston Otto Isojärven rahastolle tuesta väitöskirja- tutkimukseni tekemiseen. Lämmin kiitos Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselle ja laitosjohtaja professori Johanna Lammintakanen, että sain kartuttaa projektityö- ja opetuskokemustani väitöskirjatyöni ohella. Lämmin kiitos TIHA-tiimille yliopistonlehtori Ulla-Mari Kinnunen, yliopistonlehtori Virpi Jylhä ja projektitutkija Samuli Koponen yhteistyöstä monissa tutkimushankkeissa ja niiden myötä avautuneista osallistumismahdollisuuksista niin kansalliselle kuin kansain- väliselle tieteen foorumeilla, jotka tarjosivat mielekkäät puitteet tutkijana kehittymi- selle. Kiitokset jatko-opiskelijatovereilleni Outi Ahonen, Muzawir Arief, Juhamatti Huusko, Ritva Karjalainen-Jurvelin sekä jo väitelleille Anne Kuusisto, Pia Liljamo, Sari Nissinen, Teija Norri-Sederholm, Sari Palojoki ja Elina Rajalahti. Lämmin kiitos tutkijahuoneen kollegat Minna Hoffrén, Minna Joensuu, Virva Hyttinen, Minna Kaa- rakainen, Kirsi Savonen ja Juha Rautiainen. Erityiskiitos julkaisusarjan toimittaja ja tutkijahuoneen työtoveri Anna Karttunen avusta niin väitöskirjan kuin tutkimusra- porttien loppuunsaattamisessa.

Kiitos ystävät, olette olleet hengessä mukana ja vaikuttaneet tutkimukseni etene- miseen monin tavoin. Kiitokset vanhemmille ja sisarelleni kannustuksesta ja mukana elämisestä. Rakkaat kiitokset perheelleni arjen ja monien hienojen asioiden jakami- sesta.

Kuopio, lokakuussa 2019 Eija Kivekäs

(14)

(15)

SISÄLTÖ

ABSTRACT ... 7

TIIVISTELMÄ ... 9

KIITOKSET ... 11

1 JOHDANTO ... 15

2 SÄHKÖISTEN TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÖAIKOMUS JA KÄYTTÖ ... 18

2.1 Sähköiset terveyspalvelut hyvinvoinnin tukena ... 18

2.2 Potilaat sähköisten terveyspalvelujen käyttäjinä ... 20

2.3 Terveydenhuollon ammattilaiset sähköisten terveyspalvelujen käyttäjinä .. 20

2.4 Sähköisten terveyspalvelujen hyväksyminen ... 22

2.5 Sähköisten terveyspalveluiden turvallinen käyttö ... 26

2.6 Yhteenveto ... 27

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 29

4 TUTKIMUKSEN METODOLOGIA ... 30

4.1 Metodologia ja tiedonhallinnan paradigma ... 30

4.2 Tutkimuksen aineistot, analyysimenetelmät ja eettisyyden arviointi ... 31

5 TULOKSET ... 37

5.1 Potilaiden arvio sähköisten terveyspalveluiden hyödyllisyydestä ... 37

5.2 Sähköisen lääkemääräyksen ja Resepti keskuksen vaikutus lääkärin työhön ja potilasturvallisuuteen ... 41

5.3 Teknologian hyväksymiseen vaikuttavat tekijät ... 47

6 POHDINTA ... 50

6.1 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ... 50

6.2 Tutkimustulosten pohdinta ... 52

6.2.1 Potilaiden arviot sähköisten terveyspalveluiden koetusta hyödyllisyydestä, koetusta helppokäyttöisyydestä, käyttöaikomuksesta ja mielekkyydestä ... 52

6.2.2 Sähköisen lääkemääräyksen ja Reseptikeskuksen vaikutus lääkärin työhön, potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun ... 53

6.2.3 Teknologian hyväksymisen mallin kyky ennustaa ja selittää sähköisten terveyspalveluiden käyttöaikomusta, potilasturvallisuutta ja hoidon laatua ... 55

6.2.4 Teknologian hyväksymisen mallin kausaalisuus ... 56

6.3 Yhteenveto tutkimustuloksista ja jatkotutkimusaiheet ... 58

LÄHTEET ... 60

LIITTEET ... 71

ARTIKKELIT ... 85

(16)

TAULUKOT

Taulukko 1. Kirjallisuuskatsauksia teknologian hyväksymisen mallin käytöstä ... 24 Taulukko 2. Tutkimuksen osajulkaisut, aineistot, osatavoitteet ja

analyysimenetelmät ... 35 Taulukko 3. Vastaajien taustatiedot (osajulkaisu IV) ... 37 Taulukko 4. Vastaajien taustatiedot vuosina 2012 ja 2014

(mukailtu osajulkaisu III)... 42 Taulukko 5. Hypoteesien paikkansapitävyys standardoitujen suorien ja

epäsuorien yhteyksien kautta (osajulkaisu IV) ... 48 Taulukko 6. Hypoteesien paikkansapitävyys standardoitujen suorien ja

epäsuorien yhteyksien kautta (osajulkaisu III) ... 49

KUVIOT

Kuvio 1. Teknologian hyväksymisen malli (TAM) (mukaillen Davis ym. 1989, s. 985) ... 23 Kuvio 2. TAM 2 -malli (mukaillen Venkatesh & Davis 2000, s.188) ... 25 Kuvio 3. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimuksen

paradigma (Saranto & Kuusisto-Niemi 2012)... 31 Kuvio 4. Sähköisten ja Kanta-palveluiden käyttö (n = 111) ... 38 Kuvio 5. Mielenkiinto käyttää sähköisiä terveyspalveluja terveyden ja

hyvinvoinnin seurannassa (n = 110) ... 39 Kuvio 6. Sähköisten terveyspalveluiden koettu hyödyllisyys (n = 110) ... 39 Kuvio 7. Sähköisten terveyspalveluiden koettu helppokäyttöisyys

(n = 110) ... 40 Kuvio 8. Sähköisten terveyspalvelujen käyttöaikomusta ennustavien

muuttujien suorat ( – ) ja epäsuorat (…) vaikutukset (n = 113, ***

p < 0.001, osajulkaisu IV) ... 41 Kuvio 9. Sähköisen lääkemääräyksen koettu hyödyllisyys (%) tutkimuksissa

vuosina 2012

(n = 67) ja 2014 (n = 130) ... 43 Kuvio 10. Sähköisen lääkemääräyksen koettu helppokäyttöisyys

tutkimuksissa vuosina 2012 (n = 69) ja 2014 (n = 130) ... 44 Kuvio 11. Sähköisen lääkemääräyksen arvioitu vaikutus potilasturvallisuuteen

ja hoidon laatuun vuosina 2012 (n = 69) ja 2014 (n = 129) ... 45 Kuvio 12. Lääkäreiden kokemukset potilastietojärjestelmän tuesta sähköisen

lääkemääräyksen laatimisessa vuosina 2012 (n = 68) ja 2014

(n = 129) ... 46 Kuvio 13. Sähköisen lääkemääräyksen (e-resepti) arvioitu vaikutus

potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun (n = 200, p < 0.05,

osajulkaisu III) ... 47

(17)

1 JOHDANTO

Sähköiset palvelut ovat monen suomalaisen arkipäivää. Pankkiasioita hoidetaan tie- tokoneen tai älypuhelimen välityksellä tai pankin automaatilla (DESI 2019a). Inter- netistä haetaan tietoa, eivätkä ikä tai sukupuoli vaikuta sähköisten palveluiden käyt- töön (Nambisan ym. 2017). Euroopan Unionin (EU) maissa 60 prosenttia kansalaisista hakee terveystietoja internetistä ja vastaava luku Suomessa on 74 prosenttia (DESI 2019b). Internetistä haetaan tietoa hyvinvoinnista ja terveydestä, sairaudesta, tutki- muksista ja hoitovaihtoehdoista sekä toisen asiantuntijan arvioita asiaan, eli ”second opinion” (Moreira 2018). EU maissa 65 prosenttia kansalaisista olisi halukkaita jaka- maan terveystietonsa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ja yli puolet haluaisi pääsyn omiin terveystietoihinsa (DESI 2019b). Kanta-palvelut Suomessa ovat tarjon- neet pääsyn sähköisiin terveystietoihin niin kansalaisille kuin terveydenhuollon am- mattilaisillekin. Reseptien uusiminen tai lääkitystietojen tarkistus Omakannasta ovat kansalaisille tuttuja palveluja (Jormanainen 2018, Karisalmi ym. 2018). Kansalaisten asenteet sähköisiä palveluja kohtaan ovat myönteiset, vaikka huoli terveydenhuollon ammattilaisen kanssa kasvokkain tapahtuvan ohjauksen menettämisestä nousee esiin tutkimuksissa (Hyppönen ym. 2018, Karisalmi ym. 2018). Terveydenhuollon ammattilaisten asenteet sähköisiä terveyspalveluja kohtaan ovat kansalaisia hiukan varovaisempia (Kujala ym. 2018), ja tähän muutostarpeeseen vastaavat muun muassa kansalliset koulutushankkeet (SotePeda 24/7, MEDigi-hanke). Sähköisten palveluiden lisääntyminen ja digitalisaatio ovat muuttaneet ja muuttavat terveydenhuollon toimintaa, toiminnan linjauksia sekä osaamisvaatimuksia (DESI 2019c). Tietoa, taitoa, tukea ja ohjausta tarvitsevat niin kansalaiset kuin terveydenhuollon ammattilaisten- kin (Kujala ym. 2018, Oderkirk 2017, Moreira 2018).

Sähköisellä terveydenhuollolla tarkoitetaan tietoja viestintäteknologian käyttöä terveydenhuollon palveluissa ja prosesseissa (EU 2012, Reponen 2015). Tavoitteena tietoja viestintätekniikan käytössä terveydenhuollossa on parantaa kansalaisten terveyttä sekä tehokkuutta ja tuottavuutta terveydenhuollon toiminnassa (EU 2004).

Kansallisella sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tiedonhallinnan strategialla

’Sote-tieto hyötykäyttöön 2020’ tavoitellaan sähköisesti toimivia ja joustavia palveluja sekä palveluiden laadun ja saatavuuden parantamista. Sähköisten terveyspalveluiden toivotaan auttavan kansalaista elämänhallinnassa, terveysongelmien ennal- taehkäisyssä, palvelutarpeen itsearvioinnissa ja itsenäisessä selviytymisessä. (STM

& Kuntaliitto 2015.) Vuoteen 2020 mennessä tavoitteena on, että kansalainen asioi sähköisesti ja tuottaa tietoja omaan ja ammattilaisen käyttöön. Kansalaisilla on asuin- paikasta riippumaton mahdollisuus asioida sähköisesti palveluiden antajien kanssa (STM & Kuntaliitto 2015, STM 2016.)

Sähköisellä asioinnilla tarkoitetaan organisaation palvelujen käyttämistä tietoja viestintätekniikan keinoin. Sähköisen asioinnin lain (13/2003) mukaan sähköistä asiointia kehitettäessä kehitetään koko asiointiprosessia, joka muodostuu asiakkaan käyttöliittymästä palveluun sekä palvelun tuottamiseen liittyvistä prosesseista or- ganisaatiossa. Lain mukaan asiakkaita ovat kansalaiset, yritykset ja viranomaiset.

Sähköisen asioinnin tulisi olla helppokäyttöistä, ja kehityksessä on huomioitava haa- voittuvassa asemassa olevat kansalaiset ja estettävä digitaalinen eriarvoistuminen.

Digitalisaatiossa on kyseessä toiminnan muuttaminen, digitaalisten välineiden tuo- minen tekemiseen ja sen myötä uuden arvon tuottaminen ja tuottavuuden paranta-

(18)

minen (Kotiranta ym. 2017). Digitointi on prosessi, jossa analoginen tieto, eli teksti, ääni tai kuva muutetaan biteiksi, jolloin ne saavat arvon 0 tai 1 (Brennen & Kreiss 2016). Usein digitalisaatio kytketään informaatioteknologian (IT) –kehitykseen ja sitä kuvataan kapeasti teknologian tai tekniikan käyttöönottona ja lisäämisenä (Brennen

& Kreiss 2016).

Potilasturvallisuuden käsite syntyi muun muassa raportin To Err is Human (Kohn ym. 2000) ilmestymisen myötä. Sen seurauksena terveydenhuollon toimintoja alet- tiin tarkastella käsitteen ’patient safety’ kautta, kun aikaisemmin tutkimuksessa oli puhuttu käsitteestä ’malpractice’. Terveydenhuollon ammattilaisten tietoja viestin- täteknisten osaamisvalmiuksien vahvistaminen ja koulutus mahdollistavat hyvän ja turvallisen potilashoidon (Sepponen & Kettunen 2013, Kinnunen ym. 2019). Tutki- musten perusteella tiedetään, että terveydenhuollon ammattilaisten asenne (Boonstra

& Broekhuis 2010, Gagnon ym. 2014a, Kujala ym. 2018) ja aiemmat kokemukset vaikuttavat heidän motivaatioonsa käyttää teknologiaa työssään (Konttila ym. 2019).

Merkittäviksi tekijöiksi teknologian käyttöönoton onnistumisessa ovat osoittautuneet kollegan ja organisaation tuki (Ingebrigtsen ym. 2014). Myönteinen kokemus teknologian käytöstä lisää motivaatiota ja halukkuutta hankkia kokemusta digitalisaation mahdollisuuksista (Buntin ym. 2011, Salahuddin & Ismail 2015).

Strategisten linjausten mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla tulee olla käytössään työtä ja työprosesseja tukevat tietojärjestelmät (STM 1995, STM &

Kuntaliitto 2015). Tietojärjestelmien hankinnoissa, toimintaprosessien uudistamisissa sekä käyttökoulutuksissa ammattilaisten osallistuminen ja aktiivinen rooli tulisi olla tärkeä osa kokonaisuutta. Esimerkiksi sähköiset potilastietojärjestelmät ovat saaneet lääkäreiltä kohtalaisen heikot arvosanat kartoituksissa vuosi toisensa jälkeen. Tieto- järjestelmien tuoma hyöty ja potilastyön tuki arvioitiin heikoksi (Vänskä ym. 2014, Reponen ym. 2018). Sähköisen reseptin laatimisen lääkärit kokivat sujuvammaksi.

Potilaan tiedot olivat saatavilla tietojärjestelmästä, ja reseptikeskuksesta pystyi tar- kistamaan, mitä lääkkeitä potilas käyttää ja mitä lääkkeitä oli määrätty (Kauppinen ym. 2017). Sähköisen lääkemääräyksen on koettu edistäneen lääkitysturvallisuutta, vaikka potilas- ja apteekkitietojärjestelmiin liittyy ongelmia (Timonen ym. 2016 ja 2017, Kauppinen 2018).

Tietoteknologian käyttöaikomusta ja käyttöä on tutkimuksissa lähestytty hyväk- syttävyyden käsitteen kautta. Hyväksyttävyys kuvaa ihmisen ja ihmisen tekemän esineen tai rakennelman välistä suhdetta (Marangunic & Granic 2015). Teknologian hyväksymisen mallissa (technology acceptance model, TAM) hyväksyttävyyttä ja suostumusta jotain toimintaa kohtaan mitataan todennäköisyydellä, jolla henkilö odottaa kyseisen toiminnan johtavan itselle myönteisiin tai kielteisiin seuraamuksiin (Davis 1989). TAM-mallia voidaan pitää asenteita mittaavana mallina ja yleisesti asenteet ovat osoittautuneet suhteellisen heikoiksi käyttäytymisen ennustajiksi. Kun asenteen ja käyttäytymisen mittaus ovat vastanneet toisiaan kohteen, kontekstin sekä ajallisen ulottuvuuden suhteen, niiden välinen yhteys on voimakkaampi ennustetta- essa käyttäytymistä (Fisbein & Ajzen 1975, Maio ym. 2012). TAM-mallin tarkoituksena on auttaa ymmärtämään ja ennustamaan uuden teknologian hyväksyntään johtavia tekijöitä (Davis 1989). Mallin lähtökohtana ovat perususkomukset, koettu hyödylli- syys ja koettu helppokäyttöisyys, jotka ovat yhteydessä asenteeseen, aikomukseen ja käyttäytymiseen. Tutkimuksissa koetusta hyödyllisyydestä (perceived usefulness) ja koetusta helppokäyttöisyydestä (perceived ease of use) on käytetty myös käsitteitä havaittu hyödyllisyys ja havaittu helppokäyttöisyys. Tässä tutkimuksessa käytetään sanaa koettu.

(19)

Tapaustutkimus lähestymistapana tutkii ilmiöitä, jotka määräytyvät ajan ja paikan mukaan (Eriksson & Koistinen 2005). Tapaustutkimuksessa tarkastellaan yhtä tai useampaa ’tapausta’ (case, cases), joiden määrittely, analysointi ja ratkaisu ovat tapaustutkimuksen keskeisin tavoite. Sähköiset palvelut terveydenhuollossa on ajankohtainen ilmiö. Tämä tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, jossa sähköisten terveyspalveluiden käyttöä käsitellään tapauksena. Tapaustutkimus soveltuu sellaisen ilmiön tarkasteluun, joka on vahvasti ja monisäikeisesti sidoksissa tiettyyn kontekstiin. Tapaustutkimusanalyysi ei pyri yleistettävyyteen, mutta pyrkiessään ymmärtä- mään ja tulkitsemaan yksittäisiä tapauksia niiden erityisessä kontekstissa, se hakee tietoa ilmiöön liittyvän toiminnan dynamiikasta ja prosesseista (Eriksson & Koistinen 2005, Laine ym. 2007). Tämän tutkimuksen tavoitteena on etsiä ratkaisuja sähköisten terveyspalvelujen hyväksymiseen. ’Sote-tieto hyötykäyttöön 2020’ strategian väliar- vioinnin (2019) perusteella tiedetään, ettei strategia ei ole tarjonnut riittäviä mekanis- meja sidosryhmien osallistamiseen (Seppänen & Puranen 2019). Tässä tutkimuksessa arvioidaan sitä, miten koettu hyödyllisyys ja koettu helppokäyttöisyys vaikuttavat sähköisten terveyspalvelujen käyttöön terveydenhuollossa. Mielenkiinnon kohteena ovat potilaiden sähköisten terveyspalvelujen käyttöaikomus sekä lääkäreiden arviot sähköisen lääkemääräyksen vaikutuksesta potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun.

Tutkimuksessa tarkastellaan sähköisten terveyspalvelujen ilmiötä teknologian hy- väksymisen mallia käyttäen siten, että asetettuja hypoteeseja testataan potilailta ja lääkäreiltä kerättyjen aineistojen avulla.

(20)

2 SÄHKÖISTEN TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÖAIKOMUS JA KÄYTTÖ

2.1 SÄHKÖISET TERVEYSPALVELUT HYVINVOINNIN TUKENA

Sähköiset palvelut ovat käytössä sosiaali- ja terveydenhuollossa yleisen digitalisaa- tiokehityksen myötä. Suomalaiset käyttävät internetiä yleisesti (Hyppönen ym. 2018) ja suomalaisilla on Euroopan Unionin maiden paras digiosaaminen (Flash Euroba- rometer 2014, 2017, DESI 2019c). Digitalisaatio muuttaa maailmaa nopeasti luomalla täysin uudenlaisia vaihtoehtoja tutuille toimintatavoille. Teknologian kehittymisen myötä on tapahtunut paradigmamuutos ja digitaalinen evoluutio on edennyt uuteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa digitoitiin asioita: kirjoitusta, kuvaa ja ään- tä. Digitalisaation aikakaudella keskitytään toimintamalleihin ja painopiste siirtyy pois teknologiapainotteisuudesta. Siirrytään varsinaiseen hyödyntämiseen. (van Ark 2016.) Digitalisaatio voidaan määritellä digitaaliteknologian integrointina jokapäiväi- seen elämään digitoimalla kuvaa, ääntä, dokumentteja tai signaalia biteiksi ja tavuiksi kuvaamaan asioita ja tietosisältöä. Digitalisaatio määritellään myös tiedon tallenta- misena, siirtämisenä ja käsittelemisenä tietokoneiden ymmärtämässä muodossa. Di- gitalisaation käsitteellä viitataan myös laajemmin taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen muutosprosessiin, joka on seurausta tietoja viestintätekniikan kehityksestä. (van Ark 2016, Tihinen 2019.)

Sähköinen palvelu on yleiskäsite sähköisten tiedonsiirtomenetelmien avulla tar- jotuille palveluille. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) ei ole määritelty sähköistä asiointipalvelua, mutta sähköiset asiointipalve- lut voidaan nähdä yhdeksi viranomaisten sähköisten palveluiden palvelutyypiksi (Voutilainen & Räsänen 2013). Sähköiset palvelut määritellään asiointina ja muina julkisyhteisöjen yleisölle tarjoamina sähköisinä palveluina, joita ovat muun muassa asiakasneuvonta, tiedotuspalvelut, sekä viranomaisen ja asiakkaan välinen kommuni- kointi silloin, kun palvelun käyttö tapahtuu verkkoviestintänä. Sähköiset palvelut pe- rustuvat sähköisten tiedonsiirtomenetelmien käyttöön. Näillä tarkoitetaan telekopiota ja telepalvelua, kuten sähköistä lomaketta, sähköpostia tai käyttöoikeutta sähköiseen tietojärjestelmään tai muuna sähköiseen tekniikkaan perustuvaa menetelmää, jossa tieto välittyy langatonta tietoliikenneverkkoa tai kaapelia pitkin. (Määttä 2018.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tiedonhallinnan strategialla ’Sote-tieto hyötykäyttöön 2020’ tavoitellaan sähköisesti toimivia ja joustavia palveluja sekä palveluiden laadun ja saatavuuden parantamista. Sähköisten terveyspalveluiden toivotaan auttavan kansalaista elämänhallinnassa, terveysongelmien ennaltaehkäisyssä, palvelutarpeen itsearvioinnissa ja itsenäisessä selviytymisessä. (STM 2014.) Tiedon- hallinnalle asetettujen vaatimusten lisääntyessä Oikarinen ja Larsio (2016) perään- kuuluttivat lainsäädännön päivittämistä. Keskeinen tiedonhallintaa koskeva yleinen lainsäädäntö on peräisin 1990-luvulta (julkisuuslaki 621/1999, arkistolaki 831/1994), minkä jälkeen lakeja on muutettu pykäläkohtaisesti. Sektorikohtaisessa lainsäädän- nössä puolestaan tiedonhallintaa koskevaa sääntely on jatkuvasti lisääntynyt. Yleis- lainsäädännön yhtenä tehtävänä on ohjata erityislainsäädäntöä ja varmistaa oikeus- järjestelmän yhdenmukaisuus, jota tässä tarkoituksessa 1990-luvulta peräisin oleva

(21)

sääntely ei välttämättä kaikilta osin täytä tällä hetkellä tiedonhallinnalle asetettuja vaatimuksia (Oikarinen & Larsio 2016). Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetulla lailla (159/2007, asetus 298/2009) ja lailla sähköisestä lääkkeenmääräyksestä (61/2007) vastattiin sektorikohtaisen sähköis- ten palvelujen muutoksiin liittyviin tarpeisiin.

Kansallinen terveysarkisto, Kanta-palvelut on sähköisten palvelujen kokonaisuus, joka tuottaa sähköisiä palveluja niin kansalaisille, sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuin apteekeille (THL 2019). Kanta-palveluja käyttävät sekä julkiset että yksityiset palve- luntuottajat. Kanta-palvelut muodostavat myös lainsäädäntöön perustuvan palve- lukokonaisuuden (Kanta 2019), jonka tavoitteena on potilas- ja lääketurvallisuuden parantaminen. Tavoitteena on myös edistää potilastietojen tietoturvallista käsittelyä, tiedonsaantimahdollisuuksia sekä terveydenhuollon palveluiden tehokasta tuotta- mista. Sähköisen lääkemääräyksen osalta Resepti-palvelu, Kelain, Lääketietokanta ja Omakanta ovat tässä tutkimuksessa tarkasteltavia toimintoja. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilastietovarantojen alueellinen yhteiskäyttö on ollut vuo- desta 2005 lähtien mahdollista sairaanhoitopiirien alueella potilastietojärjestelmien käytön lisääntyessä, jos organisaatioiden käyttämät tietojärjestelmät ovat olleet yh- teensopivia. Kanta-palvelujen kautta tietojen yhteiskäyttö ei ole enää ollut sidoksissa tietojärjestelmien yhteensopivuuteen, vaan tiedot on voinut saada kaikkien palve- luntuottajien palvelujen käytöstä (THL 2018). Sosiaalihuollon tietojen käyttö Kan- ta-palvelujen kautta käynnistyi vuoden 2018 lopulla. Myös julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välinen sähköinen tiedonsiirto on mahdollistunut Kanta-palvelujen myötä. (Kanta 2019.)

Vuoden 1996 sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisstrategi- an (STM 1995) arvioitiin johtavan välillisesti hoitojärjestelmän rakenteellisiin muutoksiin (Reponen 2015). Hitaiksi luonnehdittuja muutoksia terveydenhuollon hankkeissa ovat jarruttaneet teknisten valmiuksien puute sekä muutoksen johtaminen (Hyppö- nen ym. 2014, Vehko ym. 2019b). Sähköisten palvelujen ja uusien toimintatapojen käyttöönotto on haastanut sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat ja ohjelmia tuottavat yritykset (Pulkkanen 2018). Odotettujen hyötyjen saavuttamisen tiedetään vaativan uudenlaista yhteistyötä (Lluch 2011, Emani ym. 2013, Westbrook ym. 2013, Gagnon ym. 2014b,) sekä erilaisten hoitoja palvelukokonaisuuksien suunnittelua (Wu ym.

2011). Muutoksessa on törmätty myös terveydenhuollon ammattilaisten asiantunti- juutta korostaviin ja yksilöllisiin toimintatapoihin. (Walter & Lopez 2008, Hyppönen ym. 2014, Razmak & Bélanger 2017.)

Sähköiset palvelut ja toiminnot ovat innovaatioita, joita tuetaan tutkimus- ja ke- hittämisrahoituksella. Terveydenhuollossa investointia tutkimus- ja kehittämistoi- mintaan ei yritystoiminnan tapaan nähdä sitoutumisena tulevaisuuteen (Bates ym.

2017). Suomessa julkisten palveluiden kehitystyössä (VN 2019) henkilöasiakkaiden ja yritysten tarvitsema julkisen hallinnon asiointikanava on ensisijaisesti sähköinen.

Kansallisissa sosiaali- ja terveydenhuollon kärkihankkeissa, Digiajan hyvinvointipal- velut (ODA) ja Virtuaalisairaala 2.0 on kehitetty ja käyttöönotettu digipalveluja ja potilasportaaleja, jotka tulevat muuttamaan toimintatapoja, mahdollistavat julkisten digipalvelujen käyttöönoton ja palvelevat samoilla resursseilla entistä suurempaa asiakasmäärää (ODA-projekti, Virtuaalisairaala 2.0 –hanke). Hankkeet onnistuivat sitouttamaan kansalaiset ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset muutoksen työstämiseen. Sähköisille terveyspalveluille oli kysyntää ja se herätti sote-ammattilaiset uudella tavalla pohtimaan potilaiden tarpeita, palvelupolkuja, työn tekemisen prosesseja ja toimintatapoja (Arvonen & Lehto-Trapnowski 2019).

(22)

2.2 POTILAAT SÄHKÖISTEN TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÄJINÄ

Terveydenhuollon sähköisten asiointi- ja omahoitopalveluiden määrä on lisäänty- nyt viime vuosina. Tulokset perustuvat sosiaali- ja terveysministeriön toimeksian- nosta toteutettuihin kansalaiskyselyihin vuosina 2014 ja 2018 (Hyppönen ym. 2014 ja 2018). Kansalaisilta odotetaan aktiivista roolia omahoidossa (STM 2014, Razmak

& Bélanger 2017), ja heidän valmiutensa käyttää sähköisiä terveyspalveluja ovat parantuneet (Jauhiainen & Sihvo 2014, Hyppönen ym. 2018, DESI 2019c). Suomessa kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden verkkopalveluiden käyttö lisääntyi 58 prosentista 68 prosenttiin vuosina 2014–2017. Tiedonvaihto ja etähoidon saatavuus lisääntyivät, vaikka palvelujen käyttö kokonaisuutena oli vähäistä. (Hyppönen ym.

2018.) Kansalaiset pitivät sähköistä ajanvarausta ja ajanvaraustiedon muistutusta säh- köisten terveyspalveluiden merkittävänä hyötynä. Lisäksi palvelut vähensivät käyn- tejä ja palveluhakemistot koettiin hyödyllisiksi (myös Vuononvirta 2011, Jauhiainen

& Sihvo 2014). Reilu viidennes vastaajista koki, että sähköiset terveyspalvelut tukivat oman terveyden hoitoa. Kanta-palveluja käytettiin yhä useammin lääkemääräysten uusimiseen ja omien hoitotietojen katseluun (Hyppönen ym. 2018, Jormanainen 2018, Reponen ym. 2019).

Sähköisten terveyspalveluiden myönteinen vaikutus hyvinvointiin, koettuun elämänlaatuun ja terveyteen on osoitettu aiemmissa tutkimuksissa (Elbert ym. 2014, Kruse ym. 2015, Saarelma 2015). Sähköiset terveyspalvelut ovat lisänneet omatoi- misuutta ja ne ovat rohkaisseet osallistumaan sekä tekemään terveyttä ja omahoitoa koskevia päätöksiä (Archer ym. 2011, Lahtiranta 2017, Kujala 2018). Erityisesti ver- taistukiverkostojen kautta käyttäjät ovat kokeneet saaneensa arvokasta tietoa ja tukea (Vuononvirta 2011, Yli-Uotila 2017). Sähköisten terveyspalveluiden käytössä merkittä- väsi selittäjäksi ei aiempien tutkimuksen (Emani ym. 2012, Noblin ym. 2013) mukaan osoittautunut ikä, vaan koulutustaso ja digi-osaaminen (Clarke ym. 2016, Champlin ym. 2017, Hyppönen ym. 2018). Haasteeksi sähköisten palveluiden kehityksessä nou- sevat kroonisesti sairaat ja iäkkäät kansalaiset (Hyppönen 2015), jotka käyttävät muita vähemmän sähköisiä terveyspalveluja. STM:n hallinnonalan linjauksilla huolehditaan siitä, että digitaaliset ratkaisut tehdään esteettömiksi ja helppokäyttöisiksi ja että ne huomioivat erityisryhmien palvelemisen. Toimilla varmistetaan, etteivät kansalaiset syrjäydy ja putoa digimaailmasta (STM 2016). Tässä tutkimuksessa kohderyhmänä ovat erikoissairaanhoidon poliklinikoilla asioivat potilaat ja he arvioivat sähköisten terveyspalveluiden koettua hyödyllisyyttä, koettua helppokäyttöisyyttä ja käyttöai- komusta.

2.3 TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISET SÄHKÖISTEN TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÄJINÄ

Sähköinen potilaskertomus (Electronic Health Record, EHR) on käytössä kaikissa Pohjoismaissa (Hyppönen ym. 2015 ja 2017). Euroopassa sähköistä potilaskertomus- ta käytetään yleisesti lääkärin vastaanotoilla (general practitioner). Yhdysvalloissa sähköisen potilaskertomuksen käyttöaste sairaaloissa oli tämän vuosikymmenen alkupuolella jo 75,5% (EU 2014, WHO 2016). Suomessa 100 prosentin käyttöaste julkisessa terveydenhuollossa saavutettiin vuoden 2007 (Winblad ym. 2012). Suomessa käytetään termejä ”sähköinen lääkemääräys”, ”sähköinen resepti” tai ”e-resepti”,

(23)

kun puhutaan sähköisistä lääkehoidon palveluista (Kanta 2019). Kansainvälisesti sähköisestä lääkemääräyksestä puhuttaessa käytetään termejä ”electronic prescription (e-prescription)” tai ”electronic prescribing (e-prescribing)”. Yhdysvalloissa käytetään yleisesti myös termiä ”computerized provider (physician) order endry, CPOE” (Nuckols ym. 2014, Ahmed ym. 2016a). CPOE sovellus on sähköistä lääke- määräystä laajempi ja sillä tehdään lääkemääräysten lisäksi tutkimuspyyntöjä (Pr- gomet ym. 2017, Howlet ym. 2018). Sähköinen lääkemääräys on potilaskertomuksen yksi sovellus. Potilaskertomukseen integroitu sähköinen lääkemääräys on paranta- nut potilastietojen saatavuutta ja mahdollistanut päätöksentukijärjestelmien käytön hoitotilanteissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sähköiset muistutukset lisäävät mielenkiintoa käyttää tietojärjestelmiä (Eslami ym. 2007, 2008, Lau ym. 2010). Lääki- tysvirheet kertovat edelleen esiintyvistä katkoksista lääkehoidon prosesseissa (Davies ym. 2017, Prgomet ym. 2017, Härkänen 2014). Sähköisen lääkemääräyksen yleistyessä osa virheistä on jäänyt pois (Kohn ym. 1999, Kilbridge ym. 2001, Eslami ym. 2008, Alhanout ym. 2017) ja on ilmaantunut uudenlaisia virheitä (Palojoki ym. 2016, Prgo- met ym. 2017). Esimerkiksi näyttö on pieni ja luettavuus heikkoa (Jheeta ym. 2017) tai pudotuspalkista on valittu väärä lääkkeen vahvuus tai antomuoto (Westbrook ym.

2013). Yleisesti sähköinen lääkemääräys on selkeyttänyt lääkemääräystä ja tarvittava tieto tulee paremmin kirjattua (Ahmed ym. 2016a).

Lääkäreiden arviot käytössä olevista potilastietojärjestelmistä ovat parantuneet vuosien aikana (Vänskä ym. 2010, 2014, Kaipio ym. 2017), joskin viimeisimmässä sel- vityksessä (Saastamoinen ym. 2018) arvio potilastietojärjestelmien käytettävyydestä oli edelleen kohtalaisen heikko. Lääkärin työn kannalta sähköisen potilaskertomuksen käyttö koetaan hankalana, eikä se lisännyt rutiinityön tehokkuutta. Van Stiphout työryhmänsä kanssa (2018) osoitti tutkimuksessaan, ettei sähköisen lääkemääräyksen käyttökoulutus pelkästään vähentänyt lääkitysvirheitä. Johtopäätöksessään he pai- nottivat yhdessä sovittujen toimintaprosessien merkitystä. Vastaavanlaisia huomiota olivat tehneet Cresswell ym (2014), Gagnon ym. (2014), Alhanout ym. (2017) sekä Baysari ym. (2018) sähköisten tietojärjestelmien käyttöönotoista. Kehitys- ja paran- nusratkaisujen tunnistaminen käyttöönoton jälkeen on tärkeää, ja sen olisi hyvä olla jatkuvaa. Tietojärjestelmän heikko integraatio työkulkuihin pystytään tunnistamaan vasta, kun tietojärjestelmää osataan käyttää. Siksi kehitystyön jatkaminen käyttöön- oton jälkeen varmistaa tietojärjestelmistä saatavan hyödyn. (Baysari ym. 2018.)

Sähköisen lääkemääräyksen toimintamalli Suomessa perustuu valtakunnalliseen Reseptikeskukseen eli keskitettyyn tietokantaan. Tietokannan tiedot ovat kaikkien terveydenhuollon toimintayksiköiden ja apteekkien saatavilla (L 61/2007). Reseptikes- kuksen tietoja käytetään potilastieto- ja apteekkijärjestelmien kautta. Kaikki tiedonsiirto terveydenhuollon, apteekkien ja Reseptikeskuksen välillä tapahtuu salattuna tunnistettujen osapuolten kesken. Jokaisen lääkkeen määrääjän ja lääkkeen toimittajan henkilöllisyys sekä oikeus kirjoittaa tai toimittaa resepti varmistetaan vahvaa säh- köistä tunnistusta käyttäen (Kanta 2019). Sähköiset palvelut ovat parantaneet sekä terveydenhuollon ammattilaisen oikeusturvaa että potilasturvallisuutta (Hellström ym. 2009, Härkänen 2014, Kauppinen 2018). Potilaan tiedot ovat saatavissa organisaatiosta riippumatta potilaan luvalla (Jormanainen 2019, Kanta 2019).

(24)

2.4 SÄHKÖISTEN TERVEYSPALVELUJEN HYVÄKSYMINEN

Tietoteknologian käyttöä ja käyttöaikomusta on tutkimuksissa lähestytty hyväksyttä- vyyden (acceptance) käsitteen kautta, joka kuvaa ihmisen ja artefaktien (ihmisen teke- mä esine tai rakennelma, tässä tutkimuksessa ohjelma) välistä suhdetta (Davis 1986 &

1989, Venkatesh ym. 2003, Marangunic & Granic 2015). Acceptance käsitteen alkuperä on latinan kielen sanassa ”acceptare”, joka määritellään suostumuksena jonkin tar- jotun suorittamiseen tai vastaanottamiseen (Oxford Dictionary 2010). Suostumuksen vastakohtana on torjunta tai hylkääminen (Ajzen 1991). Teknologian hyväksymisen mallissa (technology acceptance model, TAM) hyväksyttävyyttä ja suostumusta jotain toimintaa kohtaan mitataan todennäköisyydellä, jolla henkilö odottaa kyseisen toiminnan johtavan itselle myönteisiin tai kielteisiin seuraamuksiin (Davis 1989, Davis ym. 1098). Mallin perususkomuksilla tarkoitetaan ihmisen käyttäytymiseen liittyvää uskomusta, joka kytkee käyttäytymisen tiettyyn lopputulokseen. Tutkimus- ten mukaan (Ajzen 1991) uskomusten tai asenteiden ja toiminnan välinen suhde on epäjohdonmukaista (inkonsistenttia) ja tilannesidonnaista, sillä varsinainen toiminta on usein kooste useista käyttäytymistendensseistä. Aikomuksia (intentioita) vastaa- van toiminnan toteutus vaihtelee myös tilanteen asettamissa rajoissa. Argyrisiksen (1993) mukaan ihmiset ovat lähes aina rationaalisia siinä mielessä, että he toimivat omien uskomustensa ja parhaan ymmärryksensä pohjalta. Asenteet ovat osoittautuneet suhteellisen heikoiksi käyttäytymisen ennustajiksi. Kun asenteen ja käyttäy- tymisen mittaus vastaavat toisiaan kohteen, kontekstin sekä ajallisen ulottuvuuden suhteen, ne ennustavat käyttäytymistä paremmin (Fisbein & Ajzen 1975, Maio ym.

2012). TAM-mallin tarkoituksena on auttaa ymmärtämään ja ennustamaan uuden teknologian hyväksyntää johtavia tekijöitä (Davis ym. 1989, Venkatesh ym. 2003).

Fred Davis (1986) esitteli väitöskirjassaan teknologian hyväksymisen mallin (te- chnology acceptance model, TAM), joka pohjautui Ajzenin ja Fishbein kehittämään perustellun toiminnan malliin (Theory of Reasoned Action, TRA) sekä TRA mallin laajennettuun versioon suunnitellun käyttäytymisen teoriaan (Theory of Planned Behavior, TPB, Fisbein ja Ajzen 1975, Davis 1986, Davis ym. 1989). Davisin mukaan järjestelmän käyttö perustuu käyttäytymiseen (”actual use of a system is a behavior”), jossa asenteella on keskeinen merkitys. TAM-mallin lähtökohtana ovat perususkomukset, koettu hyödyllisyys ja koettu helppokäyttöisyys, jotka ovat yhteydessä asenteeseen, aikomukseen ja käyttäytymiseen (Kuvio 1). TAM-mallin koettu hyödyllisyys (perceived usefulness) siitä, kuinka tuote vastaa käyttäjän tarpeisiin sekä millaiset kustannukset (uhraukset) ovat sopivia suhteessa hyötyyn (tarpeet), vaikuttavat tuot- teen hyväksyntään (Davis 1986, Davis ym. 1989). Koettu helppokäyttöisyys (perceived ease of use) kertoo, kuinka vaivattomalta välineen tai ohjelman käyttö tuntuu (Davis 1986, Davis ym. 1989). Davisin tutkimus (1989) osoitti koetun hyödyllisyyden olevan koettua helppokäyttöisyyttä vahvempi käytön halukkuuteen vaikuttava tekijä (vaikeus voi lannistaa käyttäjiä, mutta mikään helppokäyttöisyyden määrä ei korvaa puutteita järjestelmässä, jota ei koeta hyödylliseksi).

TAM-mallin ulkoiset tekijät (mm. järjestelmän ominaisuudet, koulutus, käyttöko- kemus) eivät vaikuta suoraan asenteeseen tai aikomukseen käyttää teknologiaa, vaan ne suodattuvat käyttöaikomukseen koetun hyödyllisyyden ja helppokäyttöisyyden kautta (Davis ym. 1989).

(25)

Ulkoiset tekijät

Koettu hyödyllisyys

Koettu helppo- käyttöisyys

Asenne käyttöä kohtaan

Käyttö-

aikomus Käyttö

Kuvio 1. Teknologian hyväksymisen malli (TAM) (mukaillen Davis ym. 1989, s. 985)

Tietojärjestelmätutkimuksessa (information systems, IS) TAM on yksi eniten käytet- ty malli (Mortenson & Vidgen 2016). Tutkimuksissa TAM-malliin on lisätty ulkoisia tekijöitä (Rahimi ym. 2108), ja mallia on kehitetty edelleen (Venkatesh um. 2003). Ma- rangunicin ja Granicin (2015) kirjallisuuskatsauksessa TAM-malliin on kohdistunut muutospaineita neljältä suunnalta. Ulkoiset tekijät, jotka ovat yhteydessä koettuun hyödyllisyyteen ja koettuun helppokäyttöisyyteen, olivat teknologian pelko, käyttö- kokemus sekä luottamus omiin kykyihin ja yleensä teknologiaan. Muutospaine käyt- töaikomukseen (behavioral intention) oli peräisin toisista teorioista, kuten subjektiivinen normi (TRA), odotukset, käyttäjien osallistuminen, riskit ja luottamus (trust).

Kolmantena olivat taustatekijät tai asiayhteyteen liittyvät tekijät, jotka vaikuttivat malliin kokonaisuutena, kuten sukupuoli, kulttuuri ja teknologian ominaispiirteet.

Neljäs muutospaine kohdistui teknologian käyttöön. Muutospaineista huolimatta TAM-mallin perususkomukset ovat pysyneet, vaikka mallia on muokattu hyvin eri- laisiin olosuhteisiin. (Marangunic & Granic 2015.)

Gagnon ja kumppaneiden (2012) kirjallisuuskatsauksessa terveydenhuollon hen- kilöstön tietoja viestintätekniikan käyttöön vaikuttavista tekijöistä TAM-mallin koettu hyödyllisyys ja koettu helppokäyttöisyys olivat käytetyimpiä tekijöitä. Päätelmissä tietoja viestintekniikan käyttöä edistävistä tekijöistä merkittävimmäksi osoittautui loppukäyttäjien selkeä käsitys teknologian tuomista hyödyistä (Gagnon ym. 2012).

Taulukkoon 1 kootut kirjallisuuskatsaukset osoittavat TAM-mallin laajaa käyttöä tietojärjestelmien käyttöönotossa tai käytön arvioinnissa. Tutkimusten lähtökohdat, konteksti ja tieteenala vaihtelevat, mutta kaikille tutkimuksille katsauksissa yhteistä on TAM-mallin perususkomusten käyttö.

(26)

Taulukko 1. Kirjallisuuskatsauksia teknologian hyväksymisen mallin käytöstä

Kirjoittajat Vuosi Johtopäätökset Ajan

jakso Luku

määrä Lee, Kozar, Larsen

The Technology Acceptance Model: Past, Present, and Future

2003 Tunnisti mallin kehitys vahvuudet ja heik- koudet sekä tulevaisuuden suuntaviivoja (meta-analyysi)

1986 – 2003 101

Legris, Ingham, Collerette Why do people use information technology? A critical review of the technology acceptance model

2003 TAM-mallin selitysaste lisääntyy, kun malli yhdistetään laajempaan malliin ja lisätään sosiaaliset ja organisaatiotekijät (meta-analyysi)

1980 –

2001 22

Ma, Liu The technology acceptance model: a meta-analysis of empirical findings

2004 Hyödyllisyyden ja hyväksymisen sekä helppokäyttöisyyden ja hyödyllisyyden korrelaatiot ovat vahvat. Helppokäyttöisyy- den ja hyväksymisen korrelaatio osoittautui heikoksi

1989 –

2000 26

Deng, Doll, Hendrickson, Sca- zzero A multi-group analysis of structural invariance. An illustration using the technology acceptance model

2005 MASI (multi-group analysis of structural invariance) ja kovarianssi analyysi täydensi- vät toisiaan TAM-mallin uskomusten välisten korrelaatioiden tutkimisessa. Hyödyllisyys ja helppokäyttöisyys ennustavat teknologian käyttöä. Analyysi ei tunnista tekijöitä, jotka aiheuttavat eroja korrelaatioissa.

1989 –

2003 21

King, He A meta-analysis of the techno- logy acceptance model

2006 Meta-analyysi osoitti TAM-mallin päteväksi.

Mallia on käytetty laajasti ja mallin käyttöä voisi edelleen laajentaa

1998 –

2003 88

Sharp Development, Extension, and Application: A Review of the Technology Acceptance Model

2007 Katsaus osoitti TAM-mallin vahvuutena sen joustavuuden ja sovellettavuuden eri tekno- logioiden hyväksymisen tutkimukseen.

2001 –

2005 18

Yousafzai, Foxall, Pallister Technology acceptance: a me- ta-analysis of the TAM: Part 1

2007 TAM-malli toimii puutteiden tunnistamisessa ja antaa suuntaviivoja teknologian käytön johtamiseen sekä tutkimukseen

1989 – 2004 145 Yousafzai, Gordon, Foxall,

Pallister

Technology acceptance: a me- ta-analysis of the TAM: Part 2

2007 TAM-malli ennustaa teknologian käyttöai- komusta, mutta ei tarjoa yksityiskohtaista ymmärrystä kehitystyöhön. Malli on yleinen, eikä huomioi käyttäjän tarvetta (tehtävä)

1989 –

2004 95

Chuttur Overview of the Technology Acceptance Model: Origins, Developments and Future Directions

2009 TAM-mallin arvioitiin saavuttaneen saturaa- tiotason, minkä jälkeen tutkimus kohdistuu uuden mallin kehittämiseen. TAM-mallista puuttuu riittävä ja täsmällinen tutkimus

1985 – 2007

Turner, Kirchenham, Brereton, Charters, Budgen Does the technology acceptan- ce model predict actual use? A systematic literature review

2010 TAM-mallin käyttö eri olosuhteissa edellyt-

tää harkintaan mallin pätevyyden osalta 1992 –

2007 73

Hsiao, Yang The intellectual development of the technology acceptance model: A co-citation analysis

2011 Tunnisti TAM-mallin kolme pää suuntausta:

tehtävään liittyvät järjestelmät, sähköiseen kaupankäyntiin liittyvät järjestelmät ja hedo- niset järjestelmät (mielihyvä)

1989 –

2006 72

Marangunic & Granic Technology acceptance model:

a literature review from 1986 to 2013

2015 TAM-mallin perususkomukset ovat pysyneet mallin kehittyessä ja nimesi neljä uutta tutkimussuuntaa

1986 –

2013 85

Rahimi, Nadri, Afshar, Timpka A Systematic Review of the Technology Acceptance Model in Health Informatics

2018 TAM-mallia käytetään terveydenhuollon teknologian tutkimiseen. Mallia on usein laajennettu, eikä ole syntynyt yhtä terveydenhuoltoon sopivaa mallia

1999 – 2017 134

(27)

Mortenson ja Vidgen (2016) tutkivat CLR-ohjelmalla (computational literature) TAM-mallin tieteellisiä julkaisuja vuosilta 1995-2015. Artikkeleita löytyi 3.386, kun oli poistettu päällekkäisjulkaisut. TAM-mallia oli käytetty eniten sähköisen oppimi- sen (e-learning) tutkimuksissa, seuraavana olivat terveydenhuollon teknologian ja sähköisten pankkipalveluiden tutkimus. Rahimin ja kumppaneiden (2018) kirjalli- suuskatsaus TAM-mallin käytöstä terveydenhuollon teknologiatutkimuksissa vuosilta 1999-2017 käsitti 134 tutkimusta. Useimmiten TAM-mallia oli käytetty telelää- ketieteen, sähköisen potilaskertomuksen ja mobiliisovellusten tutkimuksissa. Mallin laajasta käytöstä huolimatta ei ollut muodostunut yhtä tapaa käyttää mallia. Malli oli muokattu tutkimuksissa kohteeseen soveltuvaksi (Rahimi ym. 2018).

Alkuperäisestä TAM-mallista Davis jätti subjektiivinen normi -tekijän (subjective norm) pois ja painotti asenteen merkitystä käyttäytymisen muutoksessa (Davis ym.

1989). Hän painotti, että mallissa arviointi kohdistuu kokemukseen ja havaintoon välineen tai järjestelmän ominaisuuksista. TAM-mallia on kritisoitu liian kapeaksi, ja arviointi painottuu teknisiin ominaisuuksiin (Lee ym. 2003, Legris ym. 2003). Mallin testaamista on kritisoitu siitä, että se tehtiin toimistosovelluksilla (Benbasat ja Barki 2007), ja tuloksia on kritisoitu, koska ne perustuvat itseraportointiin (Yousafzai ym.

2007, Chuttur 2009). TAM-mallin vahvuuksina pidetään mallin yksinkertaisuutta (parsimony) ja hyvää selitysastetta (Wu ym. 2011). TAM-mallin kehitystyö on jatku- nut, ja ennustettavuutta on parannettu lisäämällä ulkoisia tekijöitä, joilla uskottiin olevan merkitystä uuden teknologian käyttöönoton hyväksymisessä tai hylkäämisessä (Marangunic ja Granic 2015).

TAM 2 -malliin (Venkatesh & Davis 2000) lisättiin käyttöä ja havaittua hyödylli- syyttä määrittäviksi tekijöiksi aiemmin pois jätetty subjektiivinen normi sekä kokemus (experience) (kuvio 2). Subjektiivisen normin merkitys oli noussut esille tutkimuksissa, joissa teknologian käyttö oli pakollista ja teknologia oli käyttäjille suhteellisen uutta (Venkatesh & Davis 2000). TAM 2 -mallin kriittisissä huomioissa Venkateshin ja Davisin kehitystyön nähtiin palaavan perustellun toiminnan teoriaan (TRA) lähtö- kohtiin (Benbasat & Barki 2007, Chuttur 2009).

Subjektiivinen normi

Mielikuva

Tehtävän merkittävyys

Työtulosten laatu

Tuloksien osoitettavuus

Kokemus Vapaaehtoisuus

Koettu hyödyllisyys

Koettu helppo- käyttöisyys

Käyttöaikomus Käyttö

(28)

TAM-mallin kehitystyö on keskittynyt informaatioteknologian käyttöönottoon (Ven- katesh & Davis 2000), ja mallia on käytetty eri ympäristöissä (Lu ym. 2005, Mortenson

& Vidgen 2016). Terveydenhuollossa ensimmäisenä TAM-mallia käytti Hu ja kump- panit (1999) tutkiessaan lääkäreiden teleteknologian käyttöä. Mallia on sittemmin käytetty laajasti (Yarbrough & Todd 2007, Holden & Karsh 2010, Rahimi ym. 2018), ja malliin lisätyillä ulkoisilla tekijöillä on pyritty tavoittamaan yksityiskohtaisempaa ennustettavuutta teknologian käyttöaikomuksesta (Holahan ym. 2015, Handayani ym.

2017). Tutkimusten perusteella tiedetään, että käyttäjien hyväksynnän puute johtaa välineen tai järjestelmän rutiininomaiseen käyttöön, jolloin osa sen tarjoamista mahdollisuuksista jää käyttämättä (Nah ym. 2004).

UTAUT-malli (Unified Theory of Acceptance and Use of Technology, UTAUT) on yksi teknologian hyväksymisen tutkimukseen liittyvän tutkimus- ja kehittämistyön tulos. Malliin on yhdistetty kahdeksan eri teknologian hyväksymistä ja käyttöä tutki- vaa mallia. UTAUT-mallilla pyritään tavoittamaan laajemmin tietojärjestelmien käyt- töönottoa ja käyttöä parhaiten kuvaavat ja ennustavat tekijät (Venkatesh ym. 2003).

Mallin lähtökohdat ovat perustellun toiminnan teoriassa (TRA) kuten TAM-mallinkin, ja TAM-malli on osa UTAUT-mallia (Venkatesh & Davis 2000). Tässä tutkimuksessa sähköisten terveyspalvelujen käyttöaikomusta ja käyttöä tutkitaan alkuperäisellä TAM-mallilla. Perususkomuksiin vaikuttavia ulkoisia tekijöitä on lisätty aiheen kontekstin tavoittamiseksi. Alkuperäistä TAM-mallia muokattiin siten, että lääkäreiden arvioita sähköisen lääkemääräyksen koetusta hyödyllisyydestä ja koetusta helppokäyt- töisyydestä tutkittiin suhteessa arvioituun potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun.

2.5 SÄHKÖISTEN TERVEYSPALVELUIDEN TURVALLINEN KÄYTTÖ

Terveydenhuollon sähköisten palveluiden kehityksen odotetaan parantavan potilasturvallisuutta ja potilastiedon saatavuutta sekä siten tuottavan kustannussäästöjä (Ba- tes & Gawande 2003, Ahmed ym. 2016a). Sosiaali- ja terveysministeriön linjauksissa painotetaan tietoturvallisuutta, eli sitä, että digitaaliset palvelut tuotetaan tietotur- vallisesti ja yksityisyyden suojaa kunnioittaen (STM 2016). Kansallisesti tavoitteena on sote-tietojen arkkitehtuurin yhteentoimivuus ja se, että rakenteistetut tiedot ovat kaikkien käytettävissä ja käytössä (Pentikäinen ym. 2018). Yhteentoimivuus (interope- rability) taataan avoimilla rajapinnoilla ja kansainvälisilla standardeilla. Tietoturvaa eli tietojen saatavuutta, eheyttä ja suojausta valvotaan kansallisilla ja alueellisilla tie- tojärjestelmäratkaisuilla (STM 2016, Pentikäinen ym. 2018).

Potilasturvallisuus on keskeistä hoidon laadussa ja tarkoittaa sitä, että potilas saa tarvitsemansa ja oikean hoidon, josta aiheutuu hänelle mahdollisimman vähän haittaa (L341/2011, STM 2017). Potilasturvallisuus voidaan jakaa kolmeen kokonaisuuteen:

hoidon turvallisuus, lääkehoidon turvallisuus ja lääkinnällisten laitteiden laiteturval- lisuus (Potilasturvallisuussanasto, Rohto 2007). Turvallinen hoito on potilaiden hoitoa edistävää suunnitelmallista ja järjestelmällistä toimintaa (THL 2018). Käsite lääkehoi- don turvallisuus jakautuu yksityiskohtaisemmiksi käytännöiksi (Brady ym. 2009, Sneck 2016). Lääkitysvirheellä tarkoitetaan virhettä, joka tapahtuu lääkkeen määräämises- sä, lääkkeen käyttökuntoon saattamisessa tai lääkkeen annostelussa (Runciman ym.

2009). Potilas voi saada väärän lääkkeen tai väärän annoksen. Lääkityspoikkeama voi johtua joko yksilön toiminnasta tai se voi liittyä organisaation rakenteisiin tai toi- mintaan (Brady ym. 2009). Lääkitysturvallisuudella (medication safety) tarkoitetaan

(29)

terveydenhuollon yksiköiden ja organisaatioiden toimenpiteitä lääkkeiden käyttöön liittyvien haittatapahtumien ehkäisemiseksi, välttämiseksi ja korjaamiseksi. (Stakes &

Rohto 2006, Rauhala ym. 2018.) Lääkinnällisten laitteiden turvallisuus jakautuu valmis- tajan vastuuseen osoittaa ennen laitteen markkinoille saamista laitteen turvallisuus, käyttötarkoitukseen sopivuus ja suorituskyky (CE-merkintä). Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valviran) rooliin kuuluu terveydenhuollon toimijoiden, niin ammattihenkilöiden kuin toimintayksikköjenkin, lääkinnällisten laitteiden am- mattimaisen käytön valvonta ja ohjaus. Euroopan Unionin lääkinnällisten laitteiden asetukset (EU 2017/745 ja EU 2017/746) tulivat voimaan keväällä 2017. Kansallisessa lainsäädännössä tullaan ottamaan päivityksen myötä käyttöön EU-asetuksen kanssa yhtenäinen termi – lääkinnällinen laite. Asetusten voimaantulo merkitsee muutosta lääkinnällisten laitteiden valmistajille sekä viranomaisille. EU-asetus on huomattavan yksityiskohtainen ja monin kohdin tiukentanut toimialaa ja laitoksia koskevaa sään- telyä (Holmalahti 2018, Rannanheimo & Jauhonen 2018).

Digitaalisten palveluiden, esimerkiksi sähköisen lääkemääräyksen eli e-reseptin, tarkoituksena on parantaa potilasturvallisuutta sekä palvelun laatua, sillä lääkitys ja sen merkinnät ovat keskeinen osa potilaan hoitoja (Mäkelä-Bengs ym. 2015). Sähköis- ten terveyspalveluiden tavoitteena on taata tiedonsaannin saumattomuus siten, että terveydenhuollon ammattilaisella on työssään käytettävissä tarvittava tieto ja tieto on myös potilaan käytettävissä. Sähköisen lääkemääräyksen ja yleensä potilastietojen standardointi ja automatisoitu dokumentoinnin muoto ja rakenne vähentävät virheitä ja parantavat luettavuutta (Westbrook ym. 2012). Tutkimuksissa sähköisen lääkemää- räyksen on osoitettu parantavan terveyspalvelujen laatua (Hellström ym. 2009, Parv ym. 2014), kustannustehokkuutta (Weissman ym. 2007, Ahmed ym. 2016b) ja potilasturvallisuutta (Ammenwerth ym. 2008, Sard ym. 2008, Lapanen ym. 2011, Kauppi- nen ym. 2017). Erityisesti potilaan lääkitystietojen selkeys ja helppo saatavuus ovat parantaneet hoidon laatua (Lapanen ym. 2011, Kauppinen ym. 2017) ja lääkityksen kokonaishallintaa (Lapanen ym. 2011, Westbrook ym. 2012 Kauppinen ym. 2017) sekä nopeuttanut lääkärintyötä (Hellström ym. 2009, Westbrook ym. 2012).

Kansalaiset ja potilaat hakevat terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tietoa inter- netistä (Clarke ym. 2016). Tutkimukset ovat osoittaneet, että sähköisen tiedon käyttö ja luottamuksellinen potilas-lääkärisuhde lisäävät potilaan sitoutumista terveytensä ylläpitämiseen (Amante ym. 2014, Clarke ym. 2016). Clarken ja kumppaneiden (2016) mukaan potilaan ja hänen läheistensä tietoa ja taitoa hakea Internetistä luotettavaa tietoa on parannettava niin, että he hallitsevat tiedon kriittisen arvioinnin (Kruse ym.

2015, Champlin 2017, Sakar ym. 2017). Lääkärin kannustus sähköisen tiedon käyt- töön on osoittautunut merkittäväksi muutoksessa (De Rosis ym. 2016), ja potilaalle onnistumisen kokemus omien terveystietojen haussa on tärkeää (Champlin ym. 2017).

Potilaan ohjaus, koulutus ja kannustus ovat ensisijaisia tekijöitä, jotka auttavat häntä hyödyntämään sähköisiä potilastietojaan (Arcury ym. 2017, Amante ym. 2014). Säh- köisten terveyspalvelujen lisääntyminen korostaa terveydenhuollon ammattilaisten roolia ohjaajina ja palvelujen käyttöä tukevina asiantuntijoina (De Rosis ym. 2016, Champlin ym. 2017, Kujala ym. 2018).

2.6 YHTEENVETO

Yhteenvetona tutkimuksen lähtökohdista ja kontekstista sähköiset terveyspalvelut ja tiedonhallinta nähdään keskeisinä välineinä hyvinvointipalveluiden uudistusten ja

(30)

digitalisoinnin toteutuksessa (WHO 2016, EU 2017, VN 2019). Potilaiden osallistumi- sen omaan hoitoonsa on todettu parantavan hoidon tehoa ja laatua (Ammenwerth ym.

2012, Kruse ym. 2015). Sähköinen tiedonhallinta on keskeinen väline digitalisaation toteutuksessa niin kansalaisten kuin ammattilaisten näkökulmasta (Emani ym. 2012, Noblin ym. 2013, Hyppönen ym. 2018, Kujala ym. 2018). Kehittyvät sähköiset terveyspalvelut tarjoavat uusia palvelukanavia sosiaali- ja terveydenhuollon käyttöön.

Sähköiset palvelut eivät pelkästään täydennä perinteisiä hoitoketjuja, vaan muuttavat toimintaympäristöä. Kansallisten kärkihankkeiden (2016 - 2018) tavoitteena oli ke- hittää ja muuttaa perinteisiä hoitoketjuja ja osittain korvata nykyisiä toimintatapoja (VN 2019). Aiemmat tutkimukset osoittavat, että tietojärjestelmät tukevat terveydenhuollon ammattilaisten työtä ja toimintaprosesseja (Reponen ym. 2018, Saastamoinen ym. 2018, Vehko ym. 2019a) ja lisäävät potilaiden sitoutumista hoitoonsa (Elbert ym.

2014, Kruse ym. 2015, Saarelma 2015). Tietojärjestelmien heikot toiminnallisuudet ja yhteentoimivuuden puutteet saattavat kuitenkin vaarantaa potilasta koskevan tiedon- kulun ja hankaloittaa terveydenhuollon ammattilaisten työnkulkuja (Pentikäinen ym.

2018, Vehko ym. 2019b).

Kanta-palveluiden yhdeksi kehittämispoluksi on nimetty terveys- ja hyvinvoin- tihyödyn syntymistä tukevat ennaltaehkäisevät ja tunnistavat keinot (STM 2019a).

Kaikilla kansalaisilla ei ole mahdollisuutta eikä tahtoa sähköiseen asiointiin (Flash Eu- robarometer 2014, Hyppönen ym. 2018). Luottamusta sähköisiin terveyspalveluihin lisätään käymällä aktiivista yhteiskunnallista keskustelua tietosuojasta, digisyrjäyty- misestä ja itsemääräämisoikeudesta. Asiakkaan oikeuksien vahvistaminen nähdään keinona luoda asiakaslähtöisiä tilannekuvia yli sektorirajojen (STM 2019a).

Teknologian hyväksymisen malli mahdollistaa tietojärjestelmän hyväksymiseen vaikuttavien tekijöiden tunnistamisen. Mallin laaja käyttö antaa perustan tulosten ver- tailulle (Mortenson & Vidgen 2016). TAM-mallin lähtökohtana ovat perususkomukset eli tietojärjestelmän tai teknologian koettu hyödyllisyys ja koettu helppokäyttöisyys, jotka ovat yhteydessä asenteeseen, aikomukseen ja käyttäytymiseen (Davis 1989).

Tässä tutkimuksessa perususkomuksiin vaikuttavia ulkoisia tekijöitä lisättiin ilmiön kontekstin tavoittamiseksi. Lisäksi lääkäreiden arvioita sähköisen lääkemääräyksen koetusta hyödyllisyydestä ja koetusta helppokäyttöisyydestä tutkitaan suhteessa arvioituun potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun.

(31)

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on arvioida, miten koettu hyödyllisyys ja koettu helppokäyttöisyys vaikuttavat sähköisten terveyspalvelujen käyttöön terveydenhuollossa. Tutkimus kohdistuu sähköisten terveyspalvelujen käyttöaikomukseen sekä sähköisen lääkemääräyksen vaikutukseen potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun.

Sähköiset palvelut rajataan potilaiden käyttämiin terveyspalveluihin ja lääkäreiden käyttämään sähköiseen lääkemääräykseen.

Tutkimuksella haetaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten hyödyllisiksi, helppokäyttöisiksi ja mielekkäiksi potilaat arvioivat säh- köiset terveyspalvelut? (Osajulkaisu IV)

2. Miten sähköinen lääkemääräys ja Reseptikeskus vaikuttavat lääkärin työhön, potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun? (Osajulkaisut I ja II)

3. Millainen on teknologian hyväksymisen mallin kyky ennustaa sähköisten terveyspalvelujen käyttöaikomusta, potilasturvallisuutta ja hoidon laatua? (Osa- julkaisut III ja IV)

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa sähköisten terveyspalvelujen hyväksymi- seen vaikuttavista tekijöistä terveydenhuollossa. Ilmiötä tarkastellaan teknologian hyväksymisen mallia käyttäen siten, että asetettuja hypoteeseja testataan potilailta ja lääkäreiltä kerättyjen aineistojen avulla.

(32)

4 TUTKIMUKSEN METODOLOGIA

4.1 METODOLOGIA JA TIEDONHALLINNAN PARADIGMA

Tämän tutkimuksen metodologia syntyy kahden tason, teknologian hyväksymisen mallin teoreettisen ajattelun ja tapaustutkimuskäytännön vuorovaikutuksessa (mm.

Laaksovirta 1985). Tietojensaamisen tekniikkaa ja tietojen analysoinnin tapoja ohjaa metodologia (Niiniluoto 1983). Se myös tukee pohdintaa siitä, millaisia näkökulmia tutkimuksen teoriatausta mahdollistaa ja millaiset metodit ovat hyväksyttyjä ja oi- keita tutkimuksen suorittamiseksi. Tapaustutkimus lähestymistapana tutkii ilmiöitä, jotka määräytyvät ajan ja paikan mukaan (Erikson & Koistinen 2005, Laine ym. 2007).

Tapaustutkimuksessa tarkastellaan yhtä tai useampaa ’tapausta’ (case, cases), joiden määrittely, analysointi ja ratkaisu ovat tapaustutkimuksen keskeisin tavoite. Sähköi- set palvelut terveydenhuollossa on ajankohtainen ilmiö, jota analysoidaan tässä tutkimuksessa potilaiden ja lääkäreiden kokemusten perusteella. Kolmesta julkisesta organisaatiosta koottujen aineistojen tulokset eivät ole yleistettävissä mutta tuottavat tietoa tämän ajan ilmiöstä. (Niiniluoto 1984, Eriksson & Koistinen 2005, Laine ym.

2007, Kakkuri-Knuuttila & Heinlahti 2015.)

Tämä tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, jossa sähköisten terveyspalveluiden käyttöä käsitellään tapauksena. Tapaustutkimus mahdollistaa ajankohtaisesta ilmiöstä kysymykset mitä, miksi, miten ja millainen (Burns & Grove 2005, Eriksson &

Koistinen 2005, Laine ym. 2007). Tapaustutkimus soveltuu sellaisen ilmiön tarkasteluun, joka on vahvasti ja monisäikeisesti sidoksissa tiettyyn kontekstiin. Tapaustutki- mukset liitetään yleisimmin laadulliseen tutkimukseen, vaikka lähestymistapa mahdollistaa useiden menetelmien (triangulaatio) käytön. Tutkimusilmiöitä analysoidaan tutkimusotteella, jossa käytetään aiempien teorioiden ja käytännön havaintojen sekä kokemusten välistä vuorovaikutusta. Tapaustutkimusanalyysi ei pyri yleistettävyy- teen, mutta pyrkiessään ymmärtämään ja tulkitsemaan yksittäisiä tapauksia niiden erityisessä kontekstissa se hakee tietoa ilmiöön liittyvän toiminnan dynamiikasta ja prosesseista sellaisella tavalla, että tutkimuksen tuloksilla voidaan osoittaa olevan laajempaa merkitystä ja siten jonkinlaista siirrettävyyttä. (Eriksson & Koistinen 2005, Laine ym. 2007.)

Tämä tutkimus sijoittuu sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradig- massa toiminnan ja menetelmien tutkimukseen, kun mielenkiinnon kohteena on sähköisten terveyspalvelujen käyttökokemukset (Kuvio 3). Paradigmalla (ihannekä- sitys) tarkoitetaan yleisesti asianomaisen tiedeyhteisön jakamaa uskomusten, arvojen, tutkimuskohteiden ja -intressien sekä -tutkimusmenetelmien ja tutkimussääntöjen muodostamaa kokonaisuutta (Niiniluoto 1984). Paradigma-ajattelu lähtee siitä, että tutkijalla on aina implisiittisesti tai eksplisiittisesti tieteenfilosofisia oletuksia, jotka määrittävät tutkimuksen tavoitteita, toteutustapoja sekä tuloksia (Kuhn 1994, Alasoini 2011, Puusa & Juuti 2014).