YHTEENVETO JA POHDINTA - Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi : toimintaympäristön yhteys työh

Tässä luvussa käydään läpi tutkimuksen tuloksia ja vastataan tutkimuskysymykseen. Viimeisenä pohditaan tutkimuksen merkitystä teorialle ja aiemmalle tutkimukselle sekä tarvetta jatkotutkimuk-selle.

Tutkimuksen aineistossa työhyvinvoinnin kokonaiskeskiarvo muodostui asteikon keskipistettä kor-keammaksi. Vastoin julkista, ehkä hieman yleistettyä keskustelua (ks. Saarinen ym. 2012, 403), sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia ei voida tulosten perusteella ajatella ainakaan kovin heikoksi.

Tutkimuksen teoriaosuudessa esille nousi työhyvinvoinnin käsitteen moninaisuus, jonka vuoksi sitä lähestyttiin tässä tutkimuksessa osatekijöihin jakamisen kautta (ks. Baldschun 2018; Hakanen 2011;

Manka ym. 2007). Työhyvinvoinnin siis määriteltiin syntyvän yksilön, organisaation, esimiehen, työn sekä ryhmähengen positiivisesta vuorovaikutuksesta. Näiden samaisten osatekijöiden mukai-sesti jakautuivat myös tulokset.

Parhaiten työhyvinvointia tukevaksi tutkimuksen tuloksissa muodostui työn osa-alue. Työn merki-tys voimavaroja lisäävänä tekijänä nousi esille myös teoriassa, jossa sosiaalityön palkitsevuus mää-riteltiin syntyvän asiakkaista, onnistumisen kokemuksista ja muutoksen mahdollistamisesta (Yliru-ka ym. 2009, 25–29). Tästä kertoo myös koko aineiston korkeimman pistemäärän saanut kysymys,

”haluan kehittää itseäni ja osaamistani”. Sosiaalityöntekijöiden voidaan siis ajatella olevan työstään innostuneita ja kehittymismyönteisiä. Toiseksi korkeimman arvon sai työyhteisö ja kolmanneksi muodostui johtamisen osa-alue. Työhyvinvoinnin teoriassa johtamiselle annetaan paljon painoar-voa. Johtamisen määritellään olevan keskeinen osa työhyvinvointia ja erityisesti sosiaalityön johta-misen vaativan laajaa osaamista (ks. Niiranen 2004, 226–227, 231–232). Ero teorian ja tulosten välillä voi kuitenkin johtua vastaajille esitettyjen kysymysten muodosta. Johtajuutta koskevat ky-symykset koskivat vastaajan lähiesimiestä (ks. liite 2), kun taas teoriassa johtajuus usein ymmärre-tään tätä laajemmaksi käsitteeksi.

Toiseksi matalin arvo muodostui yksilölle ja matalin organisaatiolle. On siis mahdollista, että vas-taajat ovat kohdentaneet näkemystään johtamisesta myös organisaatiota koskeviin kysymyksiin.

Johtamisen voidaan ajatella kohdentuvan enemmän konkreettiseen henkilöön, eli lähiesimieheen, kun taas organisaatio on usein sosiaalityössä ”kasvottomampi”. Kenties vastaajien on helpompi kohdistaa kriittisyyttä henkilöitymättömään tahoon kuin selkeään henkilöön. Organisatoristen teki-jöiden kuormittavuus nousi esille myös tutkimuksen teoriaosuudessa (ks. Meltti & Kara 2009, 31–

34; Saarinen ym. 2012, 413–414). Mielenkiintoista on yksilön saama toiseksi heikoin arvo työhy-vinvoinnissa. Teoriassa esille nousi määritelmä työhyvinvoinnista työntekijän voimavarojen ja ym-päristön vaatimusten tasapainossa (Yliruka ym. 2009, 16–17). Yksilöä koskevissa kysymyksissä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen ei kuitenkaan noussut merkittävästi esille, vaan alhai-simmat pisteet sai kysymys työn sopivasta kuormittavuudesta yksilölle. Aineiston perusteella voi-daan siis todeta, että työhyvinvoinnin eri osa-alueiden erotteleminen toisistaan on haastavaa, sillä ne kietoutuvat toisiinsa monin eri tavoin.

Tutkimuksessa moniluokitteluanalyysi toteutettiin jokaiselle työhyvinvoinnin osa-alueelle erikseen.

Johtamisen ja työyhteisön osa-alueilla sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia ennakoiva tekijä muodostui työnantajasta. Yksilön osa-alueella vaikutusta oli asiakasryhmällä. Organisaation sekä työn osa-alueilla merkittäviksi tekijöiksi nousivat molemmat, sekä asiakasryhmä että työnantaja.

Sen sijaan minkäänlaista tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei löytynyt sijainnin tai työkokemuksen vaikutuksesta mihinkään työhyvinvoinnin osa-alueeseen. Työskentelyalueen tai työkokemuksen perusteella ei siis voida ennakoida sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia.

Asiakasryhmän luokista lastensuojelun ja päivystyksen parissa työskentely ennakoi kaikkein eniten matalampaa työhyvinvointia. Samoin, vaikkakin hieman pienempänä vaikutuksena näkyi aikuisten parissa työskentely. Sen sijaan korkeampaa työhyvinvointia ennakoiva luokka muodostui lapsiper-heiden, sekä tätä hieman pienempänä, terveyssosiaalityön parissa työskentelystä. Lastensuojelun, päivystyksen ja aikuisten parissa työskentelyssä voi nähdä korostuvan monien sosiaalityön kuormi-tustekijöiden. Esimerkiksi kiire, vähäiset resurssit, asiakkaiden suuri määrä, moniongelmaisuus sekä heihin liittyvä vastuu on molemmissa asiakasryhmissä vahvasti esillä (ks. Laine ym. 2011, 125–

126). Tätä tukee myös sosiaalityöstä julkisesti käytävä keskustelu, jota hallitsee erityisesti lasten-suojelun sosiaalityöntekijöiden kokema suuri kuormitus työstään (ks. STM 2017; Kuntaliitto 2018).

Unohtaa ei sovi myöskään lastensuojelussa tehtävien vastentahtoistenkin päätösten tarvetta. Sen sijaan korkeamman työhyvinvoinnin kokeminen lapsiperheiden parissa sekä myös terveyssosiaali-työssä työskentelyssä on yllättävämpää. Kenties kyse on sosiaalityön kuormittavien ja voimavaroja

lisäävien tekijöiden sopivasta suhteesta. Sosiaalityön palkitsevuus, kun syntyy asiakkaista, onnis-tumisen kokemuksista ja muutoksen mahdollistamisesta heidän elämässään, sosiaalityöntekijät ko-kevat myös mielenkiintoa, ammattiylpeyttä ja halua sitoutua (ks. Matela 2011, 115–116; Yliruka ym. 2009, 25–29). Kenties työ lapsiperheiden parissa pystyy parhaiten näitä palkitsevia ja voimava-roja lisääviä tekijöitä sosiaalityöntekijöille tarjoamaan, kuitenkin samalla kuormitustekijät kohtuul-lisena pitäen.

Toisena merkittävänä yhteytenä tuloksissa oli työnantajan ”muu” luokka korkeampaa työhyvinvoin-tia ennakoivana tekijänä. Yksinkertaistettuna sanottuna voidaan siis väittää sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin olevan todennäköisemmin korkeampaa yhdistysten, järjestöjen ja yksityisten toi-mijoiden toimiessa heidän työnantajinaan, ja taas vastaavasti matalampaa työnantajan ollessa kun-nallisen puolen yksittäinen tai yhdistetty edustaja. Tähän tulokseen on kuitenkin suhtauduttava va-rauksella koko aineiston ”muu” luokan vastaajien pienen määrän vuoksi (7,6% n=25). Toisaalta taas, tulosta ei voi vain sen pienuuden vuoksi ohittaa. Yksityisen työnantajan palveluksessa toimi-misen voi nähdä vähentävän monia keskeisiä sosiaalityön kuormitustekijöitä, muun muassa moni-mutkaista päätöksentekoa, toistuvia organisaatiomuutoksia ja byrokraattisuutta (ks. Karvinen-Niinikoski ym. 2005, 2–9; Saarinen ym. 2012, 413–414). Merkitystä on varmasti myös sosiaali-työntekijöitä kuormittavalla vastuulla asiakkaistaan. Niin sanottu virkavastuu ulottuu vain kunnalli-sen työnantajan palveluksessa oleville (ks. Laine ym. 2011, 125–126), eikä siten voi ainakaan sa-malla tavalla kuormittaa muiden työnantajien palveluksessa olevia sosiaalityöntekijöitä.

Tutkimuksen tulosten perusteella tutkimuskysymykseen ”miten toimintaympäristö on yhteydessä työhyvinvointiin”, voidaan siis lyhyesti vastata seuraavasti: Toimintaympäristöistä asiakasryhmä ja työnantaja ovat yhteydessä työhyvinvointiin. Lastensuojelussa ja päivystys tehtävissä työskentely ennakoi matalaa työhyvinvointia, kun taas muiden lapsille ja heidän perheilleen suunnattujen palve-luiden parissa työskentely ennakoi korkeaa työhyvinvointia. Yhdistyksen, järjestön tai yksityisen työnantajan palveluksessa toimiminen ennakoi korkeampaa työhyvinvointia kuin kunnan, kaupun-gin, sairaanhoitopiirin tai kuntayhtymän palveluksessa toimiminen.

Tämä tutkimus toi esille toimintaympäristöjen yhteyttä työhyvinvointiin sosiaalitieteiden näkökul-masta. Sen merkitys teorialle ja aiemmille tutkimuksille on kuitenkin hyvin pieni, sillä koko työhy-vinvoinnin määritelmä on vielä epäselvä. Ilman käsiteanalyyttista pohdintaa, yhteisten käsitteiden sopimista sekä konkreettista metateoriaa on työhyvinvoinnin tutkimuksen hyvin haastavaa edetä tuloksekkaasti (ks. Laine 2013, 36–37). Metateoria mahdollistaisi työhyvinvoinnin tarkemman ja kenties tuloksekkaamman tutkimuksen, nykyisten moninaisten lähtökohtien sijaan (vrt. Salo ym.

2016; Matela 2011). Sen avulla pystyttäisiin myös nostamaan paremmin esille sosiaalitieteiden nä-kökulmaa työhyvinvoinnissa sekä ottamaan tutkimuksessa entistä enemmän huomioon sosiaalityö-hön sisältyviä erityisiä kuormitustekijöitä (ks. Karvinen-Niinikoski. ym. 2005, 2–9; Saarinen ym.

2012, 403). Tämän tutkimuksen merkityksen teorialle ja aiemmalle tutkimukselle voisi kuvata koh-dentuvan työhyvinvoinnin käsitteeseen. Tämä tutkimus vahvisti käsitystä monisyisestä ilmiöstä, joihin vaikuttavia tekijöitä on lukuisia, toimintaympäristöt mukaan lukien. Tarve jatkotutkimukselle on siis suuri. Ei pidä unohtaa, että sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi koskettaa heidän itsensä lisäksi myös muita; asiakkaita, yksilöitä, yhteisöjä ja lopulta koko yhteiskuntaamme.

9 LÄHTEET

Ammattibarometri (2018): Saatavilla:

https://www.ammattibarometri.fi/kartta2.asp?vuosi=18i&ammattikoodi=2635&kieli=fi, luettu 4.5.2018.

Ammattinetti. (2018): TE-palveluiden internetsivut. Saatavilla:

http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/12/2/284_ammatti, luettu 18.10.2018.

Anttonen, Hanna & Räsänen, Tuula (2009): Työhyvinvointi- Uudistuksia ja hyviä käytäntöjä. Hel-sinki: Työterveyslaitos.

Baldschun, Andreas (2018): The occupational well-being of child protection social workers: theo-retical conceptualization and empirical investigations among Finnish statutory social workers.

Joensuu: Itä-Suomen yliopisto.

Coffey Margaret, Dugdill Lindsey & Tattersall Andy (2004): Stress in social services: Mental well-being, constraints and job satisfaction. The British Journal of Social Work, 34:5, 735–746.

Demerouti Evangelia, Bakker Arnold B, Nachreiner Friedhelm & Schaufel Wilmar (2001): The job demandsresources model of burnout. Journal of Applied Psychology, 86(3), 499–512.

Forsman, Sinikka (2010): Sosiaalityöntekijän jaksaminen ja jatkaminen lastensuojelussa- Henkilö-kohtaisen ja muodollisen uran rajapinnoilla. Tampere: Tampereen yliopisto.

Graham John, Bradshaw Cathryn, Surood Shireen & Kline Theresa J.B (2014): Predicting social workers subjective well-being. Human Service Organizations. Management, Leadership & Govern-ance, 38:4, 405–417.

Graham, John & Shier, Michael L (2013): Organizations and social worker well-being: The intra-organizational context of practice and its impact on a practitioners subjective well-being. Journal of Health and Human Services Administration, 36(1), 61–105.

Grant, Louise & Kinman, Gail (2012): Enhancing wellbeing in social work students: Building resil-ience in the next generation. Social Work Education: The international journal 31:5, 605–621.

Hakanen, Jari (2011): Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos.

Hirsjärvi Sirkka, Remes Pirkko & Sajavaara Paula (2015): Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kustannus-osakeyhtiö Tammi.

Jokivuori, Pertti & Hietala Risto (2014): Määrällisiä tarinoita. Monimuuttujamenetelmien käyttö ja tulkinta. Jyväskylä: Docendo oy.

Karvinen-Niinikoski Synnöve, Salonen Jari, Meltti Tero, Yliruka Laura, Tapola-Haapala Maria &

Björkenheim Johanna (2005): Konstikas sosiaalityö 2003. Suomalaisen sosiaalityön todellisuus ja tulevaisuudennäkymät. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2005:28. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Kasvio, Antti & Huuhtanen, Pekka: Työ ja työntekijät. Teoksessa: Kauppinen Timo, Rauno Hanhe-la, Pirjo Heikkilä, Antti Kasvio, Suvi Lehtinen, Kari Lindström, Jouni Toikkanen & Antti Tossa-vainen (toim.): Työ ja terveys Suomessa 2006. Helsinki: Työterveyslaitos, 2007, 7–56.

Kela (2018): Vakuutuspiirit. Kelan internetsivut. Saatavilla: https://www.kela.fi/postiosoitteet, luet-tu 1.10.2018.

Kemppainen, Tarja: Sosiaalityöntekijät 2015. Teoksessa: Vuorensyrjä Matti, Merja Borgman, Tarja Kemppainen, Mikko Mäntysaari & Anneli Pohjola (toim.): Sosiaalialan osaajat 2015 Sosiaalialan osaamis-, työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointihanke (SOTENNA): loppuraportti. Helsinki:

Opetusministeriö, Euroopan sosiaalirahasto, Sosiaali- ja terveysministeriö & Suomen kuntaliitto, 2006, 230–284.

Kim, Hansung & Stoner, Madeleine (2008): Burnout and Turnover Intention Among Social Work-ers: Effects of Role Stress, Job Autonomy and Social Support. Administration in Social Work 32:3, 5–25.

Kuntaliitto (2018): Kuntaliiton lastensuojelukysely: Lastensuojelun tilanne vaikeutunut. Kuntaliiton internetsivut. Saatavilla: https://www.kuntaliitto.fi/tiedotteet/2018/kuntaliiton-lastensuojelukysely-lastensuojelun-tilanne-vaikeutunut, luettu 4.5.2018.

Kvantimot. 2004. Korrelaatio. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Menetelmäopetuksen tietova-ranto. Internetsivut. Saatavilla: https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/korrelaatio/korrelaatio.html, luettu 3.4.2019.

Laine Marjukka, Kokkinen Lauri, Kaarlela-Tuomaala Anu, Valtanen Elisa, Elovainio Marko, Kei-nänen Mika & Suomi Reima (2011): Sosiaali- ja terveysalan työolot 2010. Kahden vuosikymmenen kehityskulku. Helsinki: Työterveyslaitos.

Laine, Pertti (2013): Työhyvinvoinnin kehittäminen. Hyvän kehittämisen reunaehtoja tutkimassa.

Turku: Turun yliopisto.

Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta 20.1.2006/44

Lehto-Lunden, Tiina & Salovaara, Petra: Hyvinvoiva sosiaalityöntekijä. Teoksessa: Törrönen Ma-ritta, Kaija Hänninen, Päivi Jouttimäki, Tiina Lehto-Lunden, Petra Salovaara & Minna Veistilä (toim.): Vastavuoroinen sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus oy, 2016, 162–174.

Lizano, Erica Leeanne (2015): Examining the Impact of Job Burnout on the Health and Well-Being of Human Service Workers: A Systematic Review and Synthesis. Human Service Organizations:

Management, Leadership & Governance 39:3, 167–181.

Lloyd Chris, King Robert & Chenoweth Lesley Irene (2002): Social work, stress and burnout; A review. Journal of Mental Health, 11:3, 255–265.

Mamia, Tero (2005): SPSS- alkeisopas. Statistical Package for Social Sciences. Tampere: Tam-pereen yliopisto.

Manka, Marja-Liisa (1999): Toptiimi: kohti tuottavaa, oppivaa ja positiivista työyhteisöä sekä hen-kilökohtaista hyvinvointia: toimintatutkimus broileritehtaan transformaatioprosessista - tiikerin-loikalla ja kukonaskelin. Tampere: Tampereen yliopisto.

Manka Marja-Liisa, Kaikkonen Maija-Leena & Nuutinen Sanna (2007): Hyvinvointia työyhteisöön- Eväitä kehittämistyön avuksi. Koulutuskeskus Synergos, Tampereen yliopisto & Euroopan sosiaali-rahasto.

Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut (2016): Työhyvinvointi. Helsinki: Talentum Pro.

Matela, Kari (2011): Viihtyvät ja vaihtuvat- Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä pysymi-seen ja työstä lähtemipysymi-seen vaikuttavat tekijät. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen jul-kaisusarja 33. Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.

Meltti, Tero & Kara, Hanna: Sosiaalityöntekijöiden työolot, -ympäristö ja työhyvinvointi sekä nii-hin vaikuttavat tekijät. Teoksessa: Yliruka Laura, Juha Koivisto, Synnöve Karvinen-Niinikoski (toim.): Sosiaalialan työolojen hyvä kehittäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:6.

Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2009, 22–39.

Metsämuuronen, Jari (2011): Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. E-kirja opiskelijalai-tos. Helsinki: International Methelp oy.

Mänttäri-van der Kuip, Maija (2015): Work-Related Well-Being among Finnish Frontline Social Workers in an Age of Austerity. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Niiranen, Vuokko (2004): Sosiaalityön johtamisen vaatimukset ja kvalifikaatiot. JANUS 2004:12, 226–233.

Puttonen Sampsa, Hasu Mervi & Pahkin Krista (2016): Työhyvinvointi paremmaksi. Keinoja työ-hyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi työpaikoilla. Helsinki: Työterveyslaitos.

Ravantti, Elina & Pääkkönen, Rauno (2012): Työhyvinvoinnin tilannekuva. Selvitys 15 työpaikan työhyvinvoinnin näkemyksistä- työnantajan nykyiset tiedot ja taidot toimintaan. Helsinki: Työter-veyslaitos.

Ruonti Hanna, Rantonen Otso & Salo Paula (2016): Sosiaalityössä työn kuormitus taittuu hitaasti.

Talentia-lehti. Saatavilla: https://www.talentia-lehti.fi/sosiaalityossa-tyon-kuormitus-taittuu-hitaasti/, luettu 12.11.2018.

Saarinen Arttu, Blomberg Helena & Kroll Christian (2012): Liikaa vaadittu? Sosiaalityöntekijöiden kokemukset työnsä kuormittavuudesta ja ristiriitaisuudesta Pohjoismaissa. Yhteiskuntapolitiikka 77:4, 403–418.

Salo Paula, Rantonen Otso, Aalto Ville, Oksanen Tuula, Vahtera Jussi, Junnonen Sanna-Riitta, Baldschun Andreas, Väisänen Raija, Mönkkönen Kaarina & Hämäläinen Juha (2016): Sosiaalityön-tekijöiden hyvinvointi- Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityönSosiaalityön-tekijöiden mie-lenterveys. Helsinki: Työterveyslaitos.

STM (2009): Johtamisella laatua ja työhyvinvointia sosiaalialalle. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:17. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

STM (2017): Ratkaisut lastensuojelutyön kuormituksen vähentämiseen sekä tiekartta siirtymisestä kunnallisesta maakuntapohjaiseen lastensuojeluun. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös. Saatavil-la: http://stm.fi/documents/1271139/6184550/Asettamiskirje_Kananoja.pdf/bfe1ba8e-7858-425c-8113-72c7bfc031f5/Asettamiskirje_Kananoja.pdf.pdf., luettu 5.5.2018.

STM (2018): Työhyvinvointi. Sosiaali- ja terveysministeriön internetsivut. Saatavilla:

http://stm.fi/tyohyvinvointi, luettu 3.5.2018.

Talentia (2017): Arki arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Helsinki: Sosi-aalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry.

Talentia (2018): Jäsenemme. Talentian internetsivut. Saatavilla:

https://www.talentia.fi/talentia/jasenisto/, luettu 1.11.2018.

Tietosuojavaltuutetun toimisto (2019): Tietosuoja. Saatavilla: https://tietosuoja.fi/tietosuoja, luettu 3.8.2018.

Tilastokeskus (2018): Sosiaalityön erityisasiantuntijat. Saatavilla:

http://www.tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/ammatti/001-2010/2635.html, luettu 29.6.2018.

Tilastokeskus (2019): Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2018. Saatavilla:

http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11ra.px/?r xid=911dc371-e96c-4ab0-bf3a-5910d9b9aa50, luettu 14.3.2019.

TTL (2018a): Työhyvinvointi. Työterveyslaitoksen internetsivut. Saatavilla:

https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi/, luettu 4.5.2018.

TTL (2018b): Kunta10-tutkimus. Työterveyslaitoksen internetsivut. Saatavilla:

https://www.ttl.fi/tutkimushanke/kunta10-tutkimus/, luettu 6.5.2018.

Työterveyshuoltolaki 21.12.2001/1383

Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738

Törrönen, Maritta: Johdatus vastavuoroiseen sosiaalityöhön. Teoksessa: Törrönen Maritta, Kaija Hänninen, Päivi Jouttimäki, Tiina Lehto-Lunden, Petra Salovaara & Minna Veistilä (toim.): Vasta-vuoroinen sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus oy, 2016, 9–19.

Vilkka, Hanna (2007): Tutki ja mittaa. Määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Kustannusosa-keyhtiö Tammi.

Yliruka Laura, Karvinen-Niinikoski Synnöve & Koivisto Juha: Sosiaalialan työolot puntarissa. Te-oksessa: Yliruka Laura, Juha Koivisto, Synnöve Karvinen-Niinikoski (toim.): Sosiaalialan työolo-jen hyvä kehittäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:6. Helsinki: Sosiaali- ja ter-veysministeriö, 2009, 13–21.

LIITE 1

Saatekirje

Arvoisa kyselyn vastaanottaja,

Pro gradu tutkimukseni kohteena on Suomessa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia haluan tarkastella eri toimintaym-päristöistä käsin, mitkä tekijät sitä kuormittavat ja mitkä taas tukevat. Toimintaympäris-töillä tarkoitetaan vertailua eri maantieteellisten alueiden sekä erilaisten asiakasryhmien parissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden välillä.

Työhyvinvointi koskettaa koko sosiaalialaa, kuten myös jokaista sosiaalityöntekijää, taval-la tai toiseltaval-la. Ajankohtaisesta aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta, erityisesti eritaval-laisia näkö-kulmia käyttäen. Toivoisinkin sinun voivan kyselyyn vastata ja tällä tavoin auttaa tärkeän aiheen tutkimisessa.

Vastauspyyntö kyselyyn on lähetetty Talentian jäsenrekisterissä oleville sosiaalityön-tekijöille. Kysely täytetään sähköisesti Webropol ohjelmassa. Vastaamiseen kuluu aikaa noin 5 minuuttia. Vastaaminen tapahtuu nimettömänä, eikä yksittäisiä vastaajia voida sen perusteella tunnistaa. Kyselystä syntynyttä aineistoa säilytetään salasanalla suojatussa jär-jestelmässä. Aineiston käsittely tapahtuu ehdottoman luottamuksellisesti ja sitä käytetään ainoastaan tutkimustarkoitukseen. Aineistoa analysoidaan tilastollisin menetelmin, ja tu-loksia esitellään ainoastaan yhteenvetomuodossa.

Toivoisin, että sinulla, tämän vastauspyynnön saaneella sosiaalityöntekijällä olisi hetki aikaa kyselyyn vastata. Vastausaikaa on XX.XX.XXXX asti. Jokaisen vastaajan vastaus on erittäin tärkeä tutkimuksen onnistumiseksi.

Ystävällisesti vaivannäöstä ja vastauksesta jo etukäteen kiittäen, Noomi Saarenpää

Jyväskylän yliopiston sosiaalityön opiskelija noomi.saarenpaa(at)XXXXX

Kyselyyn pääset alla olevasta linkistä:

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX