Yläkouluikäiset kaipasivat luontoliikunta-aktiviteeteiksi tuttuja koululiikuntamuotoja, joten mitään taikatemppuja ei odotettu opettajalta, vaan tuttua ja turvallista liikuntaa. Organisoitua ja ohjattua toimintaa halusi suurin osa yläkouluikäisistä, mutta vaihtoehtoinen toiminta oli myös
77
tärkeässä roolissa. Opettajilta odotettiin siis organisointivastuuta ja oppilaille haluttiin tietyn-laista autonomiaa. Tekeminen haluttiin nähdä yhteistoiminnallisena isossa osassa tarinoita ja eväshetket luonnossa koettiin toiminnan kohokohtina. Nuoret siis kaipasivat läsnäoloa ja yhtei-söllisyyttä ja eväshetket nähtiin sosiaalisina mahdollisuuksina. Luontoa haluttiin hyödyntää monin eri tavoin, mikä viittaisi siihen, että nuoret ymmärtävät luonnon moninaisuuden merki-tyksen ja arvostavat luontoa ja sen tuomia mahdollisuuksia. Hauskanpito ja ei-kilpailullisuus nähtiin myös mahdollisuutena kaverin kanssa yhdessäoloon, mutta se ei noussut esiin niin mer-kittävänä tekijänä. Tarinoista oli kuitenkin pääteltävissä, että hauskanpidolle ja leikkimieliselle toiminnalle on aina tilaa. Ulkopuolisia asiantuntijoita ei sen sijaan kaivattu toimintaan kuin kahdessa tarinassa, mikä viittaisi siihen, että yläkouluikäisille riittää koulun tarjoama luontolii-kunta sellaisenaan ilman ihmeellisyyksiä.
Luonnonmukaiset ympäristöt olivat yläkouluikäisten tarinoissa todella suosittuja liikuntapaik-koja. Seuraavaksi eniten mainintoja saivat rakennetut ulkoliikuntapaikat. Yksittäisenä paikkana laavu ja muut tulentekopaikat olivat erittäin suosittuja. Näyttäisi siis siltä, että koulun lähiym-päristön tarjoamat luonnonmukaiset ympäristöt ovat yläkouluikäisille toivottuja liikuntapaik-koja ja koulujen lähialueilta löytyville laavuille ja tulentekopaikoille riittää kysyntää. Kolmas-osassa tarinoista nimettiin tuttu kaupunki tai kaupunginosa liikuntapaiksi, mikä osoitti, että ylä-kouluikäinen näkee kotipaikkansa liikuntamahdollisuudet hyvinä. Lähiluonto- ja lähiympäristö nimettiin liikuntapaikaksi myöskin reilussa kolmasosassa tarinoista, mistä voitiin päätellä, että nuoret arvostivat koulun lähiympäristöä- ja lähiluontoa liikuntapaikkana.
Hieman yli puolet tutkimukseen osallistuneiden yläkouluikäisten luontoliikuntaideoista olisi toteutettavissa matalan kynnyksen liikunnan keinoin täysin maksuttomasti tutkimuskoulujen lähiluonnossa. Saatu tulos heijastelee positiivista signaalia matalan kynnyksen liikunnan mah-dollisuuksille koulun lähiluonnossa. Erityisen merkittävää oli, että lähes puolet B-kehyskerto-muksen mukaan kirjoitettujen tarinoiden luontoliikuntaideoista olisi mahdollista toteuttaa tut-kimuskoulun lähiluonnossa täysin maksuttomasti. Tämä tulos oli todella arvokas, sillä B-ke-hyskertomus antoi tutkittavalle rajalliset mahdollisuudet luontoliikuntapaikan valintaan. Siitä voitiin päätellä, että vaikka yläkouluikäisellä oli taivas rajana, niin tuttu ja turvallinen koulu-ympäristö nähtiin täysin tasavertaisena liikuntapaikkana. Huomionarvoista oli myöskin se, että kaikki tarinat sisälsivät joko täysin, pääosin tai osittain maksuttomia luontoliikuntaideoita. Saa-tujen tulosten perusteella maksuttomia luontoliikuntaideoita oli huomattavasti enemmän kuin
78
maksullisia. Tästä voitiin taas päätellä, että yläkouluikäiset eivät kaivanneet maksullisia luon-toliikuntasisältöjä, vaan he näkivät matalan kynnyksen luontoliikunnan loistavana mahdolli-suutena koulun lähiluonnossa.
Kuten edellä mainittujen kolmen tutkimustehtävän yhteenvedosta ja johtopäätöksistä voitiin todeta, niin yläkouluikäiset halusivat hyödyntää suurissa määrin luontoliikunnan harrastami-sessa liikuntapaikkoina metsää, vesistöjä, koulun lähiluontoa, lähiympäristöä ja sen liikunta-reittejä. Luontoa ei tarvitse etsiä kaukaa, vaan sitä löytyy lähimetsästä tai puistosta (Alapappila 2019, 30). Suomen hallitus teki historiaa nostamalla ulkoilun vuoden 2019 hallitusohjelmaan ensimmäistä kertaa koskaan. Lähiliikuntapaikkoja sekä ulkoilureittejä halutaan lisätä ja kun-nostaa. Lasten, iäkkäiden ja erityisryhmien liikkumisen kannalta keskeisiä arjen lähiympäris-töjä, kuten puistoja ja viheralueita halutaan myös lisää. (Kokkonen 2019) Tämä tutkimuksen perusteella niin kaupungin kuin kuntien tasolla olisi hyvä pitää kunnossa lähiluonnon liikun-taympäristöjä. Kouluilla tulisi huomioida lähiympäristönsä mahdollisuudet liikuntapaikkoina ja mahdollistaa niiden aktiivinen käyttö koulupäivien aikana.
Aiemmissa tutkimuksissa liikunnanopettajien mukaan luontoliikuntaa estävänä tekijänä nähtiin resurssien puute (Aaltonen & Simola 2016; Matikainen & Mikkola 2017; Metsäpelto 2010).
Tämän tutkimuksen perusteella voisi olettaa, että yläkouluikäiset ymmärtävät koulujen käytet-tävissä olevat resurssit varsin hyvin, sillä niin suuri osa tarinoista sijoittui koulun lähiluontoon, lähiympäristöön tai sen tyyppisiin olosuhteisiin. Myöskään maksullista sisältöä sisältävät tari-nat eivät olleet mitenkään erityisen korkealentoisia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tutkijoi-den johtopäätöksen perusteella yläkouluikäiset suhtautuivat tuloksen perusteella realistisesti käytettävissä oleviin resursseihin ja luontoliikunnan mahdollisuuksiin. Oppilaat toivoivat tari-noissaan luontoliikuntaa koulun läheisyyteen, mikä ei vaadi erityisiä rahallisia resursseja.
Resurssien puutteen lisäksi opettajan omat tiedot ja taidot nähtiin estävänä tekijänä aiemmissa opettajille tehdyssä tutkimuksessa (Aaltonen & Simola 2016). Tämän tutkimuksen tulosten mu-kaan suurin osa oppilaiden toivomista aktiviteeteistä ja liikuntamuodoista olivat sellaisia, jotka eivät vaadi opettajalta erikoisosaamista. Vuoden 2018 LIITU – tutkimuksessa oppilaat nimitti-vät opettajan piirteistä asiantuntijuuden vähiten tärkeäksi (LIITU 2019), ja tämä tutkimus puol-taa asiantuntijuuden vähäistä merkitystä. Sen sijaan ajankäytölliset resurssit koulun ja opettajan
79
puolesta korostuivat tarinoissa. Näitä olivat etukäteissuunnittelu, aikataulutus, tehtäväpisteiden valmistelu sekä turvallisuudesta huolehtiminen. Tehtävänantona oli kirjoittaa kokonaisesta luontoliikuntapäivästä, joten osaa tarinoista oli hankala yhdistää liikuntatunnilla tapahtuvaan opetukseen. Opettajan resurssit ajankäyttöön tulisivat vastaan, jos tunteja lähdettäisiin suunnit-telemaan täysin oppilaiden tarinoiden pohjalta. Tärkeintä olikin huomioida yläkouluikäisten erilaiset ja monipuoliset luontoliikuntaideat, joita voi soveltaa tarpeen mukaan käytäntöön.
Itsemääräämisteorian mukaisesti ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, joiden toteu-tuminen mahdollistaa sisäisen motivaation syntymiseen sekä hyvinvoinnin. Nämä kolme pe-rustarvetta ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus (Deci & Ryan 2000.) Yläkou-luikäisten tarinoista oli nähtävissä, että he kaipasivat juuri näiden perustarpeiden toteutumista koulun luontoliikuntatunneilla. Mikään ei estä liikunnanopettajaa kehittelemästä uusia innova-tiivisia liikuntamuotoja yhdessä oppilaidensa kanssa. Luonnon kivet, kannot, puut ja muut es-teet luovat toimintaan oman motivoivan haasteensa. Mikä sen hienompaa kuin saada oppilas-ryhmältä uusia kehitysideoita, joita voidaan rohkeasti testailla koulun luontoliikuntatunneilla.
Näin mahdollistetaan oppilaiden perustarpeiden täyttyminen ja luodaan uusia innovatiivisia suunnitelmia opettajan käyttöön.