5. Yhteenveto
Työssä tarkasteltiin, millaisin ja milloin aloitetuin keinoin Suomen päästökauppasekto-rin ulkopuolisille sektoreille asetettu päästötavoite voidaan saavuttaa. Tarkasteluun käy-tettiin stokastista optimointimallia, jonka avulla voitiin etsiä eri päästötasoilla kustan-nukset minimoivia portfolioita siten, että mallin muuttujien epävarmuuksien vaikutukset voitiin huomioida lopputuloksissa. Koska päästövähennyskeinoilla saavutettaviin pääs-tövähennyksiin ja aiheutuviin kustannuksiin liittyy epävarmuutta, on työssä muodoste-tun stokastisen optimointimallin avulla tarkasteltu, kuinka suuria ovat riskit ylittää arvi-oidut kustannukset ja toisaalta olla saavuttamatta ennakoitua päästövähenemää. Tällöin erillisiin päästövähennyskeinojen kombinaatioihin eli portfolioihin liittyy erilainen to-dennäköisyys saavuttaa asetettu päästötavoite.
Tuloksista havaitaan, että päästötavoitteen saavuttaminen on hyvin epätodennäköistä, mikäli päästöt kehittyvät mallissa muodostetun perusuran mukaisesti eikä tarkasteltuja lisävähennystoimia aloiteta. Toisaalta vaikka päästövähennystoimia toteutetaan, sisältyy kaikkiin tarkasteltuihin portfolioihin riski olla saavuttamatta tavoitetta tai toisaalta ylit-tää arvioidut kustannukset. Lisäksi huomataan, että suuremmilla tavoitteen saavuttami-sen todennäköisyystasoilla tehtävät parannukset maksavat suhteellisesti enemmän kuin pienemmillä tavoitteen saavuttamisen todennäköisyystasoilla tehtävät parannukset, kos-ka päästövähennysten rajakustannukset kos-kasvavat vähennettyjen päästöjen määrän kos- kas-vaessa.
Työssä on tarkasteltu itsenäisten vähennyskeinojen toteuttamista kahdessa erillisessä tilanteessa, joista toisessa voidaan käydä jäsenmaiden välillä kauppaa päästökiintiöillä vuonna 2020 ja toisessa tämä ei ole mahdollista. Päästökiintiöillä käytävän kaupan avul-la voidaan estää päästövähennysten rajakustannusten nouseminen päästökiintiön hintaa korkeammaksi. Toisaalta tällöin arvioitujen kustannusten ylittämiseen liittyvät riskit ovat mallissa suuremmat kuin tilanteessa, jossa tavoite pyritään saavuttamaan kokonai-suudessaan kansallisin vähennyskeinoin, koska päästökiintiön hinta on hyvin epävarma.
Tilanteessa, jossa päästökiintiöillä ei voida käydä kauppaa, odotusarvoisesti (50 %:n todennäköisyydellä) tavoitteen saavuttava optimiportfolio vastaisi nettonykyarvoltaan noin 860 M€ kustannustasoa välillä 2010–2020. Mikäli tavoitteen
saavuttamistodennä-köisyys halutaan nostaa esimerkiksi tasolle 68 %, vastaisi tämä odotusarvoisesti päästö-tavoitteen 5 Mt CO2-ekv. kumulatiivista ylitystä, 990 milj. € kustannustasoa, ja noin 40 €/t marginaalikustannuksia.
Tehokkaiden portfolioiden kustannusten ja päästövähennysten vaihteluvälit ovat lähes yhtä suuret eri päästötasoilla. Toisaalta tällöin odotusarvoon verrattu suhteellinen epä-varmuus pienenee, kun tavoitteen ylittämisen tai kustannusten odotusarvon tasoa noste-taan. Saavutettavien päästövähennysten ja kustannusten epävarmuutta ei voida merkit-tävästi pienentää portfolioita muuttamalla, vaikka kustannusten nousu sallittaisiin.
Mahdollisuus käydä kauppaa päästökiintiöillä muuttaa tehokkaissa portfolioissa esiin-tyviä vähennyskeinoja ja niiden aloitusajankohtia. Kun päästökiintiöillä ei voida käydä kauppaa, on päästötavoitteen mahdollisimman tarkka saavuttaminen kustannusten mi-nimoinnin kannalta optimaalista, koska päästöjen vähentäminen enemmän kuin tavoite vaatisi aiheuttaa kustannuksia, joilla ei kuitenkaan saavuteta optimoinnin kannalta uusia etuja. Jos päästökiintiöillä voidaan käydä kauppaa, tavoitteen tarkan saavuttamisen si-jaan ensisijaista on toteuttaa keinoja, joiden marginaaliset kustannukset ovat päästökiin-tiön arvioitua hintaa pienemmät. Päästökiintiöillä käytävän kaupan avulla voidaan siten joustaa tavoitteen täsmällisestä saavuttamisesta siten, että tavoitteesta jääminen voidaan korvata päästökiintiöiden ostolla ja toisaalta päästövähennykset, joita tehdään enemmän kuin tavoite vaatisi, voidaan myydä ja näin pienentää kokonaiskustannuksia. Tällöin mahdollisuus käydä ei-PKS-päästökauppaa vaikuttaa keinojen valintaan. Tämän lisäksi keinojen aloitusajankohta voi muuttua, koska nykyarvon kannalta myöhemmin aloitetut toimet ovat edullisempia käytetyn korkokannan vuoksi. Ei-PKS-päästökauppa siirtää tällöin erityisesti sellaisten keinojen, joihin liittyy suuria alkuinvestointeja, aloittamista myöhemmäksi verrattuna tilanteeseen, jossa ei-PKS-päästökauppaa ei voida käydä. Ei-PKS-päästökaupan tapauksessa tehtäviä investointeja voidaan siirtää myöhemmäksi, koska päästötavoitetta ei ole välttämätöntä saavuttaa kokonaisuudessaan kansallisin vähennyskeinoin.
Päästökauppatapauksessa kustannusoptimaalinen tilanne saavutettiin ostamalla pääs-töoikeuksia vuosina 2013–2020 yhteensä 11 Mt CO2-ekv. Tällöin kokonaiskustannusta-so olisi nykyarvoltaan 450 milj. €, eli noin 48 % vähemmän verrattuna tilanteeseen, jossa päästökiintiöillä ei voida käydä lainkaan kauppaa. Tuloksia tulkittaessa on kuiten-kin hyvä huomioida, että käytetyssä mallissa oletettiin kaupattavien päästöoikeuksien hinnaksi keskimäärin 54 €/t CO2, vuonna 2020. Käytetyllä viiden prosentin korkokan-nalla vuoteen 2010 diskonttattuna tämä on merkittävästi korkeampi kuin esimerkiksi sertifioitujen päästövähennysten (CER) nykyinen markkinahinta (n. 12 €/tCO2e maalis-kuussa 2011). Mikäli mallissa olisi oletettu päästöoikeuksien hinnan nykyarvon olevan lähempänä vallitsevaa CER-yksiköiden hintatasoa, käsittäisi kustannusoptimaalinen vähennysstrategia myös suuremmat päästöyksiköiden ostot.
Toisaalta mallin päästökauppatapauksen voidaan tulkita sisältävän myös Suomen te-kemät suorat CER-ostot. Koska CER:ien suora käyttöoikeus on rajattu vuosittain 4 %
5. Yhteenveto
tasolle vuoden 2005 päästöistä3, nämä olisivat kumulatiivisesti enintään noin 10,6 Mt-CO2-ekv. välillä 2013–2020. Mallin optimiratkaisun sisältäessä tätä määrää hieman suu-remmat päästöoikeuksien ostot, jotka tulisi siten tehdä jäsenmaiden välisen päästökau-pan hintatasolla, ei tämä tulkinta muuta mallin antamaa optimaalisten päästöoikeuksien ostojen tasoa. Sen sijaan kokonaiskustannukset olisivat merkittävästi pienemmät ostet-taessa CER-oikeuksia esim. oikeuksien hinnan nykytasolla kuin ostetostet-taessa oikeuksia ainoastaan jäsenmaiden välisen kaupan kautta, jossa hinta on tehtyjen oletusten mukaan merkittävästi korkeampi.
Mallissa minimointi tehdään kustannusten nykyarvon perusteella. Koska kustannukset tällöin diskontataan, voi käytetyllä korkokannalla olla vaikutusta mallin tuloksiin. Kus-tannusten nykyarvon kannalta myöhemmin tehdyt investoinnit ovat aina edullisempia, mikäli niiden nimellisarvo on eri vuosina sama. Mallissa eri keinoihin liittyy erilaisia kustannuksia siten, että johonkin keinoon liittyy suuria alkuinvestointeja, mutta ei kus-tannuksia tämän jälkeen. Toisaalta mallissa tarkastellaan myös keinoja, joiden kustan-nukset aiheutuvat useina keinon toteuttamista seuraavina vuosina, kun esimerkiksi vataan fossiilisen polttoaineen käyttöä uusiutuvilla polttoaineilla. Tällöin käytetyn kor-kokannan suuruudella voi olla vaikutusta siihen, missä järjestyksessä keinot, joissa on erilaisia kustannuksia, toteutetaan. Mitä suurempi korkokanta on, sitä epäedullisempia ovat keinot, joihin liittyy suuria alkuinvestointeja, kustannusten nykyarvon kannalta.
Käytetyllä korkokannalla voi olla tällöin vaikutus mallilla saataviin tuloksiin ja jatko-tutkimuksissa tulosten herkkyyden tutkiminen käytetyn korkokannan suhteen olisi hyö-dyllistä.
Mallissa päästökiintiön hinta on arvioitu hyvin epävarmaksi, mikä näkyy siten suure-na kokosuure-naiskustannuksiin liittyvänä epävarmuutesuure-na. Hinsuure-nan epävarmuus ei kuitenkaan vaikuta optimoinnilla saataviin tuloksiin, koska mallissa kustannusten minimointi suori-tetaan odotusarvojen perusteella. Tällöin päästökiintiön hinnan odotusarvolla on vaiku-tus toteutettavien keinojen ja niiden ajoituksen valintaan. Optimoinnissa toteutettavaksi valitaan keinoja, jotka ovat kustannustehokkuuden kannalta parhaita muihin keinoihin verrattuna. Tällöin päästökiintiön hinnan odotusarvon pieneneminen luultavasti lisäisi ostettujen kiintiöiden määrää ja laskisi kokonaiskustannuksia, koska tällöin matalampi päästökiintiön hinta määräisi optimoinnissa toteutettavien keinojen marginaalisten kus-tannusten ylärajan.
Herkkyystarkastelussa havaittiin, että kustannuksiin vaikuttaa merkittävästi eri poltto-aineiden hintakehitys. Mallissa polttopoltto-aineiden hinnat oletetaan riippumattomiksi raaka-öljyn ja dieselin hintaa lukuun ottamatta. Riippuvuuksia voi kuitenkin esiintyä esimer-kiksi öljyn ja liikennesuoritteen välillä siten, että öljyn hinnan nousu pienentää
3 Sisältäen 1 %-yksikön verran CER-oikeuksia vähiten kehittyneistä maista.
suoritetta. Myös öljyn ja maakaasun sekä öljyn ja päästökiintiön hintojen välillä voi esiintyä samansuuntaisia riippuvuuksia. Mikäli riippuvuudet olisi huomioitu mallissa, voisi tällä olla jonkin verran vaikutusta korreloivia muuttujia sisältävien keinojen kus-tannustehokkuuteen. Korrelaation huomioimisen vaikutukset arvioitiin kuitenkin pie-niksi, eivätkä ne siten vaikuttaisi merkittävästi keinojen valintaan tai optimaalisten port-folioiden odotusarvoihin. Portport-folioiden, jotka sisältävät samansuuntaisesti vaihtelevia, keskenään korreloivia muuttujia, riskit voisivat tällöin kuitenkin kasvaa. Muuttujien korreloinnin huomioinnilla olisikin siten luultavasti eniten vaikutusta portfolioiden epä-varmuuksiin siten, että erisuuntaiset korrelaatiot pienentävät epävarmuutta, mutta sa-mansuuntaiset korrelaatiot lisäävät sitä.
Taulukosta 5 ja kuvasta 9 voidaan päätellä, että jos voidaan varmistua esimerkiksi muiden jäsenmaiden kanssa tehtävillä sopimuksilla mahdollisuudesta käydä päästökiin-tiöillä kauppaa kaikkina vuosina 2013–2020, voidaan kustannusten odotusarvoa pienen-tää huomattavasti verrattuna tilanteeseen, jossa vähennykset toteutetaan kansallisin toi-min tai päästöoikeuksia ostetaan vasta tarkastelujakson lopussa. Jos päästökiintiön hinta voitaisiin sopimuksen perusteella määrätä ennalta, pienenisivät myös portfolion kustan-nuksiin liittyvät epävarmuudet siten, että portfolion epävarmuus aiheutuisi ainoastaan vähennyskeinojen kustannusten epävarmuudesta. Toisaalta jos ostettavien päästökiinti-öiden määrään sisältyisi epävarmuutta, tavoitteen saavuttamiseen liittyvä riski muuttui-si. Mahdollisilla sopimuksin varmistettavilla päästökiintiöiden oston mahdollisuuksilla olisi siten arvoa kustannusten odotusarvon kannalta. Tällöin tulisi kuitenkin myös kuva-ta kuva-tarkemmin epävarmuuksineen vuotuiset hinnat ja määrät, joilla päästökiintiöitä sopi-musten mukaan voitaisiin ostaa eri vuosina. Tällä lähestymistavalla jatkotutkimuksissa voitaisiin tarkastella, miten päästökauppaan liittyviltä riskeiltä voitaisiin paremmin suo-jautua.
Mallissa tarkastellaan ainoastaan aikaväliä 2010–2020. Kun työssä tarkasteltavien keinojen joukkoon kuuluu toimia, joilla saavutettaviin päästövähennyksiin liittyy viivei-tä, voi tarkastelun rajauksen vuoksi tällaisten keinojen valinta tapahtua harvemmin kuin jos tarkasteltaisiin pitempää aikaväliä. Pitempää aikaväliä tarkastelemalla voitaisiin va-rautua myös mahdollisiin, vuoden 2020 jälkeisiin päästötavoitteisiin. Tällöin optimoin-nissa voisivat tulla useammin valituiksi keinot, joilla saavutettaviin päästövähennyksiin liittyy pitkiä viiveitä ja joilla voitaisiin luoda edellytykset myös vuoden 2020 jälkeisiin päästövähennyksiin.
EU on tarjoutunut korottamaan 2020 päästövähennystavoitettaan -30 % tasolle vuo-den 1990 päästöistä, mikäli kattava kansainvälinen päästöjenrajoitussopimus saadaan solmittua. Tällöin myös Suomen ei-PK-sektorin päästövähennystavoite oletettavasti muuttuisi. Mikäli uusi tavoite asetettaisiin EU:n komission aiemman ehdotuksen mukai-sesti, olisi Suomen uusi tavoite vuodelle noin -23 % vuodesta 2005, arviolta 25,3 Mt CO2-ekv (Ekholm 2010a). Tässä tutkimuksessa tehtyjä laskelmia voidaan käyt-tää myös tämän korkeamman vähennystavoitteen vaikutusten arviointiin
ei-5. Yhteenveto
päästökauppatapauksessa, sillä korkeampi päästötavoite vastaisi kumulatiivisesti 9 Mt CO2-ekv. vähennystä mallissa käytetystä perusurasta, ts. nykyisen tavoitteen ylittämistä odotusarvoisesti 9 Mt CO2-ekv. kumulatiivisella päästömäärällä. Mikäli päästökauppaa ei ole mahdollista hyödyntää, kuvan 4 perusteella tästä seuraisi noin 400 milj. € kustan-nuslisä. Marginaalikustannukset olisivat kuvan 6 perusteella tällöin noin 130 €/t, mikä on huomattavasti enemmän kuin esim. aiemmin TIMES-mallilla tehty arvio 82 €/t (Ek-holm 2010a). Päästökauppatapauksen analysointi korkeammalla päästövähennystavoit-teella ei kuitenkaan ole suoraan tämän työn tulosten peruspäästövähennystavoit-teella mahdollista. Korkeampi EU-tasoinen päästötavoite nostaisi päästöoikeuksien hintaa jäsenmaiden välisessä kau-passa, mikä vaikuttaisi myös Suomen optimaaliseen vähennysstrategiaan päästökauppa-tapauksessa. Tässä työssä käytetty lähestymistapa olisi kuitenkin suoraan sovellettavissa myös tämän tapauksen analysointiin myöhemmissä tutkimuksissa.
Lähdeluettelo
AKE. Henkilöautojen CO2-päästöt vähentyneet: http://www.ake.fi/ake/index.aspx?id=214 (viitattu 7.1.2011).
Alaja, T. 2009. Emission abatement options and cost effect for fluorinated greenhouse gases – Emission projections for fluorinated greenhouse gases up to 2050, Finnish Environ-ment Institute (SYKE), 7.12.2009.
Bernard, A. & Vielle, M. 2009. Assessment of European Union transition scenarios with a spe-cial focus on the issue of carbon leakage. Energy Economics 31. S. 274–284.
Böhringer, C., Löschel A., Moslener, U. & Rutherford, T. 2009. EU climate policy up to 2020:
An economic impact assessment. Energy Economics 31. S. 295–305.
Direktiivi 2009/29/EC direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuk-sien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi. Eu-roopan unionin virallinen lehti 140/63, 5.6.2009.
Päätös 406/2009/EC jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yh-teisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Euroopan unionin virallinen lehti 140/136, 5.6.2009.
EIA, 2010. Annual Energy Outlook 2010 With Projections to 2035. Energy Information Admin-istration.
Ekholm, T. 2010a. Achieving cost efficiency with the 30% greenhouse gas emission reduction target of the EU. VTT Working Papers 149.
Ekholm, T. 2010b. Päästökauppaan kuulumattomien sektoreiden päästövähennykset ja niiden kustannustehokkuus. VTT tutkimusraportti VTT-R-02783-10.
Energiamarkkinavirasto. Maakaasun kokonaishinnan kehitys 4/2010 saakka:
http://www.energiamarkkinavirasto.fi/data.asp?articleid=1877&pgid=188&languageid=
246 (viitattu 7.1.2011).
EU:n energia- ja ilmastopaketti: http://ec.europa.eu/clima/policies/brief/eu/package_en.htm (viitattu 7.1.2011).
European Commission. Document no. SEC(2010) 650, Part II.
Forsström, J., Pursiheimo, E., Kekkonen, V. & Honkatukia, J. 2010. Ydinvoimahankkeiden peri-aatepäätökseen liittyvät energia- ja kansantaloudelliset selvitykset. VTT Working Pa-pers 141.
Hagström, M., Vartiainen, E. & Vanhanen, J. 2005. Biokaasun maatilatuotannon kannattavuus-selvitys – Loppuraportti. Gaia Group Oy.
Huhtinen, K., Lilja, R., Sokka, L., Salmenperä, H. & Runsten, S. 2007. Valtakunnallinen jäte-suunnitelma vuoteen 2016. Suomen ympäristö, taustaraportti.
LVM. 2009. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009–2020.
Ohjelmia ja strategioita 2/2009.
McKeough, P. & Kurkela, E. 2008. Process evaluations and design studies in the UCG project 2004–2007. VTT Research Notes 2434.
Monni, S., Pipatti, R., Lehtilä, A., Savolainen, I. & Syri, S. 2006. Global climate change mitiga-tion scenarios for solid waste management. VTT Publicamitiga-tions 603.
Mäkelä, K., Laurikko, J. & Kanner, H. 2009. Suomen tieliikenteen pakokaasupäästöt, LIISA 2008 laskentajärjestelmä. VTT tutkimusraportti VTT-R-08700-09.
Pöyry. Puupolttoaineiden hintaseuranta: http://www.puunhinta.fi/tilastot.htm?graph=fi-all-main (viitattu 7.1.2011).
TEM, 2008. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskun-nalle 6. päivänä marraskuuta 2008. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, http://www.tem.fi/files/20585/Selontekoehdotus_311008.pdf (viitattu 7.1.2011).
Tilastokeskus. 2010. Greenhouse gas emissions in Finland 1990–2008. National Inventory Re-port under the UNFCCC and the Kyoto Protocol,
http://www.stat.fi/tup/khkinv/fin_nir_20100525.pdf (viitattu 7.1.2011).
Toyota: http://www.toyota.fi/cars/new_cars/auris/auris_hinnat.aspx (viitattu 21.1.2011).
Tuhkanen, S. 2002. Jätehuollon merkitys Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä.
Kaatopaikkojen metaanipäästöt ja niiden talteenotto. VTT tiedotteita 2142.
Vapo Oy. 2006. Paikalliset polttoaineet – Suomen huoltovarmuuden perusta. Tietoa käytöstä, ominaisuuksista, luokituksista ja ympäristövaikutuksista. http://www.vapo.fi/filebank/
2657-paikalliset_polttoaineet_esite06.pdf (viitattu 7.1.2011).
TYKO. 2006. Työkoneiden päästömalli. VTT. http//lipasto.vtt.fi/tyko/malli.htm IEA. 2009. World Energy Outlook. International Energy Agency.
YM. 2008. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Ympäristöministeriön sektoriselvitys.
Ympäristöministeriön raportteja 19/2008.
Öljyalan keskusliitto: http://www.oil-gas.fi/index.php?m=6&id=37 (viitattu 7.1.2011).
Liite A:
Taulukko 1. Mallin muuttujien jakaumat. Jakaumien minimi- ja maksimiarvot viittaavat jakauman 95 % luottamusväliin.
Muuttuja Jakauma vuonna 2020 Jakauman
kehityksen kuvaus Jakauma Min Mediaani Max
Markkinahinnat
tuotantokustannus Norm 7,47 9,29 11,12 Vakio Liikenteen
perus-urasuoritteet [Milj.
ajon.km/a]
Henkilöautot
Lognorm 42140 52410 62680 Levenevä
Linja-autot Norm 481,6 596,6 713,2 Levenevä
Pakettiautot Norm 4208 5238 6242 Levenevä
Kuorma-autot Lognorm 3025 3762 4513 Levenevä
Liite A:
Pakettiautot Norm 191,4 238,9 285,7 Levenevä
Kuorma-autot Norm 619 773 925 Levenevä
Perusurapäästöt
Lannankäsittely Norm 0,629 0,785 0,939 Levenevä Maatalousmaat Lognorm 2,693 3,351 4,015 Levenevä
Työkoneet Lognorm 2,171 2,698 3,224 Levenevä
Muut päästöt Norm 4,82 7,89 11,04 Levenevä
Norm 0,039 0,048 0,058 Levenevä
Kiinteä teollisuusjäte
F-kaasujen vähen-nyskustannukset [€/t CO2-ekv]
Kaupan kylmälaitteet
Norm -23 19 60,9 Vakio
Rakennusten ilmas-tointi ja lämpöpum-put
Norm 11,7 74 136,3 Vakio
Teollisuuden kylmä-laitteet
Norm 23,6 46 68,3 Vakio
Ajoneuvojen ilmas-tointi
Norm 2,8 85 167,1 Vakio
Päästökiintiön hin-ta vuonna 2020 [€/t]
Norm -4,8 54,0 112,8 Vain vuonna
2020
Taulukossa käytetyt lyhenteet:
Lognorm: Jakauma lognormaali Norm: Normaalijakauma Tasa: Tasajakauma
Levenevä: Jakauma on muodostettu satunnaiskulun avulla siten, että se on vuodesta 2010 eteenpäin tasaisesti levenevä vuoteen 2020 asti.
Vakio: Käytetty jakauma ja sen parametrit pysyvät kaikkina vuosina samoina.
Kasvava ka: Keskiarvo nousee välillä 2010–2020 lineaarisesti arvosta 5,1 arvoon 7,3.
Hajonta sama.
Vain vuonna 2020: Muuttujaa käytetään mallissa vain vuonna 2020.
Liite A:
• • • VTT WORKING PAPERS 165 SUOMEN KANSALLISTEN PÄÄSTÖVÄHENNYSTOIMIEN EPÄVARMUUKSIEN JA...
ISBN 978-951-38-7512-1 (URL: http://www.vtt.fi/publications/index.jsp) ISSN 1459-7683 (URL: http://www.vtt.fi/publications/index.jsp)
Aira Hast, Tommi Ekholm & Ilkka Savolainen
Suomen kansallisten
päästö-vähennystoimien epävarmuuksien ja riskien arviointi
VTT Working Papers
152 Timo Laakso, Ian Baring-Gould, Michael Durstewitz, Robert Horbaty, Antoine Lacroix, Esa Peltola, Göran Ronsten, Lars Tallhaug & Tomas Wallenius. State-of-the-art of wind energy in cold climates. 2010. 69 p.
153 Teemu Tommila, Juhani Hirvonen & Antti Pakonen. 2010. Fuzzy ontologies for retrieval of industrial knowledge – a case study. 54 p. + app. 2 p.
154 Raili Alanen. Veneiden uudet energiajärjestelmät. 2010. 86 s.
155 Maija Ruska, Juha Kiviluoma & Göran Koreneff. Sähköautojen laajan käyttöönoton skenaarioita ja vaikutuksia sähköjärjestelmään. 2010. 46 s.
156 Jussi Lahtinen, Kim Björkman, Janne Valkonen, Juho Fritz & Ilkka Niemelä. Analysis of an emergency diesel generator control system by compositional model checking.
MODSAFE 2010 work report. 2010. 35 p.
157 Tero Sundström, Ari Kevarinmäki, Stefania Fortino & Tomi Toratti. Shear resistance of glulam beams under varying humidity conditions. 2011. 125 p. + app. 12 p.
158 Hannes Toivanen. From ICT towards information society. Policy strategies and concepts for employing ICT for reducing poverty. 2011. 38 p. + app. 1 p.
161 Sebastian Teir, Toni Pikkarainen, Lauri Kujanpää, Eemeli Tsupari, Janne Kärki, Antti Arasto & Soile Aatos. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS).
Teknologiakatsaus. 2011. 106 s. + liitt. 6 s.
162 Mikael Haag, Tapio Salonen, Pekka Siltanen, Juha Sääski & Paula Järvinen. Työ-ohjeiden laadintamenetelmiä kappaletavaratuotannossa. Loppuraportti. 2011. 40 s.
163 Marko Nokkala, Kaisa Finnilä, Jussi Rönty & Pekka Leviäkangas. Financial performance of Finnish technical networks. 2011. 56 p. + app. 90 p.
164 Jussi Rönty, Marko Nokkala & Kaisa Finnilä. Port ownership and governance models in Finland. Development needs & future challenges. 2011. 104 p.
165 Aira Hast, Tommi Ekholm & Ilkka Savolainen. Suomen kansallisten päästö-vähennystoimien epävarmuuksien ja riskien arviointi. 2011. 44 s. + liitt. 3 s.
166 Mustafa Hashmi. Survey of smart grids concepts worldwide. 2011. 74 p.
167 Aimo Tiilikainen, Kyösti Pennanen & Maarit Heikkinen. Tulevaisuuden elintarvikepakkaus. Kvantitatiivinen kuluttajatutkimus pakkausprototyyppien ja kaupallisten verrokkituotteiden eroista. 2011. 36 s. + liitt. 8 s.
168 Pekka Leviäkangas, Anu Tuominen, Riitta Molarius & Heta Kajo (Eds.). Extreme weather impacts on transport systems. 2011. 119 p. + app. 14 p.
169 Luigi Macchi, Elina Pietikäinen, Teemu Reiman, Jouko Heikkilä & Kaarin Ruuhilehto.
Patient safety management. Available models and systems. 2011. 44 p. + app. 3 p.