Kandidaatintyö 22.9.2014 LUT Energia
Sähkötekniikan koulutusohjelma
Sähköverkosta irti olevan pienhybridijärjestelmän toteutus
Implementation of small off-grid hybrid system
Perttu Suikkanen Ville Kenttämaa
TIIVISTELMÄ
Lappeenrannan teknillinen yliopisto Teknillinen tiedekunta
Sähkötekniikan koulutusohjelma Perttu Suikkanen
Ville Kenttämaa
Sähköverkosta irti olevan pienhybridijärjestelmän toteutus
2014
Kandidaatintyö.
61 sivua, 24 kuvaa, 5 taulukkoa ja 5 liitettä.
Tarkastajat: Professori Olli Pyrhönen ja tutkimusjohtaja Markku Niemelä.
Hakusanat: Hybridijärjestelmä, tuulivoima, aurinkovoima, lataussäädin.
Kiitokset: Haluamme esittää kiitokset työn ohjaajille Olli Pyrhöselle ja Markku Niemelälle, ja partiolippukunta Lappeen Sinisten yhteyshenkilöille sekä laboratoriomittaukset järjestäneelle Kyösti Tikkaselle.
Lappeen siniset –partiolippukunnalla on käytössään leiripaikka Humaljärvellä, Lappeenrannassa. Leiripaikalla ei ole liityntää sähköverkkoon, joten leiripaikalle on asennettu kaksi erillistä aurinkovoimalla toimivaa sähköjärjestelmää. Leiripaikan sähköistetyt rakennukset ovat pääkämppä ja saunan sekä vanhan kämpän muodostama kokonaisuus. Aurinkopaneeleilla tuotettu sähköenergia varastoidaan akustoihin.
Lippukunta on havainnot käytössä, ettei talvella tuotettu aurinkoenergia riitä kattamaan pääkämpän sähkönkulutusta, joten leiripaikalle on päätetty hankkia tuulivoimala lisäämään tuotantoa.
Tässä kandidaatin työssä esitellään hybridijärjestelmään kuuluvien aurinko- ja tuulivoiman toimintaperiaatteita sekä näiden komponentteja. Aurinko- ja tuulivoimalla tuotetulle sähköenergialle lasketaan arviot, joita verrataan leiripaikan sähköjärjestelmän arvioituun kulutukseen. Leiripaikalle tulevaa tuuliturbiinia ja sen lataussäädintä testataan laboratoriossa, jotta varmistutaan niiden soveltuvuudesta sekä toimivuudesta kohteeseen.
Testausten ja laitteiden datalehtien avulla suunnitellaan leiripaikalle toimiva hybridijärjestelmä, joka kattaa leiripaikan ympärivuotisen sähkönkulutuksen.
ABSTRACT
Lappeenranta University of Technology Faculty of Technology
Degree Programme in Electrical Engineering Perttu Suikkanen
Ville Kenttämaa
Implementation of small off-grid hybrid system
2014
Bachelor’s Thesis.
61 pages, 24 pictures, 5 tables and 5 attachments.
Examiners: Professor Olli Pyrhönen and D.Sc. Markku Niemelä.
Scout group Lappeen siniset has a campsite which is situated onshore lake Humaljärvi in Lappeenranta. Campsite has two separated solar power electricity systems. Electrified buildings are main cabin and sauna with old cabin. Energy produced by solar panels is stored to battery banks. Scout group has noted that consumption in main cabin in winter is more than solar panels can produce electricity. Result from that scout group has decided to enhance electricity production by upgrading the system with a wind turbine.
This bachelor’s thesis’ presents hybrid systems principles and it’s components. Electricity produced by solar panels and wind turbine are estimated and compared to campsite’s es- timated consumption. Wind turbine and charge controller are tested in laboratory condi- tions to clarify components and systems functionality. By using results from laboratory and devices data sheets we design hybrid system which covers electricity consumption year- round.
Sisällysluettelo
KÄYTETYT MERKINNÄT JA LYHENTEET ... 6
1. JOHDANTO ... 8
2. HYBRIDIJÄRJESTELMÄN KOMPONENTIT ... 10
2.1 HYBRIDIJÄRJESTELMÄ ... 10
2.2 AURINKOVOIMA ... 12
2.3 TUULIVOIMA ... 14
2.3.1 Tuulivoimalatyypit ... 16
2.3.2 Pientuulivoima ... 18
2.4 LATAUSSÄÄTIMET ... 20
2.5 AKUSTO ... 21
2.5.1 Akkutyypin valinta ... 22
2.6 KAAPELIT ... 23
2.7 KÄYTETTÄVÄT LAITTEET ... 25
3. SÄHKÖENERGIANTUOTANNON JA -KULUTUKSEN ARVIOINTI ... 27
3.1 VUOTUINEN JÄRJESTELMÄN ENERGIANKULUTUS ... 27
3.2 VUOTUINEN ENERGIANTUOTANTO AURINKOVOIMALLA ... 28
3.3 VUOTUINEN ENERGIANTUOTANTO TUULIVOIMALLA ... 29
3.4 KULUTUKSEN JA TUOTANNON TASAPAINO ... 33
4. LAITTEIDEN TESTAUS ... 34
4.1 TUULIGENERAATTORIN TESTAUS ... 34
4.1.1 Tuuligeneraattorin tuottama teho ... 36
4.1.2 Tuuligeneraattorin hyötysuhde ... 36
4.1.3 Tuuligeneraattorin oikosulkuvirta ... 37
4.2 LATAUSSÄÄTIMEN TESTAUS ... 38
4.2.1 Lataussäätimen herääminen ... 39
4.2.2 Lataussäätimen syöttämä teho? ... 39
4.2.3 Akkujen lataaminen ... 40
4.2.4 Eri varaustilanteissa olevien akkujen lataaminen ... 44
4.2.5 Lataussäätimen tasavirtakuorma ja virrankulutus ... 45
5. JÄRJESTELMÄRATKAISUT ... 47
5.1 LABORATORIOTESTAUKSESSA SIMULOITU HYBRIDIJÄRJESTELMÄ ... 47
5.2 TESTATUN LATAUSSÄÄTIMEN KÄYTTÄMINEN OSANA HYBRIDIJÄRJESTELMÄÄ ... 48
5.3 VAIHTOEHTOINEN JÄRJESTELMÄRATKAISU... 50
5.4 TUULIVOIMALAN SIJOITUS ... 51
5.4.1 Kaapelihäviöt ... 52
6. JOHTOPÄÄTÖKSET ... 56
LÄHTEET ... 57
LIITTEET ... 62
KÄYTETYT MERKINNÄT JA LYHENTEET
MPPT Maximum Power Point Tracking, maksimi tehopisteen määritys PWM Pulse-width Modulation, pulssinleveysmodulaatio
STC Standart Test Conditions, standardin mukaiset mittausolosuhteet
johtimen poikkipinta-ala [m2]
aurinkopaneelin pinta-ala [m2]
tuulivoimalan pyyhkäisypinta-ala [m2]
Betzin kerroin
tuuliturbiinin aerodynaaminen tehokerroin
päivä
aurinkopaneelin tuottama energia [Wh]
tuulivoimalan tuottama energia [Wh]
taajuus [Hz]
Auringon säteilyteho [W/m2]
Auringon säteilyenergia [Wh/m2]
näennäisvirta [A]
vaihtovirta [A]
tasavirta [A]
keinokuorman virta [A]
energianlähteiltä saatava maksimivirta [A]
pätövirta [A]
loisvirta [A]
tasasuunnatun jännitteen ja pääjännitteen tehollisarvon suhde
induktanssi [H]
pituus [m]
pyörimisnopeus [rpm]
teho [W]
kolmivaiheisen vaihtovirtakaapelin tehohäviö [W]
tehohäviö tasavirtakaapelissa [W]
tuuliturbiinin sähköteho [W]
teoreettinen sähköteho [W]
tuulen vapaan virtauksen teho [W]
tuuliturbiinin pyyhkäisypinta-alan säde [m]
vaihtovirta resistanssi [ ]
tasavirta resistanssi [ ]
keinokuorman resistanssi [ ]
aika [s]
huipunkäyttöaika [h]
lämpötila [K]
sähkömoottorin nimellispisteen vääntömomentti [Nm]
suhteellinen vääntömomentti [%]
jännite [V]
akuston jännite [V]
vaihtojännite [V]
tasajännite [V]
jännitteenalenema [V]
vaihtovirtakaapelin reaktanssi [ ]
aurinkopaneelin nimellisteho [W]
tuulen nopeus [m/s]
resistiivisyyden lämpötilakerroin [1/K]
generaattorin hyötysuhde
turbogeneraattori hyötysuhde
aurinkopaneelin hyötysuhde
vaihe-ero [°]
kärkinopeussuhde
roottorin kulmanopeus [rad/s]
ilman tiheys [kg/m3]
ominaisresistiivisyys [ m]
1. JOHDANTO
Lappeen Siniset -partiolippukunnalla on leiripaikka Lappeenrannassa, Humaljärven rannalla, jossa ei ole liityntää sähköverkkoon. Kuvassa 1.1 on esitetty leiripaikan sijainti Lappeenrannan eteläpuolella. Leiripaikalla on tapahtumia vuoden ympäri, joten sähkön tarve on myös ympärivuotinen. Leiripaikalla on asennettuna neljä 100 W aurinkopaneelia, joista kaksi on pääkämpällä ja loput kaksi saunalla. Molemmat aurinkopaneeliparit muodostavat erilliset sähköjärjestelmät, jotka lataavat omia akustojaan. Akustojen lataamista säätelevät aurinkovoimalle soveltuvat lataussäätimet. Saunan vieressä oleva vanha kämppä on liitetty saunan sähköjärjestelmään.
Kuva 1.1 Lappeen Sinisten partiokämpän sijainti. (Maanmittauslaitos)
Lippukunta on havainnut käytössä, ettei talvella saatava aurinkoenergia riitä kattamaan pääkämpän kulutusta. Saunan sähköjärjestelmä tuottaa enemmän energiaa ja tuotanto on riittävää myös talvisin. Pääkämpän ja saunan akustot on jouduttu vaihtamaan talvisin keskenään, jolla on varmistettu keskeyttämätön sähkönkäyttö pääkämpällä.
Huonon talvituotannon takia lippukunta on päättänyt hankkia leiripaikalle tuulivoimalan varmistamaan ympärivuotisen sähkönkäytön. Lippukunta on saanut lahjoituksena nimellisteholtaan 600 W tuuliturbiinin ja siihen sopivan lataussäätimen, jotka aiotaan liittää
yhteen aurinkopaneelien kanssa muodostaen pienhybridijärjestelmän.
Pienhybridijärjestelmällä tarkoitetaan tässä työssä nimellisteholtaan alle 1 kW olevan tuulivoimalan ja alle 600 W aurinkopaneelijärjestelmän muodostamaa sähköjärjestelmää.
Järjestelmä on tarkoitus rakentaa vuoden 2014 kesällä.
Tässä työssä suunnitellaan leiripaikalle toimiva hybridijärjestelmä, joka kattaa energiankulutuksen ympäri vuoden. Järjestelmä pyritään lähtökohtaisesti toteuttamaan lahjoitetuista ja olemassa olevista laitteista. Tuulivoimalan ja sen lataussäätimen toimintaa mallinnetaan laboratorio-olosuhteissa, jotta niiden soveltuvuudesta suunniteltavaan järjestelmään voidaan olla varmoja. Laboratoriotuloksia käytetään apuna yhdessä laitevalmistajien datalehtien kanssa. Työssä suunnitellaan lisäksi vaihtoehtoinen hybridijärjestelmä, missä käytetyt komponentit ovat valittu leiripaikan vaatimusten mukaan.
2. HYBRIDIJÄRJESTELMÄN KOMPONENTIT
Tutustutaan hybridijärjestelmän periaatteeseen ja sen toteuttamiseen tarvittaviin laitteisiin sekä niiden toimintaan. Hybridijärjestelmään kuuluvat aurinkopaneelien ja tuulivoimalan lisäksi akut, lataussäätimet ja kaapelit. Lisäksi kappaleessa esitellään leiripaikalla olevat laitteet ja lippukunnalle lahjoitetut lataussäädin sekä tuuligeneraattori.
2.1 Hybridijärjestelmä
Hybridijärjestelmässä sähköenergiaa tuotetaan yhdessä kahden eri energialähteen avulla, yleensä aurinko- ja tuulienergian avulla. Energiaa voidaan tuottaa hybridijärjestelmissä myös vesivoiman avulla, pienellä vesiturbiinilla. Hybridijärjestelmää voidaan käyttää lataamaan akustoa tai kytkeä se osaksi rakennuksen omaa sähköjärjestelmää. Akustoa ladattaessa hybridijärjestelmän avulla sähköverkosta eristetyissä järjestelmissä, voidaan lisätä sähkönsaannin varmuutta vuorokaudenajasta tai vuodenajasta riippumatta.
Hybridijärjestelmää voidaan käyttää myös osana rakennuksen sähköverkkoa lisäten näin sähkönsaannin omavaraisuutta ja pienentäen näin sähkön kulutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Tässä työssä keskitytään ainoastaan työn kohteena olevan partiokämpän kaltaisiin, sähköverkosta eristettyihin järjestelmiin. (Kaldellis 2010)
Hybridijärjestelmä on hyvä vaihtoehto sähkön tuottamiseen kohteissa, joissa sähköverkkoon liittyminen on kallista tai liittymishaara kasvaa pitkäksi. Jos valitaan kohteeseen ainoastaan jompikumpi sähköenergian tuotantotapa, huononee sähkönsaannin varmuus ja varavoiman merkitys kasvaa. Varavoiman käyttö, esimerkiksi aggregaatti, lisää pidemmällä aikavälillä sähköntuotantokustannuksia. Hyviä esimerkkejä tämäntapaisista sähköverkosta erillään olevista kohteista ovat Suomessa kesämökit, jotka sijaitsevat saaressa, kaukana sähköverkosta.
Tutustutaan tarkemmin sellaisen hybridijärjestelmän komponentteihin, toimintatapaan ja kytkentöihin, jossa ei ole saatavilla verkkosähköä. Kuvassa 2.1 on esitetty erään sähköverkosta erillään olevan hybridijärjestelmän kaaviopiirros.
Kuva 2.1 Sähköverkosta eristetyn hybridijärjestelmän kaaviopiirros. (SRM Wind Power Company)
Kuvasta 2.1 nähdään, että tuuliturbiinin ja aurinkopaneelien sekä akuston väliin on liitetty lataussäädin. Lataussäätimen tehtävänä on estää akkujen ylilataus, syväpurkaus ja vuotovirrat takaisin aurinkopaneeleille tai tuuligeneraattorille. Lataussäätimiä on erikseen aurinkopaneeleille, tuuligeneraattoreille ja niin sanottuja hybridilataussäätimiä, jotka soveltuvat molemmilla sähköntuotantotavoilla tuotetun sähköenergian säätämiseen samanaikaisesti. Lataussäätimiä käsitellään tarkemmin myöhemmin tässä työssä.
Vaikka verkosta eristetty hybridijärjestelmä oikein mitoitettuna kattaakin hyvällä todennäköisyydellä kaiken pienen rakennuksen kulutuksen, kannattaa hätätapauksia varten varata varavoimala. Varavoimala voi olla aggregaatti, joka voidaan kytkeä lataamaan akkuja. Hybridijärjestelmä tuottaa varavoimaa lukuun ottamatta täysin uusiutuvaa energiaa eikä se tuota kasvihuonekaasuja tai muita päästöjä.
Hybridijärjestelmän investointikustannus on kohtalaisen suuri. Suuri hankintakustannus voi karkottaa mahdollisia investoijia, mutta pitkällä aikavälin käyttökustannus on matala.
Hybridijärjestelmä usein myös ylimitoitetaan, koska suunnittelija yrittää kattaa järjestelmän energian tarpeen kullakin energiantuottotavalla. Energiantuottotapojen erilainen teknologia voi aiheuttaa myös ongelmia suunnittelijalle, etenkin elektronisten säätöjärjestelmien osalta. (Kaldellis 2010)
2.2 Aurinkovoima
Auringon sähkömagneettinen säteily voidaan muuttaa aurinkopaneelien avulla suoraan sähköenergiaksi. Aurinkopaneeleissa ei ole liikkuvia osia, jonka johdosta ne vaativat vähän huoltoa ja niiden käyttöikä on pitkä. Paneeleiden avulla tuotettu sähkö ei tuota saasteita eikä kasvihuonekaasuja, jos paneeleiden valmistukseen kuluvaa energiaa sekä päästöjä ei oteta huomioon. Valmistukseen kuluneen energian tuotannosta aiheutuvien päästöjen takaisinmaksuaika on noin 3-4 vuotta (NREL 2004). Aurinkopaneeleista koostuvia systeemejä voidaan rakentaa minkä kokoisina tahansa, aina milliwateista megawatteihin. Lisäksi systeemien kokoa voidaan muuttaa, sillä paneeleita voidaan helposti kytkeä sarjaan muuttaen näin paneeleista saatavaa kokonaistehoa. (Kaligirou 2009) Kuvassa 2.2 on esitetty nimellisteholtaan 250 W monikidepaneeli.
Kuva 2.2 Nimellisteholtaan 250 W monikidepaneeli. (Yingli Solar)
Aurinkopaneelin sähköenergian tuottaminen tapahtuu aurinkokennojen avulla, joiden materiaalina käytetään yleisimmin maaperästä saatavaa piitä. Aurinkokennot voivat olla, joko yksi- tai monikiteisiä. Yksikiteinen aurinkokenno koostuu yhdestä kasvatetusta piikiteestä, joka sahataan kiekoksi, muodostaen yhden aurinkopaneelin kennon.
Yksikiteisen piin etu monikiteiseen verrattuna on parempi hyötysuhde, mutta koska monikiteinen kenno on edullisempi valmistaa, on sen markkinaosuus suurempi (Finnwind). Kennot koostuvat kahdesta puolijohdekerroksesta, joiden välille syntyy jännite
valosähköisen ilmiön vaikutuksesta. Aurinkokennon toimintaperiaate on esitetty kuvassa 2.3. (Kaligirou 2009)
Kuva 2.3 Aurinkokennon toimintaperiaate. (TKK)
Auringon sähkömagneettinen säteily koostuu fotoneista, jotka osuessaan aurinkokennoon irrottavat elektroneja sen materiaalista. Fotonien energia siirtyy positiivisille ja negatiivisille varauksenkuljettajille, jotka pääsevät liikkumaan vapaasti kennossa. Aurinkokenno koostuu p- ja n-puolijohdemateriaaleista, jotka eroavat toisistaan varausjakaumansa suhteen. Varausjakaumien ero synnyttää kennon sisälle sähkökentän, joka vie auringonvalon vapauttamat positiiviset ja negatiiviset varauksenkuljettajat eri suuntiin kennossa. Liittämällä kenno osaksi suljettua sähköpiiriä saadaan aikaan sähkövirta.
Halutun suuruinen jännite saadaan aikaan kytkemällä tarvittava määrä aurinkokennoja sarjaan. (TKK)
Aurinkopaneeli määritellään yleensä niiden tuottaman nimellistehon perusteella, mikä tarkoittaa paneelin suurinta mahdollista tehontuottoa. Nimellisteho määritellään STC - olosuhteissa (Standard Test Conditions), jonka mukaan paneelin maksimiteho saavutetaan, kun Auringon säteilyteho on 1000 W/m2 ja kennon lämpötila on 25 °C.
Aurinkopaneelin tuottaman energia tietyllä ajanjaksolla voidaan laskea yhtälöllä
∫ , (2.1)
missä on paneelien hyötysuhde, paneelien pinta-ala ja Auringon säteilyenergia ajanjaksolla. Piistä valmistettujen yksikiteisten aurinkokennojen hyötysuhde on tällä hetkellä noin 17 % ja monikiteisistä valmistettujen noin 16 % (Pyrhönen 2014).
Aurinkopaneelin hyötysuhde voidaan myös arvioida yhtälöllä
(2.2)
missä Auringon säteilytehona käytetään STC –olosuhteiden mukaista säteilytehoa 1000 W/m2.
Aurinkopaneelilta vuodessa saatava sähköenergia voidaan myös laskea paneelin nimellistehon avulla yhtälöllä
, (2.3)
missä on aurinkopaneelin tarkastelujakson huipunkäyttöaika tunneissa. (Kalogirou 2009) Huipunkäyttöajalla tarkoitetaan sitä, että aurinkopaneelista saadaan tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana energiaa yhteensä määrä, joka vastaa paneelin toimimista huipunkäyttöajan verran nimellistehollaan. Aurinkokennojen huipunkäyttöaika on Etelä- Suomessa noin 900-1000 tuntia. Vuotuinen aurinkopaneelilla tuotettu energia vastaa kennon toimimista nimellistehollaan huipunkäyttöajan verran. Esimerkiksi 100 W nimellistehoinen aurinkopaneeli tuottaa Etelä-Suomessa vuodessa suurimmillaan noin 100 kWh sähköä. (Finnwind)
2.3 Tuulivoima
Tuulivoima tarkoittaa tuulen kineettisen energian muuttamista ensin turbiinin mekaaniseksi energiaksi, jonka jälkeen generaattori muuttaa sen sähköenergiaksi.
Tuulivoimalan roottorin pyörimisnopeus kasvaa suoraviivaisesti tuulennopeuden kasvaessa. Tuulen syntymiseen vaikuttaa maapallon epätasainen lämpeneminen ja jäähtyminen. Epätasaisen lämpenemisen vaikutuksesta kylmää ilmaa virtaa kohti lämpimämpiä alueita ja lämmintä ilmaa kohti kylmiä alueita muodostaen näin ilman virtausta, tuulta. (Emeis 2013)
Tuulivoima on nostanut suosiotaan energiantuotannossa fossiilisten polttoaineiden hinnan nousun myötä ja ympäristötietoisuuden kasvaessa. Uusiutuvana energiana tuulivoima on ympäristöystävällinen ja varma energiantuotantomuoto, joka ei saastuta ympäristöä eikä
tuota kasvihuonepäästöjä asennuksen ja valmistuksen jälkeen. Tuulivoiman varmuus perustuu tuulen jatkuvaan esiintymiseen ja fossiilisten polttoaineiden varantojen huvetessa tuulivoiman sekä muiden uusiutuvien energiamuotojen merkitys kasvaa.
Tuulienergiaa on saatavilla tasaisesti ympäri Maapalloa, joten sen hyödyntämisen mahdollisuudet ovat suuret. (Tiwari 2012)
Tuulivoimalan tärkeimmät osat ovat masto, roottori ja naselli. Maston avulla tuuligeneraattori saadaan sijoitettua hyville tuuliolosuhteille. Roottorin lapojen avulla tuulen kineettinen energia muutetaan roottorin mekaaniseksi energiaksi, pyörimisliikkeeksi. Roottorin pyörimisliikkeen avulla saadaan generaattorissa synnytettyä sähköenergiaa, joka voidaan syöttää suoraan verkkoon tai etenkin pienempien tuulivoimaloiden kohdalla varastoida akustoon. Naselli pitää sisällään tuuligeneraattorin konehuoneen, vaihdelaatikon ja generaattorin sähköiset kytkennät.
Tarkastellaan tuuligeneraattorin tuottamaa sähköenergiaa, joka tuotetaan tuulen kineettisen energian avulla. Tuulen vapaan virtauksen teho saadaan yhtälöstä
, (2.4)
missä on ilman tiheys, voimalan pyyhkäisypinta-ala ja tuulennopeus. Suurin teoreettinen tuulesta saatava teho saadaan Betzin hyötysuhteen avulla yhtälöllä
(2.5)
Tuulen kineettisestä tehosta saatava sähköteho saadaan yhtälöstä
(2.6)
missä sisältää mekaaniset sekä generaattorihäviöt ja tuuliroottorin aerodynaamisen hyötysuhteen. Tuulella tuotettu sähköenergia voidaan laskea halutulta ajanjaksolta yhtälöllä
∫ (2.7)
missä t on tarkasteltavan ajanjakson pituus ja ajanjakson keskimääräinen teho.
Tuuliroottorin aerodynaamiset häviöt riippuvat voimalan kärkinopeussuhteesta joka saadaan yhtälöstä
(2.8)
missä on roottorin kulmanopeus ja pyyhkäisypinta-alan säde. Tuuligeneraattorin siiven kärkinopeussuhde on tärkeä apuväline kun tarkastellaan tuulivoimalan tehokerrointa. Kaikkien tuulivoimaloiden tehokerroin vaihtelee kullekin ominaisella tavalla.
siiven kärkinopeussuhteen funktiona. Tämän takia suurten tuulivoimaloiden siiven kärkinopeussuhde halutaan pitää vakiona jokaisella tuulennopeudella, joka vastaa parasta mahdollista kyseisen tuulivoimalan tehokerrointa.
2.3.1 Tuulivoimalatyypit
Tuulivoimaloiden päätyypit ovat vaaka- ja pystyakselisella roottorilla varustetut tuuligeneraattorit. Yleisin tuulivoimalatyyppi on kolmilapaisella roottorilla ja vaaka-akselilla varustettu tuuligeneraattori. Vaaka-akselilla varustettu tuulivoimala asennetaan maston päähän, jonka avulla se saadaan sijoitettua paremmille tuuliolosuhteille. Kuvassa 2.4 on esitetty valmistajan Vestaksen nimellisteholtaan 660 kW suuruinen kolmilapainen tuulivoimala. (Hau 2013)
Kuva 2.4 Vestas V47-660kW tuuliturbiini.
Vaaka-akselinen tuulivoimala tulee kääntää aina tuulen suunnan mukaisesti niin, että tuulen virtaus on kohtisuorassa roottorin lapojen pyyhkäisypinta-alaa nähden. Tämä tapahtuu suurilla tuulivoimaloilla säätöjärjestelmän ja pienillä tuuligeneraattorin perään asennetun pyrstön avulla. Tämän tapaisen voimalan tuottamaa tehoa ja sen roottorin pyörimisnopeutta voidaan säätää muuttamalla roottorin lapojen asentoa. Lapojen asentoa muuttamalla voidaan tehokkaasti ehkäistä myös roottorin ylinopeus kovilla tuulen nopeuksilla. Lapojen säätöä käytetään erityisesti suurien tuulivoimaloiden kohdalla.
Vaaka-akselisten tuulivoimaloiden lapojen muoto voidaan optimoida aerodynaamisesti ja näin voidaan saavuttaa korkein mahdollinen hyötysuhde. Suuriin tämän tyyppisiin tuulivoimaloihin on asennettu vaihteisto, jonka avulla tuuligeneraattorin siiven kärkinopeussuhde saadaan pidettyä optimaalisella alueella, joka vastaa parasta mahdollista tuuligeneraattorin tehokerrointa. Juuri näiden ominaisuuksien takia lähes kaikki sähköntuotantoon tarkoitetut tuulivoimalat ovat vaaka-akselisella roottorilla varustettuja. (Hau 2013)
Pystyakselisen tuulivoimalan etuna on mahdollisuus asentaa mekaaniset ja elektroniset komponentit, vaihdelaatikko sekä generaattori maan tasalle. Tämän tapainen tuulivoimala voidaan asentaa helposti myös ahtaisiin kaupunkiympäristöihin, sillä se ei vie yhtä paljon tilaa kuin vaaka-akselilla varustettu tuulivoimala. (Hau 2013) Kuvassa 2.5 on esitetty pystyakselisella roottorilla varustettuja Savonius –tyyppisiä tuulivoimaloita asennettuna osaksi rakennusta.
Kuva 2.5 Venger Wind V2 Savonius –tyyppiset tuulivoimalat asennettuna osaksi rakennusta.
Pystyakselinen tuulivoimala ei myöskään tarvitse rakenteensa puolesta tuulen suunnan mukaista suuntausta. Tämä voidaan myös laskea kyseisen tuulivoimalamallin haitaksi, koska siiven kärkinopeussuhde on tämän takia pystyakselisella voimalalla pieni.
Pystyakselinen suuri tuulivoimala ei voi myöskään käynnistyä itsestään, vaan tarvitsee avustuksen pyörimisliikkeen aikaansaamiseksi. Roottorin siipien asentoa ei voida myöskään muuttaa säätämällä näin tuulivoimalan tuottamaa sähkötehoa. (Hau 2013)
2.3.2 Pientuulivoima
Tuulivoimaa käytetään kaupallisen sähkön tuottamiseen suurilla tuuligeneraattoreilla, jotka ovat usein sijoitettuja tuulipuistoihin. Toinen tuulivoiman käyttötapa on talokohtainen sähköntuottaminen, jossa tuotettu energia varastoidaan akustoon tai tuulivoimala on kytketty osaksi talon omaa sähköverkkoa. Tähän käyttötarkoitukseen soveltuvat
tuulivoimalat ovat usein pieniä, suurimmillaan muutamien kilowattien suuruisia generaattoreita. Tässä työssä perehdytään tarkemmin pientuulivoiman käyttöön.
Pientuulivoimalat ovat normin IEC 61400-2 mukaan voimaloita, joiden pyyhkäisypinta-ala on alle 200 m2, ja joka käytännössä tarkoittaa alle 50 kW:n laitteita. Tyypillisiä käyttökohteita pientuulivoimalle ovat esimerkiksi maataloudet, kotitaloudet ja vapaa-ajan asunnot. Pientuulivoimaa käytetään tällä hetkellä pääasiassa vain sellaisissa kohteissa, jotka eivät ole sähköverkon piirissä. Valtio ei tue Suomessa tällä hetkellä pientuulivoiman rakentamista eikä verkkoyhtiöt maksa välttämättä korvausta verkkoon syötetylle sähkölle.
Tämän vuoksi pientuulivoima ei ole yleistynyt sähkönjakelun piirissä olevien asuinrakennusten keskuudessa.
Suomessa pientuulivoimaa käytetään pääsääntöisesti akkujen lataukseen järjestelmissä, joiden jännite vaihtelee välillä 12 V - 230 V, lämmitysenergian tuottamiseen rakennuksen lämmitysvesijärjestelmään ja lämpimän käyttöveden varaajaan. Verkkoon kytketyissä tuulijärjestelmissä sähköä tuotetaan suoraan omakotitalon sähköverkkoon, jolloin voimalan teho muutetaan verkkosähköksi ja voimala kytketään kiinteistön sähköjärjestelmään. Tuulivoimalla tuotettu ylijäämä syötetään sähköverkkoon ja vastaavasti alijäämä saadaan sähköverkosta. (Suomen tuulivoimayhdistys ry b)
Tuulivoimalatyyppinä käytetään pääsääntöisesti perinteisiä potkurityyppisiä vaaka- akselisia voimaloita, mutta myös pystyakselisia tuulivoimaloita. Vaaka-akseliset voimalat ovat suunniteltu tietylle tuulennopeusalueelle, jolla ne toimivat parhaiten. Pystyakselisia voimaloita voidaan käyttää pyörteisissä olosuhteissa, josta hyvänä esimerkkinä voidaan sanoa ahtaaksi rakennettu kaupunkiympäristö. (Suomen tuulivoimayhdistys ry a)
Tuuliturbiinin antama teho on luonnostaan vaihtelevaa ja riippuu hetkittäin saatavasta tuulen kineettisestä energiasta. Tämän vuoksi systeemin, johon tuulivoimala on kytketty, on otettava jollakin tavalla huomioon sähköntuotannon vaihtelut. Verkkoon kytketyissä järjestelmissä sähköverkko toimii ikään kuin kohteen energiavarastona. Pienemmässä ja eristetyssä systeemissä, jota tässä projektissa käsitellään, sähköenergian saanti voidaan turvata sähköenergian varastoinnilla sekä varalle asennetulla sähkögeneraattorilla, kuten aggregaatilla. (Suomen tuulivoimayhdistys ry b)
Pientuulivoimala tulee suojata kovan tuulen aiheuttamalta ylinopeudelta, joka voi johtaa generaattorin rikkoutumiseen, siihen kytkettyjen laitteiden ylikuormittumiseen ja hajoamiseen sekä vaaratilanteisiin. Pientuulivoimalan myrskysuojaus voidaan toteuttaa potkurin sivuun käännön, potkurin pysäytyksen tai potkurin sakkauksen avulla. Potkurin
sivuun kääntäminen tarkoittaa potkurin kääntämistä pois tuulesta sivuun tai ylös, jolloin tuulta kohtisuoraan oleva pyyhkäisypinta-ala pienenee. Potkurin ylinopeuden ehkäisemiseksi, voidaan roottoriin asentaa mekaaninen jarru, joka alkaa rajoittamaan potkurin pyörimisnopeutta tuulen nopeuden kasvaessa suureksi. Potkurin sakkaus toteutetaan lapojen suunnittelulla niin, että kovalla tuulella ilman virtaus irtoaa lavoista, jolloin generaattori ei enää pysty tuottamaan tarvittavaa energiaa. (Suomen Tuulivoimayhdistys ry a) Kestomagneettigeneraattorin tapauksessa voimala voidaan pysäyttää myös kytkemällä generaattorin staattori oikosulkuun. Oikosulku voidaan toteuttaa erillisellä kytkimellä, joka voidaan erikseen asentaa generaattorin maston juureen tai lataussäätimen oman kytkimen avulla.
2.4 Lataussäätimet
Lataussäätimen tehtävänä on säädellä tuotettua sähkövirtaa akustolle ja kuormalle sopivaksi. Säädin pitää akuston täyteen ladattuna ylilataamatta sitä. Kun akuston varaus on matala, lataussäädin alkaa syöttämään virtaa akustoon. Kun säädin aistii akuston latautuneeksi, se lopettaa sähkövirran syöttämisen energialähteiltä. Monet lataussäätimet aistivat myös, milloin kuorma on ottanut liikaa sähköenergiaa akuilta. Tässä tapauksessa säädin lopettaa sähkövirran syöttämisen kuormaan kunnes akustoon on palautunut riittävä varaus. Tämä toiminta pidentää huomattavasti akuston käyttöikää. (Agrawal 2011) Lataussäätimen valinta perustuu käytettävien akkujen jännitteeseen ja energiatuotantolaitteiston maksimivirran mukaan. Lataussäätimen virrankestoisuus mitoitetaan vähintään tuuligeneraattorin tai aurinkopaneelin maksimivirtaa vastaavaksi.
2.4.1 Lataussäädintyypit
Lataussäätimiä voidaan katsoa olevan kolme erilaista päätyyppiä, joiden toiminta eroaa keskenään, miten akkua ladataan sen tullessa täyteen. Päätyypit eroavat myös kokonaishyötysuhteen osalta, ottaen huomioon lataussäätimien oma energiankulutus.
Nämä lataussäätimien kolme päätyyppiä ovat latausreleperiaatteella toimivat lataussäätimet, älykkäät hakkurisäätimet ja älykkäät PWM –säätimet (Pulse-width Modulation). (Eurosolar)
Latausreleperiaatteella toimivat lataussäätimet toimivat, niin että akun tullessa täyteen, säätimen latausrele vetää ja siinä oleva kosketin irrottaa latauspiirin galvaanisesti akusta.
Latauspiiri voi olla tuuligeneraattori, aurinkopaneelit tai nämä yhdessä. Tällaisen säätimen hyvänä puolena on yleensä erittäin yksinkertainen rakenne ja laite on usein hankintahinnaltaan erittäin edullinen. Toisaalta säädintyypin huonona puolena on
pidettävä myös tätä liiankin yksinkertaista rakennetta, jolloin suuret lämpötilan vaihtelut sekä erityisesti ikääntyneen akun vaikutukset rajoittavat näiden säädinten käytettävyyttä merkittävästi. Säätimen analogiatekniikalla toteutettuja toimintoja on kuitenkin voitu merkittävästi parantaa laadukkaampien sähköisten komponenttien valinnalla sekä lisäämällä niihin uusia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi käyttämällä lämpötilan kompensaatiota, jonka avulla latausjännitteen taso seuraa akun lämpötilaa. Näitä perussäätimiä ei kuitenkaan suositella ikääntyneiden tai ympärivuotisessa käytössä olevien akkujen lataamiseen. (Eurosolar)
Älykkään hakkurisäätimen eli MPPT –lataussäätimen (Maximum power point tracking) toimintaa ohjaa yleensä prosessori, joka valvoo akun napajännitteen muuttumista ja estää näin akun ylilataantumista tehokkaasti. Säädin toimii myös syväpurkaussuojana estäen akun täydellisen tyhjenemisen virhetilanteissa. MPPT -periaatteilla toimivilla säätimillä on mahdollisuus myös nostaa latausvirran määrää hetkellisesti silloin, kun akun varaustila on alhaalla ja esimerkiksi aurinkopaneelin kennojännite korkealla. MPPT –säätimien toiminta perustuukin aurinkokennojen maksimitoimintapisteen seurantaan, jonka avulla akkujen lataus tapahtuu parhaalla mahdollisella virran arvolla. (Eurosolar)
Älykkäiden PWM –lataussäätimien toimintaa ohjataan myös mikroprosessorin avulla, jossa laitteen älykkäällä pulssileveysmodulaattorilla saavutetaan lataustuloksen kannalta merkittäviä etuja. Akun tullessa täyteen, latausta ei kokonaan lopeteta, kuten latausreleperiaatteella toimivissa säätimissä, vaan latausta jatketaan edelleen pulssittamalla akkuun syötettävää latausvirtaa. Tällöin lataussäädin syöttää ylimääräistä sähkötehoa lataussäätimeen kytkettynä olevaan sähkövastukseen eli keinokuormaan.
Tällä tavoin saadaan ikääntynytkin ja hieman sulfisoitunut akku varautumaan täyteen.
PWM –säätimellä saadaan siis selkeästi latausreleperiaatteella toimivaa säädintä parempi lataustulos. Laitteen etuna on myös erittäin pieni oma virrankulutus sekä täysin elektroninen toiminta. PWM –säätimiä suositellaan erityisesti suuriin järjestelmiin ja yli vuoden käytössä olleiden akkujen lataamiseen. PWM –säätimien perusominaisuuksiin sisältyy myös aina syväpurkaussuojatoiminta, joka estää akun täydellisen purkautumisen virhetilanteissa. (Eurosolar)
2.5 Akusto
Koska tuuli- ja aurinkovoimalla saatava energia vaihtelee sääolosuhteiden mukaan, täytyy näillä tuotantomenetelmillä tuotettua energiaa varastoida verkosta eristettyjen järjestelmien kohdalla akkuihin myöhempää käyttöä varten. Energialähteillä tuotettu
sähköenergia varastoidaan akkuihin, tämän työn kohteen kaltaisissa järjestelmissä yleensä lyijyakkuihin. Akkujen koko täytyy mitoittaa niin, että se kattaa muutaman pilvisen ja tuulettoman päivän energian tarpeen. (Kaldellis 2010)
Akuston mitoitus on hyvä aloittaa määrittämällä kuinka monen tuulettoman ja pilvettömän päivän ajan järjestelmän halutaan toimivan. Toisena määritetään järjestelmän kuluttama sähköenergia vuorokaudessa ja kuinka paljon akuston kapasiteetista halutaan hyödyntää.
Lähtökohtana akustosta on hyvä käyttää vain 70 - 80 % sen kapasiteetista, jotta tekninen käyttöikä tulee mahdollisimman pitkäksi (Rashid 2011). Hyvä syväpurkausakku kuitenkin kestää yleensä hyvinkin monta syväpurkaussykliä, joka voi olla 50 % akun varauksesta.
Talvella kylmyys laskee akuston varausta, joten akut olisi silloin hyvä pitää mahdollisimman täyteen varattuina. Akkuja ei koskaan tulisi purkaa kokonaan tyhjiksi, sillä akusto saattaa vioittua ja menettää varauskykyään tämän seurauksena.
2.5.1 Akkutyypit
Tuuli- ja aurinkosähköjärjestelmän akuston tulee kestää useita syviä purkauskertoja ja toimia kovassakin pakkasessa. Akuston oikealla valinnalla saavutetaan siis suunniteltavalle sähköjärjestelmälle mahdollisimman suuri käyttöikä ja varma toiminta kaikissa olosuhteissa. Tavallisimpia syväpurkausakkuja, jotka soveltuvat hybridijärjestelmän energiavarastoiksi, ovat avoimet lyijyhappoakut paksuilla lyijykennoilla, geeliakut ja AGM –akut. (REPS)
Avoimet akut ovat edullisimpia verrattavana oleviin akkutyyppeihin ja sopivat usein vapaa- ajan asunnoille, joissa akkuja säilytetään usein mökin alla tai kuistilla ja säädin on asennettu sisätiloihin erilleen akuista. Haittapuolena avoimia akkuja tulee huoltaa säännöllisesti täyttämällä niitä vedellä sekä akkuhapoilla, jotka höyrystyvät nopean latauksen yhteydessä. Happohöyryt syövyttävät mahdollisesti käytettävän invertterin elektroniikkaa ja muodostavat palovaaran, jonka takia niitä ei tulisi varastoida sisätiloissa.
(REPS)
Geeliakuissa elektrolyytti on sidottu geeliin, eikä näin ollen pääse vuotamaan. Tämän takia niitä voidaan säilyttää sisätiloissa ja missä asennossa tahansa. Suurin haittapuoli geeliakuilla on niiden kyky ottaa vastaan tai antaa ulos suuria virtamääriä. Nopeissa latauksissa geelissä muodostuu kaasuja, jotka aiheuttavat geeliin kanavia ja halkeamia, niin että sähkön kulku akussa loppuu. Geeliakut soveltuvat parhaiten hitaaseen lataukseen ja vastaavasti hitaaseen purkaukseen esimerkiksi led-valoilla. (REPS)
AGM –akku on kehittynyt lyijyakku, jossa neste on sidottu lasikuitukankaaseen paksujen lyijykennojen väliin. Niillä on geeliakkujen kaikki hyvät puolet ja tämän lisäksi ne sallivat lisäksi suuria virtoja. Kuten kaikissa muissakin akkutyypeissä, eri valmistajien ja mallien välillä on suuria eroavaisuuksia AGM –akkujen välillä. Suurin ero muodostuu akun sietämästä lataus-purkaussyklistä, joka on suorassa suhteessa akun elinikään. Myös niiden kyky kestää jäätymistä on parempi ja niiden sisäinen vastus on pieni, jonka kautta latauskyky sekä itsepurkautumisominaisuudet ovat paremmat kuin muilla akkutyypeillä.
Korkea sisäinen vastus tekee sen, että jännite laskee enemmän kovassa kuormituksessa.
(REPS)
2.6 Kaapelit
Sähköenergiaa siirretään kaapeleilla tuotantopaikasta kuormaan. Siirron aikana tapahtuu häviöitä, jolloin kaapelissa kulkeva energia muuttuu toiseen muotoon, yleisimmin lämpöenergiaksi. Tasavirtakaapeleissa häviöt johtuvat johdemateriaalin resistanssista ja vaihtovirtakaapeleissa resistanssin lisäksi vaikuttaa myös johdemateriaalin reaktanssi.
Kaapeleiden lisäksi häviöitä tapahtuu liittimissä ja johtojen liitoksissa.
Tasavirta kaapelin resistanssi voidaan laskea yhtälöllä
, (2.9)
missä on johtimen materiaalin ominaisresistiivisyys, resistiivisyyden lämpötilakerroin materiaalille, lämpötilaero referenssi lämpötilan ja vallitsevan lämpötilan välillä. Lisäksi johtimen pituus on ja sen poikkipinnan pinta-ala on . Yhtälöstä (2.9) huomataan, että mitä paksumpaa kaapeli on, sitä pienempi tasavirta resistanssi on johtimessa.
Tehohäviö tasavirtakaapelissa saadaan nyt yhtälöstä (2.10), kun tiedetään kaapelin resistanssi ja siinä kulkeva tasavirta .
(2.10)
Tuuligeneraattorilla tuotettu kolmivaiheisen virran ja jännitteen arvo muuttuu tasasuuntauksessa, joten ne täytyy selvittää häviölaskelmia varten. Laskennassa tasasuuntaussillan tulo- ja lähtötehon voidaan olettaa olevan samoja, koska tehohäviöt tasasuuntauksessa ovat pieniä. Kun tasasuuntauksen teho pysyy samana, voidaan tasavirran arvo määrittää yhtälöllä
√ (2.11) missä on kolmivaiheisen vaihtovirran arvo, kolmivaiheisen pääjännitteen arvo ja
tasasuunnatun jännitteen arvo. Tasasuunnattu jännite voidaan selvittää yhtälöllä
(2.12)
missä on tasasuunnatun jännitteen ja kolmivaiheisen pääjännitteen tehollisarvon suhde.
Jännitteenalenema kolmivaiheisessa vaihtovirtakaapelissa riippuu resistanssin lisäksi myös induktiivisesta reaktanssista . Jännitteenalenema voidaan laskea yhtälöllä
√ , (2.13)
missä on pätövirta, kaapelin vaihtovirta resistanssi ja loisvirta, ja yhtälöstä saatava jännitteenalenema saadaan pääjännitesuureena. Näennäisvirta voidaan jakaa pätö- ja loisvirran komponentteihin vaihe-eron avulla. Pätö- ja loisvirta saadaan yhtälöistä
(2.14)
. (2.15)
Jokaisella kaapelilla on ominaiset vaihtovirta resistanssit ja induktanssit, joiden arvot löytyvät kaapeleiden datalehdistä. Kaapelin induktiivinen reaktanssi voidaan laskea yhtälöllä
, (2.16)
missä on vaihtovirran taajuus ja kaapelin induktanssi.
Kolmivaiheisen vaihtovirtakaapelin tehohäviö voidaan nyt laskea yhtälöllä
√ , (2.17)
kun kaapelissa kulkeva virta tiedetään.
Sähköntuotantolaitteisto kannattaa häviöiden johdosta sijoittaa aina mahdollisimman lähelle lataussäädintä, akustoa ja kulutuskojeita. Suurilla kaapelin poikkipinta-aloilla
saadaan pienemmät häviöt, mutta tällöin kaapeleiden hinta nousee. Teknillistaloudellisesti kaapeleita mitoittaessa pitääkin tehdä yleensä kompromisseja kaapeleiden hinnan ja häviöiden suuruuden kanssa.
2.7 Käytettävät laitteet
Humaljärven partiokämpällä on kaksi toisistaan erillistä aurinkopaneelijärjestelmää.
Varsinaisen partiokämpän katolla on kaksi 100 W monikidepaneelia sarjaan kytkettynä, samoin kuin saunan katolla. Yhden aurinkopaneelin pinta-ala on 0,78 m2 ja sen tuottama jännite on nimellispisteessä 17,2 V sekä virta 5,81 A. Molemmissa järjestelmissä käytetään Soltronic MPPT 7520 lataussäädintä, jotka säätelevät akkujen latausvirtaa.
Molemmissa järjestelmissä käytetään kahta Exide ES2400 Equipment Gel –akkua, jonka kapasiteetti on 210 Ah. Akut on kytketty rinnan muodostaen 12 V järjestelmät, tällöin järjestelmän akuston yhteiskapasiteetti on 420 Ah.
Leiripaikan kaikki sähkölaitteet ja valot toimivat 12 V jännitteellä. Pääkämpän terassilla ulkovalaistus on toteutettu kolmella 10 W led-valonlähteellä, joiden virrankulutus on
. Sisällä valaistus hoidetaan kahdeksalla led-valokiskolla, jossa yhden valokiskon teho on 7,2 W ja jonka virrankulutus on
. Pääkämpän varustukseen kuuluu Tivoli Audio Model One –pöytäradio, jonka virrankulutus on 800 mA.
Lisäksi mökissä on mahdollisuus ladata kännyköitä autokännykänlaturilla. Yksittäisen autolaturin maksimi virrankulutus on 1,0 A (Belkin).
Saunan pihavalona käytetään yhtä 10 W led-valolähteellä. Saunan sisällä on kuusi samanlaista led-valokiskoa kuin pääkämpällä. Lisäksi saunalla on pistorasia, johon voidaan kytkeä puhelimen latureita tai radio. Vanhan kämpän valaistus on hoidettu kahdella led-valokiskolla. Myös vanhalla kämpällä on pistorasia puhelimien latausta ja radiota varten. Saunalla ja vanhalla kämpällä käytetään samaa radiota kun pääkämpällä.
Lippukunta on saanut lahjoituksena GP-600w tuulivoimalan ja tuulilataussäätimen FK_FSZ24H-0.6A. Tuulivoimalan ja lataussäätimen on valmistanut kiinalainen WinPower, jonka maahantuojalta, GreenEnergy Finland Oy:ltä, laitteet on hankittu. Kuvassa 2.6 on esitetty tuuliturbiinin tehokäyrä.
Kuva 2.6 GP-600w tuuliturbiinin antama teho tuulen nopeuden funktiona.
GP-600w tuuliturbiinin nimellisteho 600 W saadaan tuulennopeudella 10 m/s, jota vastaa pyörimisnopeus 400 rpm. Kuvasta 2.6 nähdään generaattorin tuottaman tehon kasvavan lähes lineaarisesti aina tuulennopeuteen 13 m/s asti, jonka jälkeen tuotettu teho pienenee nopeasti. Käyrämuoto selittyy tuulivoimalan siiven kärkinopeussuhteen arvon laskemisen takia, joka johtaa turbiinin tehokertoimen huononemiseen. Tuulivoimala on kestomagnetoitu ja kolmivaiheinen generaattori, jonka kolmilapaisen roottorin halkaisija on 2,5 metriä.
Tuuligeneraattorin mukana toimitettu lataussäädin toimii PWM –tekniikalla ja se soveltuu lataamaan 24 V akustoa. Lataussäädin on varustettu keinovastuksella, johon lataussäädin syöttää ylimääräisen tehon akkujen ollessa täynnä. Green Energy Finland on asentanut lisäkytkimen lataussäätimeen, jonka avulla kuorma voidaan kytkeä manuaalisesti irti akuista, jolloin se ei kuluta akkujen varausta. Lataussäätimessä on myös tuuliturbiinin pysäyttämistä varten oleva kytkin, jonka avulla tuuligeneraattorin staattori voidaan kytkeä oikosulkuun.
3. SÄHKÖENERGIANTUOTANNON JA -KULUTUKSEN ARVIOINTI
Arvioidaan suunnittelun kohteena olevan partiokämpän vuotuista sähköntuotantoa ja – kulutusta. Tuulivoimalan tuotannon arviointi tapahtuu Ilmatieteenlaitoksen Lappeenrannan Lepolan sääasemalta kerätyllä tuulidatalla ja aurinkopaneelien Suomen sääpalvelun aurinkodatalla, joka on kerätty Lappeenrannan teknillisen yliopiston katolta. Kulutuksen arviointiin käytetään partiokämpän varauskalenterin paikallaolovuorokausia ja partiokämpän sähkölaitteiden virrankulutusta.
3.1 Vuotuinen järjestelmän energiankulutus
Suunnittelun kohteena oleva partiokämppä on lähes tasaisessa ympärivuotisessa käytössä, niin että suurimmat läsnäolovuorokaudet ajoittuvat kesäkuukausille.
Kesäkuukausilla partiokämppää käytetään pidempiä jaksoja putkeen, kun taas talvella käyttö painottuu viikonloppuihin. Partiokämpän käyttöaste oli vuonna 2013 144 varausvuorokautta.
Kulutusta arvioitaessa vuoden kuukaudet on jaettu kesä- ja talvikuukausille.
Kesäkuukausiksi on määritelty kuukaudet huhtikuusta elokuuhun ja talvikuukausiksi tammi – maaliskuu sekä syys – joulukuu. Varausvuorokaudet on myös jaettu puolikkaisiin ja kokonaisiin päiviin sekä yksittäisiin päiviin. Vuorokausien laitekohtaiset käyttötunnit talvikuukausina pääkämpällä on arvioitu liitteessä 1 taulukossa 1 ja saunalla sekä vanhalla kämpällä taulukossa 2 näkyvällä tavalla.
Yksittäinen päivä tarkoittaa ainoastaan päiväksi varattua Humaljärven leiripaikkaa, jolloin kyseessä on tyypillisesti saunareissu. Puolikas päivä tarkoittaa pidemmälle ajanjaksolle varatun leiripaikan tulo- ja lähtöpäivää. Kokonainen päivä tarkoittaa pitkälle ajanjaksolle varatun leiripaikan kokonaisia päiviä. Sähköjärjestelmien kulutukset lasketaan kertomalla liitteessä I näkyvät laitteiden käyttötunnit kappaleessa 2.7 esitettyjen laitteiden virrankulutusten kanssa. Edellä määriteltyjen talvikuukausien pääkämpän kokonaiskulutukseksi saadaan noin 2600 Ah ja vastaavasti saunan sekä vanhan kämpän kokonaiskulutukseksi 2300 Ah.
Arvioidaan seuraavaksi kesäkuukausina käytettyjen laitteiden kulutusarviot ja verrataan niitä talvikuukausille laskettuihin arvoihin. Vuorokausikohtaiset laitteiden käyttötunnit kesäkuukausina pääkämpällä on arvioitu liitteessä I taulukossa 3 ja saunalla sekä vanhalla kämpällä taulukossa 4 näkyvällä tavalla. Liitteessä I esitettyjen käyttötuntien ja laitteiden virrankulutusten mukaan kesäkuukausina pääkämppä kuluttaa virtaa noin 3200
Ah ja vastaavasti sauna sekä vanha kämppä 3000 Ah. Arvot ovat huomattavasti suurempia kuin talvikuukausille lasketut, vaikka talvikuukausia on määritelty yksi enemmän. Vaikka talvikuukausina varausvuorokautta kohden kulutettu sähköenergia on suurempaa kuin kesällä, on kesäkuukausina huomattavasti enemmän käyttövuorokausia.
Vuotuinen kokonaisenergian kulutus on pääkämpällä noin 5800 Ah ja saunalla sekä vanhalla kämpällä on noin 5300 Ah.
3.2 Vuotuinen energiantuotanto aurinkovoimalla
Vuotuisen tuotetun aurinkoenergian arvioimiseen käytetään vuoden 2013 huhtikuusta vuoden 2014 maaliskuuhun kerättyä dataa Auringon säteilyenergiasta (Suomen sääpalvelu). Vertailu Humaljärven partiokämppään kyseisillä arvoilla on riittävällä tarkkuudella, koska kohteitten välinen etäisyys on vain noin 20 km. Aurinkopaneeleiden hyötysuhteeksi arvioitiin yhtälön (2.2) avulla 12,9 %. Aurinkopaneeleilta saatavat sähköenergiat voidaan nyt laskea yhtälöllä (2.1) käyttäen kuukauden aikana saatavaa Auringon säteilyenergiaa. Arvioidut Humaljärven aurinkopaneelien energiantuotannot on esitetty graafisesti kuukausittain kuvassa 3.1 ja kuvaajan arvot on taulukoitu liitteeseen II.
Kuva 3.1 Kuukausittain aurinkopaneeleilta saatava arvioitu sähköenergia Humaljärvellä.
(Suomen sääpalvelu) 0
5 10 15 20 25 30 35
Epv [kWh]
Kuvasta 3.1 nähdään, että auringon säteilyenergia painottuu voimakkaasti kesäkuukausille. Säteilyenergia kasvaa voimakkaasti keväällä ja vastaavasti vähentyy voimakkaasti syksyllä. Kuvasta 3.1 voidaan myös huomata, että edellä määritettyinä talvikuukausina aurinkopaneeleilta saadaan huomattavasti vähemmän sähköenergiaa.
Sekä pääkämpälle että saunalle lasketut aurinkopaneelien tuotot ovat yhtä suuria, sillä kohteissa sijaitsevat aurinkopaneelit ovat samanlaisia ja pinta-alaltaan yhtä suuria.
Liitteessä II esitetyistä arvoista nähdään, että määritettyinä talvikuukausina tuotetun aurinkoenergian suuruus molempien rakennusten kohdalla on noin 29,8 kWh. Vastaavasti kesäkuukausina tuotetuksi aurinkoenergiaksi molemmissa järjestelmissä saadaan noin 141,3 kWh. Ampeeritunneiksi muutettuna talvella saatava aurinkoenergia rakennusta kohden on 2,5 kAh ja kesällä 11,8 kAh. Laskettuihin tuotantoarvioihin ei ole otettu mukaan puiden varjostuksesta johtuvaa energian tuotannon vähenemistä, joten todellinen aurinkopaneeleista saatava sähkönenergia on arvioihin verrattuna pienempi. Lippukunnan kokemuksen mukaan pääkämpän aurinkopaneelijärjestelmä lataa akustoa huonommin kuin saunan, joten varsinkin pääkämpän aurinkopaneeleista saatava energia on huomattavasti pienempää arvioihin verrattuna. Ongelma korostuu varsinkin talvisin, jolloin lippukunnan kokemuksen mukaan pääkämpän aurinkopaneeleiden kohdalla paistetunnit ovat huonoimmillaan vain noin kaksi tuntia vuorokaudessa.
3.3 Vuotuinen energiantuotanto tuulivoimalla
Tuulivoimalan tuottaman tehon arvioimiseen käytetään Lappeenrannan Lepolasta kerättyä tuulen mittausdataa vuodelta 2012 (Ilmatieteen laitos b). Tuulen mittauspiste sijaitsee noin 20 metrin korkeudessa, mikä on riittävän lähellä tuulivoimalan tuuliolosuhteita Humaljärven rannalla. Mittauspisteestä saadun datan perusteella laskettiin keskituulennopeudet kullekin kuukaudelle, joiden perusteella piirrettiin kuvan 3.2 tuulijakauma.
Kuva 3.2 Vuoden 2012 tuulijakauma Lappeenrannan Lepolan mittauspisteessä.
Kuvasta 3.2 nähdään suuremman tuulivoiman sähköntuotantokapasiteetin sijoittuvan talvikuukausille, toisin kuin aurinkovoiman kohdalla. Tuulivoiman saatavuus jakautuu kuitenkin melko tasaisesti koko vuodelle, sillä kuvasta 3.2 voidaan huomata kuukausittaisten keskituulennopeuksien sijoittuvan noin 1,0 m/s sisälle. Mittauspisteistä laskettuna koko vuoden keskituulennopeus on 2,7 m/s.
Tuulivoimalla tuotetun sähköenergian arvioimiseen tulee ottaa huomioon tuulennopeuksien lisäksi myös tuulen suunta, jotta voidaan ottaa huomioon mahdolliset maastonmuodoista tai rakennuksista aiheutuvat esteet tuulen vapaalle virtaukselle.
Tuulen keskimääräiset suunnat esitetään yleensä tuuliruusussa, jossa tuulensuunnat on esitetty prosentuaalisesti esiintymänsä mukaan. Kuvassa 3.3 on esitetty Suomen tuuliatlaksesta otettu tuuliruusu Humaljärvellä 50 metrin korkeudessa.
0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5
wa [m/s]
Kuva 3.3 Humaljärven tuuliruusu 50 metrin korkeudelta. (Suomen tuuliatlas)
Kuvasta 3.3 nähdään, että yleisimmin Humaljärvellä tuulee luoteen ja etelän väliltä.
Kyseinen tuulensuunta ei ole edullinen partiokämpän tuulivoimalla tuotetun sähköenergian määrälle, johtuen partiokämpän sijainnista. Partiokämpän etelä- ja lounaispuolella on metsää ja järvi avautuu lännen sekä kaakon välille. Suuri osa saatavana olevasta tuulienergiasta osuu siis kuvan 3.3 tuuliruusun mukaan maastonmuodoista johtuviin esteisiin. Tässä työssä oletetaan, että järven rannalle sijoitettavan tuulivoimalan tuuliolosuhteet ovat hyvät joka tuulen suunnasta, vaikka tuuliruusun mukaan yleisimmät tuulen suunnat ovat Humaljärvellä epäotolliset. Tätä ei oteta huomioon tuulivoimalan tuotantoarvioissa.
Saadusta mittausdatasta saatiin selville vuoden 2012 tuntien keskitehot. Tuulivoimalan hyötysuhteena käytettiin kappaleessa 4.1.2 laskettujen generaattorin hyötysuhteiden perusteella arvoa 0,60 ja tehokertoimeksi arvioitiin 0,40. Sijoittamalla nämä arvot yhdessä jokaisen tarkasteluajanjakson tunnin tuulen vapaan virtauksen keskitehon kanssa yhtälöön (2.6) ja summaamalla saadut arvot yhteen saadaan yhtälön (2.7)
mukaan tuotettu sähköenergia tarkasteluajanjaksona. Kuukausikohtaiset tuulella tuotetut sähköenergiat on esitetty graafisesti kuvassa 3.4.
Kuva 3.4 Tuulivoimalan sähköenergian tuotantoarvio kuukausittain vuonna 2012. Arvio perustuu kuvan 3.2 tuulijakaumaan
Kuvasta 3.4 voidaan huomata, että talvikuukausina tuulivoimala tuottaa selvästi enemmän kuin kesäkuukausina. Talvella tuulivoimalan kokonaisenergian tuotanto on noin 109 kWh ja kesällä 45 kWh. Ampeeritunneiksi muutettuna energiantuotanto on talvisin noin 9,1 kAh ja kesäisin noin 3,8 kAh. Vertailemalla tuotettua energiaa kuvassa 3.2 näkyviin kuukausittaisiin tuulennopeuden keskiarvoihin huomataan energiantuoton vaihtelevan huomattavasti enemmän. Vaikka keskituulennopeudet pysyvät 1,0 m/s marginaalissa, tuotettu energia vaihtelee suurimmillaan noin 17 kWh:n välillä. Tämä johtuu kesän alhaisemmista tuulennopeuksista, koska tuulivoimala ei tuota alle 3 m/s tuulennopeuksilla.
Lisäksi tuulen vapaan virtauksen teho kasvaa tuulennopeuden kolmanteen potenssiin yhtälön (2.5) mukaisesti.
0 5 10 15 20 25
Et [kWh]
3.4 Kulutuksen ja tuotannon tasapaino
Tämän hetkisellä järjestelmällä partiolaisten mukaan aurinkopaneelien tuotanto riittää kesäisin pääkämpän ja saunan sekä vanhan kämpän kulutukseen. Talvella sen sijaan pääkämpän kulutus on tuotantoa suurempaa, jonka takia talvella on jouduttu vaihtamaan akustot päittäin. Talvinen energiavaje voidaan huomata myös vertaamalla aurinkopaneeleille laskettuja tuotantoarvioita pääkämpän kulutusarvioihin. Koska kulutus talvikuukausina pääkämpällä on noin 2600 Ah ja tuotanto ilman tuotantovähennyksiä noin 2500 Ah, ei tuotettu energia riitä kattamaan talvella tarvittavaa energiaa. Todellisuudessa pääkämpällä saadaan arvioidusta sähköenergiasta reilusti pienempi osa, sillä pääkämpän aurinkopaneelit ovat puuston takia varjossa suuren osan valoisasta ajasta. Saunalla ja vanhalla kämpällä kulutus talvisin 2300 Ah, joka on hieman pienempää kuin tuotanto aurinkopaneeleilla. Partiolaisten kokemukset energian riittävyydestä talvisin vahvistavat tätä arviota.
Kesäisin pääkämpän aurinkopaneeleilla tuotetaan sähköenergiaa ilman varjoisuudesta johtuvia vähennyksiä noin 11,8 kAh kulutuksen ollessa tällöin 3,2 kAh. Aurinkoenergialla tuotetaan siis kesäkuukausina riittävästi sähköenergiaa pääkämpän kulutukseen nähden.
Arvioista voidaan myös nähdä, että kesäisin saunan aurinkojärjestelmä tuottaa enemmän sähköenergiaa kuin saunalla ja vanhalla kämpällä kulutetaan.
Pääkämpän sähköjärjestelmän energiavaje talvikuukausina voidaan kattaa liittämällä tuulivoimala järjestelmän akustoon. Tällöin talven arvioitu kokonaistuotanto pääkämpällä on noin 11,6 kAh, joka kattaa reilusti talven kulutuksen. Jo pelkän tuulivoimalan tuottama energia riittäisi arviointien mukaan kattamaan pääkämpän sähkönkulutuksen. Kesällä aurinkopaneelien ja tuulivoimalan yhteistuotanto nousee 15,2 kAh:iin. Tuulivoimalan liittämisen myötä kesäkuukausien energiantuotanto kasvaa entisestään verrattuna pääkämpän kulutukseen. Tuulivoiman liittäminen saunalle ei edellä laskettujen kulutus- ja tuotantoarvioiden sekä lippukunnan kokemusten mukaan ole tarpeellista.
4. LAITTEIDEN TESTAUS
Laboratoriotestausten tarkoituksena on selvittää lippukunnalle lahjoitettujen tuuligeneraattorin ja lataussäätimen toimivuus sekä soveltuvuus partiokämpän systeemille. Etenkin lataussäätimen kohdalla halutaan määrittää sen toimivuus mahdollisimman monessa erilaisessa tilanteessa, jotta käytössä ei ilmenisi ongelmatilanteita. Laboratoriomittauksissa käytetty järjestelmä on esitetty kuvassa 4.1.
Kuva 4.1 Laboratoriomittauksissa käytetty järjestelmä.
Tuuliturbiinin generaattori näkyy kuvassa 4.1 kytkettynä sähkömoottoriin säätövastuksien takana. Lisäksi kuvassa näkyy vierekkäin taajuusmuuttaja ja tuuliturbiinin lataussäädin.
Oikeassa alakulmassa nähdään testauksissa käytetyt 12 V:n akut ja oikeassa yläkulmassa hyllykön päällä tehoanalysaattori, jonka avulla kerättiin mittausdataa.
4.1 Tuuligeneraattorin testaus
Generaattori oli kytkettynä nimellisteholtaan 7,5 kW:n oikosulkumoottoriin, jonka avulla pyöritettiin generaattorin roottoria. Sähkömoottoria ohjattiin taajuusmuuttajan avulla, jolla pystyttiin säätämään moottorin pyörimisnopeutta. Kuvassa 4.2 on esitetty testattu tuuligeneraattori kytkettynä 7,5 kW:n sähkömoottoriin.
Kuva 4.2 Testattu tuuligeneraattori kytkettynä taajuusmuuttajaohjattuun 7,5 kW:n oikosulkumoottoriin.
Tuuligeneraattorin testauksessa tutkittiin generaattorin tuottamaa tehoa sen eri pyörimisnopeuksilla, minkä avulla on mahdollisuus verrata pyörimisnopeuksia sekä tuulennopeuksia keskenään. Generaattorin hyötysuhde määritettiin nimellispisteessä ja siitä alaspäin. Lisäksi tutkittiin generaattorin tuottamaa oikosulkuvirtaa, kytkemällä staattori oikosulkuun generaattorin pyöriessä nimellispyörimisnopeudellaan.
Oikosulkuvirran suuruutta verrataan generaattorin käyttötilanteen nimellispisteessä synnyttämään virtaan ja katsotaan kasvaako se suureksi. Suuri oikosulkuvirta voi aiheuttaa vaaraa käyttötilanteessa ja vahingoittaa laitteita, johtimia sekä liittimiä.
4.1.1 Tuuligeneraattorin tuottama teho
Tuuligeneraattorin tuottaman tehon testaus toteutettiin liitteessä III kuvassa 1 esitetyllä kytkennällä, jossa kuormana oli kolme rinnan kytkettyä kolmivaihevastusta. Virrat, tehot ja jännitteet luettiin tehoanalysaattorin avulla. Generaattori asetettiin taajuusmuuttajan avulla pyörimään nimellisnopeudella 400 rpm ja säätämällä kuormana olevat vastukset kuluttamaan generaattorin nimellistehon eli noin 600 W. Tämän jälkeen pyörimisnopeutta laskettiin pyörimisnopeuteen 150 rpm asti. Pyörimisnopeutta nostettiin vielä 450 rpm asti, jotta toimittajan ilmoittaman kuvassa 2.6 näkyvän tehokäyrän lineaarinen osa tulee kokonaan testatuksi. Tuuligeneraattorin tuottama teho, pääjännite ja virta eri pyörimisnopeuksilla on taulukoitu taulukkoon 4.1.
Taulukko 4.1 Tuuligeneraattorin tuottaman tehon, pääjännitteen ja virran testauksesta mitatut arvot.
Tuulennopeus [m/s]
Pyörimisnopeus [rpm]
Teho [W]
Pääjännite [V]
Virta [A]
3,2 150 99,5 12,8 4,5
3,9 175 133,3 14,8 5,2
4,5 200 171,5 16,8 5,9
5,8 250 259,1 20,6 7,3
6,9 300 359,3 24,2 8,6
8,4 350 470 27,7 9,8
10,0 400 593,5 31,1 11,0
12,8 450 701,3 33,8 12,0
Yli 450 rpm olevia pyörimisnopeuksia ei pystytty tällä menetelmällä testaamaan, koska pyörimisnopeutta kasvatettaessa sähkömoottorin avulla teho kasvaa lineaarisesti, mikä ei vastaa todellista tuulivoimalan toimintaa. Todellisessa toiminnassa yli nimellispisteen olevat tuulennopeudet aiheuttavat tuulivoimalan siivissä sakkaamista, mikä laskee tuulivoimalan tuottamaa tehoa. Taulukossa näkyvät tuulennopeudet on arvioitu vertailemalla mitattuja arvoja sekä kuvassa 2.6 näkyvää tehokäyrää.
4.1.2 Tuuligeneraattorin hyötysuhde
Tuuligeneraattorin hyötysuhdetta tutkittiin taulukossa 4.1 esitettyjen generaattorin tuottamien tehojen ja taajuusmuuttajasta otettujen vääntömomenttien avulla. Mittauksen
kytkentä on esitetty liitteessä III kuvassa 1. Hyötysuhteen määritykseen käytetyt mittaustulokset sekä laskennat on esitetty liitteessä IV. Taulukkoon 4.2 on taulukoitu mitattujen arvojen perusteella lasketut tuuligeneraattorin hyötysuhteet.
Taulukko 4.2 Tuuligeneraattorin hyötysuhteet.
Tuulennopeus [m/s] Pyörimisnopeus [rpm] Turbiinin hyötysuhde [%]
4,5 200 54,4
6,9 300 66,3
10,0 400 72,1
Taulukosta 4.2 nähdään generaattorin hyötysuhteen kasvavan turbiinin pyörimisnopeuden ja tehon kasvaessa. Pienillä pyörimisnopeuksilla generaattorin hyötysuhteiden huomataan olevan vain hieman yli 50 %, kun taas suurilla pyörimisnopeuksilla generaattorin hyötysuhde nousee yli 70 %.
4.1.3 Tuuligeneraattorin oikosulkuvirta
Generaattorin tuottaman oikosulkuvirran testaus toteutettiin liitteessä III kuvassa 3 esitetyllä kytkennällä. Oikosulun synnyttämiseksi käytettiin lataussäätimen manuaalista kytkintä. Akkuina testauksessa käytettiin valmistajien Varta ja Exide 12 V geeliakkuja, jotka oli kytketty sarjaan muodostaen näin lataussäätimelle soveltuvan 24 V akuston.
Kyseistä akustoa käytetään myös kaikissa muissa laboratoriomittauksissa.
Nimellispyörimisnopeudella oikosulkuun kytketyn generaattorin oikosulkuvirran kuvaaja on esitetty kuvassa 4.3.
Kuva 4.3 Nimellispyörimisnopeudella 400 rpm oikosulkuun kytketyn tuuligeneraattorin oikosulkuvirta. Y-akselin asteikko vaihtelee 50 ampeerin välillä.
Oikosulun tapahtuessa oikosulkuvirran huippuarvo nousee noin 36 ampeeriin, jonka tehollisarvo on
√ 25,5 A. Verrattuna generaattorin nimellispisteen virtaan, taulukko 4.1, virtapiikin tehollisarvo on 2,3-kertainen. Virtapiikin jälkeen virran huippuarvo tasoittuu arvoon 30 A, jonka tehollisarvoksi saadaan 21,2 A. Tasoittuneen virran tehollisarvo on hieman alle kaksinkertainen generaattorin tuottaman nimellispisteen virtaan verrattuna. Tuulivoimalan oikosulkuvirta ei siis ole poikkeuksellisen suuri, mikä on hyvä asia generaattorin kestävyyden kannalta. Suuret oikosulkuvirrat voivat vahingoittaa kytkettynä olevia laitteita, liittimiä ja johtoja.
Oikosulkuun kytkemisen jälkeen havaittiin lataussäätimestä tulevan palaneen hajua. Kun generaattorin staattorin oikosulkupiiri avattiin lataussäätimen kytkimen avulla, havaittiin ettei säädin alkanut heti lataamaan akkuja, vaikka generaattori asetettiin pyörimään sähköntuotannolle riittävällä nopeudella. Säätimen palautumisajan jälkeen säädin jatkoi normaalisti akkujen lataamista. Palautumisajan välttämiseksi kytkentään lisättiin erillinen kytkin, jolla staattori kytkettiin oikosulkuun.
4.2 Lataussäätimen testaus
Tuuligeneraattorin lataussäätimen toimintaa testattiin aluksi selvittämällä, millä generaattorin pyörimisnopeuksilla se alkaa lataaman akustoa. Lataussäätimen akuille syöttämää latausvirtaa ja –jännitettä tutkittiin eri generaattorin pyörimisnopeuksilla.
Akkujen latautumista lataussäätimen avulla tutkittiin kahdella eri generaattorin pyörimisnopeudella. Tällä mittauksella haluttiin selvittää lataussäätimen toiminta akkujen lähestyessä täyttä varaustilannetta ja kuinka säädin rajoittaa syötettävää virtaa akkujen ollessa täynnä. Kyseisen kokeen avulla voidaan myös arvioida akkujen latautumiseen kuluvaa aikaa, kun tiedetään akkujen varaustilanne latauksen alkaessa. Akkujen latautumista testattiin myös silloin, kun akut ovat eri varaustilanteessa ja lataamalla toista akkua erillisellä jännitelähteellä. Erillisellä jännitelähteellä lataaminen simuloi tilannetta, jossa toista akkua varattaisiin aurinkopaneelin avulla.
Laboratoriokokeissa tutkittiin myös tasavirtakuorman kytkemistä lataussäätimeen ja siihen erikseen liitetyn kytkimen toimivuutta. Tasavirtakuorman testauksessa haluttiin selvittää, mistä kuorma ottaa tehonsa, suoraan akuista vai ensisijaisesti tuuliturbiinin syöttämästä sähkötehosta. Kytkimen toimivuutta testataan mittaamalla kuormalle kulkevaa virtaa kytkimen ollessa molemmissa asennoissa. Lataussäätimen staattorin oikosulun kytkemiseen käytettävää kytkintä, eli manuaalista jarrua, testattiin tuuligeneraattorin oikosulkuvirran mittauksen yhteydessä.
4.2.1 Lataussäätimen herääminen
Ensimmäiseksi haluttiin määrittää generaattorin pyörimisnopeus, jolla lataussäädin alkaa lataamaan akkuja. Kokeen tekeminen on tärkeää, koska kyseinen lataussäätimen ominaisuus vaikuttaa suuresti kohteen sähköntuotantoon. Jos lataussäädin ei lataa akkuja pienillä tuulennopeuksilla, menee saatavilla olevaa tuulienergiaa hukkaan. Kuten kappaleessa 4.2 todettiin, partiokämpän alueella vuotuinen keskituulennopeus on 2,7 m/s, joten latauksen aloittamispiste ei saa nousta hyvin suureksi. Koe suoritettiin liitteessä III kuvassa 2 esitetyllä kytkennällä ja kuvassa 4.4 on esitetty graafisesti mittauksesta saatu tulos.
Kuva 4.4 Lataussäätimen latauksen testaaminen eri generaattorin pyörimisnopeuksilla.
Kuvasta 4.4 nähdään lataussäätimen aloittavan akkujen lataamisen generaattorin pyörimisnopeuksien ollessa 170-180 rpm välissä. Kyseisten pyörimisnopeuksien vastaavuudet tuulennopeuksiin voidaan nähdä vertailemalla kuvan 2.6 tehokäyrää ja taulukkoa 4.1. Vertailusta nähdään lataussäätimen aloittavan akkujen lataamisen tuulennopeuden ollessa noin 4 m/s.
4.2.2 Lataussäätimen syöttämä teho
Lataussäätimen syöttämää latausvirtaa ja –jännitettä tutkittiin eri generaattorin pyörimisnopeuksilla. Testauksen tarkoituksena oli selvittää eri tilanteissa syötettävien virtojen suuruuden lisäksi kullakin pyörimisnopeudella, syöttääkö lataussäädin liian suurta virtaa akkujen kestävyyden kannalta suurilla pyörimisnopeuksilla. Testaus toteutettiin
liitteessä III kuvassa 2 esitetyllä kytkennällä akkujen varaustilanteen ollessa noin 66 % ja kokeessa saadut tulokset on taulukoitu taulukkoon 4.3.
Taulukko 4.3 Lataussäätimen latausvirta ja –jännite generaattorin eri pyörimisnopeuksilla.
Pyörimisnopeus
[rpm] Jännite [V] Virta [A] Teho [W]
200 25,6 1,8 45,5
250 25,9 6,7 174,3
300 26,4 11,6 306,5
350 27,0 15,6 421,1
400 27,4 18,6 508,9
450 27,7 20,8 575,3
Taulukosta 4.3 nähdään lataussäätimen syöttämän latausvirran kasvavan aluksi nopeasti alhaisilla pyörimisnopeuksilla ja tullessa suurille pyörimisnopeuksille latausvirran kasvaminen hidastuu. Partiokämpällä olevien akkujen valmistaja suosittelee, että latausvirta ei kasvaisi 25 prosenttia akkujen kapasiteettia suuremmaksi (Exide). Tässä tapauksessa suurin sallittu latausvirta on . Lataussäätimeltä saatava latausvirta ei koskaan tule saavuttamaan tätä arvoa, koska lataussäätimen valmistajan ohjekirjan mukaan suurin säätimeltä saatava latausvirta on 25 A.
4.2.3 Akkujen lataaminen
Akkujen latautumista tutkittiin lataussäätimen avulla kahdella eri generaattorin pyörimisnopeudella akkujen varaustilanteen ollessa kummassakin tapauksessa noin 66
%. Mittauksen tarkoituksena oli selvittää PWM -lataussäätimen käyttäytyminen lataustilanteessa ja akkujen ollessa täynnä. Ensimmäisessä tapauksessa generaattorin pyörimisnopeuden arvoksi valittiin 300 rpm, joka vastaa noin tuulennopeutta 6,5 m/s.
Mittaus toteutettiin liitteessä III kuvassa 2 esitetyllä kytkennällä ja saatu latauskäyrä on esitetty graafisesti kuvassa 4.5.
