VAT: LAPINLAHTI 2005 -TUTKIMUS
Tapio Hyttinen Opinnäytetyö
Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
Marraskuu 2012
Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen koulutusohjelma
HYTTINEN TAPIO: Metabolinen oireyhtymä ja elintavat: Lapinlahti 2005 -tutkimus, Me- tabolic syndrome and lifestyle: Lapinlahti 2005 -study
Opinnäytetyö, 27 sivua ja 2 liitettä (21 sivua)
Ohjaajat: LT, FT Juhani Miettola ja FT Irma Nykänen Marraskuu 2012
Avainsanat: metabolinen oireyhtymä, MBO, elintavat
Metabolinen oireyhtymä (MBO) on vaaratekijöiden kasauma, joka ennustaa suurentunutta sydänsairastavuutta ja tyypin 2 diabetesta. Eri järjestöt ovat määritelleet eri lailla metaboli- sen oireyhtymän ja siten ei ole yhtenäistä MBO:n määritelmää.
Teollisuusmaissa metabolinen oireyhtymä on noin joka viidennellä aikuisella. Tutkimuk- sissa on todettu MBO:n lisänneen sydän- ja verisuonikuolemien riskiä, mutta ei yleistä kuolleisuutta.
Vähäinen liikunta, länsimaalainen ruokavalio (vaaleat viljatuotteet, prosessoitu liha, punai- nen liha, friteeratut ruuat sekä vihannesten vähäinen nauttiminen) ja huono sosioekonomi- nen asema ovat yhteydessä MBO:ään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää MBO:n sekä eri elintapojen yhteyttä toisiinsa. Aineistona käytettiin Juhani Miettolan väi- töskirjatyön aineistoa (Miettola 2011), tulokset analysoitiin SPSS -ohjelmalla ristiintaulu- koinnin avulla.
Tässä tutkimuksessa MBO oli 38 %:lla tutkittavista henkilöistä. Säännöllinen liikunta sekä korkea koulutustaso suojasivat MBO:ltä. Ruokavaliossa vain runsas kasvisten käyttö oli yhteydessä suotuisaan vaikutukseen. Parisuhdetilanteella ja sosiaalisilla kontakteilla ei ollut yhteyttä MBO:ään.
Tutkimuksen perusteella MBO on varsin yleinen suomalaisessa väestössä ja yksittäisillä elintavoilla vaikuttaisi olevan yhteys MBO:n esiintyvyyteen.
1 JOHDANTO ... 4
2 METABOLINEN OIREYHTYMÄ ... 5
2.1 Kriteeristö ... 5
2.2 Metabolisen oireyhtymän vallitsevuus väestössä ... 7
2.3 Metabolisen oireyhtymän yhteys sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen ... 7
3 ELINTAPOJEN YHTEYS METABOLISEEN OIREYHTYMÄÄN ... 8
3.1 Liikunnallinen aktiivisuus ... 8
3.2 Ruokavalio ... 8
3.3 Sosioekonominen luokka, koulutustausta ja työllisyys ... 9
4 AINEISTO JA MENETELMÄT... 12
5 TULOKSET ... 14
5.1 Metabolisen oireyhtymän esiintyminen ... 14
5.2 Metabolisen oireyhtymän yhteys liikuntaan ja harrastuksiin ... 15
5.3 Metabolinen oireyhtymä ja ravinto ... 15
5.4 Metabolinen oireyhtymä ja sosioekonomiset muuttujat... 15
6 POHDINTA ... 18
LÄHTEET ... 21
Liite 1: Postikysely (3 sivua) ... 27
Liite 2: Terveysselvitys (18 sivua) ... 30
1 JOHDANTO
Metabolinen oireyhtymä (MBO) ei ole varsinainen sairaus vaan vaaratekijöiden kasauma, joka ennustaa lisääntynyttä sydänsairauksien ja tyypin 2 diabeteksen riskiä. MBO on käsit- teenä tunnettu jo noin 80 vuotta. Tarkemmin oireyhtymää määritettiin ensimmäisen kerran vuonna 1988, jolloin Gerald Reaven esitti oman näkemyksensä oireyhtymästä ja antoi tälle nimen Syndrome X (Raeven 1988). World Health Organization (WHO) laati ensimmäiset täsmälliset kriteerit oireyhtymän diagnosoimiseksi runsas 10 vuotta myöhemmin (Alberti ja Zimmet 1998).
Myöhemmin useampi järjestö on tehnyt oman ehdotuksensa MBO:n määritelmäksi. Mitään yhtenäistä kansainvälistä standardia ei kuitenkaan ole ja käytössä onkin useamman järjes- tön määritelmiä, minkä vuoksi tutkimustulosten vertailu on hankalaa.
Alun perin MBO:ää käytettiin kuvaamaan juuri sydänsairauksien ja tyypin 2 diabeteksen vaaraa. Tämän jälkeen on myös huomattu MBO:n yhteys insuliiniresistenssiin (Ferrannini ym. 1991), rasvamaksaan (Chen ym. 2011), polykystiseen munasarjojen oireyhtymään (Apridonidze ym. 2005) sekä miesten hypogonadismiin eli testosteronin puutokseen (Saad ja Gooren 2011).
MBO:n etiologia on vielä osittain selvittämättä. Mahdollisesti kyseessä on rasvakudoksen toimintahäiriö, joka johtaa vapaiden rasvahappojen epänormaaliin metaboliaan ja adiposy- tokiinien vapautumiseen. Tämä aiheuttaa tulehdusmuutokset ja insuliiniresistenssin. Myös pitkäaikaista hidasta elimistön tulehdustilaa on epäilty MBO:n aiheuttajaksi. Tällainen pit- käaikainen tulehdustila johtaa verisuonten endoteelin toimintahäiriöön ja tulehduksellisten sytokiinien vapautumiseen. Tämän seurauksena epäillään kehittyvän rasvakudoksen ja li- hasten insuliiniresistenssin.
Työssäni perehdyin MBO:ään ja tutkin sen yhteyttä elintapoihin ja sosioekonomisiin taus- tatekijöihin. Vastaavia tutkimuksia on tehty maailmalla useita ja näin pystyin vertailemaan omia tutkimustuloksia muihin tutkimustuloksiin.
2 METABOLINEN OIREYHTYMÄ
2.1 Kriteeristö
MBO:ään on kehitetty vuosien varrella erilaisia kansainvälisiä kriteeristöjä. Ensimmäisen laajaan käyttöön tulleen diagnoosikriteeristön julkaisi WHO vuonna 1998 (Alberti ja Zim- met 1998). Tässä MBO-diagnoosin asettamiseksi vaadittiin glukoosimetabolian häiriö (heikentynyt glukoosinsieto, diabetes tai insuliiniresistenssi) ja lisäksi seuraavista neljästä kriteeristä kaksi: kohonnut verenpaine ( 160/90 mmHg), suurentunut veren triglyseridipi- toisuus ( 1,7 mmol/l), keskivartalolihavuus (vyötärön suhde lantioon miehillä > 0,90 tai naisilla > 0,85 tai painoindeksi > 30 kg/m2) tai mikroalbuminuria (albumiinin eritys 20 g/min tai albumiini/kreatiinisuhde 20 mg/g) (Alberti ja Zimmet 1998). Määritelmä sai osakseen arvostelua glukoosimetabolian ja mikroalbuminurian osalta, sillä ne tekivät diag- noosista monimutkaisen ja kalliin. Siten se ei sopinut hyvin väestötason seulontaan tai klii- niseen käyttöön (Balkau ja Charles 1999, Laakso 2005).
European Group for Study of Insulin Resistance (EGIR) esitteli uudet MBO:n kriteerit vuonna 1999 ja ehdotti nimeä insuliiniresistenssi-oireyhtymä. Tämä kriteeristö ei kuiten- kaan soveltunut diabetesta sairastaville ihmisille, koska heidän insuliiniresistenssinsä mää- rittäminen on haastavaa. Pääkriteerinä oli kohonnut veren insuliinipitoisuuden paastoarvo.
Sivukriteereinä olivat suurentuneet triglyseridipitoisuus, plasman paastosokeriarvo, veren- paine sekä keskivartalolihavuus, joka nyt ensimmäistä kertaa määritettiin pelkästään vyötä- rönympäryksen mittauksella. Mikroalbuminuriaa ei enää sisällytetty kyseiseen kriteeris- töön (Balkau ja Charles 1999).
The National Cholesterol Education Programin (NCEP) Adult Treatment Panel III (ATP III) laati uuden kriteeristön vuonna 2001. Kriteeristö poikkeaa aiemmista sikäli, että siinä ei ole pääkriteeriä, vaan MBO todetaan, jos seuraavista viidestä ehdosta täyttyy kolme tai enemmän: kohonnut vyötärönympärysmitta (kaukaasialaisilla miehillä > 102 cm ja naisilla
> 88 cm), kohonnut veren paastosokeriarvo ( 6,1 mmol/l tai lääkehoito), kohonnut veren triglyseridipitoisuus ( 1,7 mmol/l tai lääkehoito), matala HDL-kolesterolipitoisuus (< 1,0 mmol/L miehillä ja < 1,3 mmol/L naisilla tai lääkehoito) ja kohonnut verenpaine ( 130/85 mmHg tai lääkehoito). ATP III:n lausunnossa todettiin, että osalla miehistä metaboliset riskitekijät täyttyvät, vaikka vyötärön ympärysmitta on vain vähän koholla (94–102 cm).
Heitä pitäisi hoitaa samalla tavalla kuin MBO:ää sairastavia henkilöitä (Grundy ym. 2001).
Kriteeristöä päivitettiin vuonna 2005, jolloin plasman paastoglukoosiarvoa muutettiin vas- taamaan tämänhetkistä suositusarvoa ( 5.6 mmol/l). Lisäksi vyörätönympäryskriteeriä muutettiin hieman ( 102 cm miehet ja 88 cm naiset) ja lääkehoito dyslipidemiaan, hy- pertensioon ja kohonneeseen sokeriarvoon otettiin mukaan kriteeristöön vaihtoehtona ko- honneille rasva- ja sokeriarvoille ja kohonneelle verenpaineelle (Grundy ym. 2005).
American Association of Clinical Endocrinology (AACE) laati oman kriteeristönsä vuonna 2003. Tässä kuten WHO:n ja EGIR:n kriteeristössä pääkriteerinä ja MBO:n diagnoosin edellytyksenä oli glukoosimetabolian häiriö. AACE ehdotti metabolisen oireyhtymän ni- meksi insuliiniresistenssi-oireyhtymää (Einhorn ym. 2003).
International Diabetes Federation (IDF) laati oman MBO-kriteeristönsä vuonna 2005. Sen mukaan keskivartalolihavuus on MBO:n edellytys ja siten se on oireyhtymän pääkriteeri.
Vyötärönympäryksen raja-arvot vaihtelevat tässä määrittelyssä etnisen alkuperän mukaan.
Eurooppalaista syntyperää olevilla raja-arvot ovat 94 cm miehillä ja 80 cm naisilla, kun taas esim. japanilaisilla raja-arvot ovat 85 cm miehillä ja 90 cm naisilla. Tämän kritee- ristön täyttymiseen vaaditaan lisäksi vähintään kaksi sivukriteeriä seuraavista neljästä: ko- honnut trigyleridipitoisuus (> 1,7 mmol/l) tai lääkitys, matala HDL-pitoisuus (< 1,03 mmol/l miehillä ja < 1,29 mmol/l naisilla) tai lääkitys, kohonnut verenpaine ( 130/85 mmHg) tai lääkitys, kohonnut paastosokeri ( 5,6 mmol/l) tai aikaisemmin todettu tyypin 2 diabetes (Alberti ym. 2005).
Myöskin American Heart Association/National Heart, Lung and Blood Institute (AHA/AHLBI) laati omat kriteerinsä vuonna 2004. Näissä kriteereissä vyötärön ympäryk- sen raja-arvo on miehillä 102 cm ja naisilla 88 cm. Muuten kriteerit ovat yhteneviä IDF:n kriteerien kanssa (Grundy ym. 2004).
Siinä missä IDF keskittyy vyötärön ympäryksen merkitykseen metabolisessa oireyhtymäs- sä, WHO, EGIR sekä AACE keskittyvät insuliiniresistenssiin ja glukoosimetabolian häiri- öön. AHA:lla ja NCEP:llä ei ole pääkriteeriä vaan metabolisen oireyhtymän määritelmä toteutuu riittävän monen osatekijän esiintyessä.
2.2 Metabolisen oireyhtymän vallitsevuus väestössä
MBO:n vallitsevuus vaihtelee samassa väestössä 16 %:n ja 38 %:n välillä, kun käytetään eri kriteeristöjä (Lin ym. 2009a). Myös NCEP:n mukaan MBO:n esiintyvyydessä on suu- ria vaihteluita. Yli 20-vuotiailla yhdysvaltalaisilla MBO oli 35 %:lla tutkituista (Ford 2005). Suomalaisilla MBO:n valitsevuus oli 45–64-vuotiailla miehillä n. 53 % ja naisilla 39 % (Hu ym. 2008), yli 70–vuotiailla miehillä n. 35 % ja naisilla n. 33 % (Saukkonen ym.
2012) ja 27–37-vuotiailla n. 15 % (Mattson ym. 2007).
2.3 Metabolisen oireyhtymän yhteys sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen
Mozaffarian ym. (2008) tekemän tutkimuksen mukaan metabolista oireyhtymää (NCEP) sairastavilla vanhuksilla, joiden keski-ikä oli 73 vuotta, oli 22 % suurempi kuolleisuus 15 vuoden seurannassa kuin henkilöillä, jotka eivät sairastaneet MBO:ää. Tämän tutkimuksen mukaan tosin vain oireyhtymään liittyvä hypertensio ja kohonnut paastoglukoosin arvo ennustivat normaalia suurempaa kuolleisuutta. Mozaffarian ym. (2008) mukaan MBO en- nusti hyvin sydän- ja verisuonitautiin (CVD) kuolleisuutta, mutta ei muita kuolemantapa- uksia. Samoin CVD-kuolleisuus oli muuta väestöä suurempi vain niillä MBO:ä potevilla henkilöillä, joilla yhtenä osatekijänä oli hypertensio tai kohonnut paastosokeri. Täten pelk- kä metabolinen oireyhtymä ei ole hyvä mittari arvioimaan CVD-kuolleisuutta.
Suomalaisessa tutkimuksessa WHO:n kriteeristön mukaan MBO:ää potevilla keski- ikäisillä miehillä oli 2,9 kertaa suurempi riski kuolla sepelvaltimotautiin kuin verrokki- ryhmään kuuluvilla. Myös CVD-kuolleisuus oli tässä tutkimuksessa 2,6 kertaa suurempi ja yleinen kuolleisuus 1,9 kertaa suurempi kuin verrokkiryhmään kuuluvilla (Lakka ym.
2002).
Tutkimusten mukaan eri kriteeristöt ennustavat eri tavalla myös sepelvaltimotautikuollei- suutta sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta. Vain WHO:n, ACE:n ja IDF:n kriteeristöt kykenevät ennustamaan sepelvaltimotautikuolleisuutta. Kuitenkin kaikki tunnetut kriteeris- töt ennustavat yleistä sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta varsin luotettavasti. Mikään kriteeristö ei kuitenkaan näytä ennustavan väestön kokonaiskuolleisuutta (Wang ym.
2007).
3 ELINTAPOJEN YHTEYS METABOLISEEN OIREYHTYMÄÄN
3.1 Liikunnallinen aktiivisuus
Tutkimuksen mukaan kaikkien ihmisten pitäisi harrastaa keskiraskasta liikuntaa vähintään 30 minuuttia päivässä jokaisena viikonpäivänä (Pate ym. 1995). Liikunnalla on MBO:ää estävä vaikutus (Rennie ym. 2003). Vanhuksilla säännöllisen ( 1 h/viikko) fyysisen aktivi- teetin on todettu pienentävän MBO:n esiintyvyyttä sekä miehillä että naisilla. Runsaasti liikuntaa harrastavilla vanhuksilla (> 2 h/viikko) MBO:n esiintyvyys näyttää olevan vielä- kin yllä mainittua matalampi. Sen sijaan kevyellä liikunnalla, kuten kävelyllä sekä pyöräi- lyllä, ei ole todettu vaikutusta metabolisen oireyhtymän vallitsevuuteen (Hahn ym. 2009).
Toisen tutkimuksen mukaan sekä fyysinen (> 2 h/viikko) että kevyt liikunta laski metaboli- sen oireyhtymän vallitsevuutta (Rennie ym. 2003). Keski-iässä vapaa-ajallaan liikuntaa harrastavilla miehillä on tutkimuksen mukaan vanhemmalla iällä pienempi todennäköisyys sairastaa metabolista oireyhtymää kuin vähän liikuntaa harrastavilla (Holme ym. 2007).
Myös lapsuuden fyysinen aktiviteetti ja aerobinen liikunta ehkäisevät MBO:ää. Huonokun- toisilla lapsilla oli muita n. kuusi kertaa suurempi todennäköisyys sairastaa metabolista oireyhtymää teini-iässä. Samoin vähäinen fyysinen aktiivisuus lisäsi MBO:n todennäköi- syyttä seitsemän vuoden seurannassa (McMurray ym. 2008).
Johnsonin tutkimusryhmän (2007) mukaan metabolista oireyhtymää jo potevat hyötyvät säännöllisen liikunnan aloittamisesta. Kaikissa tutkimusryhmissä, joissa harjoitettiin 19 km kävelyä, 19 km hölkkää ja 32 km hölkkää viikossa, MBO:n esiintyvyys laski verrokkeihin verrattuna. Kaikkien liikuntaryhmien yhteinen MBO:n esiintyvyys laski lähtötilanteen 41
%:sta 27 %:iin.
3.2 Ruokavalio
Tutkimusten mukaan välimeren ruokavalio pienentää MBO:n esiintyvyyttä (Kastorini ym.
2011). Siihen kuuluu hedelmien, vihannesten, hernekasvien ja viljan runsas käyttö sekä kohtuullinen liha-, maito- ja alkoholituotteiden käyttö. Lisäksi ruokavalioon kuuluu runsas monityydyttymättömien rasvatuotteiden ja vähäinen tyydyttyneiden rasvatuotteiden käyttö.
Tätä ruokavaliota tiukasti noudattavilla oli kuuden vuoden seurannassa pienempi riski sai-
rastua MBO:ään kuin niillä, jotka eivät tätä ruokavaliota noudata (Tortosa ym. 2007). Toi- sessa tutkimuksessa välimeren ruokavaliolla ei ollut vaikutusta MBO:n vallitsevuuteen, mutta dieettiä tarkasti noudattavilla oli pienempi todennäköisyys sairastaa korkeaa veren- painetta. Tosin heillä paastosokeri oli todennäköisemmin koholla (Alvarez Leon ym.
2006).
Länsimaisella dieetillä näyttäisi olevan yhteys MBO:n yleisyyteen. Länsimaiseen ruokava- lioon sisältyvät vaaleat viljatuotteet, prosessoitu liha, punainen liha, friteeratut ruuat sekä vihannesten vähäinen nauttiminen. Yhdeksän vuoden seurannassa tällaista ruokavaliota nauttivilla oli muita suurempi todennäköisyys sairastua MBO:ään (Lutsey ym. 2008). Sa- massa tutkimuksessa yksittäisistä tuotteista lihan ja friteerattujen ruokien runsaan nauttimi- sen todettiin lisäävän MBO:n ilmaantuvuutta. Lisäksi MBO oli erään tutkimuksen mukaan yleisempi länsimaista ruokavaliota nauttivilla kuin perinteistä ravintoa (kokojyvävilja, pe- runa, tee, pavut ja keittoruuat) nauttivilla iranilaisilla naisilla (Esmaillzadeh ym. 2007).
Keski-ikäisille tehdyssä tutkimuksessa virvoitusjuomien (sokerillinen ja sokeriton) runsas (> 330ml/vrk) nauttiminen lisäsi MBO:n vallitsevuutta. Seurannassa virvoitusjuomia run- saasti nauttivilla oli myös suurempi riski sairastua MBO:ään. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan sekä sokerillisten ja sokerittomien virvoitusjuomien runsas nauttiminen lisäsi MBO:n ilmaantuvuutta (Dhingra ym. 2007). Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös toises- sa tutkimuksessa, jossa sokerittomien virvoitusjuomien nauttiminen oli korrelaatiossa MBO:n ilmaantuvuuden nousuun yhdeksän vuoden seurannassa, joskin tutkimuksessa to- dettiin myös, että tilanne vaatii lisäselvityksiä (Lutsey ym. 2008).
Kasvisten ja vihannesten vähäisellä päivittäisellä saannilla (< 3 annosta päivässä) näyttää olevan yhteys lisääntyneeseen MBO:n esiintymiseen (Gupta ym. 2012). Kasviksia ja he- delmiä käyttävillä lapsilla on todettu myös muita vähemmän MBO:ää. Kelishadin ym.
(2008) mukaan lapsilla ja nuorilla MBO:n riskiä nostavat makeisten, valkoisista jauhoista tehdyn leivän sekä kovien rasvojen käyttö, mutta maitotuotteiden käyttö laski MBO:n ris- kiä. Leahin ym. (2011) meta-analyysissä todettiin, että ruokavalion tyydyttyneiden rasva- happojen korvaaminen kertatyydyttymättömillä rasvahapoilla pienentää MBO:n riskiä use- an osatekijän summana (veren lipidiprofiili, verenpaine, insuliiniherkkyys).
3.3 Sosioekonominen luokka, koulutustausta ja työllisyys
Sekä lapsuus- että aikuisiän heikko sosioekonominen asema näyttää olevan yhteydessä iäkkäiden miesten MBO:n yleisyyteen. Ramsayn ym. (2008) mukaan ruumiillista työtä harjoittavilla oli suurempi vallitsevuus MBO:n suhteen sekä lapsuus, että aikuisiässä kuin henkisen työn tekijöillä. Santosin ym. (2008) mukaan naisilla MBO:n vallitsevuuteen vai- kuttivat koulutus, työllisyys sekä sosiaalinen luokka. Korkeasti koulutettujen naisten MBO:n vallitsevuus oli pienempi kuin vähän koulutetuilla naisilla. Työssäkäyvien naisten MBO:n vallitsevuus oli pienempi kuin eläkeläisillä, kotirouvilla sekä työttömillä. Parkin ym. (2004) tutkimuksessa sekä työssäkäyvillä naisilla että miehillä oli pienempi MBO:n valitsevuus kuin työttömillä tai eläkeläisillä. Matalimpaan sosiaaliseen luokkaan kuuluvien naisten MBO:n valitsevuus oli korkeampi kuin korkeimpaan sosiaaliseen luokkaan kuulu- villa. Korkeimpaan sosiaaliseen luokkaan verrattuna työelämän ulkopuolella olevien nais- ten MBO:n vallitsevuus oli hyvin korkea. Miehillä ei todettu samaa ilmiötä.
Loucksin ym. (2007) tutkimuksessa vähän ja paljon koulutettujen 25–45-vuotiaiden naisten MBO:n esiintymisen ero oli jopa suurempi kuin 45–65-vuotiaiden ikäryhmässä. Hyvätuloi- silla naisilla MBO:n vallitsevuus on matalatuloisia pienempi (Loucks ym. 2007 ja Dallon- geville ym. 2005). Miehillä ei havaittu missään ikäryhmässä merkitseviä eroja koulutuksen tai tulojen ja MBO:n välillä (Loucks ym. 2007 ja Dallongeville ym. 2005).
Vuorotyön ja MBO:n yhteydestä on näyttöä sekä miehillä (De Bacquer ym. 2009) että nai- silla (Lin ym. 2009 b) Miehillä reilun kuuden vuoden seurannassa vuorotyötä tekevillä oli päivätyötä tekeviä suurempi riski sairastua MBO:ään. Pitkäaikainen ( 20 vuotta) vuoro- työn tekeminen lisäsi riskiä erityisesti yli 45-vuotiaiden ryhmässä. Kaikkien MBO:n osate- kijöiden poikkeavuus oli todennäköisempi vuorotyön kuin päivätyön tekijöillä. Todennä- köisemmin poikkeavuuksia todettiin verensokerin ja seerumin triglyseridipitoisuudessa (De Bacquer ym. 2009). Naisilla MBO:n ilmaantuvuus viiden vuoden seurannassa oli suu- rempi vuorotyötä tekevillä kuin päivätyötä tekevillä (Lin ym. 2009 b). MBO:n vallitsevuus kaikilla vuorotyötä tekevillä oli selvästi suurempi kuin päivätyötä tekevillä. Vuorotyössä olevat syövät päivittäisen ravintonsa hajautetummin verrattuna päivätyöläisiin, minkä us- kotaan olevan yhteydessä MBO:ään (Esquirol ym. 2009).
Suomalaisessa väestöaineistossa yliopistotason tutkinnon suorittaneilla miehillä ja naisilla oli pienempi todennäköisyys sairastaa MBO:ää kuin peruskoulun suorittaneilla. Myös toi- sen asteen koulutuksen suorittaneilla miehillä ja naisilla oli pienempi MBO:n vallitsevuus kuin vain peruskoulun suorittaneilla miehillä ja naisilla (Silventoinen ym. 2005).
Lapsuuden huono sosioekonominen tilanne voi lisätä MBO:n vallitsevuutta aikuisiällä nai- silla. Miehillä vastaavaa korrelaatiota ei ole havaittu (Chichlowska ym. 2009). Toisaalta lapsuuden sosioekonominen perintötilanne ja elämän lähtökohdat seurannevat elämän ai- kana ja selittänevät näitä eroavaisuuksia (Gustafsson ja Hammarström 2012).
Parkin ym. (2007) mukaan avioliitossa elävillä henkilöillä MBO oli yleisempää kuin nai- mattomilla (ei eronneet eikä lesket), Troxelin ym. (2005) mukaan naisilla n. 11,5 vuoden seurannassa leskeksi jääneillä sekä omaan avioliittoonsa tyytymättömillä oli suurempi riski sairastua metaboliseen oireyhtymään kuin onnellisessa avioliitossa elävillä naisilla. Toi- saalta aviopareille tehdyssä tutkimuksessa huoli avioliiton tilasta lisäsi naisten metabolisen oireyhtymän vallitsevuutta, miehillä ei havaittu vastaavaa tulosta (Whisman ym. 2010).
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
Tutkimuksen aineistona käytettiin Juhani Miettolan väitöskirjatyöhön ”Terveyttä etsimäs- sä: salutogeneesin mahdollisuudet metabolisessa oireyhtymässä” liittyviin postikyselyn ja terveysselvityksien aineistoa (Miettola 2011) (liite 1 ja 2).
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2004 lähetettiin kaikille lapinlahtelaisille vuosina 1939, -44, -49, -54, -59, -64, -69 sekä -74 syntyneille asukkaille (N=760) kirje- kysely kotiin (liite 1). Tällä tavoin saatiin lapinlahtelaisesta väestöstä tasaväliotantaan pe- rustuva otos. Kirjekyselyyn vastanneista (N=594) kaikille tutkimukseen halukkaille (N=480) tehtiin tarkempi terveysselvitys vuonna 2005 (liite 2). Terveysselvitykseen kuului 131 kysymystä, jotka olivat pääasiassa monivalintakysymyksiä. Terveysselvityksessä ky- syttiin mm. elintavoista, toimintakyvystä ja terveydestä sekä suhtautumisesta näihin. Myös henkilön taustatietoja kysyttiin. Tutkimukseen kuului lisäksi laboratoriokokeita, joita olivat verensokerin paastoarvo sekä 2 tunnin sokerirasitus, seerumin kokonaiskolesteroli, LDL- ja HDL-kolesteroli, triglyseridit ja seerumin uraatti. Tutkimushoitajan vastaanottokäynnillä tutkittiin tutkimukseen osallistujien paino ja pituus, joiden perusteella pystyttiin laskemaan henkilön painoindeksi (PI). Lisäksi mitattiin vyötärön sekä lantion ympärys ja verenpaine- taso. Mittaustuloksilla ja laboratorioarvoilla pystyttiin määrittämään, oliko henkilöllä MBO. Osallistumisaktiivisuudessa oli eroja sukupuolten ja syntymävuosien välillä (tau- lukko 1). Lopulliseen tutkimukseen osallistui 230 miestä ja 250 naista.
Tutkimuksen aineisto analysoitiin käyttäen SPSS Statistics 15 -ohjelmaa. Metabolisen oi- reyhtymän ja eri elintapojen yhteyttä analysoitiin ristiintaulukoinnilla. Tulokset tarkastel- tiin koko tutkimusväestössä sekä eri sukupuolten välillä erikseen. Tutkimuksessa tuloksia pidettiin merkitsevinä, jos p-arvo oli 0,05 tai alempi. Elintapakysymykset sekä taustatiedot olivat monivalintakysymyksiä, joissa oli tyypillisesti 2–8 valintavaihtoehtoa. Tätä opinnäy- tetyötä varten osallistujat luokiteltiin kahteen eri ryhmään kunkin työhön valitun muuttujan osalta. Metabolisen oireyhtymään kriteeristönä oli tässä tutkimuksessa NCEP ATPIII:n vuonna 2005 päivitetty kriteeristö.
listuneet.
Kirjekysely lähetetty (N=760) Terveyskyselyyn vastanneet (N=594) Terveystutkimukseen osallistuneet (N=480)
Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset
Syntymä- vuosi
N N N % alkuperäisestä
väestöstä
N % alkuperäisestä väestöstä
N % alkuperäisestä väestöstä
N % alkuperäisestä väestöstä
1939 32 41 25 78.1 37 90.2 23 71.9 33 80.5
1944 38 34 35 92.1 27 79.4 28 73.7 23 67.6
1949 82 69 68 82.9 60 87.0 55 67.1 51 73.9
1954 64 57 43 67.2 47 82.5 32 50.0 41 71.9
1959 48 50 35 72.9 40 80.0 28 58.3 32 64.0
1964 49 45 37 75.5 34 75.6 27 55.1 28 62.2
1969 41 43 27 65.9 31 72.1 22 53.7 27 63.0
1974 39 28 25 64.1 23 82.1 15 38.5 15 53.6
Yhteensä 393 367 295 75.1 299 81.5 230 58.5 250 68.1
5 TULOKSET
5.1 Metabolisen oireyhtymän esiintyminen
Tutkimusjoukossa MBO todettiin 182 henkilöllä (38 %), joista miehiä oli 92 (40 % miehis- tä) ja naisia 90 (36 % naisista). Tutkimushetkellä yli 50-vuotiaista metabolista oireyhty- mää todettiin 47 %:lla ja alle 50-vuotiaissa 24 %:lla (p=0,01) (taulukko 2).
Taulukko 2. Metabolisen oireyhtymän esiintyminen Lapinlahti 2005 –aineistossa sukupuo- len ja iän mukaan.
Sukupuoli Syntymävuosi Ei MBO:ää MBO Yhteensä
N (%) N (%) N
Miehet 1939 13 (56,5) 10 (43,5) 23
1944 12 (42,9) 16 (57,1) 28
1949 29 (52,7) 26 (47,3) 55
1954 18 (56,3) 14 (43,8) 32
1959 20 (71,4) 8 (28,6) 28
1964 19 (70,4) 8 (29,6) 27
1969 16 (72,7) 6 (27,3) 22
1974 11 (73,3) 4 (26,7) 15
Yhteensä 138 (60,0) 92 (40,0) 230
Naiset 1939 14 (42,4) 19 (57,6) 33
1944 13 (56,5) 10 (43,5) 23
1949 23 (45,1) 28 (54,9) 51
1954 29 (70,7) 12 (29,3) 41
1959 27 (84,4) 5 (15,6) 32
1964 22 (78,6) 6 (21,4) 28
1969 21 (77,8) 6 (22,2) 27
1974 11 (73,3) 4 (26,7) 15
Yhteensä 160 (64,0) 90 (36,0) 250
MBO = Metabolinen oireyhtymä, NCEP 2005 (Grundy ym. 2005)
5.2 Metabolisen oireyhtymän yhteys liikuntaan ja harrastuksiin
Koko tutkimusväestössä sekä vähintään kolme kertaa viikossa tapahtuva aktiiviliikunta (p=0,01) että vähintään kolme kertaa viikossa tapahtuva hyöty- ja työliikunta (p=0,01) oli- vat yhteydessä alhaisempaan MBO:n esiintymiseen (taulukko 3). Naisilla aktiiviliikunta ( 3 kertaa/viikko) (p=0,01)ja miehillä hyöty- ja työliikunta ( 3 kertaa/viikko) (p=0,01) vä- hensivät MBO:n esiintymistä.
Vähintään yksi säännöllinen harrastus vähensi MBO:n esiintymistä (p=0,02) koko väestös- sä, mutta merkitsevyys katosi sukupuolen mukaisessa tarkastelussa (taulukko 3).
5.3 Metabolinen oireyhtymä ja ravinto
Koko tutkimusväestössä kasviksia kolmena tai useampana päivänä viikossa syövillä oli merkitsevästi (p=0,01) vähemmän MBO:ää kuin niitä enintään kahtena päivänä viikossa käyttävillä (taulukko 3). Naisilla ero oli merkitsevä (p=0,01), mutta ei miehillä. Ruuanlai- tossa käytettyjen rasvojen laadulla, leivän päällä käytetyn levitteen laadulla ja virvoitus- juomien käytöllä ei ollut yhteyttä MBO:n esiintymiseen. Myöskään makeisten syönnin ja MBO:n vallitsevuuden välillä ei todettu merkitsevää yhteyttä koko tutkimusväestössä, mut- ta makeisten syönti oli merkitsevästi vähäisempää MBO:n kriteerit täyttävillä kuin muilla naisilla. Hedelmien tai marjojen syönnillä kolme kertaa viikossa tai useammin ei ollut yh- teyttä MBO:ään.
5.4 Metabolinen oireyhtymä ja sosioekonomiset muuttujat
Korkea koulutustaso näytti suojaavan MBO:lta. MBO:n ja sen hetkisen työllisyystilanteen välillä ei sen sijaan todettu merkitsevää yhteyttä (taulukko 3). Sen sijaan pitkäaikaistyöt- tömyys ( 5 vuotta) oli yhteydessä lisääntyneeseen MBO:n vallitsevuuteen (p=0,01).
Siviilisäädyllä (avio- tai avoliitto vs. muut) ja MBO:n esiintymisellä ei ollut merkitsevää yhteyttä. Myöskään yksinasuminen ei näyttänyt liittyvän merkitsevästi MBO:ään. Mahdol- lisella lemmikkieläimen pidolla ei näyttänyt olevan merkitsevää yhteyttä MBO:n esiinty- miseen. Ystävä- tai sukulaissuhteilla ja näiden määrällä ei myöskään ollut merkitsevää yh- teyttä MBO:n esiintymiseen.
Elintapamuuttuja Miehet Naiset Yhteensä MBO+ %
Elintapakriteeri täyttyy
MBO+ % Elintapakriteeri ei täyty
P-arvo MBO+ % Elintapakriteeri täyttyy
MBO+ %
Elintapakriteeri ei täyty
P-arvo MBO+ % Elintapakriteeri täyttyy
MBO+ % Elintapakriteeri ei täyty
P-arvo
Aktiiviliikunta 3 kertaa viikossa
33 44 0,10 29 46 0,01 31 45 0,01
Hyöty- ja työliikunta 3 kertaa viikossa
33 40 0,01 32 40 0,19 32 44 0,01
Harrastusten määrä 1 sään- nöllinen harrastus
36 50 0,07 35 44 0,27 35 48 0,02
Vihannesten käyttö 3 kertaa viikossa
37 42 0,49 31 50 0,01 33 45 0,01
Ruuanlaiton rasvat (kasviöljy tai margariini)
37 43 0,42 37 35 0,79 37 39 0,70
Leivän levite (ei mitään tai kevytlevite)
42 39 0,77 39 36 0,77 40 37 0,68
Virvoitusjuomat (ei käytä tai sokerittomat)
40 40 1,0 36 36 1,0 38 38 0,92
Makeisten syönti < kerran vii- kossa
40 40 1,0 40 28 0,02 42 34 0,08
Hedelmät ja marjat 3 kertaa viikossa
38 42 0,50 35 41 0,40 36 42 0,20
Koulutustaso ( opistotaso) 36 41 0,62 26 43 0,07 29 42 0,01
Tällä hetkellä työelämässä 39 42 0,66 32 46 0,053 36 42 0,09
Pitkäaikaistyöttömyys 5 vuot- ta työttömänä
55 33 0,09 60 37 0,06 58 35 0,01
Siviilisääty (avio- tai avoliitos- sa)
39 43 0,74 34 45 0,27 37 44 0,23
Yksinasuminen 45 39 0,56 54 34 0,07 49 37 0,08
Lemmikkieläin kotona 38 42 0,59 34 38 0,60 36 40 0,45
MBO = Metabolinen oireyhtymä
6 POHDINTA
MBO todettiin 38 %:lla tutkituista henkilöistä. Sekä aktiivi- että hyötyliikunta olivat yh- teydessä MBO:n esiintymiseen. Ruokavaliosta vain kasvisten syönnillä oli suotuisa vaiku- tus MBO:n yleisyyteen. Sosioekonomisista muuttujista korkea koulutustaso laski MBO:n todennäköisyyttä, pitkäaikaistyöttömyys taas lisäsi MBO:n yleisyyttä. Muilla sosioekono- misilla taustatekijöillä ei ollut yhteyttä MBO:ään.
Tulokset tukevat aikaisempia havaintoja siitä, että suomalaisessa väestössä MBO on ylei- nen. MBO:n vallitsevuus oli suurinta iäkkäimmillä (75-vuotiailla), toisaalta 30- vuotiaillakin MBO oli jo noin joka neljännellä ikäryhmään kuuluvalla. Tulokset ovat sa- mankaltaisia muihin suomalaisessa väestössä tehtyihin tutkimuksiin verrattuna keski- ikäisten osalta. Tässä tutkimuksessa nuorimmilla ja vanhimmilla ikäryhmillä MBO:n val- litsevuus oli suurempi kuin muissa suomalaisissa tutkimuksissa (Hu ym. 2008, Mattsson ym. 2008 ja Saukkonen ym. 2012).
Tässä tutkimuksessa sekä aktiiviliikunta että säännöllinen liikuntaharrastus laskivat MBO:n vallitsevuutta. Toisaalta myös säännöllinen hyötyliikunta oli yhteydessä alhaisem- paan MBO:n vallitsevuuteen. Myös muissa tutkimuksissa on havaittu liikunnan laskevan MBO:n vallitsevuutta (Rennie ym. 2003), toisaalta MBO:ää sairastavilla henkilöillä aktii- viliikunta laski vallitsevuutta (Johnson ym. 2007). Kuitenkaan kaikissa tutkimuksissa ke- vyellä liikunnalla ei ollut merkitysevyyttä MBO:n vallitsevuuteen (Hahn ym 2009). Omas- sa aineistossani liikunnaksi laskettiin myös kevyt liikunta, kuten vähintään 30 minuuttia kestävä kävely.
Suositusten mukainen kasvisten syönti laski MBO:n vallitsevuutta. Myös muiden tutki- musten mukaan MBO:n vallitsevuutta laskevat runsas kasvisten syönti (Gupta ym. 2012) sekä välimeren ruokavalion noudattaminen (Alvarez Leon ym. 2006). Tässä tutkimuksessa makeisten syönti oli jopa vähäisempää MBO:ää sairastavilla kuin muilla (40 % vs. 49 %), mutta tulos ei ollut merkitsevä. Toisaalta nuorilla makeisten syönti oli yleistä. Heillä meta- bolinen oireyhtymä on harvinaisempi kuin vanhemmilla ihmisillä. Tässä tutkimuksessa
kiinnostava tulos oli myös se, että sokeriaineenvaihdunnan häiriötä tai diabetesta sairasta- villa makeisten syönti oli selvästi muita henkilöitä vähäisempää. Maailmalla on tehty vä- hän tutkimuksia, joissa MBO:n ja makeistensyönnin yhteyttä on tutkittu. Suuren NHA- NES-tutkimuksen mukaan MBO:llä ja makeisten syönnillä ei ole yhteyttä (O'Neil ym.
2011). Virvoitusjuomien käytössä oli myös samankaltaista yhtäläisyyttä. Tässä tutkimuk- sessa MBO:n ja virvoitusjuomien käytöllä ei ollut yhteyttä MBO:n esiintymiseen. Sokeri- metabolian häiriötä sairastavat henkilöt joivat kuitenkin muita vähemmän sokerillisia vir- voitusjuomia. Muissa tutkimuksissa virvoitusjuomien käyttö on lisännyt MBO:n vallitse- vuutta (Dhingra ym. 2007) ja myös ilmaantuvuutta (Lutsey ym. 2008).
Tämän tutkimuksen mukaan korkea koulutustaso laski MBO:n vallitsevuutta vain naisilla.
Santos ym. (2008) sekä Loucks ym. (2007) saivat vastaavanlaiset tulokset. Naisilla korkea koulutustaso oli yhteydessä alhaisempaan MBO:n esiintyvyyteen, mutta miehillä koulutus- tasolla ei ollut merkitystä. Tässä tutkimuksessa pitkäaikaistyöttömyys oli yhteydessä MBO:n vallitsevuuteen, toisaalta lyhytaikaisella työttömyydellä ei ollut vastaavaa vaiku- tusta. Työttömillä vaikuttaisi muidenkin tutkimusten perusteella olevan muita enemmän MBO:ää (Santos ym. 2008 ja Park ym. 2004). Tässä tutkimuksessa siviilisäädyllä, suku- laissuhteilla, ystäväsuhteilla tai yksinasumisella ei ollut yhteyttä MBO:n vallitsevuuteen.
Naisilla osallistumisaktiivisuus oli miehiä parempaa (68 % vs. 59 %). Osallistumisaktiivi- suus oli parasta vanhimmissa ikäryhmissä, huonoin aktiivisuus oli nuorimmilla ikäryhmillä (30-vuotiaat miehet 39 %). Vapaaehtoisuuteen perustuvat tutkimukset ovat siis ongelmalli- sia, koska näihin valikoituu vain halukkaat ihmiset ja siten aineiston monimuotoisuus kär- sii. Toisena ongelma kyselytutkimuksessa on se, että tutkittava helposti sortuu kaunistele- maan vastauksiaan eikä vastaa täysin totuudenmukaisesti. Esimerkkinä ristiriitaisuudesta on alkoholin käyttö: Alkoholin suurkulutuksen raja on miehillä yli 24 annosta ja naisilla yli 16 annosta viikossa. Naisista kukaan ei ilmoittanut käyttävänsä yli suurkulutuksen rajan, miehillä vastaava luku oli 4,1 %. Kuitenkin Suomessa arvellaan olevan n. 500 000 alkoho- lin suurkuluttajaa eli hieman alle 10 % väestöstä (Halme ym. 2008). Tässä tutkimuksessa liikunnan ja ravitsemuksen osalta ovat vastaukset todennäköisesti luotettavammat.
Tutkimuksen tulokset analysoitiin ristiintaulukoinnin avulla. Tämä voi antaa oikeansuun- taisia vastauksia, mutta toisaalta voi myös vääristää tulosta. Esimerkiksi päivittäin aktiivi-
liikuntaa harrastavista 60 % söi kolmena tai useampana päivänä vihanneksia. Vähemmän kuin kerran viikossa liikkuvista noin joka kolmas söi vähintään kolmena päivän viikossa vihanneksia. Muut taustamuuttujat pitäisi eliminoida tutkimuksessa, jotta voitaisiin tarkasti tutkia yhden muuttujan vaikutusta metaboliseen oireyhtymään.
MBO on hyvin yleinen oireyhtymä, jonka on todettu lisäävän kuolleisuutta. Täten sen merkitys yksittäiselle ihmiselle voi olla dramaattinen, kansantaloudellista merkitystä unoh- tamatta. Elintavoilla on merkitystä MBO:n esiintyvyydessä ja on myös tutkimustuloksia siitä, että jo MBO:ää potevat voivat elintapoja parantamalla siitä ”parantua”. Niinpä vanha totuus liikunnan tärkeydestä ja ruokavalion merkityksestä pitää tämänkin tutkimuksen pe- rusteella paikkaansa.
LÄHTEET
Alberti KGMM ja Zimmet PZ. Definition, diagnosis and classification of diabetes mellitus and its complications. Part 1: diagnosis and classification of diabetes mellitus. Provisional Report of a WHO Consultation. Diabet Med. 1998;15:539–553.
Alberti KG, Zimmet P, Shaw J. The metabolic syndrome--a new worldwide definition.
Lancet. 2005;366:1059–1062.
Alvarez León EE, Henríquez P, Serra-Majem L. Mediterranean diet and metabolic syn- drome: a cross-sectional study in the Canary Islands. Public Health Nutrition.
2006;9:1089-1098.
Apridonidze T, Essah PA, Iuorno MJ, Nestler JE. Prevalence and characteristics of the metabolic syndrome in women with polycystic ovary syndrome. JCEM. 2005;90:1929- 1935.
Balkau B ja Charles MA. Comment on the provisional report from the WHO consultation.
European Group for the Study of Insulin Resistance (EGIR) Diabetic Medicine.
1999;16:442–443.
Chen SH, He F, Zhou HL, et al. Relationship between nonalcoholic fatty liver disease and metabolic syndrome. J Dig Dis. 2011;12:125-130.
Chichlowska KL, Rose KM, Diez-Roux AV, Golden SH, McNeill AM, Heiss G.
Life course socioeconomic conditions and metabolic syndrome in adults: the Atherosclero- sis Risk in Communities (ARIC) Study. Ann Epidemiol. 2009;19:875-883.
Dallongeville J, Cottel D, Ferrières J, Arveiler D, Bingham A, Ruidavets JB, Haas B,
Ducimetière P, Amouyel P. Household income is associated with the risk of metabolic syn- drome in a sex-specific manner. Diabetes Care. 2005;28:2409-2415.
De Bacquer D, Van Risseghem M, Clays E, Kittel F, De Backer G, Braeckman L. Rotating shift work and the metabolic syndrome: a prospective study. International Journal of Epi- demiology 2009;38:848–854.
Dhingra R, Sullivan L, Jacques PF, Wang TJ, Fox CS, Meigs JB, D'Agostino RB, Gaziano JM, Vasan RS. Soft drink consumption and risk of developing cardiometabolic risk factors and the metabolic syndrome in middle-aged adults in the community. Circulation.
2007;116:480-488.
Einhorn D, Reaven GM, Cobin RH, Ford E, Ganda OP, Handelsman Y, Hellman R, Jellinger PS, Kendall D, Krauss RM, Neufeld ND, Petak SM, Rodbard HW, Seibel JA, Smith DA, Wilson PW. American College of Endocrinology position statement on the in- sulin resistance syndrome. Endocr Pract. 2003;9:237–252.
Esmaillzadeh A, Kimiagar M, Mehrabi Y, Azadbakht L, Hu FB, Willett WC. Dietary pat- terns, insulin resistance, and prevalence of the metabolic syndrome in women. American Journal of Clinical Nutrition. 2007;3:910-918.
Esquirol Y, Bongard V, Mabile L, Jonnier B, Soulat JM, Perret B. Shift work and metabolic syndrome: respective impacts of job strain, physical activity, and dietary rhythms. Chrono- biology International. 2009;3:544-559.
Ferrannini E, Haffner SM, Mitchell BD, Stern MP. Hyperinsulinaemia: the key feature of a cardiovascular and metabolic syndrome. Diabetologia. 1991;6:416-22.
Ford SE. Prevalence of the Metabolic Syndrome Defined by the International Diabetes Federation Among Adults in the U.S. Diabetes Care. 2005;28:2745-2749.
Grundy SM, Becker D, Clark LT, Cooper RS, Denke MA. Executive Summary of The
Third Report of The National Cholesterol Education Program (NCEP) Expert Panel on Detection, Evaluation, And Treatment of High Blood Cholesterol In Adults (Adult Treat- ment Panel III) JAMA. 2001;285:2486–2497.
Grundy SM, Brewer HB Jr, Cleeman JI, Smith SC Jr, Lenfant C. Definition of metabolic syndrome: report of the National Heart, Lung, and Blood Institute/American Heart Associ- ation conference on scientific issues related to definition. Arterioscler Thromb Vasc Biol.
2004;24:e13–e18
Grundy SM, Cleeman JI, Daniels SR, Donato KA, Eckel RH, Franklin BA, Gordon DJ, Krauss RM, Savage PJ, Smith SC Jr, Spertus JA, Costa F; American Heart Association;
National Heart, Lung, and Blood Institute. Diagnosis and management of the metabolic syndrome: an American Heart Association/National Heart, Lung, and Blood Institute Sci- entific Statement. Circulation. 2005;112:2735-2752.
Gupta R, Sharma KK, Gupta A, Agrawal A, Mohan I, Gupta VP, Khedar RS, Guptha S.
Persistent high prevalence of cardiovascular risk factors in the urban middle class in India:
Jaipur Heart Watch-5. J Assoc Physicians India. 2012;60:11-16.
Gustafsson PE ja Hammarström A. Socioeconomic disadvantage in adolescent women and metabolic syndrome in mid-adulthood: an examination of pathways of embodiment in the Northern Swedish Cohort. Soc Sci Med. 2012;74:1630-1638.
Hahn V, Halle M, Schmidt-Trucksäss A, Rathmann W, Meisinger C, Mielck A. Physical activity and the metabolic syndrome in elderly German men and women: results from the population-based KORA survey. Diabetes Care. 2009;3:511-513.
Halme JT, Seppä K, Alho H, ym. Hazardous drinking: prevalence and associations in the Finnish general population. Alcohol Clin Exp Res. 2008;32:1615-1622.
Holme I, Tonstad S, Sogaard AJ, Larsen PG, Haheim LL. Leisure time physical activity in middle age predicts the metabolic syndrome in old age: results of a 28-year follow-up of
men in the Oslo study. BMC Public Health. 2007;7:154.
Hu G, Lindström J, Jousilahti P, Peltonen M, Sjöberg L, Kaaja R, et al. The increasing prevalence of metabolic syndrome among Finnish men and women over a decade. J Clin Endocrinol Metab. 2008;93:832–836
Johnson JL, Slentz CA, Houmard JA, Samsa GP, Duscha BD, Aiken LB, McCartney JS, Tanner CJ, Kraus WE. Exercise training amount and intensity effects on metabolic syn- drome (from Studies of a Targeted Risk Reduction Intervention through Defined Exercise).
Am J Cardiol. 2007;100: 1759–1766.
Kastorini CM, Milionis HJ, Esposito K, Giugliano D, Goudevenos JA, Panagiotakos DB.
The effect of Mediterranean diet on metabolic syndrome and its components: a meta- analysis of 50 studies and 534,906 individuals. J Am Coll Cardiol. 2011;57:1299-1313.
Kelishadi R, Gouya MM, Adeli K, Ardalan G, Gheiratmand R, Majdzadeh R, Mahmoud- Arabi MS, Delavari A, Riazi MM, Barekati H, Motaghian M, Shariatinejad K, Heshmat R;
CASPIAN Study Group. Factors associated with the metabolic syndrome in a national sample of youths: CASPIAN Study. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2008;18:461-70.
Laakso M. Metabolisen oireyhtymän uudet kriteerit ja hoito. Duodecim. 2005;121:1521–
30.
Lakka HM, Laaksonen DE, Lakka TA, Niskanen LK, Kumpusalo E, Tuomilehto J, Salonen JT. The metabolic syndrome and total and cardiovascular disease mortality in middle-aged men. JAMA. 2002;288:2709-2716.
Leah G. Gillingham, Sydney Harris-Janz, Peter J. H. Jones. Dietary Monounsaturated Fatty Acids Are Protective Against Metabolic Syndrome and Cardiovascular Disease Risk Fac- tors. Lipids. 2011;46:209–228
Lin CC, Liu CS, Li CI, Lin WY, Lai MM, Lin T, Chang PC, Lee YD, Chen CC, Lin CH,
Yang CW, Hsiao CY, Chen W, Li TC. The relation of metabolic syndrome according to five definitions to cardiovascular risk factors - a population-based study. BMC Public Health.
2009a;9:484.
Lin YC, Hsiao TJ, Chen PC. Persistent rotating shift-work exposure accelerates develop- ment of metabolic syndrome among middle-aged female employees: a five-year follow-up.
Chronobiology International. 2009b;4:740-755.
Lutsey PL, Steffen LM, Stevens J. Dietary intake and the development of the metabolic syndrome: the Atherosclerosis Risk in Communities study. Circulation. 2008;117:754-761.
Loucks EB, Magnusson KT, Cook S, Rehkopf DH, Ford ES, Berkman LF. Socioeconomic position and the metabolic syndrome in early, middle, and late life: evidence from NHANES 1999-2002. Annals of Epidemiology. 2007;10:782-790.
Mattsson N, Rönnemaa T, Juonala M, Viikari JS, Jokinen E, Hutri-Kähönen N, Kähönen M, Laitinen T, Raitakari OT. Arterial structure and function in young adults with the meta- bolic syndrome: the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. European Heart Journal.
2008;29:784-791.
McMurray RG, Bangdiwala SI, Harrell JS, Amorim LD. Adolescents with metabolic syn- drome have a history of low aerobic fitness and physical activity levels. Dynamic Medici- ne. 2008;7:5.
Miettola J. Terveyttä etsimässä: salutogeneesin mahdollisuudet metabolisessa oireyhtymäs- sä. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto 2011.
Mozaffarian D, Kamineni A, Prineas RJ, Siscovick DS. Metabolic syndrome and mortality in older adults: the Cardiovascular Health Study. Archives of Internal Medicine.
2008;168:969-978.
O'Neil CE, Fulgoni VL 3rd, Nicklas TA.Candy consumption was not associated with body
weight measures, risk factors for cardiovascular disease, or metabolic syndrome in US adults: NHANES 1999-2004. Nutr Res. 2011;31:122-130
Park HS, Oh SW, Cho SI, Choi WH, Kim YS. The metabolic syndrome and associated lifestyle factors among South Korean adults. International Journal of Epidemiology.
2004;2:328-336.
Park MJ, Yun KE, Lee GE, Cho HJ, Park HS. A cross-sectional study of socioeconomic status and the metabolic syndrome in Korean adults. Annals of Epidemiology. 2007;4:320- 326.
Pate RR, Pratt M, Blair SN, Haskell WL, Macera CA, Bouchard C, Buchner D, Ettinger W, Heath GW, King AC. Physical activity and public health. A recommendation from the Cen- ters for Disease Control and Prevention and the American College of Sports Medicine.
JAMA. 1995;273:402-407.
Reaven GM. Banting lecture 1988. Role of insulin resistance in human disease. Diabetes.
1988;37:1595-1607.
Ramsay SE, Whincup PH, Morris R, Lennon L, Wannamethee SG. Is socioeconomic posi- tion related to the prevalence of metabolic syndrome?: influence of social class across the life course in a population-based study of older men. Diabetes Care. 2008;31:2380-2382.
Rennie KL, McCarthy N, Yazdgerdi S, et al. Association of the metabolic syndrome with both vigorous and moderate physical activity. Int J Epidemiol. 2003;32:600–606.
Saad F, Gooren LJ. The role of testosterone in the etiology and treatment of obesity, the metabolic syndrome, and diabetes mellitus type 2. Journal of obesity. 2011. Id. 471584.
Saukkonen T, Jokelainen J, Timonen M, Cederberg H, Laakso M, Härkönen P, Keinänen- Kiukaanniemi S, Rajala U, Prevalence of metabolic syndrome components among the el- derly using three different definitions: A cohort study in Finland. Scandinavian Journal of
Primary Health Care. 2012;30:29–34.
Santos AC, Ebrahim S, Barros H. Gender, socio-economic status and metabolic syndrome in middle-aged and old adults. BMC Public Health. 2008;8:62.
Silventoinen K, Pankow J, Jousilahti P, Hu G, Tuomilehto J. Educational inequalities in the metabolic syndrome and coronary heart disease among middle-aged men and women. In- ternational Journal of Epidemiology. 2005;34:327-334.
Tortosa A, Bes-Rastrollo M, Sanchez-Villegas A, Basterra-Gortari FJ, Nuñez-Cordoba JM, Martinez-Gonzalez MA. Mediterranean diet inversely associated with the incidence of metabolic syndrome: the SUN prospective cohort. Diabetes Care. 2007;30:2957-2959.
Troxel WM, Matthews KA, Gallo LC, Kuller LH. Marital Quality and Occurrence of the Metabolic Syndrome in Women. Arch Intern Med. 2005;165:1022-1027.
Wang J, Ruotsalainen S, Moilanen L, Lepistö P, Laakso M, Kuusisto J. The metabolic syn- drome predicts cardiovascular mortality: a 13-year follow-up study in elderly non-diabetic Finns. European Heart Journal. 2007;28:857-864.
Whisman MA, Uebelacker LA, Settles TD.Marital distress and the metabolic syndrome:
linking social functioning with physical health. J Fam Psychol. 2010;24:367-370.
