Yhteenveto

Tulkittaessa tämän tutkimuksen tuloksia on huomioitava rajoitukset tulosten yleistettävyydestä, vaikka ne myötäilevätkin aiempaa tutkimustietoa. Koska OmaMusa-tutkimukseen osallistuvat henkilöt olivat kaikki jyväskyläläisiä, tässä tutkimuksessa on myös tapaustutkimuksen piirteitä.

Yleistettävämpiä tuloksia varten olisi tarpeellista tehdä laajempi tutkimus kansallisella tasolla kattavamman otoksen avulla. Tämän tutkimuksen otanta oli 113 nuorta, joista valtaosa oli 13-vuotiaita. Otannan suuruuden havainnollistamiseksi kerrottakoon, että vuonna 2018 Jyväskylässä asui 1401 13-vuotiasta (Tilastokeskus 2019). Myös luvussa 4.5 mainitut kysymykset muun muassa siitä, keitä tutkimukseen osallistuminen motivoi, vaikuttavat siihen, että tutkimuksen tuloksia on tarkasteltava kriittisesti. Tulosten yleistettävyyttä pohtiessa on muistettava myös kyselylomakkeisiin tulleiden vastausten vaihteleva määrä – esimerkiksi käyttäytymistä kartoittaviin kysymyksiin vastattiin useammin kuin esimerkiksi empatiakysymyksiin, sillä käyttäytymiseen liittyvät kysymykset olivat kyselylomakkeissa ensimmäisenä.

Kuitenkin tutkimukseni sanoitusten merkityksellisyydestä antaa tulevalle tutkimukselle hyvää suuntaviivaa siitä, minkälaisia tekijöitä sanoitusten merkityksellisyyteen liittyy. Tulokset ovat keskenään loogisia, eikä niistä löydy ristiriitoja verrattaessa aiempaan tutkimustietoon.

Tutkimustulokset antavat hyvää näkökulmaa ja pohdinnan aihetta myös musiikkikasvattajille liittyen sekä musiikin että sanoitusten merkityksiin nimenomaan nuorilla. Samoin kuin musiikin, myös sanoitusten merkitykset koetaan hyvin yksilöllisesti, joten tutkimustuloksiin vedoten ei voida vetää suoria johtopäätöksiä kenenkään nuoren elämästä. Kuitenkin tulokset voivat olla apuna nuorten ja heidän ikävaiheensa mukaisten kehitystehtävien ymmärtämisessä.

Yhteenvetona sanoitusten merkityksellisyydestä voisi todeta, että se korostuu nimenomaan sellaisissa tilanteissa, joissa nuorella on tarve esimerkiksi itsereflektioon tai tunteiden ja ajatusten käsittelyyn ja joissa on aikaa ja mahdollisuus pysähtyä kuuntelemaan. Sanoitusten

merkityksellisyys voidaan myös yhdistää surulliseen ja synkempään musiikkiin. Päinvastoin iloisessa musiikissa tai sellaisissa tilanteissa, joissa musiikin tavoite on esimerkiksi antaa energiaa tai saada mieliala nousemaan, sanoituksilla ei ole juuri väliä eikä niitä kuunnella tarkasti. Tulokset ovat linjassa hiljattain esitetyn mallin kanssa, jonka mukaan musiikillinen tunnesäätely voidaan jakaa karkeasti kahden tyyppiseen prosessointiin: yhtäältä musiikin akustisten piirteiden tukemaan keholliseen prosessointiin (esim. viihdyke, rentoutuminen) ja toisaalta musiikin henkilökohtaisen merkityksellisyyden (esim. tuttuus, lyriikat) tukemaan mentaalisen prosessointiin (esim. ajatusten työstäminen) (ks. Baltazar & Saarikallio, 2019).

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan väittää, että nuoren kasvun, haastavien muutosten ja psykologisten tavoitteiden näkökulmasta sanoitukset ovat tärkeitä. Sanoituksista tukea ja lohtua saavat nuoret saattavat olla sellaisia, joilla on haasteita esimerkiksi tunteidenkäsittelyssä ja käyttäytymisessä. He voivat myös olla sellaisia, jotka kokevat itsensä tasapainoisiksi, jolloin sanoitukset ovat merkittäviä silloin kun he kohtaavat jonkun haastavan tilanteen tai heidän mielialansa on matalalla. Näin ollen sanoitukset koskettavat lähes kaikkia nuoria – toisia enemmän ja toisia vähemmän, mutta ei ole yhdentekevää millaisia sanoituksia nuoret kuuntelevat. Musiikkikasvattajan näkökulmasta tämä on tärkeä huomio, sillä sanoitusten merkitystä yksittäiselle nuorelle ei voi tietää.

Onkin syytä pohtia, voisiko musiikintunneilla sanoitusten käsittely olla suuremmassa roolissa.

Niistä on tärkeää keskustella ja musiikki voi myös tarjota nuorelle suurempaa apua mitä aikuinen jossakin tilanteessa voi antaa. Nuorille on tärkeää, että he saavat itse reflektoida itseään, muodostaa identiteettinsä ja pohtia omaa itsenäisyyttään ja yksityisyyttään. Sen vuoksi oppilaiden lempikappaleet voivat olla myös hyvin herkkä aihe. Sanoitusten kautta musiikin terapeuttinen vaikutus on hyvä huomioida musiikin oppisisällöissä. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa (POPS2014, 423) yksi musiikin oppiainetavoitteista on ohjata oppilasta tunnistamaan musiikin vaikutuksia tunteisiin ja hyvinvointiin (T10). On siis tärkeää, että musiikin vaikutusta nuorten psykologisiin kehitystehtäviin tuodaan esille siten, että nuoret myös itse ymmärtäisivät musiikin vaikutukset ja että he voisivat tiedostaen käyttää musiikkia apuna vaikeissa tilanteissa yhä enemmän. Yksilölliset tarpeet sanoitusten kuuntelulle ovat kuitenkin niin moninaiset, ettei opettaja voi tarjota oppilaille hyviä ”apukappaleita”, vaan aihetta on käsiteltävä yleisemmin. Muutenkin musiikin oppiaineen arvo on hyvä ymmärtää tästä näkökulmasta, sillä musiikkiin (ja sanoituksiin) kohdistuva tutkimus poikkeuksetta todistaa

musiikin merkityksen nimenomaan nuorille. Sanoitusten merkitys on tärkeää ymmärtää ja ottaa huomioon musiikinopetuksessa.

On otettava huomioon myös se näkökulma, että musiikin ja musiikkimaun kautta on mahdollista jossain määrin tulkita nuoren kehitysvaiheita, persoonallisuutta tai henkilökohtaisia vaikeuksia ja musiikki voi olla tietynlainen ikkuna nuoren sisäiseen maailmaan (Schwartz & Fouts 2003). Musiikinopettajien keskuudessa käyty keskustelu sopivista sanoituksista musiikintunneilla on jatkuvasti ajankohtainen aihe. Esimerkiksi naisia alentavat, päihdemyönteiset tai vihaa uhkuvat sanoitukset ovat syystäkin pannassa monessa koulussa. Schwartz & Foutsin (2003) tutkimuksen mukaan pelkkää raskasta, negatiivista ja vihamielistä musiikkia kuuntelevilla nuorilla oli usein käytösongelmia, ja he suhtautuivat muihin ja usein myös itseensä negatiivisesti. Tällöin musiikki saattoi auttaa heitä selviämään vaikeista tunteistaan, tai he saivat turvallisesti purkaa omaa pahaa oloaan musiikkia kuunnellessa. Tällaisissa tilanteissa musiikki saattoi myös antaa hyväksynnän vihalle tai muita halveksiville ajatuksille, mikä voi lisätä näitä tunteita ja ajatuksia, joten ei ole yhdentekevää miten tällaisiin sanoituksiin suhtaudutaan. Raskas ja negatiivinen musiikki sanoituksineen voi olla vaikeaa murrosikää läpikäyvälle nuorelle apukeino selviämiseen, mikä myös musiikinopettajan on hyvä tiedostaa, vaikka musiikin kuuntelun syitä ja seurauksia onkin vaikea toisen puolesta tietää ja vaikka koulussa haitallisia sanoituksia sisältävät kappaleet sensuroitaisiinkin.

Kuitenkin, vaikka musiikkimaun yhteydestä kehitystehtäviin, henkilökohtaisiin vaikeuksiin tai persoonallisuuteen on löydetty tutkimustuloksia ja musiikki tarjoaa opettajalle erityisen mahdollisuuden tutustua oppilaisiinsa paremmin, musiikkimaun tulkinnassa on oltava hyvin varovainen. Musiikin herättämät tunnereaktiot ovat monimutkainen seuraus eri tunteiden heräämismekanismien yhdistelmistä, henkilökohtaisesta reaktiosta ja ympäristön vaikutuksesta (Sloboda & O’Neill 2001). Myös syyt kuunnella tiettyä musiikkia vaihtelevat hyvin tilannekohtaisesti. Musiikki on oikein käytettynä erinomainen apu musiikinopettajalle oppilaantuntemuksessa, mutta erityisesti se tarjoaa opettajalle välineen auttaa oppilaita tuntemaan itsensä paremmin silloin, kun oppilas ymmärtää itse omien toimintatapojensa ja musiikkitottumustensa taustat ja syyt. On myös muistettava, että musiikki ei merkitse kaikille nuorille paljoa ja kaikki nuoret eivät pidä musiikin kuuntelusta, jolloin heidän musiikkimakunsa ei välttämättä kerro heistä ihmisinä tai persoonana mitään.

Näkisin, että jatkamalla hyvää musiikkikasvatusta opetussuunnitelmassa nostetut musiikin hyvinvointivaikutukset toteutuvat myös itsestään. Musiikki ja sen vaikutusmekanismit ovat niin moninaisia ja vaikeatulkintaisia, että musiikin vaikutukset tapahtuvat meiltä osin salassa.

Musiikkikasvattajina pystymme tiettyyn pisteeseen asti tukemaan nuoren hyvinvointia ja kehitystehtäviä auttamalla heitä ymmärtämään musiikin potentiaalin hyvinvoinnin edistäjänä.

Loppu on musiikin itsensä käsissä. Antaa musiikin vaikuttaa!

LÄHTEET

Barradas, G. (2017). A Cross-Cultural Approach to Pyschological Mechanisms Underlying Emotional Reactions to Music. Uppsala Universitet. Faculty of Social Sciences. Väitöskirja.

Baltazar, M. & Saarikallio, S. (2016). Toward a better understanding and conceptualization of affect self-regulation through music : A critical, integrative literature review. Psychology of Music Vol.

44(6), 1500–1521.

Baltazar, M. & Saarikallio, S. (2019). Strategies and Mechanisms in Musical Affect Self-regulation: A New Model. Musicae Scientiae Vol. 23(2), 177–195.

Davis, M. H. (1980). A Multidimensional Approach to Individual differences in empathy. JSAS Catalog of Selected Documents in Psychology, 10. The University of Texas at Austin.

Eerola, T. & Saarikallio, S. (2010). Musiikki ja tunteet. Teoksessa Louhivuori, J. & Saarikallio, S. (toim.), Musiikkipsykologia. 259–278. Jyväskylä: Atena.

Eerola, T. & Vuoskoski, J. K. (2011). A comparison of the discrete and dimensional models of emotion in music. Psychology of Music, Vol. 39(1), 18–49.

Hanser, W. E., ter Bogt, T. F. M., Van den Tol, A. J. M., Mark, R. E. & Vingerhoets, A. J. J. M. (2016).

Consolation though music: A survey study. Musicae Scientiae, Vol. 20(1). 122–137.

Huron, D. (2006). Sweet anticipation: Music and the psychology of expectation. Cambridge (Mass.): MIT Press.

John, O. & Srivastava, S. (1999). The Big-Five Trait Taxonomy: History, Measurement, and Theoretical Perspectives. Teoksessa Pervin, L. A. & John, O. P. (toim.) Handbook of personality. Theory and research (2^nd ed.). 102–138. New York: Guilford Press.

Juslin, P. N. & Laukka, P. (2004). Expression, Perception, and Induction of Musical Emotions: A Review and a Questionnaire Study of Everyday Listening. Journal of New Music Research, Vol 33(3). 217–

238.

Juslin, P. N., Liljeström, S., Västfjäll, D., Barradas, G. & Silva, A. (2008). An experience Sampling Study of Emotional Reactions to Music: Listener, Music, and Situation. Emotion, Vol. 8(5), 668–683.

Koskelainen, M., Sourander, A., Kaljonen, A. (2000). The Strengths and Difficulties Questionnaire among Finnish school-aged children and adolescents. European Child & Adolescent Psychiatry, Vol 9(4). 277–284.

Laiho, S. (2004). The psychological Functions of Music in Adolescence. Nordic Journal of Music Therapy, Vol. 13(1), 47–63.

Larson, R. & Csikszentmihalyi, M. (2014). The Experience Sampling Method. Teoksessa Csikszentmihalyi, M. (toim.) Flow and the Foundations of Positive Psychology: The Collected Works of Mihaly Csikszentmihalyi. 21–34. Claremont: Springer Netherlands.

Lehtonen, K. (2010). Musiikki ja psykoanalyysi. Teoksessa Louhivuori, J. & Saarikallio, S. (toim.), Musiikkipsykologia. 238–258. Jyväskylä: Atena.

Lippman, J. R. & Greenwood, D. N. (2012). A song to remember: Emerging Adults Recall Memorable Music. Journal of Adolescent Research, Vol.27(6), 751–774.

Mihalcea, R. & Strapparava, C. (2012). Lyrics, music and emotions. Teoksessa Proceedings of the 2012 Joint Conference on Empirical Methods in Natural Language Processing and Computational Natural Language Learning, 590–599. Jeju Island, Korea.

North, A. C., Hargreaves, D. J. & O’Neill, S. A. (2000). The importance of music to adolescents. British Journal of Educational Psychology (2000), 70, 255–272.

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus. 422–425. Luettavissa osoitteessa:

https://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.

pdf (haettu 3.6.2019)

Randall, W. M. & Rickard, N. S. (2017). Personal music listening: A Model of emotional outcomes developed through mobile experience sampling. Music Perception, Vol. 34(5), 501–514.

Rump, S. (2015). The Flourishing Scale in Comparison with other well-being scales: The examination and validation of a new measure. University of Twente. Väitöskirja.

Saarikallio, S. (2010). Musiikin tunnemerkitykset. Teoksessa Louhivuori, J. & Saarikallio, S. (toim.), Musiikkipsykologia. 279–293. Jyväskylä: Atena.

Schwartz, K. & Fouts, G. (2003). Music preferences, personality style and developmental Issues of Adolescents. Journal of Youth and Adolescence, Vol. 32(3), 205–213.

Sloboda, J. A. & Juslin, P. N. (2001). Psychological perspectives on music and emotion. Teoksessa Juslin, P. N. & Sloboda, J. A. (toim.) Music and emotions. Theory and research. Oxford: Oxford University Press. 71–104.

Sloboda, J. A. & O’Neill, S. A. (2001). Emotions in everyday listening to music. Teoksessa Juslin, P. N. &

Sloboda, J. A. (toim.) Music and emotions: Theory and research. Oxford: Oxford University Press.

415–430.

Tilastokeskus (2019). Keski-Suomen ja Jyväskylän seudun kuntien väestörakenne ikävuosittain 2010-2018. Haettu 20.6.2019 osoitteesta

https://app.powerbi.com/view?r=eyJrIjoiNTFiNzM1YTUtMDFiMy00YmEzLWIwY2ItMTgwMjVlOWU3 NjYyIiwidCI6ImZjMzRkMDVjLWEyZjItNGFjMi04OWM1LWI0NGYzYTlmNDUxYyIsImMiOjh9

Toiviainen, P. (2010). Havainnon mallintaminen. Teoksessa Louhivuori, J. & Saarikallio, S. (toim.), Musiikkipsykologia. 123–136. Jyväskylä: Atena.

Vuoskoski, J. K. (2012). Emotions Represented and Induced by Music: The Role of Individual Differences.

University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Humanities 174. Väitöskirja.