Yhteisöstä nousevat haasteet

Erityislastentarhanopettajat kokivat varhaiskasvatus- ja esiopetusyhteisöistä nousevan monenlaisia haasteita lapsen itsetunnon kehityksen tukemiselle (kuvio 11). Erilaisten yhteisöjen koettiin tuovan haasteensa lasten kohtaamiseen arjessa ja täten olevan haaste lapsen itsetunnon kehityksen tukemiselle. Erityislastentar-hanopettajat kokivat isot lapsiryhmät haasteena lapsen yksilölliselle kohtaamiselle ja lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimiselle sekä täten lapsen itsetunnonke-hityksen tukemiselle. Lisäksi isojen lapsiryhmien haasteeksi lapsen itsetunnon kehityksen tukemisen kannalta koettiin se, että aikuinen ei aina kykene olemaan lasten keskinäisissä tilanteissa läsnä ja tukemassa. Erityislastentarhanopettajien mukaan joillekin lapsille voi olla itsetunnon kannalta kova paikka sietää esimer-kiksi ryhmässä tapahtuvaa nimittelyä ja poissulkemista. Isoissa ryhmissä aikui-nen ei pysty aina suojelemaan ja estämään näitä tilanteita.

No tietysti me ollaa aika ihanne porukka sillee, ku on vaa se 12 lasta, mutta voisin kuvitella, että jossain isossa ryhmässä kakskytkolme, kakskytneljä lastaki, ni voi olla niinku vaikee nähdä jokainen lapsi joka päivä, että että niinku pahimmassa tapauk-sessa isossa ryhmässä voi olla, et se vaikuttais lasten itsetuntoonki. Ja ehkä semmo-nen joku perusturva ja kaikki semmosetki voi siellä siellä sitten niinkun heikentyä, mitkä myös vaikuttas sit sinne itsetuntoo. (O3)

Erityislastentarhanopettajat kokivat isona haasteena lapsen itsetunnon kehityk-sen tukemikehityk-sen kannalta isot yhteisöt. Ison yhteisön haasteena nähtiin lapkehityk-sen yksi-löllinen kohtaaminen. Koettiin, että lapsiryhmissä on erilaisia lapsia sekä pärjää-viä että tukea ja aikaa tarvitsevia. Todettiin, että on lapsia, jotka ovat reippaita ja

pärjäävät isossakin yhteisössä. Iso yhteisö koettiin erityisen haasteelliseksi sellai-sille lapsellai-sille ja heidän itsetunnon myönteiselle kehittymiselle, jotka kaipaavat kasvun ja oppimisensa tueksi aikaa ja mahdollisuutta omaan tahtiin ja rytmiin elämiseen. Isot yhteisöt koettiin erityisesti haasteena erityistä tukea tarvitsevien lasten kehityksen sekä itsetunnon kehityksen tukemisen kannalta. Erityisesti las-ten yksilöllisen kohtaamisen koettiin kärsivän. Isojen yhteisöjen ja jaettujen pien-ryhmätilojen koettiin tuovan haasteensa arjen rauhallisuuden ja kiireettömyyden ylläpitämiseen. Arjen pyöritys isossa yhteisössä vaatii aikatauluttamista, joka ko-ettiin haasteeksi lapsen itsetunnon kehityksen tukemiselle. Isossa yhteisössä myös henkilökunta on usein suuri. Lapsen itsetunnon kehityksen tukemisen kan-nalta haasteeksi koettiin ison henkilön kunnan yhteistyö. Ison henkilökunnan haasteeksi lapsen itsetunnon kannalta koettiin lasten positiivinen ja johdonmu-kainen vahvistaminen sekä yhteisiin pelisääntöihin sitoutuminen.

Miten se yksilö täälä sit täs isos yhteisössä tulee huomatuks, miten sen tarpeet ja taipumukset huomioidaan niin, et se saa rauhassa olla omansalainen ja kehittyä sii-hen omaan rauhalliseen tahtiinsa. Ja juuriki nyt sit, kun ajatellaan itsetuntoa, niin tossa toki meillä on sellasia lapsia, jotka hyvin pärjää ja reippaina ovat, mutta kyl mul on sellanen kokemus, että meil on aika monia lapsia, jotka kuitenki jää useinkin vaille sit sitä yksilöllistä huomioo ja sitä sellasta mahollisuutta toteuttaa sitä omaa elämäänsä siihe omaan rytmiin ja omaan tahtiin ja. (O5)

Erityislastentarhanopettajien mukaan varhaiskasvatuksessa on mentaliteettina pyrkiä pois suorituskeskeisyydestä, mutta heidän mukaansa suorituskeskeisyys on silti edelleen läsnä arjessa. Koettiin, että lapsille pitäisi enemmän välittää päivit-täisessä arjessa viestiä, että he ovat omana itsenään ilman suorittamista riittäviä, arvostettuja ja tärkeitä. Toiminnan suorituskeskeisyys nähtiin haasteena lapsen itsetunnon kehityksen tukemisen kannalta. Lasten kanssa toimimisen lisäksi henkilökunnan nähtiin olevan kuormittunut monilla muilla työtehtävillä muun muassa kirjallisilla tehtävillä ja palavereilla. Erityislastentarhanopettajien mu-kaan työtehtävien määrä ja tekemättömät lapsiryhmän ulkopuoliset työt saavat ai-kaan työntekijöissä sisäisenkiireen tunnun, joka vaikuttaa kasvattajien

läsnä-oloon ja sitä kautta myös lasten itsetunnon kehitykseen ja sen tukemiseen. Hen-kilökunnan kuormittuminen muilla töillä sekä ylipäätänsä erilaisten työtehtä-vien määrä nähtiin haasteena lapsen itsetunnon kehityksen tukemiselle.

Et joka suuntaa tää on niinku tätä yhteistyötä nykyää. Et välillä on kyllä siis ihan oikeesti semmonen tunne, et kerkiiks täs olla niinku lasten kanssa, mutta kylhän sitä, ku sitte huomaa niin kyllähän sitä kerkii. Et se on vähän siitä semmosesta, se on se tunne, se kiireydentunne tavallaan tulee siitä, et ku sul on paljon juttuja, niin sä niinku aattelet, et sä oot paljon poissa tai tästä ryhmästä tai jotenki. Mut se on, se on varmaa semmonen menttaalijuttu sitte, että sul on semmonen tunne kokoaika, et sä et pysty olee läsnä, koska sul on tuhat asiaa ja mitä sun pitäs niinku ”iltapäivällä mul on ne ja ne ja sitte”, et se tulee et se. Mut se kiire on tosiaan , ni se on kyl huono juttu, eikä tätä voi kiireellä tehdä tätä. (O4)

Erityislastentarhanopettajat kokivat yhteisöstä nousevaksi haasteeksi lapsen it-setunnon kehityksen johdonmukaisen tukemisen. Haasteena nostettiin esille yhteisen suunnitteluajan puute tiimeissä sekä henkilökunnan fyysinen läsnäolo tiimipala-vereissa. Viikoittain toteutettavien säännöllisten suunnitteluaikojen koettiin to-teutuvan epäsäännöllisesti ja olevan myös yksi haaste lapsen kehityksen ja itse-tunnon kehityksen johdonmukaiselle tukemiselle. Epäpätevät työntekijät lapsiryh-missä nähtiin tiimin laadukkaan toimimisen ja lapsen itsetunnon kehityksen tu-kemisen kannalta haasteena. Koulutettu henkilökunta nähtiin tärkeänä muun muassa kasvatuksellisten asioiden tietämyksen sekä kokonaisuuksien hahmotta-misen kannalta ja täten olevan yhteydessä myös lapsen itsetunnon kehityksen tukemiseen. Ihmisten vaihtuvuus lapsiryhmissä nähtiin myös haasteena. Ihmisten vaihtuvuuden koettiin vaikuttavan kokonaisvaltaisesti ryhmän toimintaan sekä myös yksittäisen lapsen kehityksen johdonmukaiseen ja tavoitteelliseen tukemi-seen ja siten myös lapsen itsetunnon kehityksen tukemitukemi-seen. Erityislastentarhan-opettajat kokivat, että mitä enemmän ryhmän työntekijöissä on vaihtuvuutta, sitä enemmän tiimeissä kaivataan aikaa yhteiselle keskustelulle ja asioista puhumi-selle.

Mut on haastetta on paljon. Ja tavallaan sitte vielä ihmisten vaihtuvuus ja kaikki semmonenki tietenki vaikuttaa siihen, et sitte saadan se sitte se kokonaisuus toimi-maan. Sen takia se keskustelu on tosi tärkeetä ja aikaa sille. (O1)

6 POHDINTA