4. I Teesi: Negatiivinen journalismi ei anna relevanttia kuvaa maailmasta
4.2. Yhteenveto I teesistä
Yhteenvetona 1. teesistä voidaan vielä kerrata, että Floridilla totuudellisuuden määrittelyyn liittyvät asiayhteys, LoA ja sen tarkoitus. Tieto on relevanttia semanttista informaatiota, joka on hyvin perusteltua. Rakentavaa journalismia tehdään ihmiselle, joka on aktiivinen ja mahdollinen toimija (demiurge). Se määrittää asiayhteyden ja journalismin tarkoituksen.
Siksi journalismin piirtämään kuvaan maailman ongelmista tarvitaan myös rakentavan journalismin tulevaisuuteen suuntautuvaa informaatiota mahdollisuuksista, tautimallin ohella myös hyvinvointimallia. Gyldenstedin termein: etsivän ja kapteenin näkökulmien li-säksi tarvitaan myös antropologin ja tiedemiehen näkökulmasta tehtyjä artikkeleita. Flori-din filosofiaa tulkiten näitä eri LoA:lla tehtyjä journalistisia konstruktioita/narraatioita voi-daan verrata mm. sillä, kuinka hyvin ne täyttävät (yleisön implisiittisesti asettaman) tehtä-vän.
Todettakoon vielä, että rakentavan journalismin (juttutyyppinä) puuttuminen ei tee negatii-vispainotteisesta journalismista epätotta faktatasolla, mutta se jättää kuvan maailmasta va-jaaksi. Negatiivinen journalismi voi olla pelkkää semanttista ”sisältöä” aktiiviselle agentil-le, tiedonmuodostuksen kannalta irrelevanttia, perusteluiltaan vajaata, kuten kirjoitin 2. lu-vussa. Hyvä journalismi ei ole pelkkien irrallisten faktojen mosaiikki vaan tarjoaa raken-nuspalikoita aktiivisen ihmisen maailmankuvan rakentamista varten. Metaforisesti ilmais-ten hyvä journalismi ei katso maailmaa yksisilmäisesti vaan molemmat silmät auki (Bro 2019, 10).
Duranten tulkinnan mukaan konstruktionismissa episteemisessä akselissa on aina mukana normatiivinen lataus. Journalismi on vastuussa piirtämästään maailmankuvasta.
5. TEESI II. NEGATIIVINEN JOURNALISMI AIHEUTTAA KUPLAANTUMISTA...
Rakentavan journalismin 2. teesin muotoilen seuraavasti: negatiivispainotteisesta journalis-mista seuraa yleisön passivoitujournalis-mista (Bro 2018, 3; Hautakangas, Ahva ja Haara 2018, 5) ja empatiakyvyn menettämistä (compassion fatigue), joka vaikuttaa yleisön edustajien käyt-täytymiseensä yhteiskunnassa: kieltäydytään vastaanottamasta informaatiota, kuplaannu-taan (echo chamber).
Rakentavan journalismin projekti hakee ilmiölle selitystä ihmisen psykologisesta käytös-mallista:
”Because the effect of the misery is so powerful, we choose to ignore the stories in order to protect our own mental sanity. It simply become too much. (…) In scientific research this is called compassion fatigue.” (Gyl-densted 2015, 151.)
Floridi (2015, 194–209) lähtee purkamaan samaa ilmiötä nimeämänsä ongelman, ”Hyvän Tahdon tragedian”, kautta. Hänen mukaansa voimattomuuden tunne liittyy kolmeen teki-jään: informaatioteknologian myötä kasvaneeseen (ihmiskunnan) vastuullisuuteen maail-man tapahtumista, yksilön voimattomuuteen negatiivisen tapahtumaail-man (uutisen) edessä ja hänen (oletettuun) haluunsa toimia oikein. Koska kyseessä on tärkeä analogia rakentavan journalismin projektille, käsittelen aihetta yksityiskohtaisesti.
5.1. HYVÄN TAHDON TRAGEDIAN TAUSTA
Informaatioteknologian, sisältäen siis sähköisen viestinnän ja mediat, kehittyminen on ai-heuttanut Floridin mukaan muun muassa seuraavaa:
”(1) a substantial erosion of the right to ignore: in an increasingly friction-less infosphere, it becomes progressively friction-less credible to claim ignorance when confronted by easily predictaple events (…) and hardly ignorable facts (…).
(2) an exponential increase in common knowledge (...).
From (1) and (2) it follows that:
(3) we are witnessing a steady increase in agents’ responsibilities. (…) ICTs are making humanity increasingly responsible, morally speaking, for the way the world is, will and should be.” (Floridi 2015, 7.)
Ajatuksenjuoksu on seuraavanlainen: jos emme ole tietoisia jostain seikasta, emme voi olla moraalisesti vastuussa siitä. Esimerkiksi jos emme tiedä housujemme olevan valmistettu ala-arvoisissa työolosuhteissa ja ostamme ne, emme ole moraalisesti vastuussa orjatyön tu-kemisesta. Nykyaikana on kuitenkin yhä vaikeampi väittää, ettemme tienneet hikipajojen olemassaolosta. ”We all swim in such information, it is hard to argue we are not being touched by it.” (Ibid, 7.) Floridin mukaan (Ibid, 202–203) hyväntahtoiset ihmiset voivat kärsiä voimattomuuden tunteesta tällaisten uutisten edessä. Sen seurauksena helposti koe-tetaan sulkea silmät ikäviltä uutisilta. Poissa silmistä, poissa mielestä, kuten sanotaan. Flo-ridi kutsuu informaation ja voiman (ts. vallan tehdä tiedetylle asialle jotain) epäsuhdan on-gelmaa ”Hyvän Tahdon tragediaksi”. Todellisuuden tietoista suodattamista, kuplautumista Floridi ei pidä oikeana ratkaisuna tähän merkittävään ongelmaan vaan tarjoaa (Ibid, 204) neljä konkreettista tapaa ylittää ongelma tai ainakin lieventää sitä. Näissä keinoissa merkit-tävä rooli on tulkintani mukaan myös lehdistöllä tai ylipäänsä journalismilla (mikä termi pitää sisällään nykyisin myös digitaaliset kanavat).
Käsittelen seuraavaksi, kuinka Floridi muotoilee Hyvän Tahdon tragedian -ongelman ja vastaukset siihen. Käsittelen myös lyhyesti asioita, joihin ongelman käsitteellistäminen Floridin filosofiassa viittaa. Kattavaa selitystä kaikesta pääasiaankaan sinänsä liittyvästä ei voi kuitenkaan tässä yhteydessä antaa, vaan koetan pysyä tiukasti omassa
tutkimustehtä-vässäni ja sen rajaaman aiheen sisällä. Esimerkiksi viitteissä mainitsemiini ”siniseen etiik-kaan” (blue ethics) ja infraetiikkaan ei voida tässä yhteydessä paneutua sen tarkemmin, vaan rajaan ne tämän tutkielman ulkopuolelle.
Arvioin seuraavassa rakentavan journalismin mahdollisuutta toteuttaa Floridin ”informaa-tioteknologialle ja vapaalle lehdistölle” antamaa tehtävää siten kuin tulkitsen Floridin sen asettavan. Voiko journalismi tuottaa uutisia Hyvän Tahdon näkökulmasta tai siihen vetoa-valla tavetoa-valla (myötätunnolla) vaiko etäännyttävästi (esim. estetiikan näkökulmasta), kuten Floridin valitsemassa esimerkissä (kts. Floridi 2015, 198) roomalainen runoilija Lucretius kuvaa runossaan haaksirikkoa?
Mainittakoon tässä kohdassa vielä, että journalismin eettisen tehtävän arviointiin liittyy mielestäni pieni jännite Floridin filosofian sisällä. Jännite muodostuu siitä, että Floridin mukaan toisaalta emme saa haudata päätämme hiekkaan ikävien uutisten edessä, toisaalta meidän yksityisyyteemme liittyy myös oikeus olla tietämättä asioita kuten ”järkyttäviä uu-tisia” (disturbing news, Ibid, 257), jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti identiteettimme ra-kentamiseen, muuttua osaksi informationaalista tarinaamme itsestämme. ”Whatever you are exposed to runs the risk of ending up constituting you.” (Floridi 2014, 122.) Sama asia on toki perusteltavissa jo sananvapaudenkin kannalta: ”[P]erusoikeuden negatiivinenkin ulottuvuus kuuluu sananvapauteen. On myös oikeus olla ilmaisematta, julkaisematta tai vastaanottamasta informaatiota.” (kursivointi oma, Neuvonen 2005, 136.) Hyvän Tahdon tragedian ja Floridin yksityisyyden käsitteen välille muodostuvaa jännitettä tulkitsen kui-tenkin niin, että yksityisyys ei ole ehdoton arvo (kts. ”ludovico-tekniikka”, luku 5.2.3.) vaan joutuu väistämään suuremman kokonaisuuden (infosfäärin) hyvän tieltä.
Vääränlainen yksityisyyden rikkominen (decisional privacy, Floridi 2015, 257) olisi kui-tenkin juuri sitä propagandaa (advocacy), josta rakentava journalismi eksplisiittisesti sa-noutuu irti. Esimerkiksi ratkaisujournalismin vaikutusta lukijoihin tutkineen McIntyren (2017, 31) tutkimuksen mukaan ratkaisukeskeinen journalismi ei ole välttämättä paras tapa saada lukijat toimimaan jonkin asian puolesta. Tulkitsen asiaa niin, että kokeiluasteella ole-van projektin mukaan se on kuitenkin paras journalistinen tapa vaikuttaa lukijoihin, so. ky-seessä on argumentaatio- ei suostutteluprojekti. Tämän sinänsä mielenkiintoisen kysymyk-sen yksityiskohtaisempi käsittely – kysymyk-sen monitahoisuuden ja laajuuden vuoksi – ei ole mah-dollista tämän tutkielman puitteissa.
Hyvän Tahdon tragedia on merkittävä pulma jokaisen informaatio- ja kulutusyhteiskunnas-sa elävän yksilön kohdalla. Joudumme kaikki tekemään kompromisseja omantuntomme kanssa ja rationalisoimaan ikävät tunteemme arjen valinnoissa (vaikkapa kauppakeskuk-sessa liikkuessamme) ja uutisia lukiessamme. Floridin mukaan peliä ei ole kuitenkaan me-netetty:
”[M]oral evil is unavoidable, so that the real effort lies in counterbalancing through more moral goodness.” (Floridi 2015, 305.)
5.2. HYVÄN TAHDON TRAGEDIAN ESITTELY 5.2.1.”HYVÄ TAHTO”
Floridi ei tarkoita Hyvällä Tahdolla kantilaista hyvää tahtoa, vaan määrittelee sen muuta-man taustaoletuksen (moraalisesti oikea teko edellyttää agentilta tietoa ja kykyä toteuttaa aikeitaan) ja eräänlaisen ideaalisen agentin avulla. Agentti on tässä tapauksessa ihminen, joten agenttiuden määritelmää ei tässä tarvitse käydä sen tarkemmin läpi.
”(1) ’information’ will be used here in its strongly semantic sense.” (Ibid, 195.)
Floridi tarkoittaa semanttisella informaatiolla syntaksiltaan hyvin muodostunutta, semantti-sesti merkityksellistä ja verifioitavissa olevaa dataa, kuten ”Helsinki on Suomen pääkau-punki”. Hän kutsuu tällaista informaatiota informaatioksi maailmasta. Informaatiolla on myös muita puolia, joilla ei ole tässä yhteydessä merkitystä.
Floridi kutsuu kuvitteellista moraalista agenttia nimellä ’Alice’.
”(2) Alice, our moral agent, is interested in gaining as much relevant infor-mation as required by the circumstances (...).
(3) Alice does not have boundless resources but is realistically constrained, especially by time, memory (…), energy expendable to increase her infor-mation, and capacities to handle it (…).
(4) Alice’s moral responsibility tends to be directly proportional to A’s amount of information (…), any decrease in the latter usually corresponding to a decrease in the former (…).
(5) Alice suffers no akrasia.” (Ibid 195–196.)
Floridin mukaan viimeinen lause on yksinkertaistus ja tarkoittaa, että agentti ei toimi vas-toin ymmärrystään.
”(6) Alice enjoys full eudokia.” (Ibid, 196.)
Tämä kreikankielinen termi puolestaan tarkoittaa Floridin mukaan hyvää tahtoa myötätun-toisen asenteen merkityksessä, halua toimia moraalisesti oikein.
Näistä osatekijoistä rakentuu Hyvä Tahto -agentti.
5.2.2. TRAAGINEN JA SKANDAALI. IT-HEODIKEAN ONGEL-MA JA HYVÄN TAHDON TRAGEDIA
Floridin mukaan traaginen (Ibid, 197) tarkoittaa informaation ja vallan/voiman epätasapai-noa Hyvän Tahdon (so. ideaalin agentin) halutessa toimia moraalisesti oikein. Eli traaginen edellyttää kaikkia kolmea elementtiä: informaatiota, valtaa ja eudokiaa. Esimerkiksi ilman eudokiaa kamalankin asian todistaminen voidaan kokea vaikkapa esteettisenä nautintona tai muuten eristää pois mielestä.
Informaation ja voiman epätasapaino voi olla kahtalainen. Meillä voi olla voima vaikuttaa asioihin, mutta meiltä puuttuu tieto, kuinka se tehdään. Tästä Floridi viittaa antiikin taruun kuningas Oidipuksesta, joka meni tietämättään naimisiin äitinsä kanssa ja tappoi tietämät-tään oman isänsä. Hänellä oli voimaa mutta häneltä uupui riittävä tieto asioista. Toisaalta meillä voi olla tieto asioista, mutta meiltä uupuu voima tehdä jotain sen eteen. Tästä Floridi viittaa antiikin taruun Cassandrasta, jolla oli lahja ennustaa tulevaa mutta joka oli samalla kirottu siten, ettei kukaan häntä uskonut. Puuttui voima.
Floridin mukaan paradoksaalisesti informaatioteknologia vahvistaa molempia traagisen vaakakupin osatekijöitä ilman, että ne automaattisesti kohtaisivat ja tasaisivat toisiaan. Toi-saalta meidän teknologiset mahdollisuutemme vaikuttaa asioihin (esim. välttää luonnon ai-heuttamaa pahaa ennusteilla) tuo meille jatkuvasti lisää ”oidipaalista” valtaa (ja sitä kautta vastuuta), mitä Floridi kutsuu IT-heodikean ongelmaksi (Ibid, 200). Toisaalta informaatio-teknologian välityksellä saamme valtavasti tietoa ja järkyttäviä uutisia sodista, taudeista yms., mikä ahdistaa meitä voimattoman Cassandran tavoin, tätä Floridi kutsuu Hyvän Tah-don tragediaksi.
Traagisen tilanteen todistamista Floridi kutsuu skandaaliksi (Ibid, 200). Skandaalisen traa-gisesta tilanteesta tekee sen, että siinä agentti lakkaa olemasta moraalinen agentti vasten tahtoaan, sillä eettinen vastuullisuus edellyttää tietoa tai kykyä toimia (sen sijaan agenttiu-den sinänsä edellytykset vielä kohtalon räsynykkenakin ollessakin säilyvät).
Tähän väliin on pakko esittää oma kriittinen huomio terminologiasta. Ehkä journalismin näkökulmasta ”skandaali” olisi kuitenkin parempi termi tapahtumalle, jossa henkilö jolla
olisi resurssit ja tieto tehdä jotain, jättäisi tekemättä niin jostain eettisesti arveluttavasta syystä, eudokian puutteesta. ”Traagisella” olisi puolestaan hyvin voinut viitata myös mo-raalisen agentuurin menettämiseen.
5.2.3. KUPLAUTUMINEN VS. LUDOVICO-TEKNIIKKA
”Think of global warming, nuclear proliferation, the Palestinian problem, or AIDS throughout the world (…). If the analysis offered so far is even rough-ly correct, a Good Will will feel pain and frustration when informed about evil events, and the more so the more she is informed about dramatic events with respect to which she is powerless.” (Ibid, 202.)
Floridi ajattelee, että syvän myötätunnon vuoksi Hyvä Tahto ei voi rationalisoida eettistä vastuuvapauttaan tilanteessa, jossa eettistä vastuuta ei voisi oikeasti edes kohtuullisesti vaatia. Kuten mainittua, eettinen vastuullisuus edellyttää paitsi tietoa, myös ”voimaa” toi-mia siten, että toiminnalla olisi merkitystä asioiden kulkuun. Esimerkiksi jos joku on jää-mässä jonkun toisen ajaman auton alle, emmekä me voi sitä fyysisesti estää, emme voi olla moraalisesti vastuullisia asiasta. Floridin mukaan heikko Hyvä Tahto sen sijaan kykenee (mieli-)pahan rationalisointiin ja kokee Floridin mukaan jatkuvaa kiusausta työntää päänsä hiekkaan.
”The result is well epitomized in our digital age by the phenomenon of the so-called The daily Me. The term (…) refers now to any news system (…) tailored to, customized by, or personalized for the reader’s interests and tas-tes.” (Ibid, 202.)
Mm. personoitujen (ts. omien mieltymyksiemme mukaan räätälöityjen) uutispalveluiden vuoksi agentilla on vaarana kuplautua ja sulkea itsensä samanmielisten kanssa piiloon ikä-viltä uutisilta. Floridin mukaan (Ibid, 203) vapaan lehdistön ja sensuroimattoman infor-maatioteknologian eettinen tehtävä on pommittaa heikkoja Hyviä Tahtoja myös huonoilla uutisilla ja toismielisten ajatuksilla, mitä Floridi kutsuu Kellopeliappelsiini-elokuvan ter-mistöä mukaillen ”ludovico-tekniikaksi”.
5.3. KUPLAUTUMISEN ONGELMAN VASTAUKSET (4 KPL) FLORIDILLA
Floridin mukaan Hyvän Tahdon tragedian voi välttää (Ibid, 204) neljällä pääkeinolla, jotka voivat olla synergisiä keskenään. Keinojen tarkoitus on palauttaa tasapaino tiedon ja voi-man välille menettämättä eudokiaa.
Listaa ei ole tarkoitettu kaiken kattavaksi, kuten ei ollut tarkoitus aiemmin lueteltujen ra-kentavan journalismin määrittelyn yhteydessä mainittujen positiivisen psykologian keino-jenkaan kohdalla.
5.3.1. LISÄÄ VOIMAA
Ensimmäinen keino on tuoda voima tiedon tasolle, jolloin traaginen määritelmällisesti poistuu. Floridi mittaa voimaa tässä yhteydessä rahalla ja viittaa köyhyysrajan alapuolella elävien määrän vähentyneen maailmassa, missä hän näkee aihetta optimismiin.
”Good Wills might be able to put ever more dollars where the bad news events conveyed by their ICT’s occur, thus helping to restore some balance between information and power.” (Ibid, 205.)
Hyvä tahto voi siis harjoittaa hyväntekeväisyyttä, mikä vähentää tarvetta koettaa välttää negatiivisia uutisia ja mikä voi parhaimmillaan purkaa kokonaan traagisen tilanteen.
Floridi ei tässä yhteydessä mainitse, miten muuten rahaa voi käyttää vallan välineenä (esim. ostoskäyttäytyminen, sijoittaminen jne).
5.3.2. LISÄÄ LAATUINFORMAATIOTA
”[E]mpowering the single Good Will seems to be matter of more ’quality in-formation’, in the sense that future ICTs should provide her with more gui-dance (what could be done effectively), feedback (whether and how the sing-le agent’s effords and resources are affecting reality), more transparency (in-formation constrains other agent’s misbehaviour, as speed cameras show), more forecasting (information as prevention) and more engineering (infor-mation as building capasity).” (Ibid, 205)
Tieto pelkästään ongelmien laadusta voi olla ”traagista”, mutta (laatu-)tieto keinoista vai-kuttaa asioihin voi olla voimaannuttavaa ja parhaimmillaan auttaa purkamaan traagisen ti-lanteen. Luen tässä yhteydessä esitetyt keinot myös ikään kuin vaatimuksiksi journalismil-le. Journalismilla on vaatimus tuottaa tai ainakin välittää myös tällaista voimaannuttavaa informaatiota; Hyvän Tahdon kontolle jää sitten sen vastaanottaminen tai aktiivinen etsimi-nen (pään hautaamisen sijaan). Floridin vaatimukset ovat hyvin yhteneviä rakentavan jour-nalismin projektille, jossa kaivataan nimenomaan mahdollisia vastauksia ongelmiin.
Floridin yllä esitetyssä luettelossa mainittu yhteiskunnan (infosfäärin) läpinäkyvyys viittaa sekä hänen käsitykseensä yksityisyydestä ”ontologisen kitkan” funktiona8 että ns. infra-etiikkaan9. Tässä yhteydessä on kuitenkin mielestäni riittävää ymmärtää yhteiskunnan läpi-näkyvyys journalismin näkökulmasta. Nopeuskamerasta saatu ylinopeustuomiokin voi pää-tyä päivälehden uutisiin. Kohta ”more engineering” viittaa Floridin tapaan ymmärtää teki-jän tieto (ja tavallaan myös koko filosofia).
8. Floridin yksityisyyden määrittelmästä kiinnostuneet, kts. Floridi 2015, 232.
9. Infraetiikka (Ibid, 272) tarkoittaa Floridilla lyhykäisyydessään yhteiskunnan ”eettistä infrastruktuuria” – esim. sananvapaus, reilu kilpailu, yksityisyys, luottamus yms. –, mikä ei ole vielä itsessään hyvää mutta mikä kannustaa moraalisesti hyvään päätöksentekoon ja va-lintoihin ja toimii tällaisen päätöksenteon ja valintojen mahdollistajana.
5.3.3. MAS JA DM
Floridin mukaan (Ibid, 204) globaalit ongelmat vaativat ratkaisuksi globaaleja agentteja.
Yksilökeskeinen etiikka ei skaalaudu sellaisenaan globaalille tasolle, tarvitaan etiikan pai-nopisteen muutos, mistä lisää kohdassa 5.3.4. Lisäksi systeemiset voimat ylittävät yksilöi-den kyvyn vaikuttaa asioihin, mikä voi johtaa moraaliseen eskapismiin (Ibid, 165–166).
Yksittäiset agentit voivat kuitenkin yhdistää voimansa yhteenliittymäksi (multi-agent sys-tem, MAS), esimerkiksi ryhmiksi, organisaatioiksi, puolueiksi, yrityksiksi, valtioiksi jne.
Jos yksittäisen agentit voimat eivät riitä tekemään moraalisesti vaikuttavaa muutosta jonkin asian suhteen yksin, MAS kanavoi yksittäiset vähämerkitykselliset teot merkityksellisiksi, mitä Floridi kutsuu (Ibid, 262) jaetuksi moraaliksi (distributed morality, DM). Organisoi-mattomasta DM:stä ovat esimerkkejä ”markkinoiden” tai vaikkapa ”yleisen mielipiteen”
voima. MAS kanavoi yksilöiden DM-energian ja voi siten joissain tapauksissa mahdolli-sesti yhdistää traagisen poolit: voiman ja tiedon, kolmatta osatekijää unohtamatta:
”[T]he third strategy consists in identifying this mismatch and re-aligning individual and global agents, in order to make sure that the latter inherit the eudokia of the former and act on it.” (Ibid, 206.)
Valtiot, yritykset ja organisaatiot eivät luonnollisesti automaattisesti omaa Hyvää Tahtoa, vaan ne voivat olla ratkaisun sijaan osa ongelmaa. Niihin voi vaikuttaa ulkopuolelta ”nor-matiivisten painepisteiden” kautta. Floridi kuvaa tällaisia keinoja (Ibid, 285–287) olevan ainakin bisnesetiikassa: kuluttajavalistus (journalismi), sääntely ja lainsäädäntö sekä mo-raalinen paine. Mikseivät samat toimenpiteet toimisi muidenkin MAS:ien kohdalla.
5.3.4. ONTOLOGISESTI/ONTOSENTRISEKSI LAAJENNETTU EETTISYYS
Kolmen edellisen ratkaisukeinon ohella Hyvän Tahdon tragediaan ihmiskunta tarvitsee Floridin mukaan myös kokonaisvaltaisen, päämäärärationaalisen, eettisen ohjeistuksen omatessaan kasvavaa teknologista voimaa muuttaa/luoda ympäristöään (ei vain selvitä sii-nä) eli sovittaessaan yhteen IT-heodikean ongelmaa ja Hyvän Tahdon tragediaa.
”IT-heodicean problem and the tragedy of the Good Will call for an ethics of creators or demiurges not of mere end-users of reality. (…) [S]ince the Good Will is increasingly morally responsible for designing and implementing rea-lity the way it is, the moral question concerning her responsibilities is as much ethical as ontological, namely how she (both as an individual and as a supra-individual or global agent) could act as morally good demiurge.” (Ibid, 206.)
Floridin informaation etiikassa koko infosfäärin katsotaan omaavan sisäisen arvon (Ibid, 111). Toisin sanoen informaation etiikan kannalta kaikella olevaisella katsotaan olevan jon-kinasteinen moraalinen arvo (dignity), jonka laatu riippuu sen hyödystä ympäristölle (Ibid, 76) eli infosfäärille. Ihmiskunnan paikka maailmassa ainoana intentionaalisen moraalisen vastuun (responsibility) omaavana (tai ainakin siihen kykenevänä) tahona on olla Olemisen paimen (steward of Being), sen proaktiivinen (Ibid, 162) muokkaaja, demiurgi, ei vain pas-siivinen loppukäyttäjä (kts. vastaus 1. teesiin).
Floridi kutsuu ihmisiä saavuttamaan uudenlainen moraalisen herkkyyden (Hyvän Tahdon) koko Olevaa (ontosentristisesti/informationaalisesti ymmärrettynä) kohtaan. Tarkoitus ei ole kuitenkaan hypermoralistisesti passivoida ihmistä jättämään kaiken silleen vaan päin-vastoin saada hänet, ”Alicen”, ottamaan aktiivinen rooli, pitämään huolta toisista agenteis-ta ja kehittämään teknologian avulla ympäristöään yhä hyvinvoivemmaksi10.
10. Floridi kuvaa etiikkaansa myös termillä ”sininen etiikka” (blue ethics, Floridi 2015, 76). Termi viittaa sanaan ’suunnitelma’ (blue-print). Infosfäärillä ei ole muuta suunnitelmaa kuin sisäisesti asetettu kehittyminen ontologisesti rikkaammaksi. Tämä aihe olisi mielestä-ni oman pidemmän tutkimuksen arvoinen, mihin ei ole tässä mahdollisuutta ajautumatta si-vuraiteelle tutkielman alkuperäisestä tarkoituksesta.
Eli kun meillä on voima ja halu muuttaa asioita ja tieto, mitä pitäisi muuttaa, tarvitaan vielä eettiset ohjeet suunnasta, joka tulee ottaa – tai ainakin jota tulee välttää (infosfäärin lait, Ibid, 71).
Vaikka maailman ja agenttien ajatteleminen informaatioprosessien kautta nimenomaan etii-kassa voi tuntua intuitiivisesti hieman vieraalta, Floridin mukaan maailma infosfäärinä omaa ominaisuuksia, joiden eettisiä piirteitä (esim. yksityisyys) ei pystytä muiden etiikoi-den kautta käsitteellistämään kunnolla. Tämän tutkielman kannalta merkitystä on kuitenkin vain jo aikaisemmin mainitulla aktiivisella ihmiskäsityksellä (demiurgi) sekä millaista vas-tuuta/roolia ympäristön (infosfäärin) edistämiseksi sen tulee ottaa.
5.3.5. VASTAUSTEN ARVIOINTI
Floridi käsittelee kuplautumista tiedon, voiman ja eudokian kolmiyhteyden avulla, mikä tarjoaa enemmän työkaluja filosofiseen analyysiin kuin rakentavan journalismin ajatus ne-gatiivisten uutisten psyykkisestä rasittavuudesta. Hyvä Tahto ei hautaa päätään hiekkaan eikä rationalisoi tunteitaan moraalisesta tuskasta huolimatta. Heikko Hyvä Tahto sen sijaan päätyy helppoon ratkaisuun ja alkaa filtteröidä vastaanottamaansa tietoa.
Vaikka tässä tutkielmassa ei ole tarkoitus keskittyä psykologian teorioihin, omana huomio-na totean, että psyykkisistä defensseistä hyvin yleisellä tasolla puhuttaessa tunteiden ratio-nalisointi on terveellisempää kuin totaalinen ongelmien kieltäminen (filtering). Floridi ja rakentavan journalismin projekti eivät ota huomioon sitä, että moni kykenee ohittamaan ikävät asiat myös huumorin avulla. Eettinen ratkaisu Hyvän Tahdon tragedian -ongelmaan ei voi kuitenkaan olla huumori. Journalismissa tällaista lähestymistapaa edustavat mm. laa-tulehtienkin (esim. Helsingin-Sanomien) julkaisemat pilapiirrokset tai pakinatyyppiset kir-joitukset. Eudokia-vaatimus tyrmää kuitenkin tämän suunnan kehittelyn pidemmälle.
Floridin mukaan Hyvää Tahtoa voidaan voimaannuttaa keinoilla vaikuttaa uutisoituihin epäkohtiin. Floridi luettelee muun muassa taloudelliset vaikutuskeinot, organisaatioiden avulla vaikuttamisen sekä ”laatutiedon” keinoista vaikuttaa asioihin, mahdollisista ratkai-suista. Viimeksi mainitun vaihtoehdon kohdalla voi rakentaa mielestäni analogian rakenta-van journalismin projektiin ja sen missioon. Samoin analogia rakentavaan journalismiin tu-lee ihmiskuvan kautta Floridin kaipaamasta demiurgien etiikasta.
Tietyssä mielessä voidaan katsoa, että rakentavan journalismin projektia edistetään konk-reettisellakin tasolla jo hyvin floridimaisin keinoin. Yhdysvalloissa toimii ratkaisujourna-lismin verkko (Solutions Journalism Network), eli MAS, joka opastaa yksittäisiä journalis-teja metodisesti sekä kerää SoJo-artikkeleita ympäri maailman vertailumateriaaliksi. Ky-seessä on alhaalta ylöspäin suuntautuva projekti, joka kanavoi kasvavaa DM-voimaa ja et-sii samalla parhaita mahdollisia käytäntöjä, tekijän tietoa.
Oma kysymyksensä olisi sitten vielä pohtia Floridin tapaa jakaa tapahtumien kuvaus totea-vaan ”lucretiuslaiseen” ja myötätuntoiseen, Hyvään Tahtoon vetoatotea-vaan. Tämä objektiivi-suuskriteeri jakaa hieman rakentavan journalismin kenttää. Osa (esim. Haagerup 2017,
149–150) on sitä mieltä, että rakentava journalismi kestää perinteisen journalismin objek-tiivisuusvaateen, osa (esim. Gyldensten 2015) puolustaa positiivisten emootioiden propa-goimista. Aiheen keskusteluissa (Bro 2019, 7) on käytetty myös termiä ”proaktiivinen neutraliteetti” kuvaamaan journalismin aktiivista roolia sortumatta puolueellisuuteen. Ku-ten aiemmin on jo todettu, konstruktionismi ei mahdollista lähtökohtaisestikaan tiukkaa objektivismia, sisällöllisesti rakentavassa journalismissa on kuitenkin tärkeintä voimaan-nuttava asiasisältö, ei katteeton positiivisuus tai emotionaalisuus sinänsä. Journalismin am-mattietiikan (JSN) mukaan journalismissa faktat ja mielipiteet on pidettävä erillään. Tun-teiden herättäminen puolestaan voi olla perusteltua perinteisin journalistisin kriteereinkin ja johtuu yksinkertaisesti jo artikkelien tarinallisesta muodosta, toki vaarana on lipua suos-tuttelun (persuation) ja sitä kautta päätöksellisen yksityisyyden alueelle. Kyseessä on ve-teen piirretty viiva, joka jättää tilaa perustelluille tulkinnoille.
Rakentavan journalismin täydennys 2. teesiin on muotoiluni mukaan seuraavanlainen:
Rakentavan journalismin täydennys 2. teesiin on muotoiluni mukaan seuraavanlainen: