Valvottuun koevapauteen lähtöä valmistellaan vankeusaikana yhdessä vangin kanssa. Val-mistelutyössä huomioidaan vangin yksilölliset tarpeet esimerkiksi pohtimalla kuntouttavan työskentelyn tarpeellisuutta ja miettimällä sopivaa toimintavelvoitetta koevapaudessa olon ajalle. Osa valmistelutyöstä, kuten asunnon ja toimintavelvoitepaikan hankkiminen, voi olla vangin itsensä vastuulla. Aineistossa vaikuttamismahdollisuudet ja tarpeiden huomioiminen osana koevapauden suunnittelua ja toimeenpanoa näyttäytyivät tärkeinä elämänhallintaa tu-kevina tekijöinä.
Mahdollisuus vaikuttaa
Haastateltavat näkivät oman motivaation tärkeänä osana koevapauden onnistunutta suoritta-mista. Sitäkin tärkeämpänä näyttäytyivät koevapauden aikainen mahdollisuus neuvotella muutoksista tehtyihin suunnitelmiin sekä joustavuus esimerkiksi liikkuma-alueessa tai ko-tiintuloajoissa.
Mun ei tarvinnu tehdä linnalle mitään kirjallisia selvityksiä. Juhannukseksi päästiin perheen kesken mökille. Kävin vaan yhtenä päivänä vankilassa puhaltamassa. (H5.)
Osa haastateltavista kertoi myös vaihtaneensa työ- tai toimintavelvoitepaikkaa koevapauden suorittamisen aikana. Työ- tai toimintapaikan vaihtamisen mahdollisuuden koettiin olevan merkittävä, mutta myös ilmeisen poikkeuksellinen tapa toimia. Tärkeänä se nähtiin mielek-kään säännöllisen toiminnan löytämisen kannalta.
Mä kävin tässä [järjestötoimijalla] töissä ensin vankilasta. Sit kun pääsin koevapau-teen, se jatkui kuntouttavana työtoimintana. Heinäkuussa menin raksalle töihin ja jäin sinne, kun tää [järjestötoiminta] oli tauolla. Ja silloinkin olin vielä koevapaudessa.
(H6.)
Haastateltava H6 piti lisäksi tärkeänä, että palkkatyöpaikka löytyi jo koevapauden suoritta-misen aikana. Työssäkäynti jatkui koevapauden päättysuoritta-misen jälkeen, mikä mahdollisti toi-meentulon ja arjen jatkumisen säännöllisenä myös jatkossa.
Tarpeiden huomioiminen
Haastateltavat olivat koevapautensa aikana osallistuneet toimintavelvoitteena kuntouttavaan työtoimintaan, päiväkeskustoimintaan, säännölliseen vanhemmuustyöskentelyyn, työpaja-toimintaan tai palkkatyöhön. Huolimatta toimintavelvoitemahdollisuuksien moninaisuu-desta kaikki haastateltavat kokivat, että omien tarpeiden ja kykyjen mukainen toimintavel-voite tuki arjessa selviytymistä.
Päihteet olivat kuuluneet aiemmin jokaisen haastateltavan elämään. Haastateltava H4 koki hyvin tärkeänä myös sen tiedon, että koevapauden käydessä liian raskaaksi, on myös palaa-minen vankilaan määräajaksi mahdollista:
He [vankilan henkilökunta] vahvisti sitä tunnetta pärjäämisestä. Sit oli kuitenkin se, et he sanoivat, että voi soittaa vaikka keskellä yötä jos tulee se tunne, tai sanoivat että sinne voi tulla vaikka pariks päiväks vaan takaisin, jos haluu tulla henkisesti huilaa-maan. Ni, että heillä on myös se mahdollisuus, että tulla vaikka viikoks olemaan ja sit lähteä jatkamaan. (H4.)
Haastateltava kertoi koevapauteen lähtemisen olleen jännittävää aikaa ja monien asioiden tuolloin mietityttävän. Useampi haastateltava koki, että valvottu koevapaus on hyvää aikaa
harjoitella myös sosiaalisia taitoja, jotka ovat saattaneet pitkän vankilassa vietetyn ajan ai-kana unohtua.
Kyllä mä uskon, että se koevapaus autto lähtee muihinkin töihin. Kaikissa työpaikoissa on tavannu vähän niinku erilaisia ihmisiä. Helpompi lähtee johonkin uuteen. Ei oo este lähtee johonkin uuteen paikkaan. (H5.)
Sosiaalisten taitojen harjoittelun mahdollisuus on kytkettävissä yksilöllisten tarpeiden huo-mioimiseen, joka kokonaisuutena näyttäytyi vaikuttamismahdollisuuksia keskeisempänä elämänhallintaa tukevana tekijänä. Haastateltavien puheessa myös siviilielämän vaiheittai-nen harjoittelu liittyi osaksi tarpeiden huomioimista.
Tarpeiden huomioimisen yläluokkaan ja sitä myötä yksilöllisyyden pääluokkaan luokittelin aineiston perusteella myös inhimilliset kohtaamiset. Aineistossa korostuivat selkeästi haas-tateltavien kohtaamiset paitsi koevapauden suorittamien valvonnasta vastaavien virkamies-ten kanssa myös vertaisvirkamies-tensa kanssa. Samanlaisia asioita kokeneiden ihmisvirkamies-ten kohtaamisvirkamies-ten koettiin saavan aikaan esimerkiksi hyväksytyksi tulemisen tunnetta.
Eräs haastateltava kertoi myös kohtaamisistaan koevapauden valvontaa suorittavan tukipar-tion kanssa:
Ne tuli meille juomaan kahvit ja juteltiin. Ne oli niinku silleen et, ei ollu mitään vas-takkain asettelua, et me nyt ollaan tässä vartijoita ja sä oot vanki, vaan ne kohteli niinku ihmistä. (H6.)
Inhimillistä kohtaamista kaivattiin koevapauden ajalle myös lisää. Jotkut haastateltavat ko-kivat tärkeänä, että koevapauden aikana kyseltäisiin enemmän kuulumisia ja oltaisiin kiin-nostuneita siitä, mitä vangille kuuluu:
Olis ne [tukipartio] voinu vaikka viedä syömään johonkin ravintolaan. Voishan se olla silleen, että muutakin ku pakettiautoon ja pilli suuhun. Vaikka silleen, että tuu juomaan kahvit. Se olis ollut lähinnä niinku mukavaa. Et olipa kiva juttu, niinku semmonen.
(H1.)
Kohtaamisten tärkeys nousi esiin monen haastateltavan kohdalla. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että vanki tunnettaisiin hyvin jo vankeuden aikana, jolloin vangintuntemus saattaisi vai-kuttaa myönteisellä tavalla myös koevapauden sisältöjen suunnitteluun:
Se semmonen ku oli joskus aiemmin, et oli sellasii vartijoit, et tuli sun selliin vaik istuu siihen ja polttaa tupakan, ja kysellä et mitä kuuluu. Se oli sellanen kokemus, et sellasta vois olla enemmänki mut tänä päivänä vois verrata siihen, et otettais vankeihin enem-män kontaktii ja kyseltäis et mitä sulle kuuluu ja minkälaisii ajatuksii on siviilii tai tulevaisuutta kohti, tai mikä kiinnostaa. Niit tietoja vois sitten siirtää eteenpäin kun koevapaus alkaa. Et ne olis valmiiks katottu ja niihin olis sit helpompi koevapaudessa reagoida ja kattoo vähän pidemmälle. (H2.)
Haastateltava H2 kuvasi edellä pitkäjänteisempää valvotun koevapauden suunnittelua, jol-loin voitaisiin saada aikaan vieläkin yksilöllisempi ja tarpeet paremmin huomioiva koeva-pausjakso ennen varsinaista vapautumista.
Koevapauteen sijoitettavat vangit tulevat eri lähtökohdista. Tästä johtuen on tärkeää, että valvotun koevapauden suunnittelussa vapautuvan vangin yksilölliset tarpeet tulevat riittä-vällä tavalla huomioiduiksi. Vaikuttamismahdollisuudet näyttäytyivät vähemmän merkityk-sellisenä elämänhallinnan tukena kuin yksilöllisten tarpeiden huomioiminen koevapauden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Asioihin vaikuttaminen ja valmistelutyöskentelyyn osallistuminen on tärkeää, mutta aineiston perusteella tarpeiden huomioiminen osana koe-vapauden aikaista työskentelyä tukee vapautuvan vangin elämänhallintaa kokonaisvaltai-semmin. Kuitenkin myös neuvottelumahdollisuus esimerkiksi koevapauden aikaisesta suun-nitelmasta poikkeamisesta sekä koevapauden valmisteluun osallistuminen ja omatoiminen asioiden hoitaminen on nähtävä siviilielämään valmentavina tekijöinä.