Yläkoululaisten välituntien viettotavat ovat hyvin erilaisia alakoululaisiin verrattuna. Alakoululai-set viettävät melkein kaikki välitunnit ulkona, istuvat välitunneilla vähemmän ja liikkuvat selvästi enemmän kuin yläkoululaiset. Välituntien viettäminen sisällä taas lisää huomattavasti istumista ulkovälitunteihin verrattaessa. (Kokko & Mehtälä 2016, 81.) Liikkuva koulu –ohjelman pilottivai-heessa tehtyjen oppilaskyselyjen mukaan alakoululaisten välitunnit olivat yläkoululaisten välitun-teja selvästi fyysisesti aktiivisempia (Tammelin ym. 2013). Yläkoulun oppilaat osallistuivat lii-kunta- ja pallopeleihin harvemmin ja istuivat ja seisoskelivat yleisemmin kuin alakoulun oppilaat.
Sekä alakoulussa että yläkoulussa istuminen ja seisoskelu lisääntyivät hieman Liikkuva koulu – ohjelman pilottivaiheen aikana, mikä saattaa johtua siitä, että oppilaat vanhenivat seurantajakson aikana. Istuminen ja seisoskelu siis yleistyivät välituntien viettotapoina ylemmille vuosiluokille siirryttäessä. (Tammelin ym. 2013.)
Välituntien viettämisessä ulkona ero alakoulun ja yläkoulun välillä on selvä (Turpeinen, Kallio, Haapala, Rajala, Lehtomäki & Tammelin 2015; Rajala, Haapala, Kämppi, Hakonen & Tammelin 2016). LIITU-tutkimuksissa vuosina 2014 (Turpeinen ym. 2015) ja 2016 (Rajala ym. 2016) seitse-mäsluokkalaisista ja yhdeksäsluokkalaisista alle puolet vietti yleensä välitunnit ulkona, kun taas vuoden 2014 tutkimuksessa (Turpeinen ym. 2015) lähes kaikki viidesluokkalaiset ja vuoden 2016 tutkimuksessa (Rajala ym. 2016) lähes kaikki kolmas- ja viidesluokkalaiset viettivät välituntinsa
33
pääsääntöisesti ulkona. Liikkuva koulu –ohjelman pilottivaiheen 2010–2012 seurannan aikana ta-pahtui oppilaskyselyjen perusteella yläkoulussa välituntien ulkona viettämisessä selkeä muutos, sillä syksyllä 2010 ulkona välituntinsa vietti 23 prosenttia oppilaista ja keväällä 2012 jo 39 pro-senttia oppilaista (Tammelin ym. 2013). Pojat siirtyivät tyttöjä useammin viettämään välitunteja ulos (Tammelin ym. 2013).
Yläkoululaiset myös istuvat välituntisin selvästi enemmän kuin alakoululaiset (Turpeinen ym.
2015; Rajala ym. 2016). Vuoden 2014 LIITU-tutkimuksessa (Turpeinen ym. 2015) vain noin joka kymmenes viidesluokkalainen vietti kaikki tai useimmat välitunnit istuen, mutta seitsemäs- ja yh-deksäsluokkalaisista näin teki kaksi kolmasosaa. Myös vuoden 2016 LIITU-tutkimuksen (Rajala ym. 2016) mukaan seitsemäsluokkalaiset (21 %) ja yhdeksäsluokkalaiset (28 %) istuivat kaikilla tai useimmilla ulkovälitunneilla selvästi viidesluokkalaisia (4 %) enemmän. Sisävälitunneilla jopa 72 prosenttia seitsemäsluokkalaisista ja 76 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista istui aina tai useim-miten (Rajala ym. 2016).
Alakoululaiset liikkuvat väitunneilla selkeästi yläkoululaisia enemmän (Rajala ym. 2016). Vuoden 2016 LIITU-tutkimuksessa (Rajala ym. 2016) kuvattiin välituntiliikunnan kokonaismäärää väli-tuntiliikuntaindeksillä, joka sisältää liikuntapelit ja -leikit, pallopelit, kävelyn, osallistumisen oh-jattuun välituntiliikuntaan sekä toimimisen välituntiliikunnan ohjaajana. Välitunti-indeksi vaihte-lee välillä 0–63 ja koululaiset liikkuvat välituntisin sitä enemmän ja reippaammin, mitä suurempi indeksi on. Tutkimuksen tulosten mukaan viidesluokkalaiset (välituntiliikuntaindeksi 27,0) liikkui-vat välitunneilla seitsemäsluokkalaisia (13,8) ja yhdeksäsluokkalaisia (11,5) selvästi enemmän.
(Rajala ym. 2016.)
Myös sitä on tutkittu, miten yläkoululaiset liikkuvat välitunneilla. LIITU-tutkimuksessa 2014 (Tur-peinen ym. 2015) noin puolet yläkoululaisista tytöistä ja pojista kertoi kävelevänsä välituntien ai-kana. Kevyeen liikuntaan kaikilla tai useimmilla välitunneilla kertoi osallistuvansa 22 prosenttia seitsemäsluokkalaisista ja 15 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista. Pallopelejä kertoi pelaavansa vä-lituntisin 19 prosenttia seitsemäsluokkalaisista ja 14 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista. Ylä- ja ala-koululaisia verrattaessa viidesluokkalaisista kevyeen liikuntaan osallistui 58 prosenttia ja pallope-leihin 57 prosenttia, joten osallistuminen sekä kevyeen liikuntaan että pallopepallope-leihin oli selvästi vähäisempää yläkoululaisilla kuin alakoululaisilla. (Turpeinen ym. 2015.)
34
Kuitenkin Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheen oppilaskyselyiden (Tammelin ym. 2013) mu-kaan seurannan aikana välitunneilla liikuntapeleihin osallistuneiden poikien osuus kasvoi yläkou-lussa 17 prosentista 25 prosenttiin ja pallopelejä pelaavien poikien osuus 11 prosentista 22 prosent-tiin. Muutamassa yläkoulussa liikuntapeleihin osallistuminen välitunneilla lisääntyi selvästi ja jois-sakin yläkouluissa pallopelien pelaaminen lisääntyi huomattavasti erityisesti pojilla. (Tammelin ym. 2013.) Haapalan ym. (2014) tutkimuksessa taas kahden vuoden seurannan aikana neljän Liik-kuva koulu -ohjelman yläkoulun välituntisin ainakin joskus liikunnallisiin aktiviteetteihin osallis-tuneiden 7–9-luokkalaisten osuus kasvoi liikunnallisissa leikeissä 30 prosentista 49 prosenttiin ja pallopeleissä 33 prosentista 42 prosenttiin suurimmaksi osaksi poikien osallistumisen lisääntymi-sestä johtuen. Tyttöjen osallistuminen välituntiaktiviteetteihin taas lisääntyi kahdessa koulussa su-kupuolispesifien liikunnallisten aktiviteettien tai liikuntamahdollisuuksien ansiosta. Tässä tutki-muksessa koulujen paikalliset kontaktihenkilöt kokivat oppilaiden fyysistä aktiivisuutta lisänneiksi asioiksi järjestetyt välituntiaktiviteetit, välituntien aktivoijina toimivat oppilaat sekä välineiden hankinnat ja liikuntamahdollisuuksien kehittämisen. (Haapala ym. 2014.)
Palovuori (2011) selvitti liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielmassaan erään yläkoulun oppilai-den kehitysideoita ja kaipaamia muutoksia välituntiympäristöönsä sekä sitä, millainen välitunti on oppilaiden näkökulmasta. Tulosten mukaan oleskelu ja istuskelu olivat oppilaista parasta ajan-vietettä välituntisin, ja oppilaat kertoivat suurimmassa osassa kommentteja oleskelevansa ja viet-tävänsä aikaa välituntisin kavereiden kanssa tekemättä oikeastaan mitään. Savijoen (2016) 8.-luok-kalaisten tyttöjen käsityksiä välituntiliikunnasta sekä tyttöjen liikkumisen ja liikkumattomuuden syitä selvittäneessä pro gradu -tutkielmassa fyysisen aktiivisuuden lisääminen 8.-luokkalaisten tyt-töjen välitunneille oli haastavaa juuri vahvan välitunneilla istuskeluun ja seisoskelun houkuttelevan toimintakulttuurin takia. Yleisimpänä välituntiliikunnan esteenä nousi esille se, että tytöt kokivat kavereiden kanssa juttelemisen välitunneilla olevan tärkeämpää kuin liikunnan harrastaminen. (Sa-vijoki 2016.)
Koulujen liikuntavarustusta ja puitteita Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheen kouluissa selvit-täneen raportin (Rajala, Inkinen & Haapala 2012) mukaan yläkoulujen pihoissa oli vähän liikku-miseen kannustavia välineitä. Lisäksi oppilaiden käytössä olevissa välituntiliikunnan välineissä oli
35
eri yläkoulujen välillä suuria eroja (Rajala ym. 2012). Palovuoren (2011) tutkielman tulosten mu-kaan oppilaat toivoivat koululle erilaisia liikuntavälineitä, kuten koripalloja ja jalkapalloja, erilaisia liikunnallisia aktiviteetteja välituntiliikunnan kehittämiseen ja monipuolistamiseen sekä runsaasti erilaisia liikuntapaikkoja. Oppilaat myös halusivat tekemistä välitunneiksi sekä sisälle että pihalle, sillä he kokivat, ettei koulussa ole välituntisin tarpeeksi tekemistä. Oppilaat eivät kuitenkaan aina osanneet eritellä, mitä heidän haluamansa tekeminen oli. (Palovuori 2011.)
Samoin Savijoen (2016) tutkimuksessa 8.-luokkalaisten tyttöjen fyysistä aktiivisuutta välitunnilla mahdollistavia tekijöitä olivat koulun toimintaympäristöön liittyvät asiat, kuten välineet, paikat ja käytännöt sekä lisäksi oppilaan oma asenne, yksilö ryhmän jäsenenä sekä kaverit. Tutkimuksessa toteutettu lyhytaikainen välituntiliikunnan aktivointi, jossa tytöt saivat itse suunnitella liikunta-muodon välitunneille, ei kuitenkaan ollut pidemmällä aikavälillä riittävä muuttamaan tyttöjen va-kiintunutta välitunninviettotapaa eli istumista ja seisoskelua kavereiden kanssa. Tutkimuksen pe-rusteella yläkouluikäisten tyttöjen välituntiliikunnan lisääminen vaatii vakiintuneiden välituntitoi-mintatapojen muuttamista sekä säännöllisiä ja aktiivisia toimia motivaation lisäämiseksi niin oppi-lailta itseltään kuin aikuisilta. (Savijoki 2016.)
Erityisesti yläkouluissa on siis syytä kehittää välituntiliikuntaa. Esimerkiksi lisäämällä ulkoväli-tunteja ja järjestämällä koulun pihalle mielekästä tekemistä voidaan vähentää välitunneilla istu-mista. (Kokko & Mehtälä 2016, 81.) Yläkoulussa on mahdollista lisätä välituntien viettämistä ul-kona erityisesti koulun yhteisellä kaikkia oppilaita koskevalla päätöksellä, jolloin myös tyttöjen ulkona oleminen välitunneilla lisääntyy (Tammelin ym. 2013, 47). Lisäksi olisi tärkeää luoda eri-laisia mahdollisuuksia liikkua myös koulun sisätiloissa, kuten aulatiloissa, liikuntasalissa ja käytä-villä (Kokko & Mehtälä 2016, 81). Liikkuva koulu –ohjelman pilottivaiheen kahdesta esimerk-kiyläkoulusta, joissa erityisesti pojat innostuivat seurannan aikana pelaamaan liikuntapelejä väli-tuntisin, toisessa koulussa oppilaille tarjottiin mahdollisuus käyttää koulun liikuntasaleja vapaasti 15 minuutin välitunneilla kolmena päivänä viikossa (Tammelin ym. 2013). Lisäksi tytöt saivat mennä tanssisaliin kolmesti viikossa ja pojat liikuntasaliin kahdesti viikossa. Kyseisessä koulussa myös hankittiin koulun pihavarastoon erilaisia liikuntavälineitä välituntikäyttöön. Toisessa esi-merkkiyläkoulussa taas koulutettiin liikunnan vastuuoppilaita, jotka järjestivät esimerkiksi eri
la-36
jien välituntiturnauksia sekä huolehtivat tanssimattovuoroista, välituntivälineistöstä sekä päivän-avausjumpista. Myös koulupihan olosuhteita kehitettiin liikkumaan kannustaviksi. (Tammelin ym.
2013.)
Vaikka välitunnit ovatkin alakouluissa selvästi liikunnallisesti yläkoulujen välitunteja aktiivisem-pia, rohkaisevat esimerkit Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheen kouluilta osoittavat, että toi-mintakulttuurin muuttaminen on mahdollista myös yläkouluissa (Tammelin ym. 2013, 75). Jotta yläkoululaisten välituntiliikuntaa voitaisiin edistää, tarvitaan uusia ideoita (Kokko & Hämylä 2015, 95; Tammelin ym. 2013, 75). Erityisesti yläkoulun tyttöjä kiinnostavan toiminnan kehittämiseen tarvitaan uusia ajatuksia (Haapala ym. 2014; Tammelin ym. 2013, 75). Oppilaat olisi tärkeää ottaa rohkeasti mukaan suunnitteluun (Kokko & Hämylä 2015, 95; Tammelin ym. 2013, 75), sillä he keksivät parhaat ideat todennäköisesti itse (Kokko & Hämylä 2015, 95).
Kevään 2016 LIITU-tutkimuksessa (Kokko & Mehtälä 2016) seitsemäsluokkalaisista vain vajaa viidennes (17 %) ja yhdeksäsluokkalaisista viidennes (20 %) oli osallistunut välituntitoiminnan suunnitteluun, joten välituntiliikunnan suunnitteluun osallistuvien oppilaiden osuutta pitäisi siis li-sätä selkeästi. Toiminta on todennäköisesti nuorille mieluisaa, kun heidän annetaan itse osallistua sen suunnitteluun (Kokko & Mehtälä 2016, 81). Koulun liikuntaa suunnitellessaan oppilaat saavat tilaisuuden osallistua kouluyhteisön asioiden hoitamiseen sekä mahdollisesti myös ohjauskoke-muksia välituntiliikunnan järjestämisestä vertaisilleen (Tammelin ym. 2013, 76). Olisi tärkeää kek-siä ratkaisuja, joiden avulla myös vähiten liikkuvat oppilaat saataisiin mukaan koulupäivän aikai-seen liikkumiaikai-seen (Tammelin ym. 2013, 75). Myös vähiten liikkuvat lapset ja nuoret sekä heidän toiveensa onkin tärkeää huomioida välituntitoiminnan suunnittelussa (Kokko & Mehtälä 2016, 81).