Asiakkaiden kokemuksia alkoholivieroitushoidosta

(1)

Sosiaali- ja terveysala

ALKOHOLIVIEROITUSHOIDOSTA.

OPINNÄYTETYÖ Sini Hyvönen

Joulukuu 2006

(2)

Sivumäärä

46

Julkaisun kieli

Suomi.

Luottamuksellisuus

Salainen _____________saakka Työn nimi

Asiakkaiden kokemuksia alkoholivieroitushoidosta.

Koulutusohjelma

Hoitotyö

Työn ohjaaja(t)

Virpi Kemppainen, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu.

Pirkko Oittinen, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu.

Toimeksiantaja(t)

Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiö

Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Jyväskylän päihdepalvelusäätiön

alkoholivieroitusosaston asiakkaiden mielipidettä alkoholivieroitushoidon toteutumisesta osastolla.

Tutkimuksen kohderyhmänä olivat kyselyn aikana Jyväskylän päihdepalvelusäätiöllä alkoholivieroitusosastolla vieroitushoidossa olleet asiakkaat. Kyselyyn vastasi yhteensä 31 asiakasta, iältään 27–76 vuotiaita.

Tutkimus oli kvantitatiivinen ja tutkittava aineisto kerättiin kyselylomakkeilla. Kyselylomake koostui kuudesta taustatietoja kartoittavasta kysymyksestä, 31 monivalintakysymyksestä ja yhdestä avoimestakysymyksestä. Tutkimus aineiston ollessa kohtalaisen suuri, analysoitiin se SPSS- ja Excel-ohjelmilla.

Tutkimuksen tulokset osoittivat että vastanneet asiakkaista olivat melko tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Kaikkiin tutkimuskysymyksiin oli saatu yli puolet vastauksista kohtaan hyvin tai kiitettävästi toteutunut. Vastaajat olivat hoidossa tyytyväisiä osaston turvallisuuteen, yhteistyöhön työntekijöiden kanssa sekä hoitohenkilökunnan ammatillisuuteen.

Tyytymättömyyttä ilmeni koskien ravitsemuksen ohjausta, yhteisöllisyyttä sekä lääkehoidon riittävyyttä. Tulosten avulla osaston työntekijöillä on mahdollisuus kehittää toimintaansa paremmin asiakkaiden tarpeita vastaavaksi.

Avainsanat (asiasanat)

Alkoholivieroitushoito, Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiö, asiakas.

Muut tiedot

(3)

Pages

46

Language

Finnish

Confidential

Until_____________

Title

Customers experiences about alcohol withdrawal care.

Degree Programme

Nursing

Tutor(s)

Virpi Kemppainen, Jyväskylä Polytechnic.

Pirkko Oittinen, Jyväskylä Polytechnic.

Assigned by

The intoxicant service foundation of Jyväskylä.

Abstract

The purpose of this work was to survey customers’ opinions about how the plans for their alcohol withdrawal care came true. The research was carried out in the Jyväskylä Intoxicant Service Foundation’s alcohol withdrawal ward.

The target group was made up of customers of the Jyväskylä’s intoxicant service foundation’s alcohol withdrawal care. As many as 31 customers answered this questionnaire. Their ages varied from 27 to 76 years.

The study was carried out as a quantitative survey, and the data collection method used was a questionnaire. The Questionnaire included six questions concerning background information, 31

structured questions and one open question. The data collected was analysed with the Excel and SPSS software programmes.

The results proved that the respondents were quite satisfied with the care they had received. The defendants were especially satisfied with safety at the ward, cooperation with the personnel, and the professional skills of the personnel. Dissatisfaction occurred concerning the nutrition guidance given, community support, and the sufficiency of the medication. With the help of these results, the personnel can develop their work to meet their customers’ needs better.

Keywords

Alcohol withdrawal care, customer, The intoxicant service foundation of Jyväskylä.

Miscellaneous

(4)

1 JOHDANTO ... 2

2 AIHEESEEN LIITTYVÄT AIEMMAT TUTKIMUKSET... 3

3 ALKOHOLIVIEROITUSHOIDON TOTEUTUMINEN HOITOTYÖN NÄKÖKULMASTA. . 4

3.1 ALKOHOLIVIEROITUSHOITOJYVÄSKYLÄN SEUDUN PÄIHDEPALVELUSÄÄTIÖLLÄ... 6

3.2 VIEROITUSOIREET... 7

4 ALKOHOLIVIEROITUSHOIDOSSA KÄYTETYT AUTTAMISMENETELMÄT... 8

4.1 ASIAKKAAN PERUSTARPEET ALKOHOLIVIEROITUSHOIDOSSA... 8

4.2 VUOROVAIKUTUS YHTEISTYÖSUHTEESSA ALKOHOLIVIEROITUSHOIDOSSA.... 8

4.2.2 Yhteistyösuhde Jyväskylän seudun Päihdepalvelusäätiön alkoholivieroitusosastolla... 9

4.3 YHTEINEN TAVOITE...10

4.4 LÄÄKEHOIDON HUOMIOIMINEN...10

4.5 YHTEISÖHOITO ALKOHOLIVIEROITUSHOIDON TUKENA...11

4.5.1 Yhteisöhoito Jyväskylän seudun Päihdepalvelusäätiöllä...12

4.6 VERKOSTOTYÖ ALKOHOLIVIEROITUSHOIDOSSA...12

5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT ...13

6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN...14

6.1 TUTKIMUSMENETELMÄ...14

6.2 MITTARIN LAADINTA...15

6.3 TIEDONKERUU...17

7 TULOKSET...17

7.1 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT...17

7.2 PERUSTARPEIDEN HUOMIOINTI...18

7.3 YHTEISTYÖSUHDE ALKOHOLIVIEROITUSHOIDOSSA ASIAKKAAN NÄKÖKULMASTA...20

7.4 YHTEINEN PÄÄMÄÄRÄ...22

7.5 LÄÄKEHOITO...24

7.6 YHTEISÖLLISYYS YHTEISTYÖSUHTEEN TUKENA...26

7.7 VERKOSTOTYÖ YHTEISTYÖSUHTEEN TUKENA...27

7.8 MITÄ JÄI TOTEUMATTA?...29

8 POHDINTA ...30

8.1 TUTKIMUSTULOSTEN POHDINTAA...30

8.2 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUDEN TARKASTELUA...34

8.3 TUTKIMUKSEN ETIIKKA...36

8.4 JOHTOPÄÄTÖKSET...36

8.5 JATKOTUTKIMUSHAASTEET...37

LÄHTEET ...38

LIITE 1 YHTEISTYÖSOPIMUS ...40

LIITE 2 SAATEKIRJE ALKOHOLIVIEROITUSOSASTON TYÖNTEKIJÖILLE. ...42

LIITE 3 SAATEKIRJE KYSELYYN VASTAAJILLE ...43

LIITE 4 KYSELYLOMAKE ...44

(5)

1 JOHDANTO

Alkoholi on merkittävä uhka yhteiskuntamme terveydelle. Suomessa on arviol- ta 300 000–500 000 alkoholin suurkuluttajaa ja vuosittain alkoholiin kuolee noin 3000 ihmistä. Erityisesti Suomessa ongelmana on kertakulutus eli huma- lajuominen. Alkoholin kulutuksen lisääntymisellä on selvä yhteys haittojen li- sääntymiseen. Jo lyhyellä puuttumisella on mahdollista vaikuttaa alkoholin ku- lutukseen. Alkoholiongelma on koko elämänpiiriin vaikuttavaa, joten hoidonkin pitää olla kokonaisvaltaista. Psykososiaaliset hoidot ovat potilastyön perusta, jota lääkehoidolla tuetaan. (Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä 2005.)

Aiheeseen liittyen on tehty tutkimuksia mm. alkoholin aiheuttamista vieroitusoireista (Järvelä 2004), hoitotyön auttamismenetelmistä katkaisuhoidossa olevan potilaan voimavarojen vahvistamiseksi (Purhonen 2000), katkaisuhoidossa käytettävien auttamismenetelmiä ja niiden toteutumista asiakkaiden nä- kökulmasta (Savolainen 2006) sekä päihdehuollon sairaanhoitajan työn sisäl- töä (Inkinen 2004).

Tutkimuksen aihe nousi opiskelujeni suuntautumisvaihtoehdosta tehtyäni kuuden viikon harjoittelun Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiöllä. Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiön alkoholivieroitusosasto kiinnostui yhteistyöstä ja päädyin kartoittamaan alkoholivieroitushoidossa olleiden asiakkaiden mielipi- dettä hoidon toteutumisesta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Jyväsky- län päihdepalvelusäätiön alkoholivieroitusosaston asiakkaiden mielipidettä alkoholivieroitushoidon toteutumisesta osastolla. Tutkimuksen tulosten pohjalta osaston henkilökunnalla on mahdollisuus kehittää toimintaansa paremmin asiakkaidensa tarpeita vastaavaksi. Aineisto kerättiin vieroitushoidon asiakkailta kyselylomakkeella ja analysoitiin lopuksi SPSS- ja Excel-ohjelmilla.

(6)

2 AIHEESEEN LIITTYVÄT AIEMMAT TUTKIMUKSET

Järvelän (2004) tutkimuksessa haastateltiin ja kerättiin kirjoitelmia A- klinikkasäätiön asiakkailta. Teemana olivat alkoholin aiheuttamat vieroitusoireet. Tutkimuksessa selvisi, että vaikeimpia vieroitusoireita kestää olivat moraalisen krapulan sisältämät häpeän ja syyllisyyden tunteet. Lisäksi koettiin fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Fyysisistä oireista unettomuus oli pisimpään kes- tävä, kun taas vaikeimpia fyysisiä vieroitusoireita olivat kouristelut, hengitys- vaikeudet, hallusinaatiot ja sekavuus. Vaikeat vieroitusoireet pakottivat hake- maan apua terveydenhuollosta. (Järvelä 2004.)

Purhosen (2000) tutkimuksessa selviteltiin terveyskeskuksessa toimivien sairaanhoitajien käsityksiä katkaisuhoidossa olevan potilaan voimavaroista ja niiden vahvistamisesta hoitotyön auttamismenetelmien avulla. Tutkimus osoitti, että sairaanhoitajat tunnistivat potilaan hoidossa fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten voimavarojen kulumista alkoholin käytön seurauksena. Fyysisten voimavarojen vahvistamiseen käytettäviä hoitotyön auttamismenetelmiä käy- tettiin eniten. Sairaanhoitajat pitivät keskeisimpänä työn sisältönään potilaan fyysisen kunnon ja olemuksen kohentumista sekä vieroitusoireiden hoitamista.

Sairaanhoitajien käsitykset katkaisuhoidosta olivat enimmäkseen kielteisiä ja heillä oli vähäisesti koulutusta siitä. Sairaanhoitajien käsitykset olivat yhtey- dessä voimavarojen vahvistamiseen käytettyjen auttamismenetelmien käyt- töön. ( Purhonen 2000.)

Savolainen (2006) tutki asiakkaiden näkökulmaa katkaisuhoidossa käytetyistä auttamismenetelmistä ja niiden toteutumisesta. Tutkimukseen haastateltiin 13 asiakasta, jotka olivat katkaisuhoidossa eteläsuomalaisessa päihdehuollon erityispalveluita tarjoavassa laitosyksikössä. Tutkimuksessa selvisi katkaisuhoidossa käytettyjen auttamismenetelmien jakautuvan neljään ryhmään: fyysi- siä voimavaroja palauttaviin ja vahvistaviin, psyykkistä hyvinvointia edistäviin, päihderiippuvuudesta selviytymistä tukeviin ja elämänhallintaa lisääviin sekä sosiaalisia suhteita vahvistaviin ja turvallisuuden tunnetta tukeviin menetel- miin. Katkaisuhoidon asiakkaiden yleiskuva hoidostaan oli melko myönteinen.

Kehittämistä asiakkaat löysivät henkilökohtaisten keskustelujen määrässä, hoidollisten keskustelujen organisoinnissa hoitoyhteisössä. Lisäksi asiakkaat

(7)

toivoivat mahdollisuutta osallistua jatko- ja lääkehoidon suunnitteluun enem- män sekä lisää informaatiota jatkohoitovaihtoehdoista ja lääkehoidosta. Haas- tatellut 13 asiakasta toivoivat auttamismenetelmien käytön lähtevän yksilölli- semmistä lähtökohdista, katkaisuhoitoympäristön he kritisoivat olevan virik- keetön ja passivoiva. Jatkossa asiakkaat toivoivat päihdepalvelujen kehittyvän paremmin päihtyneitä palvelevaksi sekä kroonistuneiden ja psyykkisesti sai- raiden päihdeongelmaisten palvelujen kehittyvän paremmin heidän tarpeitaan vastaaviksi. (Savolainen 2006.)

Inkisen (2004) tekemässä päihdehuollon sairaanhoitajien työnsisältöä kartoit- tavassa tutkimuksessa selvisi, että sairaanhoitajien työssä painottui asiakas- työ, mutta siihen sisältyi myös yhteistyö-, asiantuntija- ja kehittämistehtäviä, sekä hallinnollisia tehtäviä. Päihdehuollossa toimivan sairaanhoitajan työnku- vassa painottuvat erityisesti asiakkaan tilanteen ja hoidontarpeen arviointi se- kä suunnittelu, psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen, neuvonta ja opettaminen.

Tehtävä hoitotyö on kokonaisvaltaista. Sairaanhoitajien työnsisältöjen vaihtelu liittyy tutkimuksen mukaan hoitajan ikään, työkokemukseen ja koulutukseen sekä työskentely-ympäristöön. Tutkimuksen perusteella sairaanhoitajan työ päihdehuollossa on monipuolista, kokonaisvaltaista ja erityisosaamista edellyt- tävää hoitotyötä. (Inkinen 2004.)

3 ALKOHOLIVIEROITUSHOIDON TOTEUTUMINEN HOITOTYÖN NÄKÖKULMASTA.

Vieroitushoidon tavoitteena on vieroitusoireiden hoito, kouristusten ja deliriumin hoito ja ehkäisy, juomiskierteen katkaiseminen sekä jatkohoidon suunnittelu (Inkinen, Partanen & Sutinen 2003, 148). Vieroitushoito on aina kuntou- tuksen ja jatkohoidon perusta (Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä 2005). Vieroitusoireisen asiakkaan hoitotyö koostuu neljästä osa-alueesta: tiedonkeruusta, psyykkisen ja fyysisen hoidontarpeen arvioin- nista, vieroitustilan seurannasta ja psyykkisestä tuesta. Kerättyjen tietojen perusteella tehdään yhteistyössä asiakkaan kanssa kirjallinen hoitosuunnitelma, johon valitaan yksilöllisesti käytettävät hoitotyön auttamiskeinot. (Inkinen ym.

2003, 148 - 150.)

(8)

Vieroitustilasta toivuttuaan asiakkaalle voi tulla monenlaisia tunteita. Voimak- kaat syyllisen, häpeän, huonommuuden ja pettymyksen tunteet ovat yleisiä.

Hoitotyöntekijän tulisi ottaa ihminen vastaan kaikkine tunteineen ja pyrkiä luomaan myönteinen kontakti häneen. Ystävällinen, kannustava ja välittävä ilmapiiri tukee asiakasta päihteenkäytön lopettamiseen ja rohkaisee häntä oman tilanteensa lähempään tarkasteluun. Jatkossa hoitotyöntekijän tehtävä- nä on selvittää tarkemmin asiakkaan terveydentilaa ja motivoida tätä jatkohoitoon. Läheisten huomiointi on päihdeasiakkaan hoidossa tärkeää. (Mts. 149 - 150.) Hoitaja selvittää päihdeongelmaiselle tärkeät ihmissuhteet ja kun heitä kutsutaan yhteisiin keskusteluihin, hoitohenkilökunnan on helpompi ymmärtää asiakkaan ongelmia. Erityisesti perheenjäsenet ovat tärkeässä asemassa, koska yhden jäsenen kriisi koskettaa koko lähiverkostoa. (Saarelainen, Sten- gård, Vuori-Kemilä 2003, 90, 123.)

Alkoholistin kohtaamista vieroitushoidossa helpottavat toimivat yhteistyökäy- tännöt, konkreettiset tavoitteet, sekä yhteiset hoitolinjat. Tarkoituksenmukai- nen ja miellyttävä fyysinen hoitoympäristö sekä asiantunteva henkilökunta ovat päihteenkäyttäjän hoitoa edistäviä tekijöitä. Hoitohenkilökunnalla tulee olla aikaa kahdenkeskiseen keskusteluun asiakkaan kanssa. Ensimmäisinä vieroitushoitopäivinä korostuu perushoidon merkitys. Nämä ensimmäiset päi- vät on varattu lepäämiseen ja toipumiseen. Asiakkaat ovat usein huonossa kunnossa juotuaan pitkään ja heidän ravitsemustilansa saattaa olla heikko.

Ruokavaliolla ja nesteillä onkin alussa suuri merkitys, niiden avulla saadaan päihteenkäyttäjän fyysinen kunto kohenemaan. Lepo on saattanut jäädä vä- hiin juomiskierteen aikana, joten unen turvaaminen on osa vieroitushoitoa.

Asiakkaat saattavat tarvita apua hygienian sekä haavojen hoidossa, mutta myös liikkumisessa. Omatoimisuuteen tuetaan koko vieroitushoitojakson ajan.

Hyvän vieroitushoidon perusta on riittävä ja asianmukainen lääkitys. (Inkinen ym. 2003, 151 - 153.) Vieroitushoidossa pyritään vieroitusoireiden lievittämi- seen lyhytaikaisella lääkehoidolla (Saarelainen ym. 2003, 104). Vieroituslääki- tyksen lisäksi hoidossa on tärkeää huomioida muiden aiempien sairausten lääkitys. (Inkinen ym. 2003, 151–152.)

(9)

Päihteenkäyttäjän kanssa pyritään kahdenkeskeisissä keskusteluissa mietti- mään, miksi hän hakeutui hoitoon nyt ja mitä hän odottaa hoidoltaan? Terve- ysneuvontaa on syytä antaa asiakasta askarruttavien asioiden tiimoilta. Asia- kas tarvitsee myös tietoa erilaisista jatkohoitopaikoista, jotta hänen kanssaan voidaan yhdessä suunnitella hoidon jatkuminen. Onnistuneen vieroitushoidon tuloksena päihteenkäyttäjä on päässyt alkoholikierteestään ja kuntoutunut se- kä psyykkisesti että fyysisesti. Monesti päihderiippuvainen tarvitsee useita hoi- tojaksoja ennen pitkäjänteistä toipumista, mutta lyhytkin hoitosuhde voi auttaa, mikäli siitä välittyy hoitajan aito välittäminen ja kiinnostus. (Mts. 153 - 154.)

3.1 Alkoholivieroitushoito Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiöllä

Jyväskylän päihdepalvelusäätiön tehtävänä on vähentää ja ehkäistä päihde- ja riippuvuusongelmia Keski-Suomen alueella. Säätiö tuottaa avo- ja laitos- muotoisia erityispalveluita päihteidenkäyttäjille. Päihdepalvelusäätiön tavoitteena on toimia julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä kehittävänä organi- saationa. Säätiön tehtävänä on tuottaa tietoa hoitopalveluista sekä päihteiden käytöstä ja niihin liittyvistä muutoksista. (Päihdepalvelusäätiö 2003.)

Jyväskylän päihdepalvelusäätiön A-yhteisö on 17 paikkainen, alkoholikierteen katkaisuun ja kuntoutukseen tarkoitettu yksikkö. Hoitoon hakeudutaan kun fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet vaativat ympärivuorokautista laitoshoitoa.

Hoitoon tullaan pääsääntöisesti alakerran poliklinikan kautta. Vieroitushoitoon tullaan kun avohoidon keinot eivät riitä ja päihteenkäyttö jatkuu katkaisuyrityk- sistä huolimatta. Usein käytön jatkuminen vaarantaisi asiakkaan somaattisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden. Alkoholivieroituksen tavoitteet ovat päih- teenkäytön katkaiseminen, psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin turvaaminen, vieroitusoireiden hoito, lisäoireiden ehkäisy, jatkohoidon suunnittelu sekä hoitoon motivointi. Hoidon kesto määräytyy asiakaalle yksilöllisesti, yleensä vieroitushoito kestää 3-5 vuorokautta. Jyväskylän päihdepalvelusäätiö alkoholivieroituksessa käytetään hoitomenetelminä yhteisöhoitoa, toiminnallisuutta, ryhmä- ja yksilökeskusteluja. Hoito sisältää edellä mainittujen menetelmien lisäksi perushoidon (fyysiset ja psyykkiset oireet), lääke- ja jatkohoidon. Asi- akkaat allekirjoittavat kirjallisen hoitosopimuksen hoidon alkaessa. Sopimus

(10)

sisältää osaston säännöt, joita asiakas allekirjoittaessaan sitoutuu noudatta- maan. (Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiö 2006.)

3.2 Vieroitusoireet

Pitkäaikaisen runsaan alkoholin käytön seurauksena seuraa vieroitusoireyh- tymä (Inkinen, Partanen & Sutinen 2003, 147). Vieroitusoireet ilmaantuvat 24 - 150 tunnin kuluessa pitkään jatkuneen alkoholinkäytön lopettamisesta. Päih- teeseen sopeutuneen hermoston toiminta muuttuu ”yliaktiiviseksi”, johtuen päihteen äkillisestä poistumisesta elimistöstä. (Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä 2005.) Vieroitushoidon onnistumiseksi hoito- henkilökunnan on tunnistettava vieroitusoireiden eri asteet ja pystyttävä vastaamaan niihin. Mitä vakavammista vieroitusoireista on kyse, sitä tarkemmin asiakkaan tilaa on seurattava. (Inkinen ym. 2003, 147 - 149.)

Vieroitusoireet jaetaan kolmeen ryhmään: lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin.

Alkoholinkäytön määrä, kesto ja laatu vaikuttavat vieroitusoireiden määrään.

(Mts. 148.) Lieviä vieroitusoireita ovat vapina, levottomuus, hikoilu, unettomuus ja ärtyisyys, näitä ilmaantuu usein jo laskuhumalassa. Erotusdiagnostii- kassa on muistettava erityisesti hypoglykemia, keuhkokuume, meningiitti, maksakooma ja kallovamma. (Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä 2005.) Lievät vieroitusoireet menevät yleensä ohi itsestään muutamassa päivässä. Keskivaikeat vieroitusoireet saattavat kestää viidestä seitsemään päivään ja niihin kuuluvat: hikoilu, sydämen tykytys, pahoinvointi, oksentelu, vapina, päänsärky, ahdistus, levottomuus, unettomuus ja masen- nus. Vakaviin vieroitusoireisiin voi edellä mainittujen lisäksi liittyä kouristuksia, harhoja, desorientaatiota sekä sekavuutta. (Inkinen ym. 2003, 148.) Delirium tremens on vaikea vieroitusoireyhtymä, joka ilmaantuu 24 - 150 tunnin kuluttua alkoholin käytön lopettamisen jälkeen. Deliriumin oireita ovat psykomotori- nen ja autonominen hyperaktiivisuus (hikoilu, takykardia, vapina, levottomuus), puhevaikeudet, desorientaatio ja hallusinaatiot. Tila saattaa olla hen- genvaarallinen. (Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä 2005.) Deliriumin ja muiden alkoholipsykoosien hoito tapahtuu psykiatrisissa sairaaloissa, sillä todellisuudentajunsa menettänyt, harhainen asiakas on sul-

(11)

jetun hoidon tarpeessa (Havio, Mattila, Sinnemäki & Syysmeri 1994, 140 - 141).

4 ALKOHOLIVIEROITUSHOIDOSSA KÄYTETYT AUTTAMISMENETELMÄT

4.1 Asiakkaan perustarpeet alkoholivieroitushoidossa

Hyvä terveydenhoito auttaa palauttamaan asiakkaan voimia ja kykyä huolehtia itsestään. Vieroitushoitoon tulevat asiakaat ovat usein huonossa fyysisessä voinnissa. Heidän neste- ja ravitsemustasapainonsa on huono sekä ulkomuo- tonsa epäsiisti. Osa asiakkaista saattaa olla niin huonossa kunnossa, että tar- vitsevat apua jopa liikkumisessa ja sängyssä kääntymisessä. Perushoito, joka pitää sisällään päivittäisissä toiminnoissa avustamisen, puhtaudesta, unen saannista, ravinnosta ja nesteistä huolehtimisen, on vieroitushoidon perusta.

Perushoitoon kuuluu myös asiakkaiden somaattisten ongelmien hoitaminen.

Somaattiset ongelmat voivat olla juomisen aiheuttamia tai asiakkaalla jo en- tuudestaan olleita sairauksia. (Purhonen 2000, 23.)

4.2 Vuorovaikutus yhteistyösuhteessa alkoholivieroitushoidossa.

Yhteistyösuhde on todettu keskeiseksi hoitotyön menetelmäksi asiakkaiden terveydenedistämisessä, se on edellytyksenä päihteenkäyttäjän motivoitumiselle ja muutokselle. Kokonaisvaltainen ja asiakaslähtöinen hoitotyö perustuu tasa-arvoiseen ja dialogiseen vuorovaikutussuhteeseen. (Mäkelä, Ruokonen, Tuomikoski 2001, s. 11–12; Inkinen 2004, 9-11.) Asiakkaan myöntäminen oman tilanteensa asiantuntijaksi tarkoittaa asiantuntijahierarkian purkamista ja sen muuttamista yhteistyösuhteeksi, jossa etsitään yhteisymmärrystä ja keski- tytään asiakkaan nimeämien asioiden hoitoon. Yhteistyösuhde luo asiakas- suhteessa kasvupohjan uudelle, sen lähtökohtana on yhdenvertaisuus ja ta- voittena voimaantuminen. Yhteistyösuhteessa tilanteet tulee huomioida asiakkaan näkökulmasta, eikä työntekijän pidä tuoda liikaa omia näkemyksiään esille. (Kokkola, Kiikkala, Immonen & Sorsa 2002, 21–22; Sorsa 2002, 44, 65.)

(12)

Päihdehoitotyössä lähdetään liikkeelle asiakkaan yksilöllisestä tilanteesta ja käytön merkityksestä. Käyttö, haitat ja tuen tarve selvitetään. Yhteistyösuhde on edellytyksenä päihteenkäyttäjän motivoitumiselle ja muutokselle. (Inkinen 2004, 11.) Päihteekäyttäjän hoidon onnistumisen kannalta on tärkeää hoito- työntekijän ja asiakkaan ensikontakti sekä vuorovaikutuksen laatu (Inkinen ym. 2003, 136). Yhteistyösuhde päihdeongelmaisen kanssa on monipuolista tilanteen tarkastelua, tukea antavaa ja muutokseen suuntautuvaa keskustelua, joka sisältää suunnittelua sekä tiedon välittämistä asiakkaalle. (Inkinen 2004, 11.) Päihdeasiakkaat ovat usein moniongelmaisia, jonka vuoksi he eivät saa helposti asianmukaista hoitoa. Tasa-arvoinen ja asiallinen yhteistyösuhde on päihdeasiakkaan hoidossa tärkeää. (Alin & Matilainen 2006, 34 - 35.) Monissa tutkimuksissa on ilmennyt, että päihteidenkäyttäjien kanssa työskentelevien henkilöiden asenteet ovat olleet, päihteitä ja päihteenkäyttäjiä kohtaan, negatiivisesti värittyneitä ja toivottomia. (Inkinen ym. 2003, 136 - 137.) Ammatillinen suhtautuminen päihdeasiakkaaseen tarkoittaa rehellistä keskustelua ilman moralisointia, saarnaamista tai halveksuntaa (Alin & Matilainen 2006, 35). Po- sitiivinen kokemus autetuksi tulemisesta rohkaisee asiakasta jatkossakin ha- keutumaan hoitoon ja kohti päihdeongelmasta toipumista. (Inkinen ym. 2003, 140.)

4.2.2 Yhteistyösuhde Jyväskylän seudun Päihdepalvelusäätiön alkoholi- vieroitusosastolla

Osaston henkilökunnan mukaan yhteistyösuhde olisi parhaimmillaan vilpitöntä ja rehellistä yhteistyötä molemmin puolin. Sosiaaliset, fyysiset ja psyykkiset roolit näyttelevät hoidossa isoa osaa. Luottamuksen saavuttaminen yhteis- työsuhteessa vie aikaa ja siksi ihmisen kokonaisvaltainen havainnointi, sana- ton viestintä ja rohkaiseminen nousevat tärkeään asemaan. (Alkoholivieroi- tusosaston työntekijät 2006.)

Tulotilanteessa on huomioitava se kuinka pystyt itse kohtaamaan ongelmai- sen ihmisen, miten otat hänet vastaan. Yhteistyösuhteessa tehdään töitä omalla persoonalla. Luonteva ystävällinen kohtaaminen toimii yleensä parhaiten. Työntekijän täytyy muistaa tulotilanteessa tilanteen lukeminen, mennään- kö heti asiaan vai puhutaanko ensin jotain muuta? Jatkossa erityisen tärkeää

(13)

on hoidon suhteen sama tavoite asiakkaan kanssa. Asiakas määrittelee itse tavoitteensa vieroitushoidolle, joita tarvittaessa realisoidaan yhteistyösuhtees- sa. Työpaikolta hoitoonohjatut asiakkaat ovat vaikeimpia motivoida ja saada sitoutumaan hoitoon, koska he eivät ole muutosprosessissa vielä niin pitkällä kuin itse hoitoon hakeutuneet. Useimmilla asiakkailla yleensä monia ongelmia, liittyen toimeentuloon ja perhesuhteisiin, kuitenkin ensimmäiset vieroituspäivät ovat tarkoitettu voinnin kohentamiseen. Verkosto kuuluu kiinteästi asiakkaan hoitoon. Erityisesti perheen tilanne on huomioitava, lastensuojeluasioidenkin kannalta. Asiakasta ei myöskään jätetä tyhjän päälle, vaan hänen jatkohoitonsa suunnitellaan hänen yksilöllisen tarpeensa mukaisesti. (Alkoholivieroitus- osaston työntekijät 2006.)

4.3 Yhteinen tavoite

Työntekijä etsii yhteistyösuhteessa asiakkaan kanssa erilaisia vaihtoehtoja asiakkaan elämään. Osapuolilla on yhteistyösuhteessa yhteinen päämäärä, jonka saavuttamiseksi he pyrkivät yhteisymmärrykseen. Asiakkaan ja työnteki- jän väliset yhteistyösopimukset rakentavat yhteistä päämäärää ja yhteistyötä.

(Kokkola, Kiikkala, Immonen & Sorsa 2002, 21 - 22.) Hoidolle asetettujen päämäärien ja tavoitteiden tulisi olla kokonaisvaltaisia, mutta realistisia, lyhyel- le aikavälille asetettuja ja saavutettavissa olevia. Tavoitteet ja päämäärät tulisi sopia yhteistyössä asiakkaan kanssa. Keskeinen tavoite päihteenkäyttäjän hoidossa on tämän saattaminen tietoiseksi päihteiden käytöstään. Toinen tär- keä tavoite on päihteenkäyttäjän motivoituminen hoitoonsa ja jatkohoitoon, johon vaikuttaa suuresti vuorovaikutus hoitavan henkilön kanssa. Vaikka hoi- tohenkilökunnan tuki on merkittävää, on asiakkaan silti asetettava tavoitteensa itse. Hoitaja voi näyttää oikeaa ja realistista suuntaa. (Inkinen ym. 2003, 142 - 144.)

4.4 Lääkehoidon huomioiminen

Keskeisin vieroitushoidossa oloa helpottava auttamiskeino on riittävä, asianmukainen ja oikea-aikainen lääkitys. Lääkehoito suojaa asiakasta vakavam- milta vieroitusoireiden seurauksilta. Oikeanlainen lääkitys perustuu asiakkaan oireiden huolelliseen arviontiin sekä asiakkaan kanssa tehtävään yhteistyö-

(14)

hön. (Purhonen 2000, 25.) Lievät vieroitusoireet menevät yleensä ohi ilman lääkehoitoa. Vaikeampia vieroitusoireita voidaan hoitaa bentsodiatsepiineilla, jotka estävät deliriumia ja kouristelua. Vaikeiden vieroitusoireiden hoidossa tarvitaan usein huomattavia suuri lääkeannoksia asiakkaan rauhoittamiseksi ja unensaannin turvaamiseksi. Kyllästyshoito (diatsepaamilla tai klometiatsolilla) on suositeltavin hoito laitoshoidossa. Oksentelevalle asiakkaalle voidaan antaa pahoinvointiin metaklopramidia. (Niemelä & Laine 2000, 48 - 51.) Vieroi- tusoireisiin liittyvät dehydraatio ja suolavajaus, vaikea tilanne hoidetaan kali- um- ja magnesiuminfuusiolla (Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä, 2005). Wernicken taudin ehkäisemiseksi vieroitusoireisille asiakkaille annetaan tiamiinihydrokloridia. Jos tauti on jo puhjennut tai asiakas aliravittu, voidaan hänelle antaa tiamiinia suoraan injektiona suoneen tai lihak- seen. Neuroleptien käyttö on perusteltua hoidossa, jos asiakkaan harhat jat- kuvat vieroitushoidon jälkeen. Raittiina pysymisen tueksi voidaan aloittaa An- tabus-hoito, joka aiheuttaa ns. antabus-reaktion 15 - 20 minuutin kuluttua alkoholin nauttimisesta. Reaktio on epämiellyttävä ja aiheuttaa punoitusta, pa- hoivointia, painon tunnetta rinnassa, hengityksen vaikeutumista ja joskus ok- sentelua. (Niemelä & Laine 2000, 51 - 52.)

4.5 Yhteisöhoito alkoholivieroitushoidon tukena

Yhteisöhoidossa on kyse käytännön menetelmästä ja teoriasta, joka tähtää aina hoidettavan henkilön käyttäytymisen muutokseen (Hänninen 2005). Yh- teisöhoidon suuntauksia yhdistää yhteisön tietoinen käyttäminen hoidon pe- rustana. Alkoholistien yhteisöhoidossa yhteisön antama tuki ja suora palaute auttavat asiakasta pääsemään yli alkoholisminsa kieltämisestä. Kun ihminen on pakotettu luopumaan valheellisista ja haitallisista naamioistaan, kokee hän samalla tulleensa aidosti arvostetuksi ja hyväksytyksi, jolloin hänellä on uusi ja pitävä pohja identiteettinsä rakentamiseen ryhmän jäsenenä. Yhteisöhoidon tavoitteena onkin psyykkisesti eheä, aktiivinen, vastuuntuntoinen ja itseensä luottava ihminen. Näihin päästäkseen ihmisellä on oltava myönteinen minäkä- sitys ja hyvä itsetunto. Hoidon ensimmäisenä tavoitteena onkin suunnata hen- kilön huomio häneen itseensä, omiin tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. Hänen on selvitettävä itselleen mitä elämältään haluaa. Omien tarpeiden ja tunteiden tiedostaminen onnistuu keskustelujen ja toiminnan kautta. (Murto 1997, 141,

(15)

208 - 215, 239.) Alkoholistin kuntoutuminen voi tapahtua vain, mikäli hänen käyttäytymisensä muuttuu. Tämä edellyttää pois pääsemistä päihdemaailmas- ta ja – kulttuurista, jossa henkilön käyttäytymistä, ajatuksia, arvoja, tunteita ja asenteita ohjaavat päihteet. (Hänninen 2005.)

Hoitoprosessin kannalta merkittäviä tekijöitä ovat yhteisöllinen eheys sekä selkeä ja vakiintunut toiminnallinen rakenne. Yhteisön toiminnallinen rakenne yhteisökokouksineen ehkäisee pienryhmien muodostumista ja alakulttuurin kehittymistä. Selkeyttä, toiminnallisuutta sekä turvallisuutta luovat perustellut ja tiukat yhteisön toimintaa ohjaavat säännöt ja sopimukset. Terapeuttisen yh- teisön arvot ja normit ovat toisen auttamista ja tukea, turvallisuutta, rehellisyyt- tä sekä ihmisarvoisen elämän mahdollisuutta korostavia. Yhteisön normien ja arvojen valvominen on kaikkien yhteisön jäsenten velvollisuus. Opettamalla, Ohjaamalla ja tukemalla uusia asiakkaita, yhteisön vanhat jäsenet vahvistavat sekä yhteisön, että omaa itsetuntoaan (Murto 1997, 141, 208, 239).

4.5.1 Yhteisöhoito Jyväskylän seudun Päihdepalvelusäätiöllä

Päihdepalvelusäätiön alkoholivieroitusosastolla yhteisöhoito on hoidon perus- pilareita. Alkoholivieroitusosasto käyttää, lyhyiden hoitoaikojen takia, yhteisö- hoidon menetelmiä soveltaen käytäntöönsä sopivaksi. Puhtaassa yhteisölli- syydessä vallitsee tiukemmat rajat ja hierarkia kuin osaston yhteisössä. Vieroi- tusasiakkaat otetaan mukaan yhteisöön alusta alkaen ja ajan myötä he pysty- vät siihen hyvin osallistumaan. Alkoholivieroituksessa yhteisöllisyys on ensisi- jaisesti kuitenkin vertaistuen antaja. Yhteisöllisyyden päällimmäisenä ideana on antaa asiakkaille vastuuta sekä velvollisuuksia. Tarkoitus on saada asiakas pois alkoholistin minä-keskeisestä ajattelusta ja ymmärtämään, että hänen toimintansa liikuttaa koko yhteisöä. Yhteisöllisyys koskee myös henkilökuntaa, vastuuta jaetaan esimerkiksi tekemällä päätökset hoitoryhmässä. (Alkoholi- vieroitusosaston työntekijät 2006.)

4.6 Verkostotyö alkoholivieroitushoidossa

Päihdeasiakkaan hoidossa paras tulos saadaan eri ammattiryhmien yhteis- työllä, jonka mahdollistaa keskustelu yhteisen tavoitteen löytämiseksi (Alin &

(16)

Matilainen 2006, 35). Verkostoissa tieto, taito ja kokemus yhdistyvät (Virtanen 1999, 7). Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät tekevät jatkuvasti verkosto- työtä, koska suurin osa asiakkaista on useamman kuin yhden viranomaisen kanssa tekemisissä. Silloin kun asiakkaan tarpeisiin vastaamaan tarvitaan useampia kontakteja kuin työntekijä ja asiakas, voidaan puhua verkostosta.

Verkostoon kuuluvat kaikki viranomaiset ja läheiset (perheenjäsenet, sukulai- set, ystävät ja tuttavat), jotka ovat jollain tapaa tekemisissä asiakkaan asioiden käsittelyn kanssa. Verkosto voidaan nähdä vuorovaikutusjärjestelmänä, jossa vaihdetaan lähinnä informaatiota ja resursseja. (Arnakil & Eriksson 1995, 328.) Verkostolla on kahdensuuntaisia tavoitteita, toinen koskee työnte- kijöiden verkostoitumista ja toinen asiakkaan sosiaalisten verkostojen vahvis- tamista (Virtanen 1999, 36 - 37). Verkostoissa etsitään voimavaroja asiakkaalle kaikista mahdollisista suunnista, ja pyritään hyödyntämään sekä sosiaalisen verkoston että viranomaisverkoston voimavarat (Mönkkönen 1996, 60).

5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Jyväskylän seudun päihdepalvelusää- tiön alkoholivieroitusosaston asiakkaiden mielipidettä alkoholivieroitushoidon toteutumisesta osastolla. Tämän tutkimuksen tulosten pohjalta osaston henki- lökunnalla on mahdollisuus kehittää toimintaansa paremmin asiakkaidensa tarpeita vastaavaksi.

Tutkimukselle on asetettu seuraavat tutkimusongelmat:

1. Huomioitiinko alkoholivieroitushoidossa asiakkaan perustarpeet?

- Ohjattiinko oikeanlaiseen ravitsemukseen?

- Turvattiinko unen saanti?

- Huomioitiinko asiakkaan turvallisuus hoidossa?

- Autettiinko asiakasta tarvittaessa hygienian hoidossa?

- Seurattiinko vieroitusoireita asianmukaisesti?

(17)

2. Kuinka yhteistyösuhde toimi, asiakkaan näkökulmasta, hänen ja hoitohenki- lökunnan välillä alkoholivieroitushoidon aikana?

- Saiko asiakas mielestään tarpeeksi tietoa hoidostaan?

- Annettiinko asiakkaalle terveysneuvontaa?

- Kohdeltiinko asiakasta oikeudenmukaisesti?

3. Tavoiteltiinko alkoholivieroitushoidossa yhteistä päämäärää?

- Asiakkaan osallistuminen hoitonsa suunnitteluun?

- Asiakkaan osallistuminen jatkohoitonsa suunnitteluun?

4. Toteutettiinko lääkehoitoa osana alkoholivieroitushoitoa?

- Antoiko hoitohenkilökunta tietoa lääkkeistä?

- Saiko asiakas tarpeidensa mukaista lääkehoitoa?

5. Miten yhteisöllisyys tuki alkoholivieroitushoitoa?

- Annettiinko tietoa yhteisön tarkoituksesta?

- Ohjattiinko asiakasta yhteisössä toimimisessa?

6. Toteutettiinko verkostotyötä alkoholivieroitushoidon tukena?

- Oliko asiakaan työryhmässä moniammatillista yhteistyötä?

- Otettiinko asiakkaan perhe mukaan hoitoon?

6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

6.1 Tutkimusmenetelmä

Kvantitatiivisen tutkimuksen tarkoitus on mitata jotain ilmiötä ja siihen vaikuttavia tekijöitä mahdollisimman tarkasti (Koivula 2002, 22). Lähtökohtana ovat aiemmat teoriat, käsitteiden määrittely, havaintoaineiston numeerinen mitatta- vuus ja sen kokoaminen tilastolliseen muotoon (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 137). Aineisto edustaa määrällisessä tutkimuksessa perusjoukkoa. Ky- sely-, koe-, ja haastattelututkimukset sekä sisällönanalyysi ja tilastot ovat tyy- pillisimpiä kvantitatiivisia tutkimuksia, keskeistä on tutkimuksen toistettavuus.

(Koivula 2002, 37.)

(18)

Tutkimusaineisto, joka kerätään kaikilta vastaajilta samalla lailla, on survey- tutkimuksen muoto. Siinä kerätään perusjoukosta edustava otos, jolta tiedot kerätään kyselemällä. Kyselylomake voi sisältää sekä avoimia että monivalin- takysymyksiä. Suomessa käytetään paljon kyselytutkimusta ja olemmekin tot- tuneet vastaamaan niihin. Vastaamiseen vaikuttavia tekijöitä ovat koulutus, ikä ja kielitaito. Kyselytutkimuksessa vastaajat täyttävät itse lomakkeen. Kysely- tutkimusta käytetään kun halutaan täsmällistä tietoa tosiasioista kuten vastaajan iästä, sukupuolesta, asenteista tai arvoista. (Hirsjärvi ym. 1997, 189, 194 - 197; Koivula 2002, 49 - 50.)

Tutkimus päätettiin toteuttaa kvantitatiivisena, koska strukturoitu kyselylomake soveltuu parhaiten vieroitushoidon asiakkaille. Vieroitusoireinen asiakas on usein huonovointinen ja levoton, jolloin asioihin keskittyminen on hankalam- paa. Avoimiin kysymyksiin vastaaminen voisi olla vieroitusoireiselle asiakkaalle raskasta ja aikaa vievää. Osaston henkilökunnan kanssa päätettiin antaa lomake asiakkaalle vasta hoidon loppuvaiheessa, jolloin hänen kokonaisvaltainen vointinsa olisi tulotilannetta parempi ja hän jaksaisi orientoitua tiiviimmin lomakkeen täyttämiseen. Kvantitatiivinen tutkimus sopi tarkoitukseen myös siinä mielessä hyvin, että tulokset saadaan syötettyä SPSS – ja Excel-

ohjelmiin. Ohjelmien avulla tuloksista voidaan koostaa selkeitä taulukoita. Tu- losten selkeys lisää niiden käytännöllisyyttä hoitotyön kehittämisessä Jyväsky- län seudun päihdepalvelusäätiön alkoholivieroitusosastolla.

6.2 Mittarin laadinta

Päihdepalvelusäätiölle on tehty aiemminkin tutkimuksia, jotka sivuavat aihet- tani. Aaltonen (2003) on tehnyt huumevieroitusosastolle opinnäytetyön, jossa hän määrittää laatukriteereitä huumevieroitukselle ja tutkii asiakastyytyväisyyt- tä. Aaltonen (2003, 44 - 46) on käyttänyt tutkimuksensa materiaalin keräämi- seen lomaketta, jonka pohjana on Helenin (1999) laatima kyselylomake.

Useimmat Aaltosen käyttämän lomakkeen kysymykset vastasivat asettamiini tutkimusongelmiin ja siksi se soveltui tutkimukseni kyselylomakkeen pohjaksi.

Osaston työntekijät olivat kanssani samaa mieltä Aaltosen (2003) lomakkeen soveltuvuudesta, tämän vuoksi en lähtenyt kasaamaan kyselylomaketta alusta

(19)

alkaen, vaan käytin soveltuvin osin Aaltosen (2003) aiemmin käyttämää lomaketta. Ajankäytöllisesti oli järkevämpää lähteä käyttämään ja muokkaamaan valmista lomaketta kuin tehdä alusta asti uusi mittari. Kuitenkin vanhan mittarin käyttöön liittyy ongelmia, kuten tutkimusprosessin edetessä huomattiin (kts.

kpl 6.2).

Mittarin esitestattiin alkoholivieroitusosaston viidellä asiakkaalla. Ennen esites- tausta osaston henkilökunnalle annettiin mahdollisuus kommentoida kyselylomaketta. Näiden vastausten ja kommenttien perusteella lomaketta korjattiin vielä ennen kuin ne jaettiin asiakkaille. Kyselylomakkeesta poistettiin kaksi ky- symystä koskien eritystoimintaa, koska sitä ei koettu tarpeelliseksi kysymyk- seksi. Sana hoitaja muutettiin kysymyksistä hoitohenkilökunnaksi, koska sen koettiin koskettavan paremmin kaikkia asiakkaan kanssa tekemisissä olevia työntekijöitä. Yhteisöllisyyteen liittyviä kysymyksiä muutettiin tarkastelemaan lähemmin yhteisöllisyyttä vertaistuen näkökulmasta, koska alkoholivieroitushoidossa vertaistuki on yhteisön tärkein tehtävä asiakkaan hoidossa.

Kyselyn mukana asiakkaille annettiin myös lisäosio, jossa oli avoin kysymys.

Lisäosiossa kysyttiin jäikö jokin kysymys epäselväksi ja miksi. Kukaan vastaajista ei vastannut lisäkysymykseen, joten tulkitsin että lomake oli sellaisenaan toimiva. Lopulliseen kyselylomakkeeseen tuli kuusi taustatietoa kartoittavaa kysymystä, 31 tutkimusongelmiin vastaavaa monivalintakysymystä sekä yksi avoin kysymys. Alkuperäiseen Aaltosen (2003) kyselylomakkeeseen lisätyt ja vaihdetut kysymykset nousivat tutkimuksen teoriasta sekä osaston henkilö- kunnan ehdotusten pohjalta.

(20)

TAULUKKO 1. Tutkimusongelmat ja niitä selvittävät kysymykset.

Tutkimusongelma: Kysymysnumerot:

Huomioitiinko asiakkaan perustarpeet? 11, 12, 15, 30, 33, 34, 35, 36.

Kuinka vuorovaikutus toimi, asiakkaan näkö- kulmasta, hänen ja hoitohenkilökunnan välillä alkoholivieroitushoidossa?

7, 10, 13, 14, 19, 20, 21, 22, 24.

Tavoiteltiinko alkoholivieroitushoidossa yh- teistä päämäärää?

8, 9, 16, 17, 18, 25.

Toteutettiinko lääkehoitoa? 31, 32.

Tukiko yhteisöllisyys alkoholivieroitushoitoa? 27, 28, 29.

Toteutettiinko verkostotyötä alkoholivieroitushoidon tukena?

23, 26, 37.

6.3 Tiedonkeruu

Tiedot kerättiin Päihdepalvelusäätiön alkoholivieroitushoidossa olleilta asiakkailta syksyllä 2006. Lomakkeet täytettiin vieroitushoidon aikana, jotta vasta- usprosentti olisi mahdollisimman korkea. Osaston henkilökuntaa oli informoitu tutkimuksesta sekä kyselyistä, ja heitä oli pyydetty vastaamaan asiakkaan kysymyksiin lomakkeen suhteen. Osaston työntekijät jakoivat kyselylomakkeita osaston asiakkaille viiden viikon ajan ja asiakas palautti sen pois lähtiessään osaston henkilökunnalle. Lomakkeet palautettiin nimettöminä niiden mukana jaetussa kirjekuoressa. Kirjekuoret palautettiin henkilökunnalla suljettuina, koska tutkimustulokset haluttiin julkaista nimettömänä ja vastanneiden asiakkaiden henkilöllisyys salata.

7 TULOKSET

7.1 Vastaajien taustatiedot

Tutkimuksen kyselyihin vastasi yhteensä 31 henkilöä. Kyselyiden vastausai- kaa jouduttiin pidentämään kahdella viikolla, koska vastauksia saatiin odotet-

(21)

tua vähemmän. Osa asiakkaista ei halunnut kyselyyn vastata ja siksi kyselyä jaettiin kolmen viikon sijasta viisi viikkoa. Kyselyyn vastanneiden joukossa oli 21 miestä ja kolme naista, seitsemän asiakasta jätti vastaamatta sukupuoliky- symykseen. Kyselyyn vastanneet henkilöt olivat iältään 27-76 vuotiaita.

Kyselyyn vastanneista 64,52 % asui omistus- tai vuokra-asunnossa, 9,68 % asuntolassa tai tukiasunnossa ja 25,81 % oli asunnottomia tai asuivat kaverin luona. Suurin osa kyselyyn osallistujista oli eronneita (38,71 %), toiseksi eniten oli naimattomia (35,48 %), avo- ja avioliitossa eläviä oli molempia yhtä paljon (12,9 %). Vastaajien joukosta työttömiä löytyi 77,42 %, kun taas töissä käyviä vain 22,58 %. 93,55 % vastaajista oli joskus aiemmin ollut mielenterve- ys- tai päihdehoidossa, ensimmäistä kertaa hoidossa oli 3,23 %, yksi henkilö jätti vastaamatta.

7.2 Perustarpeiden huomiointi

Asiakkaiden perustarpeita kartoittettiin tutkimuksessa kahdeksan kysymyksen avulla. Kysymykset käsittelivät turvallisuutta, voinnin huomiointia, unen saan- tia, vieroitusoireiden seurantaa, hygienian hoitoa sekä ravitsemusta. Näihin kahdeksaan kysymykseen oli tullut yhteensä kuusi tyhjää vastausta. Kokonai- suutta tarkasteltaessa hieman yli puolet vastasi perustarpeiden huomionnin toteutuneen kiitettävästi (33,87 %) tai hyvin (26,61 %). Kuitenkin 16,53 % oli sitä mieltä, ettei heidän perustarpeitaan huomioitu lainkaan.

(22)

Perustarpeet

2,42 % 16,

53 %

5,24 % 15,32

% 26,61 %

33,87

%

0,00 % 5,00 % 10,00 % 15,00 % 20,00 % 25,00 % 30,00 % 35,00 % 40,00 %

Vastaukset

Tyhjät Ei lainkaan Huonosti

Keskinkertaisesti Hyvin

Kiitettävästi

KUVIO 1. Perustarpeet.

Ei lainkaan-vastauksia (f=19) oli tullut paljon kysymykseen numero 34, joka johtui kysymyksen huonosta asettelusta. Näin ollen se ei vastannut tutkimusongelmaan. Kysymys numero 34 laski siis perustarpeiden huomionnin tasoa, se ei kuitenkaan ollut ainut kysymys, johon tuli paljon ei lainkaan-vastauksia.

Lisäksi kysymys numero 36 sai kohtalaisen paljon ei lainkaan-vastauksia (f=10). Noin kolmasosa asiakkaista koki, ettei saanut ohjausta oikeanlaiseen ravitsemukseen. Erityisen tyytyväisiä, vastaus kohdassa kiitettävästi tai hyvin, oltiin osaston turvallisuuteen, unensaannin turvaamiseen sekä asiakkaan voinnin huomiointiin.

(23)

TAULUKKO 2. Perushoitoa koskevien kysymysten vastaukset.

1.

Ei lain- kaan.

2.

Huo- nos- ti.

3.

Kes- kin- kertai- sesti.

4.

Hy- vin.

5.

Kiitet tä- västi.

Kysymys:

( f ) ( f ) ( f ) ( f ) ( f ) 11. Osasto on ympäristönä turvalli-

nen vieroitushoitopaikka.

0 1 2 7 21

12. Koen oloni hoidossa turvallisek- si.

0 1 1 10 19

15. Vointiani on huomioitu riittävästi. 0 4 5 12 10 30. Turvattiinko unensaantisi osas-

tolla?

1 1 5 9 15

33. Seurattiinko vieroitusoireitasi mielestäsi tarpeeksi?

2 2 10 8 9

34. Tarvitsitko apua hygienian hoidossa?

19 0 4 5 1

35. Saitko tarvitessasi apua hy- gieniasi hoitoon?

9 2 4 8 5

36. Ohjattiinko sinua oikeanlaiseen ravitsemukseen?

10 2 7 7 4

7.3 Yhteistyösuhde alkoholivieroitushoidossa asiakkaan näkökulmasta

Asiakkaan ja hoitohenkilökunnan välistä vuorovaikutusta yhteistyösuhteessa arvioitiin kysymällä kysymyksiä asiakkaan kohtelusta, tiedonannosta, keskusteluavun saannista, hoitohenkilökunnan ammattitaidosta, yhteistyönmäärästä ja tietenkin vuorovaikutuksesta. Kysymyksiä oli yhteensä yhdeksän kappaletta, joihin oli tullut kaiken kaikkiaan neljä tyhjää vastausta.

Kyselyyn vastanneiden mielestä vuorovaikutus yhteistyössä oli suurimman osan mielestä hyvin (35,84 %) tai kiitettävästi (31,90 %) toteutunutta. Noin vii- desosan (19,35 %) mielestä vuorovaikutus oli keskinkertaista. 9,68 % vastanneista asiakkaista oli sitä mieltä, että vuorovaikutus oli huonosti toteutunutta.

Vain pieni osa vastaajista oli sitä mieltä, että vuorovaikutus ei toteutunut lainkaan yhteistyösuhteessa.

(24)

Vuorovaikutus yhteistyösuhteessa

1,4 3 %

1,79 % 9,6

8 % 19,

35 % 31,9

0 %35,8 4 %

0,00 % 5,00 % 10,00 % 15,00 % 20,00 % 25,00 % 30,00 % 35,00 % 40,00 %

Vastaukset

Kiitettävästi

KUVIO 2. Yhteistyösuhde alkoholivieroitushoidossa.

Erityisen tyytyväisiä, vastaus kohdassa hyvin tai kiitettävästi, oltiin asiakkaan ja työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen, oikeudenmukaiseen ja tasa- arvoiseen kohteluun, hoidon ammatillisuuteen sekä henkilökunnan tietotasoon päihdeongelmasta ja sen hoidosta. Tyytymättömyyttä, vastaus kohdassa ei lainkaan tai huonosti, esiintyi eniten kahdenkeskisen keskustelunavun suhteen.

(25)

TAULUKKO 2. Vuorovaikutusta koskevien kysymysten vastaukset.

1.

2.

Huo- nos- ti.

3. Kes- kinker- taisesti.

4.

Hy- vin.

5.

Kiitet tä- västi.

Kysymys:

( f ) ( f ) ( f ) ( f ) ( f ) 7. Minua on kohdeltu oikeudenmu-

kaisesti ja tasa-arvoisesti yhteis- työsuhteessa.

2 0 3 10 16

10. Olen saanut mielestäni riittävästi tietoa vieroitushoitoni sisällöstä.

1 3 7 15 5

13. Olen saanut vaikeaan olooni keskustelu-apua hoitohenkilökun- nalta.

0 7 6 9 9

14. Olen tarvitessani saanut hoito- henkilökunnalta aikaa kahdenkeskiseen keskusteluun.

0 8 5 10 6

19. Kanssani työskennelleillä henki- löillä (hoitajat, lääkärit, sosiaalityön- tekijät) on ollut riittävästi tietoa mi- nusta ja tilanteestani.

0 2 9 7 13

20. Olen tietoinen siitä ketä työnte- kijöitä hoitoryhmääni kuuluu.

1 3 7 12 7

21. Olen mielestäni saanut hoidossa ollessani ammattitaitoista hoitoa.

1 1 6 9 14

22. Osaston hoitohenkilökunnalla on hyvät ja ajantasalla olevat tiedot päihdeongelmasta ja sen hoidosta.

0 3 3 7 17

24. Olen tyytyväinen minun ja työn- tekijöiden väliseen vuorovaikutukseen.

0 0 8 10 13

7.4 Yhteinen päämäärä

Yhteisen päämäärän tavoittelua yhteistyösuhteessa kartoitettiin kuuden kysymyksen avulla. Kartoittavat kysymykset käsittelivät asiakkaan hoitoon ja suunnitteluun osallistumista, yksilöllisten tarpeiden ja elämäntilanteen huomiointia hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa, yhteistyön määrää sekä jatko- hoitoa. Tyhjiä vastauksia tätä tutkimusongelmaa kartoittaviin kysymyksiin tuli yhteensä neljä kappaletta. Kokonaisuutena yhteisen päämäärän tavoitteluun saaduista vastauksista, suurin osa keskittyi kiitettävästi (19,35 %), hyvin

(26)

(33,33 %) tai keskinkertaisesti (29,03 %) kohtiin. Huonosti tai ei lainkaan toteutunut kohtaan vastanneiden määrät jäivät alle viidesosaan vastausten määrästä.

Yhteinen päämäärä

2,15 %

7,53 % 8,60 % 29,0

3 %

19,3 5 % 33,

33 %

0,00 % 5,00 % 10,00 % 15,00 % 20,00 % 25,00 % 30,00 % 35,00 %

Vastaukset

Kiitettävästi

KUVIO 3. Yhteinen tavoite.

Vastanneet asiakkaat olivat tyytyväisiä, vastaus kohdassa hyvin tai kiitettäväs- ti, heidän kanssaan tehdyn yhteistyön määrään, jatkohoitosuunnitelmiinsa se- kä yksilöllisten tarpeiden ja elämäntilanteen huomiointiin. Vastaajat eivät oi- kein uskoneet hoidon jatkuvan katkeamattona jatkohoitopaikkaansa, vastaus kohdassa ei lainkaan tai huonosti.

(27)

TAULUKKO 3. Yhteisen päämäärän tavoittelua koskeneiden kysymysten vastaukset.

1.

2.

Huo- nos- ti.

3.

4.

Hy- vin.

5.

Kii- tettä väs- ti.

Kysymys:

( f ) ( f ) ( f ) ( f ) ( f ) 8. Olen voinut itse vaikuttaa hoitoni

suunnitteluun.

3 2 10 9 7

9. Hoitoani suunniteltaessa ja toteutettaessa on riittävästi huomioitu yk- silölliset tarpeeni.

1 4 8 9 9

16. Olen tyytyväinen jatkohoito- suunnitelmiini.

1 4 9 12 5

17. Uskon, että hoitoni jatkuu katkeamattomana täältä jatkohoito- paikkaan.

5 3 8 7 4

18. Hoitojaksoani suunniteltaessa ja toteutettaessa on tämänhetkistä elämäntilannettani huomioitu riittä- västi.

2 2 11 11 5

25. Olen tyytyväinen siihen yhteis- työn määrään, joka on tehty kanssani hoitoa toteutettaessa ja suunni- tellessa.

2 1 8 14 6

7.5 Lääkehoito

Lääkehoidon toteutumista kartoitettiin tutkimuksessa, koska se on tärkeä osa vieroitushoitoa. Tätä tutkimusongelmaa kartoittamaan riitti kaksi kysymystä.

Kysymykset käsittelivät lääkehoidon riittävyyttä ja tiedonsaantia lääkityksestä.

Kaikenkaikkiaan kysymyksiin tuli 62 vastausta, joista kaksi oli tyhjiä. Yli kol- masosan mielestä (35,48 %) lääkehoito oli hyvin toteutunutta. Kiitettävästi lää- kehoito oli toteutunut 20,97 % vastaajan mielestä.

(28)

Lääkehoito

35, 48 %

0,00 % 5,00 % 10,00 % 15,00 % 20,00 % 25,00 % 30,00 % 35,00 % 40,00 %

Vastaukset

Kiitettävästi

KUVIO 4. Lääkehoito.

Hieman alle puolet vastaajista oli sitä mieltä, että lääkehoidon riittävyys oli keskinkertaisesti, huonosti tai ei lainkaan toteutunutta. Hieman tyytyväisem- piä, vastaus kohdassa hyvin tai kiitettävästi, oltiin saadun tiedon määrään kuin lääkehoidon riittävyyteen.

TAULUKKO 4. Lääkehoitoa koskevien kysymysten vastaukset.

1.

2.

Huo- nosti.

3.

Kes- kin- ker- tai- sesti.

4.

Hy- vin.

5.

Kii- tettä väs- ti.

Kysymys:

( f ) ( f ) ( f ) ( f ) ( f )

31. Saitko tietoa lääkehoidostasi? 1 5 5 12 8

32. Oliko lääkehoito mielestäsi riittä- vää?

3 5 6 10 5

(29)

7.6 Yhteisöllisyys yhteistyösuhteen tukena

Yhteisöllisyyttä mitattiin tutkimuksessa kolmen kysymyksen avulla. Nämä kolme kysymystä käsittelivät tiedonantoa vertaistuen merkityksestä, vertaistuen roolia yhteistyösuhteessa sekä ohjauksen antamista yhteisössä toimimiseen.

Näihin kolmeen kysymykseen tuli yhteensä kolme tyhjää vastausta. Vastan- neet asiakkaat olivat kokonaisuutena melko tyytyväisiä yhteisöllisyyteen alkoholivieroitushoidossa. Suurin osa vastanneista (38,71 %) oli vastannut yhtei- söllisyyden tukeneen hyvin yhteistyösuhdetta. Kuitenkin 26,88 % asiakkaista oli vastannut tutkimuskysymyksiin ei lainkaan tai huonosti toteutunut.

Yhteisöllisyys

0,00 % 5,00 % 10,00 % 15,00 % 20,00 % 25,00 % 30,00 % 35,00 % 40,00 % 45,00 %

Vastaukset

Kiitettävästi

KUVIO 5. Yhteisöllisyys.

Kaikista tyytyväisimpiä vastaajat olivat yhteisöllisyyden suhteen annettuun ohjaukseen, yhteensä 19 vastausta oli kohdassa hyvin tai kiitettävästi. Tyytyväi- siä oltiin myös vertaistuen/yhteisöllisyyden tukeen vieroitushoidossa. Tyyty- mättömimpiä, vastaus kohdassa ei lainkaan tai huonosti, vastaajat olivat tie- donantoon vertaistuen merkityksestä.

(30)

TAULUKKO 5. Yhteisöllisyyttä koskevien kysymysten vastaukset.

1.

2.

Huo- nos- ti.

3.

Kes- kin- ker- tai- sesti.

4.

Hy- vin.

5.

Kii- tettä väs- ti.

Kysymys:

( f ) ( f ) ( f ) ( f ) ( f ) 27. Olen saanut tietoa vertaistuen

merkityksestä A-yhteisössä.

5 5 4 9 7

28. Vertaistuki / Yhteisöllisyys on tu- kenut vieroitushoitoani.

4 5 2 15 3

29. Olen saanut ohjausta yhteisössä toimimiseen.

3 3 6 12 7

7.7 Verkostotyö yhteistyösuhteen tukena

Verkostotyön toteutumista selviteltiin tutkimuksessa kolmen kysymyksen avuin. Kysymykset koskivat eri ammattiryhmien osallistumista asiakkaan hoitoon sekä perheen huomiointia. Yleisesti ottaen asiakkaat olivat melko tyyty- väisiä toteutuneeseen verkostotyöhön, yli puolet vastaajista (50,54 %) oli sitä mieltä, että se oli hyvää tai kiitettävää. Neljäsosa arvioi verkostotyön vieroitus- hoitonsa tukena keskinkertaisesti toteutuneeksi. 93 vastauksesta kahdeksan oli tyhjiä. Huonosti tai ei lainkaan toteutuneeksi verkostotyön vieroitushoidon tukena arvioi 15,06 % vastaajista.

(31)

Verkostotyö

7,53 % 8,60 % 7,53 %

25,81 %

30,11 %

20,43 %

0,00 % 5,00 % 10,00 % 15,00 % 20,00 % 25,00 % 30,00 % 35,00 %

Vastaukset

Kiitettävästi

KUVIO 6. Verkostotyö.

Erityisen tyytyväisiä, vastaus kohdassa hyvin tai kiitettävästi toteutunut, asiakkaat olivat eri ammattiryhmien yhteistyöhön hoidossaan. Perheen huomiontia koskeneen kysymyksen vastaukset olivat melko tasaisesti jakautuneet kaikille vastausvaihtoehdoille.

TAULUKKO 6. Verkostotyöstä koskevien kysymysten vastaukset.

1.

2.

Huo- nos- ti.

3.

4. Hy- vin.

5.

Kii- tettä väs- ti.

Kysymys:

( f ) ( f ) ( f ) ( f ) ( f ) 23. Eri ammattiryhmien yhteistyö

(hoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät) on toteutunut hyvin minun hoidossa- ni.

0 3 10 8 10

26. Perheeni on huomioitu hoidossa- ni.

3 4 5 9 4

37. Työryhmääni kuului useita eri ammattiryhmän edustajia.

4 0 9 11 5

(32)

7.8 Mitä jäi toteutumatta?

Kyselylomakkeen loppuun lisättiin yksi avoin kysymys lisäämään tutkimuksen luotettavuutta. Kysymyksen tarkoitus oli antaa vastaajille vielä mahdollisuus vastata vapaamuotoisesti, jos heidän mielestään jäi jotain vieroitushoidossa toteutumatta. Viimeiseen avoimeen kysymykseen saatiin enemmän ei- kuin kyllä-vastauksia. Kysymykseen tuli paljon tyhjiä vastauksia ja ne tulkittiin ei- vastauksiksi, jotta tuloksia olisi helpompi vertailla.

Jäikö jotain toteutumatta?

32,26 %

67,74 %

0,00 % 10,00 % 20,00 % 30,00 % 40,00 % 50,00 % 60,00 % 70,00 % 80,00 %

Kyllä Ei

KUVIO 7. Jäikö jotain toteutumatta?

Kyllä-vastauksissa (f=10) oltiin tyytymättömiä jatkohoidon järjestämiseen, tie- donantoon (kotiuttamisen suhteen), lääkityksen määrään, asunnon hankkimi- seen, hoitavan lääkärin ammattitaitoon/paneutumiseen sekä asiakkaan mah- dollisuuksiin osallistua päätöksen tekoon kotiuttamisen ja hoidontarpeen arvi- oinnin suhteen.

(33)

8 POHDINTA

8.1 Tutkimustulosten pohdintaa

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Jyväskylän seudun päihdepalvelusää- tiön alkoholivieroitusosaston asiakkaiden mielipidettä alkoholivieroitushoidon totetumisesta osastolla. Tehdyn tutkimuksen tulosten pohjalta osaston henki- lökunnalla on mahdollisuus kehittää toimintaansa paremmin asiakkaidensa tarpeita vastaavaksi. Tutkimus toteutettiin Jyväskylä seudun päihdepalve- lusäätiön alkoholivieroitusosastolla. Osaston asiakkaita pyydettiin täyttämään kyselylomake. Lomaketta jaettiin asiakkaille viiden viikon ajan ja vastauksia saatiin yhteensä 31 kappaletta.

Taustatietoja kartoittavat kysymyksillä saatiin selville, että suurin osa vastanneista asui omassa asunnossa, oli se sitten vuokra- tai omistus asunto. Eniten sivilisäädyn puolesta löytyi eronneita vastaajia ja lähes yhtä paljon naimattomia henkilöitä. Vastanneista asiakkaista lähes kaikki olivat olleet aiemmin mie- lenterveys- tai päihdehoidossa. Työttömiä oli yli kaksi kolmasosaa vastaajista.

Alkoholin käyttäjien moniongelmaisuuden vastaisesti suurimmalla osalla vastaajista oli asunto, kun taas toisaalta suurin osa oli työttömiä, eronneita ja naimattomia. Tämä viittaa alkoholistien sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin.

Kuitenkin Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa on mahdollista pitää omaa asuntoa valtion maksamien tukien turvin. Retkahduksien ja moniongelmaisuuden näkökulmaa tukee myös asiakkaiden aiemmat hoidot. Ilmeisesti asiakkaille on tullut positiivinen kokemus autetuksi tulemisesta aiemmissa hoidoissaan, koska he ovat hakeutuneet uudelleen hoidon piiriin.

Selvitettäessä asiakkaiden tyytyväisyyttä perushoidon toteutumiseen vieroitushoidossa vastaukset painoittuivat etenkin hyvin ja kiitettävästi touteutunut kohtiin. Samansuuntaisia tuloksia oli saatu myös Savolaisen (2006, 40 - 41) tutkimuksessa. Kuviosta 1 hyppää kuitenkin yksi pylväs esiin: ”ei lainkaan toteutunut”- vastausvaihtoehto. Kyseiseen vaihtoehtoon oli tullut muiden tutki- musongelmien vastausjakaumiin nähden enemmän vastauksia ja se ihmetytti.

Kuitenkin vastaustuloksia lähemmin tarkasteltaessa tuli ilmi, että kyselylomakkeeseen oli eksynyt kysymys, joka huonon asettelunsa vuoksi ei lainkaan mi-

(34)

tannut vieroitushoidon toteutumista vaan asiakkaan avun tarvetta hygieniansa hoidossa. Näin ollen valmis kyselylomake asettaa rajoituksensa mittarin toimi- vuudelle ja tutkimusongelmaan saatujen vastausten keski-arvo laskee huo- mattavasti. Tutkimustulos ei siis ole luotettava sellaisenaan. Tarkasteltaessa kysymyksiin tulleita vastauksia ilman väärin asetellun kysymyksen vastauksia, huomataan ei lainkaan-vastauksien määrän pienenevän hieman yli kolmas- osalla. Eli huolimatta huonosta kysymyksestä, perustarpeiden huomionnissa oli kuitenkin asiakkaiden mielestä parantamisen varaa. Etenkin hygienian hoidossa olisi kaivattu enemmän apua ja enemmän ohjausta ravitsemuksen suhteen. Erityisen tyytyväisiä sen sijaan oltiin osaston turvallisuuteen vieroitus- paikkana, turvallisuuden tuntuun hoidossa, unen saannin turvaamiseen sekä asiakkaan voinnin huomiontiin. Savolaisen (2006, 51) saamien tulosten perusteella turvallisuutta hoidossa lisäsivät tiukat rajat, joita noudatettiin koska turvallisuus koettiin tärkeänä. Osaston ympärivuorokautinen valvonta koettiin myös turvallisuutta tuovana tekijänä. Hygienian hoito on saattanut jäädä huo- mioimatta henkilökunnan kiireellisyyden takia tai koska asiakkaat eivät ole il- maisseet avun tarvettaan. Savolaisen (2006, 41; 51) tutkimus osoitti asiakkaiden kokevan henkilökunnan vaikeasti lähestyttäväksi, kuitenkin hygieniasta huolehtiminen toteutui kyselyyn osallistuneiden mielestä melko hyvin. Ravit- semusohjaus on saattanut jäädä vähemmälle joko hoitohenkilökunnan kiireen tai asiakkaan moniongelmaisuuden takia. Myös henkilökunnan tietotaso ja valmius antaa ravitsemusneuvontaa ratkaisee.

Selvitettäessä asiakkaan ja hoitohenkilökunnan välistä vuorovaikutusta vastaukset ovat keskittyneet positiiviselle puolelle. Reilusti yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että vuorovaikutus oli hyvin tai kiitettävästi toteutunutta. Jonkin ver- ran vastauksia oli saatu myös muihin vastausvaihtoehtoihin, joista eniten oli tullut keskinkertaisesti toteutunut-kohtaan. Erityisen tyytyväisiä vastanneet asiakkaat olivat vuorovaikutukseen työntekijöiden kanssa, tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun, hoidon ammatillisuuteen sekä henkilökunnan tietoihin päihdeongelmasta ja sen hoidosta. Tämä johtunee siitä, että osastolla työskentelevät ihmiset ovat kouluttautuneet päihdeongelmaisten hoitoon ja he ovat joutuneet työstämään omia asenteitaan asian suhteen, voidakseen työs- kennellä päihdeasiakkaiden parissa. Kuten Purhosen (2000, 74 - 80) tutkimuksessa todettiin, vähäisesti koulusta saaneiden ja kielteisesti vieroitushoi-

(35)

toon asennoituneiden sairaanhoitajien, lähtökohdat vaikuttavat negatiivisesti heidän tapaansa kohdata ja hoitaa päihteenkäyttäjä. Tyytymättömyyttä vuorovaikutuksen suhteen esiintyi etenkin kahdenkeskisen keskusteluavun saannin suhteen. Asiakkaat kokivat, ettei keskusteluapua ollut riittävästi, joka on yhte- nevä havainto Savolaisen (2006, 42 - 44) saamien tutkimustulosten kanssa.

Saaduissa tutkimustuloksissa keskusteluiden pyytäminen koettiin vaikeaksi ja hoitohenkilökunta vaikeasti lähestyttäväksi. Asiakkaat olivat tutkimuksessa to- denneet, ettei keskustelun tarpeeseen aina vastattu, vaikka asiakas sitä pyysi (Mts. 42 - 44). Savolaisen (2006, 42 - 44) tutkimukseen osallistuneet asiakkaat olisivat kaivanneet omahoitajuutta jäsentämään keskustelujen organi- sointia.

Yhteisen päämäärän tavoittelua koskevassa tutkimusongelmassa puolet vastauksista ryhmittyi kohtaan hyvin tai kiitettävästi toteutunut. Erityisen paljon vastauksia muihin tutkimusongelmiin nähden on saanut keskimmäinen vaihto- ehto-keskinkertaisesti toteutunut. Asiakkaat olivat erityisen tyytyväisiä yksilöl- listen tarpeiden ja elämäntilanteen huomiointiin, jatkohoitosuunnitelmiinsa se- kä heidän kanssaan tehdyn yhteistyön määrään. Savolaisen (2006, 44 - 45) tutkimuksessa asiakkaat eivät olleet saaneet kokemuksia hoito- ja kuntoutus- suunnitelmaneuvotteluihin osallistumisesta, kuitenkin he olivat sitä mieltä, että yksilöllistentarpeiden huomiointi toteutui niin hyvin kuin se kyseisissä olosuh- teissa oli mahdollista. Yleisesti ottaen asiakkaat eivät kokeneet, että hoidolle olisi tehty hoitosuunnitelma ja konkreettiset tavoitteet. Etenkin nasiasiakkaat olivat tietoisia jatkohoitosuunnitelmastaan kun taas miesasiakkaat eivät olleet.

(Mts. 48.) Tyytymättömyyttä esiintyi kuitenkin vielä jatkohoidon suhteen, asiakkaat epäilivät, ettei heidän hoitonsa jatkuisi katkeamattomana jatkohoito- paikkaan. Sitä vastoin Purhosen (2000, 73) tutkimus osoittaa, että sairaanhoitajat ovat pitäneet tätä voimavaranvahvistamiskeinoa tärkeänä ja toteuttaneet sitä aktiivisesti (noin kaksi kolmasosaa hoitajista). Savolaisen (2006, 49) tutkimuksessa asiakkaiden huoli kohdistui lähinnä lääkityksen ja tiedonkulun kat- keamattomuuteen katkaisuhoitoyksikön ja jatkohoitopaikan välillä.

Lääkehoitoa kartoitettiin kyselyssä kahdella kysymyksellä ja siihen osaston henkilökunta arveli saatavan paljon negatiivisesti värittyneitä vastauksia. Toi- sin kuitenkin kävi, sillä vastaukset ovat jakautuneet melko tasaisesti. Erityisen

(36)

paljon on kuitenkin tullut vastuksia kohtaan hyvin toteutunut. Vastaajista yh- teensä yli 56 % oli tyytyväinen lääkehoitoon vieroitushoidossaan. Asiakkaat olivat hieman tyytyväisempiä lääkityksestä saadun tiedon määrään kuin sen riittävyyteen. Savolaisen (2006, 40 - 41) tutkimuksessa ilmeni kritiikkiä lääki- tyksen riittävyyden suhteen molempiin suuntiin. Osa asiakkaista oli mielestään saanut liikaa lääkkeitä, osa liian vähän. Yksilöllisyyden huomionnin koettiin olleen lääkityksessä puutteellista. Etenkin tiedonantoa lääkityksestä kritisoitiin, sitä koettiin olevan liian vähän tai asiakas ei ollut ymmärtänyt annetun infor- maation sisältöä vieroitusoireiden laskeman keskittymiskyvyn tai hoitohenkilö- kunnan ammattikielen vuoksi. (Mts. 40 - 41.)

Yhteisöllisyyden merkitystä vieroitushoidossa selvittävien kysymysten vastaukset jakautuivat melko tasaisesti kaikkien vastausvaihtoehtojen kesken, yhtä lukuunottamatta. Yhteisöllisyyden koettiin toteutuneen erityisesti hyvin vieroitushoidossa, peräti 38,71 % asiakkaista oli tätä mieltä. Erityisen tyytyväisiä vieroitushoidon asiakkaat olivat yhteisössä toimimisen ohjaukseen, mutta myös vertaistuen ja yhteisön tukeen oltiin tyytyväisiä. Savolaisen (2006, 49 - 50) tutkimuksessa selvisi, että etenkin naisasiakkaat olivat tyytyväisiä vertaistuen ja yhteisön merkitykseen hoidossaan. Naiset kokivat, että yhteisön antama tuki oli jopa ammatillista tukea tärkeämpää. Miesasiakkaiden mielestä etenkin vapaamuotoinen yhteisössä oleilu piti yllä päihdekulttuuria, josta he yrittivät katkaisuhoidossa irroittautua. Molemmat sukupuoliryhmät olivat sitä mieltä että ohjatut ryhmät edistäisivät vertaisilta saatavaa tukea. (Savolainen 2006, 49 - 50.)

Verkostotyön osalta vastaukset olivat enimmäkseen keskittyneet keskinkertai- nen, hyvä tai kiitettettävä vastausvaihtoehtoihin. Yhteensä 76,35 % vastaajista oli valinnut jonkin näistä vastausvaihtoehdoista. Kyselyyn vastanneet asiakkaat olivat tyytymättömimpiä perheen huomioimiseen hoidossa. Vastaukset liittyen perheen huomiointiin olivat kuitenkin jakautuneet melko tasaisesti kaikille vastausvaihtoehdoille. Erityisen tyytyväisiä asiakkaat olivat eri ammattiryhmien yhteistyöhön hoidossaan. Savolaisen (2006, 49) tutkimukseen osallistuneet asiakkaat eivät olleet saaneet omakohtaista kokemusta verkostotyöstä, mutta arvelivat sellaisia tarvittaessa järjestettävän. Tästä voisi päätellä että

(37)

Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiöllä on panostettu verkostotyöhön ja asiakkaat ovat kokeneet sen tarpeelliseksi hoidossaan.

Viimeisenä kysymyksenä lomakkeessa oli avoin kysymys, jonka tarkoitus oli tuoda lisää luotettavuutta tutkimustuloksille. Avoin kysymys valittiin, koska siihen asiakkaat voisivat omin sanoin lisätä kyselylomakkeen ulkopuolelle jää- neitä epäkohtia hoidon suhteen. Suurin osa asiakkaista oli jättänyt vastaamatta kysymykseen, joka luokiteltiin tuloksia kootessa ei-vastaukseksi. Ei-

vastauksia tuli yli kaksi kertaa enemmän kuin kyllä-vastauksia. Tämän tulok- sen perusteella suurin osa asiakkaista koki kyselylomakkeen kattaneen vieroitushoidon oleelliset sisällöt. Suurin osa saaduista kyllä-vastauksista koski lomakkeessa jo aiemmin esille tulleita asioita. Lähinnä saadut kirjalliset vastaukset oli lomakkeeseen vastattua kohtaa selittäviä ja tarkentavia.

8.2 Tutkimuksen luotettavuuden tarkastelua

Tutkimuksen keskeisiä kysymyksiä on luotettavuus. Hoitotieteen kehittymisen kannalta on tärkeää, että kvantitatiivisessä tutkimuksessa tehdyt ratkaisut ja tulokset ovat luotettavia. Tutkimuksen luotettavuutta voidaan tarkastella mit- taamisen, aineiston keruun sekä tulosten luotettavuuden suhteen. Kvantitatii- visen tutkimuksen kannalta tärkeintä on mittarin luotettavuus. Tutkimuksen tulokset ovat yhtä luotettavia kuin siinä käytetyt mittaritkin. Mittarin validiteettia tarkasteltaessa on tärkeää arvioida mittaako se sitä, mitä sen tulisi mitata. Esi- testauksella on tärkeä rooli mittarin validitettin arvioinnissa. Se näyttää onko mittari toimiva, ymmärrettävä, helppokäyttöinen ja looginen. (Paunonen, Veh- viläinen-Julkunen 1997, 206 - 207.)

Reliabiliteetti tarkoittaa mittarin kykyä mitata tarkasti tutkittavaa asiaa. Mittarin epätarkkuudet voivat johtua käyttäjien epäjohdonmukaisuudesta tai itse mitta- rista. Reliabiliteettiä voidaan parantaa erilaisilla toimenpiteillä: esitestauksella, kohteesta riippuvien häiriötekijöiden minimoinnilla (väsymys, kiire, kysymysten ymmärrettävyys/paljous/järjestys, mittausaika), vastaajien kouluttamisella se- kä hyvien ohjeiden antamisella. (Mts. 1997, 209 - 210)