KIRJA-ARvIot
305 AikuiskAsvAtus 4’2014
Käsikirja kädellisyydestä ja kädellisenä toimimisesta
martin Panelius, Risto Santti & Jarkko S. Tuusvuori (2013):
Käsikirja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos. 761 s.
ISBN 978-951-851-5237
Ensimmäinen havainto tieto- kirjasta Käsikirja on sen paksuus.
Teos on hakemistoineen 761-si- vuinen ja se sisältää yksitoista pää- lukua, joten kirja on myös konk- reettisesti painava pidellä käsissä.
Kädellisyyttä lähestytään lääke- tieteen, psykologian, fysiikan, bio- logian, filosofian ja taiteiden näkö- kulmasta. Käsikirjan teksti liikkuu eri aikakausista ja eri puolilta maa- ilmaa tähän päivään ja yksittäiseen ihmiseen, hänen käteensä tai kät- tensä työn merkityksiin.
Käsikirja ei siis ole vain puhtaasti tietoa sisältävä kirja, vaan myös yl- lättävä lukukokemus, joka ei päästä lukijaa helpolla. Esimerkiksi yksi- tyiskohdat meille kaikille tutuista hahmoista, kuten Aku Ankasta, Mikki Hiirestä tai Jörö-Jukasta tuo- vat lukijalle inhimillistävää tietoa.
Pelkkää asiatekstiä tiettyyn tar- koitukseen etsivä saattaa kuiten- kin hämmentyä, sillä teos on mitä ilmeisimmin tarkoitettu kokonaan luettavaksi. Kun sisällön tuntee, voi kirja toimia myös tietolähtee- nä. Siinä mielessä teos on tietokir- jana sivistävä.
kudos kudokseltA kohti kädellisyyden merkitystä
Käsikirjan ensimmäinen luku pu- reutuu käden rakenteeseen. Ylä- raajan eli koko käden lääketie- teellinen termistö, käden ja sen eri osien nimitykset ja käsitteet sekä muun muassa aiemmin mittasuh- teissa käytetty käsitteistö ja lyhyt anatomia avautuvat luvun taustak- si. Luvussa käsitellään kudosopin historiaa, ja teksti etenee kudos kudokselta ihosta luihin ja lihak-
sistoon sekä verisuoniin, imusol- mukkeisiin ja hermoihin.
Toinen luku keskittyy käden liikeisiin. Siinä kuvataan kädelli- syyteen liittyviä tärkeimpiä perus- otteita. Luku sisältää alkuosan ta- voin faktaa ja tieteenhistoriaa: se kuvaa yläraajan nivelten toimintaa ja taustoittaa ruumiinliikkeitä tut- kivia tieteitä.
Seuraavassa osiossa tehdään matka käden evoluutioon, joka alkaa lajihistoriasta ja eri eläinten yläraajojen vertailusta ja päätyy pohdintaan siitä, miten elinolojen muuttuminen liittyy käden raken- teiden ja toimintojen muuttumi- seen.
Kirjan mielenkiintoisin osio oppimisen näkökulmasta kertoo kädestä ja keskushermostosta.
Neljäs luku valottaa neurologian ja aivotutkimuksen merkitystä kädellisyydessä. Vaikka kirjassa tuodaan esille, miten tärkeää on käden vastavuoroinen yhteispeli aivojen ja selkäytimen kanssa, olisi tätä lukua voinut vielä syventää ai- votutkimuksen ja oppimisen kaut- ta. Luku on pitkähkö, mutta silti se tuntuu loppuvan kesken.
KIRJA-ARVIOT
306
Mahdollisuus kytkeä oppimi- nen ja kädellisyys syntyykin heti seuraavassa luvussa Käsi ja yksilön kehitys, jossa kuvataan kättä ja sen käyttöä alkion kehityksestä van- huuteen. Teksti tuo esiin tuntoais- tin ja käsiperustaisten havaintojen tärkeyden oppimisessa.
Lukua voisi luonnehtia mui- ta tempoilevammaksi, sillä se si- sältää tekstiä sekä tutkijoiden ja kirjailijoiden käsikuvauksista että pohdintaa sukupuolten välisistä eroista ja lateralisaatiosta eli aivo- puoliskojen työnjaosta.
käsillä toimiminen muovAA AivojA
Luku Kädentaidot ja kättentyöt pe- rustuu ihmisen kykyyn muokata itseään ja elinympäristöään käsi- en ja sitä avustavien työkalujen avulla.
Eri kulttuureissa käsin tehdyn työn ja yhteiskunnallisen kehityk- sen kuvailu tekee tekstistä hieman hitaasti etenevän. Toiminnan ja keskushermoston väliseen merki- tykseen perustuva osuus on ajan- kohtainen. Uusin aivotapahtumia kuvaava tutkimus kumoaa vanhaa perua olevat ajatukset eriarvoisista ja toisiinsa liittymättömistä ’hen- kisistä töistä’ ja ’konemaisista kät- tentöistä’.
Tekstissä osoitetaan, miten pelkät aistihavainnot työkalusta, sen käytöstä tai käytön kuvittelu aktivoivat samoja aivoverkosto- ja kuin itse työkalulla työsken- neltäessä. Aivotutkimuksilla on osoitettu, miten peilineuronit eli
peilisolut vaikuttavat ihmisen ta- paan jäljitellä, oppia sekä arvioida tavoitteellisuutta.
Käden erityisyyttä kuvataan tässä luvussa kahdella esimerkillä:
nyrkkeilyllä ja taituruudella. Sillä tuodaan esille, miten aivot käsitte- levät aistimuksia ja kuinka käsillä toimiminen muovaa aivojen her- mosoluverkkoja taidon oppimi- sen ja harjoittelun myötä.
tArkAstelu yksilöstä jA yhteiskuntAAn
Käsi ja uhka -luku tuo esiin kirjoit- tajien kuvaamana ’käden nurjan puolen’. Luvussa tuodaan esiin muun muassa yläraajan tavallisim- pia häiriöitä, tauteja ja vammoja sekä toiminnallisuuteen liittyviä ongelmia, kuten vapina, puutu- minen ja halvaantuminen. Sekä tässä että aiemmassa luvussa on paikoitellen epäonnistuneita otsi- koita, jotka voivat välittää luvun si- sältöön liittymättömiä mielikuvia.
Kahdeksannessa luvussa Käsi ja kieli noudatetaan samaa juon- netta kuin edellisissä: yleisestä erityiseen ja esimerkkeihin. Luku alkaa sanallisen viestinnän poh- dinnalla jatkuen äänielimistön rakenteiden, toiminnan ja puhu- misen liikkeen eli lihastyön ja häi- riöiden kuvaamisella. Erityisinä kädellisyyteen liittyvinä esimerk- keinä kuvataan eleitä ja viittoma- kieltä. Luku onkin puhetyöläiselle osuva.
Kirjan loppuluvut laajentavat tarkastelua yksilöstä yhteisöön ja yhteiskuntaan. Käsi ja yhteiskunta
-luvussa tutkaillaan mielenkiin- toisesti kädellisyyttä osana sosiaa- listen suhteiden luomista ja sekä politiikan tekoa tai vallan käyt- töä. Käden sanat -luku keskittyy ruotimaan suomenkielistä käsi- sanastoa, mutta tuo samalla esiin (käsin)kirjoittamisen ja ilmaisun merkityksen.
Seuraavassa luvussa lähesty- tään hyvinvoinnin kysymyksiä kosketuksen tai läheisyyden mer- kityksestä niin hellyyden, terveel- lisyyden kuin tyynnyttävyyden näkökumista – koskemattomuut- ta unohtamatta. Kirjan viimeinen luku pyrkii kokoamaan pääsano- man todeten, että ”Käsi on pyrki- mistä hyvään yhteiselämään käsi- tyskykyisenä kädellisenä”.
Kirjallisuusluettelot, tarkat ku- valuettelot ja henkilöhakemisto ohjaavat lukijaa uusille tietoläh- teille ja täydentävät lisätiedon saa- tavuutta.
Käsikirja sisältää painavaa tie- toa kädestä ja kädellisyydestä. Se osoittaa hienovaraisesti, miten oleellista on ottaa huomioon ajat- telun ja käden kehityksen kaksi- suuntaisuus sekä käsin tekeminen ja toiminnallisuus osana elinikäis- tä oppimista.
Sinikka Pöllänen Professori, käsityötiede Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Savonlinnan kampus Itä-Suomen yliopisto
