Yhteisen opetustarjonnan toteutus käytännössä:

perusrakenne ja pelisäännöt

Koulutuksen järjestäjät vastasivat seuraaviin kysymyksiin:

• Miten yhteinen opetustarjonta toteutetaan käytännössä (toiminnan perusrakenne:

jaksotukset, loma-ajat, yhteinen tarjotin, yhteistoiminta-ajat, kaksois- ja kolmoistut-kinnon suoritustapa jne.)?

• Miten on orientoiduttu yhteistyöoppilaitosten pelisääntöihin (erilaiset käytännöt esim. poissaoloselvitysten, myöhästelyjen, lomalupien, arvosanojen korotusten tms.

suhteen) ja tapahtumien rytmiin (juhlat, teemat, toimintapäivät)?

Arviointiaineistojen perusteella ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteis-työtä voidaan kuvata muutaman perusmallin avulla. Näistä perusmalleista löytyy eri-laisia variaatioita. Mallit eivät muodosta selkeää jatkumoa tai kehitystrendiä:

1 Oppilaitoksilla ei ole yhteistä kurssitarjotinta. Yhteistyö perustuu yksipuoli-seen tilaaja–tuottaja -malliin, jossa ammatillinen oppilaitos ostaa tietyt lukio-kurssit yhdeltä tai useammalta lukiolta.

2 Yhteistyöoppilaitoksilla on yhteinen kurssitarjotin ja yhteistoiminta-aika. Yh-teistyö on pienimuotoista muutaman oppilaitoksen kesken.

3 Oppilaitoksissa noudatetaan yhteistä jaksotusta ja mahdollisesti kiertotunti-kaaviota ja toteutetaan suurempia opintokokonaisuuksia (vaihtojaksot).

4 Opiskelijoilla on kahden, kolmen oppilaitoksen kesken mahdollisuus suorit-taa kaksois- ja/tai kolmoistutkinto.

5 On muodostettu seudullinen yhteistyöverkosto, jossa voi suorittaa kaksois-/

kolmoistutkintoja, eri laajuisia opintokokonaisuuksia ja yksittäisiä kursseja.

Kaksois-/kolmoistutkintomahdollisuus on 89 %:ssa yhteistyöverkostoista, yksit-täisiä toisen oppilaitoksen tarjonnasta poimittavia tai kysynnän mukaan räätä-löityjä kursseja on 65 %:ssa, yhteistarjotin 28 %:ssa ja vaihto-/teema-/jousto-viikko 14 %:ssa yhteistyöverkostoista. Yhteistarjottimia on tyypillisesti suurissa alueellisissa verkostoissa. Ne tukevat muuta tarjontaa, lähinnä kaksois-/kolmoistut-kinnon suorittamismahdollisuutta. Pienet järjestäjät yleensä tarjoavat yksinomaan kaksois-/kolmoistutkintomahdollisuutta. Suurilla on käytössä useampia malleja sa-manaikaisesti.

Koulutuksen järjestäjien kuvaukset yhteistyön toteutuksesta osoittavat käytännön järjestelyjen olevan erittäin moninaisia ja joustavuusperiaatteen mukaisesti järjeste-lyt muuttuvat tarvittaessa opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. Osa järjestä-jistä on siirtynyt yhteiseen jaksojärjestelmään sekä yhteisiin aloitus-, lopettamis- ja loma-aikoihin sekä päivittäiseen ajoitukseen tai yhteistyöaikoihin. Osa järjestäjistä ei ole löytänyt yhteistä ratkaisua. Tällöin ajoitusongelmat korostuvat etenkin

tilanteis-jestäjät ovat ehkäisseet tämän ongelman siten, että opiskelijat eivät liiku vaan opetta-jat liikkuvat toimipisteestä toiseen. Kaksois-/kolmoistutkinto-opinnoissa on opinto-jen ajoittamisessa malleja, joissa opinnot aloitetaan ammatillisilla opinnoilla. Tämä on koettu hyväksi mm. siksi, että opiskelija saa jo opintojen alkuvaiheessa testata ammatinvalintansa sopivuutta. Toisissa malleissa ensimmäinen vuosi koostuu lukio-opinnoista. Tällöin ohjaus ammatillisiin opintoihin on erityisen tärkeää.

Lukioiden osallistuminen yhteistyöhön vaihtelee suuresti. Erityisen merkittävä rooli lukio-opintojen toteuttamisessa ammatillisessa koulutuksessa opiskelevil-le on aikuislukioilla, jotka lukio-opintotarjonnan lisäksi ovatkin monilla paikkakun-nilla ottaneet kokonaan vastuun ammatillisten opiskelijoiden lukio-opinnoista, eten-kin kaksois-/kolmoistuteten-kinnoista. Tämä on mahdollistanut sen, että päivälukiot mo-nesti ovat jääneet yhteistyöverkoston ulkopuolelle, kun omaa tarvetta ja/tai kysyntää yhteistoiminnan kehittämiseen ei ole koettu. Keskeisiä syitä tilanteeseen on seuraa-vassa kuvaussitaatissa:

“Alkuaikoina oli hankalaa järjestää yksittäisiä tunteja ammattiaineiden opetuk-sen lomaan. Kulttuurierot päivälukioiden ja ammattioppilaitosten välillä olivat suuria. Aikuislukio tuli mukaan sen vuoksi, että näin saatiin lukujärjestykset toimimaan ja saatiin opettajien yhteiskäytöllä opetus toimimaan joustavasti.”

Aikuislukiolla on kuitenkin lyhyemmät oppitunnit ja kevyempi opetussuunnitelma kuin päivälukiolla.³ Opiskelija saa vähemmän opetusta, ja myös koulupäivät voivat olla kohtuuttoman pitkiä, ellei opetusta ole sovitettu ammattiaineiden opetuksen lo-maan tai vuorotellen.

Aikuislukiopainotteisuudesta seuraa, että opiskelijat näyttävät olevan epätasa-arvoisia opiskelumahdollisuuksien suhteen. Monet yhteistyöverkostot pystyvät turvaamaan motivoituneille opiskelijoille erittäin hyvät opiskelumahdollisuudet, mutta kaikkien kohdalla näin ei ole. Etenkään lukio-opiskelijoilla ei ole samassa mää-rin mahdollisuuksia valita ammatillisen oppilaitoksen opintoja kuin ammatillisten oppilaitosten opiskelijoilla lukio-opintoja. Toki lukioiden suunnalta on kysyntäkin vähäisempää.

Ruotsinkielisen Suomen koulutoimessa tilanne on hieman toisenlainen. Suurim-mat amSuurim-matillisen koulutuksen järjestäjät koostuvat itsessään yhteistyöverkosta, jos-sa yksiköt sijaitsevat maantieteellisesti kaukana toisistaan. Yhteistyö lukioiden kans-sa on usein organisoitu yksiköittäin, lähekkäisten oppilaitosten kesken. Aikuislukioi-den merkitys on ruotsinkielisen koulutuksen piirissä vähäinen, koska vain kahdella paikkakunnalla on aikuislukio. Ruotsinkielisessä koulutoimessa opetus on

Opetushal-3 Tosiasiallisesti nuoret eivät saisi käydä ammatillisten opintojen ohella aikuislukiossa. Opetusministeri-ön päätöksen opiskelijaksi ottamisen perusteista (1202/98 § 3) mukaan “Alle 18-vuotias hakija saadaan

Yhteistyöverkostojen toiminnan arviointi osa-alueittain

lituksen aloitteesta jaettu kuuteen jaksoon. Tämä periaatteessa helpottaa kaukanakin toisistaan olevien lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opintojen yhdistämistä, jota on myös tehty. Näitä menettelyjä suositaan varsinkin niiden ammatillisten opintojen kohdalla, joita ei voida ruotsin kielellä opiskella kuin yhdellä paikkakunnalla, joka saattaa olla kaukana opiskelijan kotipaikasta. Ammatillisen koulutuksen järjestäjä solmii silloin kahdenkeskisiä yhteistyösopimuksia tarpeen mukaan eri lukioiden kanssa.

Yhteistyön pelisääntöjen sopimisessa toteutuu oppilaitoksen itsenäisyyden kunni-oittaminen: “Toimitaan niillä arvoilla ja periaatteilla, joita kukin yhteistyötaho pitää tärkeänä ja arvokkaana.” Pääsääntö on, että molemmat oppilaitokset toimivat pelisään-töjen suhteen omien kirjallisten ohjeidensa mukaan. Eräässä arvioinnissa todetaankin opiskelijoiden käyvän ikään kuin kahta eri koulua, haasteenaan sisäistää myös kaksi koulukulttuuria. Kahden kulttuurin oppiminen näkyy myös siinä, että yhteiset yliop-pilasjuhlat, penkinpainajaiset ja vanhojen tanssit mainitaan erikseen useassa arvioin-nissa. Kunkin oppilaitoksen omien pelisääntöjen mukaan työskenteleminen ei kuiten-kaan ole ongelmatonta, kun todetaan, että “ei tunneta toisen oppilaitoksen periaattei-ta, toimintatapoja ja -aikoja”.

Yleisesti voidaan todeta, että yhteistyön toteutuksen perusrakenne jaksotuksineen ja ajoituksineen on monin osin kunnossa. Silti monet konkreettiset käytännön esteet ovat ongelma. Välimatkat, aikataulut, työjärjestykset, toimintaympäristöjen erilaisuus ja tilajärjestelyt tuottavat haasteita:

“Yksilöllisten opintopolkujen mahdollistaminen vaatii modulointia ja henkilö-kohtaisten opiskelusuunnitelmien rakentamista joustavasti. Tämä on haasteel-lista ohjaukselle ja vaatii joustavuutta koulutusaloilta sekä uusien ratkaisujen löytämistä esim. työssäoppimisen mahdollisuuksia hyödyntämällä. Joillakin ammattialoilla yhteiset aineet on nivottu ammatillisiin aineisiin, ei ole modu-lointia eikä erillisiä jaksoja, jolloin lukio-opintojen suorittaminen on hankalaa.

Ammatti- ja aikuisopistossa (opiston sisällä) on toisistaan eroavia käytäntöjä, jotka hankaloittavat yhteistoimintaa. Organisaation vakiintuessa käytännöt yhtenäistyvät ja yhteistoiminta helpottuu.”

Opiskelijanäkökulmasta ongelmat näyttäytyvät mm. seuraavanlaisina:

“Tiedonkulussa on kehitettävää, opettajat voisivat vastata yhteydenottopyyn-töihin, lukujärjestysten paikkansapitävyyttä pitäisi parantaa, opintokorttien numeroita puuttuu molemmissa, joskus on tunteja päällekkäin, kumpikaan koulu ei tiedä toisesta juuri mitään.”

“Meillä ei ole vanhojen tansseja eikä muita lukiolaisten etappeja – se on vää-rin! On lähes mahdotonta jakaa kirjoituksia kahdelle kerralle, koska kursseja ei saa suoritettua siinä tahdissa.”

Suuri ongelma on myös se, ettei ammatillisille kursseille voida ottaa lukio-opiskeli-joita, vaikka kysyntää olisikin. Esteitä asettavat muun muassa työsali/työpiste/työ-välinetilat, jotka on suunniteltu rajatulle opiskelijamäärälle eivätkä työturvallisuus-määräykset salli opiskelijamäärän lisäämistä.

Yhteisen opetustarjonnan toteutuksen esteistä suurimpia ovat kuitenkin torjuvat asenteet. Vastustusta on sekä lukioissa että ammatillisissa oppilaitoksissa. Opiskeli-jat ovat edelleen ennakkoluuloisia; ammattioppilaitoksen koulutusalat ja kurssit eivät toisaalta kiinnosta lukiolaisia, toisaalta taas ammatilliset opiskelijat olettavat, että lukion kurssit ovat heille liian vaikeita. Oppilaitostasolla ei aina löydy riittävästi jous-tavuutta ja opettajat saattavat olla heikosti sitoutuneita yhteistyöhön eivätkä pidä kiin-ni sovituista reunaehdoista.