Vesihuollon koulutuksen kehittäminen Suomessa

Tiedotus Report

VESIHUOLLON KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN SUOMESSA

Enghsh summary: Development of education water supply and wastewater treatment in Finland

HELSINKI 1986

VESIHALLITUKSEN TIEDOTUKSIA koskevat tilaukset: Valtion painatuskeskus PL 516, 00101 Helsinki, puh, (90)539 Oil/julkaisutilaukset

ISBN 951-46-9837-1 ISSN 0355-0745

VESIHUOLLON KOULuTuaSEN KEHITTäMINEN SUOMESSA

SISKLLYSLuETTELO

ALKUSANAT 4

ABSTRACT 6

JOHDANTO 7

2 LÄHT6TILANNE 9

2.1 Vesihuoflon henkilöstö 9

2.2 Vesihuoflon koulutus Suomessa 10

2.21 Peruskoulutus 10

2.22 Jatkokoulutus 16

2.23 Täydennyskoulutus 17

2.3 Keskiasteen koulunuudistus 18 2.4 Vesihuollon tulevaisuudennäkymät 22 3 VESIifUOLLON KOULUTUKSEN PUUTTEET JA

KEHITTÄMI STARPEET 23

3.1 Yleistä 23

3.2 Lisähenkilöstön tarve 23

33

flruskoulutus 24

3.4 Jatkokoulutus 27

3.5 Täydennyskoulutus 27

3.6 Vientitehtävien koulutus 31 3.7 Henkilöstön patevyyssuositukset 33 3.8 Oppimateriaalin kehittäminen 35 4 KOULUTUSTYORYHMÄN TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 37 AIHEESEEN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA 40

ALKUSANAT

Kansainvälisen vesihuollon Vuosikymmenen työryhmälle

Maa— ja asettama kansainvälisen vesi—

huollon vuosikymmenen työryhmä nimesi syksyllä 1981 koulutus- työryhmän vesihuollon koulutuksen edistämiseksi.

Koulutustyöryh Puheenjohtajaksi kutsuttiin tekniikan tohtori Pentti Yletyinen Suomen ja jäseniksi toimin nanjohtaja Mikko Korhonen Vesihuoltojiitosta, tutkija Keijo Mäkelä opetusministerjösu t0imi5toin5jn Markku Mäkelä vesihallituksesta, ylitarkastaja Heikki Ojala ammattikasvatus..

hallituksesta (PK Marja—Lee Mäkelä 1.6.1983 —30.2.1984) ja Pentti Rantala Tampereen teknillisestä korke—

akoulusta. Työryhmän sihteerejnä ovat toimineet diplomi-insj nööri Kari Homanen Helsingin kaupungin rakennusvirastosi 1.11.1982 asti, diplomi—insjnj Kalevi Tapiolinna vesihalli—

tuksesta 21.3.1984 asti ja siitä lähtien diplomi—insinj Rei jo Häkkinen Tampereen tekniflisestä korkeakoulusta. Tämän ra

portin valmisteluun on osallistunut

vesihuoltoinsinööri Hannu Summanen Vesihuoltolijtosta

Koulutustyöryn työn tavoitteena on ollut tarkastella vesi—

huollon perus—, jatko— ja täydennyskoujut ja niiden nivel—

tymistä toisiinsa keskipitkällä tähtäyksellä 1985 ^— 2000 sekä antaa toimenpide•ehdotukset vesihuoj.lon koulutuksen kehittämi seksi.

Koulutuksen työryhmä toimeenpani 1982 ^- 83 kyselyn julkishai linnon ja yksityisen sektorin vesihuoltohenkilöstön määrästä ja laadusta sekä koulutukseen liittyvistä puutteista ja tarpeista.

Suoritettua kyselyä täydennetjin haastattelaalla 27 vesihuol lon kokenutta asiantuntijaa vesihuollon koulutuksesta, siihen liittyvistä ongelmista ja kehittämistarpeista Kyselyjen ja haastattelujen tulokset on koottu raporttiin “Vesihuollon kou lutus Suomessa”, joka on julkaistu vesihallituksen monistesar..

jassa numerolla 1984:284.

Lisäksi järjestettiin asiantuntijaseminaari “Vesihuollon koulu tuksen järjestäminen tulevaisuudessa”, johon osallistui noin 40 vesihuollon asiantuntijaa.

Näiden selvitysten perusteella koulutustyöryhmä on koonnut tä män yhteenvetoraportin ja laatinut toimenpide—ehdotuksensa ve—

sihuollon koulutuksen kehittämiseksi.

Koulutustyöryhmä katsoo suorittaneensa saamansa tehtävän ja luovuttaa kunnioittavasti toimenpide—ehdotuksensa kansainväli sen vesihuolion vuosikymmenen työryhmälle.

Helsingissä 1. päivänä maaliskuuta 1985.

Pentti Yletyinen

Mikko Korhonen Heikki Ojala

Keijo Mäkelä Pentti Rantala

Markku Mäkelä

Reijo Häkkinen

A3 S TRÄCT

In 1981 the International Drinking Water Supply and Sanitation Decad&s National Committee in Finland appointed a work group to study the training of water supply personnel in Finland and ts give recommendations ts deveiop the training

The task was carried out in 1982 ^— 83 by distributing a questionnaire ts ali private and public enterprises working in the water supply sector. The answers covered about one third of the Finnish water suppiy personnel. dditiona1 information was gathered by interviewing 27 experienced specialists about the future needs and about the consraints in the training of the sector personnel. Finally a workshop was held on “Training in Water Supply ts Meet Future Needs”, This report is a summary of these studies also containing the conclusions and recommen—

dations of the work group.

The most severe gaps exist in the training of labourers, Älmost half of the labourers and plant operators employed in the public water and sewage works iacked formal prof essional training. The situation can he improved by organizing short—term courses for the eiderly iabourers and plant operators. The first experimental courses have been organized by the vocational training centre in Rovaniemi in 1985 and according ts hose experiences further recommendations can he given for the expansion of the training ts other parts of the country.

The on—going reforms in the vocatisnal training concerning water supply will he accomplished mainly in 1986. But stili the specializatisn of young wsrk force must he arranged through suppiernentary on-the—job training strengthened by selected short—term courses,

Qualification requirements must he established for the operators of the waste water treatrnent plants. A separate work group has been appointed ts give its proposal as well as ts determine the training prsgrammes fulfilling the requirements.

1 JOHDANTO

Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut vuodet 1981 ^- 1990 kan sainvälisen vesihuollon vuosikymmeneksi. Maa— ja metsätalous—

ministeriön asettama kansainvälisen vesihuollon vuosikymmenen Suomen työryhmä on määritellyt yhdeksi kotimaiseksi tavoitteek si vesihuollon koulutuksen edistämisen ja nimennyt tätä varten syksyllä 1981 ns. koulutustyöryhmän.

Lähtökohtana koulutustyöryhmän työskentelylle on ollut vuonna 1981 valmistunut kunnallisen vesihuollon neuvottelukunnan (KUVENE) laatima “Vesi- ja viemärilaitosten henkilökunnan koulutusselvitys”, jossa on esitetty kunnallisilla vesi— ja viemärilaitoksilla työskentelevän henkilökunnan määrä, tehtävät, koulutus ja koulutustarve.

Koska koulutustyöryhmällä ei ollut käytettävissään koko vesi—

huollon kattavaa selvitystä alan henkilöstöstä ja koulutukses ta, se toimeenpani 1982 ^— 83 kyselytutkimuksen, jolla pyrittiin selvittämään vesihuollon tehtävissä kunnissa, valtionhallinnos—

sa ja yksityissektorilla työskentelevien määrä, peruskoulutus—

taso ja yksityissektorilla sekä jatko— ja täydennyskoulutuksen tarpeet. Kyselyssä tiedusteltiin myös lisähenkilöstön tarvetta.

Koulutuskysely lähetettin 217 organisaatiolle ja yritykselle, joilta saatiin 101 vastausta. Kaikkiaan kyselyvastaukset kat—

toivat runsaat 4 900 henkilöä, mikä on 33 % koko vesihuollon henkilöstöstä.

Kyselytutkimusta täydennettiin vuonna 1983 haastattelemalla 27 vesihuollon asiantuntijaa, joista 13 työskenteli kuntien pal veluksessa, 7 valtionhallinnossa ja 7 yksityisissä yrityk sissä. Haastattelu keskittyi koulutuksen ongelmiin ja kehittä—

mistarpeisiin kaikilla henkilöstötasoilla.

Lisäksi koulutustyöryhmä järjesti vuoden 1983 lopulla asian—

tuntijaseminaarin “Vesihuollon koulutuksen järjestäminen tule vaisuudessatm. Tähän otti osaa noin 40 eri osapuolia edustavaa vesihuollon asiantuntijaa.

Tämä raportti on yhteenveto aiemmista selvityksistä ja lisäksi se sisältää koulutustyöryhmän toimenpide-ehdotukset vesihuollon

kettavat vesihuoltoa, vaikka ne tulevat voimaan vasta vuodesta 1986.

Raportissa eri koulutusmuodot on pyritty rajaamaan seuraavasti, vaikka käytännössä jatko— ja täydennyskoulutuksen välinen ra—

janveto ei ole yksiselitteinen.

Peruskoulutus

— ei vaadi edeltävää työkokemusta

- antaa muodollisen pätevyyden tiettyihin tehtäviin

— annetaan:

ammattikursseilla ammattikouluissa

opistoasteella (entinen tekn, koulu 1985 asti) ylemniällä opistoasteella (ent. tekn, opisto 1985 asti)

korkeakouluissa ja yliopistoissa Jatkokoulutus

- lisää muodollista pätevyyttä

— edellyttää tiettyä peruskoulutuksen tasoa

— usein edellyttää myös edeltävää työkokemusta Täydennyskoulutus

- ei lisää muodollista pätevyyttä

— pitää yllä työn suorittamista varten tarvittavaa ammatti taitoa

- edellyttää edeltävää työkokemusta

2.1 Vesihuollon henkilöstö

Vesihuollossa työskentelee kaikkiaan noin 15 000 henkilöä, joista noin 8 500 henkilöä on yleisten vesi— ja viemärilai—

tosten ja 6 500 henkilöä muiden työnantajien palveluksessa.

Tehdyn koulutuskyselyn vastaukset kattoivat noin 3 300 henkilöä yleisiltä vesi- ja viernärilaitoksilta ja 1 600 henkilöä vai—

tionhallinnosta, järjestöistä sekä yrityksistä. Kokopäiväisesti vesihuollon tehtävissä työskenteli kolme neljäsosaa ja osapäi—

väisesti yksi neljäsosa henkilöstöstä. Kunnissa kokopäiväisten henkilöiden osuus oli suurempi eli keskimäärin 85 % henkilökun—

nasta,

yönjohtajat ja vastaavat litajat Freme:

respOfls7DJ

Kuva 1. Yleisten vesi- ja viemärilaitosten henkilöstön jakaan tuminen peruskoulutuksen mukaan kyselyyn vastanneissa kunnissa.

17iq^. 1 ^. .7 7 .7 ^{O O} 7 Qfl 0 7’ 0 / /7• t.i

O%O.f.(.O1O7O

in 7he p01)7 ^{?/;tOOY (O}.7 (Queo^{fj7.Op(?ro 1 983)}

Korkea’- koulu- laborantit ja

lab. apu.

uborants nd

aSSIS0Ifl7S

Vailla alan ieruskoulutusta Uit%out forrnal LrofessionaZ ducation

Teknillinen koulu Technicol college

14%

Työntekijät Workers

Kuvassa 1 on havainnollistettu yleisten vesi— ja viemärilai...

tosten henkilöstön jakaantumista Peruskoulutuksen mukaan kyse—

lyyn vastanneissa kunnissa. Erityis5 on huomattava koulutta...

mattomien osuus eri henkilöstöryhmissä miki tulee selvhp,in esiin työntekijöiden kohdalla Reisu lähes puolet on vailla alan Peruskoulutusta Tilanne ei ole juuri parempi laitosten vastaavien hoitajien ja työnjohtajj kohdalla.

2.2 Vesihuollon koulutus Suomessa 2^•21 Peruskoulutus

Vesihuoltoa palvelevaa Peruskoulutusta annetaan ammattikouluis sa, ammattikursseilla oPPisopimuskoulutk opistoasteella

(teknilji5j55 kouluissa, ja ylemmäl 0P5toastej (teknil lisissä 0Pistoissa) sekä korkeakouluissa ja Yliopistoissa.

Ammatti koulut

Varsinaista vesihuollon tai kunnallistekniikan linjaa ei ammat tikouluissa ole. Tällä hetkellä annetaan Yhdysituntatekniika opetusta Pirkapan ammattikoulussa Porin teknillisessä ammat—

tikoulussa ja Mikkelin ammattikoulussa rakennustekniikan perus—

linjai YhdYskuntarakefltaj yksivuotiseija erikoistumislin jalla. Aloituspaikkoja on yhteensä 48 ja ne tullaan vakinaista..

maan sekä mahdollisesti aloittamaan vastaava koulutus Seinäjoen ja Tikkurilan ammattikouluissa (yhteensä 32

erikoisti5linjan 1 248 koulutunnista on 234 tuntia vesihuoltoa käsittejeviä. vesiensuojelu 2 tuntia, veden toimittainen käyttäjjj ja viemaröinti 32 tuntia, vesi—

ja viemäriputkistot 38 tuntia, Putkilinjan rakentaminen 106 tuntia, verkostojen konnossapitotyöt 46 tuntia ja työturvajii...

suus Putkistotöi55ä 10 tuntia.

Putkiasentajat saavat koulutuksensa kone— ja metallitekniikan yleisjakso j&lkeise] Yksivuotisjj erikoistislinja__

joka tulee olemaan koulunuudistuksen jälkeen TRI-tekniikan Peruslinjan erikoistislinja Opetukseen 5is!ltyy 274 tuntia

vesi johtoteni ikkaa josta 215 tuntia on työnopetusta sekä 235 tuntia viemäröintitekniikkaa josta työnopetusta on 190 tuntia.

loituspaikkoja on noin 600.

Rakennusofirtäjiä koulutetaan rakennustekniikan peruslinjan yksivuotiselia erikoistumjslinja__a jonka voi aloittaa vuo sittain noin 250 oppilasta. Opetukseen sisältyy vesi— ja viemä—

riverkkorjiirustusta 60 tuntia.

Kemian prosessinhoitajat työskentelevät lähinnä kemian perus—ja jalostusteoiiisuudesa prosessien valvonta-, hoito— ja käyttö—

tehtävissä Tällä hetkellä kaksivuotiseen koulutusammattiin ei kuulu varsinaisia vesihuoltoajnejta lukuunottamatta ympärist•

suojelun yleisoeriaatteita mutta koulutusammatti antanee hyvän pohjan mahdolliselle vesihuoltoon erikoistumiseile jatko—

ja/tai kautta (esim.

hoitajaksi).

Eli ntarvikelaborantteja valmistuu peruskoulupohjai sten opinto jen jälkeen ammattikoulusta sekä YiioPpilaspoh•

jaisten oPintojen jälkeen Espoon Matinkylän ja Ylä—Savon ammat—

tikouluista yhteens.ä noin 40 vuodessa. Lisäksi Pietarsaaren ruotsinkielisestä ammattikoulusta valmistju Vuosittain kymmen

kunta elintarvikelaboranttia linjalta.

Heidän peruskoulutuksenga antaa hyvät valmiudet myös vesihuol—

lon laboratorjotehtävijo ja vuosittain 5 — 10 prosenttia vai—

mistuneista sijoi ttunee vesihuoltoon mmatjiliset kurssjkeskukget

mmatjllisigsa kurssikeskuksissa tarjotaan myös vesihuoltoon liittyviä kursseja. Etusija annetaan henkilöille, jotka ovat suorittaneet alalle soveltuvan ammattikoulun tai —kurssin tai joilla on alan työkokemusta Pääsyvaatimrj5e on kuitenkin ainoastaan yleisen OPpivelvoliisuuden suoritus ja soveltuvuus vesihuoltoalalle

Savonlinnan ja Rovaniemen ammatjlJist kurssikeskusten vesi—

ja viemärilaitostyöntekijän kurssit kestävt 48 viikkoa. Kurs sin tavoitteena on antaa Oppilaalle VeSilajtosten ja jTiteveden—

puhdistamojen (ml. verkostot) käytön, huollon ja kunnossapidon edellyttämät tiedot. Työnopetusta on noin 80 % kurssiajasta ja työharjoittelu tapahtuu vesi- ja viemärilaitoksilla.

Oppi sopimus— ja koulutus sopimuskoulutus

Ammattikasvatushallitus on vahvistanut 12.12.1983 mennessä taulukossa 1 esitetyt vesihuoltoon liittyvät oppiohjelmat.

Siitä huolimatta, että viime vuosina oppisopimusten määrä on lisääntynyt voimakkaasti Ckahdeksassa vuodessa kolminkertaistu—

nut) ja järjestelmää on muokattu joustavammaksi, koulutus ei ole riittänyt tuottamaan ammattitaitoisia työntekijöitä lähes kään kaikkien yritysten palvelukseen. Toisaalta ammattikoulujen opetuksen on nähty olevan ajastaan jälkeen jäänyttä ja etäällä elinkeinoelämästä. Vuonna 1984 tilannetta parantamaan laillis—

tettiin koulutussopimuskoulutus osana valtion tukemaa oppisopi—

muslakiin perustuvaa koulutusta.

Koulutussopimusjärjestelmässä työnantaja ottaa ammattikoululai—

sia harjoittelemaan yrityksiin esim. pari kerrallaan, jolloin ikäluokka tulee “katsastetuksi”. Parhaat oppilaat tulevat näin värvätyksi suoraan koulunpenkiltä. Valtio tukee rahallisesti tällaista yritysten koulutuspolitiikkaa samoin kuin oppisopi—

muskoulutusta.

Koulutussopimusmenettelyn hyvä puoli on se, että se yhdistää perinteisen kouluopetuksen ja työpaikkakokemuksen. Valtion vuo den 1985 budjettiesityksessä on varauduttu noin 2 500 koulutus—

sopimukseen. Toistaiseksi ei ole tiettävästi solmittu yhtään vesihuoltoon liittyvää koulutussopimusta.

Taulukko 1.

rp ^{‘- -7} •1

Oppisopimuskoulutuksen tilanne vuonna 1983

Situatian in training agreements in 1983.

Ammatti Sccation

Uudet oppisopimukset Ne;w agreernents in 1983

Ämm.

perus koulu tukses—

sa

In vaca—

tianal h a s c

t1’ain•?i5

Ämm.

jatko- ja täy

dennys- Todis

koulu— tuksen

tuksessa Yhteensä saaneet In fur— Tatal Gertifi—

ther cates

training awarded

Rakennusputki asentaja (4) 51um he r

Teollisuuden putki sto—

asentaja (3) Indus tria 3 p Iumber

Teollisuuden instrumentointi—

asentaja (4) Ins trumentation n e c h a n i cia n Mittamies

(yhdyskunta tekniikka) (2) 3 u e zj0 r

Teollisuuden prosessin—

hoitaja (2,5) Process aperatar Laborantti (3) 3 aho rata ry w o r he r Tekninen piirtj (1)

31’ 61 W e r

(koulutuaika vuosissa)

(traidi!1 3 in yeci’)

Koulu tuksen keskeyt täneet Inter rupted

15 33 48 9 16

— 4 4 3 ^—

3 7 10 3 2

2 1 3 4 3

6 ^— 6 11 3

6 10 16 10 2

15 56 71 44 15

Opistoaste (teknilliset koulut)

Yhdyskuntatekniikan kunnallistekniikan linja on ainoastaan Sei näjoen ja Hämeenlinnan teknillisissä kouluissa. Linjoille ote taan vuosittain 55 uutta opiskelijaa. vesihuoltoluennot käsit televät yleistä vesirakennusta, vesi- ja viemärilaitosten mi—

toitusta ja rakentamista, veden laatua ja puhdistusta, verkos—

toja sekä jäteveden laatua ja puhdistusta. Luentoja on vesi—

huollosta 165 tuntia ja harjoituksia 132 tuntia.

Tien— ja vesirakennuksen linja on Helsingissä, Tampereella, Tu russa, Vaasassa, Kuopiossa, Oulussa ja Joensuussa. Vuonna 1983 aloitti opintonsa 168 opiskelijaa. Vesihuollon opetus käsittää mm. vesihuoltoalan säännöksiä, veden hankintaa, viemäröintiä, vesi- ja viemärijohtojen tarvikkeita ja rakentamista, pohjave—

sitekniikkaa, veden jakelua, viemäriverkkoa ja jätevesien kä sittelyä. Yhteensä luentoja ja harjoituksia on noin 280 tuntia.

LVI—tekniikan opintolinja on peruskoulupohjaisena Helsingin ja Mikkelin teknillisissä kouluissa ja vuodesta 1985 lähtien yli—

oppilaspohjaisena Oulun teknillisessä oppilaitoksessa. Vuonna 1983 otettiin 62 uutta opiskelijaa ja vuodesta 1985 lähtien otetaan noin 90 uutta opiskelijaa vuosittain. Vesihuollon ope tusta annetaan linjalla noin 60 tuntia.

Prosessitekniikan linja on Tampereen, Turun, Kokkolan, Porin, Valkeakosken ja Imatran teknillisissä kouluissa. Aloituspaik—

koja on noin 100 ja linjalla käsitellään jonkin verran vesi—

huoltoon liittyviä asioita.

Myös talonrakennuksen linjalla annetaan vesihuoltoon liittyvää koulutusta 16 paikkakunnalla. Kunnallistekniikkaa opetetaan 140 tuntia, josta on vesihuoltoasioita noin 95 tuntia. LVI—tekniik—

kaa opetetaan 56 tuntia, josta on vesi— ja viemärijärjestelmiä käsitteleviä noin 20 tuntia.

Mikkelin teknillisessä koulussa on kolmivuotinen terveysteknii—

kan erillinen peruskoulupohjainen opintolinja, jolle otetaan vuosittain noin 30 opiskelijaa. Linja muuttuu ylioppilaspohjai—

seksi vuodesta 1985 lähtien. Vesihuoltoa palvelevia aineita si sältyy opintoihin varsin runsaasti, mm. vesihuolto—oppia 168 tuntia. Kevääseen 1983 mennessä oli valmistunut 329 teknikkoa, joista suurin osa työskentelee terveystarkastajina kunnissa.

Muutamia teknikoita on sijoittunut vesihuollon tehtäviin.

Ylempi opistoaste (teknilliset opistot)

Yhdyskuntatekniikan opintosuunta on ylioppilaspohjaisena Kuopi on ja Lappeenrannan tekniflisissä opistoissa. Vuosittain ote taan 45 uutta oppilasta. Vesihuoltoa opetetaan noin 200 tuntia.

Tien— ja vesirakennuksen opintosuunta on peruskoulupohjaisena Tampereen, Kuopion,- Oulun ja Joensuun teknillisissä opistoissa.

Vuosittain aloittaa 75 oppilasta. Opintosuunnafla opetetaan ve—

sihuoltoa noin 85 tuntia.

Prosessitekniikan opintosuunta on Tampereen ja Kokkolan tek—

nillisissä opistoissa peruskoulupohjaisena ja Porissa ylioppi—

laspohjaisena. Vuosisisäänotto on yhteensä 83 oppilasta. Myös vesihuollon asioita sisältyy opetukseen.

LVI—tekniikan opintosuunta on Helsingin teknillisessä oppilai—

toksessa peruskoulupohjaisena (linja siirtyy vuodesta 1986 läh tien Espoo—Vantaan teknifliseen oppilaitokseen) ja Mikkelin teknillisessä opistossa ylioppilaspohjaisena. Vuosisisäänotto on 65 oppilasta ja vesijohto- ja viemäritekniikan opetusta on noin 120 tuntia.

Korkeakoulut ja yliopistot

Korkeakoulutasolla vesihuoltoa opetetaan teknillisessä korkea—

koulussa Otaniemessä, Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ja Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa. Vuosittain on ve—

sihuoltotekniikan pääaineekseen valinnut runsaat kymmenen opis kelijaa ja lisäksi useat ovat valinneet sen sivuaineekseen.

Teknillisessä korkeakoulussa voi opiskella vesihuoltoa raken—

nusinsinööriosastolla syventymiskohteena vesihuoltotekniikka (opetus on alkanut lukuvuonna 1984 ^— 85) ja puunjalostusosas—

tolla sYventymiskht YmPäristönsuoji Myös kemi an osaston OPiskelijat Voivat SUunnata OPintojaan vesialan ai—

neisiin.

Tampet teknillisen korkeakoulun rakennustekniik osastolla on suuntautjsvaiht fldYskuntatekni.kk jonka valin..

neet voivat erikoistua vesitekniik (sisältö on Pääasiassa vesihuoltoa)

Oulun YlIOPiston teknisen tiedekunnan rakentistekiik Osas...

tolla on suuntautisih vesitekniikka johon kuuluu vesihuoltotekiik

Lislisi Vesihuojj0 tehtjVj annetaan valmiuksia useiden yli—

0Pi9tOj tiedekunnissa Helsingin Yli0Piston maa— ja metsä...

tieteellisessä tiedekunnassa opetean mm. Wikrobiolg ja limnologi Helsingin Turun, JYVäskylän ja Oulun Yliopistojen

sekä £bo Akad,in matemaattis1 tiedekun..

nisj valmistuu kemistejä. Kuopion Yliopiston YmPäristöhygj an koulutusohjelma kuuluu mm. mikrobio_ogia eko].ogj ke miaa ja

2^•22

Jatkokoulutu on tietyi5 tehtävi55ä vaadittuihin Pätevyysvaa timuksiin litty koulutusta, jota Suomessa antavat

Ammat...

tienedistamis1j Plhjois...suome Teollisuusopist0 teknilji...

set koulut ja opistot sekä korkeakoulut ja Yliopistot

Tietyn Pätevyyden antavaa iatkokoujutust työntekijä.. ja työn..

johtaja85011 annetaan tällä hetkellä ainoastaan vesilaitosten hOitaj15 Ammattienedjstai ja P0hjoi5..5 Teo]...

lisuusopiston kursseilla Lääkintöha_lit on Yleiskirje55 nro 1667 ilmoittanut vesilaitoksen Puhdistus_aitteid vastaa...

van hoitaja PätevYysvaatjmukt

Keskiasteen koulunuudistuk toteuduttua oPiskelija voi halu...

tessaan esim. ammattikoulun jä1kee siirtyä ylemmän asteen kou lutukseen, ollo aiemmat opinnot otean huomin

kelussa

Korkeakoulujen perustutkinnon jälkeen opintoja voi jatkaa edel leen tekniikan lisensiaatin ja/tai tohtorin tutkintoon. Jatko—

tutkinnoissa opiskelija voi suuntautua vesihuoltoon haluamal—

laan tavalla henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaan.

2^•23 Täydennyskoulutus

Täydennyskoulutus on yleensä opintopäivä— tai kurssiluontoista.

Sitä antavat monet eri laitokset ja järjestöt. Myös työnantajat järjestävät henkilökunnalleen ns. sisäistä täydennyskoulutusta.

Ammattienedistämislaitos on järjestänyt vuodesta 1972 lähtien vuosittain jätevedenpuhdistamojen hoitajille mm. viemärilaitos—

kursseja sekä muita toistuvia vesihuollon täydennyskoulutus—

kursseja. Oulussa sijaitseva Pohjois-Suomen Teollisuusopisto on järjestänyt vesilaitoskursseja kaksipäiväisinä vuosina 1976 ^— 77 sekä vuodesta 1979 lähtien viisipäiväisinä.

Ammatilliset kurssikeskukset ovat järjestäneet vesihuollon am mattikursseja Oulussa vuonna 1975 ja Jyväskylässä vuonna 1978.

Nämä kurssit ovat jääneet kertaluontoisiksi, vaikka kunnallis—

tekniikan kurssien järjestämistä on suunniteltu myös Järven päässä, Iisalmessa ja Kokkolassa.

Änmrnttikasvatushauitus on aloittanut toukokuussa 1984 yhteis työssä Suomen Kaupunkiliiton, Suomen Kunnallisliiton ja Vesi—

huoltoliiton kanssa vesihuollon käyttö— ja hoitohenkilökunnalle tarkoitettujen jatko- ja täydennyskoulutuskurssien suunnitte lun. Kaksiviikkoisten kurssien on suunniteltu alkavan keväällä 1985 Rovaniemen ammatillisessa kurssikeskuksessa. Vuoden 1985 loppupuolella on vastaavat kurssit suunniteltu pidettäväksi Pohjanmaalla ja Kainuussa. Jatkossa Savonlinnan ammatillisen kurssikeskuksen on tarkoitus tulla mukaan hoitamaan eteläisen Suomen kurssi toimintaa.

Insinööri järjestöjen Koulutuskeskus (INSKO) järjestää alan täy—

dennyskoulutusta lähinnä korkeakoulu— ja opistotutkinnon suo—

rittaneille.

Vesihuoltoliitto järjestää vuosittain 16...18 vesihuoltokurs sia, kestoltaan l...3 päiflä. Kurssit on suunnattu vesi— ja viemärilaitosten henkilökunnalle ja luottamusmiehille. Lisäksi se järjestää neljät alueelliset vesihuoltopäivit ja yhdessä KUVENE:n sopijajärjestöjen kanssa kaksipäiväiset valtakunnalli set vesihuoltopäivät luottamus— ja virkamiehille vesihuollon ajankohtaisista asioista. Myös Rakennusinsinöörien liitto tar joaa joitakin vesihuoltoon liittyviä kursseja lähinnä laaditut—

tamiensa ohjeiden pohjalta.

Kunnallisli iton Kunnallisopistossa järjestetään vuosittain l...2 vesihuoltokurssia pääasiassa teknisen hallinnon virkamie hille ja täydennyskoulutuskurssi vesi— ja viemärilaitosten hoi—

tajille. Kaupunkiliiton Kaupunkiopistossa järjestetään vuosit tain 7...lO vesihuoltokurssia kaupunkien vesi— ja viemärilai tosten henkilökunnan eri tasoille. Kolmipäiväiset vesi— ja vie märilaitospäivät kuuluvat myös ohjelmaan. Vesiensuojeluyhdis tykset järjestävät lähinnä jäteveden puhdistukseen liittyviä koulutus— ja neuvottelupäiviä.

Vesihallitus järjestää omalle henkilökunnalleen kursseja tar peen mukaan. Kuntien putkimestarit ry. järjestää vuosittain se minaarimuotoiset koulutuspäivät, joilla käsitellään lähinnä verkostokysymyksiä. Lisäksi monet laitetoimittajat ja konsultit tarjoavat alan täydennyskoulutusta.

Ulkomaisesta tarjolla olevasta täydennyskoulutuksesta tunne—

tuimmat ovat Delftin yhdeksän kuukauden vesi- ja viemärilaitos kurssi ja Göteborgin viiden viikon ympäristöhygienian kurssi.

2.3 Keskiasteen koulunuudistus

Keskiasteen koulunuudiatuksen tavoitteena on siirtyä hajanai sesta ammatti koulutus järjestelmästä yhtenäi sempään järjestel mään. Yhtenäisyyden vaatimus koskee sekä koulutuksen rakennetta että sisältöä. Ennen uudistusta ammatillista peruskoulutusta annetaan yli 600 suhteellisen kapea—alaisella opintolinjalla, kun taas uudistuksen jälkeen tulee olemaan 25 peruslinjaa, joi den lisäksi ovat erilliset opintolinjat sekä ylioppilaspohjai set opintolinjat.

Aika ja koulutus—

asteet Tz’m and

tra lning

Ylempi Opistoaste

lev r Ylioppilas—

hjaiset Erilliset opfrtolin ‘at opintolinjat r

SeparatL 1 ased

brandz ^ranches

Kuva 2. Ämmattikasvatushalljtuksen järjestimän ammatillisen peruskoulutuksen periaatekaavo,

/ c nat

r

;

Jvt

^ti on

: ^r

^ur

7 ] ^1?a

ii ^{it ‘c}

Uudi3tuksen ulkopuolelle jäv5it ammattikurssikeskukse!., teol lisuus— ja liikealojen omat ammattioppilaitokset, ammatillisten oppilaitosten kurssimuotoinen opetus sekä oppi- ja koulutusso—

pimuskoulutus

Vesihuoltoon liittyv opetusta annetaan LVI-tekniikan, raken—

nustekniikan, prosessi— ja laboratoriotekniikan sekä elintarvi keteollisuuden peruslinjoilla, jotka on suunniteltu perustetta—

vaksi vuonna 1986, Kuvaan 3 on otettu mukaan kultakin peruslin—

jalta ne koulutusammatit, jotka antavat perusvalmiuksia vesi—

huollossa työskentelyyn.

Opistoaste Calleaa l.eve Irikoistumis

jakso

SuLalisati n

Peruskoulu

Cprehenu,1 7z

LV TEKN K K A Heot,ng, woter and

ventiloton

tecinic

RAKENNUSTEKNHKKA Civil engineering

PROSESSI- JA LABORATORIO

TE K N K K A

Process and laboroiory tech nic

—Kemian laborantti Labo ran t

—Prosessiteknikko Process technician

—Kemian trosessinhoitaja Pceos oo tor

G e

r

erol

5tuciie s

Rakennusinsinööri Ci1’?l Engieeer

Yhdyskuntarakentaj a Mun cspai ero ftman

ELINTARVIKETEOLLISUUS Food stuff industry

Elintarvikeinsinööri Food etu

f’f

enqineer

1

^• Elintarviketeknikko Food stuff technician

L

Elintarvikelaborantti

Food stuff laboratorii worker

LI

Harjoittelu

Procticin9

Kuva 3, Vesihuolion tehtviin liittyvät koulutusammatit, opin tojen rakenne ja kestoaika (peruskoulupohjaisena) pe—

ruslinjoittain

fi. 3. 0770 eomprei?ensile schooi based occupations serving wa—

tor sun1j and wastewater treatment, the s tructure and durotion of studies.

Vuotta Yeors

General studies

LVI—insinööri En^qi n. e r

-LVI-teknikko 1’eCl?? 7 0??

Vuotta Years

6 5 4 3 2 1

Vuotta

6T 5

3

2 1

Putkiasenta ja PZ-umber

—Rakennusteknikko Tecf?n50 5(577

:ennuspiirtäjä 0P000

Yea rs Vuotta Yeors

YIesjaso ^General studies

Prosessi—insinööri

Pi’oCess ongssIee?’

Lbaboratorioteknikko Lahoratory teohnocoan

General stucbes

Koulutusammatti tarkoittaa ammattikoulutuksen perustutkintoa, joka suoritetaan peruskoulututkinnon tai ylioppilastutkinnon jälkeen. Koulutusammatti antaa oppilaalle työelämään siirtymi sen edellyttämän ammattitaidon. Koulutusammattjjn valmistuneel—

la on valmius sijoittua yleensä useaan työelämän ammattiin eli työammatti in.

Tällä hetkellä peruskoulusta tuleva valitsee suoraan joko jon kin ammattikoulun opintolinjan tai opistotasoisen linjan ja valmistuu tiettyyn ammattiin. Koulunuudistuksen jälkeen perus koulun päättänyt valitsee ensin ammattialan ja tulee opiskele maan esim. rakennustekniikan peruslinjan yleisjaksolle. Ensim mäisen vuoden aikana hän sitten valitsee sekä koulutustason että erikoistumislinjan,

Kukin peruslinja muodostuu yleisjaksosta ja erikoistumisjaksos—

ta. Yleisjakson jälkeen on mahdollista jatkaa opintoja suoraan koulutasoisilla erikoistumislinjoilla tai noin 10 kk:n harjoit telun jälkeen opistoasteella tai ylemmällä opistoasteella. Jos opiskelija haluaa siirtyä esim, ammattikoulun jälkeen ylemmän asteiseen koulutukseen, se on koulunuudistuksen jälkeen mahdol lista niin, että aikaisemmat opinnot otetaan huomioon, Ylem—

mält opistoasteelta on rajoittamaton korkeakoulukelpoisuus.

Lain mukaan myös ylioppilaille tulee järjestää ammatillista koulutusta, jota annetaan ylioppilaspohjaisilla opintolinjoil—

la. Ylioppilaspohjaisilla linjoilla ei ole yleisjaksoa, Yliop pilaspohjaisen koulutuksen koulutuspituudet ovat 1,5., .2,0 vuotta kouluasteella, 2,5 vuotta opistoasteella ja 3,5 vuotta ylemmällä opistoasteella ilman harjoittelua,

Erillisistä opintolinjoista osa on koulu— ja osa opistoastei—

sia. Niillä ei ole yleisjaksoa, mutta ne sisältävät yleissivis—

tävää oppiainesta vastaavan määrän kuin peruslinjoihin kuuluvat linjat. Ammatillinen erikoistuminen alkaa jo ensimmäisenä luku vuonna,

2.4 Vesihuollon tulevaisuudennäkymät

Veden laadun vaatimukset kiristyvät. Haitalliset vaikutukset täytyy ehkäistä joko estämäfl& näiden aineiden muodostuminen

tai

poistamalla ne juomavedestä. Myös vesilaitosten toiminta—

varmuus korostuu tulevaisuudessa. Haja—asutusalueiden vesihuol—

lon järjestämiseen kiinnitetään enemmän huomiota lähivuosina.

Atk:n käyttö lisääntyy ja monipuolistuu vesihuollon suunnitte lussa, käyttö— ja hälytysjärjestelmissä, tilastoinnissa, lasku—

tuksessa ja kustannusvalvonnassa. Prosessien ja verkostojen ohjaus- ja valvontatehtävissä automatisointi lisääntyy.

Käyttö- ja kunnossapitotehtävät sekä verkostojen ja laitosten saneeraus painottuvat ja rakentaminen muuttuu enemmän täyden—

nysrakentamiseksi. Vesi— ja viemärilaitosten taloudellinen käyttö tulee saamaan laajaa huomiota.

Kansainvälinen yhteistoiminta lisääntyy tutkimuksessa ja koulu tuksessa ja ennen kaikkea kehitysmaiden vesihuolto pysyy kes keisellä sijalla.

3 VESIHUOLLON KOULUTUKSEN PUUTTEET J KEHITTXMISTRPEET

3.1 Yleistä

1970-luvun voimakkaan rakennuskauden jälkeen vesi— ja viemäri—

laitokset ovat teknisesti korkeatasoisia, Kuitenkin vesilaitos—

ten jakaman veden laadusta ja jätevedenpuhdistamoiden puhdis—

tustuloksista voidaan päätellä, että veden käsittelyä ja jäte vesien puhdistusta ei aina hallita ja näin ollen tehdyistä in vestoinneista ei saada irti täyttä hyötyä.

Osasyynä käyttöhäiriöihin ovat puutteelliset laitteet ja joskus jopa suoranaiset suunnitteluvirheet, mutta useassa tapauksessa henkilöstö ei ole ollut tehtäviensä tasolla, Tämä on näkynyt heikkona varautumisena yllättäviin tilanteisiin, korjaustoimien verkkaisena käynnistämisenä sekä neuvottomuutena ratkaisujen teossa.

3,2 Lisähenkilöstön tarve

Vesihuollossa työskentelevän henkilöstön määrässä ei ole odo tettavissa suuria muutoksia. Suurissa kaupungeissa saattaa henkilöstömäärä jopa vähentyä automatisoinnin vuoksi. Samalla kuitenkin veden laatuvaatimukset ja jätevesipäästöjen valvonta kiristyvät, jolloin vesi- ja viemärilaitosten tehokas käyttö vaatii lisähenkilöstöä varsinkin pienissä kunnissa, Lisähenki—

löstön tarve pystytään pääosin tyydyttämään nykyisen henkilö kunnan jatko— ja täydennyskoulutuksella.

Lisähenkilöstön saatavuus ei ole kunnille ongelma, mutta käy tännössä niillä ei ole mainittavia mahdollisuuksia palkata uut ta henkilökuntaa. Tilanne on samankaltainen valtionhallinnon kohdalla.

Suunnittelutoirnistoilla ja urakoitsijoilla on vähäistä tarvetta palkata lisää varsinkin LVI-tekniikan asiantuntemusta omaavia henkilöitä. Tarpeet määräytyvät kuitenkin pitkälti tarjolla olevien töiden mukaan. Suuret vientitilaukset saattavat nopeas—

tikin muuttaa tarpeita.

Teollisuuslaitokset eivät katso tarvitsevansa lisähenkjlöitä vesihuoltoasioitaan hoitamaan, vaan ne kouluttavat muutamia omia työntekijjt hoitamaan laitostensa vesiasjat.

3.3 Peruskoulutus

Suurimmat puutteet vesihuoljon peruskoulutuksessa vallitsevat työntekjjtaoj Vesihuollon peruskoulutus vesi— ja viemäri—

laitosten työntekijöille (laitosmiehet ja käyttöpäivysj) ja vastaaville hoitajille on suurelta osin järjestapgt ^Työteh—

täviin on kouliinnuttu pääasiassa työpaikalla ja perustietoa on voitu hankkia Ammattienedist!mislaitoksen ja Pohjois-5ue Te ollisuusopiston järjestämill vesihuoflon kursseilla.

Tehty kyselytukj5 kattoi 225 työnjohtajaa ja laitoksen vas taavaa hoitajaa, joista 43 % oli ilman alan ammattikoulutusta, lyhyt ammattikoulutus oli 41 %:lla ja pitkä 16 %:lla. Vesihuol—

lon työntekijöi5t 56 %:lla ei ollut alan peruskoulutusta, 22 % oli käynyt alan lyhyem,n (alle 6 kk) kurssin ja 22 % oli saa nut pidemmän (yli 6 kk) ammattikoulutuksen KUVENE:n (1982) mu kaan tällä hetkellä olisi noin 3 500 henkilöä vesihuoflon työntekij8is vailla peruskoulutusta Laborantejeta ja labora—

t0rioapujaj5 20 % ja piirtäjist 18 % oli ilman ammattikou...

lutusta.

Työntekijätaso

Vesi— ja viemärilaitosten työntekijöjsj aikoville on tarjolla keskiasteen toteuduttua useita koulutusvaih.

toehtoja, joiden tuottamien ammattimiesten määrä riittänee tyydyttm esiintyvät tarpeet. Sen sijaan koulutuksen sisäl lön kehittämiseen tulisi jatkossa kiinnittää keskeinen huomio.

Uusien vesihuol]on t7öntekij5ie peruskoulutus voidaan hoitaa ammattikoujj55 nykyisten Yhdyskuntarakentj kemian proses sinhoitajan, kemian laborantin, elintarvikelaborantin ja putki—

miehen koulutusammttien erikoistiskoulutuksefla

Vesihuoltotyöntekijän erikoistl»njskoulutus voisi kestää muuta masta kuukaudesta vuoteen ja painottua eri tavalla eri koulu ^-

tusammattien kohdalla. Yhdyskuntarakentajat tarvitsevat lisää koulutusta lähinnä prosessitekniikassa, LYIS—tehtävissä ja hy—

gieniassa. Putki—, sähkö- ja laitosmiehet tarvitsevat lisää prosessitekniikkaa, maa— ja vesirakennusta ja hygieniaa. Kemian prosessinhoitajat tarvitsevat koulutusta maa— ja vesirakennuk—

sessa, hygieniassa ja LVIS—tekniikassa. Laborantit ja elintar—

vikelaborantit tarvitsevat tietoa lähinnä lisää LVTS- ja pro—

sessitekniikasta. Koulutuksen voisivat hoitaa ammattikurssikes—

kukset tai ammatilliset oppilaitokset. Tällä hetkellä vesi— ja viemärilaitosten palveluksessa olevien kouluttamattomien työn tekijöiden peruskoulutus voitaisiin hoitaa AEL:n kursseilla tai ammattikurssikeskusten iskuryhmäkoulutuksena.

Työnjohto ja keskijohto

Teknillisten koulujen ja opistojen tulee antaa laaja—alainen peruskoulutus yhdyskuntatekniikassa. vesihuoltoon sijoittuville olisi jo peruskoulutuksessa annettava hyvät vesihuollon perus—

tiedot, joita täydennys- ja jatkokoulutuksella syvennettäisiin.

Esimerkiksi lukukauden erikoistuminen vesihuoltoon koulutuksen loppuvaiheessa voisi tulla kyseeseen.

Teknillisten koulujen opetuksen tulisi painottua käytännönlä—

heiseksi ja sisältää runsaasti työmaaharjoittelua. Johtamistai—

toa (lähinnä työnjohdon ja työnsuunnittelun perusteita) pitäisi sisällyttää jo peruskoulutukseen, vaikkakin vasta työmaatehtä—

vät ja sopiva täydennyskoulutus tuottavat osaavia työnjohtajia.

Käyttö— ja kunnossapitotehtävien lisääntyessä myös opetukseen tulisi sisällyttää näitä käsitteleviä oppijaksoja.

Keskiasteen koulutuksen uudistamisen myötä tulee opistoasteelta (ent. teknillinen koulu) valmistumaan vuosittain noin 220 yh—

dyskuntatekniikkaan erikoistunutta rakennusmestaria ja teknik koa. Mikäli heidän koulutuksessaan turvataan riittävä vesihuol lon koulutus esim. kunnallistekniikan opintojen yhteydessä, saadaan vesihuoltoon tarpeellinen määrä peruskoulutettua henkilöstöä korvaamaan normaali poistuma. Kielten opiskelun merkitystä etenkin rakennusvientiin aikoville on syytä korostaa ennimän.

Tulevaisuudessa tarvitaan erityisesti sähkö—, instrumentti— ja atk—tekniikkaa hallitsevaa henkilöstöä lähinnä laitosten kauko- valvonta— ja automaatiotekniikan lisääntyessä, joten näiden alojen peruskoulutuksessa tulisi huomioida myös vesihuoltotek—

niikan tarpeet.

Teknillisissä opistoissa opetus on laaja—alaisempaa, mutta sa malla käydään asioita läpi tarkemmin kuin teknillisissä kou luissa. Peruskoulutuksessa tulisi painottaa taloutta, johtamis—

taitoa ja atk:ta. Erikoistumiskoulutus voisi keskittyä proses—

sitekniikkaan, kemiaan ja automaatioon.

Kunnat haluaisivat palvelukseensa laaja—alaisen koulutuksen saaneita opistoinsinöörejä, kun taas yksityiset yritykset, eri tyisesti suunnittelutoimistot, haluaisivat erikoistuneita insi—

nöörejä. Erikoistuminen täytynee kuitenkin hoitaa sopivalla täydennyskoulutuksella.

Ylemmän opistoasteen (ent. teknillinen opisto) toteuduttua val mistuu vuodessa 120 yhdyskuntatekniikkaan erikoistunutta insi—

nööriä vuodessa, mikä tyydyttää alan tarpeet edellä esitetyin varauksin.

Korkeakoulutaso

Vesihuollon korkeakouluopetus vastaa pääpiirteissään yhteiskun nassa esiintyviä tarpeita ja antaa riittävät valmiudet myöhem min tapahtuvalle erikoistumiselle. Vuosittain valmistuu kymmen kunta vesihuoltoa pääaineenaan opiskelliftta diplomi—insinööriä, mikä on vastannut alan tarpeita. Lisäksi alalle hakeutuu enene vässä määrin mm. limnologeja, mikrobiologeja ja kemistejä.

Korkeakoulujen tutkinnonuudistuksessa perustutkintoa kehitet—

tim

laaja—alaisempaan suuntaan, mikä palvelee erityisesti kun tien tarpeita. Sen sijaan opetuksen sisällön hienosäätöä tarvi taan jatkuvasti kehittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi.

Laitosten automatisointi, atk:n käyttö sekä painopisteen siir—

tyminen rakentamisesta taloudelliseen käyttöön ja kunnossapi—

toon asettavat uusia vaatimuksia peruskoulutukselle. Tietoko—

neiden tulo vesihuoltoon merkitsee niiden huomioon ottamista entistä enennän jo opiskelussa.

3.4 Jatkokoulutus

Työntekijöiden, työnjohtajien ja laitosten vastaavien hoitajien jatko—opiskelua ei ole ennen Rovaniemen ammattikurssikeskuksen kokeilua organisoitu. Myöskään ei ole selvitetty riittävästi ko. tahojen jatkokoulutushalukkuutta ja -tarpeita. Halukkuutta saattaisi löytyä, mikäli työsuhteeseen liittyvät ongelmat (mm.

sijaisjärjestelyt) kyetään ratkaisemaan.

Ammattikasvatushallitus on suunnitellut, että keskiasteen kou—

lunuudistuksen toteuduttua kultakin opintolinjalta kaksi tai kolme oppilasta jatkaisi ylemmällä tasolla. Nykyään teknilli—

sestä koulusta ja teknillisestä opistosta valmistuvista muutama henkilö hakeutuu vuosittain jatko—opintoihin ylemmälle tasolle.

Korkeakoulutasolla jatkokoulutusta ei ole koettu houkuttelevana vaihtoehtona varsinkin, kun työnantajilla ei ole ollut monesti—

kaan kiinnostusta osallistua opinnäytteiden tukemiseen esim.

antamalla työaikaa tai rahallista tukea. Esimerkiksi Tampereen teknillisessä korkeakoulussa on tällä hetkellä puolenkymmentä tekniikan lisensiaatin tutkintoa varten vaadittavat tentit suo—

rittanutta jatko-opiskelijaa, joille ei ole löytynyt sopivaa tutkimushanketta.

3^•5 Täydennyskoulutus

Täydennyskoulutus voidaan järjestää sisäisenä

tai

ulkoisena koulutuksena tai näiden yhdistelmänä. Organisaation sisäisellä koulutuksella uudet työntekijät voidaan perehdyttää työympäris töönsä ja tuleviin työtehtäviinsä. Myös uusien työtapojen ja uuden teknologian esittely vanhoille työntekijöille voidaan hoitaa oman henkilökunnan voimin tai vaihtoehtoisesti kutsua työpaikalle ulkopuolinen asiantuntija.

Yrityksissä ja laitoksissa yksi sisäisen koulutuksen muoto on tarkoituksenmukainen sis!inen raportointi ja tietopalvelu.

Tärkemns Sisiisenä kOUlutuksen.., toimivat myös tutustLi5käyn.t muihin vastaaviin organi5a301. NämJ k!ynnit ovat tarpeen etenkin laitoksen kyt,stä ja toiminnan te5ittäwise,t vastaa...

vil:e henkilöille

Ulkoista t(ydennys,couzt Farjoavia laitoksia ja iärjestöjä Ofl melko paljon. Koordinointi n%iden kesken on vähäit Täl löin koulutustapa,tut menevät josk5 Pflllekkin TCøilutuksen voisivat Poistaa Päällekkäisfldet tekemällä enemm4n Yhteisty tilaisuuksia suunni tellessaan

Korkeakoulu onisto... ja koulatason Peruskoulutuksen sek5 mali—

dollisesti )onkan iatkokoulut_k saaneen täfdenrygkou_utk sen voivat hoitaa Pflliäntöisesti jo olemassa olevat organi...

tiot. Koulutuksen tulisi käsitellä teknisiä, taloudellisia ja lainopillisia kysjmy5 Korkeakouluj5 ja YliOPistojen toi mintaa tulee monipuolistaa ärjest4j1 seminaareja ja teema—

päiviä, Jolloin saadaan aikaan keskustelufOor,,j Yritysmaailman ja oPpilaitosten 4lille.

oPetusministeriö (1983) on julkais5 raportin korkeacoujj täYdennyskou_tk kahittämi sesti l9$O.luvujla Raportissa todetaan, etta t4ydennyskojl,_t on osa k0rkeakouij5 opetus...

tehtävää jonka tulisi keskitty! Pääasiassa kunkin laitoksen omiin Ptug— ja tUtkJmu_alo_hin sek olla riittav!n Joustavaa,

tehokista ja markkirahenkitä TillaJnen toiminta voi olla myös tieteen tulok3i5 tiedottavaa

Suurin puute vesihuollon t%dennyskoulutk t!llä hetkellä on kuitenkin se, ettei tYöntekijqt5011 ole juuri minkunlais ta tNydennyskou_utt Onqelm., on sama kunnissa valti hal linnossa

ja

yksjt,i55 Yrityksis5ä, mutta 0ngel k!rjist kunnissa Osasyynä koulutuksen Puuttumiseen on niin koulutetta•

vien kuin kOUluttjj1 asennoit,,_nen sek& koulutu54r!ra hojen v4h&is5 a suuntautuminen keskijohdon ja ylemm johdon koulutukseen

TyönanjaKOht rojen vuoksi t&Yaennyskoulutk puut teita ja niiden korjaami5 on seucdava$sa käsitelty työnanta...

jaryhait

Kunnat

Kunnallisen vesihuollon neuvottelukunnan koulutus selvityksen (1982) ja koulutustyöryhmän kyselyiden ja haastattelujen perus teella tarvitsevat vesihuollon täydennyskoulutusta kuntien vesi— ja viemärilaitosten työnjohtajat, laitosten vastaavat hoitajat ja etenkin laitosten käyttö- ja kunnossapitohenkilö kunta.

Tilanteen parantamiseksi ammattikasvatushallitus on aloittanut vuonna 1984 yhteistyössä Suomen Kaupunkiliiton, Suomen Kunnal—

lisliiton ja Vesihuoltoliiton kanssa vesihuollon henkilöstölle tarkoitettujen täydennyskoulutuskurssien suunnittelun. Koulu tuksen organisointi, opetussuunnitelmien tekeminen, opetusmate riaalin kerääminen ja kouluttajien hankkiminen on annettu Rova niemen ammatillisen kurssikeskuksen tehtäväksi.

Koulutuskokeilu on tarkoitus aloittaa keväällä 1985 noin kahden viikon pituisella vedenjakelujärjestelmän ja viemäristön kun—

nossapitotyöntekijän kurssilla Rovaniemen ammatillisessa kurs—

sikeskuksessa. Jatkossa seuraa vedenkäsittelylaitostyöntekijän kurssi, jätevedenkäsittelylaitostyöntekijän kurssi sekä vesi—

ja viemäriverkostoasentajan kurssi.

Vuoden 1985 loppupuolella vastaavat kurssit on suunniteltu pi dettäväksi Pohjanmaalla ja Kainuussa. Tämän hetkisten suunni telmien mukaan kokeilun tulosten perusteella Rovaniemen ja Sa vonlinnan ammatiiliset kurssikeskukset tulisivat hoitamaan täl laista alueellista koulutusta koko maassa.

Vesihuoltolaitosten ylin johto haluaisi lisää täydennyskoulu tusta lähinnä johtamistaidossa ja talousasioissa. Keskijohtoa olisi tarpeen kouluttaa johtamistaidossa ja sen lisäksi myös suunnitteluun ja rakentamiseen sekä käyttöön ja kunnossapitoon liittyvissä asoissa.

Suunnittelijat, muut toimihenkilöt, työnjohtajat 1aiosten vastaavat hoitajat ja laitosten työntekijät tarvitsevat eniten käyttö— ja kunnossapitoasioihin liittyvää koulutusta, Piirtä jiltä ja laboranteilta puuttuu yleistietoa vesihuollosta.

tuvat. Täydennyskoi;15 ei myöska n seuraa aina täysin aikaan sa eli uusista asioista, esimerkiksi atk:sta ja autornaatiosta, ei anneta koulutug riittävän nopeasti.

Yksityiset Yritykset

Suunnittelijoi ja urakoitsijoihin kohdistuvaa vesihuollon täydennvskoulututa pidetjjn tehottornana ja matalatasoisena Tilannetta parannettaisiin lähettämällä kurssimateriaali etukä teen ja järjestärnäi kurssin jälkeen kokeet. Täydennyskoul•

tusta pidetään myös kalijina,

Suunnittelutoimistoissa toimineet haastateltayat asettavat ylimmän johdon ja keskijohdon etusijalle täydennyskoulut5e kohderyhmänä Sitten seuraavat suunnittelijat ja piirtäjät, Yritysten ylin johto ja keskijohto näkevät tärkeimpinä koulu tusaiheina markkinoinnin johtamistaio ja uuden tekniikan sekä suunnitteIij0je ja piirtäjille atk:n. Myös vientiagioi•

hin liittyv koulutusta kaivataan lisää.

Urakoitsijat näkevät tärkeimpänä työnjohdon täydennyskouit•

sen. Työn johto tarvitsee täydennyskoulutusta rakentamiseen ja laitteisiin liittyvistä asioista, Työntekijta5ol ongelmana on se, että ammattjkouiista ei saada suoraan ammattimiehiä, vaan vasta työkokemus Parantaa tilannetta, Myös oppisopimuskou lutusta tulisi list5,

Valtion hallinto

Valtion hallinnossa työskentelevät pitävät nykyistä vesihuollon täydennyskoulutusta melko hyvänä, joskin koulutusorganisaatioi ta on turhan paljon. Kaikkien henkilöstöryhmien katsotaan tar vitsevan täydennyskoult5t yhtä lailla,

Koulutusta kaivattaisjin lisää tietojenkäsitte1yy liittyvistä asioista samoin kuin vesihuoltojaitosten toimintaan liittyvistä käytänn5n15hj55 aiheista,

3.6 Vientitehtävien koulutus

Vesihuollon osuus lienee tällä hetkellä 10.. .15 % kaikesta suunnittelu— ja projektiviennjs Lisäksi vesihuollon asian—

tuntijatehtäviss toiminee nykyään noin 20 henkilöä. Tällä hetkellä kokeneesta vesihuollon henkilöstöstä on lievää ylitar—

jontaa

Vesihuollon vientiprojekteihin pyrkiville ammattimiehille tuli si jo peruskoulutuksen yhteydessä tarjota vapaaehtoisina ainei—

na kieliopintoja ja opettaa vientiprojektien erityispiirteitä.

mmati1ljsissa kurssikeskuksissa tai joissakin niistä tulisi täydennyskoulutuksena tarjota kansainvälj stymiskursseja vienti—

tehtäviin aikoville, mutta tällöin työllisyysnäkökoha eivät saisi olla määrääviä.

Vesihuollon vientikoulutusta varten pitäisi perustaa tietopank—

ki eli oppimateriaalikeskus, josta saa materiaalia itseopiske—

lua tai varten.

Teknilljsissä kouluissa (tuleva opistoaste) ja teknillisissä opistoissa (tuleva ylempi opistoaste) ei anneta vientikoulu—

tusta. Painetta ammattiainejden suuntaan esiintyy ja yleisesti motivaatio kielten opiskeluun on heikko. Myös perusasentei on parantamisen varaa. Harkinnan arvoinen asia on jonkinlaisen vientitehtävien peruskurssin sisällyttäminen opetusohjelmaan.

Näin kaikki valmistuvat teknikot, rakennusmestarit ja insinöö rit saisivat yleiskuvan vientitehtävist, Opiskelijoita tulisi kannustaa myös ulkomaanharjoitteluun,

Peruskoulutusta voibaisiin kehittää myös tarjoamalla valinnais aineita esim. ylioppilasluokille siinä määrin, että osa onpi laista suuntautuu selvästi vientitehtviin, Sopivia valinnais—

aineita olisivat johtamis— ja koulutustaidot, vientimaiden tek niikan sovellutukset, ulkomaiset standardit ja kielet, Täyden—

nyskoulutusta tulisi tarjota kurssimuotoisena sekä itseopiske—

luna mahdollisesti jonkinlaisen opintomateriaalikeskuksen kaut ta.