Laajalti tunnetun tavaramerkin suoja - tavaramerkkilain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain
välinen rajapinta
Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos
Oikeustieteen maisterin tutkielma, kauppaoikeus
Jaakko Mäntynen / 276250 4.5.2021
Ohjaaja: Katja Lindroos
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yksikkö
Oikeustieteiden laitos
Tekijä
Jaakko Mäntynen
Työn nimi
Laajalti tunnetun tavaramerkin suoja - tavaramerkkilain ja sopimattomasta menettelystä elin- keinotoiminnassa annetun lain välinen rajapinta
Pääaine
Oikeustiede
Työn laji
OTM-tutkielma
Aika
4.5.2021
Sivuja
98
Tiivistelmä
Tutkimuskysymyksenä on, kuinka tavaramerkkilain mukainen yksinoikeussuoja eroaa sopimatto- masta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 §:n mukaisen yleislausekkeen anta- masta suojasta laajalti tunnetun tavaramerkin tapauksessa. Tutkielman tarkoituksena on lakien välisen rajapinnan tarkasteleminen ja systematisoiminen. Aihe on tärkeä tavaramerkkien moderneilla markki- noilla korostuneen aseman vuoksi.
Laajalti tunnettu tavaramerkki voidaan suojata sekä tavaramerkkilain että SopMenL:n nojalla. Sop- MenL 1 §:n yleislauseke kieltää kaiken hyvän liiketavan vastaisen ja muutoin sopimattoman menettelyn.
Yleislausekkeen alle kuuluvista menettelyistä tutkielmassa korostuvat ns. orjallinen jäljittely ja ns. mai- neen norkkiminen. Orjallinen jäljittely on toisen elinkeinoharjoittajan tuotteen, tunnuksen, merkin tms.
yksityiskohtaista jäljittelyä ja norkkiminen on maineen hyväksikäyttöä korostavaa jäljittelyä.
Laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saanti edellyttää sitä, että tavaramerkki on laajalti tunnettu, ja että tavaramerkin ja merkin välillä on niiden samankaltaisuudesta johtuva yhteys. Lisäksi laajalti tunne- tulle tavaramerkki saa suojaa vasta, kun merkin aiheeton käyttö tarkoittaa epäoikeudenmukaisen edun saantia tavaramerkin erottamiskyvystä tai maineesta taikka, kun tällainen käyttö aiheuttaa haittaa sen erottamiskyvylle tai maineelle.
Tutkielman tulos voidaan tiivistää siihen, että lait ja niiden tarjoamat suojat ovat rakenteeltaan paljolti samankaltaisia. Toisaalta useat niiden eroista syntyvät lakien välisen asetelmasta, jossa SopMenL on yleislaki ja tavaramerkkilaki on erityislaki. Kummankin lain tarkoituksena on määrittää hyväksyttävän ja kielletyn kilpailun rajaa. Lait tarkastelevat elinkeinotoiminnassa tapahtuvia menettelyitä eri tasolta, josta monet suojien välisistä eroista johtuvat. Laajalti tunnettu tavaramerkki saa vahvaa suojaa jo tavaramerk- kilain perusteella, mutta SopMenL mahdollistaa sellaisten asioiden huomioon ottamisen, jotka eivät tulisi kiellettäväksi tavaramerkkilain piirissä.
Avainsanat: Laajalti tunnettu tavaramerkki, goodwill-arvo, norkkiminen, jäljittely, tavaramerkkilaki, laki sopimat- tomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa
SISÄLLYS
LÄHTEET ... V LYHENNELUETTELO ... XIV
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Tutkielman aihe ... 1
1.2 Tutkimusmetodi ja keskeiset lähteet ... 6
1.3 Tutkielman rakenne ... 11
2 LAKIEN SÄÄDÖSPOHJA JA BRÄNDIAJATTELUN MERKITYS TAVARAMERKKIIN ... 13
2.1 Tavaramerkkilain ja SopMenL:n välinen suhde sekä tutkielman säädöstausta ... 13
2.2 Brändi vai tavaramerkki? ... 17
3 TAVARAMERKIN YKSINOIKEUS ... 22
3.1 Yksinoikeuden saanti rekisteröimällä tai vakiinnuttamalla ... 22
3.2 Tavaramerkin vakiinnuttaminen tavaramerkkilain ja SopMenL:n yhteisenä lähtökohtana laajalti tunnetun tavaramerkin suojaamisessa ... 27
3.3 Yksinoikeuden sisältö ... 29
3.4 Tavaramerkin erottamiskyky, samankaltaisuus ja sekaannusvaara yksinoikeuden keskeisinä käsitteinä ... 32
3.5 Laajalti tunnetun tavaramerkin suoja – usean edellytyksen tie vahvempaan suojaan... 37
4 SOPIMATTOMASTA MENETTELYSTÄ ELINKEINOTOIMINNASSA ANNETUN LAIN YLEISLAUSEKE ... 39
4.1 Yleislauseke kieltää hyvän liiketavan vastaisen tai muutoin sopimattoman menettelyn ... 39
4.2 Jäljittely ja orjallinen jäljittely elinkeinotoiminnassa ... 44
4.2.1 Omaperäisyys ja tunnettuus keskeisinä edellytyksinä ... 47
4.2.2 Sekaantumisvaara ... 49
4.3 Maineen norkkiminen ... 53
4.4 Tunnettuuden osoittaminen, yhteys ja kohteen hyväksikäyttö norkkimisessa .... 56
5 LAAJALTI TUNNETUN TAVARAMERKIN SUOJAN SAANNIN EDELLYTYKSET ... 65
5.1 Laajan tunnettuuden osoittaminen – esikysymys suojan saannille ... 65
5.2 Yleisön mieltämä yhteys merkkien välillä ... 72
5.3 Erottamiskyky ja maine epäoikeudenmukaisen hyväksikäytön tai haitan kohteena
... 78
5.3.1 Erottamiskyvyn tai maineen epäoikeudenmukainen hyväksikäyttö ... 78
5.3.2 Haitan aiheutuminen erottamiskyvylle tai maineelle ... 84
5.4 Hyväksyttävä syy ... 86
6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 92
LÄHTEET
KIRJALLISUUS
Aaker, David A. – Joachimsthaler, Erich, Brandien johtaminen. WS Bookwell Oy 2000.
Assaf-Zakharov, Katya, Non-Traditional Trademark Protection as (Non-Traditional) Means of Cultural Control, s. 362–381 teoksessa Calboli, Irene – Senfleben, Martin, The Pro- tection of Non-Traditional Trademarks: Critical Perspectives, Oxford 2018.
Black, John – Hashimzade, Nigar – Myles, Gareth, A Dictionary of Economics. 4th edition.
Oxford University Press 2013.
Bruun, Niklas, Markkinaoikeuden toimivalta ja SopMenL:ssa tarkoitettu kielto, s. 15–26 te- oksessa Mansala, Marja-Leena (toim.), Luovuus, oikeus ja muuttuvat markkinat – Juh- lajulkaisu Keijo Heinonen 1923–26/11–2003. Helsinki 2003.
Castrén, Martti, EU-Suomen markkinaoikeus. Lakimiesliiton kustannus Helsinki 1997.
Castrén, Martti, Sekoitettavuus ja mielleyhtymä tavaramerkkioikeudessa – tavaramerkin funktiot – oikeudelliset ongelmat – oikeuskäytäntöä. Defensor Legis N:o 2/2000.
Ekblom-Wörlund, Anne – Myöhänen, Sami, Prosessista markkinaoikeudellisissa asioissa.
Defensor Legis N:o 3/2013.
Griffiths, Andrew, A Law and Economics Perspective, s. 241 – 266 teoksessa Bently, Lienel (toim.) – Davis, Jennifer (toim.) – Ginsburg, Jane C. (toim.), Trade Marks and Brands.
An Interdisciplinary Critique. Cambridge University Press 2008.
Haarmann, Pirkko-Liisa, Immateriaalioikeus. 5. uudistettu painos. Talentum 2014.
Hirvonen, Ari, Mitkä metodit? – Opas oikeustieteen metodologiaan. Helsinki 2011.
Hoppu, Kari, Jäljittely elinkeinotoiminnassa, s. 19–33 teoksessa Immonen, Raimo – Knuu- tinen, Reijo – Mylly, Ulla-Maija (toim.) – Nyström, Patrik (toim.) – Viinikka, Tuija (toim.), Oikeuden ja talouden rajapinnassa – Juhlakirja Matti J. Sillanpää 60 vuotta.
Edita Publishing Oy 2015.
Häkkänen, Petteri – Koivumäki, Elina, Markkinointijuridiikka. Bookwell Oy 2018.
Häkkänen, Petteri – Oesch, Rainer – Salmi, Harri – Tommila, Marja, Tavaramerkki. 2. uu- distettu painos. Talentum 2008.
Innanen, Antti – Jäske, Jukka, Brändin suoja. Edita Publishing Oy 2014.
Jacob, Robin – Alexander, Daniel, A Guidebook to Intellectual Property, Patents, Trade- marks and Designs. 5th edition, London 2004.
Jokitaipale, Päivi, Spesialiteettiperiaatteen rajat ylittävä tavaramerkkisuoja. Lakimies 1/2000.
Kaisto, Janne, Lainoppi ja oikeusteoria – Oikeusteorian perusteista aineellisen varallisuus- oikeuden näkökulmasta. Edita Prima Oy 2005. [https://www-edilex- fi.ezproxy.uef.fi:2443/kirjat/4430.pdf]
Kankaanpää, Hannes, Toisen tavaramerkkiin viittaaminen markkinoinnissa – Oikeuskäytän- nön opetuksia s. 19–42 teoksessa Kankaanpää, Hannes – Oesch, Rainer (toim.), Sopi- maton menettely elinkeinotoiminnassa verkkotalouden aikana. Lakimiesliiton kustannus 2012.
Kur, Annette – Dreier, Thomas: European Intellectual Property Law. Text, cases and mate- rials. Second Edition. Edward Elgar Publishing Limited 2019.
Lehmonen, Vilma, Goodwill-vahingon korvaaminen tavaramerkkiloukkauksen johdosta.
Acta Legis Turkuensia 26.9.2019.
Lehtonen, Kiira – Lindberg, Jani, Tulisiko norkkiminen kieltää? IPR Info 2/2013.
Lindberg-Repo, Kirsti, Asiakkaan ja brändin vuorovaikutus – Miten johtaa brändin arvopro- sesseja. WSOY 2005.
Lindroos, Satu – Nyman, Göte – Lindroos, Katja, Kirkas Brandi – Miten suomalainen tuote erottuu, lisää arvoaan ja perustelee hintansa. WS Bookwell Oy 2005.
Malmelin, Nando – Hakala, Jukka, Radikaali Brändi. Talentum Media Oy 2007.
Max Planck Institute for Intellectual Property and Competition Law, Study on the Overall Functioning of the European Trade Mark System. Munich 2011.
McCarthy, Thomas, Dilution of a Trade Mark, s. 159–174 teoksessa Vaver, David (toim.) – Bentley, Lionel (toim.), Intellectual Property in a New Millennium. Essays in Honour of William Cornish. Cambridge University Press, Cambridge 2004.
Mäkinen, Pentti – Paloranta, Paula – Pokela, Hannu – Vuori, Kristiina, Markkinaoikeuden perusteet. 2. painos. Talentum Media Oy 2006.
Määttä, Kalle, Oikeustaloustieteen perusteet. 2. uudistettu painos. Edita Publishing Oy 2016.
Määttä, Kalle, Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa. Edita Publishing Oy 2018.
Määttä, Tapio, Metodinen pluralismi oikeustieteessä – Ympäristöoikeudellisen tutkimuksen suuntaukset ja menetelmät, s. 135–222 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustie- teellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edita Publishing 2016. [https://www-edilex- fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikkelit/15891.pdf]
Oesch, Rainer, Johdatus aiheeseen: yleinen etu ja immateriaalioikeuden suoja – mitä uutta?
s. 1–20 teoksessa Eloranta, Mikko – Heino, Mari – Kokko, Mira (toim.) – Oesch, Rai- ner, Immateriaalioikeudet ja yleinen etu. 1. painos. Alma Talent 2017.
Ojala, Maria, Laajalti tunnetun tavaramerkin suojan rajat – sallittu vapaamatkustus, s. 173–
202 teoksessa Eloranta, Mikko – Heino, Mari – Kokko, Mira (toim.) – Oesch, Rainer, Immateriaalioikeudet ja yleinen etu. 1. painos. Alma Talent 2017.
Palm, Jukka, Tavaramerkki, kilpailu ja alkuperä. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2002.
Paloranta, Paula, Markkinointioikeus käytännössä. Talentum Media Oy 2008.
Paukku, Henna, Liiketoimintakonsepti ja sen jäljittely sopimattomana menettelynä, s. 170–
192 teoksessa Kankaanpää, Hannes – Oesch, Rainer (toim.), Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa verkkotalouden aikana. Lakimiesliiton kustannus 2012.
Pihlajarinne, Taina, Milloin SopMenL kieltää tuotteiden ja tuotenimien jäljittelyn? Uusinta ratkaisukäytäntöä sekaantumisen vaaran arvioinnista – Erityisesti arvioinnin ajankoh- dan kannalta, s. 69–87 teoksessa Pihlajarinne, Taina – Pokela, Essi – Ruohonen, Kirsi (toim.), Tavaramerkki ja Toiminimi – Immateriaalioikeudellisia erityiskysymyksiä.
HansaBook 2010.
Riska, Sonja, Trademarks on Television – The Problem of Unauthorised Use of Trademarks in Television Programmes from a Finnish Unfair Competition Law Perspective, s. 95–
124 teoksessa Kankaanpää, Hannes – Oesch, Rainer (toim.), Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa verkkotalouden aikana. Lakimiesliiton kustannus 2012.
Rissanen, Kirsti – Tiili, Virpi – Mäkinen, Pentti, Markkinaoikeuden perusteet. Jyväskylä 1990.
Schmidt, Hedvig K.S., Likelihood of confusion in European trade marks - where are we now? European Intellectual Property Review 2002.
Schröder, Sarita, Look-alike-jäljittely – ei sekaannusvaaraa, ei suojaa? IPR Info 5/2011.
Schröder, Sarita, Maineen norkkimisopin käytäntö muotoutuu. IPR Info 5/2015.
Schröder, Sarita, Uusi peruste jäljittelyn kieltämiseksi: maineen norkkimisoppi. IPR Info 1/2013.
Tiili, Virpi, Rasvasota, Voimariini / Oivariini ja Ingmariini. IPR Info 1/2012.
Tiili, Virpi: Harhaanjohtava mainonta. Markkinaoikeudellinen tutkimus mainonnan totuus- periaatteen sisällöstä. Helsinki 1979.
Tolvanen, Matti, Rikosoikeus ja rikollisuuden tutkimus, s. 275–293 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opin- näytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edita Publishing 2016.
[https://www.edilex.fi/kirjat/16170.pdf]
Turpela, Heidi, Väritavaramerkin erottamiskyky ja suoja-ala oikeuskäytännössä ja kirjalli- suudessa, s. 209–241 teoksessa Eloranta, Mikko – Heino, Mari – Kokko, Mira (toim.) – Oesch, Rainer, Immateriaalioikeudet ja yleinen etu. 1. painos. Alma Talent 2017.
Vainikka, Mirkka, Toisen tavaramerkin käyttäminen – erityisesti hakukoneiden vastuusta, s.
145–248 teoksessa Sorvari, Katariina (toim.) Teollisuusoikeudellisia kirjoituksia XI.
Turun yliopisto 2010.
Varhela, Markku – Virtanen, Pertti, Markkinoinnin pelisäännöt. Talentum Fokus 2020.
Varhela, Markku, Markkinointioikeuden käsikirja. Edita 1998.
Villa, Seppo –Airaksinen, Manne – Alén-Savikko, Anette–Bärlund, Johan –Jauhiainen, Jyrki – Kaisanlahti, Timo–Kanervo, Joel –Knuts, Mårten –Kuoppamäki, Petri –Kymä- läinen, Seppo –Mähönen, Jukka –Pihlajarinne, Taina –Raitio, Juha –Viitanen, Klaus, Yritysoikeus. Alma Talent Oy 2020.
Weckström, Katja, Eurooppalaistuva tavaramerkkioikeus. Lakimies 5/2005.
Weckström, Katja, Krapularuoasta mehevä tavaramerkkiriita. Defensor Legis N:o 4/2016.
Weckström, Katja, Markkinaoikeuden toimivalta. Oikeustieto – Kommentoituja oikeusta- pauksia 3/2004.
Weckström, Katja, Takaovestako tavaramerkkioikeudellisen suoja-alan piiriin? Oikeustieto – Kommentoituja oikeustapauksia 5/2007.
Weckström, Katja, TIETYSTI PAULIGIN – Laajalti tunnetun tavaramerkin suoja Suo- messa, s. 1–17 teoksessa Sorvari, Katariina (toim.) Teollisuusoikeudellisia kirjoituksia XI. Turun yliopisto 2010.
Weckström, Katja, Toisen tavaramerkin käyttö tuotteen käyttötarkoituksen osoittamiseksi.
Oikeustieto – Kommentoituja oikeustapauksia 3/2005.
VIRALLISLÄHTEET
Euroopan unionin virallinen lehti. EUVL, N:o C 306, 17.12.2007.
European Union Intellectual Property Office, Guidelines for Examination of European Un- ion Trademarks. Edition 2020.
HE 105/2001 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle markkinaoikeuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi.
HE 114/1978 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sopimattomasta menettelystä elin- keinotoiminnassa ja markkinatuomioistuimesta annetun lain muuttamisesta.
HE 194/2001, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoami- sesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 201/2018 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle tavaramerkkilaiksi ja siihen liittyviksi la- eiksi sekä tavaramerkkioikeudesta tehdyn Singaporen sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi.
HE 24/2016 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tavaramerkkilain ja rikoslain 49 lu- vun 2 §:n muuttamisesta.
HE 32/2008 vp 294010 Ehdotus hallituksen esitykseksi Eduskunnalle laiksi kuluttajansuo- jalain 2 luvun muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
II LaVM 10/1978 vp, Toisen lakivaliokunnan mietintö n:o 10 hallituksen esityksen johdosta laeiksi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa ja markkinatuomioistui- mesta annetun lain muuttamisesta.
Kansainvälinen kauppakamari, Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n markkinointisäännöt.
2018 painos.
KM 1977/40, Kilpailumenettelytoimikunnan mietintö. Helsinki 1977.
Työ- ja elinkeinoministeriö, Muistio tavaramerkkilain uudistamisesta. Työ- ja elinkeinomi- nisteriön julkaisuja 38/2012.
Työ- ja elinkeinoministeriö, Selvitys tavaramerkkilain muutostarpeista. Työ- ja elinkeino- ministeriön julkaisuja 10/2011.
Työ- ja elinkeinoministeriö, TEM-raportteja 2/2011, Laki sopimattomasta menettelystä elin- keinotoiminnassa – käytännöstä ja muutostarpeista.
INTERNETLÄHTEET
Apple. [https://www.apple.com/legal/intellectual-property/trademark/appletmlist.html]
(2.2.2021)
Business Insider. [https://www.businessinsider.com/iphone-clone-android-photos-2015- 1?r=US&IR=T] (3.3.2021)
Edilex: OTM Antti Innanen: Brändin suojaaminen ja omistaminen. [https://www-edilex- fi.ezproxy.uef.fi:2443/uutiset/42663?allWords=br%C3%A4ndi&offset=1&per- page=20&sort=relevance&searchSrc=1&advancedSearchKey=632945] (1.2.2021) European Parliament. [https://www.europarl.europa.eu/thinktank/en/document.html?refer-
ence=EPRS_BRI(2015)573887] (8.1.2021)
Forbes. [https://www.forbes.com/the-worlds-most-valuable-brands/#1a41d3e8119c]
(5.1.2021)
International Chamber of Commerce. [https://iccwbo.org/publication/icc-advertising-and- marketing-communications-code/] (8.1.2021)
Kielitoimiston sanakirja. [https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/br%C3%A4ndi]
(5.1.2021)
Patentti- ja rekisterihallitus tavaramerkkitietopalvelu. [https://tavaramerkkitietopal- velu.prh.fi/fi/tmr/2007007/] (26.1.2021)
Patentti- ja rekisterihallitus, Tavaramerkkitietopalvelu. [https://tavaramerkkitietopal- velu.prh.fi/fi/results/] (18.3.2021)
Patentti- ja rekisterihallitus. [https://www.prh.fi/fi/tavaramerkit/laajalti_tunnettujen_tavara- merkkien_luettelo.html#Laajalti%20tunnettujen%20tavaramerkkien%20luettelo]
(27.11.2020)
Patentti- ja rekisterihallitus. [https://www.prh.fi/fi/tavaramerkit/tavaramerkin_hakemi- nen/tavaramerkin_esittaminen.html] (18.1.2021)
Patentti- ja rekisterihallitus. [https://www.prh.fi/fi/tavaramerkit/ennen_tavaramerkin_hake- mista/rekisteroinnin_edellytykset/erottamiskyky.html] (19.1.2021)
Personal Design, Brand Hierarchy: Your Guide to Managing Multiple Product, Services and Subproduct Brands Using the Right Brand Architecture to Grow Sales.
[https://www.personadesign.ie/category/brand-hierarchy/] (23.3.2021)
Tiny Bully Agency 2019, What is Brand Architecture? [https://tinybullyagency.com/what- is-brand-architecture/] (23.3.2021)
World Intellectual Property Organization (WIPO). [https://www.wipo.int/members/en/]
(21.4.2021)
OIKEUSTAPAUKSET
Euroopan unionin tuomioistuin (Euroopan yhteisöjen tuomioistuin)
Asia C-100/02, Gerolsteiner Brunnen GmbH 6c Co. v. Putsch GmbH, EU:C:2004:11.
Asia C-108/89, Marleasing SA V. La Comercial Internacional de Alimentación SA, EU:C:1990:395.
Asia C-14/83, Von Colson ja Kamann V. Land Nordrhein-Westfalen, EU:C:1984:153.
Asia C-145/05, Levi Strauss & Co. V. Casucci SpA, EU:C:2006:264.
Asia C-20/14, BGW Beratungs-Gesellschaft Wirtschaft mbH v. Bodo Scholz, EU:C:2015:714.
Asia C-228/03, The Gillette Company ja Gillette Group Finland Oy v LA-Laboratories Ltd Oy, EU:C:2005:177.
Asia C-251/95, SABEL BV vastaan Puma AG, Rudolf Dassler Sport, EU:C:1997:528 (Sabel)
Asia C-252/07, Intel Corporation v. CPM United Kingdom Ltd., EU:C:2008:655. (Intel- tapaus)
Asia C-301/07, PAGO International GmbH v. Tirolmilch registrierte Genossenschaft mbH, EU:C:2009:611.
Asia C-323/09, Interflora Inc. ja Interflora British Unit V. Marks & Spencer plc ja Flowers Direct Online Ltd, EU:C:2011:604.
Asia C-328/06, Alfredo Nieto Nuño V. Leonci Monlleó Franquet, EU:C:2007:704.
Asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer & Co. GmbH v. Klijsen Handel BV, EU:C:1999:323.
Asia C-39/97, Canon Kabushiki Kaisha vastaan Metro-Goldwyn-Mayer Inc., EU:C:1998:442.
Asia C-408/01, Adidas-Salomon AG ja Adidas Benelux BV v. Fitnessworld Trading Ltd., EU:C:2003:9.
Asia C-425/98, Marca Mode CV v. Adidas AG ja Adidas Benelux BV, EU:C:2000:339.
Asia C-487/07, L’Oréal SA, Lancôme parfums et beauté & Cie SNC ja Laboratoire Garnier
& Cie V. Bellure NV, Malaika Investments Ltd ja Starion International Ltd, EU:C:2009:378.
Asia C-603/14, El Corte Inglés V. Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (SMVH), EU:C:2015:807.
Asia C-63/97, Bayerische Motorenwerke AG (BMW) ja BMW Nederland BV V. Ronald Ka- rel Deenik, EU:C:1999:82.
Asia C-65/12, Leidseplein Beheer BV ja Hendrikus de Vries V. Red Bull GmbH ja Red Bull Nederland BV, EU:C:2014:49.
C-210/96, Gut Springenheide GmbH ja Rudolf Tusky v. Oberkreisdirektor des Kreises Stein- furt — Amt für Lebensmittelüberwachung, EU:C:1998:369.
Euroopan unionin yleinen tuomioistuin
Asia T-332/10, Viaguara S.A V. Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja vä- liintulijana Pfizer Inc., EU:T:2012:26.
Asia T-373/09, El Corte Inglés, SA V. Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja väliintulijana Emilio Pucci International BV, EU:T:2012:500.
Asia T-518/13, Future Enterprises Pte Ltd V. Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja väliintulijana McDonald’s International Property Co. Ltd, EU:T:2016:389.
Asia T-60/10, Jackson International Trading Co. Kurt D. Brühl GmbH & Co. KG V. Office for Harmonisation in the Internal Market ja väliintulijana The Royal Shakespeare Company, EU:T:2012:348.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset
Asia C-252/07, Intel Corporation v. CPM United Kingdom Ltd., EU:C:2008:370.
Asia C-323/09, Interflora Inc. ja Interflora British Unit V. Marks & Spencer plc ja Flowers Direct Online Ltd, EU:C:2011:173.
Korkein oikeus KKO 2004:32 (Lego) KKO 2004:4
KKO 2004:49 (RENICHEW) KKO 2005:105
KKO 2005:143 (Budweiser) KKO 2005:38
KKO 2006:17 (Gillette) KKO 2010:12 (OIVARIINI)
KKO 2016:16 (Verkkokauppa.com) KKO 2017:42 (ABLOY)
Korkein hallinto-oikeus KHO 1996:2011 (OIVARIINI) KHO 2011:4 (Nike)
KHO 2015:10 (CHANEL)
Markkinaoikeus MAO 121/12
MAO 132/07 (Software Explosion) MAO 134/04 (Hullut Päivät) MAO 192/03 (Flower by Kenzo) MAO 211/17 (ISKU)
MAO 234/16 (ONNIBUS) MAO 332/08
MAO 332/09 MAO 340/12
MAO 374/16 (Wunder-baum) MAO 407/17
MAO 48/08
MAO 493/18 (BMW) MAO 540/19 (Arabia)
MAO 545/19 (Koskenlaskija) MAO 561/10
MAO 613/10 (KultaRahaksi) MAO 809/14 (Keijuriini) MAO 82/05 (LEGO) MAO 88/20 (Alko) MAO 95/II/02 (Dumle)
Markkinatuomioistuin MT 1987/14
MT 1992/18 MT 1992/8
Helsingin hovioikeus
HelHo 30.6.2009/1790 (Paulig)
Helsingin käräjäoikeus
Helsingin KäO 30.3.2000 t. 00/8476 Helsingin KäO 3.3.2005 t. 05/5736
Keskuskauppakamarin liiketapalautakunnan lausunto LTL 859/2003
LYHENNELUETTELO
EU Euroopan unioni
EUIPO European Union Intellectual Property Office
EUT Euroopan unionin tuomioistuin
EUYT Euroopan unionin yleinen tuomioistuin
EYT Euroopan yhteisöjen tuomioistuin
HE Hallituksen esitys
HelHo Helsingin hovioikeus
HelKäo Helsingin käräjäoikeus
ICC International Chamber of Commerce
KHO Korkein hallinto-oikeus
KKO Korkein oikeus
KM Kilpailumenettelytoimikunnan mietintö
KSL Kuluttajansuojalaki
LaVM Lakivaliokunnan mietintö
Lissabonin sopimus Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta
MAO Markkinaoikeus
MT Markkinatuomioistuin
OHIM Office for Harmonization in the Internal Market
Pariisin yleissopimus Teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus (SopS 43/1975)
PRH Patentti- ja rekisterihallitus
Singaporen sopimus Tavaramerkkioikeudesta tehty Singaporen sopimus (SopS 52–53 /2019
SopMenL Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (1061/1978)
Tavaramerkkiasetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan unionin ta- varamerkistä (EU) (2017/1001)
Tavaramerkkidirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jäsenvaltioiden ta- varamerkkilainsäädännön lähentämisestä (EU) (2015/2436) TRIPS-sopimus Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property
Rights (SopS 5/1995)
vp Valtiopäivät
WIPO World Intellectual Property Organization
WTO World Trade Organization
1 JOHDANTO
1.1 Tutkielman aihe
Tutkielman aiheena on tavaramerkkilain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoimin- nassa annetun lain välinen rajapinta laajalti tunnetun tavaramerkin suojassa. Tavaramerkkien merkitys kilpailutekijänä on lisääntynyt moderneilla markkinoilla. Markkinoinnin avulla niille pyritään luomaan oma symbolinen ja tuotteesta irrallaan oleva arvonsa ja merkityssi- sältönsä.1 Tunnetuimmilla tavaramerkeillä on myös huomattavaa taloudellista arvoa.2 Tava- ramerkinhaltijat pyrkivätkin usein investoinneillaan luomaan tietyn tavaramerkkeihinsä yh- teydessä olevan brändikuvan. Tällainen brändikuva yhteydessä tavaramerkkiin luo usein edellä mainittua tavarasta tai palvelusta irrallista taloudellista arvoa.3 Kun tällaiset tavara- merkit lisäksi saavuttavat tietyn, tavanomaista tavaramerkkiä laajemman tunnettuuden esi- merkiksi Suomen tai muun Euroopan unionin jäsenvaltion alueella, niistä käytetään nimi- tystä laajalti tunnettu tavaramerkki. Tällöin tavaramerkit voivat tietyin edellytyksin saada vahvempaa tavaramerkkisuojaa ja niiden yksinoikeuden sisältö voi olla tavanomaista laa- jempi.
Laajalti tunnettu tavaramerkki voi loukkaustilanteessa saada suojaa tavaramerkkilain (544/2019) nojalla 62 §:n kieltokanteen muodossa tai sopimattomasta menettelystä elin- keinotoiminnassa annetun lain (1061/1978, SopMenL) 6 §:n mukaisella kieltohakemuksella.
SopMenL:n mukainen kielto voidaan asettaa, jos elinkeinonharjoittajan menettelyn katso- taan olevan SopMenL 1–3 §:ien vastaista. Tavaramerkkilaki on erityislakina tarkoitettu ta- varamerkkejä koskeviin tilanteisiin, ja laki määrittää merkille annettavan yksinoikeuden si- sällön ja muut sitä koskevat menettelyt. SopMenL on puolestaan yleislaki, joka soveltuu kaikkeen hyvän liiketavan vastaiseen tai muutoin sopimattomaan menettelyyn loukkauksen kohteena olevasta immateriaalioikeudesta tai muusta riippumatta. SopMenL:n kohdalla ei ole kyse normatiivisesta yksinoikeudesta, vaan puhtaasta mahdollisuudesta kieltää jokin me- nettely.4
1 Ojala 2017, s. 174.
2 HE 201/2018 vp, s. 5.
3 European Union Intellectual Property Office 2020, s. 1104.
4 Oesch 2017, s. 13.
Tutkielmassa käsiteltävänä on tavaramerkkilain 5.1,3 §:ssä säädetty laajalti tunnetun tavara- merkin suoja ja SopMenL:n 1 §. SopMenL:n 1 § on yleislauseke, joka kieltää kaiken hyvän liiketavan vastaisen ja muun sopimattoman menettelyn elinkeinonharjoittajien välisissä suh- teissa. Tavaramerkkilain mukainen suoja tarjoaa sille asetettujen edellytysten täytyttyä ta- vanomaista tavaramerkkiä laajemman yksinoikeuden sisällön.
Tutkielman tutkimuskysymyksenä on, kuinka tavaramerkkilain mukainen yksinoikeussuoja eroaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n mukaisen yleis- lausekkeen antamasta suojasta laajalti tunnetun tavaramerkin tapauksessa. Tutkielman tar- koituksena on selventää laajalti tunnettujen tavaramerkkien saamaa suojaa tavaramerkkilain- säädännössä ja sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevassa lainsäädännössä ja näiden suojien suhdetta. Tavaramerkkilain mukainen kielto voidaan myöntää, kun yksinoi- keuden alaista merkkiä on loukattu. SopMenL:n mukainen kielto voidaan puolestaan asettaa yleislausekkeen vastaisena, kun elinkeinonharjoittaja on toiminut hyvän liiketavan vastai- sesti tai muuten sopimattomalla tavalla. Samaa tavaramerkkiä voidaan näin ollen pyrkiä suo- jaamaan eri kielloilla, joiden asettaminen on riippuvainen erilaisista edellytyksistä. Lisäksi kiellot eroavat toisistaan myös sen suhteen, kuinka laajoja ne ovat eli mitä niillä voidaan kieltää. Tutkielma pyrkii hahmottamaan myös näiden kieltojen suoja-aloja. Lakien lähtö- kohdistakin on jo nähtävissä, että tavaramerkkilain mukaisen suojan kohteena on tavara- merkki, kun taas SopMenL:n kohteena on niin sanotusti elinkeinonharjoittajien välisen kil- pailutilanteen suojaaminen sopimattomalta menettelyltä.
Tutkielmassa käsitellään tavaramerkkilain 5.1,3 §:n ja SopMenL:n 1 §:n mukaisten suojien soveltumista laajalti tunnettuihin tavaramerkkeihin. Tutkielman näkökulmana on tavaramer- kin ja merkin välinen loukkaustilanne, jolloin oletuksena on se, ettei suostumusta laajalti tunnetun tavaramerkin käyttöön ole saatu. Tavaramerkkilain 6 §:n mukainen yksinoikeuteen sisältyvä tavaramerkin haltijan oikeus kieltää merkin käyttö (tavaramerkin kielto-oikeus) ra- jataan tutkielman ulkopuolelle. Tarkoituksena on käsitellä yksinoikeuden sisältöä ja suoja- alaa, eikä sen arviointi, millaista merkin käyttöä laajalti tunnetun tavaramerkin haltija voi kieltää, ole relevanttia. Tutkielmassa käsitellään SopMenL:n yleislausekkeen nojalla saata- vaa suojaa. Siten erityisesti SopMenL:n 2 a § (vertaileva markkinointi) rajataan tutkielman ulkopuolelle, koska sen mukaan ottaminen laajentaisi tutkielman aihetta tarpeettomasti.
Lainkohta käsittää kiellon vertailevassa markkinoinnissa käytettävistä ilmauksista ja sei- koista. Pykälä esiintyy oikeuskäytännössä toisinaan myös yleislausekkeen kanssa ja on
osittain päällekkäinen yleislausekkeen kanssa. Pykälän vastainen menettely ei myöskään poissulje yleislausekkeen vastaisuutta. Näin ollen sama menettely voi olla esim. ensisijai- sesti 2 a §:n vastaiseksi ja toissijaisesti 1 §:n vastaiseksi, ja kieltohakemuksia on usein haet- tukin kummankin pykälän nojalla.5 Lisäksi tutkielmassa ei ole luoda vakaata erottelua Suo- men ja EU:n lainsäädännön välille, vaan ainoastaan siltä osin niiden välillä ilmenee relevant- teja eroavaisuuksia.
Laajalti tunnetun tavaramerkin suojan edellytykset kytkeytyvät ensinnäkin sen laajan tun- nettuuden osoittamiseen ja toiseksi merkkien välisen yhteyden osoittamiseen. Merkittävä alue laajalti tunnetun tavaramerkin suojassa on kuitenkin sen maineen ja erottamiskyvyn suojeleminen aiheettomalta käytöltä tapauksissa, joissa sekä toinen elinkeinonharjoittaja saa niistä epäoikeudenmukaista etua että tapauksissa, joissa toisen elinkeinonharjoittajan menet- tely aiheuttaa näille haittaa (suojan erityisedellytykset, tavaramerkkilaki 5 § 1 mom. 3 kohta).
SopMenL:n osalta suojaa voidaan antaa mm. jäljittelyn muotoja vastaan, tarkemmin sanoen orjallista jäljittelyä ja maineen norkkimista vastaan. Erityisesti maineen norkkiminen on ta- varamerkkilain suojan kanssa samankaltainen, toisen elinkeinonharjoittajan toimintaan, tuotteeseen, tunnukseen tai vastaavaan liittyvä mainetta ja tunnettuutta suojaava peruste, jonka tarkoituksena on suojata niitä sopimattomalta hyväksikäytöltä.6 SopMenL:ia koske- vassa selvityksessä todettiin, että orjallisen jäljittelyn sekaantumisvaara ja maineen norkki- minen asettuvat päällekkäin tavaramerkkioikeuden kanssa.7 Sekä tavaramerkkilain että Sop- MenL:n laajalti tunnettuun tavaramerkkiin soveltuvien suojien pyrkimyksenä on maineesta ja tunnettuudesta syntyneen itseisarvon eli ns. goodwill-arvon suojaaminen.8 Goodwill’illä tarkoitetaan yleensä merkin hyvää mainetta, tunnettuisuutta ja kuuluisuutta.9
Kummassakin laissa lähtökohtana on menettelyn kilpailunvapaus ja sallittavuus, ja kumpaa- kin suojaa rajoittaa hyvän liiketavan vastaisuuden käsite.10 Tavaramerkkioikeuden näkökul- masta hyvän liiketavan edellytyksen on katsottu tarkoittavan pääasiassa velvoitetta toimia
5 Esim. ratkaisuissa KKO 2005:105, KKO 2005:38, KKO 2004:4 ja MAO 548/08.
6 Määttä 2018, s. 81.
7 Työ- elinkeinoministeriö 2011, s. 19. Ks. Työ- ja elinkeinoministeriö 2011, s. 44–47.
8 SopMenL:n esitöissä on todettu goodwill-arvon menetys mahdollisena seurauksena hyvän liiketavan vastai- sesta ja menettelystä. HE 114/1978 vp, s. 11. Oesch on todennut, että yrityksen tiettyä kaupallista arvonantoa voidaan suojata sekä tavaramerkkilain että SopMenL:n mukaisilla kieltokanteilla. Oesch 2017, s. 13.
9 Häkkänen ym. 2008, s. 59.
10 KKO 2006:17, kohta 21 ja Asia C-228/03, Gillette, EU:C:2005:177, kohdat 46. Weckström 2010, s. 9.
lojaalisti tavaramerkin haltijan perusteltuihin intresseihin nähden.11 SopMenL:n edellytys on puolestaan joustavampi, eikä esim. sen kieltämiä menettelyjä ole lueteltu siinä. SopMenL:n hyvän liiketavan edellytys ilmenee sen 1 §:n sanamuodosta ja tavaramerkkilain osalta hyvän liiketavan mukaisuuden edellytys ilmenee 8 §:stä. Tavaramerkkilain 8 §:ssä on säädetty sel- laisista rajoituksista tavaramerkin haltijan yksinoikeuteen silloin, kun käyttö on hyvän liike- tavan mukaista.12 Hyvän liiketavan edellytys ja sen vastainen menettely on määritelty Eu- roopan unionin tuomioistuimen (EUT) ratkaisukäytännössä suhteessa näihin rajoituksiin.13 Koska yksinoikeuden rajoitukset soveltuvat myös laajalti tunnettuihin tavaramerkkeihin, on hyvän liiketavan mukaisuuden katsottu olevan lähtökohtaisesti hyväksyttävä syy tavaramer- kin käytölle.14 Laajalti tunnetun tavaramerkin haltijahan voi joutua sietämään toisen merkin käyttöä, jos toisen merkin käyttöön on olemassa hyväksyttävä syy, sillä tällöin käyttö ei ole aiheetonta.15 Tavaramerkkidirektiivin16 johdanto-osassa on todettu, että yksinoikeuksilla ei ole tarkoitus rajoittaa kolmansia käyttämästä merkkejä tai merkintöjä oikeudenmukaisesti ja hyvän liiketapaa noudattaen.17 Laajalti tunnetun tavaramerkin loukkaustilanteessa tavara- merkkilaki ja SopMenL sääntelevät siten, sitä minkälainen menettely on hyväksyttävää kil- pailutilanteessa, vaikkakin ne lähestyvät tilannetta eri näkökulmista ja mahdollistavat eri laajuisen suojan. Lähtökohdat sääntelylle ovat kilpailun turvaamisen näkökulmasta ovat kui- tenkin samanlaiset.
Aihe on yhteiskunnallisesti merkityksellinen tavaramerkkien elinkeinotoiminnassa vahvis- tuneen aseman vuoksi ja erityisesti laajalti tunnettujen tavaramerkkien vahvaan erottamis- kykyyn ja maineeseen liittyvien hyväksikäyttöä koskevien menettelyjen vuoksi. Lisäksi laa- jalti tunnettujen tavaramerkkien suojakeinojen selventäminen on tärkeää, ottaen huomioon
11 Asia C-63/97, Bayerische Motorenwerke AG, EU:C:1999:82, kohta 61, asia C-100/02, Gerolsteiner, EU:C:2004:11, kohta 41, ja asia C-228/03, Gillette, EU:C:2005:177, kohta 24.
12 Tavaramerkin haltija ei voi kieltää toista käyttämästä tavaramerkkiä hyvän liiketavan mukaisesti luonnolli- sen henkilön omaa nimeä tai osoitetta, tuotteen ominaisuuksia kuvaavaa merkkiä, erottamiskyvytöntä merkkiä, tai merkkiä silloin, kun käyttö on tarpeen esimerkiksi tuotteen käyttötarkoituksen osoittamiseksi.
13 Asia C-228/03, Gillette, EU:C:2005:177, kohdat 41–45.
14 Asia C-63/97, Bayerische Motorenwerke, EU:C:1999:82, kohta 62 ja asia C-100/02, Gerolsteiner, EU:C:2004:11, kohta 16. Weckström 2010, s. 11.
15 Hyväksyttävän syyn käsite ei SopMenL:n käsitteiden tavoin ole nähtävissä suoraan tavaramerkkilaista. Kä- site on muodostunut oikeuskäytännössä. Asia C-252/07 Intel, EU:C:2008:655, kohta 39. Toisen tavaramerkin käytön hyväksyttävyyden rajoista puhuttaessa on oikeuskirjallisuudessa käytetty myös hyvän liiketavan vas- taisuutta. Weckström 2005, s. 700.
16 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2436, annettu 16 päivänä joulukuuta 2015, jäsen- valtioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä.
17 Tavaramerkkidirektiivin johdanto-osan perustelukappale 27.
tavaramerkkioikeuden vahvistunut asema ja sen suhde SopMenL:n suojakeinoihin.18 Toi- saalta laajalti tunnettujen tavaramerkkien suojan saannin käsitteleminen on merkittävää myös muiden elinkeinonharjoittajien vuoksi, sillä tunnusmerkin kaikenlainen käytön näh- dään usein yrityksenä hyödyntää laajalti tunnetun tavaramerkin mainetta ja erottamisky- kyä.19 Siten laajalti tunnetun tavaramerkin suojan rajojen määrittely ja systematisointi on tärkeää.
Tavaramerkkilain 2 §:n 1 momentin mukaan tavaramerkki on elinkeinotoiminnassa tavaroi- den ja palvelujen tunnuksena käytettävä merkki, johon on saatu yksinoikeus kyseisen lain säännösten mukaisesti. Tavaramerkki kuvastaa tavaroiden ja palveluiden alkuperää ja laatua, ja mikä tärkeintä, se erottaa tuotteen muista samanlaisista tuotteista. Tässä tutkielmassa, ku- ten myös tavaramerkkilaissa, tavaramerkkiä käytetään nimityksenä tavaroiden ja palvelui- den tunnuksena käytettävästä merkistä.20 Erottamiskyky on tavaramerkin tärkein tehtävä ja se on tavaramerkin yksinoikeussuojan kohteena.21 Laajalti tunnetun tavaramerkin suojassa suojan kohteena korostuu myös tavaramerkin maineen merkitys. Erityisesti maine ja tunnet- tuus liittyvät tavaramerkin synonyyminä usein käytettyyn termiin brändi, joka terminä ei kuitenkaan ole juridinen, ja jonka käyttöala on tavaramerkkiä laajempi. Toisaalta termien erillisyyden puolesta puhuu se, että tavaramerkkilain lain esitöissä on todettu tavaramerkin voivan olla olennainen osa yrityksen brändiä.22 Pääasiallisesti silläkin tarkoitetaan merkkiä, jolle on markkinoinnin ym. toiminnan kautta syntynyt laaja tunnettuus.23 Toisaalta brändin perustehtävä on sama kuin tavaramerkillä – sen tehtävänä on yksilöidä tuote, palvelu tai yritys ja erottaa se kilpailijoistaan.24 Vaikka tutkielmassa käsitellään tavaramerkkiä brändin sijasta, voidaan toisinaan viitata brändiin. Termiä käytetään kuitenkin tutkielman asetta- missa rajoissa, eikä sillä viitata termin vapaamuotoisempiin merkityssisältöihin, kuten hen- kilöbrändiin. Brändin ja tavaramerkin eroja ja brändiajattelun merkitystä erityisesti laajalti tunnetun tavaramerkin osalta käsitellään myöhemmin omassa kappaleessaan.
18 Uuden tavaramerkkilain myötä tavaramerkkien rekisteröinti ei edellytä enää rekisteröitävien tavaramerkkien graafista esitystapaa. Tämän vuoksi yhä useampia erilaisia merkkejä on mahdollista rekisteröidä tavaramer- keiksi. HE 201/2018 vp, s. 7.
19 Työ- ja elinkeinoministeriö 10/2011, s. 26.
20 Palveluiden tunnuksina käytettävistä merkeistä käytetään toisinaan myös nimitystä palvelumerkki. Haar- mann 2014, s. 304.
21 Patentti- ja rekisterihallitus, kohta Tavaramerkin täytyy olla erottamiskykyinen.
22 HE 201/2018 vp, s. 5.
23 Kielitoimiston sanakirja, kohta brändi.
24 Malmelin – Hakala 2007, s. 27.
Tunnettuuden käsitteellä ja erityisesti tavanomaisen ja laajan tunnettuuden välisellä rajan- vedolla on suuri merkitys siitä näkökulmasta, kuinka laajaa suojaa tavaramerkki saa. Lisäksi merkin tunnettuus voi tuottaa yritykselle, merkin tuotteille tai palveluille itsessäänkin lisä- arvoa eli ns. goodwill-arvoa. Goodwill-arvo koostuu liiketoiminnan aineettomista varoista.25 Esimerkiksi yhdysvaltalaisen talouslehden, Forbesin tekemän tilaston mukaan vuoden 2020 arvokkain brändi on Apple, jonka arvo oli 241.2 miljardia dollaria ja jonka tuotto arvioitiin 260.2 miljardiksi dollariksi.26 Vaikka tilasto ei kerro yksittäisen tavaramerkin arvosta, voi- daan kuitenkin todeta, että tavaramerkin arvo voi toimia välittömänä osana elinkeinonhar- joittajan liiketoimintaa, tuotteiden tunnuksena, sekä muodostaa merkille itsenäistä arvoa.
Kummassakin tapauksessa tavaramerkin ja sen maineen suojeleminen loukkauksilta on tär- keää.
1.2 Tutkimusmetodi ja keskeiset lähteet
Tutkielman tutkimusmetodi on lainopillinen. Lainoppi eli oikeusdogmatiikka käsittää voi- massa olevan oikeuden tulkitsemisen ja systematisoinnin. Lainopin tehtävinä on pidetty tul- kintaa ja systematisointia eli tarkemmin sanottuna lainopillisten ongelmien uudelleen muo- toilua, uudenlaisten systemaattisten yhteyksien osoittamista ja ongelman ratkaisuun liitty- vien relevanttien näkökulmien jäsentämistä. Tutkimuksen tulokset pyritään lainopillista me- todia käyttävässä tutkimuksessa esittämään siten, että niitä voidaan hyödyntää tuomioistuin- ten ja viranomaisten toiminnassa tai asianajotoiminnassa. Lainopin keskeinen auditorio muodostuu näin lainsoveltajista.27
Lainopillinen tutkimus on jaoteltu myös sen käytännölliseen ja teoreettiseen suuntaukseen.
Teoreettinen lainoppi keskittyy oikeudenalan yleisten oppien, käsitteiden ja teorioiden ke- hittämiseen. Käytännöllistä lainoppia kutsutaan myös tulkintajuridiikaksi ja sen tehtävänä on tuottaa tulkintasuosituksia eli suosituksia siitä, miten voimassa olevaa oikeutta tulisi tul- kita.28 Lainopin tehtävä oikeusjärjestelmän hahmottajana ei esimerkiksi Kaiston mukaan tar- koita sitä, että lainopissa tulisi esittää ainoastaan normien voimassaoloa koskevia väitteitä, vaan kannanottoja voidaan esittää myös oikeusjärjestyksen sisällöstä tapauksessa, jossa tiet- tyä lainsäädäntöä ei olisikaan alun perin annettu.29 Lainopin tutkimuskohteena on normit ja
25 Black ym. 2013, kohta Goodwill ja Lehmonen 2018, s. 161.
26 Forbes, kohta The World’s Most Valuable Brands.
27 Määttä 2016, s. 148, Tolvanen 2016, s. 275 ja Hirvonen 2011, s. 22. Ks. myös Nuutila 1996 s. 129.
28 Määttä 2016, s. 148–149.
29 Kaisto 2005, s. 343.
sen tuottama tieto on luonteeltaan normatiivista tietoa.30 Lainopillinen tutkimusmetodi nä- kyy tutkielmassa siten, että tutkielman tarkoituksena on systematisoida ja tulkita tavara- merkkilain ja SopMenL:n mukaisten suojien aloja ja niiden välisiä eroavaisuuksia pyrki- myksenä tuottaa tietoa lainsoveltamista varten.
Lähdeaineisto muodostuu kaikesta normatiivisesta sisällöstä eli laeista ja niiden esitöistä sekä näiden taustalla olevasta EU-lainsäädännöstä. Oikeuskäytännöstä tärkeimmän osan muodostaa Euroopan unionin tuomioistuimen, Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (EUYT) ja korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisukäytännöt. Viittaan EU-tuomioistuimiin edellä mainituilla nimillä myös niiden ratkaisujen osalta, jotka sijoittuvat Lissabonin sopi- musta31 edeltävään aikaan, jolloin niitä kutsuttiin vielä Euroopan yhteisöjen tuomioistui- meksi ja Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeksi.32 Osa tavara- merkkioikeuteen kuuluvista käsitteistä täsmentyy myös tavaramerkkien rekisteröintiä kos- kevassa hallintoprosessuaalisessa menettelyssä, joiden osalta kvalitatiivisesti tärkein oikeus- käytäntö muodostuu korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisuista.
Tutkielmassa hyödynnetään myös markkinaoikeuden (MAO) ratkaisukäytäntöä. MAO toi- mii tavaramerkkejä koskevan oikeuskäytännön edeltävänä asteena sekä siviili- että hallinto- prosessuaalisessa menettelyssä. Vaikka MAO:n ja sen edeltäjän markkinatuomioistuimen (MT) painoarvo on oikeuslähdeopillisesti KKO:ta ja KHO:ta alempi, on niiden ratkaisujen katsottu vähentävän erityisesti SopMenL:n tulkintaan liittyviä katvealueita.33 Esimerkiksi tutkielman kannalta keskeinen hyvän liiketavan vastaisuuden käsite on pääasiassa muovau- tunut MAO:n ja MT:n oikeuskäytännössä.34 SopMenL:n 1 §:ään sisältyvän hyvän liiketavan vastaisen ja muun sopimattoman menettelyn käsitteen tulkinnassa voidaan hyödyntää Kes- kuskauppakamarin liiketapalautakunnan suosituskäytäntöä. Edellä mainitut käsitteet ovat vahvasti elinkeinoelämään sidottuja käsitteitä, joiden vuoksi liiketapalautakunnan suositus- käytännöstä voidaan löytää tukea käsitteiden tulkintaan, vaikka niiden lopullinen merkitys- sisältö täsmentyykin vasta tuomioistuinprosessissa. Liiketapalautakunnan suositusten
30 Hirvonen 2011, s. 22.
31 Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta.
32 Vuoteen 2009 Lissabonin sopimuksen voimaantuloon asti Euroopan unionin tuomioistuin ja Euroopan unio- nin yleinen tuomioistuin tunnettiin nimillä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja Euroopan yhteisöjen ensim- mäisen oikeusasteen tuomioistuin. EUVL, N:o C 306, 17.12.2007, s. 1–271.
33 Määttä 2018, s. 7.
34 Weckström 2010, s. 8.
painoarvoa vähentää kuitenkin se, että ne ovat usein salaisia ja niistä julkaistut lausunto- lyhennelmät ovat on varsin suppeita.35
Oikeuskäytännön osalta on huomattava myös kaksi muutosta. Ensinnäkin aikaisempi tava- ramerkkilaki oli yksinoikeuden sisältöä koskevalta sanamuodoltaan pitkään vanhentunut suhteessa EU:n tavaramerkkidirektiiviin.36 Tavaramerkkilain sanamuotona käytettiin sekoi- tettavuuden käsitettä, kun taas direktiivissä käytettiin sekaannusvaaran käsitettä. Lain sana- muotoa muutettiin lailla tavaramerkkilain muuttamisesta (616/2016), jolla otettiin käyttöön EU:n silloisen tavaramerkkidirektiivin (EU 2015/2436) tuomia muutoksia. Direktiivin tar- koituksena oli lähentää jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädäntöjä, ja kun lain sanamuoto ei vastannut direktiivin sanamuotoa, termi ”sekoitettavuus” muutettiin termiin ”sekaannus- vaara”.37 Muutos vaikuttaisi olleen puhtaasti semanttinen, sillä, esityksessä todettiin, että tavaramerkkilakia tulkittiin oikeuskäytännössä kuitenkin direktiivin mukaisesti huolimatta sanamuotojen erosta ja ettei käsitevaihdos muuttaisi oikeustilaa.38 Se, ettei muutos muutta- nut oikeustilaa johtui siitä, että korkein oikeus oli jo tätä aiemmin soveltanut ja viitannut sekoitettavuuden arvioinnin osalta suoraan EY-lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön, ensim- mäisen kerran ratkaisussa KKO 2004:49 (RENICHEW-ratkaisu).39 Esimerkiksi KKO totesi ratkaisussa KKO 2017:42 (ABLOY-tapaus), jonka käsittely eri oikeusasteissa sijoittui sekä lainmuutosta edeltävälle että seuraavalle ajalle, että sovellettavalla lailla ei ole merkitystä asian lopputuloksen kannalta, sillä ”tavaramerkkilakia on joka tapauksessa tulkittava ja so- vellettava ottaen huomioon tavaramerkkidirektiivi ja sitä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö”. Lisäksi KKO totesi, että tavaramerkkien sekaannusvaara, erottamiskyky ja samankaltaisuus ovat sellaisia oikeudellisia käsitteitä, joita on tulkittava yhdenmukaisesti unionin alueella, ja että vanhan lain termiä ”sekoitettavissa” arvioidaan myös niiden perus- teiden mukaisesti, mitä unionin tuomioistuin on antanut sekaannusvaaran tulkinnasta.40 Nykyisen tavaramerkkidirektiivin aikana voidaan KKO:n mukaan tukeutua myös direktiiviä 89/104/ETY koskevaan oikeuskäytäntöön.41 Näin ollen sekaannusvaaran arvioinnissa voi- daan yhä hyödyntää laajasti aiempaa unionin ja kotimaista oikeuskäytäntöä, lain keskeisestä
35 Weckström 2010, s. 8.
36 Sekä direktiiviin 89/104 että direktiiviin 2015/2436.
37 HE 24/2016 vp, s. 3 ja 8.
38 HE 24/2016 vp, s. 8.
39 KKO 2004:49, kohdat 4–10. Ks. myös Weckström 2010, Työ- ja elinkeinoministeriö 2011, s. 18.
40 KKO 2017:42, kohdat 8 ja 11.
41 KKO 2017:42, kohta 11.
termimuutoksesta huolimatta. Sen vuoksi tutkielmassa tullaan sopivilta osin viittaamaan se- koitettavuutta koskevaan kirjallisuuteen puhuttaessa sekaannusvaarasta ja sen arvioinnista.
Oikeuskäytännön voidaan siten katsoa olevan validia kansallisessa lainsäädännössä olleesta eroavaisuudesta huolimatta, koska korkein oikeus on johtanut perustelujaan tältä osin suo- raan EY-direktiivistä ja oikeuskäytännöstä. Kansallista lakia onkin tulkittava niin, että tul- kinta ei ole ristiriidassa EU:n säännösten kanssa, ja kollisiotilanteessa EU:n normille on an- nettava etusija.42 Esimerkiksi tavaramerkkioikeudessa tämän on katsottu tarkoittavan sitä, että EU:n säännöksillä ja EUT:n tulkintalinjauksilla on oltava vaikutusta kansallisen lain arvioinnissa, eikä niitä voida kokonaan sulkea pois arvioinnista.43 Edellä mainittu merkitsee myös sitä, että EU-tavaramerkkidirektiivin sanamuoto ja päämäärät on pidettävä mukana kansallisen lain säännösten tulkinnassa.44 KKO toimikin nähdäkseni perustellusti ottaessaan huomioon EU:n lainsäädännön ja oikeuskäytännön kansallisen lain ollessa sanamuodossaan vanhentunut.
Toiseksi on huomattava immateriaalioikeudellisten asioiden ja SopMenL:ia koskevien asi- oiden käsittelyn erillisyys ennen ajankohtaa 1.9.2013. Lailla sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain muuttamisesta (117/2013) keskitettiin teollis- ja tekijän- oikeudellisten asioiden käsittely mahdollisimman suuressa määrin samaan oikeuspaikkaan, markkinaoikeuteen.45 Tätä ennen immateriaalioikeudellisia asioita koskevat mitättömyyttä ja loukkausta koskevat asiat käsiteltiin yleisissä tuomioistuimissa, ensimmäisessä oikeusas- teessa lähinnä Helsingin käräjäoikeudessa (HelKäO), ja SopMenL:n mukaiset kieltoasiat kä- siteltiin puolestaan markkinaoikeudessa.46 Lain esitöissä todettiinkin, että SopMenL:in mu- kaisen vilpillisen kilpailun ehkäisemisen ja tunnusmerkkien suojan osalta oli yleistä, että suojaa haettiin samanaikaisesti tai peräkkäisesti sekä tavaramerkkilain nojalla Helsingin kä- räjäoikeudessa että kieltoa SopMenL:n nojalla markkinaoikeudessa, vaikka suojien hakemi- nen merkitsikin asioiden käsiteltäväksi saattamista eri oikeuspaikoissa. Oikeuspaikkojen erillisyyden todettiin aiheuttavan immateriaalioikeudellisen asiantuntemuksen pirstaloitu- mista eri oikeuspaikkoihin sekä sitä, että asianosainen ”pakotetaan” valitsemaan tietyn
42 Asia C-14/83, Von Colson ja Kamann, EU:C:1984:153, kohta 26 ja asia C-108/89, Marleasing SA, EU:C:1990:395, kohta 8.
43 Palm 2002, s. 54, Weckström 2005, s. 698. Ks. myös Jacob – Alexander 2004, s. 8.
44 Weckström 2005, s. 698.
45 HE 124/2012 vp, s. 1.
46 HE 124/2012 vp, s. 9–10.
suojamuodon välillä.47 Helsingin käräjäoikeuden ja markkinaoikeuden ratkaisulinjat näiden asiatyyppiensä ensimmäisinä oikeusasteina erosivat keskenään.
Helsingin käräjäoikeuden tulkintalinja oli selvästi hyväksyvämpi tavaramerkkioikeudelli- sille kieltokanteille kuin markkinaoikeuden tulkintalinja oli SopMenL:n kieltokanteille. Esi- merkiksi ratkaisuissa MAO 132/04 (Hullut päivät -tapaus) ja Helsingin käräjäoikeuden tuo- mio 3.3.2005 nro 5736 Stockmann (kantaja/hakija) vaati laajalti tunnetun tavaramerkin suo- jaa HelKäO:ssa tavaramerkkilain nojalla ja markkinaoikeudessa SopMenL:n nojalla. Hel- KäO katsoi tuomiossaan Maskun Kalustetalon (vastaaja) jäljitelleen Stockmannin Hullut päivät -tunnusmerkkiä ja kielsi käyttämästä edellä mainittuja sanoja. Markkinaoikeus katsoi puolestaan ratkaisussaan, että vastaajan alennusmyyntimainonta ei ollut sekoitettavissa ha- kijan mainontaan, mutta myös, että sanojen ”hullut” ja ”päivät” käytön osalta mainonta oli ollut jäljittelyä. Vastaajan mainonta ei kuitenkaan antanut virheellistä kuvaa sen tuotteiden kaupallisesta alkuperästä, eikä siitä, että vastaajan toiminta olisi ollut yhteydessä hakijan toimintaan. Vastaajan ei myöskään katsottu käyttäneen sopimattomasti hyväksi ”Hullut Päi- vät” -sanaparin goodwill-arvoa.48
Toisaalta Weckström on katsonut viitaten, että tuomioistuimet eivät keskittyneet ratkaisuis- saan kokonaisarviointiin, joka ottaa huomioon kaikkien markkinatoimijoiden intressit vää- ristymättömän kilpailun järjestelmää turvaten, vaan yksipuolisesti yhden markkinatoimijan intresseihin; HelKäO tulkitsi tavaramerkkilain säännöksiä liian laajasti tavaramerkin haltijan intresseihin perustuen ja samalla muiden markkinatoimijoiden intressejä syrjien. Markkina- oikeus ei puolestaan ole ottanut riittävästi huomioon laajalti tunnetun tavaramerkin vahvem- paa suojaa.49 EYT onkin korostanut, että tavaramerkkidirektiivillä pyritään yhteensovitta- maan tavaramerkinhaltijoiden perustavanlaatuisten intressit ja muiden markkinatoimijoiden intressit siten, että tavaramerkkioikeus voi täyttää tehtävänsä olennaisena osana vääristymät- tömän kilpailun järjestelmää.50
47 HE 124/2012 vp, s. 20.
48 Weckström 2005, s. 709 ja 710.
49 Weckström 2005, s. 4. Ks. myös Helsingin käräjäoikeuden osalta Gillette-tapauksessa 30.3.2000 annettu tuomio nro. 00/8476 ja Hullut Päivät -tapauksessa 3.3.2005 annettu tuomio ja markkinaoikeuden osalta MAO 134/04.
50 Asia C-63/97, Bayerische Motorenwerke AG, EU:C:1999:82, kohta 62.
1.3 Tutkielman rakenne
Tutkielma etenee siten, että toisessa pääluvussa käsitellään lakien suhdetta ja säädöspohjaa.
Tarkoituksena on hahmottaa tavaramerkkilain ja SopMenL:n keskinäistä suhdetta ja tutkiel- man oikeudellista kehikkoa. Systematisointi on tältä osin tärkeää, sillä tavaramerkkilaki on vahvasti liitoksissa EU-lainsäädäntöön ja tavaramerkkioikeutta on harmonisoitu tällä tasolla vahvasti mm. tavaramerkkidirektiivillä ja -asetuksella51. SopMenL juontaa puolestaan juu- rensa kansainvälisistä sopimuksista, pääasiassa Pariisin yleissopimuksesta.52 EU-oikeudessa SopMenL on vahvasti kansallista oikeutta, vaikka se saa vaikutteita tavaramerkkioikeutta koskevan EU-oikeuden kautta, esim. hyvän liiketavan mukaisuuden käsitteen sisällöstä.
EUT ei tee perusteluissaan eroa eri oikeudenalojen välille, vaan ottaa ratkaisussaan huomi- oon perustamissopimusten valossa kaikki asiassa merkitykselliset seikat.53 Luvussa selven- netään myös tavaramerkin ja brändin käsitteen eroa sekä brändiajattelun korostunutta mer- kitystä laajalti tunnetussa tavaramerkissä.
Kolmannessa pääluvussa käsitellään tavaramerkin yksinoikeutta, tarkemmin sanottuna yk- sinoikeuden saantia ja sen sisältöä, sekä eräitä keskeisiä tavaramerkkioikeuteen kuuluvia kä- sitteitä, kuten erottamiskykyä, tavaramerkkien välistä samankaltaisuutta ja sekaannusvaaraa.
Käsitteiden osalta hahmotetaan niiden käsitesisällön ohella myös niiden paikkaa tavara- merkkioikeudellisessa arvioinnissa. Pääluvun lopulla on myös saavutettu pääpiirteinen kuva laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saannin sisällöstä ja edellytyksistä. Yksinoikeuden saannin tavoista vakiinnuttaminen korostuu tavaramerkkilain ja SopMenL:n yhteisenä läh- tökohtana. Vakiinnuttaminen on toinen vaihtoehto tavaramerkkilain mukaisen yksinoikeu- den saannille ja ainoa vaihtoehto suojan saamiseksi SopMenL:n nojalla. Käsitteellä on li- säksi korostunut merkitys laajalti tunnetun tavaramerkin käsittelyssä, sillä laaja tunnettuus voidaan jäljempänä esitettävin tavoin saavuttaa ainoastaan vakiinnuttamalla. Vakiinnuttami- nen lakien lähtökohtana käsittää lisäksi sen asetelman, jossa tavaramerkin rekisteröinti ei ole yksinoikeuden saannin kannalta riittävä vaihtoehto. Tällaisessa tilanteessa arvioitavaksi voi tulla se, onko tavaramerkki vakiintunut riittäviltä osin tai oikeuttaako vastapuolen menettely SopMenL 1.1 §:n mukaiseen suojaan.
51 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1001, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, Euroopan unionin tavaramerkistä.
52 Teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus.
53 Asiat C-427, C-429 ja C-436, Bristol-Myers Squibb, EU:C:1996:282, kohta 48.
Neljännessä pääluvussa tarkastellaan SopMenL:n kokonaisuutta. Tarkasteltavia osia ovat SopMenL:n 1 §:n yleislauseke, sen alle kuuluvat menettelyt ja yleislausekkeen sisältämä hyvän liiketavan vastaisuuden käsite. Yleislausekkeen alaisista menettelyistä korostuu eri- tyisesti jäljittely, joka sisältää orjallisen jäljittelyn ja maineen norkkimisen, jotka voivat kummatkin toimia itsenäisinä suojan perusteina SopMenL:n nojalla. Perusteita ja niiden edellytyksiä tullaan tarkastelemaan omissa kappaleissaan. Hyvän liiketavan vastaisuus ja toisaalta edellytys sen mukaisuudesta on olennainen käsite koko SopMenL:n soveltamisen kannalta, ja se tulee määritellyksi pitkälti sen osalta, millainen menettely on hyvän liiketavan vastaista orjallisena jäljittelynä tai maineen norkkimisena.
Viidennessä pääluvussa tarkastellaan laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saannin edelly- tysten tarkempaa sisältöä, ja erityisesti sitä, miten suojan saanti muotoutuu oikeuskäytän- nössä. Laajalti tunnetun tavaramerkin suojan edellytyksiin kuuluu se, että merkki on laajalti tunnettu, merkkien välillä on niiden samankaltaisuudesta aiheutuva yhteys, sekä se, että mer- kin aiheeton käyttö loukkaa tavaramerkin erottamiskykyä ja mainetta saamalla niistä epäoi- keudenmukaista etua tai aiheuttamalla niille haittaa. Kutakin edellytystä käsitellään omassa kappaleessaan. Viimeisessä pääluvussa esitän yhteenvetoni ja johtopäätökset siitä, millaisia eroja tavaramerkkilain mukainen yksinoikeussuoja ja SopMenL:n 1 §:n mukaisen yleislau- sekkeen suoja sisältävät laajalti tunnetun tavaramerkin osalta eli kuinka tavaramerkkilain mukainen yksinoikeussuoja eroaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa anne- tun lain 1 §:n mukaisen yleislausekkeen antamasta suojasta laajalti tunnetun tavaramerkin tapauksessa, erityisesti suojan saannin osalta.
2 LAKIEN SÄÄDÖSPOHJA JA BRÄNDIAJATTELUN MERKITYS TAVARAMERKKIIN
2.1 Tavaramerkkilain ja SopMenL:n välinen suhde sekä tutkielman säädöstausta Tutkielman kannalta keskeisin sääntökokonaisuus muodostuu tavaramerkkilaista ja sopi- mattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetusta laista. Tavaramerkkilaki on kan- sallinen tavaramerkkisuojaa antava erityislaki, jonka soveltamisalaan kuuluvat sen 1 §:n mu- kaisesti tavaramerkit sekä yhteisö- ja tarkastusmerkit. Laki on ensisijainen ja pääasiallinen sääntökokonaisuus kansallisia tavaramerkkejä koskevissa tapauksissa. Uusi tavaramerkki- laki astui voimaan 1. päivä toukokuuta 2019 ja sillä pantiin täytäntöön EU:n tavaramerkki- direktiivi. EU-oikeuden osalta sääntökokonaisuuteen kuuluu lisäksi EU:n tavaramerkkiase- tus, joka astui voimaan 23.3.2016.54 Tavaramerkkiasetus55 on Suomessa suoraan sovelletta- vaa oikeutta.56 Tavaramerkkidirektiivi ja -asetus ovat kummatkin osa EU:n tavaramerkkiuu- distusta, jonka myötä laajalti tunnettujen tavaramerkkien vahvempi suoja astui myös jäsen- maille pakolliseksi säännökseksi.57 Tällä varmistettiin laajalti tunnettujen tavaramerkkien samantasoinen suoja suhteessa EU-tavaramerkkeihin.58
Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa astui voimaan 1. päivänä tammi- kuuta 1979. Lain menettelyä koskevista säännöksistä säädetään eräiden markkinaoikeudel- listen asioiden käsittelystä annetussa laissa (1528/2001).59 SopMenL perustuu Pariisin yleis- sopimuksen vilpillistä kilpailua koskeviin säännöksiin, eikä elinkeinonharjoittajien välisiä sopimattomia menettelyjä ole tavaramerkkioikeuden tavoin harmonisoitu EU-tasolla.60 Lain
54 EUIPO, kohta Uusi EU-tavaramerkkiasetus.
55 Euroopan neuvoston ja parlamentin asetus (EU) 2017/1001, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, Euroopan unionin tavaramerkistä.
56 Euroopan unionista annetun sopimuksen (SEUT) 288 artiklan 2 ja 3 kohdissa on säädetty asetuksen ja di- rektiivin velvoittavuudesta. Ks. myös HE 201/2018 vp, s. 1.
57 EU-tavaramerkkiuudistuksen tarkoituksena oli mm. tavaramerkkiprosessien yksinkertaistaminen, nopeutta- minen ja harmonisoiminen, sekä oikeusvarmuuden parantaminen selventämällä eräitä säännöksiä. European Parliament, kohta Think Tank, The EU Trademark Reform Package. Asetuksen tuomana muutoksena voidaan mainita mm. OHIM:in (The Office for Harmonization in the Internal Market) nimenmuutos Euroopan unionin teollisuusoikeuksien virastoksi (EUIPO).
58 ks. tavaramerkkidirektiivin johdanto-osan perustelukappale 10. Ks. myös Ojala 2017 s. 176–177.
59 HE 114/1978 vp, s. 1. Aiemmin menettelysäännöksistä säädettiin markkinatuomioistuimesta annetussa laissa (31/1978). Muutos menettelysäännösten siirtymisestä tehtiin lailla sopimattomasta menettelystä annetun lain 7 ja 8 §:n muuttamisesta. HE 105/2001 vp, s. 68. Työ- ja elinkeinoministeriö 2011, s. 4.
60 Bruun 2003, s. 17–19 ja Weckström 2005, s. 702. EU-tason sääntelyä on kuitenkin esimerkiksi kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien suhteista, kuten sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi (2005/29/EY), ja eri toimialojen markkinointia koskevia direktiivejä, kuten direktiivi sähköisestä kaupankäyn- nistä (2000/31/EY). Kur – Dreier ym. 2019, 514–516.
6 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalle voidaan asettaa kielto jatkaa tai uudistaa lain 1–3 §:ien vastaista menettelyä. Kieltoa koskevat hakemusasioita käsitellään markkinaoikeudessa markkinaoikeudellisina asioina. Jo alkuperäisessä laissa säädettiin hyvän liiketavan vastai- sen tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattoman menettelyn mukaisesta kiellosta (SopMenL 1 §:n yleislauseke).61 Lain tavoitteena on hyväksyttävän kilpailun ai- kaansaaminen ja ylläpitäminen, sekä tarkemmin oikeussuojan antaminen elinkeinonharjoit- tajalle toisen elinkeinonharjoittajan hyvän liiketavan vastaista tai sopimatonta menettelyä vastaan.62 Tavoite näkyy käytännössä suoraan lain 1 §:n yleislausekkeesta. Laissa ei ole il- maistu sen varsinaista soveltamisalaa, mutta se koskee nimensä mukaisesti kaikkea sopima- tonta menettelyä elinkeinonharjoittajien välisessä toiminnassa.63 Sopimattoman menettelyn käsitteeseen liittyy myös vahvasti lain 1 §:ssäkin esitetty käsite hyvän liiketavan vastaisuu- desta.
Kummassakin laissa lähtökohtana on menettelyn kilpailunvapaus ja sallittavuus, ja kumpaa- kin suojaa rajoittaa hyvän liiketavan vastaisuuden käsite.64 Käsitteen on tavaramerkkioikeu- den näkökulmasta katsottu tarkoittavan pääasiassa velvoitetta toimia lojaalisti tavaramerkin haltijan perusteltuihin intresseihin nähden.65 SopMenL:n osalta käsitettä ei ole tarkemmin määritelty.66 Tavaramerkkioikeudessa hyvän liiketavan edellytys on määritelty EUT:n rat- kaisukäytännössä, jossa sitä on arvioitu mm. suhteessa yksinoikeuden rajoituksiin (tavara- merkkilaki 8 §).67 Hyvän liiketavan mukaisuuden katsottu olevan lähtökohtaisesti hyväksyt- tävä syy tavaramerkin käytölle.68 Tavaramerkkioikeutta koskeva erityisnormisto määrittää kaikilla oikeuden tasoilla kielletyn ja sallitun kilpailun raja-aluetta tavaramerkkejä koske- vilta osilta. Yleisellä tasolla lähtökohtana on sama kilpailunvapaus kuin kilpailuoikeudessa, eli myös SopMenL:issa.69
61 Myöhemmin 1 §:n lainkohtaan lisättiin markkinoinnissa ilmi käytävistä edellytyksiä koskeva nykyinen 2 momentti, joka ei kuitenkaan ole tutkielman kannalta relevantti. HE 194/2001.
62 HE 114/1978 vp, s. 1. Ks. myös Rissanen ym. 1990, s. 199.
63 Lisäksi on nähtävissä, ettei soveltamisala ylety siten sellaiseen menettelyyn, jonka toisena osapuolena on yksityishenkilö, esim. kuluttaja. Edellä mainitun esimerkin osalta sääntelystä vastaa SopMenL:n ns. vastinepa- rina toimiva kuluttajansuojalaki (38/1978).
64 KKO 2006:17, kohta 21 ja Asia C-228/03, Gillette, EU:C:2005:177, kohdat 46. Weckström 2010, s. 9.
65 Asia C-63/97, Bayerische Motorenwerke AG, EU:C:1999:82, kohta 61, asia C-100/02, Gerolsteiner, EU:C:2004:11, kohta 24, ja asia C-228/03, Gillette, EU:C:2005:177, kohta 41.
66 SopMenL:n 1.1 §:ssä kielletään hyvän liiketavan vastaiset tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattomat menettelyt ilman, että tällaisia kiellettyjä menettelyjä olisi erikseen määritelty.
67 Asia C-228/03, Gillette, EU:C:2005:177, kohdat 41–45.
68 Asia C-63/97, Bayerische Motorenwerke, EU:C:1999:82, kohta 62 ja asia C-100/02, Gerolsteiner, EU:C:2004:11, kohta 16. Weckström 2010, s. 11.
69 Weckström 2005, s. 701.
Koska tavaramerkkilaki on erityislaki ja SopMenL on yleislaki, ensisijaiset säännökset ta- varamerkkiä koskevissa asioissa ovat tavaramerkkilaissa, joita SopMenL:n säännökset usein puolestaan täydentävät. Tavaramerkkilaki antaa suojaa sen nojalla myönnetyn yksinoikeu- den nojalla, ja SopMenL suojaa muun ohella myös tavaramerkkejä niiden ollessa lain mu- kaisen sopimattoman menettelyn kohteena. SopMenL:n antama suoja on tavaramerkkilakiin ja sen myöntämiin yksinoikeuksiin verrattuna, erityisesti 1 §:n yleislauseke huomioon ot- taen, yleisluontoisempaa ja sen suojapiiri on epämääräisempi.70 Elinkeinonharjoittaja voi saada samanaikaisesti suojaa sekä tavaramerkkilain että SopMenL:n nojalla. Tässä on yleensä kyse SopMenL osalta sen yleislausekkeen soveltamisesta.71 Tavaramerkkioikeus ja SopMenL:n säännökset kohtaavat hyvin sopimattoman menettelyn tai ainakin sen alalajin, jäljittelyn osalta.72 Elinkeinonharjoittaja voi suojata tuotteensa yksilöllistä ulkomuotoa tai sen ominaisuuksia, ja rekisteröity yksinoikeus suojaakin vahvasti jäljittelytoimia vastaan.
Tavaramerkkilaki antaa nykyään hyvät edellytykset rekisteröidä ulkoasuun liittyviä ominai- suuksia kuten muotoa ja väriyhdistelmiä tuotteiden tavaramerkiksi.73 Jokin tietty elinkeinon- harjoittajan merkki, esim. juuri tuotteen ulkoasu, on voinut jäädä ilman rekisteröityä yksin- oikeussuojaa, mutta kilpailevan elinkeinonharjoittajan sitä koskeva käyttö tai muu toiminta voidaan katsoa sopimattomaksi ja esim. jäljittely voi osoittautua sopimattomaksi sekä koh- teena olevan elinkeinonharjoittajan että asiakkaiden kannalta.74 Esimerkkinä tällaisista alu- eista, joihin SopMenL voisi antaa suojaa tavaramerkkilain sijasta, on esitetty palveluita.75 Relevanttien oikeuslähteiden kehikko ei rajoitu vielä kansalliseen tavaramerkkilainsäädän- töön ja sen taustalla olevaan EU-oikeuteen sekä SopMenL:n säännöksiin. Lisäksi on huomi- oitava eräät kansainväliset sopimukset sekä eräät kansainväliset ja kansalliset säännöt. Kan- sainvälisistä oikeuslähteistä on mainittava Pariisin yleissopimus76. Yleissopimuksen sovel- tamisalaan kuuluu sen 1 artiklan mukaisesti mm. tavaramerkit ja vilpillisen kilpailun
70 Castrén 1997, s. 237.
71 Castrén 1997, s. 237. Ks. myös Rissanen ym. 1990, s. 199.
72 EUT on Gillette-ratkaisussaan määrittänyt, että mm. tavaramerkin käyttäminen on hyvän liiketavan vastaista, jos sillä heikennetään tavaramerkin erottamiskykyä tai laajaa tunnettuutta, tai jos kolmas esittää tavaransa sel- laisella tavaramerkillä varustetun tavaran jäljitelminä tai toisintoina. Gillette, EU:C:2005:177, kohta 46. Jäljit- tely ja maineen norkkiminen on kielletty myös ICC:n markkinointisääntöjen 15 ja 16 artikloissa.
73 Työ- ja elinkeinoministeriö 2011, s. 8.
74 Työ- ja elinkeinoministeriö 2012, s. 15.
75 Työ- ja elinkeinoministeriö 2012, s. 15 ja Työ- ja elinkeinoministeriö 2011, s. 8.
76 Pariisin liittosopimus teollisuusoikeuden suojelemisesta (SopS 14/1953). Sopimus allekirjoitettiin vuonna 1883.
