Tässä tutkielmassa olen tarkastellut eläinviitteiseen hän-pronominiin liittyviä käsityksiä, asenteita, diskursseja, kieli-ideologioita ja indeksisiä merkityksiä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten erilaiset kieli-ideologiat näkyvät eläinviitteiseen hän-pronominiin liittyvissä asenteissa, millaisiin pu-hujiin, ominaisuuksiin ja tyyleihin piirre liitetään sekä millaisia ihmisten ja muiden eläinten väliseen suhteeseen liittyviä diskursseja nousee esiin, kun puheenaiheena on eläinviitteinen hän-pronomini.
Olen lähestynyt aihetta hyödyntämällä kieli-ideologioiden, kielen sosiaalisen indeksisyyden ja dis-kurssintutkimuksen teoreettisia näkökulmia sekä käyttämällä menetelminä laadullista sisällönanalyy-sia ja diskurssisällönanalyy-sianalyysisällönanalyy-sia.
Sosiaalisesta mediasta kerätyn aineiston analyysi on osoittanut, että erilaisten asenteiden taus-talla on erittäin moninaisia käsityksiä ja uskomuksia, jotka koskevat paitsi kieltä itsessään niin myös puhujia sekä eläimiä ja ihmisen ja eläinten välistä suhdetta yhteiskunnassa. Varsinkin silloin, kun keskusteluissa puhutaan suoraan eläimistä itsestään, kyseessä ei vaikuta olevan pelkästään kielellisiin normeihin ja vaihteluun liittyvä kysymys, vaan se kytkeytyy perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, millainen on eläinten asema ihmisten kulttuurissa ja yhteiskunnassa, ja toisaalta siitä, millainen on ihmisen paikka eläinkunnassa.
Analyysiluvussa 4 erittelin sellaisia aineistossa esiintyvien eläinviitteiseen hän-pronominiin liittyvien asenteiden ja mielipiteiden taustalla vaikuttavia kieli-ideologioita, joihin liittyy erilaisia kie-len luonteeseen ja hyvän kiekie-lenkäytön piirteisiin liittyviä käsityksiä ja uskomuksia. Aineistossa hah-mottuu kolme tällaista kieli-ideologiaa: standardiuden ideologia, heteroglossinen ideologia ja sopi-vuuden ideologia. Vaikka ideologiat ovatkin hahmotettavissa omiksi kokonaisuuksikseen ja kullakin ideologialla on omat erityispiirteensä, ne eivät esiinny aineistossa täysin erillään toisistaan. Sen sijaan ideologiat limittyvät usein keskenään, ja samat kieltä koskevat käsitykset voivat vaikuttaa usean eri kieli-ideologian taustalla. Erityisesti sopivuuden ideologiassa vaikuttavat yhdistyvän usein standar-diuden ideologian ja heteroglossisen ideologian kielelliset ihanteet ja käsitykset niin, että eri kieli-muodoista puhuessa tulevat esiin eri ideologiat: standardiuden ideologian käsitys hyvästä kielestä yhdistetään tyypillisesti kirjakieleen ja asiatekstiin, kun taas murteissa, puhekielessä sekä leikillisessä ja ironisessa kontekstissa arvostetaan useammin heteroglossisen ideologian mukaisesti kielenkäytön vapautta sekä tilanteista, paikallista ja yksilöllistä vaihtelua. Kielteinen suhtautuminen eläinviittei-seen hän-pronominiin liittyy (odotuksenmukaisesti) erityisesti standardiuden ideologiaan, kun taas heteroglossinen ja sopivuuden ideologia sallivat enemmän norminvastaista pronomininkäyttöä.
Aineistosta käy ilmi myös, että eläinviitteinen hän-pronomini liittyy tunnistettuun puhetyy-liin, josta keskustelijoilla on ainakin jokseenkin jaettu käsitys ja jota kutsun tässä eläintä hellittele-väksi tyyliksi. Tyyliin liittyviä kielenpiirteitä eläinviitteisen hän-pronominin lisäksi ovat ainakin van-hemmuuteen viittaavien sanojen käyttö lemmikistä puhuttaessa sekä mahdollisesti tietyt prosodiset piirteet, mihin viittaa esimerkiksi lässytys-sanan käyttö. Tyylin kaksi olennaista tunnusmerkkiä vai-kuttavat aineiston perusteella olevan tietynlainen leikillisyys ja hellittelevyys sekä niin sanottu eläi-men inhimillistäminen kielellisin keinoin. Eläinviitteisen hän-pronominin ja eläintä hellittelevän tyy-lin puhujaan liittyviä indeksisiä merkityksiä ovat puolestaan aineiston perusteella erityisesti tunteel-lisuus ja irrationaatunteel-lisuus sekä feminiinisyys.
Aineiston laadullinen sisällönanalyysi paljastaa lisäksi, että tässä tutkimuksessa tarkastel-luissa sosiaalisen median keskustetarkastel-luissa eläinviitteiseen hän-pronominiin liittyvät käsitykset ja asen-teet yhdistyvät usein eläimiin sekä ihmisen ja (muiden) eläinten väliseen suhteeseen liittyviin usko-muksiin, käsityksiin ja asenteisiin. Monet keskustelijat katsovat eläinviitteisen hän-pronominin il-mentävän puhujan arvostavaa tai läheistä suhdetta eläimiin, ja se-pronominin käytön taas nähdään usein ylläpitävän ihmisen ja eläimen välistä hierarkkista jakoa. Eläinviitteisen hän-pronominin käyttö voi näyttäytyä kielteisenä tai myönteisenä kielenpiirteenä riippuen siitä, millaisena eläinten luonne sekä ihmisen ja eläinten välinen suhde esitetään. Jos lähtöoletuksena on ajatus eläimistä ajattelevina ja tuntevina olentoina, jotka ovat monessa suhteessa samanlaisia kuin ihmiset ja joiden tulisi olla tasaveroisessa asemassa ihmiseen nähden, eläinviitteinen hän-pronomini näyttäytyy myönteistä ke-hityskulkua edistävänä kielenkäyttötapana. Jos pronominiin kohdistuva asenne pohjautuu puolestaan käsitykseen ihmisen ja eläinten välisen eronteon ja hierarkian luonnollisuudesta ja oikeutuksesta, eläinviitteinen hän ilmentääkin kielteistä muutosta, jossa luonnolliset tosiasiat hämärtyvät ja ihmisillä on yhä epärealistisempia näkemyksiä eläimistä. Näistä näkökulmista käsin aineistossa on havaitta-vissa kaksi toisilleen vastakkaista diskurssia, joita kutsun tässä läheisyys- ja hierarkiadiskurssiksi.
Vaikka läheisyys- ja hierarkiadiskurssi ovatkin toisilleen vastakkaisia, niitä yhdistävät eräät taustaoletukset ja -käsitykset. Ensinnäkin kummassakin diskurssissa on havaittavissa käsitys siitä, että eläinviitteisten pronominien valinnan katsotaan liittyvän ensisijaisesti eläinten yhteiskunnalliseen asemaan ja puhujan eläinkäsityksiin. Tässä suhteessa ne eroavat selvästi standardiuden ideologiaa, heteroglossista ideologiaa ja sopivuuden ideologiaa kaiuttavista diskursseista, joissa yhteys eläinkä-sitysten ja kielenkäytön välillä toisinaan kielletään eksplisiittisesti ja pronominien välistä vaihtelua selitetään sen sijaan esimerkiksi tilanteisella ja alueellisella vaihtelulla. Lisäksi läheisyys- ja hierar-kiadiskurssia yhdistää käsitys siitä, että eläinten asema yhteiskunnassa ja kulttuurissa on muuttumassa
siten, että eläimet nähdään yhä useammin tietoisina ja tuntevina olentoina ja lemmikkieläimistä tulee ihmisille yhä tärkeämpiä ja läheisempiä.
Tutkimuksen tulokset ovat suurelta osin samansuuntaisia aiempien kolmannen persoonan pro-nomineja käsittelevän tutkimuksen kanssa. Aineistossa toistuu esimerkiksi jaettu käsitys hän-prono-minista kohteliaisuuden ja arvostuksen ilmaisijana (ks. Vilppula 1989: 391–392; Siitonen 2008: 98;
2016: 388, 391; Lappalainen 2010a; 2010b: 290–296; Priiki 2017: 51–56; tulossa 2021). Myös hän-pronominin yhdistyminen hellittelevään tai lepertelevään puheeseen, ironiseen puhetyyliin ja tiettyi-hin aluemurteisiin on havaittu jo aikaisemmassa tutkimuksessa (ks. Siitonen 2008: 104; 2016: 386–
390; Priiki 2011: 86, 76; 2014: 196; 2017: 49–50, 56–57, 74). Havainto eläinviitteisen hän-pronomi-nin mahdollisesta sukupuolittumisesta saa puolestaan hieman tukea Siitosen kyselytutkimuksesta (2008: 92).
Katri Priiki (tulossa 2021) on saanut tähän tutkimukseen verrattuna selville suurelta osin sa-manlaisia tutkimustuloksia eläinviitteiseen hän-pronominiin liittyvistä diskursseista hyvin samankal-taisella aineistolla ja samanlaisin analyysimenetelmin. Priikin hahmottamissa diskursseissa on havait-tavissa samankaltaisia piirteitä kuin tässä tutkimuksessa havaituissa diskursseissa: myös Priikin tut-kimusaineistosta esiin nousevissa diskursseissa painotetaan esimerkiksi yleiskielen normia, puhujan vapautta päättää omista kielellisistä valinnoistaan (jonka olen tosin itse luokitellut osaksi heteroglos-sista kieli-ideologiaa kaiuttavaa diskurssia) sekä pronominivalintojen yhteyttä siihen, miten puhuja suhtautuu eläimiin. Puhujaan liittyvistä käsityksistä on sekä Priikin tutkimuksessa että tässä tutkiel-massa havaittu käsitys eläinviitteisen hän-pronominin käyttäjän irrationaalisuudesta (tai suoranai-sesta tyhmyydestä). Priikin tutkimuksessa tämä tyhmyys liittyy kuitenkin ennemmin kielellisen nor-min hallinnan tai koulutuksen puutteeseen, kun taas omassa aineistossani irrationaalisuuden mieli-kuva vaikuttaa liittyvän ensisijaisesti eläimiin liittyviin käsityksiin ja uskomuksiin. Eroja voi selittää osin se, että vaikka tutkimusten aineistot ovat samankaltaisia, ne on kerätty eri lähteistä. (Ks. Priiki, tulossa 2021.)
Tutkimuksen menetelmälliset ratkaisut osoittautuivat toimiviksi; laadullinen sisällönanalyysi sopi hyvin sosiaalisen median keskustelujen jäsentämiseen ja alustavaan analyysiin, mutta syvem-mältä aineistosta hahmottuvat merkitykset nousivat esiin vasta huolellisen diskurssianalyysin myötä.
Olen myös pyrkinyt perustelemaan aineistosta tekemäni havainnot mahdollisimman tarkkaan, jotta lukija voisi hahmottaa, millä perusteilla olen päätynyt aineistosta tekemiini johtopäätöksiin ja tulokset olisivat siten mahdollisimman luotettavia. Tämän tutkimuksen aiheesta voisi kuitenkin saada enem-mänkin irti monipuolisemmilla aineistoilla ja menetelmillä.
Vaikka tämä tutkimus on osoittanut paljon sellaisia eläinviitteiseen hän-pronominiin liittyviä seikkoja, jotka on havaittu jo muissa tutkimuksissa, se on tuottanut myös uutta tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Pronominivaihteluun liittyviä käsityksiä ei ole toistaiseksi muissa tutkimuksissa tarkasteltu kieli-ideologian tai sosiaalisen indeksisyyden käsitteiden avulla, ja eläinviitteisen hän-pronominin yhteyksiä eläimiin sekä ihmisen ja eläinten väliseen suhteeseen liittyviin käsityksiin ei ole aikaisem-min tarkasteltu samoista näkökulmista kuin tässä tutkimuksessa. Myös aineistosta esiin noussut eläin-viitteisen hän-pronominin feminiininen indeksisyys on nähdäkseni uusi havainto. Tämä tutkimus siis täydentää aikaisempaa pronominivaihteluun sekä kielellisiin asenteisiin ja ideologioihin liittyvää tut-kimusta, vaikka monet tutkimustulokset ovatkin samansuuntaisia aikaisemman tutkimuksen kanssa.