Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Case: Metsäliitto Osuuskunta, Puutuoteteollisuus, Suolahden vaneritehtaat
Katariina Suutala
Kehittämishankeraportti
Huhtikuu 2007
AMMATTIKORKEAKOULU Päivämäärä 13.4.2007
Tekijä(t)
Suutala, Katariina
Julkaisun laji
Kehittämishankeraportti
Sivumäärä
37
Julkaisun kieli
suomi
Luottamuksellisuus
Salainen _____________saakka Työn nimi
AMMATTITAITOVAATIMUKSET
Case: Metsäliitto Osuuskunta, Puutuoteteollisuus, Suolahden vaneritehtaat
Koulutusohjelma
Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Työn ohjaaja(t)
Kuukasjärvi, Markku
Toimeksiantaja(t)
Jyväskylän aikuisopisto, Viitasaaren yksikkö
Tiivistelmä
Kehittämishankkeen tarkoituksena oli kartoittaa keskeiset ammattitaitovaatimukset Metsäliitto Osuuskunnan Puutuoteteollisuuden Suolahden vaneritehtaiden viidessä eri työpisteessä. Kohteiksi valittiin valmistusprosessin viisi ensimmäistä vaihetta eli tukkinostin, katkonta, sorvi, märkäleikkuri ja kuivaus. Työ toimii pilottihankkeena myöhemmin toteuttavalle, koko tehdasta käsittävälle ammattitaitokartoitukselle.
Tehdyn kartoituksen pohjalta laadittiin työpisteittäin yksi A4-lomake, jonka tarkoituksena on toimia 1. ammattitutkintoon opiskelevan opiskelijan itsearviointivälineenä koulutuksen alussa ja lopussa 2. näytönarvioinnin apuna, tarkistuslistana
3. koulutustarpeen määrittelyn apuna
4. kolmen vaiheen henkilökohtaistamisen apuvälineenä
• opiskelijan ammattitaidon itsearviointivälineenä ja sitä kautta kehittymiskohteiden
hahmottumisen apuna pohjautuen kartoitettuihin ammattitaitovaatimuksiin (jotka ovat sidoksissa yritykseen ja suhteutettu tutkinnon perusteisiin).
Kehittämishanke on tyypiltään kvalitatiivinen tutkimus. Työpistekohtaiset ammattitaitovaatimukset määriteltiin yrityksen kirjallisten ohjeistuksien ja työntekijöiden haastatteluiden ja havainnoinnin perusteella.
Ammattitaitovaatimukset määrittävät työntekijältä työelämässä vaadittavia edellytyksiä toimia tietyssä tehtävässä.
Ammattitaitovaatimusten määrittely edellyttää perusteellista analyysiä siitä työprosessista, jonka edellyttämää ammatillista osaamista tarkastellaan. Vaikka nykyisessä ammattitaitokeskustelussa painotetaan kaikille aloille yhteisen ydinosaamisen merkitystä, keskityttiin kehittämishankkeessa pääasiassa tuotannollis-teknisiin kvalifikaatioihin. Valittu painotus ei kuitenkaan sulje muita kvalifikaatioita pois, jos tarkastellaan vanerityöntekijän kokonaisammattitaitovaatimuksia.
Avainsanat (asiasanat)
ammattitaito, ammattitaitovaatimukset, ammattitutkinnot, henkilökohtaistaminen, itsearviointi, kvalifikaatiot, puuteollisuusala, näytönarviointi, vaneriteollisuus
Muut tiedot
Date 13.4.2007
Author(s)
Suutala, Katariina
Type of Publication
Development project report
Pages
37
Language
Finnish
Confidential
Until_____________
Title
VOCATIONAL SKILLS REQUIREMENTS
Case: Metsäliitto Wood Products Industry (Finnforest), Suolahti Plywood Mill
Degree Programme
Jyväskylä University of Applied Sciences, Teacher Education College, Vocational Teacher Education
Tutor(s)
Kuukasjärvi, Markku
Assigned by
Jyväskylä Institute of Adult Education, Viitasaari
Abstract
The aim of this development project was to specify the key vocational skills requirements of five different operations at Metsäliitto Wood Products Industry (Finnforest), Suolahti Plywood Mill. The chosen operations were log lift, cross-cutting, veneer peeling, veneer clipping and drying. This project will be a pilot study for the full-scale survey of requirements in the plywood production process at Suolahti Plywood Mill.
The key vocational skills requirements of each operation were collected to one A4-size form, which will be used:
1. as a self-assessment tool for the participants of the preparatory training for competence-based qualification (pre- and postassessment tool)
2. as a check list in the competence based evaluation process 3. as a tool for analysing the training needs
4. in the three stages of the personalisation (enrolment phase, competence tests and acquiring vocational skills)
• as a tool for self-assessment and assessing the training needs, which will be the based on specified vocational skills requirements (linked to the company and considering the requirements of competence-based qualification).
This development project was based on the qualitative methods. The process-oriented data of this development project was collected by various means. The data sources consist of the company’s written instructions, interviews and observation notes of the work process.
The vocational skills requirements are defined as skills and knowledge needed to do the certain job. The work process needs to be carefully analysed for specifying its vocational skills requirements. Today the importance of the core skills common to all fields is emphasised. This development project concentrated mainly on the productional-technical qualifications. Still it does not exclude the other qualifications when the vocational skills required of the workers in the plywood factory are considered widely.
Keywords
competence-based evaluation process, competence-based qualification, qualification, personalisation, plywood industry, self-assessment, vocational skills requirements, wood working industry
Miscellaneous
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 2
2 TAVOITTEET ... 2
3 TUTKIMUSONGELMAT ... 3
4 TUTKIMUSMENETELMÄT ... 3
5 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ... 4
5.1 Ammattitaito ja ammatillinen osaaminen ... 5
5.2 Ammattitaitovaatimukset ... 5
5.3 Kvalifikaatioluokitukset... 6
5.3.1 Kehittämishankkeen kvalifikaatiot ... 9
5.4 Pätevyys ... 9
5.5 Yhteiset painotukset ja kaikille aloille yhteinen ydinosaaminen ... 10
6 JYVÄSKYLÄN AIKUISOPISTO... 11
6.1 Viitasaaren yksikkö ... 11
7 NÄYTTÖTUTKINNOT... 12
7.1 Henkilökohtaistaminen ... 13
7.2 Levyalan ammattitutkinto (vaneriteollisuus) ... 15
8 SUOMEN VANERITEOLLISUUS... 17
8.1 Työn muutokset vaneriteollisuudessa ... 18
9 METSÄLIITTO OSUUSKUNTA, PUUTUOTETEOLLISUUS, SUOLAHDEN VANERITEHTAAT ... 19
9.1 Suolahden vaneritehtaat ... 19
9.2 Koulutus ... 21
10 KOKOAVA VIITEKEHYS JA LUOTETTAVUUS ... 22
11 TYÖTEHTÄVIEN KUVAUKSET... 23
11.1 Tukkinostin ... 23
11.2 Katkonta ... 24
11.3 Sorvi... 24
11.4 Märkäleikkuri ... 25
11.5 Kuivaaja ... 25
12 TYÖPISTEKOHTAISET AMMATTITAITOVAATIMUKSET... 26
12.1 Tukkinostin ... 26
12.2 Katkonta ... 27
12.3 Sorvi... 27
12.4 Märkäleikkuri ... 28
12.5 Kuivaaja ... 29
12.6 Työpisteille yhteisiä ammattitaitovaatimuksia ... 30
12.7 Arviointikriteerit ... 30
13 TULOSTEN TARKASTELUA ... 31
LÄHTEET ... 35 LIITTEET
Liite 1. Tukkinostin Liite 2. Katkonta Liite 3. Sorvi
Liite 4. Märkäleikkuri Liite 5. Kuivaaja
1 JOHDANTO
Minulle oli alusta asti selvää, että haluaisin kehittämishankkeelle toimeksiannon oppi- laitokselta, mielellään harjoittelupaikasta. Näin pystyisin syventämään harjoittelun lisäksi käsitystä oppilaitoksesta ja sen toiminnasta.
Jyväskylän aikuisopiston Viitasaaren yksikkö tarjosi minulle kehittämishankkeeksi useita eri aiheita, joista sain valita itselleni mieluisan. Yksi aiheista oli työpistekoh- taisten ammattitaitovaatimusten kartoitus Metsäliitto Osuuskunnan Puutuoteteollisuu- den Suolahden vaneritehtaille. Jyväskylän aikuisopisto vastaa kyseisessä yrityksessä henkilöstön ammattitutkinnon valmistavasta koulutuksesta ja näyttöjen arvioinnista.
Suolahden vaneritehtaat ovat minulle entuudestaan tuttuja, koska olen työskennellyt siellä 1990-luvun puolessavälissä. Ajattelin, että tämän kehittämishankkeen myötä minulle tarjoutuisi tilaisuus päivittää tietojani vanerinvalmistuksesta.
2 TAVOITTEET
Tämän kehittämishankkeen tarkoituksena on kartoittaa keskeiset ammattitaitovaati- mukset Metsäliiton Osuuskunnan Puutuoteteollisuuden Suolahden vaneritehtaiden viidessä eri työpisteessä. Kohteiksi on valittu valmistusprosessin viisi ensimmäistä vaihetta eli tukkinostin, katkonta, sorvi, märkäleikkuri ja kuivaus. Tämä työ toimii pilottihankkeena myöhemmin toteuttavalle, koko tehdasta käsittävälle ammattitaito- kartoitukselle.
Tehdyistä kartoituksista laaditaan työpisteittään yksi A4-kokoinen lomake, johon kir- jataan ensimmäiseksi levyalan ammattitutkinnon näyttötutkinnon perusteiden mukai- set ammattitaitovaatimukset ja toiseksi tämän työn pohjalta määritellyt työpistekohtai- set ammattitaitovaatimukset. Lisäksi lomakkeeseen tulee osaamisen arviointitaulukko.
Tämän lomakkeen tarkoituksena olisi toimia
1. ammattitutkintoon opiskelevan opiskelijan itsearviointivälineenä koulutuksen alussa ja lopussa
2. näytönarvioinnin apuna, tarkistuslistana 3. koulutustarpeen määrittelyn apuna
4. kolmen vaiheen henkilökohtaistamisen apuvälineenä
• opiskelijan ammattitaidon itsearviointivälineenä ja sitä kautta kehitty- miskohteiden hahmottumisen apuna pohjautuen kartoitettuihin ammat- titaitovaatimuksiin (jotka ovat sidoksissa yritykseen ja suhteutettu tut- kinnon perusteisiin).
3 TUTKIMUSONGELMAT
Kehittämishankkeen tutkimusongelmat ovat seuraavat:
1. Mitkä ovat kunkin työpisteen keskeiset ammattitaitovaatimukset?
a. Mitä kvalifikaatioluokkia otetaan lomakkeeseen mukaan?
b. Mitkä ovat valittujen kvalifikaatioluokkien painotukset?
2. Millainen lomake palvelee neljää aiemmin mainittua tavoitetta?
4 TUTKIMUSMENETELMÄT
Tämä kehittämishanke on tyypiltään kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus (vrt. Hirs- järvi, Remes & Sajavaara 2000, 123). Työpistekohtaiset ammattitaitovaatimukset määritellään yrityksen kirjallisen materiaalin (esim. laatujärjestelmän) pohjalta, ja niitä täydennetään ja tarkennetaan työntekijöiden haastatteluilla ja havainnoinnilla.
Haastattelut tehdään yksilöhaastatteluina, ja ne ovat tyypiltään teemahaastatteluita.
(Vrt. Hirsjärvi ym. 2000, 195, 197 ja 199.) Ennen haastattelua perehdyn kirjallisiin ohjeistuksiin ja laadin alustavan listan ammattitaitovaatimuksista. Tämä lista toimii haastattelun ohjaamisen apuna.
5 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ
Ammatillisen osaamisen määrittelyssä ei ole päästy yksimielisyyteen. Toisiaan lähellä olevia käsitteitä on runsaasti. (Räisänen 1998, 9.) Joidenkin mielestä pätevyyttä, am- mattitaitoa, ammatillista osaamista ja kvalifikaatiota voidaan pitää synonyymeinä.
Toisaalta esim. Ellströmin mielestä pätevyys lähtee yksilöstä ja hänen potentiaalista kyvyistään suhteessa määrättyyn työhön, kun taas kvalifikaatio pohjautuu työhön ja sen yksilön pätevyydelle asettamiin vaatimuksiin. (Ala-Poikela 1999, 8-9.)
Helakorpi on määritellyt ammattitaidon suhdetta työhön ja työntekijään kuvion 1 osoittamalla tavalla. Työelämästä tulevat kvalifikaatiovaatimukset, ja työntekijällä on tietty kompetenssi. Ammattitaito eli kvalifikaatio on olemassa silloin, kun nämä kaksi vastaavat toisiaan tietyllä hetkellä tietyissä olosuhteissa. (Helakorpi 2007, 17; Keuru- lainen 2006, 3.)
Ammattitaito eli kvalifikaatio
Työntekijä Työelämä
Työ
Kvalifikaatio- vaatimukset
Kompetenssi eli pätevyys
Työyhteisö / Persoonallisuus
Osaaminen
Toimintaympäristön muutospaineet
KUVIO 1. Ammattitaito, kvalifikaatio ja kompetenssi. (Lähde: Helakorpi 2007, 17.)
5.1 Ammattitaito ja ammatillinen osaaminen
Ammatillinen osaaminen kuvataan opetussuunnitelmissa alalle tyypillisten työtehtävi- en ja toimintakokonaisuuksien hallinnaksi. Opetussuunnitelman mukaan käsite tar- koittaa ammattitaitoa, mihin sisältyvät arvo-osaaminen, kädentaidot ja tietojen sovel- taminen käytännössä. (Räisänen 1998, 10.)
Ammatillinen osaaminen voidaan määrittää myös ammatillisten toimintojen ja toimin- tokokonaisuuksien hallintana. Toimintateoreettisen ajattelutavan mukaan myös toi- mintaympäristöt vaikuttavat siihen, miten ammatillinen osaaminen tulee ilmi ja mil- laista osaamista tarvitaan. Ammatillinen osaaminen on kontekstisidonnaista.
(Räisänen 1998, 10.)
Ammatillinen osaaminen voidaan määrittää myös ammattitaitona. Se muodostuu hen- kilön kyvyistä ja toimintavalmiuksista riippumatta siitä, miten ne on hankittu tai onko niitä muodollisesti vahvistettu. Ammattitaito tarkoittaa yksilön osaamista sillä tavalla ja tasolla, jolla se ilmenee hänen toiminnassaan. Ammattitaito on yksilön dynaaminen ominaisuus. Ammattitaito muuttuu mm. toimintaympäristön, työtehtävien ja työpaikan vaatimusten, persoonallisen kehityksen ja henkisen tilan mukaan. Ammatillinen osaaminen ilmenee sujuvana käytännön toimintana, kykynä käyttää tietoperustaa käy- tännön työssä, kykynä suhtautua tietoon kriittisesti, kykynä arvioida omaa osaamista ja kykynä oppia uutta. (Kankaanpää 1997, 21; Räisänen 1998, 11 ja 15.)
5.2 Ammattitaitovaatimukset
Ammattitaitovaatimusten synonyymeina käytetään osaamisvaatimus- tai kvalifikaa- tiovaatimuskäsitteitä. Ne määrittävät työntekijältä työelämässä vaadittavia edellytyk- siä toimia jossakin tehtävässä. (Keurulainen 2006, 2.) Kun yhteiskunta muuttuu, työ- kin muuttuu. Myös työntekijät muuttuvat ja muuttavat työtään. Työn muuttuessa myös kvalifikaatiovaatimukset muuttuvat. (Metsämuuronen 1999.)
Yhteiskunnan muutos on asettanut uudenlaisia vaatimuksia työntekijöille. Nykyään tarvitaan yliammatillista osaamista, millä viitataan työntekijän henkilökohtaisiin omi- naisuuksiin, kuten itsensä hallintaan, vuorovaikutustaitoihin, kommunikointikykyyn ja valmiuteen siirtyä toimesta toiseen. Tällaista yleisosaamista tai reunaosaamista tarvi-
taan jokaisella alalla. Niiden avulla työntekijä kehittyy työssään ja kasvattaa ammatti- taitoaan. (Metsämuuronen 1999.)
Työntekijöitä palkattaessa valinnan kriteereitä eivät enää ole pelkästään taidot ja kou- lutus. Huomiota kiinnitetään mm. vahvaan itsekuriin ja siihen, miten uudistumisky- kyisiä, oma-aloitteisia ja palvelumotivoituneita henkilöt ovat. Lisäksi työntekijöiltä edellytetään laaja-alaista ammattitaitoa. (Ruohotie 2000, 30.)
Ammattitaitovaatimusten määrittely edellyttää perusteellista analyysiä siitä työproses- sista, jonka edellyttämää ammatillista osaamista tarkastellaan. Ammattitaitoja ei voida erottaa työtehtävistä eikä myöskään työpaikasta. (Kankaanpää 1997, 30.)
5.3 Kvalifikaatioluokitukset
Kvalifikaatiot voidaan jakaa monella eri tavalla, esimerkiksi seuraavasti:
- tuotannolliset, normatiiviset ja innovatiiviset kvalifikaatiot
- tekniset, motivaatio-, mukautumis-, sosiokulttuuriset ja innovatiiviset kvalifi- kaatiot
- sensomotoriset, kognitiiviset ja motivaatiokvalifikaatiot - perus-, tuottavat ja intensiteettikvalifikaatiot
- ydin- ja reunakvalifikaatiot
- yleisosaaminen ja alalle tyypillisesti vaadittava osaaminen. (Metsämuuronen 1999.)
Minkä tahansa ammatin työnkulussa voidaan löytää ainakin seuraavat kuusi ammatti- taitoa:
1. keskeistaidot
Sellaiset ammattitiedot ja -taidot joita työntekijä tarvitsee työn rutiinin- omaiseen suorittamiseen.
2. reunataidot
Näitä työntekijä tarvitsee normaalista työnkulusta poikkeavissa tilanteissa.
3. äänettömät taidot
Ovat taitoja, joita on vaikea ilmaista sanallisesti ja joita ei mielletä taidoik- si tai joiden oppiminen on työ- ja ammattikohtaista. Nämä taidot ovat usein epäonnistumisten, korjauksien, virhepäätelmien ja muuttuneiden käsitysten oppimistulos, joka lopulta osoittautuu toimivaksi käytännössä.
4. piilotetut taidot
Nämä liittyvät kiinteästi vallankäyttöön työpaikalla. Piilotettuja taitoja ei haluta paljastaa toisille, ja toimimalla näin työntekijä saa yleensä joitakin strategisia hyötyjä, kuten paremman palkan.
5. näkymättömät taidot
Näitä, yleensä sosiaalisia, taitoja työyhteisössä ei yksituumaisesti tunnuste- ta taidoiksi. Näkymättömiä taitoja pidetään usein itsestäänselvyyksinä, vaikkei ole. Tällaisia taitoja ovat mm. kyky hoitaa useita tehtäviä samanai- kaisesti, kyky olla alainen ja kyky tuntea vastuuta toisesta ihmisestä.
6. avaintaidot
Näitä ovat yleiset taidot, jotka liittyvät erityisesti muutostilanteisiin, ja nii- den kehittymisen edistymistä pidetään tärkeänä. Avaintaitoja ovat mm.
kommunikatiiviset taidot, ongelmanratkaisutaidot, yhteistyö-, johtamis- ja oppimistaidot. Avaintaitoja voidaan kutsua myös ydintaidoiksi, avainkvali- fikaatioiksi, perustaidoiksi tai työllistyvyystaidoiksi. Avaintaitojen avulla voidaan hankkia uusia taitoja. (Kankaanpää 1997, 21-25.)
Kvalifikaatiot voidaan tyypitellä myös seuraavasti:
1. tuotannolliset ja tekniset kvalifikaatiot
Nämä ovat teknisesti painottuvia ammatillisia perustaitoja, joita työnteki- jältä edellytetään työstä selviytymiseksi. Tuotannolliset kvalifikaatiot voi- vat tarkoittaa myös sosiaalista osaamista tai teknisen ja sosiaalisen osaami- sen yhdistelmiä.
2. motivaatiokvalifikaatiot
Nämä ovat suhteellisen pysyviä henkilökohtaisia ominaisuuksia, esim. si- toutuminen ja suostumus työhön, lojaliteetti ja motivaatio.
3. mukautumiskvalifikaatiot
Nämä viittaavat työhön sopeutumiseen ja suostumiseen, kuten työkuriin, työaikaan, työtahtiin, työyhteisöön ja tunnollisuuteen.
4. sosiokulttuuriset kvalifikaatiot
Nämä kvalifikaatiot liittyvät työntekijän suhteeseen työorganisaatioon ja työorganisaatiosta ulospäin. Näitä ovat esim. kyky käyttää toisten osaamis- ta oman osaamisen tukena ja oman oppimisen lähteenä ja kyky kommuni- koida asiakaskunnan kanssa.
5. innovatiiviset kvalifikaatiot
Nämä liittyvät työprosessin kehittämiseen ja toimimiseen rutiineista poik- keavissa ja ennalta arvaamattomissa tilanteissa. Näitä ovat esim. itsenäiset valinnat ja päätöksenteot, työprosessin kehittäminen paremmaksi, työväli- neiden ja menetelmien käytön laajentaminen ja soveltaminen uusiin oloihin ja tarkoituksiin. (Kankaanpää 1997, 31; Räisänen 1998, 13-14; Väärälä 1995, 44-46.)
Ammattitaidot voidaan jakaa prosessisidonnaisiin ja sen ulkopuolisiin tekijöihin. Pro- sessisidonnaisia ammattitaitotekijöitä ovat tiedot ja valmiudet, joita työntekijä tarvit- see suoriutuakseen tehtävästään jossakin yrityksessä, työpaikassa tai koneella. Tuo- tannollinen erityisosaaminen on teknisiä ja sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan
työprosesseissa. Työprosesseihin liittyvä muutos tuo erityisosaamiseen innovatiivisen aspektin. Tuotannolliseen erityisosaamisen ammattitaidot ja -tiedot liittyvät osaami- seen, joka koskee (Kankaanpää 1997, 32-33)
- työn tavoitetta - työn kohdetta - työn välinettä - työskentelytapaa - työn laatua ja
- työn turvallisuutta koskevaan osaamiseen.
Prosessista riippumattomat ammattitaitotekijät ovat henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Näitä kykyjä ja ominaisuuksia tarvitaan muutostilanteissa ja työprosessin normaaliku- lusta poikkeavissa tilanteissa. Nämä ammattitaitotekijät ovat siirrettävissä työpaikasta toiseen. Näitä ovat mm. joustavuus, laaja-alaisuus, oppimiskyky, moniammatillisuus ja monitaitoisuus. Viime vuosina ammattitaitokeskustelu on Suomessa keskittynyt näihin ammattitaitotekijöihin, ja sen takana ovat yhteiskunnan ja talouden rakenteelli- set muutokset. (Kankaanpää 1997, 34.)
5.3.1 Kehittämishankkeen kvalifikaatiot
Tämän päivän ammattitaitokeskustelussa painotetaan kaikille aloille yhteisen ydin- osaamisen merkitystä. Tästä huolimatta tämän kehittämishankkeen lähtökohta oli kui- tenkin keskittyä työpistekohtaisten ammattitaitovaatimusten kartoituksessa pääasiassa tuotannollis-teknisiin kvalifikaatioihin. Tarkoituksena oli selvittää konkreettisella ta- solla, mitä kussakin työpisteessä työntekijän tehtäviin kuuluu.
Painotus tuotannollis-teknisiin kvalifikaatioihin ei sulje muita kvalifikaatioita pois, jos tarkastellaan vanerityöntekijän kokonaisammattitaitovaatimuksia. Näistä esimerkkinä voidaan mainita mm. vuorovaikutus-, yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaidot, sopeutu- minen vuorotyöhön ja tehdasympäristöön, sitoutuminen organisaation tavoitteisiin, joustavuus ja työtapojen ja -menetelmien kehittäminen.
5.4 Pätevyys
Ammatillisen pätevyyden ulottuvuuksia ovat työprosessin tekniset ja sosiaaliset vaa- timukset sekä työntekijän henkilökohtaiset potentiaalit. Pätevyyden määrittelyssä olisi otettava huomioon toiminnan kohteellisuus ja systeemisyys ja toiminnan historialli- suus. Pätevyyden kollektiivinen ulottuvuus käsittää tiimi- ja verkostokeskustelun, mo- niammatillisuuden ja monitaitoisuuden. (Väärälä 1998, 21.)
Ammatillinen pätevyys on sidoksissa aikakauteensa ja on siten historiallisesti muuttu- va. Muutosta voidaan tarkastella suhteessa yhteiskunnan kehitykseen tai työn muutok- seen. (Väärälä 1998, 23-25.)
Pätevyyden kohteellisuuteen liittyen on sitä arvioitaessa täsmennettävä, onko arvioin- nin kriteeri esim. yksittäinen tehtävä, ammatti, työprosessi vai koko ammatillinen toi- minta. Tehtävään liittyvä pätevyys on usein teknistä ja sosiaalisesti rajoittunutta taitoa ja kyvykkyyttä. Ammatillinen pätevyys taas kattaa laajemmin erilaisia ammatin edel- lyttämiä taitoja ja kykyjä. Työprosessi, jossa ammattilaiset joutuvat vuorovaikutuk- seen keskenään, asettaa vaatimuksia sosiaalisuudelle. (Väärälä 1998, 24-25.)
Ammatillisen pätevyyden systeemisyydessä yksittäistä suoritusta ja suorittajaa tarkas- tellaan osana laajempaa yhteisöä. Pätevyyttä voidaan tarkastella osana teknistä, sosi- aalista, taloudellista tai muuta systeemiä. (Väärälä 1998, 21.)
Pätevyyteen sisältyy myös äänetön osaaminen. Äänetön ammattitaito ilmenee käytän- nöllisenä tai toiminnallisena tietona tai taitona, joka on osa työn kokonaishallintaa, mutta ei välttämättä ole tiedostettua. Äänettömät kvalifikaatiot voivat ilmetä mm. in- nostuneisuutena, tahdikkuutena, diplomatiana tai monitaitoisuutena. Äänettömiä taito- ja ei välttämättä tunnusteta ammattitaidon osaksi. Äänettömien taitojen olemassaolon voi tunnistaa toiminnan näennäisenä helppoutena, poikkeavien tilanteiden hallintana ja yhteistoiminnallisina taitoina. (Kivinen 1998, 72 ja 75; Metsämuuronen 1999.)
5.5 Yhteiset painotukset ja kaikille aloille yhteinen ydinosaaminen
Opetussuunnitelman mukaan koulutuksen tulee antaa opiskelijoille valmiuksia - kansainvälisyyteen
- kestävän kehityksen edistämiseen
- teknologian ja tietotekniikan hyödyntämiseen - yrittäjyyteen
- laadukkaaseen ja asiakaslähtöiseen toimintaan - kuluttajaosaamiseen
- työsuojelusta ja terveydestä huolehtimiseen. (Opetushallitus 2000, 10.) Kaikille aloille yhteisellä ydinosaamisella tarkoitetaan oppimistaitoja, ongelmanrat- kaisutaitoja, eettisiä ja esteettisiä taitoja, vuorovaikutus- ja viestintätaitoja sekä yhteis- työtaitoja. Ydinosaamista voidaan kutsua myös avaintaidoiksi, avainkvalifikaatioiksi, perustaidoiksi tai työllistyvyystaidoiksi. Ydinosaaminen koostuu sellaisista taidoista, joidenka avulla voi kehittyä ja menestyä ammatillisessa toiminnassa. Ne liittyvät usein muutostilanteisiin. Ydintaidoilla on suuri merkitys myös yksilön elämän laadulle ja persoonallisuuden kehittymiselle, elämänvalinnoille ja tunne-elämälle. (Romppanen &
Pohjanheimo 2004, 32; Kankaanpää 1997, 24.)
6 JYVÄSKYLÄN AIKUISOPISTO
Jyväskylän aikuisopiston perustamispäätös tehtiin vuonna 1970, ja sen toiminta alkoi vuotta myöhemmin. Jyväskylän aikuisopisto perustettiin työvoimapoliittisen koulu- tuksen järjestäjäksi. Myöhemmin koulutuslainsäädännön uudistuksen myötä toiminta on monipuolistunut ja laajentunut kattamaan aikuiskoulutuksen eri muodot. (Jyväsky- län aikuisopisto 2007.)
Jyväskylän aikuisopisto tarjoaa koulutusta tekniikan ja liikenteen, hallinnon ja kaupan sekä palvelu- ja sosiaalialoilla. Jyväskylän aikuisopisto on osa Jyväskylän ammat- tiopistoa. Koulutuksessa keskeisintä on näyttötutkintoihin valmistava koulutus ja näyt- tötutkintotilaisuuksien järjestäminen. Lisäksi Jyväskylän aikuisopisto tarjoaa muuta ammatillista lisäkoulutusta ja henkilöstökoulutusta. Aikuisopistossa opiskelee vuosit- tain 10 000 opiskelijaa. (Jyväskylän aikuisopisto 2007.)
Vuonna 2005 Jyväskylän aikuisopiston liikevaihto oli 20 miljoonaa euroa, josta kou- lutustoimintaa oli 94 prosenttia ja hanketoimintaa 6 prosenttia. Opetushenkilö oli 225 ja muita toimihenkilöitä 56. Näyttötutkintoja suoritettiin 1480 kappaletta, opetussuun- nitelmaperusteisia tutkintoja 21 kappaletta, ja peruskoulun päättötodistuksen sai 17 opiskelijaa. (Jyväskylän aikuisopisto 2007.)
6.1 Viitasaaren yksikkö
Jyväskylän aikuisopiston Viitasaaren yksikkö perustettiin vuonna 1974. Yksikkö tar- joaa monipuolisia koulutus- ja kehittämispalveluja puutoimialalla, tietotekniikka- alalla ja monialakoulutuksien järjestäjänä. (Jyväskylän aikuisopisto 2007.)
Viitasaaren yksikkö järjestää puusepän- sekä saha- ja levyalan perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta. Koulutuksiin osallistuu vuosittain noin 250 opiskelijaa eri puolilta Suomea. Opettajina toimii keskimäärin viisi ammat- tiopettajaa ja tarpeen mukaan puualan eri osa-alueiden asiantuntijoita. (Jyväskylän aikuisopisto 2005, 1-2.)
Koulutus tapahtuu Viitasaarella ja tarpeen mukaan myös muilla paikkakunnilla. Yh- teistyötä tehdään yritysten kanssa niin, että näytöt ja suuri osa valmistavasta koulutuk- sesta tapahtuvat aidossa työympäristössä. (Jyväskylän aikuisopisto 2005, 2.)
Viitasaarella on käytettävissä puusepänalan koulutukseen tehdasmainen oppimisym- päristö, nykyaikainen ja monipuolinen peruskonekanta sekä suunnittelu- ja mallinnus- ohjelmia. Puuntyöstöterien teroitukseen ja terätekniikan opetukseen on omat tilat ja laitteet. Yksikkö tekee yhteistyötä alueella sijaitsevien puualan yritysten kanssa, joissa opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa yhteisiä projekteja ja työharjoittelujaksoja.
(Jyväskylän aikuisopisto 2005, 2.)
7 NÄYTTÖTUTKINNOT
Näyttötutkinnot otettiin käyttöön vuonna 1994. Uuden lain tavoitteena oli turvata työ- elämän kehitys ja Suomen kansainvälinen kilpailukyky kytkemällä ammatillinen ai- kuiskoulutus ja tutkinnot lähemmin työelämään, rationalisoimalla koulutusta ja moti- voimalla ihmisiä oppimiseen ja ammatilliseen kehittymiseen. (Haltia & Kivinen 1995, 5.)
Kolmiportainen ammattitutkintojärjestelmä sisältää ammatilliset perustutkinnot, am- mattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot. Perustutkinnoissa osoitetaan ammattitaidon saavuttamiseksi tarvittavat tiedot ja taidot, ammattitutkinnoissa ammattityöntekijältä vaadittu ammattitaito ja erikoisammattitutkinnoissa alan vaativimpien työtehtävien hallinta. (Hakkarainen 2003.)
Näyttötutkinnot ovat ammattitaidon hankkimistavasta ja opiskelutavasta riippumatto- mia. Pyrkimyksenä on, että aikuisväestölle eri tavoin syntynyt pätevyys tulee tutkin- noissa hyödynnettyä ja että pätevöitymiseen motivoituvat aikuisryhmät, joilla on suuri kynnys hakeutua perinteiseen ja muodolliseen koulutukseen. (Hakkarainen 2003.) Näyttötutkintoja voivat järjestää sellaiset ammatillisen koulutuksen järjestäjät, oppilai- tokset sekä rekisteröityjen suomalaisten yhteisöjen tai säätiöiden ylläpitämät laitokset, joilla on tarvittava asiantuntemus ja joiden kanssa tutkintotoimikunta on tehnyt tutkin- tojen järjestämissopimuksen. Opetushallitus asettaa tutkintotoimikunnat enintään
kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Toimikuntien jäsenten tulee edustaa työnantajia, työn- tekijöitä, opettajia ja tarvittaessa itsenäisiä ammatinharjoittajia. Toimikunnan enem- mistön tulee olla työelämän edustajia. Työnantajien ja työntekijöiden edustajia tulee olla yhtä monta. Tutkintotoimikunnan tehtävänä on vastata näyttötutkintojen järjestä- misestä ja valvomisesta sekä tutkintotoiminnan johtamisesta ja ohjaamisesta. Lisäksi sen tehtävänä on sopia tutkintojen järjestämisestä tutkintojen järjestämistarpeen vaa- timassa laajuudessa ammatillisen koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten ja tarvittavaa asiantuntemusta omaavien rekisteröityjen suomalaisten yhteisöjen ja säätiöiden ylläpi- tämien laitosten kanssa. Tutkintotoimikuntien tehtävänä myös on antaa tutkintotodis- tukset, seurata tutkintojärjestelmän toimivuutta sekä tehdä ehdotuksia ja aloitteita jär- jestelmän ja tutkintojen perusteiden kehittämiseksi. (Opetushallitus 2003b, 18 ja 37- 38.)
Työelämäyhteistyö on tärkeää. Koulutuksen tuloksellisuus on hyvien työelämäsuhtei- den varassa, ja työelämän tuloksellisuus puolestaan riippuu koulutuspalveluista ja nii- den laadusta. Tutkinnot hyväksytään, tutkintovaatimukset valmistellaan, tutkintotoi- mikunnat muodostetaan ja tutkintosuoritusten laatu varmistetaan aina kolmikantaisena yhteistyönä. (Hakkarainen 2003.) Tällä tarkoitetaan työnantaja- ja työntekijätahojen sekä opetusalan tiivistä yhteistyötä (Opetushallitus 2003b, 13).
Näyttötutkinnoista 10 prosenttia suoritetaan pelkän työkokemuksen ja työssäoppimi- sen varassa (Hakkarainen 2003). Tutkinnot suoritetaan pääsääntöisesti valmistavan koulutuksen yhteydessä. Näyttöjen arvioinnin painopisteen tulee olla tekemisessä ja työssä toimimisessa. Arvioinnin on tapahduttava pääsääntöisesti suoraan vastaavassa työtoiminnassa. Arvioinnissa huomio tulee kiinnittää ydintaitoihin, työn perustana olevan tiedon hallintaan, työmenetelmien, työvälineiden ja materiaalien hallintaan sekä työprosessin hallintaan. Arvioinnin kohteet ja kriteerit johdetaan vastaavan tut- kinnon osan ammattitaitovaatimuksista. (Opetushallitus 2003a, 7-8.)
7.1 Henkilökohtaistaminen
Kolmen vaiheen henkilökohtaistaminen on sisällytetty Lakiin ammatillisesta koulu- tuksesta. Laki astui voimaan 1.1.2006 ja Henkilökohtaistaminen-määräys 1.3.2007.
Määräys Henkilökohtaisten opiskeluohjelmien laatimisen perusteista 2000 kumoutui uuden pykälän myötä. (Ajankohtaista 2007.)
Kolmen vaiheen henkilökohtaistaminen käsittää
- näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen - tutkinnon suorittamisen ja
- tarvittavan ammattitaidon hankkimisen.
Ensimmäisessä vaiheessa selvitetään mm. henkilön aikaisemmin saavuttama osaami- nen, muut lähtökohdat ja henkilölle soveltuva tutkinto. Samalla selvitetään henkilölle soveltuvat tutkinnon tai tutkinnon osien suoritusten järjestelyt sekä mahdollisen ohja- uksen ja erityisten tukitoimien tarve. Tutkinnon suorittamisessa noudatetaan tutkinnon perusteissa määriteltyjä ammattitaitovaatimuksia, arvioinnin kohteita ja kriteereitä sekä ammattitaidon osoittamistapoja. Tutkintosuoritukseksi tai sen osaksi voidaan tunnustaa myös aikaisemmin osoitettu ja arvioijien hyväksymä osaaminen. Tarvitta- van ammattitaidon hankkimiseen liittyen oppimisen suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon opiskelijan elämäntilanne, aikaisemmin hankittu osaaminen, todetut oppimistarpeet ja työssä oppimisen mahdollisuudet. Lisäksi opiskelijalle valitaan so- veltuvat koulutuksen järjestämismuodot, oppimisympäristöt, opetus- ja arviointimene- telmät ja ohjaustoimet. (Henkilökohtaistaminen 2006.)
Tähän kehittämishankkeeseen liittyen voidaan henkilökohtaistamisesta todeta vielä seuraavasti:
• Henkilökohtaistaminen toteutuu ohjausprosessissa, joka tuottaa tutkinnon pe- rusteiden edellyttämää, ja opiskelijan ja työelämän tarvitsemaa ammatillista osaamista.
• Opiskelijan oppimisprosessin, henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman ja näyt- tösuunnitelman suhde ilmenee käytännöllisenä kysymyksenä ammattitaitoon tarvittavien kvalifikaatioiden saavuttamisessa. Opiskelijan jo olemassa olevan ja koulutuksen avulla edistettävien kvalifikaatioiden tason arviointiin ja kehit- tämiskohteisiin on hyvä varata aikaa.
• Opiskelija voi tehdä itsenäisesti ammattitaitonsa alkukartoituksen ja saa tarvit- taessa siihen ohjausta. (Harju 2007, 2 ja 21; Henkilökohtaistaminen 2007.)
7.2 Levyalan ammattitutkinto (vaneriteollisuus)
Levyalan ammattitutkinto muodostuu neljästä pakollisesta osasta ja neljästä valinnai- sesta osasta:
VANERITEOLLISUUS Tutkinnon pakolliset osat:
1. yrityksen ja työelämän tuntemus 2. raaka-aineen tuntemus
3. prosessin tuntemus 4. taloustuntemus.
(Välistä puuttuvat kohdat 5 ja 6 ovat levymestarin erikoisammattitutkinnon pakollisia osia.)
Tutkinnon valinnaiset osat:
Viilun valmistus:
7. tukkien varastointi, haudonta ja syöttö tehtaaseen 8. tukkien mittaus, kuorinta ja katkaisu*
9. hakkeen valmistus 10. viilun sorvaus*
11. viilun leikkaus
12. viilun kuivaamon hoito*
13. viilun kuivaus ja esilajittelu 14. viilun valmistuksen terähuolto*.
Viilun jalostus:
15. kuivan viilun erikoislajittelu*
16. viilun jatkaminen*
17. viilun kappaleleikkaus
18. keskimmäisviilun liittäminen*
19. pintaviilun saumaus 20. viilun paikkaus 21. liiman valmistus 22. vanerin ladonta*
23. viilukuormien siirto*.
Vanerin valmistus:
24. vanerin esi- ja kuumapuristus*
25. vanerin reunasahaus 26. vanerin hionta*
27. vanerin lajittelu ja korjaus 28. vanerin pakkaus
29. vanerikuormien siirto*
30. laadunvalvonta*.
Vanerin jalostus:
31. vanerin määrämittasahaus*
32. vanerin pinnoittaminen kalvoilla*
33. vanerin pinnoittaminen nesteillä*
34. vanerin pinnoittaminen liimattavilla pinnoitteilla*
35. vanerin koneistaminen*
36. pinnoitetun vanerin lajittelu 37. vanerin NC-/CNC-koneistus*
38. vanerin reunamaalaus 39. vanerin jatkaminen 40. jalosteiden pakkaus
41. vanerin jalostuksen terähuolto*
42. vanerin varastointi ja lastaus*
43. muu tuotantotekninen työkokonaisuus. (Opetushallitus 2003, 8-9.)
Valinnaisissa osissa ammattitaito osoitetaan aina toiminnallisesti. Valinnaisista osista vähintään yhden on oltava vaatimustasoltaan vaativa eli tähdellä merkitty. Tutkinnon osat arvioidaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Arviointiprosessissa käytetään ensisijai- sesti laadullisia menetelmiä, kuten havainnointia, syvä- ja teemahaastatteluja, kyselyjä sekä itse- ja ryhmäarviointia. (Opetushallitus 2003, 8 ja 11.)
Arvioinnin kohteet ovat - ohjauksen tarve - työn laatu - työn hallinta - työn joutuisuus - yhteistyötaito - aloitekyky - työturvallisuus - taloudellisuus - järjestelmällisyys
- ammattialan käsitteet. (Opetushallitus 2003, 11.)
Levyalan yleiset ammattitaitovaatimukset, joita sovelletaan tutkinnon kaikkiin osiin, on määritelty seuraavasti:
Levyalan ammattitutkinnon suorittaja työskentelee jossakin osaprosessissa. Hän hoitaa itsenäisesti, taloudellisesti ja turvallisesti hänelle annetut tehtävät. Työs- sään hän ottaa huomioon työntekoa ohjaavat määräykset ja ohjeet. Hän sovel- taa tietojaan ja taitojaan yhteistyökykyisesti parhaalla mahdollisella tavalla ja on valmis aktiivisesti kehittämään itseään ja työympäristöään.
Tutkinnon suorittaja ymmärtää raaka-aineen merkityksen lopputuotteeseen, laa- tuun ja kustannuksiin. Hän tuntee osaprosessin työvaiheet. Hän tuntee näytön kohteena olevien koneiden ja laitteiden perusominaisuudet ja toimintaperiaat- teet siten, että osaa käyttää niitä tehokkaasti ja turvallisesti. Hän ymmärtää laadun merkityksen ja vaikutuksen kokonaistoiminnassa.
Hänellä on hyvä kokonaiskuva työpaikkana olevasta laitoksesta tuotannollisena, teknisenä ja taloudellisena yksikkönä. Hän ymmärtää metsäteollisuuden merki- tyksen kansantaloudessa.
Tutkinnon suorittajan on osoitettava hallitsevansa kaikissa tutkinnon osissa vä- hintään 55 % vaadittavasta tietopohjasta.(Opetushallitus 2003, 12-13.)
8 SUOMEN VANERITEOLLISUUS
Suomen ensimmäinen vaneritehdas aloitti toimintansa vuonna 1893. Suomen vaneri- teollisuuden katsotaan aloittaneen taipaleensa vuonna 1912, kun Wilhelm Schaumanin Jyväskylän Lutakkoon rakentama vaneritehdas aloitti toimintansa. Tämän jälkeen va- neriteollisuus kasvoi nopeasti niin, että enimmillään 1980-luvun alkupuolella toimin- nassa oli 32 tehdasta. Sen jälkeen tuotanto on keskittynyt muutamaan yritykseen teh- taiden keskikoon kasvaessa ja kokonaistuotannon noustessa. (Saarro 1994, 542-543.) Vuonna 2005 vaneriteollisuuden tuotanto oli 1,3 miljoonaa kuutiometriä (Metsäteolli- suus 2007).
Vuonna 2004 maailman suurimmat vanerintuottajamaat olivat Kiina, USA, Malesia, Indonesia ja Japani (Metsäteollisuus 2007). Chile on nousemassa merkittäväksi havu- vanerin tuottajaksi, ja Venäjä on suuri koivuvanerin tuottajamaa (Pynnönen 2007).
Suomalaisen havuvanerin kilpailuetuja on sen korkea laatu, mikä näkyy esimerkiksi levyn suoruutena verrattuna muiden maiden tuotteisiin. Suomalainen havuvaneri on väriltään vaalea. Havuvanerin korkealaatuisen raaka-aineen takia levyn ominaisuudet ovat hyvät, ja suomalainen havuvaneri onkin haluttu tuote. Suomalaisen koivuvanerin kilpailuedut keskittyvät siihen, että valmistetaan asiakastuotteita ja osataan palvella asiakasta. (Pynnönen 2007.)
Suomalaisen vaneriteollisuuden uhkana on puunhuollon turvaaminen tulevaisuudessa.
Venäjän raakapuun vientitullien korotukset tulevat vaikeuttamaan tilannetta. Puun- huollon ongelmat saattavat aiheuttaa pahimmillaan sen, että Suomessa joudutaan sul-
kemaan tehtaita. Myös kova kilpailu luo vaatimuksen yritysten jatkuvalle hereillä ololle ja toimintojen kehittämiselle. (Pynnönen 2007.)
8.1 Työn muutokset vaneriteollisuudessa
Vanerituotteiden valmistajien määrä on kasvanut. Tämän myötä laadusta on tullut keskeinen kilpailuvaltti. Asiakkaat tietävät, mitä tuotteelta voi vaatia, ja osaavat kysyä laatua. Toisaalta asiakkaat eivät vieläkään osaa kysyä ympäristöystävällisiä tuotteita.
Vaneri on ympäristöystävällinen tuote, mutta tätä ominaisuutta ei osata käyttää myyn- tiargumenttina. Ympäristöystävällisyys nousee kilpailuvalttina tulevaisuudessa esiin, ja siihen voidaan työntekijöitä nyt valmistaa koulutuksen avulla. (Pynnönen 2007.) Tekniikan kehittymisen myötä työn suorittaminen ei ole enää raskasta. Työ on muut- tunut laadukkaan työjäljen varmistamiseksi ja sellaiseksi, että koneet ovat jatkuvasti käynnissä. Työntekijöiltä odotetaan koneiden ja laitteiden käytön hallintaa, prosessin tuntemusta, ennakointikykyä ja työn kehittämistä. Toisena puolena tekniikan kehitty- minen on tuonut mukanaan työntekijöiden tylsistymisen riskin. (Pynnönen 2007.) Asiakastuotteiden osuus on kasvanut. Tuotteet tehdään valmiimmiksi, ja ne sisältävät asiakkaalle keskeisiä ominaisuuksia, kuten erilaisia työstöjä ja pinnoitteita. Tämä on tuonut mukanaan lisää työvaiheita ja vaatimuksen virheettömään työnjälkeen. (Pyn- nönen 2007.)
Toimitusketju on lyhentynyt. Nykyään ollaan yhä läheisemmässä kontaktissa asiak- kaaseen väliportaiden poistuttua. Kun tuote toimitetaan tehtaalta suoraan asiakkaalle, tarkoittaa se täsmällisiä toimitusaikoja. (Pynnönen 2007.)
Työntekijöiltä odotetaan monitaitoisuutta, mikä tarkoittaa heidän käytettävyytään eri- laisissa tehtävissä. Työntekijöiden laaja tietojen ja taitojen hallinta vaikuttaa osaltaan myös hyvään työilmapiiriin ja työssäjaksamiseen. Muutos on pysyvä olotila, mihin positiivisesti suhtautumiseen työntekijöiden tietotaito auttaa. (Pynnönen 2007.) Nykyajan yhteiskunnassa korostetaan yksilöllisyyttä ja itsensä toteuttamista. Aikai- semmin osattiin toimia ryhmänä ja autettiin heikompia. Nykyään sitä ei enää näy. Nyt
olisi uudelleen opeteltava yhdessä tekemistä ja auttamaan niitä, jotka eivät pysy enemmistön tahdissa. (Pynnönen 2007.)
9 METSÄLIITTO OSUUSKUNTA, PUUTUOTETEOLLISUUS, SUOLAHDEN VANERITEHTAAT
Metsäliiton omistaa 131 000 suomalaista metsänomistajajäsentä. Metsäliitto-
konsernin liiketoiminta-alueita ovat puunhankinta, puutuoteteollisuus, sellunvalmis- tus, paperin- ja kartongintuotanto sekä pehmopaperien valmistus. Vuonna 2006 kon- sernin liikevaihto oli 9,3 miljardia euroa, ja se työllisti 25 000 henkilöä. (Tietoa Met- säliitosta 2007.)
Metsäliitto Osuuskunta on Metsäliitto-konsernin emoyritys. Metsäliitto Osuuskunnan ydinliiketoimintoja ovat puunhankinta ja puutuoteteollisuus. Finnforest Oyj fuusioitiin osaksi Metsäliitto Osuuskuntaa vuonna 2006, ja se kuuluu puutuoteteollisuuteen. (Tie- toa Metsäliitosta 2007.)
Metsäliiton Puutuoteteollisuuden neljä liiketoiminta-aluetta ovat saha- ja jalostusteol- lisuus, vaneriteollisuus, jalostus ja jakelu sekä rakentamisen ratkaisut. Puutuoteteolli- suuden liikevaihto oli vuonna 2006 noin 1,3 miljardia euroa (ilman Moelvenin lukuja) ja se työllisti 4 400 henkilöä 20 eri maassa. (Finnforest Suomessa 2007.)
9.1 Suolahden vaneritehtaat
Suolahden koivuvaneritehdas perustettiin vuonna 1920 ja havuvaneritehdas vuonna 1995. Tehtaat työllistävät yhteensä noin 600 henkilöä (sisältää määräaikaiset työsuh- teet). (Pynnönen 2006.)
TAULUKKO 1. Suolahden tehtaiden tuotannon tunnuslukuja. (Pynnönen 2006.) KOIVUVANERITEHDAS HAVUVANERITEHDAS
Tuotanto m3 64 000 180 000
Työntekijöitä (ei sis.
määräaikaisia suhteita)
254 219
Keski-ikä 38 39
Työtuntikulutus h/m3 7,0 1,9
Käyttösuhde noin 3,0 noin 2,0
Liikevaihto on 100 miljoonaa euroa. Tehtaiden kokonaispuunkäyttö on 600 000 m³ vuodessa. (Pynnönen 2006.)
Havuvaneri on bulkkituote. Sitä käytetään rakentamisessa kohteissa, mitkä eivät jää näkyviin esim. lattioissa ja katoissa. Yli 90 prosenttia menee vientiin. Päämarkkina- alueet ovat Hollanti (21 prosenttia), Iso-Britannia (17 prosenttia) ja Tanska (13 pro- senttia). (Pynnönen 2006.)
Koivuvanerin tuotanto on monimutkaisempi ja tarkempi prosessi. Näin koivuvanerin hinta on keskimäärin kaksinkertainen verrattuna havuvanerin keskihintaan. Suolahden tehtaan koivuvaneria käytetään mm. betonointimuoteissa, kuorma-autojen lattioissa ja seinissä sekä kaasutankkereiden kaasusäiliöissä. Vientiin menee noin 80 prosenttia Saksan ollessa päämarkkina-alue (28 prosenttia). (Pynnönen 2006.)
Metsäliiton Puutuoteteollisuus investoi 15 miljoonaa euroa koivuvanerin jalostusteh- taaseen. Tehdas rakennetaan Suolahden vaneritehtaan yhteyteen. Yksikkö tulee työl- listämään 20 henkilöä. Rakennustöiden olisi tarkoitus alkaa kesällä 2007 ja tehtaan toiminnan käynnistyä vuoden 2008 alussa. Uusi jalostustehdas tulee palvelemaan en- sisijaisesti kuljetusvälineteollisuuden tarpeita. Investoinnin myötä Metsäliiton Puu- tuoteteollisuus tuo markkinoille uudentyyppisiä vanerituotteita ja –komponentteja, jotka perustuvat uuden sukupolven pinnoitustekniikkaan. Myös tuotteiden mittavali- koima laajenee. (Lehdistötiedote 2007.)
9.2 Koulutus
Perinteisesti ihmiset ovat tulleet Suolahden tehtaille töihin ilman alan koulutusta.
Heillä on voinut olla pelkkä peruskoulu suoritettuna. Tämä on ollut käytäntö myös monissa muissa teollisuusyrityksissä. Vuosien varrella koneet ovat kehittyneet paljon.
Jatkossa kehittäminen olisikin keskitettävä ihmisiin. Suolahden vaneritehtaat ovat aloittaneet kouluttamisen yhteistyössä Jyväskylän aikuisopiston kanssa. Opiskelijat suorittavat levyalan ammattitutkinnon. Koulutus kestää kaksi vuotta ja se suoritetaan näyttötutkintona. Ryhmillä on joka toinen maanantai neljä tuntia tutkintoon valmista- vaa koulutusta. (Pynnönen 2006.)
Pynnönen kertoo koulutuksen positiivisten vaikutusten olevan jo nyt nähtävissä. Am- mattitutkintoa suorittavien työntekijöiden oma-aloitteellisuus on lisääntynyt, ja heistä on tullut monitaitoisempia. Heidän omanarvontuntonsa on kasvanut, ja he vaikuttavat positiivisesti myös ympäristöönsä. Tärkeitä tekijöitä ovat kokonaisuuden hahmotta- miskyvyn kehittyminen ja asiakaslähtöisyyden sisäistäminen. Työnantajan kannalta on tärkeää, että tuottavuus on kasvanut. (Pynnönen 2006.)
Koulutus auttaa henkilöä löytämään omat vahvuusalueensa ja sitä kautta paikkansa yhteisössä. Työhyvinvoinnin vaikutukset näkyvät laajasti mm. laadussa, tehokkuudes- sa, tapaturmatilastoissa ja sairaspoissaoloissa. Työhyvinvoinnin edistäminen on vaikea tehtävä, johon myös koulutuksella voidaan vastata. (Pynnönen 2007.)
Pynnösen mielestä yhteiskunta ei saa vetäytyä pois koulutusvastuusta. Hän näkee pe- ruskoulutuksen kuuluvan yhteiskunnalle. Lisä- ja täydennyskoulutusvastuu voisi kuu- lua jaettuna sekä yhteiskunnalle että yritykselle. (Pynnönen 2007.)
10 KOKOAVA VIITEKEHYS JA LUOTETTAVUUS
Kuvio 2 tiivistää tämän kehittämishankkeen teoreettisen taustan. Ammattitutkinnon näyttötutkinnon perusteet laaditaan yhteistyössä työelämän kanssa (Hakkarainen 2003). Yksi tapa luokitella ammattitaidot on jakaa ne tuotannollisiin, normatiivisiin ja innovatiivisiin kvalifikaatioihin (Kankaanpää 1997, 31).
koulutustarve
2. näytöt 1. itsearviointi innovatiiviset kvalifikaatiot normatiiviset kvalifikaatiot tuotannolliset kvalifikaatiot
TYÖPISTEKOHTAISET AMMATTITAITOVAATIMUKSET
tiedot taidot
soveltaminen ammattitaito eli
ammatillinen osaaminen:
arviointi työelämä
levyalan ammattitutkinnon näyttötutkinnon perusteet
yritys
ammattiala
työpiste
KUVIO 2. Kehittämishankkeen teoreettinen tausta.
Työpistekohtaiset ammattitaitovaatimukset muodostuvat työelämän, kyseisen ammat- tialan, yrityksen ja työpisteen ammattitaitovaatimuksista. Näyttötutkinnon perusteissa on määritelty yleispätevästi kyseisen alan työtehtävän ammattitaitovaatimukset (Ope- tushallitus 2003a, 17-29). Kankaanpään mukaan ammattitaitoja ei voida erottaa työ- tehtävistä eikä siten myöskään työpaikasta (Kankaanpää 1997, 30). Tässä kehittämis- hankkeessa nähdäänkin tarpeelliseksi määritellä kyseisessä yrityksessä tietyssä työpisteessä tarvittavat keskeiset ammattitaidot.
Ammatillisella osaamisella eli ammattitaidolla tarkoitetaan työn vaatimien tietojen ja taitojen hallintaa sekä niiden soveltamista käytännön työtehtävissä (Helakorpi 2005).
Yksilön kannalta se tarkoittaa hänen osaamistaan sillä tavalla ja tasolla, jolla se ilme- nee hänen toiminnassaan. Myös työtehtävä voidaan määritellä ammattitaitovaatimuk- sen käsitteellä eli minkälaista osaamista kyseisen tehtävän suoritus edellyttää. (Kan- kaanpää 1997, 21.) Arviointi voi tapahtua tässä itsearviointina tai näytöissä
kolmikantaperiaatteella eli niin, että työnantajan, työntekijöiden ja oppilaitoksen osa- puolet ovat edustettuina (Käsitteistö 2007). Arvioinnin pohjalta voidaan määritellä myös koulutustarve, mikä voi olla esim. jonkin työpisteen yhden osa-alueen täsmä- koulutus (esim. kuivaajan lämmitys).
Levyalan ammattitutkinnon näyttötutkinnon arvioinnin perusteet luovat pohjan työpis- tekohtaisille ammattitaitovaatimuksille. Metsäliiton Suolahden vaneritehtailla ei ole olemassa tarkemmin määriteltyjä kirjallisia työpistekohtaisia ammattitaitovaatimus- kuvauksia.
Alustava ammattitaitokartoitus tehdään yrityksen kirjallisen materiaalin pohjalta. Sen jälkeen työntekijöitä haastatellaan yksilöhaastatteluna. Haastatteluita tehdään niin monta, ettei vastauksista ilmene enää mitään uutta vaan tapahtuu kyllääntyminen (vrt.
Hirsjärvi ym. 2000, 169). Kaikki edellä mainitut toimenpiteet palvelevat luotettavuut- ta. Jos kirjallisen ohjeistuksen ja haastattelujen tietojen välillä löytyy ristiriitoja, tiedot tarkistetaan kolmannelta osapuolelta, esim. työnjohtajalta. Valmis lomake tarkistute- taan oppilaitoksen ja yrityksen edustajalla. Tällä tavalla pyritään varmistamaan samal- la lomakkeen luotettavuutta, jota testataan jatkossa lisää käytännön työtilanteissa.
11 TYÖTEHTÄVIEN KUVAUKSET
11.1 Tukkinostin
Vaneritehtaalle tulevat tukkiniput haudotaan haudonta-altaissa lämpimässä vedessä.
Tarkoituksena on nostaa puun lämpötila ja kosteus hyvän sorvaustuloksen edellyttä- mälle tasolle. (Koponen 2005, 30.)
Tukkinostimella työskentelevä henkilö nostaa tuotantoon soveltuvat tukit tukkinosti- mella altaasta kuorimakoneeseen vievälle kuljettimelle. Lisäksi hän valvoo haudonta- veden lämpötilaa sekä suorittaa laitteiden päivittäiset huolto- ja tarkistustoimenpiteet.
(Tukkinostin, toimintaohje 2005.)
11.2 Katkonta
Haudonnan jälkeen tukit kuoritaan roottorityyppisellä kuorintakoneella, jotta sorvauk- sesta tulevat sivutuotteet saadaan haketettua paperin raaka-aineeksi. Kuorinta estää myös sorvinterien vahingoittumisen esim. hiekan takia. Tukit tarkastetaan metallinil- maisimella. Tukit mitataan ja katkaistaan viilun mitan edellyttäviin pituuksiin. (Kopo- nen 2005, 33-35.)
Katkonnassa työskentelevä henkilö valvoo linjan laitteiden toimintaa (kuorimakone, metallinilmaisin, mittalaite, katkonta ja hakkuri). Tukit katkaistaan kustannus, laatu ja tarve optimoiden. Linjanhoitaja vaihtaa kuorintakoneen terät sekä katkaisu- ja hakku- rinterät. Lisäksi hän suorittaa päivittäiset huolto- ja tarkistustoimenpiteet. (Kuorinta ja katkaisu 2 linja, toimintaohje 2005; Lahti 2007.)
11.3 Sorvi
Viilu valmistetaan sorvaamalla, jossa viilu irrotetaan pyörivästä pöllistä spiraalimai- sesti. Tarkoituksena on sorvata oikean paksuista, levyistä ja pituista viilua, joka täyttää viilun pinnanlaadulle, lujuusominaisuuksille ja tekniselle laatutasolle asetetut vaati- mukset. (Koponen 2005, 37-28.)
Sorvilla työskentelevä henkilö valvoo sorvatun viilun laatua, tunnistaa sorvausvirheet ja tekee tarvittavat korjaustoimenpiteet. Hän vaihtaa leikkuu- ja vastaterät, tekee tar- vittavat säädöt ja valvoo terien kuntoa. Lisäksi hän suorittaa tarvittavat huolto- ja tar- kistustoimenpiteet. (Sorvaus, leikkaus ja pinkkaus 1-linjalla, työohje 2005.)
11.4 Märkäleikkuri
Kun viilut kuivataan telakuivauskoneella, sorvauksesta tullut viilu leikataan ja lajitel- laan leveysmittoihin heti sorvin jälkeen. Viilu leikataan pituussuunnassa pystysuoras- sa suunnassa leikkaavalla terällä. (Koponen 2005, 56.)
Märkäleikkurilla työskentelevä henkilö ohjelmoi leikkuumitat sekä leikkaa ja lajittelee ohjeiden mukaan. Hän ilmoittaa havaitsemistaan sorvausvirheistä sorvaajalle. Työnte- kijä tarkistaa leikkuumitat. Hän kiristää leikkurin terän tarvittaessa ja valvoo linjan toimintaa. (Sorvaus, leikkaus ja pinkkaus 1-linjalla, työohje 2005.)
11.5 Kuivaaja
Viilu kuivataan kosteuteen, joka soveltuu vanerin liimaukseen. Kuivauksessa määräy- tyy suurelta osin myös tuotteen lopullinen kosteus. Leikatut, esilajitellut arkit syöte- tään pituussuunnassa telakuivauskoneeseen. Viilut kulkevat koneen läpi telojen kan- nattamina. Kuivauksen jälkeen viilut lajitellaan pinta- ja keskimmäisviilulaatuihin ohjeiden mukaan. (Koponen 2005, 49 ja 53-57.)
Kuivaajalla työskentelee useampia henkilöitä, jotka vaihtavat työvuoron aikana tehtä- viä sovitun ajan välein. Kuivaajan syöttöpäässä työntekijän tehtävänä on siirtää viilu- kuormat linjalle ja huolehtia viilujen tasaisesta syötöstä kuivaajaan. Lajittelussa henki- lö valvoo, että kamera lajittelee viilut oikein. Hän kontrolloi kosteusjakaumaa ja säätää kuivausnopeutta tarvittaessa. Lisäksi kuivaajan työntekijät lämmittävät ja jääh- dyttävät kuivaajan, seuraavat kuivaajan oloarvoja ja laitteiden toimintaa ja tekevät tarvittavat ajoasetukset. (Kuivaus ja lajittelu 4-telakuivaajalla, toimintaohje 2004.)
12 TYÖPISTEKOHTAISET AMMATTITAITOVAATIMUKSET
12.1 Tukkinostin
Tukkinostimella työskentelevän henkilön tehtäväalueet voidaan jakaa hautomoaltailla työskentelyyn, huolto- ja tarkastustoimenpiteisiin, nostotyön suoritukseen ja toimin- taan häiriö- ja erikoistilanteissa, kuten ennen seisokkeja. Työpisteen ammattitaitovaa- timuslomake on liitteenä 1.
Tukkinostimen hoitaja huolehtii hautomoaltaan veden lämpötilan mittauksesta ja ra- portoinnista. Hänen täytyy huolehtia, että linjalle nostettavien tukkien haudonta-aika on ollut riittävä.
Henkilön täytyy tuntea laitteiden toiminta ja tunnistaa niiden häiriötilanteita. Hänen täytyy osata tehdä huolto- ja tarkastustoimenpiteitä, esimerkiksi valvoa hydraulijärjes- telmän toimintaa sekä nosturin kiinnityksiä ja kuormauslaitteita sekä rasvata puomisto ja koura.
Henkilön täytyy tuntea vaneritukin laatuvaatimukset ja tietää, millaiset tukit eivät so- vellu tuotantoon. Tukkinostimella voidaan nostaa syrjään tuotantoon soveltumattomat tukit, kuten väärät puulajit sekä alamittaiset, haljenneet tai liian mutkaiset tukit.
Nostotyössä tukkinostimen hoitajan täytyy hallita ohjausvipujen käyttö, hänen täytyy osata tehdä nostotyö oikein, hänen täytyy osata irrottaa nipuista köydet kouralla ja huolehtia köysien jatkokäsittelystä. Henkilön täytyy nostaa tukit suoraan, tasaisiin kerroksiin linjalle ottaen huomioon sorvien pituustarpeet, ja huolehtia uponneiden tukkien nostamisesta linjalle.
Työtekijän täytyy osata työskennellä turvallisesti olosuhteissa, jolloin sumu häiritsee näkyvyyttä. Hänen täytyy huolehtia, ettei työalueella ole ihmisiä. Hautomoaltaille ei saa mennä yksin. Siellä liikuttaessa täytyy osata varoa liukkautta ja on käytettävä aina turvakenkiä ja pelastusliivejä. Työntekijän täytyy osata tunnistaa ja käyttää linjan tur- valaitteita.
12.2 Katkonta
Katkonnassa työntekijän tehtäväalue käsittää kuorimakoneen, metallinilmaisimen, mittalaitteen, katkaisuterän ja hakkurin. Työpistekohtaiset ammattitaitovaatimukset löytyvät liitteestä 2.
Katkonnassa työskentelevän henkilön täytyy tunnistaa vajaa- ja ylikuorinta ja hänen täytyy osata tehdä tarvittavat korjaustoimenpiteet. Työntekijän täytyy tietää kuorinta- virheiden vaikutukset mm. hakkeeseen, viilun laatuun ja taloudellisuuteen. Hän osaa valvoa kuorimakoneen terien kuntoa, vaihtaa terät turvallisesti ja tehdä tarvittavat sää- döt.
Työntekijän täytyy osata optimoida tukinkatkonta kustannus, laatu ja tarve huomioon ottaen ja katkoa tukit mittatarkasti. Hänen täytyy osata katkoa metallia sisältävä tukki.
Työntekijän täytyy osata valvoa katkaisuterän kuntoa ja vaihtaa se turvallisesti. Lisäk- si hänen täytyy osata tarkistaa metallinilmaisimen toiminta ja lisätä siihen väriä.
Katkonnassa työskentelevän henkilön täytyy osata käyttää sahausjätehakkurilinjaa, osata vaihtaa hakkurin terät ja purkaa ruuhka turvallisesti.
Työntekijän täytyy tuntea koneiden ja laitteiden toiminta ja tunnistaa niiden häiriötilat.
Hänen täytyy osata toimia turvallisesti häiriötilanteissa, kuten poistaa kuorintarootto- riin kiinni juuttunut puu ja purkaa ruuhka tukkilinjalta. Hänen täytyy käyttää turvalait- teita ja tarvittavia suojaimia.
12.3 Sorvi
Sorvilla työskentelevän henkilön tehtäväalueet voidaan jakaa erilaisten säätöjen ja asetusten tekemiseen, sorvaukseen, terien vaihtoon, viilun laadun valvontaan ja I- sorvilla hakkurin toiminnan valvomiseen. Lomake ammattitaitovaatimuksista on liit- teenä 3.
Sorvilla työskentelevän henkilön täytyy osata vaneripöllin laatuvaatimukset. Hänen täytyy tietää viilun pinnanlaadulle ja lujuusominaisuuksille ja tekniselle laatutasolle asetetut vaatimukset sekä tietää sorvaustulokseen vaikuttavat tekijät. Hänen täytyy osata tunnistaa sorvausvirheet viilusta ja purilaasta sekä osattava tehdä tarvittavat kor- jaustoimenpiteet.
Työntekijän täytyy osata käyttää ohjauspöydän laitteistoa ja käyttää linjaa sekä auto- maatti- että käsiajolla. Työntekijän täytyy tuntea koneiden ja laitteiden toiminta ja tunnistaa niiden häiriötilat. Sorvilla työskentelevän henkilön täytyy osata vaihtaa leik- kuu- ja vastaterät, valvoa niiden kuntoa ja tehdä tarvittavat säädöt.
I-sorvilla työskentelevän henkilön täytyy osata käyttää hakkurilinjaa ja osattava metal- linilmaisimen hälyttäessä poistaa metalli ja purkaa ruuhka linjalta turvallisesti.
Työntekijän täytyy tunnistaa turvalaitteet ja käyttää niitä. Hänen täytyy osata purkaa ruuhka turvallisesti keskittäjän ja sorvin välistä sekä pöllikuljettimella. Hänen täytyy osata työskennellä terien kanssa turvallisesti ja käyttää tarvittavia suojaimia. Työnteki- jän täytyy tietää lasersäteilylähteen sijainti, ja hänen on osattava olla katsomatta suo- raan säteeseen. Työntekijän on osattava tehdä nostotyö ergonomisesti.
12.4 Märkäleikkuri
Märkäleikkurilla työskentelevän henkilön tehtäväalueet voidaan jakaa erilaisten ase- tusten tekemiseen, leikkaamiseen ja leikkurin pinkkauslinjan toiminnan valvomiseen.
Märkäleikkurin ammattitaitovaatimukset ovat liitteenä 4.
Märkäleikkurilla työskentelevän henkilön täytyy osata syöttää lokeroiden arkinle- veysmitat ja ohjelmoida leikkuumitat. Hänen on osattava tarkistaa leikkuumitat. Hä- nen on osattava pinta- ja keskimmäisviilulaadut. Työntekijän on tunnistettava sor- vausvirheet ja tiedotettava niistä sorvarille. Hänen on osattava leikata jatkokäsittelyyn kelpaamaton viilu käsin. Työntekijän on osattava kiristää leikkurin terä.
Leikkurilla työskentelevän henkilön on osattava seurata pinkkauslinjan toimintaa.
Hänen on osattava vaihtaa lavat ja siirtää kuormat käsiajolla.
Työntekijän on tunnettava laitteiden toiminta ja tunnistettava niiden häiriötilat. Hänen on osattava tunnistaa ja käyttää turvalaitteita. Työntekijän on käytettävä tarvittavia suojaimia. Hänen on osattava purkaa ruuhka turvallisesti leikkurin terän läheisyydessä ja pinkkauslinjalla.
12.5 Kuivaaja
Telakuivauslinjalla työskentelee yleensä kolme henkilöä: yksi syöttöpäässä, yksi lajit- telussa, ja yksi vuorottaa taukoja, siivoaa ja huolehtii, että lavat vaihtuvat oikein. Hen- kilöt vaihtavat tehtäviä vuoron aikana. Kuivaajan ammattitaitovaatimukset ovat liit- teenä 5.
Syöttöpäässä työntekijän on osattava ajaa viilupinkat nostolavalle ja tarvittaessa pois nostolavalta. Hänen on osattava käyttää syöttölaitteistoa automaatti- ja käsiajolla.
Työntekijän on huolehdittava kuivauskoneen tasaisesta ja jatkuvasta syötöstä, osattava poistaa kuivaukseen kelpaamattomat viilut ja osattava seurata viilujen kulkua konee- seen. Hänen on osattava purkaa ruuhka syöttöpäässä turvallisesti.
Lajittelussa työskentelevä henkilön on osattava käyttää ohjauspöydän laitteistoja. Hä- nen on tiedettävä laitteiden toimintaperiaatteet ja niiden häiriötilat. Hänen on osattava kontrolloida kosteusjakaumaa, säätää nopeutta tarvittaessa ja seurata kuivaajan oloar- voja ja tehdä tarvittavat oloarvojen säädöt. Työntekijän on osattava purkaa ruuhka turvallisesti linjalla. Työntekijän on osattava viilulaadut; kontrolloitava, että kamera lajittelee viilut oikein, ja kameran häiriötilanteessa hänen on osattava lajitella viilut.
Kuivaajalla työskentelevien henkilöiden on osattava lämmittää ja jäähdyttää kuivaaja.
Heidän on osattava vaihtaa reseptit ajo-ohjelmien vaihtuessa. Heidän on osattava pur- kaa kuivaajan sisällä oleva ruuhka. Lisäksi heidän on osattava estää tulipalon syttymi- nen, tunnistaa tulipalo varhaisessa vaiheessa ja toimittava tulipalon sammuttamiseksi ja rajaamiseksi ohjeistuksen mukaan. Kuivaajalla työskentelevien on tunnistettava turvalaitteet ja käytettävä niitä. Heidän on käytettävä tarvittavia suojaimia.
12.6 Työpisteille yhteisiä ammattitaitovaatimuksia
Vaneritehdas on toimintaympäristönä sellainen, jossa tulipalon mahdollisuus on aina läsnä. Tämän takia työntekijöiden on osattava tehdä palohälytys ja toimia oikein tuli- palon sammuttamiseksi ja sen rajaamiseksi. Tässä kehittämishankkeessa käsitellyistä työpisteistä kuivaajalla tämä on erityisen tärkeää. Lisäksi työtekijöiden on osattava tehdä hälytys onnettomuustilanteessa.
Työntekijöiden on huolehdittava työympäristönsä siisteydestä ja osattava tunnistaa ja puhdistaa pölylle ja lialle herkät laitteet, kuten kamerat ja valokennot. Työntekijöiden on ymmärrettävä siisteyden vaikutus mm. työ- ja paloturvallisuuteen, laatuun, talou- dellisuuteen ja yleiseen viihtyvyyteen.
Yleisistä taidoista tässä työssä nostettiin esiin vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot, jous- tavuus ja ongelmanratkaisukyky. Nämä vaatimukset tulivat selkeästi esiin tehdyissä haastatteluissa.
12.7 Arviointikriteerit
Lomakkeisiin lisättiin mahdollisuus arvioida ammattitaitovaatimuksiin kohdistuvaa osaamisen tasoa. Arviointi tehdään asteikolla 1-4, jossa
1 Ei osaa
Ei osaa, tarvitsee ohjausta ja valvontaa.
2 Opettelee
Alkanut opetella, suoriutuu osasta tehtävistään itsenäisesti, työtehtävät vievät aikaa, vaativat korjailua, tarvitsee ajoittain ohjausta.
3 Hallitsee pääosin
Työskentelee itsenäisesti ja oma-aloitteisesti, pystyy tekemään itsenäi- sesti työhön liittyviä ratkaisuja, osoittaa toiminnassaan kykyä yhteistyö- hön ja vuorovaikutustaitoja.
4 Hallitsee hyvin
Ottaa vastuuta, tekee itsenäisiä ratkaisuja, kehittää työtapoja, pystyy it- senäiseen ongelmanratkaisuun, toimii ennaltaehkäisevästi, omaa koko- naisuuden hahmottamiskyvyn, toimii taloudellisesti, edesauttaa jousta- vaa ja yhteistyökykyistä työyhteisöä, omaa hyvät vuorovaikutustaidot.
13 TULOSTEN TARKASTELUA
Työpistekohtaiset ammattitaitovaatimukset kartoitettiin kirjallisen materiaalin ja haas- tatteluiden ja havainnoinnin tuloksena. Perehdyin ensimmäisenä tehtävien yleisiin kuvauksiin alan oppimateriaalin pohjalta (esim. Koponen 2005; Liukkonen 1996;
Liukkonen 1997). Lisäksi perehdyin tehtaan kirjalliseen materiaaliin, esimerkiksi toi- minta-, turvallisuus- ja huolto-ohjeisiin. Näiden pohjalta tein alustavan luettelon am- mattitaitovaatimuksista. Sen jälkeen haastattelin tehtaan työntekijöitä ja täydensin haastatteluja tekemieni havaintojen pohjalta. Haastattelin niin monta henkilöä, ettei mitään uutta enää ilmaantunut. Kävin myös haastattelemassa eri linjojen työntekijöitä.
Huomasin välttämättömäksi perehtyä sekä tehtaan kirjalliseen ohjeistukseen että haas- tatella työntekijöitä. Ohjeiden perusteella ei kaikissa tapauksessa selvinnyt, kuuluivat- ko tehtävät linjanhoitajalle vai esimerkiksi huoltomiehille. Toisaalta työntekijät vähät- telivät tai jopa ohittivat esimerkiksi tiettyjä heille ohjeistuksen mukaan kuuluvia tarkistustehtäviä. Epäselvissä tilanteissa varmistin asian kolmannelta osapuolelta, esi- merkiksi työnjohtajalta.
Joissakin haastatteluissa tuli selvästi ilmi tekniikan kehittymisen vaikutus ammattitai- tovaatimuksiin. Tässä pystyin hyvin vertaamaan omia työkokemuksiani nykytilantee- seen. Kuivaajalla yksi merkittävä uudistus on kameralajittelun käyttöönotto. Varsinkin uudet työntekijät ilmoittivat suoraan, etteivät he tunne viilun laatuja eivätkä osaisi lajitella viiluja itse, jos esimerkiksi kamera olisi epäkunnossa. Osa oli sitä mieltä, että heidän ei tarvitse osata lajitella, ja he luottivat täysin sekä kameran että kosteusmitta- rin toimintaan. Yhdessä haastattelutilanteessa kuitenkin kävi niin, ettei kamera toimi- nut, joten työntekijä joutui itse lajittelemaan viilut. Henkilö oli kokenut, eikä tilanne aiheuttanut ongelmia. Mietin silloin, miten olisi käynyt, jos kukaan siinä vuorossa kuivaajalla työskentelevistä ei olisi osannut lajitella. Mielestäni laitteiden toiminnan
luotettavuus ei tarkoita, ettei työntekijöiden tarvitse kuvatun kaltaisessa tilanteessa osata esimerkiksi lajitella viiluja oikeisiin laatuluokkiin. Mielestäni kyseessä on osa kokonaisuuden hahmottamista; tunnistetaan erilaisia vikoja ja virheitä sekä tiedetään, mistä ne johtuvat ja miten ne vaikuttavat prosessissa ja valmiissa tuotteessa.
Tekniikan kehittyminen on helpottanut aikaisemmin hyvinkin käsityövaltaista teolli- suudenalaa. Erilaisten apulaitteiden myötä ruumiillista rasitusta on voitu vähentää.
Valvontalaitteiden kehittyminen on mahdollistanut reaaliaikaisen laadunvalvonnan, esimerkiksi kosteusjakauman kontrolloimisen. Työn luonne on muuttunut prosessien valvomiseksi. Tämä on tuonut mukanaan vaatimuksen tietoteknisiin ratkaisuihin pe- rustuvien laitteiden käyttöön ja toisaalta sopeutumisvaatimuksen itsenäiseen, jopa yksinäiseen ja yksitoikkoiseenkin työhön.
Pidin positiivisena asiana sitä, että työntekijät nostivat esille vaatimuksen mm. yhteis- työ- ja vuorovaikutustaitoihin. Kun pyysin heitä kuvailemaan omasta mielestään am- mattitaitoista työntekijää, he kuvailivat tällaista henkilöä niin, että hänellä on ”pelisil- mää”. Hän ennakoi tilanteita ja huolehtii linjan tasaisesta toiminnasta. Eräs sorvaaja kertoi, että hyvän sorvarin tunnistaa siitä, että jos märkäleikkurilla on jokin ongelma, sorvari menee auttamaan leikkurinhoitajaa, ja näin linja saadaan taas nopeasti toimi- maan.
Pynnösen haastattelun myötä jäin pohtimaan yhteiskunnassa ja ihmisissä tapahtuneita muutoksia. Yksilöllisyyttä ja itsensä toteuttamista korostetaan eri yhteyksissä. Ää- rimmillään tämä näkyy välinpitämättömyytenä. Oma ”napa” on tärkein, tärkeintä on huolehtia omasta itsestä ja omasta pärjäämisestä. On olemassa selkeä tarve vuorovai- kutus- ja yhteistyötaitojen kehittämiseen. Kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus tuovat omat vaatimuksensa. Nämä näkyvät myös opetussuunnitelmien yhteisissä pai- notuksissa ja kaikille aloille yhteisessä ydinosaamisessa. Kun ympärillä oleva yhteis- kunta kulkee toiseen suuntaan, väistämättä tuntuu, että koulutus on mahdottoman teh- tävän edessä, jos pehmeiden arvojen välittäminen jää vain sen tehtäväksi.
Mielestäni koulutuksen myötä kehittyvä monitaitoisuus on tärkeää sekä työntekijän että työnantajan kannalta. Työntekijä näkee oman työnsä osuuden ja vaikuttavuuden osana valmista tuotetta. Kun prosessin seuraavien vaiheiden toiminta ja vaatimukset ymmärretään, on helpompi löytää perustelut oman työpisteensä ohjeistukselle. Tämä
vaikuttaa taloudellisuuteen, työn sujuvuuteen ja parhaimmillaan työilmapiiriin. Asiak- kuuden ymmärtäminen (laajasti sisältäen sisäisen asiakkuuden) auttaa parantamaan työn ja tuotteen laatua. Ympäristöasiat tulevat olemaan yhä keskeisemmässä roolissa tulevaisuudessa, ja koulutuksella voidaan lisätä työntekijöiden tietoisuutta ympäris- töystävällisyydestä. Koulutuksen myötä työntekijän oppimistaidot kehittyvät, tieto- pohja laajenee ja hän kykenee analysoimaan työtään. Nämä kaikki parantavat ongel- manratkaisukykyä yhdistettynä vuorovaikutus-, viestintä- ja yhteistyötaitoihin.
Keskeisten ammattitaitovaatimusten määrittäminen ei aina ollut yksiselitteistä. Vaikka materiaalin ja haastattelujen pohjalta nousivat tietyt asiat selkeästi esiin, voidaan kui- tenkin ajatella, että tietyissä vaatimuksissa on ehkä henkilöstä riippuvia näkemyseroja.
Tällainen kohta on esimerkiksi siivoukseen liittyvien asioiden nostaminen osaksi am- mattitaitovaatimuksia. Otin osa-alueen mukaan siitä syystä, että se vaikuttaa moneen asiaan, kuten työ- ja paloturvallisuuteen, laatuun, taloudellisuuteen ja yleiseen viihty- vyyteen. Siivousta pidetään helposti itsestään selvänä ja vähäpätöisenä asiana, mutta kokemukseni mukaan asia ei ole käytännössä näin yksinkertainen.
Ammattitaitovaatimukset eivät ole pysyviä vaan muuttuvat tietyssäkin työpisteessä.
Tämän takia lomakkeita täytyy tarvittaessa päivittää. Mutta kuinka tehdä se niin, ettei siitä tule jäykkä ja raskas systeemi. Yhtenä vaihtoehtona voisi ajatella päivityksen ottamista osaksi koulutusta. Näyttöjen arvioinnin yhteydessä voi nousta esille kohtia, joita pitäisi päivittää. Myös valmistavassa koulutuksessa, osana prosessintuntemusta, opiskelijat voisivat yhteistyössä yrityksen edustajan ja kouluttajan kanssa tarkistaa lomakkeiden ajantasaisuuden.
Tulevaisuudessa lomakkeista voisi tehdä sähköisen version. Niihin voisi rakentaa oh- jelman, joka hakisi jonkin työpisteen kaikkien työntekijöiden vastausten perusteella osaamisen ”harmaita alueita” eli sellaisia, mihin koulutusta pitäisi suunnata. Lomak- keista voisi rakentaa työntekijäkohtaisia tiedostoja. Näistä näkyisi, mitä työpisteitä he hallitsevat ja millä tasolla.
Ennen näitä tulevaisuuden visioita lomakkeita kannattaisi testata opiskelijoilla ja sel- vittää, kuinka ne toimivat itsearviointivälineenä. Yhtä lomaketta on testattu näytön arvioinnin tarkistuslistana. Lomakkeet ovat yksityiskohtaisia, eikä ole tarkoituksen- mukaista lähteä käymään sitä näytössä kohta kohdalta läpi. Sellaiseen se olisi liian
raskas ja aikaa vievä. Näytöissä lomake toimii parhaiten juuri muistilistana, apuna arvioijalle.
Koin tämän kehittämishankkeen tekemisen antoisana. Kuten alussa toivoinkin, päivit- tyivät tietoni vaneriteollisuudesta tapahtuneista mm. teknisistä uudistuksista. Pääsin tutustumaan minulle hieman vieraampiin työpisteisiin, kuten tukkinostimeen ja sor- viin. Minusta oli antoisaa haastatella työntekijöitä. Yllätyin siitä, kuinka avoimesti he kertoivat työstään ja ajatuksistaan. Tämä työ avasi minulle näyttötutkintomaailmaa opetusharjoittelun kokemusten lisäksi. Lisäksi huomasin, että koulutuksella voidaan oikeasti positiivisesti vaikuttaa moniin asioihin.
