1-butanolin emissiot olivat vakio-olosuhteissa merkittävästi suurempia tekstiilipinnoitetuissa näyt-teissä 1-3 kuin referenssinäytteessä (näyte 4). 1-butanolin emissiot laskivat kaikissa tekstiilipin-notetuissa näytepaloissa seurantajakson aikana 40–70 % ensimmäisen päivän huippuarvosta. 1-butanolin merkittävin lähde ovat rakenteessa olevat liimat. Tätä päätelmää tukee µ-CTE-tulokset:
1-butanoli oli merkittävimpänä yhdisteenä kaikissa näytteissä, joissa oli käytetty uutta liimaa, riip-pumatta siitä, oliko näyte pelkästä liimasta vai rakennekerroksesta. On tavallista, että käytetyllä liimalla on merkittävä osuus lattiarakenteista lähteviin emissioihin. Fritsche (1996) ja Wilke ym.
(2004) totesivat tutkimuksissaan, että liimasta emittoituu hajoamistuotteena mm. 1-butanolia al-kalisen hydrolyysin seurauksena. Kosteuden nosto koepaloissa lisäsi emittoituneen 1-butanolin määrää, varsinkin seurantajakson alkuvaiheessa, jolloin suhteellinen kosteusprosentti rakenteessa oli 97–99 RH-%. 1-butanolin emissiot olivat kosteissa näytteissä ensimmäisten päivän aikana 20–
50 % suuremmat verrattuna kuivien olosuhteiden näytteisiin. Emissiot vakioituvat ensimmäisten päivien jälkeen saman tasoisiksi. Näytteessä kolme kostutus ei aiheuttanut yhdisteen emissioihin huomattavaa nousua - näytepalassa ollut vanha PVC-matto on todennäköisesti toiminut kaasti sulkuna kapillaarikosteudelle, eikä kosteus ole noussut tuoreen liimaan tasolle niin tehok-kaasti kuin muissa näytteissä.
5.1.2 Etaanihapon butyyliesteri
Etaanihapon butyyliesteriä emittoitui vain näytteistä 1–3. Näytteestä neljä (referenssi) ei sitä ha-vaittu yksittäisiä hyvin pieniä emissioita lukuun ottamatta. Näytteiden kostutus ei aiheuttanut nou-sua etaanihapon butyyliesterin emissioihin. µ-CTE-näytteissä merkittävin etaanihapon butyylies-terin lähde oli tuore liima. Yhdisteen suhdeluvut yksittäisissä sekä kuivalla, että kastuneella lii-malla olivat samanlaiset (8 ja 10 %). Tämäkin havainto tukee päätelmää, että rakenteen kosteudella ei ole vaikutusta etaanihapon butyyliesterin emittoitumiseen. Etaanihapon butyyliesteriä voidaan tavata esimerkiksi vesiohenteisista maaleista (Dören ym., 1994), joiden koostumus on saman kal-tainen kuin tutkimuksessa käytetyllä liimalla (vesiohenteinen sekapolymeeri). Yhdisteen poissaolo
4-näytteissä myös tukee päätelmää siitä, että sitä emittoituu vain tuoreesta liimasta. Etaanihapon butyyliesterille ei ole määritetty EU-LCI-arvoa.
5.1.3 Kaprolaktaami
Kaprolaktaamia emittoitui vain näytteistä 1–3. Kaprolaktaamin oli ainoa merkittävimmistä esiin-tyneistä yhdisteistä, jonka emissio aleni huomattavasti kostetuilla näytteillä (Kuva 19). µ-CTE-näytteissä ei suhteellisesti runsaimmin esiintyneiden yhdisteiden joukosta havaittu kaprolaktaa-mia. Yhdiste on peräisin uudesta tekstiilimatosta, jonka nukka on nylonpohjaista polyamidia. Po-lyamidin valmistukseen käytetään kaprolaktaamia (Tinge ym., 2018). Hydrolysointireaktion seu-rauksena reaktiotuotteena voi syntyä 6-aminoheksaanihappoa, mutta tätä yhdistettä ei yhdestäkään näytteestä havaittu. Kaprolaktaamin EU-LCI-ohjearvo on 300 µg/m3 ja korkein havaittu pitoisuus oli 7 % tästä (22 µg/m3).
Kuva 19. Kaprolaktaamin TVOC-emissio tutkimuksen aikana. Kosteiden olosuhteiden seurantajakso on alkanut ku-vassa 29 vuorokauden kohdalla, jolloin myös kaprolaktaamin emissiot ovat alentuneet.
5.1.4 2-etyyliheksanoli
2-etyyliheksanolin emissiot pysyivät vakio-olosuhteissa suhteellisen vakioina kaikissa näytepa-loissa koko seurantajakson ajan. Emissio oli kaikilla kuivilla näytteillä 28 vuorokauden aikana 8–
0,0
20 µg/m2/h. Näytteiden kostutuksen jälkeen yhdisteen emissiot nousivat ensimmäisten vuorokau-sien aikana 35-55 kertaisiksi.
18. mittauspäivänä emissio oli laskenut kaikilla näytteillä arvoon alle 200 µg/m2/h. (3-näytteellä kosteus nousi seurantajakson alussa). Kosteuden nousulla oli merkittävä vaikutus 2-etyylihek-sanolin emissioihin varsinkin korkeissa pitoisuuksissa. Vielä 122. mittausvuorokauden aikana kos-teiden näytkos-teiden emissiot olivat korkeammat kuin kuivilla näytteillä.
µ-CTE-näytteissä varsinkin kastuneella betonilla ja vanhalla PVC-matolla oli suuret 2-etyylihek-sanolin emissiot. Myös uudesta tekstiilimatosta ja vanhasta tasoitteesta mitattiin suhteellisen suuri etyyliheksanolin emissio, mutta sen kokonaispitoisuus oli kuitenkin pieni. Suurimmat lähteet 2-etyyliheksanolille µ-CTE-tulosten perusteella ovat siis vanha liima, vanha tasoite ja kastunut be-toni. Vanhasta liimasta ja PVC-muovimaton hajoamisesta syntynyt 2-etyyliheksanoli on kulkeu-tunut erityisesti betoniin, josta se on kosteuden nousun seurauksena päässyt emittoitumaan run-saasti.
Wilke ym. (2004) tutkivat monenlaisen vesiohenteisten liimojen emissioita. Ainoa jokaisesta lii-manäytteestä löytynyt yhdiste oli 2-etyyliheksanoli. Tämä johtopäätös ja µ-CTE-tulokset tukevat tämän tutkimuksen tulosta: yksi yhdisteen päälähteistä on käytetty vanha liima. Nykyään käytetyt liimat ovat 2-etyyliheksanolivapaita, kuten myös tässä tutkimuksessa käytetty uusi liima. Uudesta tekstiilimatosta mitatut 2-etyyliheksanolin emissiot ovat lähtöisin rakenteen polyuretaanipohjasta, josta muovin hajoamisen seurauksena emittoituu kyseistä yhdistettä. (Gustafsson, 1992). 2-etyyli-heksanoli on 1-butanolin lisäksi yksi yleisimmistä emissiotuotteista, joita tämän kaltaisista lattia-rakenteista vapautuu sisäilmaan varsinkin betonin kuivumisvaiheen aikana, jolloin suhteellinen kosteus on vielä suurehko (Sjöberg, 2001).
2-etyyliheksanolin EU-LCI-arvo on 300 µg/m3. Tämä ohjearvo ylittyi kosteiden olosuhteiden mit-tauksissa tai oli hyvin lähellä sitä kaikilla näytteillä ensimmäisen viiden vuorokauden aikana. Suu-rin yhdisteen pitoisuus oli kostean 4-näytteen (referenssi) 1. vuorokauden mittauksessa (511 µg/m3) 7. vuorokauden mittaus oli ensimmäinen, jossa kaikkien näytteiden 2-etyyliheksanolin pi-toisuus alitti ohjearvon niukasti.
5.1.5 1-fenoksi-2-propanoli
1-fenoksi-2-propanolin emissiot kasvoivat hieman kuivien näytteiden seurantajaksolla (0,2–11 µg/m2/h).
Kosteissa olosuhteissa yhdisteen emissiot nousivat 30–67 kertaisiksi ensimmäisen kahden mittaus-päivän aikana (emissio 367–580 µg/m2/h). Korkeimmat emissiot olivat näytteellä 4 (referenssi).
Rakenteen kosteuden nousulla on selvä yhteys yhdisteen emittoitumiseen. Emissio laski 22 vuo-rokauden aikana 70–80 % arvoon alle 100 µg/m2/h. Samana aikana betonirakenteen suhteellinen kosteus laski vain 1-4 %. Jo pieni suhteellisen kosteuden alenema voi suurissa kosteuslukemissa vaikuttaa huomattavan paljon syntyviin emissioihin (Sjöberg, 2001). 66 vuorokauden jälkeen emissiot olivat suhteellisen vakioituneet ja niiden emissio oli samassa suurusluokassa 122 vuoro-kauden seurantajakson jälkeen arvoissa 36–70 µg/m2/h, 10-20 % huippuarvoista.
µ-CTE-näytteissä 1-fenoksi-2-propanolia tavattiin kahdesta betoninäytteestä ja vanhasta liimasta.
Suhteellisesti suurin pitoisuus yhdisteellä oli kastuneella betonilla. Ero kuivan ja saman, kastellun betoninäytteen välillä oli 235-kertainen. Yhdisteen alkuperä on todennäköisesti vanha liima, josta se on kulkeutunut betoniin ja edelleen vapautunut sieltä kostumisen seurauksena. Uudesta liimasta tai muista rakennenäytteistä ei ko. yhdisteen emissioita havaittu. Wilke ym. (2004) havaitsivat tutkimuksessaan kahdessa liimalaadussa 1-fenoksi-2-propanolin pitoisuuksia, jotka olivat suu-ruusluokaltaan samanlaisia kuin vanhan liiman µ-CTE-tulos (pitoisuus 10 ja 15 µg/m3).
1-fenoksi-2-propanolille ei ole määritetty EU-LCI-arvoa.
5.1.6 1- ja 2-(2-butoksietoksi)etanoli ja 2-butoksietanoli
1- ja 2-(2-butoksietoksi)etanolia ja 2-butoksietanolia löytyi kosteista näytteistä enemmän kuin kui-vista näytteistä. Kosteiden näytteiden kohdalla emissiot korostuivat ensimmäisten mittausvuoro-kausien aikana, jolloin emissiot olivat ylimmillään 200 µg/m2/h. Noin 14 vuorokauden jälkeen emissiot olivat laskeneet 75–99 % tasoon 1-50 µg/m2/h. Emissioiden lasku jatkui myös tämän jälkeen.
Yhdisteet ovat todennäköisesti peräisin maton materiaaleista, jotka emittoituvat itse PVC-matosta, mutta myöskin muista materiaaleista (kuten betonista), johon yhdisteitä on kulkeutunut ja josta ne vapautuvat kostumisen seurauksena. Esimerkiksi Lundgren (1999) tutki artikkelissaan
PVC-päällysteisistä lattiarakenteista emittoituvia yhdisteitä vakio-olosuhteissa. Tässä tutkimuk-sessa 2-(2-butoksietoksi)etanoli oli yksi merkittävimmin esiintyneistä yhdisteistä. Artikkelissa esi-tetyt pitoisuudet olivat varsinkin kuivissa näytteissä korkeammat kuin tässä tutkimuksessa mitatut.
Esitetyt mediaaniemissiot artikkelissa olivat 32 µg/m2/h, tässä tutkimuksessa kuivilla näytteillä ei havaittu yli 0,1 µg/m2/h pitoisuuksia. Kosteissa näytteissä suurimmat emissiot olivat seuranjakson alussa hetkellisesti jopa yli 200 µg/m2/h, mutta 14 vuorokauden jälkeen emissiot olivat jo huomat-tavasti alhaisemmat.
EU-LCI-arvo 2-(2-butoksietoksi)etanolille on 350 µg/m3 ja 2-butoksietanolille 1600 µg/m3. Pitoi-suudet eivät ylittäneet asetettua ohjearvoja. 2-(2-butoksietoksi)etanolin pitoisuus oli suurimmil-laan 13 % yhdisteen EU-LCI-arvosta ja 2-butoksietanolin pitoisuus oli enimmillään noin 37% yh-disteen EU-LCI-arvosta. 1-(2-butoksitetoksi)etanolille ei ole määritetty EU-LCI-arvoa.