Miten sitten tästä eteenpäin, tulisiko ekologista jalanjälkeä käyttää ja mihin tarkoitukseen?
Ekologinen jalanjälki on hyvin havainnollinen indikaattori, mutta oikeat tai hyväksyttävät tulokset ja laskentamenetelmät voivat olla vaikeita saavuttaa säilyttäen sama havainnollisuus. Tässä työssä on käsitelty Global Footprint Network-järjestön ekologisen jalanjäljen laskentataulukkoa. Taulukon avulla on tarkoitus laskea kaikkien maiden oma sekä koko maailman yhteinen ekologinen jalanjälki. Tämä asetelma kertoo varmasti, että laskennassa on jouduttu tekemään yleistyksiä vähintäänkin muutamien valtioiden kohdalla.
Tarvittavien maakohtaisten tietojen kerääminen ja soveltaminen laskentaan tulee vaatimaan paljon resursseja jos laskentaa halutaan kehittää, mikä ei varmasti ole lainkaan mahdotonta jos jokaisella maalla on kiinnostusta kehittää laskentaa ja sen tietolähteitä omalta osaltaan.
Metsäjalanjäljen osalta suurin ongelma laskentataulukossa 2001 on ollut kohdella kaikkien maiden metsäteollisuutta rakenteeltaan samanlaisina. Ongelmallisia ovat edelleen myös
metsäteollisuuden tuotannon muuntotehokkuutta kuvaavat kertoimet, joita olisi myös syytä kehittää jalanjäljen laskennan vaatimuksia vastaaviksi, kuten tässä tekstissä on esitetty.
Lisäksi metsäjalanjäljen tuloksien tarkkuuteen vaikuttaa se, että vaikka jalanjälki jaetaan kansalaisten kesken, ei kyse ole loppukulutuksesta vaan näennäiskulutuksesta. Tähän on selvä syynsä. Metsäjalanjälki pohjautuu paljolti juuri FAO:n tuottamiin tilastoihin ja tietoihin, joista löytyy tällä hetkellä laskennassa mukana olevat metsäteollisuuden alat.
Esimerkiksi huonekalujen valmistusta tai painotuotteita taas ei löydy. Tämä ongelma on varmasti tiedostettu ja laskentataulukossa 2002 onkin pyritty huomioimaan lisäksi myös vaihtoon sitoutunutta jalanjälkeä muita tilastoja apuna käyttäen.
Ekologinen jalanjälki ei ole ongelmaton indikaattori, kuten varmasti ei moni muukaan.
Siksi sen yhteydessä olisi hyvä kuulla enemmän kyseisen alan asiantuntijoita ja käyttää heidän asiantuntemustaan. Asiantuntijoita ei todennäköisesti taitavakaan poliitikko voi tulkita mielensä mukaan. Mutta ekologinen jalanjälki kuitenkin täyttää indikaattorin tehtävän ja osoittaa suunnan. Löytääkö suunnistaja sitten perille jos kompassi antaa suunnaksi luoteen ja lännen väliltä epämääräisen suunnan, ovatko tulokset tarpeeksi tarkkoja, vai jopa virheellisiä? Tähän löytyy paremmin vastaus, kun tiedetään mihin ekologista jalanjälkeä halutaan käyttää. Mitä jalanjälki nyt on ja mitä sen halutaan olevan?
Kestävän kehityksen indikaattoreita kehitetään nimenomaan maailman laajuiseen käyttöön, jolloin käyttäjinä ovat eri valtioiden viranomaiset, tosin niitä voidaan soveltaa myös kansallisella tasolla. GFN ilmoittaa ekologisen jalanjäljen olevan mittauksen ja johtamisen työkalu [4]. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että ekologinen jalanjälki on indeksi, jonka avulla voidaan havainnollistaa maapallon ja ympäristömme rajat, ei todellakaan kokonaisvaltainen työkalu päätöksentekoa tai ympäristövaikutusten mittaamista varten. Ekologinen jalanjälki osoittaa nykyisen kehityksen suunnan ja siten toimii tietoisuuden herättäjänä ja rajojen esiintuojana. Suurempaan rooliin, esimerkiksi johtamiseen tai suunnitteluun, maailman laajuisesti laskettu eri valtioita vertaava jalanjälki ei ole vielä tarpeeksi herkkä eikä täsmällinen. Tämän hetkinen ekologisen jalanjäljen laskentataulukko sisältää metsä- ja energiaosioiden kohdalla yleistyksiä ja yksinkertaistuksia tarjotakseen täsmällisiä tai myöskään aiheellista tietoja päätöksentekoon tai suurempien tulevaisuus vaihtoehtojen kuvaamiseen. Tällä hetkellä maantieteelliset siirtymiset eivät juuri vaikuta sen toimintaan tai tuloksiin. Ekologinen jalanjälki esimerkiksi kunnille, yrityksille tai valtioillekin voi tietenkin olla herkempi ja toimia
päätöksenteon välineenä kunhan se lasketaan tapauskohtaisesti kullekin vertailussa mukana olevalle taholle ja tapaukselle, käyttäen sopivia kertoimia ja riittäviä tilastoja. Koska ekologinen jalanjälki on tällä hetkellä yksilön kulutuksen raportoiva indeksi, olisi laskennassa useammin, vähintäänkin sovellettaessa tuloksia päätöksentekoon, tyydyttävä alhaalta päin lähtevään lähestymistapaan, jolloin tulokset olisivat täsmällisempiä. Lisäksi on muistettava, että ekologisen jalanjäljen tulokset vaikuttavat helposti tulkittavilta ja selkeiltä, mutta kuten tästä tekstistä käy ilmi, eivät ne aina ole sitä. Sen sijaan indeksi vaatii jonkin verran perehtymistä. Ainakin metsäjalanjäljen osalta, kuinka metsäjalanjälki ei välttämättä tuo esille todellista tilannetta ja kuinka se yhdessä hiilensitoutumisen jalanjäljen kanssa taas toimivat kokonaisuutena tarkkailtaessa nimenomaan hiilidioksidin sitoutumista.
Ekologista jalanjälkeä tulee kehittää, jotta sitä voitaisiin hyödyntää myös laajemmassa yhteydessä ja jotta sen tulokset olisivat tarkempia ja selviä rajauksiltaan. Yksilöille ekologinen jalanjälki on toimiva jo nyt ja ennen kaikkea motivoiva indeksi ja myös käsitteenä erinomainen tarkkailtaessa ihmisen vaikutusta maapallolla. Ekologinen jalanjälki voi olla motivoiva myös valtioille, jos se vain hyväksytään kansainvälisesti, mihin ei ole mitään estettä, kunhan vain muistetaan, ettei yhtä indikaattoria voi nostaa muiden yläpuolelle. Ekologisen jalanjäljen osalta vaaditaan vielä paljon kehitystyötä.
Vaikka ekologinen jalanjälki ei ole tällä hetkellä kovin herkkä tai useampaan tarkoitukseen käyttökelpoinen indikaattori, ideana se on kehittämiskelpoinen. Realiteetit huomioon ottaen ekologinen jalanjälki toimii hyvin ja antaa paljonpuhuvia tuloksia, joita ei ole mitään syytä sivuuttaa.
LÄHDELUETTELO
1 Autio, Sakari & Lettenmeier, Michael. Ekotehokkuus - Business as Future. yrityksen ekoteho-opas. Dipoli-raportit/Dipoli-reports C, ympäristökoulutus. Espoo: TKK Koulutuskeskus Dipoli. 2002. 80 s.
ISBN 1458-4867.
2 European Environment Agency (EEA). The European environment - State and outlook 2005. Kööpenhamina. 2005. 292 s. ISBN 92-9167-776-0. Saatavissa:
http://reports.eea.eu.int/state_of_environment_report_2005_1/en
3 Global Footprint Network. Tools & Services: Data Licenses [verkkodokumentti]. Päivitetty 29.12.2005 [viitattu 29.12.2005].
Saatavissa: http://www.globalfootprintnetwork.org/
4 Global Footprint Network. Home [verkkodokumentti]. Luotu 26.10.2005 [viitattu 26.10.2005]. Saatavissa: http://www.footprintnetwork.org/
5 Global Footprint Network. Ekological Footprint: Overview
[verkkodokumentti]. Luotu 26.10.2005 [viitattu 26.10.2005]. Saatavissa:
http://www.footprintnetwork.org/
6 Global Footprint Network. Ekological Footprint: National Footprints [verkkodokumentti]. Päivitetty 28.12.2005 [viitattu 20.1.2006].
Saatavissa: http://www.footprintnetwork.org/
7 Gore, Al. Earth in balance - Ecology and the human spirit. New York:
Hougton Mifflin Company. 1992. 441 s. ISBN 951-0-19346-1.
8 Halweil. B. & Mastney, L. & al. Maailman tila 2004: Teemana kulutus.
Worldwatch instituutti. Washington D.C. 2004. ISBN 951-662-912-1.
9 International Panel for Climate Chance. IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas inventories. 1996. Saatavissa: http://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/public/gl/invs1.htm
Käytetyt lähteet löytyvät osista Workbook, Volume 2 sekä Reference Manual, Volume 3.
10 Jantunen, Matti & Nevanlinna, Lasse. Kasvihuoneilmiö, ilmastonmuutos ja Suomi. Jyväskylä: Teknillisten tieteiden akatemia ry. 1990. 166 s.
ISBN 951-666-302-8 tai ISSN 0787-8621.
11 Keskusmetsälautakunta Tapio. 1983. Tapion taskukirja: metsä- ja puutalousmiesten sekä metsänomistajien käsikirja. Helsinki:
Kirjayhtymä. 597 s. ISBN 951-26-2262-9 (nid.)
12 Kuusisto, Esko & Käyhkö, Jukka. Globaalimuutos. Suomen akatemian Figare-ohjelma. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. 2004. 169 s. ISBN 951-1-18924-7.
13 Loh, Jonathan & Wackernagel, Mathis (Eds.). Living Planet report 2004.
Gland, Switzerland: WWF-World Wide Fund For Nature. 2004. 40 s.
ISBN 2-88085-265-X.
14 Meadows, Donella & Randers, Jorgen & Meadows, Dennis. Kasvun rajat - 30 vuotta myöhemmin. Helsinki: Gaudeamus Kirja. Oy
Yliopistokustannus University Press Finland Ltd. 2005. 334 s. ISBN 951-662-951-2.
15 Metsäntutkimuslaitos eli METLA. Metsätilastollinen vuosikirja 2002.
378 s. ISBN 951-40-1861-3. Tiedustelu: Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu. http://www.metla.fi/hanke/3006/
16 Metsäntutkimuslaitos eli METLA. Metsätilastollinen vuosikirja 2004.
413 s. ISBN 951-40-1946-6.
17 Metsäteollisuus ry. Tuotteet - Massa ja paperi [verkkosivu]. Luotu 29.11.2005 [viitattu 29.11.2005].
Saatavissa: http://www.metsateollisuus.fi/tuotteet/massa/
18 Muurman, J. Kokoavat indikaattorit ja indeksit [Muistio].
Ympäristöhallinto. 2005.
19 Rinne, J., Koistinen, J. & Saltikoff, E. (toim.) Suomalainen sääkirja- etanasta El Niñoon. toinen painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
1999 [alkuperäispainos 1998]. 253 s. ISBN 951-1-15483-4
20 Suomen ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto. 2003. Kestävän kehityksen kansallinen kokonaisarvio. Helsinki: Edita Prima Oy. 168 s.
ISSN 1238-7312 tai ISBN 952-11-1388-X (nid.) tai ISBN 952-11-1389-8 (PDF). Saatavissa:
http://www.ymparisto.fi/palvelut/julkaisu/elektro/sy623/sy623.htm
21 Tilastokeskus. StatFin [verkossa toimiva tilastopalvelu]. Luotu 12.1.2005 [viitattu 1.12.2005].
Saatavissa: http://statfin.stat.fi/StatWeb/start.asp?LA=fi&lp=home
22 The Yale Center for Environmental Law & Policy & al. 2005. 2005 Environmental Sustainability Index. Yalen yliopisto. Saatavissa:
http://www.yale.edu/esi/
23 United Nations Division for Sustainable Development - Commission on Sustainable Development (CSD). [verkkodokumentti]. Luotu 12.8.2005 [viitattu 7.12.2005]. Saatavissa:
http://www.un.org/esa/sustdev/csd/csd.htm
24 United Nations Statistics Division. Statistical Databases. Päivitetty 12.2.2006 [viitattu 12.2.2006]. [verkkotietokanta] Saatavissa:
http://millenniumindicators.un.org/unsd/databases.htm
25 United Nations Economic Commission for Europe (UNECE). TBFRA 2000 (Temperate and Boreal Forest Resource Assessment 2000).
Lauhkean ja pohjoisen metsävyöhykkeen metsävaratiedot. Saatavissa:
http://www.unece.org/trade/timber/fra/welcome.htm
26 Valtion ympäristöhallinto. Kestävän kehityksen indikaattorit [verkkosivu]. Päivitetty 22.12.2005 [viitattu 4.1.2006]. Saatavissa:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=11263&lan=fi
27 Valtion ympäristöhallinto. Kestävän kehityksen tutkimus ja seuranta [verkkosivu]. Päivitetty 19.10.2005 [viitattu 17.11.2005]. Saatavissa:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=4408&lan=fi
28 Valtion ympäristöhallinto. Keskeiset kansainväliset ympäristösopimukset sekä niiden tavoitteet ja toteutuminen. [PDF-tiedosto] Päivitetty16.3.2005 [viitattu 7.12.2005]. Saatavissa:
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=13062&lan=fi
29 Wackernagel, Mathis & al. 2005. National Footprint and Biocapacity Accounts 2005: The underlying calculation method. Global Footprint Network. 33 s. Saatavissa: www.footprintnetwork.org
30 Wilson, Edward. Elämän tulevaisuus. Helsinki: Terra Cognita Oy. 2002.
113 s. ISBN 952-5202-55-0
Luonnon hyödykkeille lasketun arvon alkuperäinen lähde:
[Aikakausilehti] Nature 387: 253-260 (1997)
31 World Resources Institute (WRI), The World Concervation Union (IUCN) & United Nations Environment Programme (UNEP). Maapallon biodiversiteetti - Toimintaohjelma luonnon monimuotoisuuden
ylläpitämiseksi. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus,
luonnonsuojelututkimusyksikkö, LUMO-tutkimusohjelma. 1995. 223 s.
ISBN 951-662-612-2.
32 Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö eli FAO.
FAOSTAT Database Query [verkkotietokanta]. Luotu 12.8.2005 [viitattu 7.12.2005]. Saatavissa:
http://faostat.fao.org/faostat/form?collection=Population&Domain=Popul ation&servlet=1&hasbulk=0&version=ext&language=EN
33 Yhdistyneet kansakunnat. 1987. Report of the World Commission on Environment and Development “Our Common Future”.
34 Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön eli FAO.
(Metsätilastot) FAOSTAT Forestry Data. Saatavissa:
http://apps.fao.org/page/collection?subset=forestry
35 Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO).
GFSM (Global Fibre Supply Model). Itse tietokantaa ei ollut työnteko vaiheessa saatavissa verkossa (mahdollisesti myöhemmin saatavissa:
www.fao.org/forestry/fop/fopw/GFSM/gfsmint-e.stm). Kirjallinen raportti saatavissa:
http://www.fao.org/documents/pub_dett.asp?pub_id=150496
36 Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO).
GAEZ index.[verkkosivusto]. Luotu 27.9.2000 [viitattu 12.2.2006].
Saatavissa: www.fao.org/ag/agl/agll/gaez/index.htm
37 Ympäristöministeriö. YK:n kestävän kehityksen toimikunta. [verkkosivu]
Päivitetty 25.8.2005 [viitattu 4.1.2006].
Saatavissa:http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=8138&lan=fi
38 Aikaisempia tutkimuksia ja artikkeleita ekologisesta jalanjäljestä:
Aal, Carlo & Norland, Thorsen Ingrid. 2005. The Use of the Ecological Footprint in Local Politics and Administration: Results and Implications from Norway. Western Norway Research Institute, Norway.
Julkaistu: Local Environment Vol. 10, No. 2, 159–172, Huhtikuussa 2005
Aal, Carlo & Norland, Thorsen Ingrid. 2002. Report No. 11/02:
Ecological Footprint of the City of Oslo - Results and Proposals for the Use of the Ecological Footprint in Local Environment Policy. Program for Research and Documentation for a Sustainable Society (ProSus), Center for Development and the Environment University of Oslo, Norway.
Andersson, Jan Otto & Nevalainen, Markus. 2003. Unequal Exchange in Terms of Ecological Footprints: The Case of Finland Today. Åbo
Akademi University, Finland.
Chambers, Nicky & Lewis, Kevin. 2001. Ecological Footprint Analysis:
Towards a Sustainability Indicator for Business (ACCA Research Report No. 65). London: The Association of Chartered Certified Accountants (ACCA). 74 s. ISBN 1 85908 338 5.
Haberl, Helmut & al. 2003. Ecological footprints and human
appropriation of net primary production: a comparison. Department of Social Ecology, Institute for Interdisciplinary Studies of Austian
Universities, University of Vienna. Julkaistu: Land Use Policy 21 (2004) 279-288. Saatavissa: www.elsevier.com/locate/landusepol
Hakanen, Maija. 1999. Yhdyskuntien ekologisesti kestävän kehityksen arviointi, kriteerit ja mittaaminen. Suomen kuntaliitto. Helsinki:
Kuntaliiton painatuskeskus. 222 s. ISBN 951-755-296-3.
Hakanen, Maija. 1999. Some Finnish Ecological Footprints at the Local Level. Suomen kuntaliitto (The Association of Finnish Local and Regional Authorities). Helsinki: Kuntaliiton painatuskeskus. 32 s.
Van Vuuren, D.P. 2000. Ecological footprint of Benin, Bhutan, Costa Rica and the Netherlands. National Institute of Public Health and the Environment. Bilthoven, the Netherlands. Julkaistu: Ecological Economics 34 (234) 115-130. Saatavissa:
www.elsevier.com/locate/ecolecon
Hämäläinen-Tyynilä, Tuula (toim.). 2000. Espoon kaupungin
ympäristöraportti 2000 - Ympäristöohjelman 1997–2000 toteutuminen, ympäristötilinpäätös ja Espoon ekologinen jalanjälki. Espoo: Espoon ympäristölautakunta. 59+5 s. ISBN 951-857-407-3 tai ISSN 1456-2316.
Liite 1. Metsäteollisuuden muuntotehokkuuden muodostaminen Suomen ekologisen jalanjäljen laskentaa varten sekä metsäteollisuuden energian käyttö Raakapuun käyttö [1000 m3]
Kuori Tuotanto [1000 m3]
Hake ja puru Tuotanto [1000 m3]
Hake ja puru Käyttö [1000 m3]
Tuotannon käyttämä kuoreton puuraaka-aine [1000 m3]
Tuotanto [1000 m3]
puun käyttö m3
Muunto- tehokkuus
***Osuus puun käytöstä %
Energian osuutta EI huomioitu
kuori mukana eollisuus29 902 2 718 13 592 13 592 13 745 1,0 1,0 20,86 % 21,95 % 18,61 % teollisuus3 736 448 1 978 1 063 2 373 1 846 1,3 0,8 3,64 % 3,83 % 3,25 % Vaneriteollisuus3 696 444 1 978 1 274 1 300 1,0 1,0 Lastulevyteollisuus40 5 748 783 399 2,0 0,5 Kuitulevyteollisuus315 315 147 2,1 0,5 uoteteollisuus419 50 369 [t] massateollisuus 39 411 4 729 11 272 45 954 11 948 3,8 0,3 70,53 % 74,22 % 62,91 % Mekaaninen 9 732 1 168 2 305 10 869 2,6 0,4 Puolikemiallinen 819 98 362 1 083 4 598 Sellu28 860 3 463 8 605 34 002 7 350 4,6 0,2 sä 73 468 7 946 15 570 12 335 62 287 letuksena on edelleen, että kaikki metsäteollisuuden käyttämä raakapuu menee saha-, levy- ja assateollisuuteen. Muu puuteollisuus( hirret, hirsimökit) jätetään huomioimatta, kuten isemminkin. energia 4,96 % 15,24 % 2001 sähkönkulutus, MWh eollisuus25 404 826 Saha, yms.1 486 996 Massa, paperi, yms,23 917 830 josta Massa ja paperi 23 782 596 Sahateollisuus 793 320 massa3 815 411 Levyteollisuus 462 287 paperi 19 967 185 yht. 1 255 607 EET: Keskusmetsälautakunta Tapio. Tapion taskukirja: metsä- ja puutalousmiesten sekä metsänomistajien käsikirja. 1983; säntutkimuslaitos. Metsätilastollinen vuosikirja 2004; Tilastokeskus. STATFIN. [verkkotietokanta/tilastopalvelu] Saatavissa: ://statfin.stat.fi/statweb/start.asp?LA=fi&DM=SLFI&lp=catalog&clg=teollisuus