Ollin keskeisin keino rakentaa oppilaan kokonaisvaltaista kasvua tukevaa luokkahuoneil-mapiiriä on oppilaiden ryhmäyttäminen istumajärjestysten, ryhmien teon ja erilaisten työ-tapojen avulla (ks. myös Törmä 2011, 145–146). Sen lisäksi, että oppilaiden ryhmäyttäminen tukee oppilaiden vuorovaikutustaitoja ja yhteenkuuluvuutta, voidaan ryh-mäyttämisen avulla ohjata oppilaiden käytöstä ja ennaltaehkäistä oppilaiden kielteistä, tai edistää oppilaiden myönteistä vaikutusta toisiinsa (Thomas ym. 2011). Ryhmäyttäminen onkin palvellut Ollin luokassa muun muassa entisen kiusatun aseman parantamisessa.
Olli näkee, että yhteisen tekemisen kautta oppilaat tulevat tutuiksi keskenään, oppivat toi-siltaan ja saavat myönteisiä kokemuksia omista taidoistaan ja luokkatovereista ryhmässä toimiessaan. Ilmaisutaidon tunnit, draama yleisenä opetusmenetelmänä ja palkinnoksi tar-koitetut tähtitunnit ovat tilanteita, joissa oppilaat voivat oppitunnin aikana olla eniten va-paassa vuorovaikutuksessa keskenään. Päättelenkin, että erityisesti nämä tunnit rakentavat luokan yhteenkuuluvuutta ja sitä kautta myönteistä luokkahuoneilmapiiriä.
Lisäksi Olli valvoo tarkasti sääntöjen noudattamista ja hän puuttuu välittömästi ongelmiin.
Luokan työrauhaa edistää Ollin johdonmukainen puuttuminen häiriökäytökseen ja luokan istumajärjestys. Työrauhan ylläpitämisessä Ollilla on apuna keltaiset kortit. Olli rakentaa myönteistä ilmapiiriä myös kuuntelemalla oppilaiden mielipiteitä ja antamalla oppilaille joitain toiminnallisia vapauksia liittyen esimerkiksi valintaan kahden tehtävän välillä tai annetun tehtävän toteutukseen.
Eija pyrkii tukemaan oppilaan kokonaisvaltaista kasvua ensisijaisesti antamansa palautteen kautta. Myönteisen, mutta realistisen, palautteen ja ohjauksen avulla opettaja voikin tukea oppilaan myönteistä minäkäsityksen kehitystä, mikä heijastuu myös luokan ilmapiiriin (Törmä 2011, 74, 121–125). Lisäksi Eija ohjaa oppilaitaan myös keskinäiseen palautteen antamiseen erilaisten tehtävien yhteydessä.
102
Eijan ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta kuvaa välittäminen, jota Eija osoittaa paitsi eleillä, tilankäytöllä ja sanoin, myös kuuntelemalla oppilaita. Eija pyrkii antamaan oppilail-le yksilöllistä palautetta ja havaintojeni mukaan hän myös ohjaa oppilaita yksilöllisesti.
Eija tukee oppilaidensa realistista minäkäsitystä muun muassa ohjaamalla lasta valitse-maan ovalitse-maan tasoon sopiva lukuläksy.
Lisäksi Eija rakentaa luokkaansa myönteistä ilmapiiriä avoimen ja osallistavan vuorovai-kutuksen kautta. Oppilaat saavat ilmaista mielipiteitään ja ajatuksiaan vapaasti, kuitenkin niin, ettei toista loukata. Oppilaat pääsevät ilmaisemaan mielipiteitään ja tuntemuksiaan muun muassa tunnejanalla ja keskustellessa käytöskukan ansaitsemisesta. Eija pystyy myös muuttamaan suunnitelmiaan oppilaiden toiveesta ja antaa oppilaiden vaikuttaa siten tuntien sisältöön. Oppilaat voivat vaikuttaa tuntien sisältöön eniten silloin, kun päätetään mitä käytöskukan palkintotunnilla tehdään.
Myös Eija pyrkii tukemaan luokan yhteenkuuluvuutta yhteisen tekemisen avulla. Yhteistä tekemistä tukee Eijan mielestä erityisesti KiVa Koulu -materiaali. Myös parityöskentely sekä leikkitunnit toimivat yhteenkuuluvuuden lisäämisen ja toisiin tutustumisen välineinä.
Myös luokan säännöt, rutiinit ja konfliktien ratkaisutavat rakentavat Eijan luokassa oppi-laan kasvua tukevaa luokkahuoneilmapiiriä. Eija valvoo tarkasti työrauhaa ja puuttuu välit-tömästi häiritsevään käytökseen. Luokan toimintaa ohjaavat rutiinit. Ongelmatilanteet pyritään ratkomaan keskustellen ja niihin puututaan välittömästi. Eija ohjaa oppilaita itse-näiseen riitojen selvittelyyn, mutta korostaa aikuisen roolia kiusaamisen ja vakavampien tappeluiden selvittämisessä. Myös yhteistyö kodin kanssa on tärkeää.
Sekä Ollin että Eijan toiminnassa korostuvat sosiaaliset arvot, johdonmukainen säännöistä kiinnipitäminen ja ongelmiin puuttuminen oppilaan kokonaisvaltaista kasvua tukevan luokkahuoneilmapiirin rakentamisessa. Eijan toiminnassa nousee esille erityisesti oppilaan kohtaaminen. Ollille oppilaan kohtaaminen (tai sosiaalisen lämmön tuottaminen, kuten hän itse sanoo) on vaikeampaa, mutta hänkin on löytänyt keinoja sen saavuttamiseksi muun muassa yhteisen tekemisen kautta. Ollilla on Eijaa enemmän yhteistoiminnallisia keinoja oppilaiden ryhmäyttämiseen, kun taas Eijan opetukseen sisältyy paljon tilanteita, joissa lapset pääsevät jakamaan ajatuksiaan ja mielipiteitään sekä antamaan toisilleen palautetta.
103
Vaikka opettajien toiminnassa painottuvat hieman eri seikat, molemmat opettajat ovat ha-vaintojeni perusteella onnistuneet rakentamaan luokkaansa myönteisen ja turvallisen ilma-piirin, jossa lasten on hyvä kasvaa ja kehittyä.
104
8 Johtopäätökset
Olen etsinyt tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa opettajan keinoja ja mahdollisuuksia rakentaa oppilaan kokonaisvaltaista kasvua tukevaa luokkahuoneilmapiiriä. Ymmärrän kokonaisvaltaisen kasvun tukemisen minäkäsityksen myönteisen kehityksen tukemisena.
Minäkäsityksen rakentuminen ja oppiminen tapahtuvat vuorovaikutuksessa (Mercer &
Littleton 2007; Opetushallitus 2012, 8-12) ja nämä prosessit kietoutuvat vahvasti toisiinsa.
Yksilön minäkäsitys määrittelee hänen toiveitaan ja pyrkimyksiään, ja ohjaa siten yksilön oppimista; oppimiskokemukset, niin vanhat kuin uudet, vaikuttavat yksilön käsityksiin itsestään (ks. luku 2). Olen hakenut vastausta tutkimustehtävääni tarkastelemalla, kuinka oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun tukeminen konkretisoituu neljällä luokkahuoneilmapii-rin osa-alueella, jotka ovat vuorovaikutus, yhteenkuuluvuus, johtajuus ja osallisuus sekä säännöt ja konfliktien ratkaisu. Tutkimustehtäväni pohjalta olen muotoillut kaksi tutkimus-kysymystä, joiden tulokset tiivistän alla olevissa taulukoissa (Taulukko 2 ja Taulukko 3).
Aineistoni koostuu kahden opettajan, Ollin ja Eijan, haastatteluista sekä heidän toimintansa havainnoinnista.
Oppilaan kokonaisvaltaista kasvua tukeva luokkahuoneilmapiiri
Olli mainitsee oppilaiden kunnioittamisen, erilaisuuden hyväksymisen ja sosiaalisen läm-mön oppilaan kokonaisvaltaista kasvua tukevan luokkahuoneilmapiirin rakentajina. Tällai-sessa ilmapiirissä lapsi uskaltaa olla oma itsensä, sillä hän luottaa, että hänet hyväksytään.
Olli kertoo pitävänsä tärkeänä myös oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Eija korostaa luokkahuoneilmapiirin turvallisuutta ja avoimuutta oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun tukemisessa. Oppilaat saavat ilmaista luokassa mielipiteitään ja olla asioista eri mieltä. Virheet ovat sallittuja, eikä toisten virheille saa nauraa. Luokassa myös huomioi-daan ja kunnioitetaan toisia. Eijakin kertoo pitävänsä tärkeänä lapsen yksilöllistä kohtaa-mista ja lapsen tarpeiden huomioikohtaa-mista.
Ollin ja Eijan esille nostamat luokkahuoneilmapiirin piirteet (ks. Taulukko 2) ovat yh-teneväisiä sille, kuinka muissa tutkimuksissa kuvataan myönteistä, oppilaan kokonaisval-taista kasvua tukevaa luokkahuoneilmapiiriä (esim. Pianta, La Paro & Hamre 2008;
Eskelä-Haapanen 2012; Kautto-Knape 2012). Lisäksi tutkimusten mukaan myönteistä
105
luokkahuoneilmapiiriä kuvaavat demokraattiset toimintamallit, oppilaiden osallisuus ja yhteisöllisyys (Beane & Lipka 1986, 32; Pianta ym. 2008; Kautto-Knape 2012). Näitä piir-teitä esiintyi myös jossain määrin sekä Ollin ja Eijan kertomassa että heidän toiminnas-saan. Tutkimushenkilöideni käytännön työn kautta vahvistuneet käsitykset kokonaisvaltaista kasvua tukevasta luokkahuoneilmapiiristä ovat siis yhdenmukaiset ai-emman tutkimuksen kanssa.