68 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2019 KIRJALLISUUS
daan tehdä. Proprinceps-sanan,
’vararuhtinas’, voisi kääntää mie- luummin ’sijaishallitsijaksi’, ’re- gentiksi’. Cryptopapismus-sanan käännös ’salapaavius’ saattaa olla hieman harhaanjohtava; latinalai- sen selityksen mukaan kysees- sä on favor papae cladestinus, siis salainen paavin kannattami- nen, suosiminen. Hakusanan Nor- densköldianus käännös ’(A. E.) Nordenskiöldiä koskeva’ viittaa väärään henkilöön. Koska sana esiintyy vuonna 1795 julkaistussa väitöskirjassa, kyseessä ei voi olla vuonna 1832 syntynyt tunnettu A.
E. Nordenskiöld. Sana viitannee yleensä Nordenskiöld-sukuun.
Kirjassa on myös sanakirjan kokoamisessa käytettyjen latinan ja kreikan sanakirjojen sekä eräi- den muiden lähteiden luettelo, jossa mainitaan kaksi suomalais- ta keskiajan latinaa käsittelevää sanakirjaa, Magnus Hammarströ- min Glossarium till Finlands och Sveriges latinska medelstidsur- kunder (1925) ja Reino Hakamie- hen Glossarium Latinitatis medii aevii Finlandicae (1958). Mukaan olisi toivonut myös eri tieteen- alojen, kuten lääketieteen ja kas- vitieteen, sanakirjoja ja sanastoja, joita ilmeisesti on jouduttu ahke- rasti käyttämään. Sivistyssano- jen etymologiasta kiinnostuneiden kannattaa Pitkärannan sanakirjan rinnalla lukea Kalevi Koukkusen Vierassanojen etymologista sana- kirjaa (1990).
Pitkärannan sanakirja on kai- ken kaikkiaan erittäin merkittävä lisä olemassa oleviin uudemman ajan latinan sanakirjoihin kansain- välisestikin katsottuna samalla kun se on tärkeä rinnakkaisteos Jorma Vallinkosken Turun akate- mian väitöskirjojen luettelolle. Se on myös osoitus suomalaisten la- tinistien jatkuvasti lisääntyneestä kiinnostuksesta uudemman ajan latinaa kohtaan. Oppihistorian tut- kijoiden ohella Pitkärannan sana- kirjasta on varmasti iloa kaikille la- tinan harrastajille.
H. K. RIIKONEN
Kirjoittaja on professori (emeritus).
Luonnontieteiden ja kulttuurintutkimuksen vuoropuhelu
Matthew Rampley: The Seduc- tions of Darwin: Art, Evolution, Neuroscience. Penn State Uni- versity Press 2017.
Vuoropuhelu luonnontieteiden ja taidealojen välillä on perinteisesti ollut haastavaa. Dialogin nykyinen tila sekä ongelmakohdat muodos- tavat lähtökohdan Matthew Ramp- leyn teokselle The Seductions of Darwin: Art, Evolution, Neuros- cience. Kirjassa Rampley tarkas- telee tämän päivän kulttuurintut- kimusta ja luonnontieteellisten menetelmien soveltamista huma- nistisilla aloilla. Taidehistorijoitsi- jana hän on pääasiassa kiinnostu- nut luonnontieteellisen ajattelun vaikutuksesta taiteiden tutkimuk- seen ja estetiikkaan. Teoksen vii- tekehyksen muodostavat erityi- sesti evoluutioteoriaa soveltavat tutkimussuuntaukset. Rampleyn keskeisenä tavoitteena on tarkas- tella, mitä kulttuurintutkimukses- sa voidaan saavuttaa perinteisistä humanistisista tutkimusmenetel- mistä poikkeavilla biologiaan pe- rustuvilla lähestymistavoilla. Tätä luonnontieteellisen ajattelun mer- kitystä hän pyrkii arvioimaan nä- kökulmien vastakkainasettelun kautta.
Motiivina poleemiseen sävyyn kirjoitetulle teokselle on toiminut poikkitieteellisen kulttuurintutki- muksen yleistyminen. Tämän li- säksi kohennusta kaipaa vallitseva keskusteluympäristö, jonka kehi- tys on Rampleyn mukaan pysähty- nyt viime vuosisadan alkupuolelle.
Esimerkiksi yleistä dualismikes- kustelua tieteiden eroista käydään
edelleen syvistä ideologisista po- teroista käsin. Lisäksi tilannetta vaikeuttaa luonnontieteilijöiden keskuudessa suosittu näkemys muista tieteenaloista luonnontie- teille alisteisina. Vaikka yksipuoli- nen humanististen alojen itsenäi- syyden kyseenalaistaminen onkin aiheetonta, myöntää Rampley esi- merkiksi kulttuurintutkimuksessa käytetyn termistön epämääräisyy- den antavan aihetta kritiikkiin.
Jyrkkien akateemisten asen- teiden lisäksi luonnontieteiden ja kulttuurialojen välisen dialogin kehittämisen tiellä on myös käy- tännöllisempiä esteitä. Vastoin useiden luonnontieteilijöiden nä- kemyksiä, esimerkiksi biologian selitysvoima on rajallista kulttuurin ilmiöitä tutkittaessa. Rampley tote- aakin, että neurologinen tutkimus voi kyllä tuottaa tarkan kuvauk- sen yksittäisistä aivotiloista, mutta kyseinen lopputulos ei itsessään vielä riitä selittämään kulttuurisia objekteja, kuten yksittäisiä taide- teoksia. Tämänkaltaisiin luonnon- tieteellisen näkökulman ongelma- kohtiin ei kulttuurintutkimuksen kentällä ole riittävästi puututtu.
Rampleyn mukaan humanistit ovat suhtautuneet luonnontieteellisten menetelmien leviämiseen lähin- nä välinpitämättömästi tai vähätel- len. Perusteltujen vasta-argument- tien puute on johtanut siihen, että jäykkä luonnontieteellinen men- taliteetti on lisääntynyt kulttuurin- tutkimuksen kentällä. Rampleyn mielestä tämä kehityssuunta tulee ottaa kriittiseen tarkasteluun.
Edellämainituista näkökohdis- ta huolimatta Rampley suhtautuu avoimesti ajatukseen luonnon- tieteisiin perustuvasta kulttuurin- tutkimuksesta. Hänen mukaansa esimerkiksi biologista alkuperää olevien menetelmien ja teorioiden soveltamista kulttuurin- ja taitei- den tutkimukseen tulee arvioida saavutettujen tulosten perusteel- la. Tämä on ymmärrettävää, sillä kovienkaan tieteiden parissa ke- hitettyjen menetelmien ja johto- päätösten suora torjuminen ei pa- ranna vuoropuhelun tasoa vaan pahentaa jo olemassa olevia tie-
TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2019 69 KIRJALLISUUS
teenalojen välisiä ennakkoluulo- ja. Syventymällä perusteellisesti luonnontieteitä soveltavaan kult- tuurintutkimukseen Rampley pyr- kii tuomaan analyysiinsa tasapai- noa, jonka puute yleensä vaivaa tutkimusperinteiden välistä vuoro- puhelua.
Rampley on ennen kaikkea kiin- nostunut siitä, pystytäänkö luon- nontieteiden menetelmillä tuot- tamaan sellaisia tuloksia, jotka vastaavat kulttuurintutkijoita kiin- nostaviin kysymyksiin. Hän ei siis lähde kyseenalaistamaan evoluu- tioteoriaa eikä esimerkiksi peili- neuroneiden toimintaperiaattei- ta. Rampleyn tutkimusasetelma ei myöskään edellytä yksityiskohtai- sia filosofisia analyyseja. Hän kyllä arvioi esimerkiksi erilaisten mielen- filosofisten teorioiden merkitystä estetiikalle ja taiteiden tutkimuksel- le, mutta ei käsittele mielenfilosofi- aa tai sen ongelmia sinänsä.
Avoimista lähtökohdistaan huolimatta teos on rakenteeltaan suoraviivainen ja johtopäätöksil- tään yksiselitteinen. Rampley ot- taa järjestyksessä tarkasteluun uusdarwinistiset taiteenteori- at sekä aivotutkimukseen perus- tuvat neurotaidehistorian ja neu- roestetiikan. Näiden lisäksi hän analysoi evoluutioteorian pohjal- ta kehitettyä systeemiteoriaa. Kir- jan jokaisessa luvussa Rampley päätyy päähypoteesin kanssa yh- denmukaiseen lopputulokseen, jonka mukaan luonnontieteelli- sesti orientoitunut kulttuurintutki- mus poikkeuksetta epäonnistuu tuottamaan merkittävää lisäar- voa. Rampleyn mukaan esimerkik- si biologisilla analyyseilla on saatu aikaan muutoksia terminologias- sa, mutta perinteistä humanistista näkökulmaa ei ole kyetty uudista- maan. Jälkimmäinen on se kritee- ri, jonka Rampley luonnontieteisiin perustuvalle kulttuurintutkimuk- selle asettaa.
Rampley ei kuitenkaan keho- ta hylkäämään kaikkia luonnontie- teistä nousevia avauksia kulttuurin kentällä, vaan korostaa lisätutki- musten tarvetta. Erityisesti neu- rologiaan viitaten hän mainitsee
samanaikaisen evolutiivisen kehi- tyksen sekä ihmisissä että taide- esineiden monimuotoisuudessa.
Toisin sanoen luonnontieteellis- ten- ja humanististen alojen tutki- musintresseissä on konkreettisia päällekkäisyyksiä, joiden käsitte- ly edellyttää objektiivista lähesty- mistapaa. Mikäli tulevat yritykset soveltaa biologisia menetelmiä kulttuurintutkimuksessa tuotta- vat aiempaa parempia tuloksia, niin näitä tulee Rampleyn mukaan käyttää ja arvostaa. Rampley siis myöntää, etteivät hänen omat joh- topäätöksensä luonnontieteiden yleisestä tehottomuudesta huma- nistisilla aloilla ole lopullisia, eikä esimerkiksi biologiaan perustuvan ajattelun poissulkeminen kulttuu- rintutkimuksesta edesauta raken- tavan dialogin muodostumista.
Rampleyn kirjassaan esittä- mät näkemykset ovat saaneet osakseen kritiikkiä kulttuurintut- kimuksen kentältä. Esimerkiksi Whitney Davis suhtautuu varauk- sella Rampleyn ehdottomuuteen.
Hän ei kiistä teoksen yksittäi- siä analyysejä eikä johtopäätök- siä, mutta kyseenalaistaa Ramp- leyn luonnontieteisiin perustuvalle kulttuurintutkimukselle asetta- mat kriteerit. Davis toteaa, että häntä itseään taidehistorijoitsi- jana kiinnostaa luonnontieteisiin pohjautuvan kulttuurintutkimuk- sen tulokset, vaikka ne eivät olisi- kaan kumouksellisia. Toisin kuin Rampley, Davis näkee arvoa jo olemassa olevaa kulttuurista kä- siteympäristöä rikastuttavissa luonnontieteellisissä tutkimuk- sissa.
Huomionarvoista Rampleyn kirjassa on myös se, että taiteen- filosofisen kontekstin muodosta- minen jää pääosin lukijan vastuul- le. Rampley tarkastelee yksittäisiä luonnontieteellisiä avauksia kult- tuurin kentällä lähinnä siinä muo- dossa, missä tutkijat ovat ne alun- perin esittäneet. Hän ei tarjoa kattavaa analyysia taideteoksen käsitteelle, jonka pohjalta esitet- tyjä näkemyksiä biologiaan pe- rustuvan kulttuurintutkimuksen heikkouksista voisi laajemmin ar-
vioida. Toisin sanoen, Rampleyn teoksessa esittämä kritiikki on ai- heellista, vaikka taiteiden yksityis- kohtaisempi määrittely olisi tuonut siihen lisää syvyyttä. Kokonaisuu- tena The Seductions of Darwin:
Art, Evolution, Neuroscience on kuitenkin tärkeä kannanotto tasa- puolisemman tieteidenvälisen kes- kusteluympäristön kehittämisen puolesta.
RAINE RUOPPA
Kirjoittaja on tohtorikoulutettava.
Tutkitun tiedon ja rationaalisen ajattelun apologia
Juha Hulmi: Lihastohtori II. Hau- taa humpuuki – tutkitulla tiedol- la tavoitteisiin. Fitra 2018.
Fyysisestä harjoittelusta, ravinnos- ta ja terveydestä halutaan interne- tin kulta-aikana löytää mahdolli- simman yksinkertaiset totuudet ja selitykset. Epävarmuutta ei siede- tä eikä rationaalista ajattelua ar- vosteta. Tämä lähtökohta on aka- temiatutkija ja liikuntafysiologian dosentti Juha Hulmin syy opas- taa tutkitun tiedon ja rationaalisen ajattelun perusteisiin. Hulmin uu- tukainen tarjoaa näkemyksiä kriit- tisen ajattelun ja tutkitun tiedon merkityksen ymmärtämiseen sekä esittelee fyysisen harjoittelun, ra- vinnon, terveyden ja fysiologian humpuuki-ilmiöitä. Kirja tiivistää myös kirjailijan mielestä tärkeim- män elämäntapoihin liittyvän tut- kimustiedon esimerkkien kanssa sekä antaa kattavat suositukset lii-
