Luonnossuunnittelusta hanke etenee yleissuunnitteluun, joka tapahtuu osin päällekkäin luonnossuunnittelun ja toteutussuunnittelun kanssa. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tar-kentaa luonnossuunnittelun aikaisia ratkaisuja. Jotta rakennukselle asetetut toiminnalliset, elinkaari-, vähähiilisyys- ja muut tavoitteet saavutetaan, vaaditaan suunnittelijoilta entistä vuorovaikutteisempaa yhteistyötä. Yleissuunnitteluvaiheessa keskeisessä roolissa ovat ra-kennussuunnittelija ja/tai arkkitehti, rakennesuunnittelija ja energiasuunnittelija. (RT 103254, 2020, s. 10.)
Yleissuunnittelun aikana tarkennetaan ja kehitetään luonnossuunnitteluvaiheessa tehtyjä pe-riaatteellisia ratkaisuja. Energia-, materiaali- ja toteutustaparatkaisujen tarkentuminen sekä rakenteiden käyttöikäsuunnittelu mahdollistavat erilaisten laskelmien suorittamisen. Tar-kentuneiden tietojen avulla suoritetaan muun muassa energia-, hiilijalanjälki- ja elinkaari-laskentaa. Laskelmien lisäksi tehdään myös optimointia, jolla pyritään varmistamaan eri ta-voitteiden välisen tasapainon säilyminen ja parhaan mahdollisen ratkaisun löytyminen. Sa-malla arvioidaan valittavan ratkaisun vaikutusta investointi- ja ylläpitokustannuksiin. (RT 103254, 2020, s. 10.) Alla olevassa kuvassa (KUVA 7) on esitetty yleissuunnittelun aikaiset kestävän kehityksen toimenpiteet.
Kuva 7. Yleissuunnittelun aikaiset keinot, joilla voidaan vaikuttaa kestävän kehityksen toteutumiseen raken-nushankkeessa.
Kestävän kehityksen kannalta on tärkeää, että yleissuunnitteluvaiheessa varmistetaan eri ra-kennusosien ja materiaalien tekniset käyttöiät sekä huomioidaan niiden uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuudet. Samalla on hyvä arvioida tilojen mahdollista muunneltavuutta ja rakenteiden purettavuutta niiden kustannusvaikutuksia unohtamatta.
Yleissuunnittelun jälkeen suunnitelmasta laaditaan nykyisten säännösten edellyttämä ener-giatodistus sekä mahdollisesti uuden maankäyttö- ja rakennuslain tulevien säännösten edel-lyttämä hiilijalanjälkilaskelma. Tehdyillä yleissuunnitelmilla haetaan hankkeelle rakennus-lupaa.
Energiasimulointi
Energiasimuloinnin avulla saadaan realistinen arvio rakennuksen energiankulutuksesta ja energiatarpeesta. Arviointi voidaan suorittaa joko staattisena tai dynaamisena simulointina.
Simuloinnin avulla kyetään optimoimaan lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien tehot, ja väl-tytään niiden ali- tai ylimitoitukselta. Energiankulutuksen ja tehontarpeiden lisäksi saadaan laskettua rakennuksen tarkka E-luku, ja kyetään selvittämään esimerkiksi huonekohtaiset lämpötilatasot, huoneilman kosteustasot ja CO2-pitosuudet. Energiasimuloinnilla voidaan myös kartoittaa rakennuksen niin sanottujen ilmaisenergioiden, kuten aurinko- ja tuuliener-gian sekä ihmisten, koneiden ja laitteiden sekä valaistuksen luovuttaman lämpöenertuuliener-gian määrä.
Elinkaaren hiilijalanjälkilaskenta, LCA
Elinkaaren hiilijalanjälkilaskennalla selvitetään rakennuksen ympäristövaikutuksia, ja sen avulla pyritään vaikuttamaan rakennuksen koko elinkaaren aikaisiin päästöihin. Jo hankkeen tarveselvitysvaiheessa tai myöhemmin hankesuunnittelun aikana rakennukselle voidaan asettaa hiilijalanjälkitavoite. Tavoitteenasetanta perustuu muiden samankaltaisten rakennus-ten hiilijalanjälkilaskennan tuloksiin.
Varsinainen rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen laskenta suoritetaan suunnitteluvaiheen aikana siten, että laskentaa tarkennetaan suunnittelun edetessä. Hiilijalanjälkilaskelmat voi-daan laatia käyttämällä apuna Suomen ympäristökeskus geneeristä eli tyypillistä päästötie-tokantaa tai hyödyntämällä valmistajien tarjoamia tuotetietokohtaisia päästötietoja. Suurim-mat päästöt muodostuvat yleensä tontin maatöistä, rakennuksen perustuksista ja sen kanta-vasta rungosta ja ulkosienistä. Näin ollen kiinnittämällä niihin huomiota yleissuunnitteluvai-heessa, voidaan syntyviin päästöihin vaikuttaa tehokkaasti.
Laskenta pitää sisällään aiemmin tässä työssä esitetyt (KUVA 2) moduulit, eli se kattaa ma-teriaalien hankinnasta ja valmistuksesta, rakennusvaiheesta, rakennuksen käytöstä ja ylläpi-dosta sekä purusta aiheutuneet päästöt. Laskenta voidaan suorittaa pinta-alaperusteisesti (kgCO2e/m2). Vaihtoehtoisesti pinta-alaperusteisesti laskettu arvo voidaan suhteuttaa raken-nuksen käyttöikään, jolloin saatu tulos kuvaa rakenraken-nuksen päästöjen määrää vuositasolla (kgCO2e/m2/a). Laskenta tulisi jaotella tuote- ja käyttösidonnaisiin päästöihin, jolloin olisi selkeämmin eroteltavissa päästöjen syntylähteet. Suunnittelun aikana voidaan suorittaa si-mulointia, jonka avulla nähdään paremmin tuote-, materiaali- ja järjestelmävalintojen vai-kutus lopullisiin laskentatuloksiin. Hiilijalanjäljen laskennan yhteydessä rakennushank-keelle voidaan myös suorittaa hiilikädenjälkilaskenta. Hiilikädenjälkilaskelmassa voidaan esittää muun muassa mahdollisia rakennusmateriaalien uudelleen hyödyntämisen, kierrättä-misen, hiilen varastoinnin tarjoamia etuja.
Tällä hetkellä hiilijalanjäljen laskenta on rakennushankkeeseen ryhtyvälle vapaaehtoista, mutta lausuntokierroksella olevassa Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa siitä esite-tään tulevan velvoittavaa. Alkuun laskentaa suoritetaan ilman rakennustyyppikohtaista raja-arvoa, mutta myöhemmin raja-arvoihin pääsemisemisestä on tulossa rakennusluvan edelly-tys. (YM, 2021c.)
Investointi- ja elinkaarikustannuslaskenta, LCCA/LCC
Investointilaskennan avulla selvitetään hankkeen hankintakustannuksia, ja arvioidaan inves-toinnin kannattavuutta. Elinkaarikustannusanalyysi ulottuu pidemmälle aikajänteelle kuin
investointilaskelma, ja sen tarkoituksena arvioida rakennuksen koko elinkaaren aikaiset kus-tannukset. Elinkaarikustannuslaskenta pitää sisällään kohteen investointikustannukset, käy-tönaikaiset kustannukset ja käytöstä poistokustannukset. Käytönaikaisiin kustannuksiin lue-taan mukaan muun muassa energiakustannukset, huolto- ja korjauskustannukset sekä erilai-set maksut, kuten jätemaksut ja kiinteistöverot. Erilaisten laitteiden energiakäyttökustannuk-set voivat usein olla hankintahintaakin suuremmat. Elinkaarikustannuslaskennan avulla voi-daan vertailla erilaisia suunnitteluratkaisuja, ja selvittää simuloimalla kokonaistaloudelli-sesti kannattavin toteutusvaihtoehto.
Kosteustekninen riskitarkastelu ja kuivumisaikalaskelmat
Kohteelle suoritetaan kosteustekninen riskitarkastelu, jonka tarkoituksena on tunnistaa koh-teen kosteusriskit, ja pyrkiä vaikuttamaan niihin suunnitteluratkaisujen avulla. Riskitarkas-telun perustella määritellään rakennusosakohtaiset riskiluokat, ja kriittisille rakenteille teh-dään suunnitteluvaiheessa kuivumisaikalaskelmat. Tehtyjen laskelmien perusteella varmis-tetaan, että kohteelle on laadittu realistinen rakentamisaikataulu, ja aikatauluun on lisätty kriittisten työvaiheiden ajankohdat. Riskitarkastelun laadintaan osallistuvat kohteen kaikki suunnittelijat. Mikäli kohteessa on vaativia tai erittäin vaativia kosteusteknisten riskien ra-kenteita, kohteelle valitaan erillinen puolueeton rakennusfysiikan suunnittelija, joka suorit-taa kohteelle rakennusfysikaalisen tarkastelun.
Kosteudenhallintaselvitys
Kohteelle laaditaan kosteudenhallintaselvitys, johon kirjataan rakennushankkeen kosteuden-hallinnalle asetetut tavoitteet hankkeen eri vaiheissa aina suunnittelusta kohteen valmistu-miseen asti. Selvityksen tarkoituksena on varmistaa se, että rakennuksen rakenteiden kos-teudesta ei ole haittaa rakennuksen terveellisyydelle, turvallisuudelle tai pitkäikäisyydelle.
Selvityksessä käydään pääpiirteittäin läpi ne toimenpiteet, joilla varmistetaan rakentamis-määräysten ja vaatimusten toteutuminen sekä asetettuihin tavoitteisiin pääseminen. Kosteu-denhallintaselvitys on rakennusvalvonnan edellyttämä lupahakemuksen liiteasiakirja.
Kos-teudenhallintaselvityksen pohjalta urakoitsija tai hänen palkkaamansa asiantuntija laatii työ-maalle kosteudenhallintasuunnitelman. Suunnitelma on laadittava ennen rakennustöiden aloitusta.
Esteettömyysselvitys
Hankkeen esteettömyysselvitys tehdään suunnittelun perustaksi, jotta esteettömyys tulee huomioiduksi rakennuksen suunnittelussa. Selvitys kattaa rakennuksen sisätilojen lisäksi ra-kennuksen ulkopuoliset alueet. Esteettömyysasetus määrittää esteettömyyden vähimmäis-vaatimukset, mutta jokaisen hankkeen esteettömyyden tavoitetaso määritellään hankekoh-taisesti. Mitä paremmin esteettömyys ja siihen liittyvät mahdolliset tulevaisuuden tarpeet huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa, sitä pitkäikäisempään ja kestävämpään lopputulok-seen päästään. Esteettömyysselvityksessä huomioidaan liikkumisen esteettömyyden lisäksi myös aistiesteettömyys, jota suunnittelussa tuetaan selkeillä tilaratkaisuilla. Rakennus, jossa esteettömyys on huomioitu kattavasti, mahdollistaa tilojen käytön mahdollisimman laajalle käyttäjäkunnalle. Samalla se vähentää sellaisia tulevia muutostarpeita, jotka johtuvat esimer-kiksi käyttäjien liikunta- tai näkökyvyn rajoitteisuudesta. Kattavasti huomioitu rakennuksen ja sen ympäristön esteettömyys voi lisäksi parantaa rakennuksen myöhempiä muuntojousta-vuusmahdollisuuksia.